Väkivaltainen harrastaja

Tollanen yleistys ei todellakaan pidä paikkaansa. Jos itse tuntisit lajien harrastajia, niin voisit todeta saman.

Väkivalta ei mielestäni (tämä on vain oma mielipide, ehkä toistenkin harrastajien) ole riippuvainen siitä mitä harrastaa. Väkivalta ja sen "käyttäminen" on riippuvainen henkilöstä ja henkilön ominaisuuksista.

Merkitystä ei ole sillä, onko jollakin henkilöllä "musta vyö" tai "keltainen vyö". Taito tehdä jotakin on pitkälti riippuvainen vyöstä, henkisesti harjoittelija voi silti olla täysin osaamaton - yksilön ominaisuudet johtavat väkivaltaan, ei yksilön fyysiset taidot tai harjoittelu.

Tässä tapauksessa asiasta pitäisi keskustella. Jos tunnet olosi uhatuksi, tulisi kuitenkin keskustelun yrityskin unohtaa ja hakea apua. Kyse ei ole siitä, onko mies jonkin lajin harrastaja tai mitä tehdä, kyse on siitä mitä on jo tapahtunut.

Mikäli pahoinpitelystä ei saa rangaistusta, tapahtuma toistuu ennen pitkää. Väkivaltaan turvautuva henkilö toistaa jossakin vaiheessa samaa väkivaltaan turvautumista.

Väkivaltaa ei saa loppumaan kuin yksilötasolla; voit henkilökohtaisesti itse varmistaa, ettei sinulle koskaan käy saman henkilön kanssa samoin hakemalla apua tilanteeseen. Ainoa hyvä neuvo on mennä joko poliisin luo tai turvakotiin, sillä mikään ei ole tärkeämpää kuin oma terveys.

Väkivaltaan pyrkivät henkilöt eivät pyri ip-lajien harrastajiksi, sillä väkivaltaan pyrkivät henkilöt ovat yleensä henkisesti heikkoja ja pelkureita, jotka eivät kykene henkisesti käsittelemään tilannetta, jossa heihin itseensä kohdistuu fyysinen uhka (kuten ottelussa/kamppailussa usein tapahtuu). Väkivaltaan pyrkivä henkilö voi yrittää jonkin aikaa pärjätä ip-lajeissa, juuri koskaan lajien huiput eivät ole väkivaltaisia.

Se, että on musta vyö jossakin lajissa ei todista mitään. Osassa lajeista mustan vyön voi saada 3 vuodessa, joka toisessa lajissa vastaa noin 2 vyökokeen suorittamista.

Todellisia vanhankaartin budoharrastajia on vähän ja heidän ei tarvitse muijiansa piestä, vanhan budo ja kamppailulajien harrastajien, mestareiden tyyliin kuuluu jos vanha ei toimi vaihdetaan uuteen.

Kunhan muistat, että väkivaltaiset yksilöt pyrkivät ip-lajeihin EIVÄTKÄ ip-lajien harrastajat väkivaltaan...

Kiitos asiallisista vastauksista. Ilmoituksen tekeminen poliisille on hyvä neuvo, mutta tietystä syystä se ei ole tähän tapaukseen sovellettavissa.

Olen aina ajatellut, että jos joku uhkaa minua esimerkiksi kadulla kävellessäni voin juosta karkuun, huutaa apua tai soittaa poliisille. Ennen ajattelin myös, että voin turvata mieheeni. Nyt olen laskeutunut maan pinnalle aika vauhdilla. Luotto vastakkaiseen sukupuoleen on kokenut kolauksen.

Ehkä tässä oli jotain hyvääkin. Huomasin, että on parasta oppia puolustamaan itseään, sillä sen voi joutua tekemään jopa paikassa, jonka luulee olevan turvallisimman. Aion mennä kurssille samassa lajissa, jota minua vastaan käytettiin. Opettelen vaikka vain väistämään, mutta enää en halua joutua ottamaan vastaan mitä vaan tekemättä mitään. Asenne oppimiseen on ainakin nöyrä nyt kun tietää miltä tuntuu saada turpaan.

Oloa helpottaisi todella kun ymmärtäisi miksi hän käytti taitojaan minuun. Ajattelin, että olisiko mahdollista, että hän on tottunut harjoituksissa lyömään ja huomaamattaan käyttikin nyt liian kovaa voimaa minuun. Jos hän ei tullut ajatelleeksi, että en ole tottunut moiseen. Jos se harjoituskäyttäytyminen jäi päälle.

Varjolle: Olet varmasti oikeassa siinä, että vyöarvon ohella harrastajasta kertoo paljon se miten pitkään tämä on treenannut. Tässä tapauksessa se on neljätoista vuotta. Ja asenne on ollut kohdallaan.

Tämän viestiketjun on lukenut moni. Uskon, että jokainen kamppailulajia harrastava on joutunut joskus miettimään mitä jos joutuisi käyttämään taitojaan harjoitusten ulkopuolella. Eikö kukaan ole suuttuessaan tullut käyttäneeksi oppimaansa ja voisi kertoa mikä tähän johti. Yritän vain ymmärtää, jotta voin jatkaa eteenpäin.

Niina kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Ilmoituksen tekeminen poliisille on hyvä neuvo, mutta tietystä syystä se ei ole tähän tapaukseen sovellettavissa.

Olen aina ajatellut, että jos joku uhkaa minua esimerkiksi kadulla kävellessäni voin juosta karkuun, huutaa apua tai soittaa poliisille. Ennen ajattelin myös, että voin turvata mieheeni. Nyt olen laskeutunut maan pinnalle aika vauhdilla. Luotto vastakkaiseen sukupuoleen on kokenut kolauksen.

Ehkä tässä oli jotain hyvääkin. Huomasin, että on parasta oppia puolustamaan itseään, sillä sen voi joutua tekemään jopa paikassa, jonka luulee olevan turvallisimman. Aion mennä kurssille samassa lajissa, jota minua vastaan käytettiin. Opettelen vaikka vain väistämään, mutta enää en halua joutua ottamaan vastaan mitä vaan tekemättä mitään. Asenne oppimiseen on ainakin nöyrä nyt kun tietää miltä tuntuu saada turpaan.

Oloa helpottaisi todella kun ymmärtäisi miksi hän käytti taitojaan minuun. Ajattelin, että olisiko mahdollista, että hän on tottunut harjoituksissa lyömään ja huomaamattaan käyttikin nyt liian kovaa voimaa minuun. Jos hän ei tullut ajatelleeksi, että en ole tottunut moiseen. Jos se harjoituskäyttäytyminen jäi päälle.

Varjolle: Olet varmasti oikeassa siinä, että vyöarvon ohella harrastajasta kertoo paljon se miten pitkään tämä on treenannut. Tässä tapauksessa se on neljätoista vuotta. Ja asenne on ollut kohdallaan.

