En oikein tiedä kuuluuko kysymys tänne, mutta on täällä ainakin naisia, joilla on vaistot kohdallaan :) Nimittäin... Minulla on erittäin hyvä ystävätär, (ollaan molemmat tahoillamme naimisissa) itseäni nuorempi, mutta viihdytään hyvin yhdessä, ainakin niin luulen. Toisinaan olen kyllä aika ymmälläni hänen käytöksestään.
Jos emme päivään kuule toisistamme, niin olo alkaa olla aika levoton, eli on pakko tehdä vaikka tikusta asiaa, että voi ottaa toiseen yhteyttä. Siinä saattaa mennä yöunet kun miettii onko pahoittanut toisen mielen, jos ei mitään kuulu yhteen vaivaiseen päivään. Yleensä se on hän joka ensin ottaa yhteyttä. Hän soittaa yleensä hyvin iloisena ja sovimme tapamisesta, milloin kahville tai johonkin muualle. Kaikki on mielestäni ihan ok. niin kauan kun olemme kahdestaan, meillä on tosi hauskaa, vitsailemme toisillemme jne. Kun paikalla on jostain syystä muita, niin hän muuttuu jotenkin etäiseksi, hän käyttäytyy toisinaa, kuin en olisi paikallakaan. Joskus tuntuu, että voisin häipyä paikalta niin, ettei hän sitä edes huomaisi. Myöhemmin hän taas soittaa ja pyytää anteeksi käytöstään. Tiedän aivan varmalta taholta kuultuna, että hän pitää minusta tosi paljon, niinkuin minäkin hänestä, joten en ymmärrä tätä kuviota. Voisko joku viisaampi selittää mistä tässä on oikein kysymys.
Jos emme päivään kuule toisistamme, niin olo alkaa olla aika levoton, eli on pakko tehdä vaikka tikusta asiaa, että voi ottaa toiseen yhteyttä. Siinä saattaa mennä yöunet kun miettii onko pahoittanut toisen mielen, jos ei mitään kuulu yhteen vaivaiseen päivään. Yleensä se on hän joka ensin ottaa yhteyttä. Hän soittaa yleensä hyvin iloisena ja sovimme tapamisesta, milloin kahville tai johonkin muualle. Kaikki on mielestäni ihan ok. niin kauan kun olemme kahdestaan, meillä on tosi hauskaa, vitsailemme toisillemme jne. Kun paikalla on jostain syystä muita, niin hän muuttuu jotenkin etäiseksi, hän käyttäytyy toisinaa, kuin en olisi paikallakaan. Joskus tuntuu, että voisin häipyä paikalta niin, ettei hän sitä edes huomaisi. Myöhemmin hän taas soittaa ja pyytää anteeksi käytöstään. Tiedän aivan varmalta taholta kuultuna, että hän pitää minusta tosi paljon, niinkuin minäkin hänestä, joten en ymmärrä tätä kuviota. Voisko joku viisaampi selittää mistä tässä on oikein kysymys.
Vastaukset 4
Vanhimmat
rakastunut lesbo on hän...
ihan samaa, eli rakastunut hän on suhun. Mitä itse tunnet häntä kohtaan? Kuulostaa ainakin siltä että tunne olisi molemminpuolinen?
tää nyt on vaan tällanen arvaus, mutta voisko olla jopa niin, että hän on ehkä vähän ihastunut sinuun (itselleenkin yllätykseksi kenties...?) ja se saa sitten hänet hämilleen, etenkin kun seurassa on muita. Pelkää, että muut näkevät hänen käytöksensä läpi?
No eihän se nyt noin mene! Itsekin saatan suuremmassa porukassa olla hiukan vaisumpi, etenkin jos ei niitä muita niin hyvin tunne. Porukassa hän muuttuu hiljaiseksi tarkkailijaksi, kuuntelee muita. Ei siinä mitään rakastumisia tarvita, ihan normaalia käytöstähän tuo on, me ihmiset olemme erilaisia.