Naapurissamme asustaa lestadiolaisperhe, siksi arvelin että tältä palstalta löytyisi ehkä jotain apua ongelmaamme. Kuten otsikosta voi päätellä on ongelmaa naapurisovun kanssa. En sano että se johtuisi jommankumman uskontosuunnasta, mutta samankaltaisia ilmiöitä on kuultavissa ystäväpiirissä muualla.
Kuitenkin kuten arvata saattaa on naapurissamme paljon lapsia. Heidän ja omien lapsiemme välillä on toistuvasti kärhämää. Lapset kiusaavat meidän lapsia ja heitä kun komentaa naapurin rouva tulee kertomaan että hän kasvattaa lapsensa itse. Jos taas hänelle kertoo asiasta hän kääntää syyn meidän niskaan ja ettemme osaa kasvattaa lapsia oikein.
Kesäisin jos heidän lapsensa juoksevat pihassamme tallomassa istutuksemme itse eivät asiasta lapsilleen viitsi mainita, kun taas itse heille mainitsee...
Heidän lapsensa loukkaantuvat jos meidän lapset esimerkiksi pääsevät isänsä kanssa uimalalliin, lähtien kotiinsa itkien että meidän lapsi löi.
Tämänkaltaista toimintaa on jatkuvasti ja emme oikein tiedä mitä tämän asian kanssa tehdä? Tuntuu että he uskovat vain omien lastensa kertomuksen joka aika usein poikkeaa todellisesta. Kun hienotunteisesti yrittää keskustella asiasta kääntyy kaikki meidän viaksi.
Asia lienee hieman "off-topic", mutta toivoisin asiallisia vastauksia. Tämä ei ole kiihoitusta ketään vastaan, vaan vilpiton avunpyyntö asiaan vihkiytyneitä, miten tulee olla/käyttäytyä, että naapurisopu löytyy?
Jos tällainen käyttäytyminen johtuu uskon-opeista voisiko joku valaista míten oikeaoppisesti käyttäytyä?
Kuitenkin kuten arvata saattaa on naapurissamme paljon lapsia. Heidän ja omien lapsiemme välillä on toistuvasti kärhämää. Lapset kiusaavat meidän lapsia ja heitä kun komentaa naapurin rouva tulee kertomaan että hän kasvattaa lapsensa itse. Jos taas hänelle kertoo asiasta hän kääntää syyn meidän niskaan ja ettemme osaa kasvattaa lapsia oikein.
Kesäisin jos heidän lapsensa juoksevat pihassamme tallomassa istutuksemme itse eivät asiasta lapsilleen viitsi mainita, kun taas itse heille mainitsee...
Heidän lapsensa loukkaantuvat jos meidän lapset esimerkiksi pääsevät isänsä kanssa uimalalliin, lähtien kotiinsa itkien että meidän lapsi löi.
Tämänkaltaista toimintaa on jatkuvasti ja emme oikein tiedä mitä tämän asian kanssa tehdä? Tuntuu että he uskovat vain omien lastensa kertomuksen joka aika usein poikkeaa todellisesta. Kun hienotunteisesti yrittää keskustella asiasta kääntyy kaikki meidän viaksi.
Asia lienee hieman "off-topic", mutta toivoisin asiallisia vastauksia. Tämä ei ole kiihoitusta ketään vastaan, vaan vilpiton avunpyyntö asiaan vihkiytyneitä, miten tulee olla/käyttäytyä, että naapurisopu löytyy?
Jos tällainen käyttäytyminen johtuu uskon-opeista voisiko joku valaista míten oikeaoppisesti käyttäytyä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
samanlaisia kiusaajia ja koulu kiusaajia ovat jehovalaisten lapset.
minä myin asuntoni ja muutin ihmisten joukkoon asumaan.
He ovat normaleja lapsia. He käyttäytyvät juuri niin kuin heidän koti-olonsa on. Eli, heillä on kotona niin kova kuri ja järjestys, että he purkavat sen silloin kun vanhempia ei ole paikalla. Heidän sisällään on paineita joita he purkavat heille mainostettuihin syntisiin lapsiin.
Syy on varmaankin äidin heikkoudessa, kun lapsia on monta ja hoitajia vähän.
Äiti on varmaan väsynyt, eikä jaksa olla fiksu tai ajatella sen enempää.