Tämän viestiketjun on lukenut moni. Uskon, että jokainen kamppailulajia harrastava on joutunut joskus miettimään mitä jos joutuisi käyttämään taitojaan harjoitusten ulkopuolella. Eikö kukaan ole suuttuessaan tullut käyttäneeksi oppimaansa ja voisi kertoa mikä tähän johti. Yritän vain ymmärtää, jotta voin jatkaa eteenpäin.

Kyllä nyt lähdet väärästä päästä ratkaisemaan ongelmaa, jos mietit ratkaisuna peruskurssia. Älkää naiset luulko että voitte pärjätä miehelle parin vuoden treenauksella ja tiukalla asenteella. Ikävä tosiasia on ettei nainen vain miehelle pistä fyysisesti kampoihin, ja on mietittävä muita keinoja. Yksi keino esimerkiksi on jättää mies.

Lyöminen ja pettäminen ovat hyvin pitkällä samassa kategoriassa; kun sen kerran tekee, on seuraava kerta huomattavasti helpompaa.

Niina kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Ilmoituksen tekeminen poliisille on hyvä neuvo, mutta tietystä syystä se ei ole tähän tapaukseen sovellettavissa.

Olen aina ajatellut, että jos joku uhkaa minua esimerkiksi kadulla kävellessäni voin juosta karkuun, huutaa apua tai soittaa poliisille. Ennen ajattelin myös, että voin turvata mieheeni. Nyt olen laskeutunut maan pinnalle aika vauhdilla. Luotto vastakkaiseen sukupuoleen on kokenut kolauksen.

Ehkä tässä oli jotain hyvääkin. Huomasin, että on parasta oppia puolustamaan itseään, sillä sen voi joutua tekemään jopa paikassa, jonka luulee olevan turvallisimman. Aion mennä kurssille samassa lajissa, jota minua vastaan käytettiin. Opettelen vaikka vain väistämään, mutta enää en halua joutua ottamaan vastaan mitä vaan tekemättä mitään. Asenne oppimiseen on ainakin nöyrä nyt kun tietää miltä tuntuu saada turpaan.

Oloa helpottaisi todella kun ymmärtäisi miksi hän käytti taitojaan minuun. Ajattelin, että olisiko mahdollista, että hän on tottunut harjoituksissa lyömään ja huomaamattaan käyttikin nyt liian kovaa voimaa minuun. Jos hän ei tullut ajatelleeksi, että en ole tottunut moiseen. Jos se harjoituskäyttäytyminen jäi päälle.

Varjolle: Olet varmasti oikeassa siinä, että vyöarvon ohella harrastajasta kertoo paljon se miten pitkään tämä on treenannut. Tässä tapauksessa se on neljätoista vuotta. Ja asenne on ollut kohdallaan.

Tämän viestiketjun on lukenut moni. Uskon, että jokainen kamppailulajia harrastava on joutunut joskus miettimään mitä jos joutuisi käyttämään taitojaan harjoitusten ulkopuolella. Eikö kukaan ole suuttuessaan tullut käyttäneeksi oppimaansa ja voisi kertoa mikä tähän johti. Yritän vain ymmärtää, jotta voin jatkaa eteenpäin.

Ongelma ei ratkea millään peruskurssilla. Se ei todellakaan ratkea sillä, että opettelet pistämään nyrkillä takaisin. Vaikka kävisikin niin että sinusta tulisi taitavampi kuin miehesi(mitä suuresti epäilen) niin mitä sitten? Vedätkö sitten miestäsi turpiin jos yrittää käydä päälle? Eihän se mitään ratkaise, pahoinpitelijä vain vaihtuu. Ainakaan tuo ei ratkaise sitä, jos haluat jatkaa yhteiseloa. Jos taas et halua jatkaa yhteiseloa niin samantien voit lähteä jo nyt kävelemään ja säästyt paljolta.

"Oloa helpottaisi todella kun ymmärtäisi miksi hän käytti taitojaan minuun. Ajattelin, että olisiko mahdollista, että hän on tottunut harjoituksissa lyömään ja huomaamattaan käyttikin nyt liian kovaa voimaa minuun. Jos hän ei tullut ajatelleeksi, että en ole tottunut moiseen. Jos se harjoituskäyttäytyminen jäi päälle."

Tuliko sinulle ruhjeita,mustelmia? Jos tuli niin voit unohtaa tuon ajatelman. Jos ei tullut niin ei se miehesi käytös silti kovin järkevältä kuulosta ja seuraavalla kerralla niitä ruhjeita voi tulla.

Jos tilanne toistuu niin ehdottomasti ilmoitus seuralle. Tilanne voi olla ikävämpi, jos miehesi on seuran pääjehu. Mutta vakuutan ettei monikaan halua olla vaimonhakkaajan opissa.

Joo joo...naiset tykkää pahoista pojista, etkä halua jättää sen vuoksi....niinhän se on.

"Eikö kukaan ole suuttuessaan tullut käyttäneeksi oppimaansa ja voisi kertoa mikä tähän johti."

Kyllähän sitä suuttuu silloin tällöin, mutta ne asiat hoidetaan puhumalla, ei nyrkillä. Jos hoitaa asiat nyrkillä, niin ongelma ei ole siinä että omaa kamppailutaitoja, vaan ongelma on korvien välissä. Olen suuttunut monesti todella pahastikin, mutta kertaakaan ei ole käynyt edes mielessä pahoinpidellä toista ihmistä.

Tuli vaan mieleen, että kannattaisiko ottaa yhteyttä myös seuraan,jossa mies treenaa? En itse ainakaan haluaisi treenata miehen kanssa saati sitten alaisena, joka pieksee vaimoaan/lapsiaan/ ihmisiä kadulla.
Ja eikös monet seurat pidä nollatoleranssia tuon väkivaltaisen käyttäytymisen kanssa?

In flames kirjoitti:

Tuli vaan mieleen, että kannattaisiko ottaa yhteyttä myös seuraan,jossa mies treenaa? En itse ainakaan haluaisi treenata miehen kanssa saati sitten alaisena, joka pieksee vaimoaan/lapsiaan/ ihmisiä kadulla.
Ja eikös monet seurat pidä nollatoleranssia tuon väkivaltaisen käyttäytymisen kanssa?

Ainakin seuran johdon ja muiden valmentajien tulisi tietää tuollaisesta tapauksesta. Heidän harkinnassaan sitten on mahdolliset jatkotoimenpiteet.
Mietipä itse olisiko vaimonhakkaaja sopiva opettamaan omille lapsillesi karatea?

Etenkin jos mies on harrastanut kamppailulajeja tulisi hänen hillitä mielensä ja tekonsa. En tiedä onko tuo toistunut aiemmin, mutta pahoin pelkään että se tulee toistumaan. Ellei kyseessä ollut itsepuolustus, joka muutta tilannetta mutta kertomasi mukaan kyse ei ollut siitä

En usko että auttaa että alat itse harrastaa kamppailulajia koska teidän taidoissanne olisi 14 vuoden erotus, ja lihasmassassa varmaan vielä suurempi ero. Väkivalta ei auta parisuhdeongelmien ratkonnassa, olet varmaan samaa mieltä?

