Kovin käyvät kuumina tunteet Jäätteenmäen ympärillä edelleen ikään kuin valehtelu politiikassa - siis se, etteivät poliitikot puhu totta - muka olisi jotain ihan ihmeellistä tai jopa rikos.
Jäätteenmäelle kävi vain poikkeuksellisen dramaattisesti, kun valehtelu oli niin tökeröä ja perustui tietolähteeseen, johon voitiin liittää rikoksen tunnusmerkkejä.
Mahtaa Jäätteenmäkeä harmittaa, kun hänen monet yrityksensä kaataa Lipponen ovat aina osoittautuneet kovin tehottomiksi.
Ei saanut Jäätteenmäki Lipposta kiinni siitä, että tämä olisi Arja Alhon kanssa sopinut Sundqvistin korvausten hyvittämisestä, koska sille ei löytynyt juridista näyttöä, kun Alho piti kiinni Lipposen kanssa sopimastaan työnjaosta, että ministeri vastaa päätöksestä joka ao. ministerille kuuluu.
Ei saanut Jäätteenmäki Lipposta lankaan Sonerankaan avulla, kun Lipponen heti myönsi, että huonosti on hoidettu valtionomistus, eikä Jäätteenmäki juristina tajunnut, että Soneran sijoitukset (huonotkin) ovat vain Soneran päätettävissä.
Eikä saanut Jäätteenmäki Lipposta kaadetuksi Bushin keskustelujenkaan avulla, kun ei löytynyt vihjailuja enempää evidenssiä siitä, että Suomen ulkopolitiikan Irak-linja olisi missään suhteessa säröillyt.
On ollut todella surkuhupaisaa seurata kuinka Jäätteenmäki on aivan oma-aloitteisesti pilannut omaa poliittista uraansa ilman, että häntä olisi kenenkään ulkopuolisen siinä tarvinnut auttaa.
Yhtä surkuhupaisaa on ollut seurata asian ympärillä käytyä keskustelua, jossa esiintyy suunnattomia intohimoja molempiin suuntiin, kun vain harva malttaa pysyä asiassa.
Ehkäpä Jäätteenmäkikeskustelu hiljenee hetkeksi, mutta ryöstäytyy uudelleen käsistä, kun EU-vaaleissa selviää, ettei Jäätteenmäki päässytkään parlamenttiin.
Sekin on sitten aikanaan Lipposen syy.
Jäätteenmäelle kävi vain poikkeuksellisen dramaattisesti, kun valehtelu oli niin tökeröä ja perustui tietolähteeseen, johon voitiin liittää rikoksen tunnusmerkkejä.
Mahtaa Jäätteenmäkeä harmittaa, kun hänen monet yrityksensä kaataa Lipponen ovat aina osoittautuneet kovin tehottomiksi.
Ei saanut Jäätteenmäki Lipposta kiinni siitä, että tämä olisi Arja Alhon kanssa sopinut Sundqvistin korvausten hyvittämisestä, koska sille ei löytynyt juridista näyttöä, kun Alho piti kiinni Lipposen kanssa sopimastaan työnjaosta, että ministeri vastaa päätöksestä joka ao. ministerille kuuluu.
Ei saanut Jäätteenmäki Lipposta lankaan Sonerankaan avulla, kun Lipponen heti myönsi, että huonosti on hoidettu valtionomistus, eikä Jäätteenmäki juristina tajunnut, että Soneran sijoitukset (huonotkin) ovat vain Soneran päätettävissä.
Eikä saanut Jäätteenmäki Lipposta kaadetuksi Bushin keskustelujenkaan avulla, kun ei löytynyt vihjailuja enempää evidenssiä siitä, että Suomen ulkopolitiikan Irak-linja olisi missään suhteessa säröillyt.
On ollut todella surkuhupaisaa seurata kuinka Jäätteenmäki on aivan oma-aloitteisesti pilannut omaa poliittista uraansa ilman, että häntä olisi kenenkään ulkopuolisen siinä tarvinnut auttaa.
Yhtä surkuhupaisaa on ollut seurata asian ympärillä käytyä keskustelua, jossa esiintyy suunnattomia intohimoja molempiin suuntiin, kun vain harva malttaa pysyä asiassa.
Ehkäpä Jäätteenmäkikeskustelu hiljenee hetkeksi, mutta ryöstäytyy uudelleen käsistä, kun EU-vaaleissa selviää, ettei Jäätteenmäki päässytkään parlamenttiin.