Tuollainen perhe on pulassa, sillä ainakin kertomasi mukaan äiti ei käyttäydy niin kun pitäisi.
Uskonnollisuus ei todellakaan ole mikään syy käyttäytyä väärin.
Siinä talossa on äiti ja lapset hukassa ja huonoilla teillä.
Naapureita tietenkin tulee kunnioittaa , lakia ja rauhaa.
Kukaan ei voi turmella toisen istutuksia jne.
Älä epäröi sitä, että olet oikeassa.
Kertomasi mukaan siellä vaan ei ole asiat kunnossa. Ehkä liian iso taakka äidillä?
Uskonnollista tuo ei ole mitenkään.
Vanhemmilta saa vaatia lasten ympäristökäytökseen kunnioitusta.
Se on kaikkien edun mukaista.
Sinänsä väki vaikuttaa normaalille, eikä kovin stressaantuneelle. Eikä lapsiakaan kuitenkaan (vielä) 9hlö pikkubussia enempää ole. Vaikuttaa vain ettei haluta nähdä muuta kuin oma näkemyksensä asioista? Tuntuu vain että ainoa oikea tapa kasvatta lapsia on kuin heillä?
No oli miten oli ja syy missä lienee, kuitenkaan myynti ja muutto ei tässä tapauksessa houkuttele. Mitä voi tehdä? 2m lauta-aita ei liene kovin pitkänäköinen ratkaisu?
Kyllä oppi on totuutta etsivä, rauhaa rakastava ja pahaa pois sulkeva.
Lestadiolaisen naapurissa pitäisi olla hyvä olla ja jos ei niin ole niin mielestäni yritätte rauhallisesti ( ilman kiihkoilua, kuten aina on hyvä) selvittää asiat.
Kysyisin vielä mikä näistä LLL:n haaroista on kyse niitähän on 10 eri sorttiä suomessa
ei tuo lankkuaita ole huono jos se on tarpeen , nimittäin ennenkö se mätänee monet
lapsista on jo mennyt naimisiin ja muuttanut pois .
Me olemme esikoisia jotka , tällä palstalla pamlataan .
Kyllä joka porukkaan mahtuu kaiken maailman puupäitä. ota videokameralla kuvaa. sekin on vielä tosiasia että seuroissamme on myös niitä jotka ovat lestadiolaisia tavan vuoksi ilman omaa uskoa. kysy heiltä joskus mihin heidän uskonsa perustuu tai mistä tietää itse että on uskossa. no jaa ,en tiiä. keksi joku ratkaisu vaan. leivo niille kakku.
Te voisitte lukea tuon alla olevan ketjun.
No, kyllä samanlaista oli joskus 50 vuotta sitten,
kun itse kouluun menin.
Eikä silloin ollut edes välttämättä kysymys
uskonnosta,
ehkä enemmänkin siitä,
että yhteisössä sinänsä oli väkivaltaa sodan jälkeen
ja toisaalta monet lapset pelkäsivät vanhempiaan
niin, että mieluummin siirsivät syyn toisen niskoille
kuin olisivat itse reilusti sanoneet,
että tuli hölmöiltyä.
Pari tilannetta:
Menin ensimmäistä päivää syksyllä kouluun
7-vuotiaana.
Isommat tytöt vetivät minut sireenipuskien viereen
ja sanoivat,että he kiusaavat erästä ystävääni.
HE sanoivat, että minun on valittava:
Joko alan kiusata häntä tai minuakin aletaan kiusata.
Sanoin, ettei hän ole minulle mitään pahaa tehnyt
ja niin kiusaamista riitti koko se 5 vuotta,
mitä koulussa olin.
Pahimpien kiusaajien isät olivat sodassa
menettäneet hermonsa ja yrittivät rippeitä
viinalla huuhtoa.
Arvaa, millaista kotielämä silloin oli.
Lähes koko yteisö oli voimaton puuttumaan tilanteisiin.
Nykypäivänä tuokin koulu olisi kyllä jo
Iltalehden etusivulla ollit....
Toinen vastaava tilanne:
Kuljimme koulumatkalla yhtä matkaa
toisen tytön kanssa, joka asui kauempana.
Jostakin syystä hän alkoi tökkiä minua
sauvan porkalla selkään
ja sitä jatkui, vaikka kielsinkin.
Selkään en viitsinyt antaa, vaikka isompi olinkin.