Suosittelen että keskityt elämään miehesi kanssa ja annat ensimmäisen kerran anteeksi, mutta jos tapaus toistuu lähdet kävelemään.

phoenix82 kirjoitti:

Ainakin seuran johdon ja muiden valmentajien tulisi tietää tuollaisesta tapauksesta. Heidän harkinnassaan sitten on mahdolliset jatkotoimenpiteet.
Mietipä itse olisiko vaimonhakkaaja sopiva opettamaan omille lapsillesi karatea?

Etenkin jos mies on harrastanut kamppailulajeja tulisi hänen hillitä mielensä ja tekonsa. En tiedä onko tuo toistunut aiemmin, mutta pahoin pelkään että se tulee toistumaan. Ellei kyseessä ollut itsepuolustus, joka muutta tilannetta mutta kertomasi mukaan kyse ei ollut siitä

En usko että auttaa että alat itse harrastaa kamppailulajia koska teidän taidoissanne olisi 14 vuoden erotus, ja lihasmassassa varmaan vielä suurempi ero. Väkivalta ei auta parisuhdeongelmien ratkonnassa, olet varmaan samaa mieltä?

Suosittelen että keskityt elämään miehesi kanssa ja annat ensimmäisen kerran anteeksi, mutta jos tapaus toistuu lähdet kävelemään.

Monet kerrat on todettu tutkimuksissa, että jos lyö kerran niin lyö toistekkin. Mikäli haluat jatkaa yhteiselämää miehesi kanssa on ammattiavun tarve paikallaan jo heti ensi kerran jälkeen. Ei kannata jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Kamppailulajien harrastuksella en usko olevan tähän mitään syytä. Syyt käytökseen löytyy syvemmältä ja niiden ratkomiseen tarvitaan ammattiapua.

phoenix82 kirjoitti:

Ainakin seuran johdon ja muiden valmentajien tulisi tietää tuollaisesta tapauksesta. Heidän harkinnassaan sitten on mahdolliset jatkotoimenpiteet.
Mietipä itse olisiko vaimonhakkaaja sopiva opettamaan omille lapsillesi karatea?

Etenkin jos mies on harrastanut kamppailulajeja tulisi hänen hillitä mielensä ja tekonsa. En tiedä onko tuo toistunut aiemmin, mutta pahoin pelkään että se tulee toistumaan. Ellei kyseessä ollut itsepuolustus, joka muutta tilannetta mutta kertomasi mukaan kyse ei ollut siitä

En usko että auttaa että alat itse harrastaa kamppailulajia koska teidän taidoissanne olisi 14 vuoden erotus, ja lihasmassassa varmaan vielä suurempi ero. Väkivalta ei auta parisuhdeongelmien ratkonnassa, olet varmaan samaa mieltä?

Suosittelen että keskityt elämään miehesi kanssa ja annat ensimmäisen kerran anteeksi, mutta jos tapaus toistuu lähdet kävelemään.

Ilmoituksen tekeminen paitsi poliisille myös seuraan on oikea ratkaisu. Tulin vain ajatelleeksi, että jos tämä pahoinpidelty nainen noudattaa neuvoa, voi lajiliitosta tulla puhelu juuri SINUN seuraasi tai omaani.

Miltä tuntuisi kuulla, että kaveri, jonka kanssa olet treenannut kymmenenkin vuotta olisi syyllistynyt perheväkivaltaan? Miten toimittaisiin jos hän on seuran vetäjiä? Ihan käytännössä. Miten saataisiin uusi vetäjä lennosta esim. alkeiskurssille? Sanottaisiinko kurssille, että sori mut teidän vetäjä potkittiin pois kun se hakkas vaimoaan. Sitten sanottais hyvälle kaverille että terve ei tartte tulla enää salille. Itsellä ois ainakin vaikeuksia homman kanssa.

...se kuitenkin vanheta viidessä-kymmenessä vuodessa, ainakin lain silmissä...

homo?

Oletko varma ettei kyseessä ole kielletyt aineet? Niiden käyttöhän kuulemma sekoittaa pollan!

Tässä ei käynytkään niin kuin olin kuvitellut.

Olen yrittänyt viime päivinä olla niin huomaamaton kuin mahdollista ja pysyä poissa mieheni tieltä, mutta siitä ei ollut apua. Tänä aamuna mieheni aiempi käytös toistui. En ollut edes ehtinyt nousta sängystä kun hän repi minut hiuksista ylös sanomatta sanaakaan. Hän nosti minut seinälle ja piteli siinä niin, että en saanut henkeä. Ymmärsin mieheni puheesta, että hän tarkoitti ja oli aiemminkin tarkoittanut satuttaa minua. En osannut tehdä mitään. Pyysin, että hän päästäisi irti minusta, mutta en pystynyt kunnolla puhumaan. Hänen kätensä painoi kaulaani niin, että en minun oli vaikea hengittää.

Nina ja Riina, jotka olette selvinneet vastaavasta suhteesta. Laitan viestin yhteyteen sähköpostiosoitteen jos voisitte kertoa, miten onnistuitte siinä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en tiedä mitä pitäisi tehdä. Miten ihminen voi muuttua noin. Mitä olisin voinut tehdä toisin suhteessamme? Mitä minun olisi pitänyt tehdä päästäkseni irti otteesta? En edes muista mitä ajattelin tilanteessa. En osannut enkä varmasti olisi uskaltanutkaan tehdä mitään. Nina, eikö sinulle ollut hyötyä itsepuolustustaidoistasi?

En voi tehdä ilmoitusta poliisille mieheni ammatin takia. Samasta syystä en voi puhua asiasta tutuillemmekaan. Tuntuu, että olen ihan yksin eikä ulospääsyä ole. Jos en voi omalla käytökselläni estää tilanteen syntymistä ovat korttini pelatut.

[email protected]

Niina kirjoitti:

Tässä ei käynytkään niin kuin olin kuvitellut.

Olen yrittänyt viime päivinä olla niin huomaamaton kuin mahdollista ja pysyä poissa mieheni tieltä, mutta siitä ei ollut apua. Tänä aamuna mieheni aiempi käytös toistui. En ollut edes ehtinyt nousta sängystä kun hän repi minut hiuksista ylös sanomatta sanaakaan. Hän nosti minut seinälle ja piteli siinä niin, että en saanut henkeä. Ymmärsin mieheni puheesta, että hän tarkoitti ja oli aiemminkin tarkoittanut satuttaa minua. En osannut tehdä mitään. Pyysin, että hän päästäisi irti minusta, mutta en pystynyt kunnolla puhumaan. Hänen kätensä painoi kaulaani niin, että en minun oli vaikea hengittää.

