Mistä näitä

Harvapa mien oikeat karvansa näyttää ennen perheen perustamista, ja siksi on mahdotonta aina etukäteen tietää, kasvaako mies myös isäksi vai jatkuuko "minäminä-meininki" jälkeenkin päin.

Koska useimmiten nainen on "pakotettu" kasvamaan äidiksi ja se tuleekin odotuksen myötä luonnollisemmin, on naiselle rankkaa, jos mies ei henkiseen kasvuun isänä kykenekään. Isäksi kasvaminen kun vaatii tahdonvoimaakin ja selkärankaa enemmän kuin naisella. Moni mies antaa ymmärtää olevansa tulevaisuudessa hyvä isä, mutta tosipaikan tullen äiti jääkin vastuuseen lapsesta ypöyksin, eikä mies tajua, että hänenkin tulisi ottaa vastuunsa toisena täyspainoisena vanhempana.

Itsekään en olisi aikoinaan uskonut, miten vähän mieheni tulisi osallistumaan lapsen hoitoon ja elämään. Ei kertakaikkiaan ollut mitään merkkejä moisesta. Sen sijaan odotusaikana mies intoili paljon ja lapsenteossa oli aktiivisempi osapuoli. Mutta kun tuli aika laittaa lapsen tarpeet ja perheen hyvinvointi oman elämän edelle, ei se onnisutunutkaan. Mies halusikin jatkaa elämäänsä niinkuin ennenkin. Mutta olihan se kiva kavereille esittää hyvää isiä ja aviomiestä. Kun muut eivät näe, totuus on aivan toinen.
Kyse on itsekkyydestä ja mukavuuden halusta...selkäranganpuutteesta puhumattakaan.
Äitinä sitä on jotenkin enemmän pakotettu huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista, vaikka sitten omaa hyvinvointiaan laiminlyöden. Ja kun huomaa, ettei isä osallistukaan lähellekään samoin lapsen kasvatukseen ja hoitoon (parisuhteesta puhumattakaan), ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin hoitaa lapsi itse. Jos äitikin jättäisi lapsen hyvinvoinnin huolehtimatta, ei siitäkään mitään hyvää seuraisi.

Miksi naisessa mielestäsi on vikaa, jos ei mies kykene ottamaan vastuuta? Nainenhan silloin tekee oikein ottaessaan vastuun. Onko se naisen vika, jos mies paljastuukin kypsymättömäksi? Miksi näin?

Harva meistä selvännäkijä on...vain omasta käytöksestään voi mennä takuuseen .

äitiloppu kirjoitti:

Harvapa mien oikeat karvansa näyttää ennen perheen perustamista, ja siksi on mahdotonta aina etukäteen tietää, kasvaako mies myös isäksi vai jatkuuko "minäminä-meininki" jälkeenkin päin.

Koska useimmiten nainen on "pakotettu" kasvamaan äidiksi ja se tuleekin odotuksen myötä luonnollisemmin, on naiselle rankkaa, jos mies ei henkiseen kasvuun isänä kykenekään. Isäksi kasvaminen kun vaatii tahdonvoimaakin ja selkärankaa enemmän kuin naisella. Moni mies antaa ymmärtää olevansa tulevaisuudessa hyvä isä, mutta tosipaikan tullen äiti jääkin vastuuseen lapsesta ypöyksin, eikä mies tajua, että hänenkin tulisi ottaa vastuunsa toisena täyspainoisena vanhempana.

Itsekään en olisi aikoinaan uskonut, miten vähän mieheni tulisi osallistumaan lapsen hoitoon ja elämään. Ei kertakaikkiaan ollut mitään merkkejä moisesta. Sen sijaan odotusaikana mies intoili paljon ja lapsenteossa oli aktiivisempi osapuoli. Mutta kun tuli aika laittaa lapsen tarpeet ja perheen hyvinvointi oman elämän edelle, ei se onnisutunutkaan. Mies halusikin jatkaa elämäänsä niinkuin ennenkin. Mutta olihan se kiva kavereille esittää hyvää isiä ja aviomiestä. Kun muut eivät näe, totuus on aivan toinen.
Kyse on itsekkyydestä ja mukavuuden halusta...selkäranganpuutteesta puhumattakaan.
Äitinä sitä on jotenkin enemmän pakotettu huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista, vaikka sitten omaa hyvinvointiaan laiminlyöden. Ja kun huomaa, ettei isä osallistukaan lähellekään samoin lapsen kasvatukseen ja hoitoon (parisuhteesta puhumattakaan), ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin hoitaa lapsi itse. Jos äitikin jättäisi lapsen hyvinvoinnin huolehtimatta, ei siitäkään mitään hyvää seuraisi.

