Vihaan itseäni. Vihaan elämääni. Kaikki menee päin *ersettä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän mitään eikä kukaan huomaa ettei kaikki ole kunnossa. Ihan niinku kukaan ei välittäis musta. Oon lihava ( 64kg/167cm ), en oo kaunis niinku kaikki muut, mun vanhemmat tappelee, mua syytetään kaikesta vaikka en oo mitään tehnytkään, en oo hyvä missään, mua on haukuttu joskus ja siitä johtuu osittain tämä asia: mua pelottaa aivan kaikki. Jännitän ja pelkään ihan turhaan kaikkea. "Mitä muut ajattelee mun hiuksista?", "Entä mun vaatteet?", "Mitä teen jos mulle nauretaan mun ulkonäön takia?", "Entä jos en tuu ikinä seurustelemaan ja oon yksin koko elämäni?", "Mitä teen jos äiti ja iskä eroo?", "Tai jos joku mulle rakas kuolee?". Mulla on tosi huono itsetunto tiiän sen. Mitä jos mua ruvetaan taas haukkumaan? Teen itsemurhan, se on jo päätetty. Vihaan tuota ajattelutapaani myös. Että jos jokin menee pieleen, teen selvästikkin itsemurhan. Joo oon ehkä ajatellu sitä, ja ajatellu miten teen sen, ja oon myös sanonu et teen sen. Mutta en uskaltaisi. Pelkään myöskin syömishäiriöitä, ja sen takia en uskalla laihduttaa. Ehkä se on vain huono tekosyy, mutta silti. Myös haluan olla paras kaikessa. Ja sitten kun en ole, niin päätän etten ole hyvä missään. Minulle on sanottu että olen hyvä laulamaan, olen hyvä koulussa (K.A. 8.9) ja pallopelitkin ovat kivoja. Mutta itselleni ei mikään tunnu riittävän. En ole yksinkertaisesti paras missään, olen niin kunnianhimoinen, ettei se vaan riitä. Olen onnellinen ettei minua enään nykyään haukuta, mutta pelkään koko ajan että se alkaa uudelleen. Olen niin riippuvainen muitten mielipiteistä. Joo olen kuullut että kaikki tämä on nuorille normaalia, mutta se ei tunnu siltä. Tuntuu niinkuin kaikilla muilla olisi asiat mallillaan, ja vaan mulla ihan surkeasti. Vertaan itseäni kamalasti muihin ihmisiin, aina kun näen jonkun kauniimman/suositumman ihmisen, alan heti vertailla häntä itseeni ja mietin kuka tapaamistani ihmisistä haluaisin olla. Se on kamalaa. Joskus kun katson elokuvaa, mietin että tekisin mitä vaan että saisin olla se kaunis ja suosittu päähenkilö. Kaikki olisi niin helppoa. Sitten kun herään todellisuuteen, niin tajuan, etten ole se. Olen vain kamala itseni. Monesti saan itkukohtauksia tämän takia kesken elokuvaa, ja myös joittenkin biisien aikana jos niissä on niin iloinen sanoma. Sitten kun ajattelen että minkä asian haluaisin korjata itsessäni, ajattelen ensin yhtä, sitten huomaan että haluaisin korjata toisenkin, ja kohta niitä asioita on sata jota haluan korjata! Sitten tulee taas itku. Vihaan myös sitä, etten osaa olla muille ihmisille tai asioille vihainen kuin itselleni. Jos joku ystäväni haukkuu minua, annan seuraavana päiväna anteeksi, jos äitini lyö minua, mökötän vähän aikaa ja sitten unohdan. Ja se on ihan kamalaa. En vain oikeasti tiedä mitä teen elämälleni, jotta se menisi parempaan suuntaan. Minusta tuntui vain hyvältä jakaa ajatukseni ja tunteeni jonkun muun kuin itseni kanssa. Olen sille elämän velkaa, joka minut tästä kamaluudesta pelastaa.
Vihaan itseäni.
empsuk.ka
91084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oli ihminen pinnaltaan sitten kuinka kaunis tahansa, tai suosittu, ei se meinaa sitä että hänen elämänsä olisi jotenkin helppoa. Elämä on aina vaikeaa ja kaikilla on omat murheensa. Ei ole hyvä verrata itseään jatkuvasti muihin, vaikka valtaosa meistä sitä varmasti tekee. Keskity mieluummin siihen kuka olet ja kehitä omaa persoonaasi ja omia taitojasi. Olet selvästi lahjakas ja älykäs nuori, ja siitä on hyvä lähteä.
Ja se tunne, ettei kukaan oikeasti ymmärrä, eikä huomaa pahaa oloasi, johtuu varmaankin siitä, että kaikilla on ne omat huolenaiheet murehdittavinaan. Eikä toisaalta kukaan voi täysin ymmärtää toisen ihmisen tuntemuksia.
Perfektionismista sen verran, että paras ei voi olla missään. Jos joku on jonkun mielestä paras jossain, se on vain yhden ihmisen mielipide. Aina löytyy parempi, viisaampi ja kauniimpi. Taitava silti voi olla, ja siihen kannattaakin pyrkiä. Olennainen osa on se, että opettelee tuntemaan onnistumisen tunteen, kun on sen aika.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Minulla itsellänikin on välillä samanlainen olo. Joskus se kestää monta viikkoa putkeen, joskus taas vain muutaman minuutin verran. Inhoan itseäni lähes koko ajan, mutta silloin harvoin, kun en jaksa edes vihata itseäni, niin huomaan kuinka erityinen minun elämäni onkaan. Koskaan ei tule samanlaista kuin minä, eikä ketään joka ajattelisi juuri samalla tavalla. Oikeastaan se on lahja, että voi olla erilainen tai ajatella eri tavalla kuin muut. Minäkin ajattelen usein, kuinka haluaisin olla joku aivan muu, mutta kun ajattelen oikein tarkasti, niin en ehkä kuitenkaan. En haluaisi olla samanlainen tyhjäpää kuin jotkut ikätoverini. He eivät voi koskaan nähdä maailmaa samalla tavalla kuin minä, ja se on jotain, mistä en luopuisi. He ovat kauniimpia ja suositumpia, mutta ei ihminen tarvitse isoa laumaa taakseen osoittamaan että on mahtava ihminen. Hyvin monesti se osoittaa juuri päinvastaista.
Tovon siis, että sinäkin voisit yrittää keskittyä siihen, mitä sinulla on, mutta muilla ei. Varmasti on sellaisia asioita. Mainitsitkin niitä muutaman, kuten laulaminen. Minä en ole ikinä ollut hyvä laulamaan, vaikka siitä kovasti pidänkin, ja olisi aivan mahtava pystyä tekemään omia lauluja ja laulaa ne itse. Mutta totuus on, että minulla ei todellakaan ole lauluääntä. Se on hyvin erikoinen lahja, ja koska se on sinulle suotu, kannattaa sinun ottaa siitä kaikki irti. Minulla sen sijaan on piirtäminen, mistä en luopuisi ikinä. Minulle on sanottu pienestä asti, että olen siinä hyvä, ja vaikken sitä aina itse usko, niin jossain syvällä sisimmässäni tiedän sen. Rakastan sitä kuitenkin niin paljon, etten voisi elää ilman sitä. Sinä voisin kehitellä itsellesi laulusta tällaisen harrastuksen. Minun mielestäni ihmisellä on aina toivoa tulevasta, kun on jokin asia, jota rakastaa tehdä yli kaiken. Oletko ottanut/harkinnut ottavasi laulutunteja? Niistä voisi olla paljon hyötyä kehittämään itseäsi vielä lisää. Jos laulutunnit ovat kalliita tai et jostain muusta syystä haluaisi ottaa niitä, niin yksinkin harjoittelu on mukavaa ja voit kehittää siinä ääntäsi. Voit esimerkiksi nauhoittaa lauluasi tietokoneelle tai muulle vastaavalle ja kokeilla eri lauluja, jotta saisit ääntäsi harjoitettua. Netistä löytyy myös hyviä vinkkejä äänen harjoitukseen. Kuten jo Malice sanoikin, niin kaikessa ei voi olla paras. Siihen pitää vain tottua. Kun lopulta löydät sen yhden sinulle tärkeän asian, niin huomaat kyllä, ettei muulla ole väliä. Ja aina voit kehittää kykyjäsi ja oppia lisää.
En todellakaan odota, että kaikki tämä auttaisi sinua hetkessä. On minun itsenikin vaikea noudattaa omia ohjeitani, ja olen käynyt hyvin vaarallisillakin rajoilla itseinhoni kanssa, mutta pahimmasta olen selvinnyt. Jos uskot, ettet kestä enää, niin mene juttelemaan vaikka kouluterveydenhoitajalle. Se ei ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin monet luulevat. Voit pyytää häntä olemaan kertomatta kenellekkään muille huolistasi, jos se sinua huolettaa. Hän kuuntelee varmasti. Itselläni ei ole tästä kokemusta, mutta kaverini ovat uskaltautuneet tervydenhoitajan juttusille, ja saanet apua sitä kautta. Mutta ennen kaikkea sinä itse voit tehdä ratkaisevan liikkeen. Se on vain asenteesta kiinni. Sen olen saanut itsekin todistaa. Asenne ratkaisee yllättävänkin paljon, mitä tulee omaan oloosi ja hyvinvointiisi. Asenteen muutoskaan ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin se on sanoa, mutta siitä on varmasti apua. Sekin saattaa olla melko kulunut neuvo, mutta se ihan oikeasti on avuksi. Ole vahva, ja älä missään nimessä anna ihmisten pompotella itseäsi tai näytä heille, jos he ovat niskan päällä.
Toivon joka tapauksessa hyvää jatkoa, ja kirjoittelethan lisää, jos on jotain vielä mielenpäällä. Täälläkin on ihmisiä, jotka varmasti kuuntelevat.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Minulla itsellänikin on välillä samanlainen olo. Joskus se kestää monta viikkoa putkeen, joskus taas vain muutaman minuutin verran. Inhoan itseäni lähes koko ajan, mutta silloin harvoin, kun en jaksa edes vihata itseäni, niin huomaan kuinka erityinen minun elämäni onkaan. Koskaan ei tule samanlaista kuin minä, eikä ketään joka ajattelisi juuri samalla tavalla. Oikeastaan se on lahja, että voi olla erilainen tai ajatella eri tavalla kuin muut. Minäkin ajattelen usein, kuinka haluaisin olla joku aivan muu, mutta kun ajattelen oikein tarkasti, niin en ehkä kuitenkaan. En haluaisi olla samanlainen tyhjäpää kuin jotkut ikätoverini. He eivät voi koskaan nähdä maailmaa samalla tavalla kuin minä, ja se on jotain, mistä en luopuisi. He ovat kauniimpia ja suositumpia, mutta ei ihminen tarvitse isoa laumaa taakseen osoittamaan että on mahtava ihminen. Hyvin monesti se osoittaa juuri päinvastaista.
Tovon siis, että sinäkin voisit yrittää keskittyä siihen, mitä sinulla on, mutta muilla ei. Varmasti on sellaisia asioita. Mainitsitkin niitä muutaman, kuten laulaminen. Minä en ole ikinä ollut hyvä laulamaan, vaikka siitä kovasti pidänkin, ja olisi aivan mahtava pystyä tekemään omia lauluja ja laulaa ne itse. Mutta totuus on, että minulla ei todellakaan ole lauluääntä. Se on hyvin erikoinen lahja, ja koska se on sinulle suotu, kannattaa sinun ottaa siitä kaikki irti. Minulla sen sijaan on piirtäminen, mistä en luopuisi ikinä. Minulle on sanottu pienestä asti, että olen siinä hyvä, ja vaikken sitä aina itse usko, niin jossain syvällä sisimmässäni tiedän sen. Rakastan sitä kuitenkin niin paljon, etten voisi elää ilman sitä. Sinä voisin kehitellä itsellesi laulusta tällaisen harrastuksen. Minun mielestäni ihmisellä on aina toivoa tulevasta, kun on jokin asia, jota rakastaa tehdä yli kaiken. Oletko ottanut/harkinnut ottavasi laulutunteja? Niistä voisi olla paljon hyötyä kehittämään itseäsi vielä lisää. Jos laulutunnit ovat kalliita tai et jostain muusta syystä haluaisi ottaa niitä, niin yksinkin harjoittelu on mukavaa ja voit kehittää siinä ääntäsi. Voit esimerkiksi nauhoittaa lauluasi tietokoneelle tai muulle vastaavalle ja kokeilla eri lauluja, jotta saisit ääntäsi harjoitettua. Netistä löytyy myös hyviä vinkkejä äänen harjoitukseen. Kuten jo Malice sanoikin, niin kaikessa ei voi olla paras. Siihen pitää vain tottua. Kun lopulta löydät sen yhden sinulle tärkeän asian, niin huomaat kyllä, ettei muulla ole väliä. Ja aina voit kehittää kykyjäsi ja oppia lisää.
En todellakaan odota, että kaikki tämä auttaisi sinua hetkessä. On minun itsenikin vaikea noudattaa omia ohjeitani, ja olen käynyt hyvin vaarallisillakin rajoilla itseinhoni kanssa, mutta pahimmasta olen selvinnyt. Jos uskot, ettet kestä enää, niin mene juttelemaan vaikka kouluterveydenhoitajalle. Se ei ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin monet luulevat. Voit pyytää häntä olemaan kertomatta kenellekkään muille huolistasi, jos se sinua huolettaa. Hän kuuntelee varmasti. Itselläni ei ole tästä kokemusta, mutta kaverini ovat uskaltautuneet tervydenhoitajan juttusille, ja saanet apua sitä kautta. Mutta ennen kaikkea sinä itse voit tehdä ratkaisevan liikkeen. Se on vain asenteesta kiinni. Sen olen saanut itsekin todistaa. Asenne ratkaisee yllättävänkin paljon, mitä tulee omaan oloosi ja hyvinvointiisi. Asenteen muutoskaan ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin se on sanoa, mutta siitä on varmasti apua. Sekin saattaa olla melko kulunut neuvo, mutta se ihan oikeasti on avuksi. Ole vahva, ja älä missään nimessä anna ihmisten pompotella itseäsi tai näytä heille, jos he ovat niskan päällä.
Toivon joka tapauksessa hyvää jatkoa, ja kirjoittelethan lisää, jos on jotain vielä mielenpäällä. Täälläkin on ihmisiä, jotka varmasti kuuntelevat.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Minulla itsellänikin on välillä samanlainen olo. Joskus se kestää monta viikkoa putkeen, joskus taas vain muutaman minuutin verran. Inhoan itseäni lähes koko ajan, mutta silloin harvoin, kun en jaksa edes vihata itseäni, niin huomaan kuinka erityinen minun elämäni onkaan. Koskaan ei tule samanlaista kuin minä, eikä ketään joka ajattelisi juuri samalla tavalla. Oikeastaan se on lahja, että voi olla erilainen tai ajatella eri tavalla kuin muut. Minäkin ajattelen usein, kuinka haluaisin olla joku aivan muu, mutta kun ajattelen oikein tarkasti, niin en ehkä kuitenkaan. En haluaisi olla samanlainen tyhjäpää kuin jotkut ikätoverini. He eivät voi koskaan nähdä maailmaa samalla tavalla kuin minä, ja se on jotain, mistä en luopuisi. He ovat kauniimpia ja suositumpia, mutta ei ihminen tarvitse isoa laumaa taakseen osoittamaan että on mahtava ihminen. Hyvin monesti se osoittaa juuri päinvastaista.