Nina ja Riina, jotka olette selvinneet vastaavasta suhteesta. Laitan viestin yhteyteen sähköpostiosoitteen jos voisitte kertoa, miten onnistuitte siinä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en tiedä mitä pitäisi tehdä. Miten ihminen voi muuttua noin. Mitä olisin voinut tehdä toisin suhteessamme? Mitä minun olisi pitänyt tehdä päästäkseni irti otteesta? En edes muista mitä ajattelin tilanteessa. En osannut enkä varmasti olisi uskaltanutkaan tehdä mitään. Nina, eikö sinulle ollut hyötyä itsepuolustustaidoistasi?

En voi tehdä ilmoitusta poliisille mieheni ammatin takia. Samasta syystä en voi puhua asiasta tutuillemmekaan. Tuntuu, että olen ihan yksin eikä ulospääsyä ole. Jos en voi omalla käytökselläni estää tilanteen syntymistä ovat korttini pelatut.

[email protected]

Sinulle sanottiin täällä useammankin sanomana, että tuo käytös tulee toistumaan. Ja mites kävikään? Tuosta se vain lisääntyy. Tee asialle jotain nopeasti vielä kun pystyt siihen henkisesti ja fyysisesti.

Vaikka miehesi olisikin huomenna taas hellä ja rakastava niin älä anna sen hämätä, tuo tulee toistumaan... kuulemani mukaan on hyvin yleistä että hakataan sitten rakastetaan sitten taas hakataan jne... ja nuo rakkauden hetket siellä välissä hämmentää naisen mielen.

"Kun se oli tänään niin mukava ja rakastava niin ehkä se on jatkossakin" vastaus: ei ole!

Hyvä idea on myöskin kertoa jollekin hyvälle kaverille, jotta saat tukea sieltä suunnalta.

Niina kirjoitti:

Tässä ei käynytkään niin kuin olin kuvitellut.

Olen yrittänyt viime päivinä olla niin huomaamaton kuin mahdollista ja pysyä poissa mieheni tieltä, mutta siitä ei ollut apua. Tänä aamuna mieheni aiempi käytös toistui. En ollut edes ehtinyt nousta sängystä kun hän repi minut hiuksista ylös sanomatta sanaakaan. Hän nosti minut seinälle ja piteli siinä niin, että en saanut henkeä. Ymmärsin mieheni puheesta, että hän tarkoitti ja oli aiemminkin tarkoittanut satuttaa minua. En osannut tehdä mitään. Pyysin, että hän päästäisi irti minusta, mutta en pystynyt kunnolla puhumaan. Hänen kätensä painoi kaulaani niin, että en minun oli vaikea hengittää.

Nina ja Riina, jotka olette selvinneet vastaavasta suhteesta. Laitan viestin yhteyteen sähköpostiosoitteen jos voisitte kertoa, miten onnistuitte siinä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en tiedä mitä pitäisi tehdä. Miten ihminen voi muuttua noin. Mitä olisin voinut tehdä toisin suhteessamme? Mitä minun olisi pitänyt tehdä päästäkseni irti otteesta? En edes muista mitä ajattelin tilanteessa. En osannut enkä varmasti olisi uskaltanutkaan tehdä mitään. Nina, eikö sinulle ollut hyötyä itsepuolustustaidoistasi?

En voi tehdä ilmoitusta poliisille mieheni ammatin takia. Samasta syystä en voi puhua asiasta tutuillemmekaan. Tuntuu, että olen ihan yksin eikä ulospääsyä ole. Jos en voi omalla käytökselläni estää tilanteen syntymistä ovat korttini pelatut.

[email protected]

Hohhoijaa.

a) Miksi roikut siinä väkivaltaisessa äijässä? Jos et pistä poikki *heti kerjäät itse verta nenästäsi.

b) Et voi tehdä ilmoitusta poliisille miehesi ammatin takia? Totta helvetissä voit ja pitääkin! Miehesi on aikuinen mies jonka tulee ottaa vastuu teoistaan.


Suomi on täynnä typeriä ämmiä jotka ruikuttaa jossain netissä siitä että niiden poikaystävät hakkaa mutta eivät tee asialle yhtään mitään. Hakkaajamiehen ennuste on hyvin huono, väkivalta ei lopu koskaan vaan tulee jatkumaan juuri niin pitkään kuin sitä siedät. Omalla käytökselläsi et voi miehesi käyttäytymistä estää joten siinä mielessä korttisi ovat pelatut.

Ainoa järkevä teko minkä voit tehdä on muuttaa *välittömästi* erilleen, kertoa ystävillesi ja tehdä rikosilmoitus. Jos et tee näitä, olet *hyväksynyt* tilanteen ja siedät kärsiäkin. Selkärankaa, NAINEN!

Poliisi kirjoitti:

Hohhoijaa.

a) Miksi roikut siinä väkivaltaisessa äijässä? Jos et pistä poikki *heti kerjäät itse verta nenästäsi.

b) Et voi tehdä ilmoitusta poliisille miehesi ammatin takia? Totta helvetissä voit ja pitääkin! Miehesi on aikuinen mies jonka tulee ottaa vastuu teoistaan.


Suomi on täynnä typeriä ämmiä jotka ruikuttaa jossain netissä siitä että niiden poikaystävät hakkaa mutta eivät tee asialle yhtään mitään. Hakkaajamiehen ennuste on hyvin huono, väkivalta ei lopu koskaan vaan tulee jatkumaan juuri niin pitkään kuin sitä siedät. Omalla käytökselläsi et voi miehesi käyttäytymistä estää joten siinä mielessä korttisi ovat pelatut.

Ainoa järkevä teko minkä voit tehdä on muuttaa *välittömästi* erilleen, kertoa ystävillesi ja tehdä rikosilmoitus. Jos et tee näitä, olet *hyväksynyt* tilanteen ja siedät kärsiäkin. Selkärankaa, NAINEN!

Asia pitää viedä poliisille, väkivalta on rikoslain alainen teko.

Mikään miehesi ammatti, siis ei mikään, ei saa olla esteenä sille, että oma terveytesi säilyy ja väkivaltaa tehnyt ihminen saa rangaistuksen teioistaan.

Sinun olisi nyt ymmärrettävä, että asia ei korjaannu vaan muuttuu yhä pahemmaksi. Päivä päivältä, viikko viikolta, koko ajan mennään huonompaan suuntaan.

Naisten keskimääräinen aika tälläisessä suhteessa on yli 5 vuotta! Aiotko kärsiä 5 vuotta, ennen kuin teet jotakin? Yhteiskunta tarjoaa sinulle turvakodin ja hätätilanteisiin poliisin sekä sairaanhoidon.

Mikäli ihminen alistuu jonkun toisen tahtoon ja kohtaloon, hän on alistettu paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Sinusta tulee henkisesti sairas ja todennäköisesti myös fyysisesti sairas. Asia on nyt ymmärrettävä niin, että jos et lähde ja tee asialle jotakin, olet sellaisessa tilanteessa, jossa mikään ei enää auta. Olet elävä ruumis.

Valinta on kova, mutta se ainoa oikea valinta on tehtävä. Ja se on lähteä pois, ensin turvakotiin, sitten käyt poliisilla. Tai ensin poliisiin ja kertomaan miten asiat ovat. Mikäli miehesi on poliisi tms. niin menet kertomaan asian turvakotiin, josta ohjataan asia eteenpäin.