Sekin on sitten aikanaan Lipposen syy.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei liene hauskaa olla keskustalainen sen jälkeen, miten Jäätteenmäki miltei tyri vaalit jo etukäteen, kun voitto tuli vain vaivaisilla 6000 äänellä ja kahdella laskennallisella ns. viimeisellä paikalla.
Sitten alkoi Heinäluoman simputus siitä, että keskustan on tehtävä valintansa "rakentavan yhteistyön tai porvarillisen meiningin" välillä, kun Lipponen vetäytyi reserviin pitämään kepua hiljaa kuin kusi sukassa, kun kukaan ei sanonut, mitä LIPPONEN aikoo, vaikka Heinäluoma puoluesihteerinä tietenkin ilmoitti keskustalle SDP:n kannat.
Hallitusneuvottelut olivat keskustalle niin kova mankeli, kun ei yksikään keskustan oma vaalitavoite päässyt hallitusohjelmaan, vaan jokainen niistä siivottiin demareiden vaatimuksesta "selvitettävien ja tutkittavien" joukkoon.
Loput mehut keskustasta vietiin sillä, että heti, kun keskustalaisista yksikin lausui jotain julkisesti, mikä ei ollut demareiden mieleen, pantiin päälle "hallituksen yhteiset pelinsäänöt" -humppa ála Heinäluoma & pojat, jolla keskusta säikyteltiin välittömästi nöyräksi kaikelle, mitä SAK ja SDP ikinä halusivat.
Kun tuota tapahtumaketjua on seurannut ei voi muuta kuin suuresti ihmetellä, mikä itsetuhon ja masokismin vietti vetää keskustan SDP:n kuritettavaksi, kun eduskunnassa olisi ollut porvarienemmistö jo monta, monta vaalikautta.
Mutta ei ole elttäkään siihen suuntaan tehnyt, ei Aho eikä ainakaan Jäätteenmäki, ja jos aloitteita on kokoomuksen suunnalta varovasti sunnusteltu, niin heti on Pekkarinen ampunut ne alas.
Ihmeellistä on keskustan touhuilu sitoutumattoman antisosialistin näkökulmasta, joka toivoisi maahan vihdoinkin kunnollisen porvarihallitúksen.
Nykykepun aikana sitä vaan ei tule eikä ehkä ole väliksikään ennen kuin kokoomus saa omat rivinsä johonkin ojennukseen.
Kokoomuksen turhautuminen, johon lopussa viittasit on jokaiselle porvarille nyt kipeä paikka. Kokoomuskin alistui liikaa Lipposen linjoille siinä mielessä, ettei kokoomuken omia vaihtoehtoja tuotu äänestäjille esiin.
Itälä ei onnistunut saamaan aikan uskottavaa mielikuva itsestään, vaikka aikaa hänellä olisi ollut.
Nyt kokoomus valmistelee puheenjohtajavaaliaan, mutta ehdokkaiden vakuuttavuus on ainakin toistaiseksi hyvin olematon: eläkeläinen, pari nuorta broileria, hiihtäjätär ja vanha naistennaurattaja. Ei hyvältä näytä.
Pahin pulmahan kokoomuksella on ollut linjattomuus - täydellinen oman politiikan puute. Siihen kokoomuksen ajoi itsevaltias Niinistö, joka piiskasi eduskuntaryhmän jokaisen hallitusohjelman ja budjetin taakse nöyrästi ja vastaan sanomattomasti sekä hiöljensi muun puolueorganisaation pelkäksi vaalien esitteidenjako-organisaatioksi. Ja tästä linjattomuudesta Kokoomusta ei Itälä kyennyt nostamaan.
Hieman porvaria pelottaa, että onko kykypuolueelta kyvyt hukassa. vaihtoehtoja äänestettäv'äksi nimittäin on hyvin vähän, koska demareita ei voi äänestää ja kepukin on kuikerrellut jonnekin vasemmistoliiton paikkeille Tuomiojan kaveriksi SAK:ta nuolemaan.
Perussuomalaisista ei ole mihinkään, kristilliset on saamattomia ja rkp ihan mitä tahansa. Ja vihreissä jos äänestäisi kunnon talousliberaalia, esim. Soininvaaraa, niin ääni voi mennä jollekin itujen kasvattajalle, jonka talousajattelu on vielä Suvi-Anne Siimeksestäkin vasemmalla.
Ei siis hyvältä näytä, ellei keskusta ala ryhdistyä ja saada kokoomukselta tukea porvarillisemman linjan ajamiseen hallituksessa. >vasemmistoa ei nimittäin saa kuriin muuta kuin pelottelemalla sitä porvarihallituksen vaihtoehdolla ja se olisi nyt kepun ja kokoomuksen pian tajuttava.
