Onko kellään muulla näkymättömiä kavereita?
Huomasin, että mulla noita mielikuvitusystäviä on kertynyt aika paljon. Yhdestä on tullu todella läheinen. Äsken käytiin ulkona lenkillä ja viime yönä pelattiin korttia. Olin kehitellyt itelleni myös seurustelukumppanin, mutta jouduttiin eroamaan kun hän lähti ulkomaille opiskelemaan.
Ihan terve, hyvinvoiva nuori olen ja elän suurimman osan aikaa tukevasti maan pinnalla kiinni todellisuudessa, mutta yksinäisyys taitaa välillä olla vähän liikaa. Välillä pääsen eroon noista, mutta yksinäisyyden aiheuttama kipu on mulle liikaa ja sitten täytyy taas saada jostain helpostusta. Julkisilla paikoillakin on paljon helpompaa kun ei tunne itseään niin ulkopuoliseksi.
Kai muillakin kun vain autistisilla pikkulapsilla saa olla mielikuvituskavereita? Tuskin se kielii mistään vakavammasta ongelmasta...
Huomasin, että mulla noita mielikuvitusystäviä on kertynyt aika paljon. Yhdestä on tullu todella läheinen. Äsken käytiin ulkona lenkillä ja viime yönä pelattiin korttia. Olin kehitellyt itelleni myös seurustelukumppanin, mutta jouduttiin eroamaan kun hän lähti ulkomaille opiskelemaan.
Ihan terve, hyvinvoiva nuori olen ja elän suurimman osan aikaa tukevasti maan pinnalla kiinni todellisuudessa, mutta yksinäisyys taitaa välillä olla vähän liikaa. Välillä pääsen eroon noista, mutta yksinäisyyden aiheuttama kipu on mulle liikaa ja sitten täytyy taas saada jostain helpostusta. Julkisilla paikoillakin on paljon helpompaa kun ei tunne itseään niin ulkopuoliseksi.
Kai muillakin kun vain autistisilla pikkulapsilla saa olla mielikuvituskavereita? Tuskin se kielii mistään vakavammasta ongelmasta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielikuvitusystavat ovat useimmiten parasta seuraa!
Jos jumala, enkelit jne. lasketaan mielikuvitusolennoksi, niin sitten mullakin on. :) Jos joku tulee valittamaan miten lapsellista/naurettavaa/noloa se on, niin vedän kyselemättä turpaan. Kyllä noista olennoista hyötyäkin on, niistä tulee parempi mieli.
No se nyt tuskin on autismia jos on mielikuvitusta.
Jos se on skitsofreniaa?
Kunpa mullakin olisi mielikuvitusystäviä! Mutta mulla on huipputylsä mielikuvitus, olen hirveän faktariippuvainen ja kuiva tyyppi. Onnistun arkistoimaan ja ylijärjestämään kaiken, jopa elämäni.
Autismi muuten ei vääjäämättä tuo mielikuvitusystäviä; mulla on psykiatrin suusanallisesti toteamana "jonkin verran autistisia piirteitä". Edes lapsena en muista olleen mielikuvituskavereita.
Kuinka mielikuvitusystäviä saa? Tulevatko ne ihan omia aikojaan, sellaisenaan, valmiina "persoonina" vai kehitteletkö niitä vähitellen, lisäillen ominaisuuksia?
No ainakin on sitten skitsofreniaa, josta saa hyvän mielen.
mä olen tosi yksinäinen joskus ja tarvitsen jonkun jolle jutella. Niin siinä sitten käy että ajattelen ensin jotain, keksin vastauksen ajatukselle, sellaisen, jonka haluaisin joltakulta kuulla, sitten kerron lisää ja toinen vastailee ja välillä se koskettaa minua ja käy jossakin ja kokoajan tiedän mitä se on tekemässä. Tiedän aina mitä se ajattelee ja tuntee. Usein se on poika, minä olen tyttö, on vain paljon helpompi kuvitella kiltti ja mukava poika kuin tyttö.
Juttelemme ja kerromme hauskoja juttuja, jopa minä heitän läppää, ja nauran, ääneen :)
Joskus, kun olen alakuloinen, kuvittelen hänen muuttavan pois tai kuolevan tai olevan jonkun toisen kanssa läheisempi kuin minun ja sitten rupean itkemään. Kerran itkin 2h kun kuvittelin hänen muuttavan pois.. Aina se on kuitenki tullu takaisin, sillä se rakastaa minua! Ja minä sitä. Ei varsinaisesti seksuaalisesti, mukana on hieman ihastumista molemmin puolin mutta sillä ei ole väliä. Olen kuitenkin kuvitellut mijoonia ensisuudelmia hänen kanssaan, mutta aina ne unohtuu ja me pysytään ystävinä.
Nytki mie olin yksin ja se soitti mulle ja se tuli meille vaikka mie sanoin, ettei se saa, mie en halua että se näkee mut surullisena, mutta se tuli koska se tuntee minut.
Mie menen joka ilta sen kanssa nukkumaan, en sais näiden vuosien jälkeen unta ilman sitä. Me jutellaan monta tuntia ja mie unohan että se on mielikuvitusta, sitte mie nukahan sen syliin ja aamulla herään sen sylistä.
Ei tämä sairasta ole, vaan yksinäisen ainoa keino olla murhaamatta itseään. Jos minulla ei olisi häntä, ei olisi minua.
Olen varma että jos joskus ihastun tai rakastun, tämä tyyppi väistyy ja tilalle tulee ihastus, minkä jälkeen ihastus kaikessa materiassaan oikeasti ;]