MIKÄÄN maailmassa ei saa olla sinun henkilökohtaisen koskemattomuuden ja turvan tiellä, ymmärrä nyt hyvä ihminen että elämä on ainutlaatuinen asia ja itseään ei saa orjuuttaa noin! Tuollainen vapaaehtoinen alistuminen on paha asia, yksi julmimmista asioista maailmasta. Ensimmäinen askel on se vaikein, sen jälkeen asiat menevät eteenpäin. Ota se ja mene turvakotiin, NYT.

Poliisi kirjoitti:

Hohhoijaa.

a) Miksi roikut siinä väkivaltaisessa äijässä? Jos et pistä poikki *heti kerjäät itse verta nenästäsi.

b) Et voi tehdä ilmoitusta poliisille miehesi ammatin takia? Totta helvetissä voit ja pitääkin! Miehesi on aikuinen mies jonka tulee ottaa vastuu teoistaan.


Suomi on täynnä typeriä ämmiä jotka ruikuttaa jossain netissä siitä että niiden poikaystävät hakkaa mutta eivät tee asialle yhtään mitään. Hakkaajamiehen ennuste on hyvin huono, väkivalta ei lopu koskaan vaan tulee jatkumaan juuri niin pitkään kuin sitä siedät. Omalla käytökselläsi et voi miehesi käyttäytymistä estää joten siinä mielessä korttisi ovat pelatut.

Ainoa järkevä teko minkä voit tehdä on muuttaa *välittömästi* erilleen, kertoa ystävillesi ja tehdä rikosilmoitus. Jos et tee näitä, olet *hyväksynyt* tilanteen ja siedät kärsiäkin. Selkärankaa, NAINEN!

Onko toi hallinnonalan virallinen kanta asiaan? Sietäisi miettiä, millä nimimerkillä kirjoittaa paskaa. Antaa meinaan aika väärän kuvan koulutetuista ammattilaisista.

Niina kirjoitti:

Tässä ei käynytkään niin kuin olin kuvitellut.

Olen yrittänyt viime päivinä olla niin huomaamaton kuin mahdollista ja pysyä poissa mieheni tieltä, mutta siitä ei ollut apua. Tänä aamuna mieheni aiempi käytös toistui. En ollut edes ehtinyt nousta sängystä kun hän repi minut hiuksista ylös sanomatta sanaakaan. Hän nosti minut seinälle ja piteli siinä niin, että en saanut henkeä. Ymmärsin mieheni puheesta, että hän tarkoitti ja oli aiemminkin tarkoittanut satuttaa minua. En osannut tehdä mitään. Pyysin, että hän päästäisi irti minusta, mutta en pystynyt kunnolla puhumaan. Hänen kätensä painoi kaulaani niin, että en minun oli vaikea hengittää.

Nina ja Riina, jotka olette selvinneet vastaavasta suhteesta. Laitan viestin yhteyteen sähköpostiosoitteen jos voisitte kertoa, miten onnistuitte siinä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en tiedä mitä pitäisi tehdä. Miten ihminen voi muuttua noin. Mitä olisin voinut tehdä toisin suhteessamme? Mitä minun olisi pitänyt tehdä päästäkseni irti otteesta? En edes muista mitä ajattelin tilanteessa. En osannut enkä varmasti olisi uskaltanutkaan tehdä mitään. Nina, eikö sinulle ollut hyötyä itsepuolustustaidoistasi?

En voi tehdä ilmoitusta poliisille mieheni ammatin takia. Samasta syystä en voi puhua asiasta tutuillemmekaan. Tuntuu, että olen ihan yksin eikä ulospääsyä ole. Jos en voi omalla käytökselläni estää tilanteen syntymistä ovat korttini pelatut.

[email protected]

1."En voi tehdä ilmoitusta poliisille mieheni ammatin takia".
Samasta syystä en voi puhua asiasta tutuillemmekaan. Tuntuu, että olen ihan yksin eikä ulospääsyä ole.
2."Jos en voi omalla käytökselläni estää tilanteen syntymistä ovat korttini pelatut".

1.Jos sun miehesi on semmosessa ammatissa että tulee ammatinvaihto eteen väkivaltaisuuden takia, on ihan paikallaan että tuleekin. (Eihän semmonen sitten sovi allallenkaan) ;(
Ennemmin se työnmenetyksen pelko pitäis estää miestäsi pahoinpitelemästä sinua.
Heikoimpien ja naisten lyöminen on RAUKKOJEN puuhaa.

2.Et voi, valitettavasti omalla käytökselläsi estää sitä, niin kun jo huomasit
EIKÄ SE OLE SUN SYY että sua lyödään.
Ethän sä voi muuttua "näkymättömäksi" koko loppuelämäsi ajax.

Niina kirjoitti:

Tässä ei käynytkään niin kuin olin kuvitellut.

Olen yrittänyt viime päivinä olla niin huomaamaton kuin mahdollista ja pysyä poissa mieheni tieltä, mutta siitä ei ollut apua. Tänä aamuna mieheni aiempi käytös toistui. En ollut edes ehtinyt nousta sängystä kun hän repi minut hiuksista ylös sanomatta sanaakaan. Hän nosti minut seinälle ja piteli siinä niin, että en saanut henkeä. Ymmärsin mieheni puheesta, että hän tarkoitti ja oli aiemminkin tarkoittanut satuttaa minua. En osannut tehdä mitään. Pyysin, että hän päästäisi irti minusta, mutta en pystynyt kunnolla puhumaan. Hänen kätensä painoi kaulaani niin, että en minun oli vaikea hengittää.

Nina ja Riina, jotka olette selvinneet vastaavasta suhteesta. Laitan viestin yhteyteen sähköpostiosoitteen jos voisitte kertoa, miten onnistuitte siinä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en tiedä mitä pitäisi tehdä. Miten ihminen voi muuttua noin. Mitä olisin voinut tehdä toisin suhteessamme? Mitä minun olisi pitänyt tehdä päästäkseni irti otteesta? En edes muista mitä ajattelin tilanteessa. En osannut enkä varmasti olisi uskaltanutkaan tehdä mitään. Nina, eikö sinulle ollut hyötyä itsepuolustustaidoistasi?

En voi tehdä ilmoitusta poliisille mieheni ammatin takia. Samasta syystä en voi puhua asiasta tutuillemmekaan. Tuntuu, että olen ihan yksin eikä ulospääsyä ole. Jos en voi omalla käytökselläni estää tilanteen syntymistä ovat korttini pelatut.

[email protected]

Älä välitä noista "saat mitä ansaitset" -tyyppisistä viesteistä. Periaatteessa he ovat oikeassa, mutta tiedän, että riippuvuussuhteesta ei ole helppo luopua. Oikeaa rakkautta suhteessanne ei tuskin enää kauan ole, jos ette tee asialle jotain. Nyt olisikin hyvä miettiä mitä sinä haluat elämältä. Jos miehesi on valmis työskentelemään itsensä kanssa päästäkseen väkivaltaisista tavoistaan ja menemään terapiaan, teillä voi olla ehkä vielä yhteistä tulevaisuutta jäljellä. Hoitoa hän tarvitsee saadakseen itsensä tasapainoon. Mutta kunnes olette MOLEMMAT varmoja siitä ettei tapaus tule uusiutumaan, sinun olisi parasta asua erillään miehestäsi.

Myös sinun olisi hyvä hakeutua terapiaan (jos et jo ole), sillä väkivallan kohteeksi joutuminen voi jättää (ja yleensä tekeekin niin) todella pahoja traumoja ja järkyttää mieltä. Itse sairastuin puolitoista vuotta sitten masennukseen osittain kokemani väkivallan vuoksi ja olin jo itsemurhan partaalla.

Itsepuolustuksen osaaminen ei ratkaise mitään, jos joudut pelkäämään sinulle läheistä ihmistä. Se on aivan eri asia kuin suojautua ulkoisilta vaaratekijöiltä. Lisäksi voit tunteenpuuskassa itse sortua toisen ihmisen vakavaan vahingoittamiseen. Minulla on siitä valitettavasti kokemusta. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin, vaikka yritystä riitti.

Joskus ei ole valitettavasti muuta mahdollisuutta kuin erota, toisinaan se on jopa tuskallisuudestaan huolimatta helpoin ratkaisu. Varsinkin jos ei ole yhteisiä lapsia, omaisuutta tms. Me olemme mieheni kanssa päättäneet yrittää eteenpäin, mutta olemme olleet jo yli kymmenen vuotta yhdessä ja elämäntilanteemmekin on meitä toisiimme sitova. Siltikään en ole aina varma kannattaako tämä elämä. Omista peloistaan ja vihastaan on vaikea päästä eroon.

Poliisi kirjoitti:

Hohhoijaa.

a) Miksi roikut siinä väkivaltaisessa äijässä? Jos et pistä poikki *heti kerjäät itse verta nenästäsi.

b) Et voi tehdä ilmoitusta poliisille miehesi ammatin takia? Totta helvetissä voit ja pitääkin! Miehesi on aikuinen mies jonka tulee ottaa vastuu teoistaan.


Suomi on täynnä typeriä ämmiä jotka ruikuttaa jossain netissä siitä että niiden poikaystävät hakkaa mutta eivät tee asialle yhtään mitään. Hakkaajamiehen ennuste on hyvin huono, väkivalta ei lopu koskaan vaan tulee jatkumaan juuri niin pitkään kuin sitä siedät. Omalla käytökselläsi et voi miehesi käyttäytymistä estää joten siinä mielessä korttisi ovat pelatut.

Ainoa järkevä teko minkä voit tehdä on muuttaa *välittömästi* erilleen, kertoa ystävillesi ja tehdä rikosilmoitus. Jos et tee näitä, olet *hyväksynyt* tilanteen ja siedät kärsiäkin. Selkärankaa, NAINEN!

Oliko tässä sitä miehistä näkökantaa? Naisten käyttätymismallia tässä tilanteessa on ehkä vaikea ymmärtää, mutta ikävä kyllä rakkaus ei lopu lyömiseen ja pelkotilanteessa todellisuudentaju sekä selkeä ajattelu hämärtyy.

En tiedä sitten onko se "onneksi" vai "ikävä kyllä", mutta naiset eivät yleensä käyttäydy miehisen mallin mukaan, varsinkaan tunneasioissa...

Joten turhan agressiivisista ja herjaavista vastauksista ei liene apua tässä tilanteessa.

Neria kirjoitti:

Oliko tässä sitä miehistä näkökantaa? Naisten käyttätymismallia tässä tilanteessa on ehkä vaikea ymmärtää, mutta ikävä kyllä rakkaus ei lopu lyömiseen ja pelkotilanteessa todellisuudentaju sekä selkeä ajattelu hämärtyy.

En tiedä sitten onko se "onneksi" vai "ikävä kyllä", mutta naiset eivät yleensä käyttäydy miehisen mallin mukaan, varsinkaan tunneasioissa...

Joten turhan agressiivisista ja herjaavista vastauksista ei liene apua tässä tilanteessa.

Ihan sama. Turha vikistä täällä jos ei pysty toimimaan omaksi parhaakseen vaikka kuinka neuvotaan. Kääntäkää vaan hölmöt kanat toinenkin poski ja antakaa "rakkaanne" hakata paskat pihalle itsestänne.

Uskomatonta porukkaa sitä maan päällä kulkee.. Tulet sitten tilittämään ongelmistasi, ja pyytämään apua, ja kuitenkin toteuttamatta täältä saamiasi neuvoja. Sitä suuremmalla syyllä, jos miehesi ammatti liittyy jotenkin poliisiin, ja hän käyttäytyy aggressiivisesti siviilissä. Otappa itseäsi niskasta kiinni.ffs

tst kirjoitti:

Uskomatonta porukkaa sitä maan päällä kulkee.. Tulet sitten tilittämään ongelmistasi, ja pyytämään apua, ja kuitenkin toteuttamatta täältä saamiasi neuvoja. Sitä suuremmalla syyllä, jos miehesi ammatti liittyy jotenkin poliisiin, ja hän käyttäytyy aggressiivisesti siviilissä. Otappa itseäsi niskasta kiinni.ffs

Olet ihan oikeassa. Täällä itkemisen sijasta pitäisi tehdä jotain. Tässä on kuitenkin kysymys toisen ihmisen urasta ja pitkäaikaisesta omistautumisesta harrastamalleen lajille, joten on harkittava, mikä on oikea toimenpide suhteessa tapahtuneeseen. Olen ottanut jokaisen neuvon kiitollisena vastaan, vaikka siltä ei välttämättä näytäkään.

Niina kirjoitti:

Olet ihan oikeassa. Täällä itkemisen sijasta pitäisi tehdä jotain. Tässä on kuitenkin kysymys toisen ihmisen urasta ja pitkäaikaisesta omistautumisesta harrastamalleen lajille, joten on harkittava, mikä on oikea toimenpide suhteessa tapahtuneeseen. Olen ottanut jokaisen neuvon kiitollisena vastaan, vaikka siltä ei välttämättä näytäkään.

Jos itsesuojeluvaistosi ei riitä tekemään päätöstä soittamaan poliisille tai kriisikeskukseen niin mietipäs tätä.

Tuollaisen miehen ei pitäisi opettaa mitään lajia kenellekkään oli kuinka omistautunut tahansa. Ajattele nyt jos hän pitää kurssia esim. lapsille ja menettää kontrollinsa?

Hoitoa hänen pitäisi saada eikä sääliä. Pakkaat tärkeimmät kamppeesi, menet ystävän luo turvaan ja soitat sieltä heti kriisikeskukseen kun ukko ei ole kuulomatkan päässä. Ukko ei saa olla lähellä tai henkesi voi olla vaarassa.

