Minusta tuntuu, että keskusta taantuu pahasti, jos puheenjohtajaksi valitaan jokin menneen ajan mies, sli Väyrynen tai Pekkarinen. Kokoomuksellekin olisi ollut pahaksi tappioksi, jos Ilkka kanervasta olisi tullut puheenjohtaja eikä Jyrki Kataisesta.
Kepun naisehdokkaisiinkaan en oikein jaksa uskoa, kun Urpilaisen antama esimerkki näyttää kovin kehnolta sen suhteen, että sdp olisi mitenkään osannut kohentaa linjauksiaan.
Niinpä kepun ulkopuolisena olisin kovin kiinnostunut tästä julkisuudessa vielä tuntemattomasta miesehdokkaasta, jonka nimeäkään en saa millään mieleeni. Hänessä saattaisi olla ainesta, kun häntö ei ole täälläkään vielä suuremmin lytätty
Kepun naisehdokkaisiinkaan en oikein jaksa uskoa, kun Urpilaisen antama esimerkki näyttää kovin kehnolta sen suhteen, että sdp olisi mitenkään osannut kohentaa linjauksiaan.
Niinpä kepun ulkopuolisena olisin kovin kiinnostunut tästä julkisuudessa vielä tuntemattomasta miesehdokkaasta, jonka nimeäkään en saa millään mieleeni. Hänessä saattaisi olla ainesta, kun häntö ei ole täälläkään vielä suuremmin lytätty
Vastaukset 78
Vanhimmat
Vaikutus voi olla päinvastainenkin. Ainakin Väyrynen ja etenkin Pekkarinen toisivat taas politiikan takaisin politiikkaan.
Pekkarinen on muutenkin hoitanut aina tehtävänsä hyvin. Hän myös perehtyy asioihin syvällisimmin, kuin mitä esim. Kiviniemi tekee.
Ainakin Kiviniemen valinta veisi keskusta vääjäämättä demareitten tielle. Kyllä ikä ja sen myötä tuoma kokemus on myös ja etenkin politiikassa minusta paremminkin etu, kuin rasite.
Enpä osaa kiistää näkemyksiäsi Pekkarisesta ja kokemuksesta. Itselläni vain on sellainen fiilinki, ettei Pekkarinen politiikan osaamisellaan kuitenkaan onnistu vetämään keskustalle lisää kannattajia, vaikka keskustan nykyinen oma väki Pekkarisesta varmasti pitääkin paljon.
Pekkarinen ei ole hyökkäävä,erittäin hyvä ehdokas,tai ehkä ainoa vaihtoehto.Pekkarisen taustat on puhtaat,ei hyväveli-järjestelmän kannattaja niin kuin Vanhanen,epäselvyydet ei seuraa Pekkarista.
Ihmisoikeusloukkauksen ovat nousseet huippulukemiin Matti Vanhasen hallintokaudella.,Nythän suomi on maa missä tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia enemmän kuin muissa pohjoismaissa yhteensä..Ja kaikki nämä ihmisoikeusloukkaukset on Matti Vanhasen ahneuden syy..Vahasen ahneus on saanut nyt jopa eläinsuojeluaktivistit liikelle,eli nyt turkiseläimet ovat joutuneet Matti Vanhasen ahneuden kohteeksi.
Mauri pääministeriksi..Suomi raiteille
Joo hyvä valjakko, kokeneet konkarit, sellainen se ollapitää. Turhat lässyttäjät pois ehdokkuudesta. Kepulla ja lupauksilla olisi jo aika näyttää mihin pystyvät okeasti? Kun KEPU - PETTÄÄ AINA!. Kuntatasolla ja eduskunnassa
Tuskin tuon miehen (en kyllä nyt ittekään muista edes nimeä) mahdollisuuksiin uskoo kukaan, siksi ei kai miehestä täälläkään mitään kukaan kommentoi.
Kova paikkahan se kaltaisellesi citykokoomuslaiselle varmasti on kun kepussa puheenjohtajan nuijaa (ja pääministerin pallilla istuu) heiluttaa mitä mainioin mies Keski-Suomesta eli Mauri Pekkarinen!
En minä sitä kovana paikkana pidä, jos Pekkarinen valittaisi puheenjohtajaksi. Jonkinlainen taantumus ja paluu menneeseen se kyllä olisi, enkä ole ollenkaan varma olisiko se keskustalle hyväksi, kun muu maailma ei taannu vaan menee eteenpäin.
Keskustalla taitaa olla sama dilemma kuin oli SDP:llä heidän puheenjohtajavalinnassaan. Vanhat parrat (SDP:llä Tuomioja, Kepulla Väyrynen & Pekkarinen) miellyttävät isoa osaa puolueen uskollisimmista peruskannatajista, mutta edustavat suuren yleisön, eli puolueisiin sitooutumattomien äänestäjien, silmissä pahinta taantumusta. Nuorissa nasiehdokkaissa taas ei ole uskottavuutta, SDP:n Urpilainen pilasi vähänkin uskottavuutensa heti alkuun kehnoilla esiintymisisllään ja asiaosaamisen puutteilla, Lehtomäen luovuttua kisasta Kepun nuorissa ei ole myöskään kovin uskottavaa vahvaa kasvoa. Toki Kiviniemellä on ministerikokemusta joka esim. Urpilaiselta puuttui, ja esiintyjänäkin Kiviniemi on vakuuttavampi, muttei sittenkään riittävän vahva nostaakseen Kepun Kokoomuksen rinnalle tai ohi äänestäjien silmissä.
SDP toki teki Kepun tien helpommaksi vaihtamalla ryhmänjohtajansa asiaosaamiseltaan Urpilaistakin surkeampaan Heinäluomaan, öykkäröintipolitiikan ja vastakkainasettelun lietsojaan joka syö vanhakantaisuudellaan demarien kannatusta enemmän kuin Kepu töpeksimisillään sitä saa kasvatetua. Kepu olisi jo kannatusluvuissa lähempänä 15 %:ia ja SDP lähempänä 25 %:ia jos demarit olisivat todella suunnanneet politiikkansa tulevaisuuden visioihin eikä menneen puolustamiseen ja tyhjäpäiseen räksytykseen.
Uskon Jäätteenmäen nousevan vielä kisaan mukaan ja pesevän koko joukon, hänellä on kannatusta yli puoluerajojen, vain vanhoillisimmille änkyrädemareille hän on edelleen punainen vaate Lipposen seikkailupolitiikan julkistajana. Jäätteenmäen marttyyrius saattaisi auttaa Kepua puolueenakin kansan silmissä.
Enpä olisi itse osannut tuollaista Jäätteenmäestä ennustaa!
Muuten olen näkemystesi kanssa hyvin samaa mieltä. Kiviniemi on toki luokkaa parempi kuin Urpilainen, ilman muuta, mutta hänenkin täytyisi saada taakseen vahva kentän tuki ja voi olla vaikeaa, että Väyrysen ja pekkarisen tukijoukot lähtisivät innolla Kiviniemen taakse.
Siinä voisi käydä niin, että Kiviniemi saisi "keskustan kentästä" samanlaisen kriitikkolauman, mistä Vanhanen on kärsinyt koko puheenjohtajuutensa ajan.
Jäätteenmäestä en osaa muuta sanoa kuin sen, että hän ei saisi keskustan kannatusta kasvuun kuin ehkä saamalla muutamia persuihin siirtyneitä demarikauhuisia herravihaajia palaamaan takaisin kepuun.
Perustan Jäätteenmäen valinnan siihen, että hän on sopiva ehdokas suurimmalle osalle kepulaisia, kelpaa niin vanhoillisille aitovieriltä puoluekokoukseen tuleville väyrys/pekkaris -kepuille kuin Vanhasen tukena olleille liberaaleille keskustalaisille. Toki häneen liittyy riski aiemman negatiivisen julkisuutensa vuoksi, mutta uskon senkin muuttuneen jo tietyksi myötätunnoksi kun hänet de facto kaatanut Lipponen on omalla kaunaisuudellaan tehnyt itsestään mitättömyyden ihmisten silmissä, Jäätteenmäki on taas MEP kautensa ansiosta korjannut imagoaan.
Keskustan valitessa Väyrysen tai Pekkarisen puolue painuu laskuun, vielä nykyistäkin syvempään laskuun.
Nykyisistä vaihtoehdoista on Kivimäki ainoa mahdollinen, jskus se nuorennus on aloitettava, niin miksi ei nyt?
Mitä Urpilaiseen tulee, niin en minä nyt ollenkaan sanoisi että, jos nuori kokematon kansanedustaja puoluejohtajana saa yli 21% kannatuksen puolueellen, hän on epäonnistunut.
Millainen se kannatus pitäisi olla, että hän olisi onnistunut?
Ei Kiviniemenkään ensimmäisillä vuosilla kannata mitään kannatusvyöryä odotella.
En osaa kiistää tuollisia perusteluja pelkästään sillä perusteella, etten itse Jäätteenkäkeä juuri miksikään arvostakaan.
Minusta Jäätteenmäeltä puuttuu tilannetaju. Se näkyy mm. siinä, että hän haastatteluissa vastailee pelkillä fraaseilla sanomatta juuri mitään konkreettista.
Tämä on toki vain oma subjektiivinen mielipiteeni.
Minäkin oletan, etteivät Pekkarinen ja Väyrynen saisi keskustan kannatusta muuhun kuin pysyvään ja vakaaseen alamäkeen. Perusväki olisi kuitenkin tyytyväinen ja syyttelisi milloin ketäkin siitä, että keskustan johtoa sorretaan ja sen näkemykset sivuutetaan, mutta johtajistaan se pitäisi silti kovasti.
Kivimäki on minusta asiallinen, mutta niin on ollut Vanhanenkin eikä pelkkä asiallisuus ole keskustalaisille kelvannut.
