Vai voiko sille olla jokin "hyväksyttävä" syy?
Onko lyhytaikainen vihantunne jotakuta kohtaan mahdollisesti tervettä?
Onko pitkäaikainen vihantunne aina sairasta?
Onko lyhytaikainen vihantunne jotakuta kohtaan mahdollisesti tervettä?
Onko pitkäaikainen vihantunne aina sairasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa varsinaiseen kysymykseesi vastata. Vihastuminen on vähän eri asia kuin viha, mutta vihastuminen on ainakin mielestäni monta kertaa sekä oikeutettua että väistämätöntä. Ei tunteita saisi muutenkaan yrittää tukahduttaa. Eri asia on, että sivistyneessä maailmassa täytyy elää sivistyneesti, vaikka se ei omiin tunteisiin sopisikaan.
Mistä viha alkoi? Mitä todella vihaat? Vihalla saattaa olla sijaiskohde. Jospa viha ei kohdistukaan alunperin siihen asiaan tai henkilöön, jota kohtaan vihaa tunnet. Uskon, ettei vihasta voi päästä eroon, ellei anna itselleen lupaa todella kohdata vihaansa ja sen syytä. Joka tapauksessa, valitettavasti, se joka vihaa, kärsii vihasta paljon enemmän, kuin se jota vihaa.
Ammattilainen en ole, mutta eiköhän lyhytaikaiset vihantunteet ole täysin normaaleja ja jopa suotaviakin.
Pitkäaikainen viha sitten voi olla vahingoittavaa ja vaikuttaa elämänlaatuun. En tiedä onko se kuitenkaan varsinaisesti sairasta, ellei vihasta tule pakkomiellettä ja se hallitse elämää.
Eräs ystäväni petti minut pahasti vuosia, vuosia sitten - tarkoituksellisesti toimi selkäni takana ja aiheutti minulle teoillaan erittäin suurta mielipahaa ja masennuksen. Hän ei ole koskaan halunnut keskustella asiasta, eikä ole pyytänyt käytöstään anteeksi. En todellakaan tiedä ovatko tunteeni häntä kohtaan enää varsinaisesti vihaa vai ovatko jotain muuta, en kuitenkaan voi kuvitellakaan edes puhuvani tälle henkilölle - vieläkään... Tunteeni häntä kohtaan eivät häiritse jokapäiväistä elämääni, en tätä ennen ollut edes muistellut häntä piiitkiiin aikoihin. Silloin kun hän tulee mieleeni, tulen kuitenkin edelleen hieman kiukkuiseksi. Vihaa? Sairasta? Ehkä, en tiedä...
Vihaajahan yleensä vahingoittaa vihallaan eniten itseään ja omaa elämäänsä, joten vihanpidolle tuskin on kovin perusteltuja syitä olemassa. Tosin jokaisellahan on asioihin omat perustelunsa, jotka pohjaavat kunkin omaan kokemukseen ja luonteeseen. Mikä minä olen sanomaan mikä syy on hyväksyttävä ja mikä ei?
Taitaa mennä melkein filosofian puolelle tuo vihan arviointi...
Vihalle on aina jokin hyvä ja hyväksyttävä syy, mutta se syy voi olla syvemmällä kuin äkikseltään voisi arvata.
Sairaasta vihasta voisi sanoa esimerkiksi vaikka sellaisen että joku vihaa jotain etnistä ryhmää siksi kun kaikki muutkin niin tekevät. Siinä syy on jossain mielen sopukoissa jonka kyllä saa selville kun vain malttaa mennä itseensä.
Terve viha suojelee ihmisen psyykeä. Tätä voi miettiä jos tuntee vihaa jotain ihmistä kohtaan. Onko mahdollista että on joutunut jollain tavalla henkisesti hyväksikäytetyksi tai muuten saanut pahaa kohtelua sellaiselta ihmiseltä? Jos on niin silloin viha on kyllä erittäin ymmärrettävää. Vihan takaa voi löytää tällaisessa tapauksessa huonoa oloa.
Vihaa ei tarvitse välttämättä aina ilmaista sellaisenaan. On terveellisempää, luulisin, ilmaista oma paha olonsa. Tunteiden ilmaiseminen yleensäkin on todella tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta.