Olen 19- vuotias tyttö ja olen ollut koko ikäni ujo. Pienempänä ujous on ollut pahempi, hyvä kun uskalsin lähisukulaisillenikaan puhua.. Nykyään olen paljon rohkeampi, ja itseluottamukseni vaihtelee.
Ongelmani on se, että olen pilannut monen suhteeni ujouteni vuoksi. Tavatessani esimerkiksi baarissa jonkun mukavan miehen, osaan olla lähes oma itseni (vaikka olisin selvinpäin), mutta sitten kun lähden hänen kanssaan treffeille, en enään saa sanaa suustani.
Yksi häiritsevä piirre on myös se, että minulla on tosi korkea kynnys siihen, että uskallan koskea toiseen ihmiseen. Varsinkin, jos olen aivan ihastunut kyseiseen ihmiseen.
Mikä auttaa? Vai pitääkö mennä suoriltaa juttelee ammattilaiselle.
Ongelmani on se, että olen pilannut monen suhteeni ujouteni vuoksi. Tavatessani esimerkiksi baarissa jonkun mukavan miehen, osaan olla lähes oma itseni (vaikka olisin selvinpäin), mutta sitten kun lähden hänen kanssaan treffeille, en enään saa sanaa suustani.
Yksi häiritsevä piirre on myös se, että minulla on tosi korkea kynnys siihen, että uskallan koskea toiseen ihmiseen. Varsinkin, jos olen aivan ihastunut kyseiseen ihmiseen.
Mikä auttaa? Vai pitääkö mennä suoriltaa juttelee ammattilaiselle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on sama juttu.
Suorastaan onnetonta olla tällainen. Sosiaaliset tilanteet saattavat tuottaa ahdinkoa ja olen muutenkin mielettömän ujo. Se ujous saattaa mennä ohi sitten kun on paremmin tutustunut toiseen. Muistan miltei tärisseeni jännityksestä, kun menin tutustumaan toisen paikkakunnan kouluun ja sielä oli niin paljon outoja ihmisiä jotka tuijottivat minua ja tunsin olevani kuin jokin yksinäinen ja arka susi heidän keskellänsä.
Olen nykyään erittäin yksinäinen. Ei minulla ole enää kunnollisia kavereita ja muihin tutustuminen on mielettömän vaikeaa (paitsi netissä, kun saa ihan rauhassa kirjoitella toiselle ilman paineita ja että tarvitsisi heti olla näkemässä livenä ja halailemassa yms...).
Niinpä. Jos tietäisin mikä näihin asioihin auttaisi, kertoisin sen sinulle heti ja yrittäisin itsenikin auttaa tästä tilanteesta pois.
Mullakin sama juttu mut kyltää tästä..
myötä vaiva helpottaa :)
Aika samanlaista on. :S
Oon ihan lukossa kaikissa sosiaalisissa tilanteissa..pelkään jatkuvasti et nolaan itteni jotenkin..yritän olla mahdollisimman huomaamaton..saispa lisää rohkeutta, pääsis pois tän kuoren takaa..
Ennen en ollut yhtään ujo, mutta nykyään en uskalla alkaa jutella enää kenellekään. Siis varsinkaan kiinnostavan tuntuiselle miehelle. Yhtäkkiä tää tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Kun ensin oltaisiin juttuun päästy, niin sitten ei enää olisi niinkään ongelmia. Mutta mistäs sitten yhtäkkiä mulle ilmestyisi joku prinssi? En oikein edes käy missään, paitsi baarissa joskus, mutta ei sielläkään oikein kiinnostavia miehiä tunnu tulevan juttelemaan. Olen muuten puhelias ja sosiaalinen, että siinäpä ihme juttu, ja surullinen myös.
toi on jo positiivista että käyt baareissa ja treffeillä ja edes yrität tutustua uusiin ihmisiin. jotkut on niin ujoja (tunnen) että eivät uskalla lähteä edes kotoaan mihinkään. ja kukaan prinssishän ei tunnetusti sieltä kotoa tule hakemaan.
Ei siihen muu auta kun se että menee niille treffeille ja yrittää tolkuttaa itelleen että ei siitä voi mitään sen suurempaa katastrofia tulla jos toiselle puhuu ihan mitä mielessä sattuukaan sillon olemaan tai yrittää uskaltaa koskee toista. Yrittää vaan miettiä että mikä on pahinta mitä vois käydä jos sanos toiselle jotakin (vaikka miten älytöntäkin) tai kietasis kätensä toisen ympärille.
Voihan se sitten mennä siitäkin huolimatta ihan päin seiniä mutta itellä ainakin auttanu se että on huomannu ettei siihen kuole, vaikka voi siinä muuten huonosti käydäkkin. Mutta jotenkin ehkä just auttanu eniten ne tilanteet missä on tehny ittensä naurettavaks ja jotenkin haavoittuvaksikin toisen eessä, huomannu että siinä on jotain mielihyvää tuovaakin. Ehkä olen maskisti, kuka tietää? :DD