Irpilaisen arvosteluni perustuu vain siihen, että hänen piti kääntää Heinäluoman aikaansaama kannatuslasku takaisin nousuun, mutta kannatus sen kun pysyy alhaalla edelleen ja Urpilainen nosti Heinäluoman uudelleen kärkijoukkoon. Ei tämä minusta hyvältä näytä, kun oppositiopolitiikka on pelkkää kokoomukselle räksyttämistä ja omat vaihdoehdot ovat demareilta ihan kateissa.
Kiviniemi saattaisi hyvinkin houkutella keskustaan sellaisia naisäänestäjiä, jotka aikanaan kannattivat Jäätteenmäkeä ja ovat löyhästi puolueisiin aitoutuneita.
Jäätteenmäeltä puuttui lyhyen pääministerikauden perusteella tilannetaju. Toisaalta se Lipponen/Bush koalitio syyte oli osoitus tilannetajusta, mutta tapa jolla hän kantaansa perusteli ja puolusti meni metsään. Siihen oli syynä asiaosaamisen puute, Jäätteenmäki ei sisäistänyt itse asiaa vaan sortui juristin tapaan yksittäisten todisteiden esiintuomiseen ja jankkaamiseen, ja sekosi saappaissaan. Tuo juristien ammattitauti muuten näkyy turhan usein tälläkin palstalla ;-)
Jäätteenmäkikin toki syyllistyy poliitikkojen perusongelmaan, puhumaan ympäripyöreitä mitäänsanomatomuuksia ja tylsiä fraaseja. Kun tyyli on vielä jurismilla ja jankkaamisella maustetu niin esiintyjänä Jäätteenmäki ei häikäise, ja antaa vaikutelman huonosta tilanneosaamisesta.
Asiaosaajana Jäätteenmäki, vaikka heikko onkin, hakkaa kuitenkin sata nolla Heinäluoman ja Urpilaisen, joiden ongelma on totaalinen vaihtoehdottomuus ja kaiken perustaminen vain mielikuvissa luodun vastapuolen arvosteluun.
Onko sinulla joskus ollut jotain mielipiteitä? Paskaheittoja ja tyhjää lätinää ovat sinun kannanottosi.
horiset pehmeitä.
Kyllä Vanhasen asiallisuus olisi kelvannut ja kelpaa edelleenkin Keskutalle, ja keskustan kannattajille, mutta SAK/demarimafialle tuo oli liikaa.
Kyllähän sinunkin luulisi tajuavan, etä mistä tässsä asiassa on kyse.
minä alankin pitää sinua vähitellen vähemmän viiisaana kuin alunperin ajattelin.
Näyt olevan puolueesi puolesta asioiden vääristeljä, etkä ymmärrä toimia niinkuin omatuntosi sanoo.
Ei parane Suomesa koskaaan olot kansamieleisiksi, jos aina vain uskotaa siihen mitä politrukit, ja SAK/demarimafia valehtelee.
Sinäkin näyt pähkäilevän asioita liikaa, kja lopulta et tiedä itsekään, mikä olisio parasta.
kyllähän hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vaan se ei päde poliitikkoihin, koska he mieluummin valitsevat sen vaihtoehdon mistä hyötyvät itse kaikkein enite.
Niin ja täytyy muistaa se tosiasia, että kansanedustaja politrukeille kansalaisten etu on vasta toisella, joillekkkin jopa viimeisellä sijalla.
Ajatellaanpa nyt tätä nykytilannetta, missä akt on nyt vuorossa SAK/demarimafialaisista kiristys- ja yhteiskuntaterrorivuorossa mahdottomine ja turhine vaatimuksineen, vain oppositiovitutuksensa takia.
Niin sitä piti sanomani, että nyt sitten muka pyydellään anteeksi kansalaisilta puna-ylen välityksellä, kun tuo pikkuputini rehentelee vain omaa pipipäisyyttään, ja vallankaappausinnossaan.
Onko sellainen mitään kansalaisista huolehtimista, kun niille aiheutetaan murheita ja omaisuuden menetyksiä? Ajatelkaa itsekukin tykönään tuota asiaa, ennenkuin piirrätte SAK/demarimalaisen numeron äänestyslippuun. minä tiedän, että työpaikoilla käy hirveä agitaatio noiden puolesta, vaan miettikäpä itse, mitä sen niin näennäisesti mukavan mihen taustala tosiasiasa on. Siellä on mafia keräämässä hynäsi.
Kyllä nyt on kansalaisten mitta täynnä SAK/demarimafian kiristys, ja sabotoinneista, sekä yhteiskuntaterrorismista, että se on aivan sama kuka keskustaa johtaa, niin siltikin se saa äänivyöryn seuraavissa vaaleissa.
SAK/demarimafian politiikka on sellaista maanjäristys/shunamipolitiikkaa.
Eli vie ihmisiltä kaiken.
SAK/demarimafia ei ole mikään oikea puolue, vaan ökyrosvojen kansankusetusosasto, jonka pääkonttori on Venäjällä.
Anneli Jäättenmäki on siipensä näyttänyt. Eiväthän KEPULAISET tukeneet Annelia kun pääministeriksi olisi päässyt. Antoivat DEMAREIDEN Mooses-Lipposen omat valheensa kääntää IRAK-jupakassa Annelia vastaan. Siinä nähtiin kuinka omat koirat purevat. Ei kai enään lähdekkään kisaan mukaan. Tekisi ainakin viisaasti ettei lähtisi. Kepussa ei naisia liioin arvosteta, se on koettu jo kuntatasollakin.
..ongelma, vaan kysymys on siitä onko politiikka suosiossa vai ei. Keskustan puheenjohtajan tuleva valinta on paljastamassa selvästi ongelman joka on tulossa yleisemminkin Suomalaiseen politiikkaan. Nimittäin meillä ei ole huolehdittu siitä, että uusi sukupolvi voisi ottaa luontevasti tehtävät vastaan. Meille näyttää syntyneen kokonainen sukupolven suuruinen rako.
Mistä tämä sitten johtuu. Varmasti yksi syy tähän kurjaan tilanteeseen on yleinen politiikan vastaisuus. Eihän politikot itsekkään ole siihen vastaisuuteen täysin syyttömiä, mutta kyllä heistä yritetään aivan väkisinkin vikoja tehdä ja suorastaan rikollisiksi leimata. Mistä kohta löytyy niin puhtoisia ihmisiä jotka kansanedustajiksi kelpaavat.
SDP:n puheenjotajan valinnat , niistä kaksi viimeistä ovat jo olleet tästä puutostaudista selvinä merkkeinä. Urpilaisen valinnalla tosin yritettiin tehdä puutteesta hyve, mutta sen yrityksen jäljet n'äkyvät yhä selvemmin. Parhaiten asiat taitaa tällä hetkellä olla Kokoomuksessa, siellä on tätä nuorempaa polvea hyvin esillä, ja Kataisen valinta taisi olla napakymppi. Eikä Vihreirenkään tilanne ole huono. Myös Vasemmistoliitto näyttää kokoonsa nähden selviävän. Perussuomalaisilla on asiat täysin hunnigolla jos ei Soinia olisi. Ja RKP pärjäilee kuten aina ennenkin.
Mainitsemasi ongelma on tosiaan ns. vanhoilla puolueilla, sen vasemmalla laidalla, jonne Keskustakin pitää asemoida. Sen sijaan esim. Vihreillä on varsin hyvä imu nuorten keskuudessa. Siellä on myös uutta sukupolvea edustettuna niin johdossa kuin puolueessa ylipäätään. Eikä Kokoomuskaan ole pelkkä ukko- ja akkapuolue vaan sielläkin on nuorempaa sukupolvea mukana varsin mukavasti. Myös ajattelussa näkyy että nuorten vaikutus on merkittävä, puolueet ovat kyenneet uudistumaan ja vastaamaan ajan haasteisiin.
Vasemmalla Arhinmäki on aikalailla yksinäinen uuden sukupolven edustaja, hän kun sentään on asiaosaaja. Muut vasemmanlaidan nuoret ovat Urpilaisen tapaisia tyhjien fraasien toistelijoita ja vanhojen rakenteiden tukijoita vailla omaa ajattelua. Demareilla ongelma onkin suuri, puolueen nuorekkain edustaja on edelleenkin Tuomioja, taitaa olla viides vuosikymmen Erkillä kun hän saa edustaa puolueensa radikaaleja ja uudistusmieltä. Keskustassa suunta on sama, nuoret koulutetaan Väyrysen tai muiden mentoreiden toimesta puolueen vanhoillisille linjoille, oma ajattelu ja uudistusmieli tukahdutetaan vanhojen toimintatapojen jatkumon varmistamiseksi.
Voisin jatkaa ajatuskulkuasi hiukan kauemmas historiaan. Kun puoluetuki otettiin käyttöön ja viritettiin viimeisimpään muottiinsa niin, että tuki maksetaan kansanedustajien lukumäärän perusteella, tuli puolueiden rahoituksen pääos kansanedustajista riippuvaksi. Tämä johti siihen, että puoluissa myös päätösvalta siirtyi paikallisyhdistyksiltä ja piirijärjestöiltä eduskuntaryhmille. Tämä alkoi vieraannuttaa väkeä puoluetoiminnasta.
SDP:n sisäänlämpiävyys ja vallan kerääminen puolue-eliitille on ehkä selvimmin näkynyt siinä, että uusia jäseniä ei ole liittynyt, puolue on ukkoontunut ja jopa ay-liike on pulassa, kun uori väki ei liitykään ammattiliittoihin. Puolueet koetaan hyvin epädemokraattisiksi, ylhäältä johdetuiksi ja pelkiksi vaaliorganisaatioiksi, joissa jäseniä houkutellaan toimintaan vain vaalien alla, tilaisuuksia järjestämään ja esitteitä jakamaan.
