Hei,
Haen ihmisten ajatuksia ja mietteitä asiasta että kuinka paljon teidän mielestä miehen tulisi osallistua asioiden suunnitteluun järjestelyyn ym. ennen lapsen tuloa?
Tuntuu vain siltä että joudun itse tekemään kaiken ja mies katsoo vierestä ja odottaa valmista, että pääsee kotia leikkimään. Toitottaa vain että mikään ei ole ajankohtaista vaikka raskaus alkaa olla jo kuitenkin puolessavälissä.
Olen onneksi saanut hommailtua kaikkea tarpeellista halvalla/ilmaiseksi, kun ei opiskelijan pudjetilla tällähetkellä uutta pahemmin osteta.
Asunnon sain sumplittua meille, kun ei Mikko pahemmin tikkua ristiin ole junaillut senkään asian kanssa.Jos sen nyt edes suostun ottamaan saman katon alle.
Neuvolakäynneilläkään en ole saanut suun vuoroa kun neuvola-täti ja Mikko vain puhelevat että :"voi kuinka on rankkaa tulla yövuorojen jälkeen tänne ja kuinka raskasta voi olla rekkakuskin työ ymym.
Kuinka tämäkään asia liittyy raskauteen tai ylipäätään minun hyvinvointiin raskauden aikana.
Siksi kielsin häntä tulemasta enää mukaani.'
Ja ikuisesti tulen muistamaan sen kun kerroin hänelle raskaudestani. sain seuraavalla viikolla kuulla hänen ottannen lainaa moottorikelkkaan.
Eikä palkkakaan ole alle 2200 euroa kk. Ja asuu kotonansa vielä vaikka vakityö, ikää 23, asunut jo yksin aikaisemmin. ym.
Hiihtolomankin sain sovittua niin, että hän tulisi minun ja äitini kämpille siksi aikaa kun äiti lähti hoitamaan ystävänsä koiria viikoksi. Jotta saisimme siinä välissä kokeilla yhdessä oloa ym. Eihän siitä mitään tullut kun hän tuli töistä 4-5 aikaan aamulla ja nukkui 2-3 iltapäivällä. Kun kävin 12 aikaan herättelemässä niin käänsi kylkeä ja sanoi että häntä väsyttää kun ei ole nukkunut kuin 7 tuntia. en itsekkään tarvitse sen enempää unta vaikka seksin on yksilöllistä. Herättyään lähti sitten suoraan töihin.
Olenko vain katkera vai onko minulla aihetta??
Haen ihmisten ajatuksia ja mietteitä asiasta että kuinka paljon teidän mielestä miehen tulisi osallistua asioiden suunnitteluun järjestelyyn ym. ennen lapsen tuloa?
Tuntuu vain siltä että joudun itse tekemään kaiken ja mies katsoo vierestä ja odottaa valmista, että pääsee kotia leikkimään. Toitottaa vain että mikään ei ole ajankohtaista vaikka raskaus alkaa olla jo kuitenkin puolessavälissä.
Olen onneksi saanut hommailtua kaikkea tarpeellista halvalla/ilmaiseksi, kun ei opiskelijan pudjetilla tällähetkellä uutta pahemmin osteta.
Asunnon sain sumplittua meille, kun ei Mikko pahemmin tikkua ristiin ole junaillut senkään asian kanssa.Jos sen nyt edes suostun ottamaan saman katon alle.
Neuvolakäynneilläkään en ole saanut suun vuoroa kun neuvola-täti ja Mikko vain puhelevat että :"voi kuinka on rankkaa tulla yövuorojen jälkeen tänne ja kuinka raskasta voi olla rekkakuskin työ ymym.
Kuinka tämäkään asia liittyy raskauteen tai ylipäätään minun hyvinvointiin raskauden aikana.
Siksi kielsin häntä tulemasta enää mukaani.'
Ja ikuisesti tulen muistamaan sen kun kerroin hänelle raskaudestani. sain seuraavalla viikolla kuulla hänen ottannen lainaa moottorikelkkaan.
Eikä palkkakaan ole alle 2200 euroa kk. Ja asuu kotonansa vielä vaikka vakityö, ikää 23, asunut jo yksin aikaisemmin. ym.