Tovon siis, että sinäkin voisit yrittää keskittyä siihen, mitä sinulla on, mutta muilla ei. Varmasti on sellaisia asioita. Mainitsitkin niitä muutaman, kuten laulaminen. Minä en ole ikinä ollut hyvä laulamaan, vaikka siitä kovasti pidänkin, ja olisi aivan mahtava pystyä tekemään omia lauluja ja laulaa ne itse. Mutta totuus on, että minulla ei todellakaan ole lauluääntä. Se on hyvin erikoinen lahja, ja koska se on sinulle suotu, kannattaa sinun ottaa siitä kaikki irti. Minulla sen sijaan on piirtäminen, mistä en luopuisi ikinä. Minulle on sanottu pienestä asti, että olen siinä hyvä, ja vaikken sitä aina itse usko, niin jossain syvällä sisimmässäni tiedän sen. Rakastan sitä kuitenkin niin paljon, etten voisi elää ilman sitä. Sinä voisin kehitellä itsellesi laulusta tällaisen harrastuksen. Minun mielestäni ihmisellä on aina toivoa tulevasta, kun on jokin asia, jota rakastaa tehdä yli kaiken. Oletko ottanut/harkinnut ottavasi laulutunteja? Niistä voisi olla paljon hyötyä kehittämään itseäsi vielä lisää. Jos laulutunnit ovat kalliita tai et jostain muusta syystä haluaisi ottaa niitä, niin yksinkin harjoittelu on mukavaa ja voit kehittää siinä ääntäsi. Voit esimerkiksi nauhoittaa lauluasi tietokoneelle tai muulle vastaavalle ja kokeilla eri lauluja, jotta saisit ääntäsi harjoitettua. Netistä löytyy myös hyviä vinkkejä äänen harjoitukseen. Kuten jo Malice sanoikin, niin kaikessa ei voi olla paras. Siihen pitää vain tottua. Kun lopulta löydät sen yhden sinulle tärkeän asian, niin huomaat kyllä, ettei muulla ole väliä. Ja aina voit kehittää kykyjäsi ja oppia lisää.
En todellakaan odota, että kaikki tämä auttaisi sinua hetkessä. On minun itsenikin vaikea noudattaa omia ohjeitani, ja olen käynyt hyvin vaarallisillakin rajoilla itseinhoni kanssa, mutta pahimmasta olen selvinnyt. Jos uskot, ettet kestä enää, niin mene juttelemaan vaikka kouluterveydenhoitajalle. Se ei ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin monet luulevat. Voit pyytää häntä olemaan kertomatta kenellekkään muille huolistasi, jos se sinua huolettaa. Hän kuuntelee varmasti. Itselläni ei ole tästä kokemusta, mutta kaverini ovat uskaltautuneet tervydenhoitajan juttusille, ja saanet apua sitä kautta. Mutta ennen kaikkea sinä itse voit tehdä ratkaisevan liikkeen. Se on vain asenteesta kiinni. Sen olen saanut itsekin todistaa. Asenne ratkaisee yllättävänkin paljon, mitä tulee omaan oloosi ja hyvinvointiisi. Asenteen muutoskaan ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin se on sanoa, mutta siitä on varmasti apua. Sekin saattaa olla melko kulunut neuvo, mutta se ihan oikeasti on avuksi. Ole vahva, ja älä missään nimessä anna ihmisten pompotella itseäsi tai näytä heille, jos he ovat niskan päällä.
Toivon joka tapauksessa hyvää jatkoa, ja kirjoittelethan lisää, jos on jotain vielä mielenpäällä. Täälläkin on ihmisiä, jotka varmasti kuuntelevat.
Olen pahoillani... Ensin minulla oli vaikeuksia saada viesti tulemaan ja nyt se tuli vahingossa monta kertaa. Voikohan joku poistaa ylimääräiset viestit? Kiitos jos vain voi.
Kiitos avusta. Olenkin ajatellut että voisin puhua terkkarille jos tämä tästä pahenee. En haluaisi oikeasti että tämä päättyy huonosti, koska onhan minulla vielä koko elämä oikeastaan edessäni. Ja myös laulutuntejakin olen ajatellut, mutta en tiedä vielä. Entä sitten jos siellä on parempia laulajia kuin minä? Sitten mä murenen kokonaan. Sitä en kestäis, koska sitten ei oikeastaan olisi enään mitään. Olen aika pinnallinen ja en ajattele muuta kuin omaa napaani ja oon ihan hirvee. Huomasin ku tänäänki tuota ensimmäistä viestiäni luin, että olen kauhean pinnallinen! Niinku vaan välittäisin ulkonäöstä, ja siitä mitä muut musta ajattelee. Ja uus huono puoli mustä löyty... taas. Sitten kun oikeen yritän jotain, ja se ei onnistu, tuntuu ihan kamalalta ja itku tulee. Myös olen huomannut, että kun alan ajattelemaan että haluaisin olla joku muu, sitten kun olen päättänyt että haluan olla tämä joku, huomaan että "Hei, enhän mä toi haluu olla. Sillä ei oo hyvä lauluääni" tai jotai vastaavaa.