Tästä on seurannut, että politiikka kiinnostaa aika vähän tavallisia ihmisiä. Puolueisiinkin hakeudutaan paljon perimän kautta; ajatellaan vaikka sdp:ssä Paasion sukua, jossa jo kolmas polvi painaa täysillä. Toinen reitti on tulla politiikkaan etujärjestöjen kautta, niin kuin Heinäluomaa ennen on tehnyt hyvin moni vasemmistolainen ja demari. Opiskelijapolitiikka toi ihmisiä puolueisiin 60-70-luvuilla, muttei kai enää paljoa sen jälkeen.
politiikka on ollut jo pitkään elämästä irti olevaa vallankäyttöä, jonka poliitikot ovat myös halunneet omia itselleen. Vaaleihin haalitaan kyllä ehdokkaita, joilla on enemmän nimeä muusta julkisuudesta kuin politiikasta, mutta eivät puolueet heitä juuri muuten arvosta.
Seuraajien kasvattaminen on ongelma sekin. Niinistö junaili Itälän seuraajakseen, mikä epäonnistui. Lipponen teki samoin Heinäluoman kohdalla, mikä oli täysi fiasko. Kokoomus onnistui Kataisen suhteen, sdp ei onnistunut Urpilaisen suhteen.
Nyt saamme seurata, miten keskustan käy. Kun työelämästä pyritään saneeraamaan kaikki yli 55-vuotiaat, niin on aika outoa, että politiikassa jylläävät lähes eläkeläiset, jo ajat sitten 60 täyttäneet ja heitä tuputetaan johtotejtäviin ikään kuin nuoremmista ei olisi mihinkään.
Minusta keskustan pitäisi kaivaa keskuudestaan joku asiat hallitseva ja esiintymiskykyinen, vähän yli nelikymppinen mies, jolle kenttä antaisi kaiken tukensa ja puolueen asiantuntijat apunsa. jos tämä mies vielä on sen verran fiksu, että tajuaa mihin maailma on menossa ja miten meidän tulisi siinä mukana sinnitellä, että voimme pitää omasta hyvinvoinnistamme kiinni, niin kepu voi menestyäkin.
Vanhalla jako- ja tahtopolitiikan tiellä kepu kuolee, koska sen politiikan kannattajat vanhenevat eikä uusia tule tilalle enepää kuin työväenaatteen veteraanejakaan riittää sdp:n kannattajiksi enää kovin pitkää aikaa.
Tulevaisuus on kokoomuksen ja vihreiden, ellei kepu löydä linjaansa jostain muualta kuin "rahaa maalle" -maaseutupolitiikasta, jota se aluepolitiikaksi nimittää.
Voisiko ajatuskulkusi päätteeksi vetää yhteen, että puolueet ovat laiminlyöneet nuorten saamisen mukaan puoluetoimintaan ja ne vanhat, joilla on valta käsissään, ovat toimineet niin, ettei heille vaan syntyisi kilpailua eikä haastajia oman puolueen sisältä.
Tältä nyt näyttää keskustan tilanne minun mielestäni, kun kokoomus näyttää omasta, vastaavasta ongelmastaan selvinneen Kataisen avulla, mutta sdp vielä rämpii pahasti umpihangessa, kun se ei läydä linjaansa edes Urpilaisen ja Heinäluoman "kahden kärjen" menetelmällään.
Minusta se ei onnistunut kovinkaan hyvin. Nythän Kokoomuksessa vähän jokainen kynnelle kykenevä tekee outoja, jopa "persumaisia" ulostulojaan ja touhu on mielestäni muutenkin taiteilua veitsenterällä. Viimeisin esimerkki tästä on Vapaavuoren pätemisen tarpeessa lausutut sammakot, joiden seurauksena ihmisiä on jopa kuollut.
Tyhmenpi ei sitä vain huomaa ja viisas ei viitsi kysyä. Kysympä nyt kuitenkin.
Kuka Kokoomusta todellisuudessa johtaa? Sauli Niinistö, Jyrki Katainen, vaiko oudoilla populistisilla ulostuloillaan yhtenään julkisuuteen pyrkivät, Stubb , Häkämies ja Vapaavuori?
vihdeiden kannalla, kun katson tuota Sinnemäkeä niin kyllä tulee Grunbergia ikävä, ei hallitus tarvitse olla mikään kauniit ja rohkeat, siitä kiitos keskustalle, kyllähän me vaativilla työpaikoilla tiedämme mitä merkitsee kokemus, ei galluppeihin pidä takertua, jotkut lukevat sitä kuin raamattua.
he kai luottavat rahamiesten ratkaievaan voimaan, aika näyttää, en kyllä luota yhteenkään näistä.
Keskusta ja demarijohdossa on todellisina vaikuttajina jo pitkään ollut näitä keski-iässä olevia tai sen jo ylittäneitä amattipoliitikkoja, henkilöitä jotka aikanaan joko ay-liikkeen tai puolueorganisaation kautta ovat politiikkaan nousseet vailla oikeaa työkokemusta. SAK:n politrukki Heinäluoma on kaikessa surkuhupaisuudessaan hyvä esimerkki, demarien suojatyöpaikasta puoluesihteeriksi ja Lipposen junttaamana puheenjohtajaksi, ilman omia näyttöjä, vailla kosketusta tavallisten ihmsten reaalimaailmaan. Kepussa Väyrynen ja Pekkarinen kuuluvat tuohon sarjaan, eikä joku Kääriäinenkään voi juuri tavallisen ihmisen asioiden syvällisenä ymmärtäjänä esiintyä.
Nämä vanhat parrat ovat suojelleet myös politiikassa saavuttamiaan asemia, "saavutettuja etuja", nuoria vastaan niin hyvin, ettei näissä patavanhoillisissa puolueissa (SDP; Kesk) nuorille ole juuri tilaa jäänyt. Sosiaalitanttanaisia, nuoriakin, on toki nostettu jonkin verran puoluetoimintaan mukaan, mutta eipä heille kovinkaan suurta roolia ole päästetty syntymään. Etenkään demareissa, kepussa Jäätteenmäki sai hetkeksi otteen itselleen mutta tosipaikassa ei hänelle puolustajia löytynyt edes oman puolueen vahvoista miehistä.
Minusta Katainen on onnistunut hyvin. kokoomuksen kannatus on noussut 3. tilalta selväksi ykköseksi vaikka katsottaisi galluppien virherajojakin. samalla puolueessa on saanut tilaa sellainen kulttuuri, että jokainen voi lausua mielipiteensä avoimesti, kun asioita valmistellaan ja vaihtoehdoista keskustellaan. Mikään johtamisongelma ei kokoomusta siis vaivaa.
Vapaavuori on puhunut ihan asiaa. Se, että ihmiset laiminlyövät turvallisuuden pudotellessaan lunta katoiltaan ei tietenkään johdu Vapaavuoresta.
Populistisia ulostuloja kokoomuksessa ei harrasta kukaan, mutta konkreettista asiaa ja politiikan asiallisia vaihtoehtoja tuo esiin moni kokoomuslainen.
On jo aika tuoda politiikka pois kabineteista ja nostaa asiat pöydälle sekä lopettaa riitely ja keinotekoiset vastakkainasettelut.
jo kerkesin moittimaankin tuolla ylenpänä puusilmäisyydestäsi Vanhas ajojahdissa, niin nyt perun kirjoitustani joiltakin osin, sillä minusta sinä nyt kirjoitat jälleen asiaa.
vapaavuori, ja linden ovat ministeriturhakkeita, jotka syövät kokoomuksen kannatusta. minä vaihdan juuri lindenin takia äänestämiseni kokoomuslaisesta keskustalaiseen, vaiika muuten pidänkin kokoomusministereitä liian poukkoilevina, tavoittelessaan näkyvyyttä.
Häkämies on niin myöskin tyhmä, että hänet saisi siirtää kanervikkoon ilkan seuraksi.
Pekkarisen olisi ollut viisainta pysyä taustalla, eikä alkaa pomppimaan yhtään enempä esille, sillä nyt putoo tupee, ja lähtee kengistä korot.
Pekkarinen on vain haitaksi puheenjohtajana. Aivan naurettava ajatuskin.
Vanhasen jatkokausi olisi ollut puolueen kannalta paras ratkaisu, ja toivonkin, että myöskin hän itse sen tajuaa, samoin kuin muukin puolueen johto, ja valinoista päättävät.
Voi helvetti, kun olisi ilo nähdä, kun Vanhanen pyörtäisikin puheensa, ja SAK/demarimafia repisi perseensä ja sekoaisi lopullisesti omaan näppäryyteensä.
Toivon, että hallitus jatkaisi seuraavankin vaalikauden samoilla puolueilla, tosin muutamia ministerivaihdoksia tehden.
Kuitenkin näkisin Vanhasen mielellää uudenkin halituksen pääministerinä, samoin kuin Kataisen rahaministerinä.
Ei tämä ole mitään urautumista, vaan viisautta.
Vanhanen on ollut tosiaankin kansanmieleinen pääministeri .
Toivoisin hänestä jopa seuraavaaa Presidenttiä maallemme.
vanhanen on kuulkaa ihan inhimillinen ihminen, joka tosiaankaan ei tunnu kansalaisista mitenkään ketkulta tekemisiensä johdosta.
SAK/demarimafia sitä vastoin on täynnä ketkuja kansankusettajia, ja omaneduntavoitelijoita.
Jos Vanhanen tosiaankin poistuu näyttämöltä, niin ymmärrän kyllä senkin, se on vain harmi, että SAK/demarimafian yhteiskuntaterroristihyeenalauma sai liian hyvän saaliin.
Hyvä nykyhallitus!!!!
Antakaa vain SAK/demarimafian näyttää typeryytensä edelleenkin, niin kyllä kansa siten jälleen äänestää vastoin gallubeita., ja antaa SAK/demarimafialle 15%:n suuruisen torjuntavoiton.
En minä ole Vanhasta jahdannut, vaan aina pitänyt häntä yhtenä asiallisimmista ja maltillisimmista kepulaisista. varsinkin nyt tämän II hallituksensa aikana hän on selvästi terävöitynyt johtamaan, kun edellinen punamulta meni aika lailla Heinäluoman äksyilyn varjossa.
