Mistähän sellainenkin asia johtuu, kun pitää alkaa kiukuttelemaan ja vänkäämään vastaan ihan tahallaan...siis varsinkin jos on kyseessä mies johon olen ihastunut tai jonka kanssa olen yhdessä. Mikään ei ole huonosti, mutta olen tahallani vastarannankiiski joskus...ja hyvin ärsyttävissä tilanteissa. Kun esimerkiksi mies johon olen tutustumassa, kertoo lähtevänsä kaverinsa kanssa leffaan, sanon että mua ei voisi vähempää leffat kiinnostaa. Tai jos mies pyytää minua baariin, sanon että ei mua ei voisi vähempää kiinnostaa ryypätä. Vaikka todennäköisesti olisin rankan työviikon jälkeen joka tapauksessa pari kolme rentouttavaa kaatanut ainakin kotona huiviin. Mitä tämmönen oikein on? Samaan aikaan käsitän kuinka tyhmä ja ärsyttävä olen kun mikään ei kelpaa ja kaikesta on vain huonoa ja vastahankaista sanottavaa ja mielipidettä, mutta kuitenkin on pakko olla idiootti ja laukoa suustaan joka asiaan että ei kiinnosta. Ahdistaa itteni =/ Ja voin vaan kuvitella kuinka paljon miestä ärsyttää kun mikään mulle ei kelpaa eikä mikään muka kiinnosta.....
Olen vittumainen
vittumainenakka
3304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei vois vähempää kiinnostaa vittumaiset akat
Tiedän. On niitä miehiä ihan kiitettävästi riittänyt kuitenkin, vuosiakin kestäneisiin suhteisiin, mutta ongelma nyt onkin se, etten uskalla enää mitään aloittaa kun tiedän oman vittumaisuuteni.
Onko se ns.suoja mekanismi se vittumaisuus.......