Selkeitä analyysejä lähimenneisyyden politiikasta, keskustaa ja kokoomustakin kohdellaan kerrankin objektiivisesti
... niistä Jäätteenmäen valheista, niin tarkastellaan niitä sitten.
Olemme puineet ne valheet moneen kertaan aiemmin ja jääneet asiasta erimielisiksi. Tuskin kannattaa aloittaa uutta kierrosta, kun lopputulos olisi sama kuin ennenkin.
Eihän Anneli valehtele, hän vain lanseerasi uuden ilmauksen "puhun niin totta kuin osaan". Jos väität, etteikö näin ollut, niin olet ollut tyhmyyden lisäksi kuuro.
...
... taas väittää Annelin valehdelleen, mutta et kerro yhtään esimerkkiä niistä valheista.
Ne valheet on sinulle moneen kertaan ja monen kirjoittajan toimesta tuotu esiin ja jopa eduskunta yksimielisesti totesi, että puheet "pyytämättä ja yllättäen" eivät vastanneet totuutta - jo ennen siis kuin Manninen itse sanoi, että pyydettynä hän papereita toimitti, ja soitti vielä aina etukäteen, ettei salaista faksia tulisi ihan yllätyksenä.
Myös käräjäoikeus totesi, että papereita oli pyydetty, mutta ei sillä tavalla, että rikoksen tunnusmerkit täyttyisivät.
... ottanut lainkaan kantaa asiassa. Anneli erosi iltapaivällä demareiden uhattua kaataa hallituspohjan.
Käräjäoikeus ei todennut, että asiakirjoja oli pyydetty. Se vain antoi ymmärtää, että vaikka olisi pyydettykin, se ei täyttäisi yllytyksen kriteereitä. Ei käräjäoikeudella ole edes mitään tarvettaa ottaa kantaa asiaan joka ei ole rikos. Se vain torjui syyttäjän väitteen, että pyytäminen olisi rangaistava teko, mutta ei ottanut kantaa oliko pyydetty.
Älä anna periksi, intä, intä ja vielä senkin jälkeen intä. Se ei mene hukkaan, aina jollekin lukijalle jää se käsitys, että Keskusta on hyvä puolue. Tällaiset lukijat tietenkin ovat keskivertoa tyhmempiä, mutta kyllä tyhmänkin ihmisen ääni kelpaa.
Eduskunta ei äänestänyt asiassa, koska epäluottamuslause pääministerille olisi merkinnyt koko hallituksen eroa. duskunta siis ei käsitellyt asiaa. Asian käsittelivät hallituspuolueet, kun keskustasta yksikään kansan edustaja ei asettunut tukemaan Jäätteenmäkeä, jolloin kävi selväksi, että jos hallituspohja aiotaan säilyttää, Jäätteenmäen on pakko itse pyytää eroa, jolloin hallituspuolueet voivat viedä eduskuntaan esityksen siitä, että vain pääministeri vaihtuu, muu säilyy ennallaan.
Fakta siis on: Jäätteenmäki menetti koko eduskunnan luottamuksen jo ennen kuin Mannisen lausunto julkistettiin. Mannisen lausunto vain joudutti asiaa, koska demarit katsoivat, että jo aiemmin sovitussa asiassa - pääministerin ero - piti nyt menetellä nopeammin, että uusi pääministeri voidaan tuoda eduskunnan käsittelyyn ennen kesälomia.
Toinen fakta: Käräjäoikeus nimenomaan totesi tutkinnan ja näyttöjen perusteella hyvin todennäköiseksi, että Jäätteenmäki oli pyytänyt Manniselta tietoja, mutta tämä pyyntö ei ollut mannisen suhteen sellaista yllyttämistä tai avunantoa, joka olisi rikos, koska samalla todettiin Mannisen lähettäneen tietoja hyvin auliisti ja suostuvaisesti, ilman rikollista taivuttelua tai painostamista virkarikokseen, josta Manninen tuomittiin sakkoihin.
Pöytäkirjoista ja uutisista selviää täysin yksiselitteisesti, että käräjäoikeus päätöksessään katsoi Jäätteenmäen nimenomaan itse PYYTÄNEEN tietoja. Tämä jos mikä on kiistaton fakta, vaikka Jäätteenmäki sen edelleen kiistää, mihin hänellä on syytetyn oikeus.
jotka heiluvat aina, kun Anneli suunsa avaa.