Turhaa minustakin sellainen on, että pääministeri vaihtuisi muutamaksi kuukaudeksi, jos kepun puheenjohtaja vaihtuu. Eihän mikään puolue pääministeriä vaihda, vaan eduskunta. olisi paikallaan, jos eduskunta sanoisi yksimielisesti, että vanhanen jatkaa pääministerinä ja uusi puheenjohtaja keskittyköön vaaleihinsa ja seuraavaan kauteen, jos vaaleissa pärjää.
Vanhasessa on muuten jotain sellaista sitkeyttä, mitä minä aina poliitikoissa arvostan yli puouerajojen. Hän uskaltaa tehdä sellaisiakin päätöksiä, jotka ovat oikein, vaikka ne eivät lisäisikään hänen omaa suosiotaan.
kauniisiin ja rohkeisiin, ei ole tippaakaan vakuuttaneet asiaosaamisella nämä median lellikit.
Valittiinpa kuka tahansa Vanhasen tilalle, se tarkoittaa Kepussa siirtymää oikealta vasempaan päin. Vanhanen on enemmän kokoomuslainen kuin kepulainen politiikan sisällön osalta.
Vasemmistolaisin vaihtoehto olisi Anneli Jäätteenmäki. Vaikka Lipposella ja Jäätteenmäellä ei oikein synkannut, muistamme kuitenkin, että esim. presidentti Halonen ilahtui aidosti Jäätteenmäen menestyksestä. Se taas johtuu siitä, että Jäätteenmäen painotukset ovat olleet varsin lähellä Halosen poliittisia arvoja.
Seuraavaksi vasemmistolaisin olisi Mauri Pekkarinen, joka haluaa profiloitua selvästi köyhän kansan puolustajaksi. Väyrynen voidaan niputtaa suunnilleen samaan kerhoon. Väyrynen on lisäksi ulkopoliittisesti kaikkein konservatiivisin, joten ymmärrän kammosi häntä kohtaan. Natoa ei Väykyn johdolla varmasti tule ja se on itse asiassa hänen vaaliteemansa. Hän sanoo suoraan olevansa tae siitä, ettei Kokoomuksen Natointoilu onnistu.
Kaunistosta en osaa sanoa, mutta tuskin hänellä on mahdollisuuksia, joten ei ehkä hänestä tarvitsekaan tietää. Kiviniemi on näistä liberaalein ja lähimpänä Vanhasen politiikkaa. Arvelisin, että umpikepulaiset ovat vähän jo suuttuneet koko liberaaliuteen, kun siitä näyttää tulevan heille vain haittaa.
Eiköhän Kepu palaa juurilleen ja saa puheenjohtajakseen puolueen näköisen henkilön. Pekkarinen ja Väykky ovat vahvoilla. Tämä puolestaan saa Kokoomuksen city-osaston taas ottamaan demerit lukuun vaihtoehtona. Vanhanen on hallituksessa ollut Kepun takuumies siihen, että mennään korrektisti. Kun Pekkarinen ja Väykky päästetään irti kaksistaan, meno on ihan toista.
Miten ihmeessä Urpilainen on epäonnistunut? Toiseksi suurin kannatus ei voi olla merkki epäonnistumisesta.
Minä olen melko varma, että sama kuka näistä esillä olleista valitaan kepun puheenjohtajaksi,niin kepun kannatus putoaa paljon alle sdp:n kannatuksen.
Onhan selvä ettei kukaan uusi puheenjohtaja voi yksin tehdä kannatusta, kyllä puolueenkin rivit täytyy olla kunnossa.
Nyt on vain ollut aika kokoomuksen ideologiselle "sumutukselle" jota Vanhasen politiikka on estoitta tukenut.
Sitten kun kansalaisille selviää tämän kokoomuksen ja Vanhasen politiikan "onttous" ja vaalien jälkeinen leikkauspolitiikka alkaa, niin kyllä kokoomuksenkin kannatus "rapisee"
Kepulle hallituksen ulkopuolelta tuleva uusi puoluejohtaja olisi uskottavampi, kuin yksikään tämän hallituksen ministeri.
Jos ek-vaalien jälkeen suurten puolueiden järjestys on sama mikä se nyt on jatkuvasti gallupeissa, seuraa mielenkiintoinen tilanne tulevan hallituksen kannalta. Sdp on ilmoittanut, että kokoomuksen ykkössija tarkoittaa nykypohjan jatkoa tulevalla hallituskaudella. Onkin hauskaa nähdä, miten Pekkarisen tai Väyrysen johtama, alamäkeä liukuva keskusta sopeutuu kokoomuksen (myös nimellisesti) vetämään hallitukseen.
Sinulla elää mielikuvissasi sitkeänä tuo harha, että vasemmistolaisuus on yhtä kuin köyhän kansan puolustaminen. Kaikki muut sen lienevät jo ymmärtäneet, että vasemmistolaisuus sellaisena kuin se etenkin SDP:ssä toteutuu, on hyväosaisten palkkattyöläisten etuuksien valvomista, ei köyhän pienipalkkaisen tai työttömän asioiden puolustamista.
Niinpä arviosi puoluejohtajaehdokkaiden vasemmisto-oikeisto akselille asettelusi menee totaalisen metsään.
Halonen nyt sympatiseeraa kaikkia feministejä poliittisista kannoista piittaamaatta, ja vaikka Jäätteenmäki on ajatuksiltaan kaukana Halosen yltiöfeminismistä, sen verran naisasianaiseksi häntäkin voidaan kutsua että Halonen saattoi häntä tukea.
Pekkarinen on profiloitunut yrittäjyyden tukijana, ehkäpä ministerikausiensa ja aluepolitiikkansa seurauksena, joten aika kaukana vasemmistolaisesta yrittäjävihamielisyydestä ja yrittäjäkaunasta hänkin on. Sama koskee Väyrystä.
Kiviniemi on selvästi sosiaalisin ja köyhän ihmisen puolustaja, ja siinä mielessä todellakin oikeistolaisin, siis nykyoikeistolaisin. Ja juuri tuon sosiaalisen painotuksen vuoksi kauhistus vasemistolaisille. Siis niille hyväosaisten saavutettujen etujen puolustajille.
Niin, nythän näemme konkreettisesti kuinka AKT pysäyttää maan vain saadakseen omilleen lisää. Ja samalla tekee tuhansia uusia työttömiä kun vientiteollisuutta kohtaavat satojen miljoonien tappiot tietävät lomautuksia ja irtisanomisia jo ennestään vaikeuksissa kamppailevissa yrityksissä.
Siitä on sosiaalisuus ja solidaarisuus kaukana kun demariänkyrä johtaa joukkojaan taistojen tiellä.
On ihan hyvä, että annat toisenlaisen näkökulman vasemmistolaisuuteen. Meillä on toki sellaista vasemmistolaisuutta, jonka sisältönä on jonkinlainen köyhäinapu. Oikeistolaisuuteen on kuulunut vapaaehtoinen köihäinapu, jolla on perinteensä erityisesti Englannissa. Yläluokan moraalisiin vevloitteisiin on kuulunut pitää huolta löyhistä johonkin rajaan saakka eli lähinnä omantunnonvaivoijen poistamiseksi. Kommunistinen vasemmistolaisuus suosii myös köyhäinapua, mutta yhteiskuntaa velvoittavana asiana. Kommunismisma pyrittiin tietenkin diktatuuriin, joka poistaisi avun tarpeen.
Sosiaalidemoraattinen ajattelu on tosiaan toisentyyppistä. Sitä kutustaankin revivionismiksi, missä työväenluokan etuja parannetaan askel kerrallaan. Työntekeminen on siinä sekä tavoite että oikeus. Vasemmistolaisuus määrittyy siis työn kautta. Se ei pyri köyhäinapuun eli almujen antamiseen vaan siihen, että jokaiselle saadaan työtä ja sitä kautta elintasoa.
Kepulaisuudessa on paljon piirteitä sellaisesta sosiaalipolitiikasta, mikä ei perustu ihmisten omaan työhön. Eikä kaikkia edes haluta auttaa työn polulle vaan työelämän ulkopuolella olemista jopa kannustetaan lapsiperheissä. Demarien politiikka eroaa tässä, koska siinä kannustetaan pidentämään työuria, mihin hallituskin nykyisin kehottaa.
Pekkarisen malli Kepussa on ehkä lähinnä demarien ajattelua. Pekkarinen on yritystoiminnan edistäjä ja uskoo ja pitää siten työllisyyttä tärkeänä sosiaalipoliittisena toimena aivan kuten demaritkin. Muiden kepujen politiikka on tältä osin ailahtelempaa. Siinä sekoittuvat köihäinhoidon almupolitiikka ja epämääräinen työllisyyden edistäminen samaan tapaan kuin kommunisteilla. Demarit eroavat Kepusta myös siinä, että työllisyyden tulee heidän mielestään perustua enemmän kannattavaan markkinatalouteen kuin subventiopolitiikkaan. Toki tästä on poikkeuksia kuten telakkateollisuuden tukeminen.
AKT on siitä. mihin tulopoliittisista kokonaisratkaisuista luopuminen johtaa. Työantajapuoli halusi tilalle liittokohtaisia ratkaisuja ja saa nyt mitä tilasi. AKT:n tehtävä on edunvalvonta, ei maan talouspolitiikan hoitaminen. Työnantajat ja hallitus olisivat voineet miettiä vähän tarkemmin sitä, mitä tuposta luopuminen käytännössä tarkoittaa.
Kun meillä oli Lipposen halituksen aikoina tuposopimuksia, lakkoja ei juurikaan esiintynyt, palkkasopimukset olivat järkiään maltillisia ja sopimukset pitivät. Maa nousi vauhdilla lamasta. Työnantajat ja hallitus ovat halunneet tästä mallista luopua. Tosin hallituksen piiristä on alkanut jo kuulua haikailua vanhan mallin perään.
Vasemmistolainen, etenkin sosialidemokraattinen ajattelu kumpuaa työmarkkinoilla menestyneiden ja ei-menestyneiden välisetä asemasta. Vasemmisto työmarkkinajärjestöjen kautta tekee jyrkkää rajaa meidän ja heidän välille, hyvässä asemassa, pysyvissä työsuhteissa olevien ja muiden välille. SDP puolustaa käytännön politiikassaan vain ja ainostaan noita hyvässä asemassa olevia ammattiliiton jäseniä. Muille annetaan jos jotain jää, niin köyhillekin.
Vasemmisto ja sen elimellinen jatke, SAK, kohdistavat kaiken järjestövoimansaniitä vastaan, joiden arvo työmarkkinoilla ei ole riittävä, työttömiä ja pätkätyöläisä. Näiden huono-osaisimpien asemaa ei saa parantaa ilman, että parannetaan samalla myös hyväosaisten asemaa, joten lopputulemana huono-osaisimpien asemaa ei paranneta. Hyväosaisten asemaa taasen pyritään parantamaan vähäosaisista piittaamatta. Näin eriarvoisuus kasvaa.
Yrittäjyyteen sosialidemokratia suhtautuu lähinnä vihamielisesti, oikeastaan yrittäjyys ja yritykset nähdään vain omien tavoitteiden rahoittajina, sosiaaliturvan, eläkkeiden ym maksajina. SDP:n ajattelussa yrityksillä on pohjaton kassa johon ahneet riistäjät ovat jemmanneet tuhottamasti demareille kuuluvaa rahaa.
Tämä on vasemmistolaisuuden koko kuva toteutuneen valossa. Sinä näemmä uskot propagandaa, juhlapuhiessahan vasemmisto koettaa esiintyä köyhien ystävänä. Reaalimaailma osoittaa ihan toista.
Taas höpiset. Tässä lakossa kuten uhkaavassa ahtaajienkaan taistossa ei edes ole kysymys varsinaisista palkoista, vaan paljolti muusta. Eikä vähiten järjestöpolitiikasta ja järjestöjen keskinäisestä väännöstä.
Tupo ei toimi globaliin kilpailuun sopeutetussa kansantaloudessa, työehtosopimuksia ei voida tehdä yhteismitallisina niin vientiteollisuudelle kuin kotimarkkinoiden palveluille. Nyt on joustettava kansainvälisen kilpailun ehdoilla, kaikkien alojen kustannusrasitusta ei voida lisätä kilpailukykyä menettämättä.
Tupojen toimivuus tai toimimattomuus on kiistanalainen asia. Toki tupot ovat joustamattomia ratkaisuja siinä mielessä, etteivät ne ota huomioon alakohtaisia eroja. Toisaalta ne luovat kuitenkin vakautta ja ennustettavuutta. Yleinen kilpailukyky säilyy keskimäärin hyvänä, kun sopimukset ovat maltillisia. Näin ne tulevat halvoiksi lähes kaikille työnantajille, mutta superhalvoiksi niille työnantajille, joiden toiminta on kannattavinta. Liittokohtaiset ratkaisut näyttävät tulevan aina keskimääräistä hintavimmiksi, mikä rasittaa kilpailukykyä.
Lipposen hallitusten talouspolitiikka perustui maltillisiin tupoihin, joissa valtiovalta oli mukana veronkevennyksin. Inflaatio pysyi kurissa ja korkotaso mitoittui hyvin siihen, vaikka korot eivät enää pelkästään meillä itsenäisesti määräydykään. Seurauksena oli lähes ennenkokematon taloudellinen kasvu ja nimenomaan globaalissa taloudessa. Se puhuu esimerkkinä vastaan sitä mitä väität.
Työehtosopimuksissa on kyse palkoista ja muista työehdoista. Jos asioista olisi sovittu tupopöydässä, nämä AKT:n ongelmat olisi ratkaistu osana isoa kokonaisuutta. Nyt on menty palkkakilpailun tielle, missä kaikki unohtavat kokonaisuuden ja seurauksena on maan kilpailukyvyn kannalta onnettomia ratkaisuja. Hallituksen rivitkin ovat alkaneet rakoilla jo tämän kysymyksen edessä. Työnantajat ovat jäämässä yksin, mutta pitävät kiinni jääräpäisesti kannastaan. Hallitukselle tästä on tulossa jo vähän ikävä riippakivi, kun se haluaisi tässä tilanteessa puhaltaa enemmän yhteistä talkoohenkeä.
Kiitos selkeästä analyysistä. Voi hyvin käydä niin kuin maalailet. Olen tähän asti nähnyt Kauniston puhuvan tv:ssä vasta yhden kerran ja sen perusteella sain käsityksen, että mies suhtautuisi tulevaisuuteen paljon avoimemmin, markkinahenkisemmin ja liberaalimmin kuin aitovieriläisiin vetoavat Pekkarinen ja Väyrynen. Kiviniemi on minulle aika lailla arvoitus. Häntä en halua kommentoida, ettei menisi ennakkoluulojen puolelle. Epäilen kyllä samaa kuin sinäkin, ettei hän saa kepun vanhoillisen siiven, näiden väyrys- ja pekkarilaisten kannatusta ja jää kisassa hännille.
Natosta ei ehkä nyt nouse kovin suurta vaaliteemaa, kun demarit ovat jo ääneen lausuneet sen koivistolais-haloslaisen linjan, ettei "tulevalla vaalikaudella"ole aihetta liittyä. Kokoomuksen intoa ei Väyrysen siis tarvitse suitsia, kun kokoomus edellyttää, että asiasta vallitsisi laaja poliittinen yksimielisyys ennen kuin liittymisestä kannattaa alkaa enempää julkisesti puhua.
Kun näytät vihjailevan sinipunan paluuseen city-kokoomuslaisten toiveena, niin sen jarruna minusta on aika vahvasti se, että Heinäluoma on omaksunut melko ikävän asenteen nimenomaan kokoomusta kohtaan. Luulisin, että esim. viimeisin heitto siitä, että Katainen käväisi isyyslomallaan Rukalle after-ski tilaisuudessa mieluummin kuin olisi tullut lomaltaan töihin ja välikysymyskeskusteluun, on viilentänyt herrojen välejä melko lailla. SDP on mielestäni nyt aivan liian öyskivällä, vasemmistopopulistisella ja konservatiivisella vastakkainasettelun linjalla, jotta se kokoomusta paljoakaan houkuttelisi.
Jos kokoomus vuoden päästä voittaa vaalit, niin uskon Heinäluoman ennustukseen siitä, että nykyinen hallituspohja jatkaa, oli kepun puheenjohtajana kuka tahansa. Väyrynen se tuskin kuitenkaan on. Eivät kepulaiset niin hölmöjä voi olla.
AKT on aina irtautunut tuposta, kun sillä on ollut mahdollisuus kiristää omille jäsenilleen enemmän.
AKT on aina myös lähtenyt laittoman lakkoilun tielle, kun se on pyrkinyt laajentamaan reviiriään muiden liittojen alueelle.
Nytkään ei ole kyse rahasta, vaan "tekstikysymyksistä", kun AKT haluaa jäseilleen muihin ammattiryhmiin verrattuna aivan "ainutlaatuisia" etuja, joita muilla ei ole: esim. bussikuskeille kahdeksan tunnin palkan joka pöivä, vaikka vuoro olisi lyhyempi ja ahtaajille vuoden palkan irtisanomisesta riippumatta, mikä on irtisanomisen syy.
AKT edustaa demarivetoisen ay-liikkeen ahnetta itsekkyyttä pahimmillaan ja kertoo erittäin vakavasta solidaarisuuden puutteesta.
Keskimääräiset tupot eivät paranna kilpailukykyä. palkkaratkaisuissa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin neuvotella ne toimiala kerrallaan ja niin, että toimialan tuottavuuden kasvua ei palkankorotuksissa ylitetä. Tässä on ay-liikkeellä vielä oppimista, kun tällainen neuvottelukäytäntö tekee keskusjärjestöt, SAK:n, STTK:n, ja Akavan täysin tarpeettomiksi.
Nimenomaan tekstikysymykset pitää myös ratkaista liittojen välillä, ei keskimääräisesti sopien tupon osana. Näiltä osin saatetaan piakkoin kaivata selkeämpää yhteistä pihjaa, mikä ehkä johtaa siihen, että työsopimuslaki menee jälleen kerran uusiksi.
Englanti lienee yksi niistä läntisistä demokratioista, joissa perinteiset luokkayhteiskunnan jakolinjat näkyvät vielä hyvin selvästi. Suomessahan niitä ei enää juuri ole.
Pitä taas vastuullisuuteen tulee, niin se on meillä "sosialisoitu" yhteiskunnan hoitoon, missä toki on omat hyvät puolensa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kannalta. Sinun ei kuitenkaan pitäisi ivailla oikeistoa, sillä meillä on oikeisto aina pitänyt huolen työväestään, etenkin teollisuuspaikkakunnilla, koska muuten ei tehdas ole tuottanut eikä työväkeä ole saanut. Ajattele esim. Varkautta, Mänttää, Valkeakoskea, jne... joissa patruunat järjestivät työväkensä olot hyvin mukaviksi kaikkine lääkäri-, kulttuuri-, urheilu-, koulutus- ja muine palveluineen. Vaikka esim. Mäntässä käytettiin sellunkeitossa lapsityövoimaa vielä sata vuotta sitten, niin töihinpääsyn edellytys oli käydä tehtaan koulua kaksi tuntia päivässä ja opetella lukemaan ja laskemaan.
Suomessa kokoomuksen periaateohjelmiin on aina kuulunut erittäin vahva sosiaalinen vastuu lähimmäisistä. Ei tässä maassa ole nykyistä sosiaaliturvaa pelkästään vasemmiston aikaansaamana. Kyllä sen rakentamista ovat olleet tukemassa kaikki puolueet. Ongelmaksi onkin muodostunut jo se, että katsotaan kaiken vastuun siirtyneen yhteiskunnalle, pois perheiltä ja yksilöiltä, ikään kuin lähimmäisestä välittäminenkin pitäisi sosialisoida.