Tällä tytöllä oli vakaumuksellinen
ja ihanteellinen kommunistiperhe,
lasten piti mm teititellä vanhempiaan.
Ehkä tyttö pelkäsi, että olisin kertonut asiasta
kotona (mitä en tehnyt, niin tottunut olin kiusaamiseen,
kantelijaa halveksittiin).
Joka tapauksessa hän oli kääntänyt asian päinvastoin
mielessään ja kertonut kotonaan,
että olin tökkinyt häntä porkalla.
Ja tietysti äitini sai kuulla asiasta,
vaikkei väitteisiin uskonutkaan.
Nyt puolen vuosisadan jälkeen olen
hyvä ystävä tämän silloisen kiusaajani kanssa,
käymme kylässä
ja töikseen hän on työssä sosiaalitoimistossa,
selvittelee vastaavia asioita päivät pitkät.
Heidän nuorin lapsensa on kehitysvammainen
ja ystäväni on saanut taistella kerran jos toisenkin
saadakseen tytölle tarpeellisen avun ja palvelut.
Eli kyllä elämä on opettanut toisen ihmisen
ymmärtämisestä melkoisen paljon,
vaikkei ekaluokkalaisena empatiasta paljoa voinut puhua...
Niin, mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä?
Selvästikin lapset pelkäävät vanhempiaan,
ovat tottuneet valehtelemalla selvittämään asiat.
Ja oikeastaan jso lapsia on monta
ja sattuu ja tapahtuu koko ajan,
voi olla tosiaan vaikea löytää sitä
originaalia syntipukkia.
Ei kai siinä muu auta kuin äitinä jatkaa
totuuden tuomarina olemista,
niin että omille lapsille jää se kuva,
että teille on totuus ja oikeudenmukaisuus tärkeä.
Ja toinen asia sitten ovat nämä uimareissut,
saisi sitten vaikka omat lapset pitämään suunsa kiinni
niistä,
sillä jos on useita lapsia,
eivät toisille itsestäänselvät asiat ole läheskään
itsestäänselviä, rahaa ei kertakaikkiaan ole.
En ole itse lesta, mutta ison perheen kasvattanut
ja nyt kun on enää kolme nuorinta kotona,
alkaa olla se tilanne,
että voi sanoa heti kyllä,
jos lapsi jotakin asiallista pyytää.
Silloin, kun kaikki 10 olivat kotona,
taisi tulla automaattisesti useimmiten ei
ja sitten vasta alkoi miettiä,
mitä tehdä.
Ja kyllä se rahapula vieläkin sillä tavalla näkyy,
että kun opiskeluikäiset ovat halunneet
työskennellä tai käydä raamattukoulua ulkomailla,
kyllä he ovat joutuneet tekemään monta kuukautta
työtä sen eteen, että ovat liikkeelle päässeet.
Hyvää jatkoa ja tsemppiä sinulle!
Tulevat ne toisetkin ajat
ja lapsetkin kasvavat!
Moni tuollainen asia on paljon helpompi,
jos ei ole isoa porukkaa.
Jos keskusteluyhteyttä naapurin kanssa ei ole, niin kirjoita kirje. Kerro siinä syyttelemättä asiasi.
Meillä ei ole vastapuolen antamia kuvauksia tilanteesta, joten käsittely on päätettävä tähän. Kuka hyvänsä pahantahtoinen ihminen voi kirjoittaa ihan mitä hyvänsä lestadiolaisista "totuutena".
Niin ei olekkaan ... mutta se ei poista niitä kysymyksiä joita on jo syntynyt ... eikä korvaa
niitä ktkeruuksia joita on jo saattanut tulla ... Mutta olen samaa mieltä siinä että tämä ei ole
netti asia , eikä pitäisi täällä enää käsitellä .
mikä täällä nyt on sitten niin "hyväntahtoista" kirjottelua?
Onpahan miettimistä, jos joku lapsellinen sattuu lukemaan - miltä asiat voi naapurien silmissä näyttää.
Mutta muuten ehkä vois kysellä ajatuksia asiaan lapsiperhepuolelta - eiks suomi.24:ssa oo sellanenkin? Ei kai naapurisovus ja lasten riidois oo mistään uskonkappaleista kyse!
Kiitos kaikille kommenteista. Samalla olen selaillut muutakin osaa palstasta ja olen vastaukseni saanut, että osaan suhtautua asiaan ja saanut jonkinlaista hahmotusta kulttuurista jota naapurissamme edustetaan. Toisin kuten jotkut ehdottelivat että pahansuopaisesti olisi viestejä kirjoiteltu, tarkoituksena oli ja on tahto ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu.