Niina kirjoitti:

Olet ihan oikeassa. Täällä itkemisen sijasta pitäisi tehdä jotain. Tässä on kuitenkin kysymys toisen ihmisen urasta ja pitkäaikaisesta omistautumisesta harrastamalleen lajille, joten on harkittava, mikä on oikea toimenpide suhteessa tapahtuneeseen. Olen ottanut jokaisen neuvon kiitollisena vastaan, vaikka siltä ei välttämättä näytäkään.

Budo ei kuulu väkivaltaisille ihmisille. Tämmönen kaveri voi satuttaa muitakin ihmisiä. Ja jos miehen ura on uhattuna tälläisen takia niin hän ei sitä uraansa ansaitse anyway.

huh kirjoitti:

Budo ei kuulu väkivaltaisille ihmisille. Tämmönen kaveri voi satuttaa muitakin ihmisiä. Ja jos miehen ura on uhattuna tälläisen takia niin hän ei sitä uraansa ansaitse anyway.

"Tässä on kuitenkin kysymys toisen ihmisen urasta ja pitkäaikaisesta omistautumisesta harrastamalleen lajille, joten on harkittava"

Tämä, kuten muutkin lauseesi, kertovat, että sinulla on tunteita tätä väkivaltaista miestä kohtaan. Se tekee päätöksestä vaikeaa, melkein mahdottoman vaikeaa. On kuitenkin vain YKSI oikea päätös ja se on tämän miehen "käräyttäminen" teoistaan -> rikosilmoitus poliisille tapahtuneesta, ilmoitus hänen työpaikalleen ja seuraansa.
Sitten suosittelen poistumaan paikalta (ainakin joksikin aikaa) ja lähettämään miehelle vaikka kirjeen, jossa kerrot rehellisesti tunteistasi, mutta teet myös selväksi, että hänen väkivaltansa on jotain sellaista, jota et voi mitenkään hyväksyä.

Niina kirjoitti:

Olet ihan oikeassa. Täällä itkemisen sijasta pitäisi tehdä jotain. Tässä on kuitenkin kysymys toisen ihmisen urasta ja pitkäaikaisesta omistautumisesta harrastamalleen lajille, joten on harkittava, mikä on oikea toimenpide suhteessa tapahtuneeseen. Olen ottanut jokaisen neuvon kiitollisena vastaan, vaikka siltä ei välttämättä näytäkään.

Kumpi teistä on vastuussa "miehesi" käytöksestä? Hän on ylittänyt hyväksyttävän käyttäytymisen rajat ja AINOASTAAN HÄN on vastuussa teoistaan.

Mies tekee mitä tekee, mutta vastaa teoistaan. Vaikka miehesi on ilmeisesti poliisi tai sotilas, niin tee rikosilmotus. Pelastat itsesi ja mahdollisesti jonkun muunkin. TOIMINTAA!!!!

Tien kulkija kirjoitti:

Kumpi teistä on vastuussa "miehesi" käytöksestä? Hän on ylittänyt hyväksyttävän käyttäytymisen rajat ja AINOASTAAN HÄN on vastuussa teoistaan.

Mies tekee mitä tekee, mutta vastaa teoistaan. Vaikka miehesi on ilmeisesti poliisi tai sotilas, niin tee rikosilmotus. Pelastat itsesi ja mahdollisesti jonkun muunkin. TOIMINTAA!!!!

Vaikka vastuu teostaan on yksin miehelläsi. Olet sinä vastuullinen viimeistään silloin kun miehesi esim. ammattinsa puitteissa pahoinpitelee jonkun ja tuottaa toiselle ihmiselle esim. vaikean ruumiinvamman, jota toinen kantaa elinikänsä.

Velvollisuutesi on pelastaa itsesi ja mahdolliset muut miehesi uhrit, tiedottamalla asiasta asianmukaisille tahoille! Miehesi ongelmat paineensietokyvyn suhteen yhdistettynä tapoihin ratkoa ongelmia vaativat varmasti ammatti-ihmisen tarjoamaa apua.

Mitenkään siis puolustelematta tätä miekkosta.. monet sanovat että: "jos kerran hakkaa niin hakkaa toistekin". Onko jotain perustelua, että miksi näin olisi? Esim. tutkimus että kerran hakanneita on huomatavasti vähemmän kuin monesti hakanneita?

Eihän väkivalta ole ikinä hyväksyttävää, mutta on olemassa sen verran hyviä nalkuttajia että se raja saattaa tulla jossain vaiheessa vastaan. Ja sitten ollaan niin viattomia, julman väkivallan, uhreja että.. En väitä että tässä tapauksessa näin olisi, mutta käsittääkseni tuollainen ei ole ihan harvinaista. Jossain hesarin liitteesssä oli tästä joskus juttua..

Eli, en ollut paikalla joten näinollen en voi siis mitenkään varmasti tietää, mitä todellisuudessa tapahtui.. Enpä minä näistä ihmissuhdeasioista kyllä toisaalta pahemmin ymmärräkkään..


Ei ehkä oikein kuulu tälle palstalle, mutta olkoon nyt kun on ollut niin hiljaista..

flammee kirjoitti:

Mitenkään siis puolustelematta tätä miekkosta.. monet sanovat että: "jos kerran hakkaa niin hakkaa toistekin". Onko jotain perustelua, että miksi näin olisi? Esim. tutkimus että kerran hakanneita on huomatavasti vähemmän kuin monesti hakanneita?

Eihän väkivalta ole ikinä hyväksyttävää, mutta on olemassa sen verran hyviä nalkuttajia että se raja saattaa tulla jossain vaiheessa vastaan. Ja sitten ollaan niin viattomia, julman väkivallan, uhreja että.. En väitä että tässä tapauksessa näin olisi, mutta käsittääkseni tuollainen ei ole ihan harvinaista. Jossain hesarin liitteesssä oli tästä joskus juttua..

Eli, en ollut paikalla joten näinollen en voi siis mitenkään varmasti tietää, mitä todellisuudessa tapahtui.. Enpä minä näistä ihmissuhdeasioista kyllä toisaalta pahemmin ymmärräkkään..


Ei ehkä oikein kuulu tälle palstalle, mutta olkoon nyt kun on ollut niin hiljaista..

Minulla on sama ongelma kun tällä naisella, mieheni on nyrkkeilijä ja siitä on tullut väkivaltainen minua kohtaan....... viimeks löi niin kovaa että taju lähti.
Ja voin vaan sanoa et ihan ilman syytä, mä en edes puhnu mitään, se tuli kotiin vaan ja turpaan tuli..........

flammee kirjoitti:

Mitenkään siis puolustelematta tätä miekkosta.. monet sanovat että: "jos kerran hakkaa niin hakkaa toistekin". Onko jotain perustelua, että miksi näin olisi? Esim. tutkimus että kerran hakanneita on huomatavasti vähemmän kuin monesti hakanneita?