SAK/SDP:n asenne yrittäjyyteen näkyy aika selvästi siinä, että he suosivat kaikessa suuryrityksiä ja pyrkivät väkisin vääntämään kaiken yrittämistä koskevan lainsäädännön suuryritysten kanssa samaan malliin, osaksi ns. "sopimusyhteiskuntaa".
Tämä on kangistanut suomalaisen elinkeinoelämän hyvin yksipuoliseksi, mistä johtuu korkea työttömyysasteemme ja rakennetyöttömyytemme. Sellaisissa länsimaissa, joissa työttömyys on alhaisempi on yritysten lukumäärästä paljon suurempi osa 1-20 työntekijän yrityksiä. Meillä näitä on vähän, koska politiikassa katsotaan, ettei "villejä työnantajia" saisi olla ja kymmenen henkeä työllistävän yrityksen pitää tehdä sama paperisota, jota vaaditaan suurteollisuudelta.
Keskimääräiset tupot parantavat luonnollisesti niiden alojen kilpailukykyä, jotka menestyvät parhaiten. Maltilliset palkkasopimukset parantavat yleensä aina kilpailukykyä. Nyt on siirrytty palkkakilpailun aikaan. AKT ei tule jäämään tässä kisassa ainoaksi. Maan hallitus on ajettu ulkopuoliseksi. Sen on tyytyminen siihen, mikä tulos neuvotteluissa tulee. Tupoissa se oli neuvottelujen aktiivinen osapuoli ja tulokset olivat 1990-luvun puolivälin jälkeen hyviä.
Nyt on jo näkyvissä merkkejä siitä, että poliitikot miettivät osaltaan uusiksi sen, kannattaisiko sittenkin pyrkiä takaisin tupoihin. Työnantaja vastustaa tätä vielä voimakkaasti. Erityisesti Kepupoliitikkojen piirissä näkemykset alkavat lähentyä oppositionäkemyksiä tässä kohdin. Mauri Pekkarisen puheet ovat jo suoraan sitä itseään.
Kun eletään täysin vapailla, globaaleilla markkinoilla, vapaassa kilpailutilanteessa, ja eri toimialat pärjäävät hyvin eri tavalla suhdanteiden eri vaiheissa, niin on ainoa mahdollisuus toimia niin, että palkkaratkaisut tehdään alakohtaisesti, jopa yrityskohtaisuutta lisäten eikä missään nimessä keskitetysti ja keskimääräisesti.
Tässä kannattaisi uskoa työnantajapuolta ja luottaa siihen, että ay-liike tajuaa jo aika piankin sen, missä menee palkkakilpailun raja; se on yrityksen tuottavuuden kasvun raja. Jos palkkakulut noudevat enemmän kuin tuottavuus oli kasvanut, kilpailukykyä menetetään, eli asiakkaita menetetään, myyntituloja menetetään ja palkanmaksukyjyä menetetään. Jos palkanmaksu alittaa tuottavuuden kasvun, kilpailukykyä parannetaan, asiakkaita vallataan, markkinaosuutta kasvatetaan, myyntitulot lisääntyvät ja palkanmaksukyly paranee.
Kyllä ay-liike tämän tajuaa.
Mitä tupon ihailijoihin tulee, niin he edustavat vanhoja etujärjestökorporaatioita, joita ei nykyisin enää tarvita.
Kyllä Kepussa voidaan olla niin hölmöjä, että Väyrynen tulee valituksi. Valitsijoiden joukko on sen verran suuri ja poliittisesti äärimmäisen aluepainotteinen, että vaakakupissa painavat ihan muut asiat kuin koko valtakunnan etu. Väyrynen tulee varmasti kaikkein painokkaimmin ottamaan nämä alueelliset tekijät esille. Hän muistuttaa myös väkeään siitä, että hän ollut Kepussa kaikkein EU-vastaisin. Tällä taas on selvä viite siihen, kuinka Kepu on menettänyt kannatustaan persuille. Väykky osaa vetää oikeista naruista.
Väykyn päävastustaja on Mauri Pekkarinen, ellei sitten Jäätteenmäki tule kisaan mukaan, mikä tekisi siitä tasaisemman ja vaikeammin ennakoitavan. Pekkarinen voi ohitaan Väyrysen sen avulla, että hänet tunnetaan poliittisesti samansuuntaisena kuin Väyrynen. Pekkarinen on siten yhtä hyvä valinta kuin Väyrynen aluepoliittisesti. Molemmat on ankaria tahtopoliitikkoja. Pekkarisen etu voi olla siinä, että häntä pidetään jotenkin maltillisempana ja toimiltaan arvattavana poliitikkona kuin Väyrystä, joka taktikoi ihan taktikoinnin ilostakin ja saa yleensä sen myötä yhteistyökumppaninsa repimään pelihousunsa.
Heinäluoman heitot ovat kovin kevyttä kauraa siihen verrattuna, millaista räksytyssanasotaa aisapari Pekkarinen-Zyskowicz aikoinaan kävi. Siitä huolimatta puolueet saattoivat olla tässä hallituksessa yhteistyössä. Zyskowiczin sanansäilä on yllättäen sen jälkeen hiljentynyt kummasti.
ATK rettelöi myös Tupojen aikana. Se onkin saanut viime vuosina selkeästi muita aloja tuntuvammat korotukset. Toisaalta nyt AKT on ottanut myös muita kuin varsinaisia palkkakysymyksiä lakon aiheeksi. Yksi niistä on irtisanomissuoja. AKT tosin jo kerkesi antaa periksi kuuden kuukauden irtisanomissuojavaateestaan, mutta ahtaajien kohdalla se on edelleen lakkouhan yksi pääaiheita, siellähän tavoittellaan peräti vuoden irtisanomissuojaa.
Irtinamomissuoja on Suomessa ollut heikko, mutta vastineena meillä on ollut kattava työttömyysturva. Nyt työntekijäpuoli on lähtenyt vaatimaan irtisanomissuojan parantamista, siis irtisanomiskustannuksien kasvattamista. Se on ihan Ok jos samalla vähennetään työttömyysturvan kustannuksia, eli käytännössä heikennetään työttömyysturvaa. Molempia ei voi saada yhtäaikaa ilman, että loputkin työpaikat siirtyvät meiltä muualle. Ay-liike ottaa melkoisen vastuun kun se hakee itselleen etuja joiden seurauksena työpaikat häviää.
Kuljetusalan tulevaisuus on nyt selvä. AKT saavuttaa muita paremmat edut, mutta samalla ulkomaalaiset yritykset ja ulkomaalaiset kuljettajat valtaavat Somen markkinat. Venäläisiä ja virolaisia rekkoja on jo nyt transitioliikenteessä eikä ne täysin tuntemattomia ole maan sisäisessä liikenteessäkään. Tämän rettelöinnin jälkeen niiden määrä tulee nopeasti lisääntymään, ja samalla suomalaisten kuljstusyritysten konkurssit ja irtisanomiset lisääntymään. Todella vastuutonta toimintaa, mutta edelleen ay-liikkeestä löytyy näitä umpitolloja demarijuristeja, kuten tämä Räty.
Yksi mielenkiintoinen ja hyvin poliittinen piirre AKT:n lakkoilussa on sen vaatimus päästä puuttumaan kilpailutukseen ja osa-aikaisten työntekijöiden käyttöön. Käytännössä siis siihen, että kilpailutuksen yhteydessä työntekijöiden olisi saatava siirtyä kilpailutuksen voittaneeseen yritukseen ns. vanhoina työntekijöinä ja saada palkka aina täysilleyhtäjaksoisille työvuoroille. Tämähän romuttaisi ainakin koko julkisen liikenteen laatutason, sillä jatkossa kilpailtaisiin vain siitä, kuka ajaa halvimmalla kalustolla, siis vanhimmilla autoilla. Työntekijäkuluissa ja tehokkuudessa kilapailua ei enää voisi harjoittaa. Kustannustaso nousisi ja kuluttajat maksaisivat korkeampaa hintaa. Todella vastuutonta toimintaa, mutta nämä demarijuristi tollot viisveisaa kokonaisuuksista.
Miellä ihmetellään kaupan alan kilpailun puutetta ja sen vaikutuksia elinkustannuksiin. Nyt olisi syytä nostaa esiin myös tämä pyrkimys työntekijäkartelleihin joiden vaikutukset esim. ruuan kuljetuskustannuksiin ovat vähintään yhtä merkittävät kuin kaupparyhmien välisen kilpailun puutteen. Aihe taitaa vaan olla liian vaikea ainakin puna-Ylen käsittelyyn, siellä kun on lähdetty sensaatiojournalismin tielle lautakasoja tonkimaan.
Jos palkat nousevat tuposopimuksissa keskimäärin 2 prosenttia, mutta liittokohtaisissa 4 prosenttia, en oikein jaksa käsittää, miksi se ei parantaisi kilpailukykyä ainakin keskimääräisesti. Viime palkkakierros oli hyvä esimerkki siitä, miten palkkavaatimukset kasvoivat, kun luovuttiin tuposta. Tätä tietysti vauhditti sekin, että Kokoomus ajoi kuntasektoria palkkajohtajaksi, mikä on tietysti ennen kuulumattoman typerää politiikkaa.
Tupon ihailijoiden joukko näyttää kasvavan taas. Nimenomaan Kepussa on herätty enemmän tähän ajatukseen. Mauri Pekkarinen suorastaan linjasi tulevan pääministerikautensa politiikan tällaiseen raamiin, missä pitää päästä konsensushenkisiin maltillisiin sopimuksiin, jotta valtiovalta voisi jatkaa elvytystä. Aika suoraa tekstiä Pekkariselta. Hän ei kai sentään edusta näitä etujärjestökorporaatioita.
Pekkarinen-Zysse keskustelussa oli aina kyse asiasta, ei henkilöistä kuten Heinälkuoman ala-arvoisessa öykkäröinnissä.