Hiihtolomankin sain sovittua niin, että hän tulisi minun ja äitini kämpille siksi aikaa kun äiti lähti hoitamaan ystävänsä koiria viikoksi. Jotta saisimme siinä välissä kokeilla yhdessä oloa ym. Eihän siitä mitään tullut kun hän tuli töistä 4-5 aikaan aamulla ja nukkui 2-3 iltapäivällä. Kun kävin 12 aikaan herättelemässä niin käänsi kylkeä ja sanoi että häntä väsyttää kun ei ole nukkunut kuin 7 tuntia. en itsekkään tarvitse sen enempää unta vaikka seksin on yksilöllistä. Herättyään lähti sitten suoraan töihin.
Olenko vain katkera vai onko minulla aihetta??
Vastaukset 10
Vanhimmat
miettinyt ennen raskautumista millainen tämä kumppanisi on?
Viestistäsi sai sellaisen käsityksen että lapsen isä ajaa työkseen rekkaa. Kuten totesit, unentarve on _yksilöllistä_.
Kyllä mietin, mutta ongelma on juuri siinä kun Hän ei nimenomaan ollut sellainen ennen tätä kaikkea.
on niin paljoa ajatuksia päässä että ei ne kaikki tänne mahdu. harmi jos kirjoituksesta saat sellaisen käsityksen.
Voiskohan olla jonkin sortin panikointia asian tiimoilta? Mitä jos ihan vaan ottaisit asian puheeksi ja kysyisit mikä mättää jne. Eihän sitä oikein muutenkaan selville saa että miksi käyttäytyy noin.
miehillä muutenkin kestää varmaan enempi aikaa tajuta raskaus ja isäksi tuleminen. nainen on ihan täpinöissään heti alkuraskaudesta alkaen ja hän myös tuntee kuinka lapsi kasvaa, ja varmaan myös äidinvaisto ja naisille annetu terve maalaisjärki saa naisen ajoissa liikkeelle :D
itse huomasin aikoinani ainakin häiden suhteen, että minä aloin jo suunnittelemaan kaikkea reilu vuosi ennen häitä ja mies yritti toppuutella et onhan siihen aikaan. yllättyi aika kovasti kun kerroin et kaikki hääpaikat ja kirkot yms. pitää miltei vuosi aiemmin varata jos ne tiettynä päivänä haluaa..eikä mieheni suinkaan tyhmä ole.
meillä siitä ihana tilanne, että ollaan toivottu tätä lasta pitkään. yhtenä päivänä kun tulin töistä ja menin koneelle niin huomasin et päivän aikana oli etsitty isyyskeskusteluja ja linkkejä :) ja meillä vasta ollaan viikolla 8 menossa. mut olen samaa mieltä kun jokin muukin tuossa aiemmin, ota asia suoraan puheeksi. eivät miehetkään ajatustenlukijoita ole.
Minä saan kirjoituksestasi käsityksen, että ette ole seurusteleet edes kovin kauaa, vai oletteko ollenkaan? On harrastettu seksiä, ja lapsen tulo vahinko?
Sillä tuskinpa kukaan tuollaiseen tilanteeseen itseään laittaa ihan tarkoituksella.
No mutta enää sillä ei ole väliä, kuinka kaikki kävi, elämäänne on nyt tulossa uusi ihana YHTEINEN asia, vauva!
Olen seurustellut kyseisen mihen kanssa yli kolmevuotta joten ei suhteen pitäisi ainakaan olla huteralla pohjalla
Olen kyllä ottanut asian monet kerrat puheeksi mutta vaihtaa heti puheenaihetta tai on vain hiljaa. Niin ei siitä jutun juurta saa aikaiseksi millään.
Kyllä hän aktiivisesti haluaa olla kuulema mukana mutta ei tiedä miten. Joten ei tee yhtään mitään, antaa vain asioiden olla.
Tosin uskon että hänen äidillään saattaa olla osuutta asiaan. olimme esim. hesburgerissa käymässä, tilasimme kaikki ruoat. Itse otin salaatin ja juustohampurilaisen. no saalattia en millään jaksanut loppuun ja juustohampurilaisesta minulla on tapan nyppiän kurkku pois jos en ole erikseen muistanut tilata ilman sitä.