Miksi naisessa mielestäsi on vikaa, jos ei mies kykene ottamaan vastuuta? Nainenhan silloin tekee oikein ottaessaan vastuun. Onko se naisen vika, jos mies paljastuukin kypsymättömäksi? Miksi näin?

Harva meistä selvännäkijä on...vain omasta käytöksestään voi mennä takuuseen .

Kerrassaan osuva kirjoitus. Juuri noin kävi meilläkin, paitsi että tuleva isukki paljasti todelliset karvansa jo odotusaikana. Huonoin mahdollinen tilanne on se että 'mies' muuttaa suoraan äitinsä helmoista tyttöystävän helmoihin. Miehellä ei ole mitään pakkoa eli motivaatiota itsenäistyä ellei joudu itse pesemään pyykkinsä ja tiskaamaan kuppinsa. Tämä meikäläisen kiviriippa on armeijasta vapautettu eli ei sielläkään päässyt edes petausta oppimaan... hienosti kyllä osasi itsensä markkinoida. No nyt kun on lapset tehty niin on vähän myöhäistä katua.

äitiloppu kirjoitti:

Harvapa mien oikeat karvansa näyttää ennen perheen perustamista, ja siksi on mahdotonta aina etukäteen tietää, kasvaako mies myös isäksi vai jatkuuko "minäminä-meininki" jälkeenkin päin.

Koska useimmiten nainen on "pakotettu" kasvamaan äidiksi ja se tuleekin odotuksen myötä luonnollisemmin, on naiselle rankkaa, jos mies ei henkiseen kasvuun isänä kykenekään. Isäksi kasvaminen kun vaatii tahdonvoimaakin ja selkärankaa enemmän kuin naisella. Moni mies antaa ymmärtää olevansa tulevaisuudessa hyvä isä, mutta tosipaikan tullen äiti jääkin vastuuseen lapsesta ypöyksin, eikä mies tajua, että hänenkin tulisi ottaa vastuunsa toisena täyspainoisena vanhempana.

Itsekään en olisi aikoinaan uskonut, miten vähän mieheni tulisi osallistumaan lapsen hoitoon ja elämään. Ei kertakaikkiaan ollut mitään merkkejä moisesta. Sen sijaan odotusaikana mies intoili paljon ja lapsenteossa oli aktiivisempi osapuoli. Mutta kun tuli aika laittaa lapsen tarpeet ja perheen hyvinvointi oman elämän edelle, ei se onnisutunutkaan. Mies halusikin jatkaa elämäänsä niinkuin ennenkin. Mutta olihan se kiva kavereille esittää hyvää isiä ja aviomiestä. Kun muut eivät näe, totuus on aivan toinen.
Kyse on itsekkyydestä ja mukavuuden halusta...selkäranganpuutteesta puhumattakaan.
Äitinä sitä on jotenkin enemmän pakotettu huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista, vaikka sitten omaa hyvinvointiaan laiminlyöden. Ja kun huomaa, ettei isä osallistukaan lähellekään samoin lapsen kasvatukseen ja hoitoon (parisuhteesta puhumattakaan), ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin hoitaa lapsi itse. Jos äitikin jättäisi lapsen hyvinvoinnin huolehtimatta, ei siitäkään mitään hyvää seuraisi.

Miksi naisessa mielestäsi on vikaa, jos ei mies kykene ottamaan vastuuta? Nainenhan silloin tekee oikein ottaessaan vastuun. Onko se naisen vika, jos mies paljastuukin kypsymättömäksi? Miksi näin?