Siinä on vissi ero. Ketroo myös näiden kolmen sivistystasosta. Valitettavasti Heinäluoma on omassa sarjassaan
Jos Väyrynen valitaan, niin se selkiyttäisi asetelmia siinä mielessä, että liikkuvat äänestäjät jättäisivät kepun ja se jäisi pelkkien uskollisten kannattajiensa varaan, veikkaisin tuonne 15-17% kannatukseen, vaikka perusista siirtyisikin osa kepulaisista takaisin.
Pekkarinen on ilman muuta Väyrysen selkein vastustaja, koska he haalivat peruskannatustaan samasta keskustan konservatiivisten aitovieriläisten joukosta. Muiden puolueiden suhteen en usko, että näillä kahdella juurikaan on eroja, samanlaisia pelureita ja tahtopoliitikkoja kumpikin, joiden ainoa tavoite on kahmia kannatusta ja valtaa asioista juuri piittaamatta. Politikoinnin palauttaminen politiikkaan oli Pekkarisen julkilausuttu tavoite viime lauantaina tv:ssä ja se kertoo minulle hänestä paljon.
Mitä sanailuun tulee, niin Pekkarisen ja Zyskowiczin kähinät olivat pelkkää teatteri tv-kameroiden edessä, josta nämä silloiset eduskuntaryhmien johtajat olivat kehittäneet keskinäisen sirkusnumeronsa muun eduskunnan ja tv-yleisön huviksi. Näin ainakin Zyskowicz asian kertoi, kun häneltä sitä aikanaan kysyin.
Heinäluoman heitot taas ovat aika lailla henkilökohtaisempaa ilkeilyä, joissa on outoa pahantahtoisuutta sisällä, minun mielestäni siis.
Koetappa nyt taas katsoa kokonaisuutta. Metalli on jo hyväksynyt 0,5 % ja Paperiliittokin tyytyy siihen, jopa alle sen. Nämä alat ovat sellaisia joissa työpaikat lähtee heti kun kustannustaso nousee. Metallin ja paperin liittojohtajat ovat läksynsä oppineet, Ahonen tosin liian myöhään kymmenien tuhansien tovereidensa jo menetettyä työnsä. Liittokohtaiset siis toimii juuri kute pitää.
AKT katsoo olevansa globaalilta kilpailulta suojassa ja siksi pystyvänsä rettelöimään itselleen muita paremmat edut. Näin ei kuitenkaan ole. EU kilpailulainsäädäntö mahdollistaa myös tavanomaisissa kuljetuksissa kansainvölisen kilpailutuksen, eikä satamien ahtaajienkaan tarvitse olla suomalaisyrityksen palkkalistoilla. Merimiesunioni rettelöi ainakaan niin, että suomalainen varustamoliiketoiminta on käytännössä lopetettu, kauppalaivat on liputettu ties minne ja laivojen miehistö on jäämurtajia lukuunottamatta hyvin kansainvälistä. Suomalainen merimies alkaa olla muinaisjäänne. Niin on kohta rekkamies ja ahtaajakin. Kiitos AKT:n lyhytnäköisen öykkäröinnin. Kuten aamun Hesari toteaa, AKT:n toimia ei hyvällä katsota edes SAK:ssa, vaikka julkisuudessa ei liittoa arvostella.
Kiitos erinomaisesta selvityksestä. Se valotti AKT:n tilannetta ja tavoitteita erinomaisesti. Olen itse jo pitkään ajatellut, että tarvittaisi poliittista keskustelua siitä, missä menee työnantajan ja ay-toiminnan raja, koska palvelualoilla olisi oltava mahdollisuus lisätä ja väentää työssä olevan henkilökunnan määrää sen mukaan, miten asiakasmäärät vaihtelevat.
Näin on nimenomaan kaupoissa ja joukkoliikenteessä, kun ihmiset liikkuvat töihin ja takaisin aika lailla samaan aikaan ja vapaa-aika kaupassakäyntiinkin on työssäkäyvillä aika samoille tunneille sijoittuvaa.
jos siis halutaan pitää joukkoliikenteen ja tuotteiden hintatasoa kurissa, niin työnantajalla pitäisi säilyttää oikeus järjstellä työvuorot niin, että ruuhka-aikoina on aina tarpeeksi henkilöstöä töissä, mutta hiljaisina aikoina ei ole yhtään liikaa lisäämässä hinnankorotuspainetta aiheuttavia palkkakuluja.
Viime kirroksen palkankorotukset eivät nousseet siksi, että irtauduttiin tuposta, vaan siksi, että silloin oli nousukausi ja tuottavuus oli noussut. Jos tupo olisi keino ylläpitää yritysten kilpailukykyä paremmin kuin liittokierrokset, niin luukletko työnantajan olevan niin tyhmä, että se tahallaan maksaisi liikaa. Kyllä kyse on siitä, että keskimääräisyys on haitallista liian konelle alalle ja vain alakohtaisuus takaa kilpailukyvyn ylläpitämisen.
Aika vitsiä muuten väännät siitä, että kokoomus olisi ajanut ketään palkkajohtajaksi, kun kyse oli jälkeenjääneisyyden korjamisesta, mikä ei ollut tupoissa tapahtunut, ja siitä, että hoitoalalla oli avoimia virkoja pilvin pimein, mutta hoitajat muissa töissä, mm. myymäläapulöaisina, kun hoitajan palkka oli alle kaiken kohtuuden työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden.
Tupon ihailijat ovat nostalgian sokeuttamia sääntelytalouden miehiä, joille Neuvostoliiton ja Kekkosen ajat olivat sitä vanhaa hyvää aikaa.
AKT on röyhkeä kiristäjä, joka perustaa vaatimuksensa siihen, että kuljetustyönantaja voi siirtää heidän vaatimustensa kustnnukset kuljetusten hintoihin ja näin maksattaa aKT:n korotukset muiden alojen yrityksillä - ja työpaikkojen menetyksillä, mitä nyt tapahtuu jo paperiteollisuudessa, kun toimitusten epävarmuus lakonuhan alla siirtää tuotantoa Suomesta pois.
Tässä on vähän turhanaikaista moralisoida AKT:n toimien vuoksi. Se tekee nyt juuri sitä, mihin liittokohtainen sopimusmalli johtaa. AKT on edunvalvojaosapuoli, jolta ei voikaan edellyttää mitään yleistä talousnäkemystä. SAK, STTK ja AKAVA kattojärjestöinä ovat taas toimijoita, jodein harkinnassa kokonaisuus tulee paremmin huomioiduksi. Mitä pienempiin sopimusympäristöihin mennään, sen vähemmin silloin otetaan lukuun mitään yleistä taloustilannetta tai lakkojen seurauksia muille ja yhteiskuntaan yleisesti.
Tämä on erittäin haitallinen lakko ja systeemimuutos aikaansaa tällaista. Valitettavasti. Ymmärrän toki sen, että liittokohtaisuudella on omat etunsa, mutta juuri tämä kertoo siitä, että sen haitat voivat olla etuja suuremmat. Kysymys on siitä, että meidän tulisi ennemmin valita kahdesta huonosta se parempi, joka minusta on kolmikantayhteistyö. Silloin yhteiskunnan kokonaisetu on paremmin hallittavissa ja eri ratkaisut voidaan limittää toisiinsa yhteistä hyvää tukien kuten juuri Lipposen hallitusten aikan tehtiin.
olivat siis sinusta väärässä, kun sanoivat, että palkkakierros tuli aivan liian kalliiksi.
Tässähän on hallitusten välillä selviä eroja. Lipposen-Niinistön hallitukset pyrkivät tietoisesti maltillisiin tulosopimuksiin, joissa valtiovalta oli sitten mukana. Vanhasen-Kataisen hallitus ajelehtii työmarkkinaosapuolten armoilla. Se ei ole toimija vaan joutuu vain reagoimaan siihen, mitä muut sopivat. Nyt on taas nähtävissä, että osa poliitikoista on näkemässä nämä erot ja kääntymässä enemmän tupotyyppisten ratkaisujen puoltajiksi. Kuten olen jo sanonut, mahdollinen tuleva pääministeri Mauri Pekkarinen näyttäisi olevan näiden käännynnäisten etujoukoissa.
Haitallinen tämä lakko on etenkin SAK:laisille työntekijöille. Akuuttina vaikutuksena sulkee tehtaita jo muutaman päivän kuluessa, niiden työläiset joutuvat pakkolomalle. Pitempiaikaisena vaikutuksena näiden muiden alojen työpaikat siirtyvät muualle, siis työttömyyttä SAK:n isojen liittojen työläisille.
AKT:lle itselleen lakko on haitallinen, sillä se johtaa väistämättä ulkolaisen kuljetuskapasiteetin käytön tuntuvaan lisääntymiseen, siis suomalaisen rekkamiehen työttömyyteen. Sama koskee ahtaajia.
Kaikesta näkee, että tämä demarijuristitollo Räty ei ole vastuutaan ymmärtänyt, mikä ei liene yllätys demarojuristista kun on kyse.
Osaatpa sinä kääntääasiat päälaelleen!
Jos joku ajlehti työmarkkinajärjestöjen armoilla, niin se oli Lipposen hallitukset ja vanhasen ykkönen, kun jopa valtion budjetin tulopuoli.eöi veroratkaisut piti sopia työmarkkinajärjestöjen kanssa ja eduskuntaa pidettiin kumileimasimena. Niinistä sai tuon pari kertaa torjutuksi ja edes osan veropäätöksistä irti tuposta, kun hän vakuutti, että hallitus osaa itsekin nostaa tai alentaa veroja sen mukaan onko palkkatarkaisu maltillinen vai ei.
On siis aivan oikein, että palkkaratkaisut tehdään työmarkkinoilla ainoastaan työmarkkinaosapuolten kesken ja hallitus todellakin vain reagoi veropolitiikalla siihen, mitä palkoista on sovittu.
Se, että jotkut poliitkot moittivat palkankorotuksia kalliiksi ja hehkuttavat tupon paluuta, on pelkkää heidän omaa politikointiaan eikä sillä ole mitään tekemistä kilpailukyvyn kanssa.