Kiitoksia sunnyriver kokemuksistasi. Itsellä kun ei ole kokemusta lapsilaumassa kasvamisesta, joten kaikkea ei voi ymmärtää, kuten uskon että toisinpäinkin on vaikeaa ymmärtää. Sinänsähän asia ei taida uskontoon liittyä, mutta kun kyseiset uskomutkset omaavat ihmiset elävät eri kulttuurissa kuin valtaväestö. (Suuret perheet, jonkinasteinen eristäytyminen juksista viestimistä = tv...)
Pahoittelut jos viesti koski jotakuta arkaan paikkaan, tai jos joku pahoitti mielensä. Se kuten aikaisemmin mainitsin ei ollut tarkoitus.
Monet ihmiset ovat jättäneet tv:n pois . Olivatpa sitten uskovaisia tai eivät. Se ei ole eristäytymistä vaan ehkä koen itse sen enemmän aivopesusta ulos jäämistä. Kaikki tieto on saatavilla joka paikassa ja asunnon tärkeintä paikkaa , perheen yhteistä paikkaa, yhteisiä hetkiä, oikeaa elämää, ei voi viedä laite nimeltä tv.
Monet vanhemmat välttelevät elämää ( sitä oikeaa) ja laittavat lapsensa tv:n eteen istumaan.
Samoin itse vanhemmat istuvat sitä tuijottaen illasta toiseen, vuodesta toiseen jne.
Oma elämä näiden aikojen suhteen jää siis elämättä !?
Minusta se on huolestuttavaa. En nyt halua ottaa kantaa tv: tarjontaan, koska sekin on oma lukunsa.
Halusin vaan tuoda ajatuksen, että TV:n pois pistäminen ei todellakaan tarkoita eristäytymistä vaan elämän itselleen ottamista. Seuraileppa omaa elämääsi ja mieti miten se tuossa ajatuksessa meneekään.
Terveisin elämää kokenut :)
veit jalat suustani
voisin puolestani sanoa. On ollut telkkari 50 vuotta. Lapset ovat saaneet katsella sitä aikoinaan. Nyt he ovat omissa perheissä, ja heillä on omat pelit ja vehkeet. En katsoisi, että he olisivat pilaantuneet ihmisinä kasvaessaan television varjossa. Päin vastoin.
Mutta tiedän perheitä, missä ei ole televisiota. he ovat lähinnä lestaadiolaisperheitä. Heidän muutamat lapsensa, kyllä käy naapurissa katselemassa salaa joitain ohjelmia. Tiedän myös, että ovat saaneet selkäänsä kun vanhemmat ovat saaneet sen tietoonsa.
Nämä lapset ovat muuten hyvin arkoja pelokkaita. Eivät he tervehdi naapureitaan ja leikkiminen on heiltä kielletty syntisten lasten kanssa. Heidät viedään puoliksi pakolla seuroihin, vaikka heillä olisi ollut jotain lapsille sopivaa muuta ohjelmaa ja tekemistä.
Heidän vanhemmat lapset, jotka ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa, niin heidän välit vanhempiisa ovat viileät. Koska heillä on televisiot ja muut tekniset laitteet. Eivätkä he kai mitään huonoja ihmisiä ole, vaikka ei käykkään useasti hoidetavina hengellisissä tilaisuuksissa.
Kaikki lestaadiolaiset TV vastustajat kuitenkin tietävät mitä ohjelmaa sieltä tulee. Että on sitä varmaa katseltu kuin ikkunallista pyykinpesukonettakin. Nyt tietokoneaikana ei kai sitä TV aina niin tarvitsekkaan. Sieltä saa kaikki tiedot yleisesti, mitä televisiostakin. ja vielä enemmän synnittömille uskonnon uhreille. Kyllä heillä salaa katselua on sieltäkin. Sitä ei vaan uskonsisarien ja veljien edessä tunnusteta. Mutta on sellainen herra kai olemassa joka vielä teidänkin tilinne tutkii. kirjanpidossaan. Ei siinä jatkuva syntien anteeksi anelu töppäyksien välissä auta.
Kaikki tää on FAKTAA! teille. hyvät, pahat ja eritoten tekopyhät.