Harva meistä selvännäkijä on...vain omasta käytöksestään voi mennä takuuseen .

Ei sitä tarvitse selvännäkijä olla jos malttaa tutustua toiseen tarpeeksi eikä rynnätä heti lasten tekoon!!!

............ kirjoitti:

Ei sitä tarvitse selvännäkijä olla jos malttaa tutustua toiseen tarpeeksi eikä rynnätä heti lasten tekoon!!!

Jos ei tekstistä tullut selväksi, olimme mieheni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta ennen esikoisen syntymää. Vieläkö olet sitä mieltä, että olen rynnännyt lapsentekoon..? Kyllä luulin siinä ajassa tuntevani toisen hyvin, mutta mitens sitä lapsenhoidosta ja kasvatustaidosta voi takuuseen mennä, ennen kuin tilanne on käsillä? Monilla miehillä kun tuppaa olemaan suuret luulot itsestään niissäkin asioissa, vaikka totuus tosipaikan tullessa olisi aivan toinen.

äitiloppu kirjoitti:

Jos ei tekstistä tullut selväksi, olimme mieheni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta ennen esikoisen syntymää. Vieläkö olet sitä mieltä, että olen rynnännyt lapsentekoon..? Kyllä luulin siinä ajassa tuntevani toisen hyvin, mutta mitens sitä lapsenhoidosta ja kasvatustaidosta voi takuuseen mennä, ennen kuin tilanne on käsillä? Monilla miehillä kun tuppaa olemaan suuret luulot itsestään niissäkin asioissa, vaikka totuus tosipaikan tullessa olisi aivan toinen.

No sitten täytyy kyllä olla naisessakin jotain vikaa, en vaan voi millään uskoa että vielä 10 vuoden jälkeenkin miehestä tulee esille jotain niin uutta että se voi tulla täysin puun takaa! Kun lapsia suunnitellaan ja tehdään niin silloin ei enää jälkikäteen kysellä mieheltä että olisitko niin kiltti että vahtisit lapsiamme vähän aikaa. Silloin sanotaan että nyt on vuorosi vahtia, minä käyn nyt esim vaikka lenkillä! Ja okei, onhan niitä persoonallisuushäiriöisiä olemassa että oikeasti joissakin tapauksissa mies vetää alusta asti 6-0 naista, mutta se on harvassa se! Katsokaa naiset peiliin jos pitkän tuntemisen jälkeen joku voi noinkin täysin vielä yllättää!!! Tai sitten miehesi on kyllästynyt sinuun ja hänellä on mahdollisesti suhde!

Tuo kolmas teoria ei pidä mitenkään paikkaansa!!! Miehelläni meni 40 vuotta, ennen kuin näki äidissään MITÄÄN vikaa. Anoppi käyttäytyi (käyttäytyy edelleen) kuin psykopaatti-idiootti, mutta miehelleni oma äiti oli vaimoa ja lapsia tärkeämpi ja kaikessa etusijalla.

Viime kesänä miehellä syttyi lamppu. Hän oli majoittunut saman katon alle äitinsä kanssa lomaviikoksi, mutta jo seuraavana lomapäivänä mieheni soitti minulle järkyttyneenä, että hän ei kestä äitiään enää päivääkään kauempaa, vaan siirtyy omaan majoitukseen. Mies ihmetteli, miten hän ei ollut koskaan aiemmin ymmärtänyt minun näkökantojani, kun olin puhunut hänen äidistään, mutta lopulta hän tajusi kuin taikaiskusta, että kaikki minun puheeni hänen äidistään oli täyttä totta!

Kyseisen loman jälkeen mies on ollut todella muuttunut. Ennen lomaansa hän kohteli minua tosi törkeästi, aivan kuin hänen äitinsä kaikkia kohtaan. Minun ihmisarvollani ei ole ollut paskankaan väliä, mutta tuon matkan jälkeen olen saanut mieheltäni sellaista huomaavaisuutta osakseni, etten ole kahteenkymeneen yhteiseen vuoteen KERTAAKAAN saanut.

Eli ennemminkin voisi sanoa, että miten äiti kohtelee poikaansa, niin poika kohtelee vaimoaan.