Sinun kannattaa uskoa, että kilpailukyvystä osataan pitää huoli kaikkein parhaitenjuuri yrityksissä ja niiden toimialajärjestöissä ihan niin kuin ammattiliitotkin osaavat ajatella omaa etuaan parhaiten alakohtaisesti. Tupothan ovat pelkkiä sijetun talouden jäänteitä ja vanhojen rakenteiden mostalgiaa, kun markkinoiden vapauttaminen on jo vuosia sitten tehnyt keskitetyn sopimisen täysin järjettömäksi.
AKT on lakkoillut aina piittaamatta mitään keskusjärjestöistä ja tupoista, jos se on halunnut.
Mikään systeemimuutos ei tätä aiheuta, vaan ahneus ja täydellinen röyhkeys, kun seurauksista ei piitata tippaakaan, vaan aiheutetaan suurta riskiä työpaikkojen menetyksistä lukuisilla muilla toimialoilla, jos kuletuskustannusten nousu vie niiden kilpailukyvyn.
Kolmikantayhteistyö ei ole koskaanratkaissut mitääm, jos jokin liitto haluaa sooloilla.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=25370:hsn-pentikaeisen-veljeae-kaupitellaan-keskustajoh...
Eikö se riitä että, kepun pohjoisten kuntien päättäjinä toimii vanhoillislestadiolaisia järjestään, pitääkö vielä puolueenkin johto olla heidän vallassa. Alaranta,esittäjä, on itsekin lestadiolainen.
Mielenkiintoinen juttu joka tapauksessa.
On aivan sama, kuka kepun puheenjohtajaksi valitaan. kokoomus ottaa kepun hallitukseen joka tapauksessa, koska demareista ei ole vastuun kantajiksi.
Minustakin tuntuu, ettei punamullalle löydy mahdollisuuksia, jos Heinäluoma ja Urpilainen jatkavat nykyistä linjaansa kokoomuksen asiattomassa ivaamisessa, jonka perusteissa ei ole totuuden häivääkään.
"...ettei punamullalle löydy..." tarkoittaa tietenkin, ettei sinipunalle löydy mahdollisuuksia.
Kun Kepun johtoon tulee Väyrynen tai Pekkarinen, Kokoomukselta ei välttämättä edes kysellä, kenet se haluaa kumppanikseen. Esim. Väykky haluaa olla itse valinnan tekijänä. Hän ei sellaisessa tilanteessa mieti sitä, kumpi on suurempi, Kokoomus vai SDP. Hän miettii lähinnä sitä, kumpaa saa enemmän kupatuksi. Väykky osaa tällaisen pelin ihan riippumatta siitä, onko Kepu suurin vai vasta kolmanneksi suurin, mikä on todennäköisin. Kokoomuskin nimittäin tarvitsee jompaa kumpaa näistä kahdesta muusta kumppanikseen. Vaaleihin on vielä aikaa eikä ole kirkossa kuulutettu edes se, että Kokoomus onnistuisi pitämään ykkössijan niissä karkeloissa. Työttömyys kasvaa vaaleihin mennessä kovasti ja se syö hallituspuolueiden uskottavuutta.
Väyrynen on sen sortin peluri, että häneltä sujuisi hyvin juuri tuollainen punamullan peluu kokoomuksen selän takana ihan niin kuin sujui kassakaappisopimuksen juoniminen silloin, kun Sorsa ja Koivisto polttivat kepuun päreensä.
Toisaalta, jos Väykystä tulisi kepun puheenjohtaja, niin kokoomuksesta kyllä löytyy iso joukko avainpoliitikkoja, jotka alkavat vaatia sinipunaa ihan siitä riippumatta, miten Heinäluoma ja Urpilainen koetaan.
Väykky saattaa vedättää demareita juuri kuten kuvaat. Niinhän hän teki Sorsalle aikanaan.
Mutta älä nyt kuvittele, että Väyrynen Kokoomusta ja Vihreitä vie noin. Ei ei, katsos ei kaikki ole samanlaisia lehmäntissejä kuin demarit että olisivat vallanhimossaan polvillaan Väyrysen oikkujen edessä.
Kokoomus saattaa hyvinkin köytää hallituspohjan jopa ilman niin Kepua kuin tolloja. Jos ja kun Kepu jäisi Väykyn johdolla 18 % kannatukseen ja SDP nousee vaikka nyt utopistiselta vaikuttavaan 22 %:n, on se vasta yhteensä 40%. Perussuomalaiset jää heidän seurakseen oppositioon 7-8% kannatuksella, ja hallitukseen menee sitten kaikki muut. Arhinmäki on ihan toisella tavalla asiakysymyksissä kartalla kuin Urpilainen ja Heinäluoma, joten hänen johtama Vasemmistoliitto voi hyvinkin nousta hallitukseen vihreiden aisapariksi. Kristillisille edes Vasurien mukanaolo ei olisi este, ja ruotsalaiset nyt on aina mukana.
Saisimme siis Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton varaan rakennetun hallituksen. Jaakko Laaksosta tulisi hyvä ulkoministeri ja Esko-Juhani Tennilästä kuntaministeri, jolloin Kemijärvestä voitaisiin tehdä maan uusi pääkaupunki. Siihen hallitukseen tarvittaisiin kyllä taas Ikeä, sillä hän hanskaa myös idänsuhteet vanhalla kokemuksella.
Ikävää palauttaa teidät huuhailijat maanpinnalle, mutta niin kauan, kun edes ensimmäistäkään ääntä ei ole plakkarissa moinen hallituspohja spekulointi on turhaa.
Tuossa parisen viikkoa sitte, sattuma oli arponut minut tuohon puolueita koskevaan mielipidetiedusteluun. No tietenkin piruuttani vastasin joka kohtaan Kokoomus. Ja miksikö näin? Juuri siksi, koska se on demareitten ja vasemmistoliiton ohella se puolue jota en mistään hinnasta ole valmis äänestämään missään muissa olosuhteissa, kuin näissä gallupeissa. Varma olen myös siitä, että samalla lailla mielipidetiedusteluihin vastaavia on muitakin.
Ei vaan Kokoomuksen ja Vihreiden varaan rakennettu hallitus jossa Vasemmistoliitto olisi mukana, Arhinmäki ei olisi hassumpi ministeri vähän vaativampaankin pestiin, sanotaan nyt Vapaavuoren nykyiselle paikalle, ja löytyyhän vasureista vaikkapa Minna Sirniö joka sopisi esim. kulttuuriministeriksi. Kyllä siellä vasemmallakin kykyjä on vaikka demareissa on tyhjää...
Demarina sinä tietenkin ivaat muita, kuten stalinisteja Laaksoa tai Tennilää, se on demarien tapa, valitettavasti myös silloin kun he ovat vastuupaikoilla.
Tottakai näitä piruuttaan sitä sun tätä vastaavia on. Siksi näissä gallupeissa on korjaukertoimia joilla saatu tulos muunnetaan kannatusluvuiksi. Ja mitä kaemmin galluppeja on tehty, sitä paremmin ne pitää paikkansa kun ne korjauskertoimet saadaan tilastollisella datalla aina vaan tarkemmiksi. Enää ei kovinkaan usein pääse tapahtumaan Vennamon gallupit naurunalaisiksi saattaneita yllätyksiä.
Joten vastaile vaan mitä huvittaa.
Noh. Pientä löytyy myös kokoomuksen katupölystä kun tarvitaan aurinko kiertämään maata.
Tämä ketju on hyvä sekoitus nykyisen hallituksen kannattajista jotka ovat yhtä tukevasti, metrin irti maanpinnasta, jalat maanpinnalla niin kuin Kataisella ja Vanhasella. Siinä on johtokaksikko joka on ajaneet maan talouden verohelpotuksilla ja tukiaisilla kuseen.
älähän polta vielä sulaketttasi, sillä juuri nyt on menossa jälleen erään SAK/demarimafian jaoston talouden korjausoperaatio.
huomenna sitten tekee toinen porukka tullimuurin, niin eiköhän sitten tilanne korjaannu tuon työttömyyden osaltakin SAK/demarimafian toivomaan suuntaan.
joskopa se sitten saisi tarvittavan äänivyöryn, jotta voisi lopettaa kaiken teollisuustuotannon, ja munnkin vientituotannon maastamme, ja keskittyä pelkästään poliittisten "pakolaisten" paapomiseen ja rahtaamiseen edes takaisin lomille.
Eli kotimmaahan saattamaan itsensä paksuksi, ja sen jälkeen Suomeen täyshoitoon loisimaan, ja synnyttämään, ja sitten lapsen isän hommaaminen myöskin ssuomeen, ja sitten hänen muuiden perheidensä, JNE.........
joo että hyvin se sitten menee.
Täytyy sanoa, jotta joka päivä yllätyn siihen tosiasiaan, miten tyhmää Suomen kansa vieläkin on, kun lukee kaltaistesi SAK/demarimafian järjenjättiläisten tuotoksia.
Sinä vastasit noin, mutta muistan kuulleeni tuloksia yliopistollisista tutkimuksista, jossa asiaa on myös selvitetty. Jos oikein muistan, niin niiden mukaan galluppien 1000-2000 vastaajan otokseen osuu 90% ihmisiä, joille politiikka on yhdentekevää ja jotka nimeävät sen puolueen, jota ovat ennenkin äänestäneet yai sitten sen puolueen, jonka uskovat olevan nousussa.
Tämän sanotaan olevan suurin syy siihen, ettei gallupeissa juuri koskaan ole niiden virherajat ylittäviä muutoksia. Sinä siis kuulut vastaajien 10% vähemmistöön, joka seuraa politiikkaa ja vastaa suuremmalla harkinnalla kuin enemmistö.
Minusta tuntuu, että keskusta taantuu pahasti valitaanpa puheenjohtajaksi kuka tahansa.
Itseasiassa olen varma siitä.
Keskustassa ei ole yhtään ihmistä, joka pystyisi johtamaan hallitusta.