Yleensä huonot ajatukset itsestäni alkaa siitä, että olen yksin ja mietin asioita. Kun olen muitten ihmisten seurassa, niin en monesti edes ajattelee asiaa. Niinkuin en huomaisi sitä! Mutta heti kun olen yksin, ajatukset valtaavat pääni. Joskus tuntuu kuin olis helpompi jos ei ajattelis mitää. Mut sehän on mahdotonta. Tietenki voi yrittää olla ajattelematta jotain, mut ei se auta.
Mutta joo, kiitos vielä avusta ja myötätunnosta! Eihän se paljon auta, mutta jotain kuitenkin. Jos vaan on vielä jotai vinkkejä tai jotain, niin tänne vaa.
Mulla on tallella päiväkirjojani. Arvaas kuinka vanhoja ne nyt ovat? Paaa-aljon vanhempia kuin sinä - mutta samanlaisia ajatuksia täynnä!
Ehkä sun kannattaa tarttua tuohon muitten ihmisten seuraan - silloin et muista mietiskellä itseäsi. On tietysti hyvä olla yksinkin ja pohdiskella syntyjä syviä, mutta jos se johtaa vain surkeaan itsekeskeisyyteen ja itsesääliin (?), ei se oikein kannata - ainakaan pitkiä aikoja.
Kyllä sä voisit jutella terkkarin kanssa! Meissä ihmisissä on näes se huono puoli, että luulemme toisten elämän olevan vain suosion huipulla seilaamista ja itse sitten vaellamme kurjuuden alhoissa. Ajattele, sinustakin voi joku ajatella niin, että onpa tuon elämä helppoa, laulaakin kuin mikä...ja hyvä koulussa...mikä sen on ollessa! Ja ihan sutjakka tyyppi vielä!
Valoa kevääseen!
Hyvä jos edes hieman oli apua. Niistä laulutunneista vielä: Käsittääkseni niitä voi ottaa yksityisinäkin. En kyllä tiedä että maksaako se paljonkin enemmän tai vaatiiko se jo aiempaa harrastukseen perehtymistä, mutta kannattaa ottaa selvää. Ja vaikka harjoittelisitkin poruksassa, niin varmasti siitäkin olisi hyötyä. Jos siellä on sinua parempia laulajia, niin ei se haittaa. Laulutunneilla voit juuri kehittyä laulamisessa ja tulla paremmaksi. Muiden hyvä osaaminen voi myös motivoida sinuakin yrittämään lujempaa. Laulussakin voi kehittyä yllättävän paljon, ei kaiken täydy olla synnynnäistä osaamista. Kannattaa harkita.
Etkä sinä välttämättä ole kauhean pinnallinen muihin verrattuna. Jokainen haluaa näyttää hyvältä, eikä se aina tarkoita vain sen vuoksi, että muut tykkäisivät. Kun ihminen tietää näyttävänsä hyvältä, myös tuntuu hyvältä. Itsekin tulen joskus ajatelleeksi, kun joudun jatkuvasti tarkistamaan onko hiukset hyvin, että olenkohan liian pinnallinen, mutta niin se vain menee. Ihminen voi näyttää hyvältä vain itsensä vuoksi. Ja jos pinnallisuus likaa vaivaa sinua, niin koita ottaa hieman rennommin esim. pukeutumisen kanssa, jos siltä tuntuu. Huomaat kyllä etteivät ihmiset ole koko ajan ulkonäön perään. Omaperäisyyttä arvostetaan. Ja jos joku ei sinusta pitäisikään ulkonöän tähden, niin sehän olisi hänen ongelmansa. Jos aikoo muuttaa itseään muiden tähden, ei varmasti saa heistä todellisia ystäviä. Oikeat ystävät hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet, ja niin täytyy itsekin oppia. Ja jos huomaat kadehtivasi melkein jokaista vastaan tulevaa, niin varmasti moni kadehtii myös sinua. Kuten mummuliini sanoi, niin varmasti joku katsoo sinua ja ajattelee, että miksi minä en ole tuollainen? Et siis ole myöskään yksin ongelmasi kanssa. Jaksamisia!
Tuntuu että mikään ei mene putkeen ! kaikki mihin kosken,rakastan yms. katoaa :(
ps.joskus ajattelen itsemurhaa..