Eihän väkivalta ole ikinä hyväksyttävää, mutta on olemassa sen verran hyviä nalkuttajia että se raja saattaa tulla jossain vaiheessa vastaan. Ja sitten ollaan niin viattomia, julman väkivallan, uhreja että.. En väitä että tässä tapauksessa näin olisi, mutta käsittääkseni tuollainen ei ole ihan harvinaista. Jossain hesarin liitteesssä oli tästä joskus juttua..

Eli, en ollut paikalla joten näinollen en voi siis mitenkään varmasti tietää, mitä todellisuudessa tapahtui.. Enpä minä näistä ihmissuhdeasioista kyllä toisaalta pahemmin ymmärräkkään..


Ei ehkä oikein kuulu tälle palstalle, mutta olkoon nyt kun on ollut niin hiljaista..

...haista nyt home. Myönnän, että voi olla, että nainen nalkuttaa ja sen jälkeen mies lyö, mutta se EI ole siltikään oikeutettua. itse olen saanut kuulla nalkutusta (ym. henkistä kiusaamista) MIEHENI taholta ja häpeän TODELLA sitä että olen lyönyt häntä tämän takia.

Ja tiedän itse KOKEMUKSESTA ja asiasta on olemassa tietoa myös esim. pahoimpideltyjen naisten osalta, että KYNNYS väkivaltaan madaltuu joka lyönnin jälkeen. Ja väkivallalla on tapana raaistua kerta toisensa jälkeen. Esimerkisi minun ja mieheni viimeisin yhteenotto oli kirjaimellisesti verinen. Käymmekin nykyään molemmat yksilöterapiassa ja toivon, että siitä on apua. Mutta aika sen vasta näyttää.

jonez kirjoitti:

...haista nyt home. Myönnän, että voi olla, että nainen nalkuttaa ja sen jälkeen mies lyö, mutta se EI ole siltikään oikeutettua. itse olen saanut kuulla nalkutusta (ym. henkistä kiusaamista) MIEHENI taholta ja häpeän TODELLA sitä että olen lyönyt häntä tämän takia.

Ja tiedän itse KOKEMUKSESTA ja asiasta on olemassa tietoa myös esim. pahoimpideltyjen naisten osalta, että KYNNYS väkivaltaan madaltuu joka lyönnin jälkeen. Ja väkivallalla on tapana raaistua kerta toisensa jälkeen. Esimerkisi minun ja mieheni viimeisin yhteenotto oli kirjaimellisesti verinen. Käymmekin nykyään molemmat yksilöterapiassa ja toivon, että siitä on apua. Mutta aika sen vasta näyttää.

"...haista nyt home."

Ei pysty, jääkaappi on sen verta tyhjillään.

"mies lyö, mutta se EI ole siltikään oikeutettua."

Samaa mieltä, mutta kaikilla ei tuo itsehillintä ole niin hyvä. Vaikka kuinka olisi etuajo-oikeus, niin ei sillä polkupyörällä kannata sen kovaa tulevan rekan eteen ajaa.

Mielestäni kannattaisi varmistaa että äijä on todellakin väkivaltainen, eikä tapaus ollut yksittäinen, vain hetkellistä mielen heikkoutta. Kun uhattuna on muutakin kuin vain oma tulevaisuus on parempi olla asiastaan varma. Kyllähän se tuossa aiheen aloittaneessa postauksessa vaikutti väkivaltaiselta mieheltä, mutta en lähtisi suoraan tuomitsemaan tuntematta tilannetta perinpohjaisesti.

Se nyrkkeilevä äijä vaikutti kyllä ihan selkeältä tapaukselta suljetulle osastolle sijoitettavaksi.

flammee kirjoitti:

"...haista nyt home."

Ei pysty, jääkaappi on sen verta tyhjillään.

"mies lyö, mutta se EI ole siltikään oikeutettua."

Samaa mieltä, mutta kaikilla ei tuo itsehillintä ole niin hyvä. Vaikka kuinka olisi etuajo-oikeus, niin ei sillä polkupyörällä kannata sen kovaa tulevan rekan eteen ajaa.

Mielestäni kannattaisi varmistaa että äijä on todellakin väkivaltainen, eikä tapaus ollut yksittäinen, vain hetkellistä mielen heikkoutta. Kun uhattuna on muutakin kuin vain oma tulevaisuus on parempi olla asiastaan varma. Kyllähän se tuossa aiheen aloittaneessa postauksessa vaikutti väkivaltaiselta mieheltä, mutta en lähtisi suoraan tuomitsemaan tuntematta tilannetta perinpohjaisesti.

Se nyrkkeilevä äijä vaikutti kyllä ihan selkeältä tapaukselta suljetulle osastolle sijoitettavaksi.

3-4 päivän sisällä ei oo hetkellistä mielen heikkoutta eikä yksittäinen tapaus

Justiinsa noin. Ei lisättävää.

Eli täsmälleen näin. Vaikenemisesi ei palvele ketään, TAJUA SE!

Vaikka tulevaisuudessa saisitkin uskoteltua itsellesi hänen väkivaltaisuutensa johtuvan sinusta ymmärrä nyt hyvä ihminen että LYÖDÄ EI SAA.

Menköön mieheltäsi maine, ura, ystävät ja harrasteet. Sen hän on ansainnut, ketään EI LYÖDÄ, varsinkaan naisia.

TEE SIIRTOSI ENNENKUIN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ. Vai koetko elämäntehtäväksesi pahimmassa tapauksessa päätyä numeroksi johonkin vähemmän mairittelevaan tilastoon.

Elämällä on varmasti paljon tarjottavaa, turhaa jäädä roikkumaan nyrkkiä heiluttavaan mieheesi.

>Heitäs Niina miehesi sähköpostiin linkki tähän keskusteluun.

Siis juuri silloin kun olet itse vähintään 500 kilometrin päässä hakkaajasta.

Niina, sanot moneen otteeseen, että et tässä tapauksessa VOI ilmoittaa poliisille.
Onko miehesi ammatiltaan poliisi?
Kysyn nyt siis itse tässä kaikilta muilta, jos noin on, kenelle silloin voi ilmoittaa? Mistä alkaa vyyhtiä purkamaan?

läheltä seurannut kirjoitti:

Niina, sanot moneen otteeseen, että et tässä tapauksessa VOI ilmoittaa poliisille.
Onko miehesi ammatiltaan poliisi?
Kysyn nyt siis itse tässä kaikilta muilta, jos noin on, kenelle silloin voi ilmoittaa? Mistä alkaa vyyhtiä purkamaan?

Mikäli jutun kohteena on poliisi, niin tutkinnan hoitaa aina toisen kunnan poliisilaitos.

Ja jos hyvä veli -verkosto epäilyttää, niin silloin voi jättää pari pitäjää väliin ja tehdä ilmoituksen vaikka kokonaan toiseen lääniin.

Se vyöhän sitä emäntää pyöräyttää? Eiköhän se vaan ole niin että mustavöisissä on se tietty prosentti tällaisia vaimonhakkaajia kuten muussakin väestössä... veikkaanpa silti että se on pienempi kuin yleensä ottaen.