Tokaisi Mikon äiti sitten että et sinä tuollalailla saa jättää ruokaa tai nyppiä jotakin pois, lapsihan oppii huonoja tapoja, Mikko siihen vain että " niin just Hanna"
Oma vastaukseni oli molemmille, että katsotaan sitten kun Mikko ei enää kiroile kuin mikäkin merirosvo ja lopettaa tupakoinnin.
Sekä mitä heidä perhekulttuuriin tulee kurin pito on jäänyt vähemmälle siinä suhteessa että viinan kanssa on läträtty jo 10 vuotiaasta asti. ilman kieltoja tai seurauksia.
Eli laittaa vain miettimään mikä on kasvatuksessa tai tavoissa oikein ja mikä väärin.
Sanoihan kerran tämä Mikon äiti että Mikko on kykenemätön asumaan millään paikalla missä on paljon ihmisiä lähellä.
Väite on aika ristiriitainen kun miettii kuinka oma-aloitteinen Mikko oli kun vielä asui yksin.
Kun nykyisin Äiti huoltaa, maksaa ruoat, pesee pyykit, siivoaa Mikon huoneen, vaihtaa petivaatteet ym. Ettei ongelma vain olisi siellä kodin päässä jos äiti ei uskalla päästää irti rakkaasta iltatähdestään.
Mutta vaikea on mennä arpomaan.
Täytyy kai vain seurata tilannetta.
Tokaisi
raskautesi suunniteltu?
Kirjoitat "Mikon" asuvan äitinsä luona, mutta etkös sinäkin asu äitisi luona?"Hiihtolomankin sain sovittua niin, että hän tulisi minun ja äitini kämpille siksi aikaa kun äiti lähti hoitamaan ystävänsä koiria viikoksi"
Sori, minustakin tämä tuntuu provolle.
Asuin kyllä yksin vantaalla, mutta pääsimme sisälle Helsinkiin kun muutimme väliaikaisesti kahdestaan äitini kanssa jolloin saimme asunnon, kun suurempia oli tarjola enemmän nyt kummallakin haku omiin asuntoihin. Eli täysin väliaikainen ratkaisu alunalkain. ja kaikki maksut suoritamme puoliksi. ruokakustannuksista lähtien, mikä on mielestäni täysin kohtuullista.
Onnekseni saatiin junailtua niin että saan jäädä tähän nykyiseen asuntoon ja äiti saa samalta vuokraajalta pienemmän.
Kun viikkoa kauemmin emme ilman hengähdys päiviä pärjää saman katon alla.
Ero tässä on siinä mielessä että Mikko muutti takaisin kotiin tasan sen vuoksi että hänelle itselleen jää enemmän tuhluu rahaa, näin hän ilmaisi asian.'
eli täysihoitoon takaisin.
Ja kun itse luulin tällöin että olisismme voineet asua keskenämme mutta, itse olin työtön enkä olisi saanut minkään sortin tukia asumiskustannuksiin. jolloin olisin joutunut elämään kädestä suuhun olemiseni kanssa.
Minua ihmetyttää, että oletteko te tosi nuoria, kun pidätte miehen osallistumista vauvatarvikkeiden hankkimiseen noin tärkeänä asiana:o Minun mieheni on ns. perusmies, eivätkä nuo kauppa-asiat kiinnosta ylipäänsäkään, eikä tulisi mieleenkään pyytää häntä esim. mukaan shoppailemaan vaatteita, kuten jotkut naiset tekevät. Olen miettinyt itse mitä vauva tarvitsee ja mistä se kannattaa hankkia ja kysynyt vain välillä miehen mielipidettä. Samoin olen itse laittanut tavarat ja paikat kuntoon nyt viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Miehen mielestä tämäkin on vähän aikaista, hänen ajatusmaailmaansa sopisi, että sitten vasta kun olen synnyttänyt, kaikki laitettaisiin kuntoon, kun sitten sen vasta satavarmasti tietää, tuleeko sitä lasta vai ei:D Tärkeintä minusta on se, että mies on kiinnostunut minun ja vauvan voinnnista kun kerron siitä ja odottaa lasta hyvillä mielin. Se tuntuu ihanalta kun minun mieheni aina välillä puhuu siitä, mitä kaikkea haluaa lapselle opettaa myöhemmin ja mitä tehdä tämän kanssa, jotkut vaunut tai lastenhuoneen värivalinnat ovat minusta täysin sivuseikka tässä asiassa!