Olen 33 vuotias nainen. Avoliitossa, on talo, töitä molemmilla, ei lapsia. jotenkin elämä on alkanut tuntua "tyhjältä". En saa itsestäni mitään irti. Parisuhteeni on hyvä mutta olen alkanut miettiä että onko hän nyt sitten kuitenkaan se oikea. Hetkittäisiä epälyjä ja sitten taas toisinaan olen aivan varma että mieheni on se oikea valinta. Lapsia emme ole saaneet ja en ole varma että haluanko edes enää. Toisaalta pelkään myöhemmin katuvani "valintaani". Työni pystyn hoitamaan, ja viihdynkin työssäni mutta en juurikaan mitään ylimääräistä. Jokin aika sitten aloin harrastamaan liikuntaa ja koko homma meni äärimmäisyyteen, eli vedin itseni täysin piippuun. Sekin sitten jäi. Olen alkanut myös pelkäämään kuolemaa. Jotenkin olen havahtunut siihen että minäkin tulen kuolemaan ja tämä pelottaa minua valtavasti. Nämä kuolemanpelko ajatukset johtuvat luultavasti siitä, että lähipiirissäni on viime vuosina sattunut ikäviä kuolemantapauksia nuorille ihmisille. Mielialani ailahtelee ja saan päähäni milloin mitäkin ajatuksia. Välillä päätän että nyt aletaan hankkimaan sitä lasta ja sitten taas hetken päästä että myydään kaikki ja lähdetään kiertämään maailmaa. Totuus on se että en tiedä mitä elämältä haluan ja edes sitä että onko elämällä minulle mitään tarjottavaa. Mitkä ovat oikeat valinnat ja mistä ne tunnistaa? Eli päällisin puolin kaikki on hyvin mutta sisällä ei. Tunnen itseni lapselliseksi ja pikkumaiseksi, koska ihmisillä on oikeita ja pahoja ongelmia ja silti he pärjäävät ja tuntuu että minä valitan tyhjästä. Silti mietin koko ajan että "valuuko elämäni hukkaan" ?
tässäkö tämä oli?
leppäkerttu-
7232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisit vaik käydä lääkärissä ja jutella ajatuksistas
se on käynyt kyllä mielessä, mutta ongelma on se että minulle tulee tunne että menen "valittamaan tyhjästä". Tiedä sitten johtuneeko kasvatuksesta vai mistä. En oikein tiedä mitä sanoisin lääkärille. Saanko asioita "oikealla tavalla" ulos.
Voithan etukäteen pistää paperille ylös oireesi.
onko joku mennyt lääkärin vastaanotolle paperilappusen kanssa? Minusta se tuntuisi oudolta mutta ehkä on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Lääkäriin meneminen tuntuu kuitenkin vaikealta. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, usein kun olen kipeä ja menossa lääkärin vastaanotolle mietin jo matkalla olenko nyt sitten oikeesti niin kipeä että täytyy mennä lääkäriin ja mietin että ottaakohan se lääkäri minua tosissaan... Jä tämä esim silloin kun olen kuumeessa! Tiedän että se kuullostaa naurettavalta...
ei se mun mielestä mitään outoo oo jos menee muistilapun kanssa lääkäriin.
Ehkä minun kannattaisi sitten harkita sitä lapun kirjoittamista. Kiitos neuvoista.
Juu, lapulle vaan. Tee vaikka ensin hiukan pidempi kirjoitus jolla jäsennät asioita itsellesi ja sitten lyhyempi muistilappu lääkärikäyntiä varten. Auttaa mukavasti, teen niin vähän väliä.