Mumman manipulointi

epäreilua

Tytär oli mummansa luona ja kun hän kotiutui, näin heti että jotain on vialla. Ahdistunut ja hiljainen. Kysyttyäni asiaa tuli itku ja totuus esiin. Mumma oli kertonut 11v:lle täysin aikuisten asioita, mitkä olivat vanhempieni eron syyt, vuosikymmeniä vanhoja asioita. Ym mustamaalannut tytön paappaa. Osa ehkä tottakin, mutta ne eivät mielestäni kuulu lapsille. Paappa ei ole tähän syyllistynyt ja muutenkin on hyvät välit. Luulenpa että siksi tämä teatteri tapahtuikin, että tyttö ei pitäisi paapastaan enään niin paljon. Mitäs mieltä olette?
En ole vielä tehnyt mitään, mieheni oli aika tuohtunut. Olen ennemmin jo varoittanut että lopettaisi jo katkeruutensa ja vihan pidon, mutta tuntuu että tämä ei lopu koskaan. Ja itse mumma on ollut se "pahin" mielestämme avioliitossaan. Uskaltaako tyttöä edes enään päästää sinne? Kuormittuu liikaa vaan aikuisten asioista!

39

8140

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...............

      muuta otat yhteyttä tähän mummaan ja kerrot kantasi asioihin, eli lapsen niskaan ei aikuisten asioita kaadeta!

    • Sano lapsellesi, että nyt oli käynyt niin, että mumma oli purkanut pahaa oloaan tytölle ollenkaan ajattelematta, että tyttö ei olisi halunnut kuulla. Sano, että monet ihmiset puhuvat ikävistä asioista, koska ne painavat heitä, ja puhumalla ne vähän kevenevät. He itse asiassa vain puhuvat itselleen.

      Sano, että tällaisissa tapauksissa on vain kuunneltava, jos ei pakoon pääse, ja sitten unohdettava kaikki. Korosta, että joka asiassa on toinenkin puoli, ja se voi olla ihan erilainen. Mutta sinun asiasi ei ole kertoa yhtään enempää niistä jutuista, sillä ne ovat lapsen kannalta täysin esihistoriallisia asioita.
      Missään tapauksessa tyttäresi ei pidä ajatella, että pitää mennä mumman "puolelle", kun hän näin on uskoutunut. Lapsen ei tarvitse vastata juuta ei jaata. Korosta, että on parasta aktiivisesti unohtaa koko tapaus.

      Uskoisin, että lapselle on helpotus kuulla, että ei tavitse muuttaa käsitystään läheisistä ihmisistä, ei edes mummasta itsestään.

    • yxmuzi

      välittävät usein lastenlapsilleen tietoa, jota he eivät kertoneet omille lapsilleen. Suvun saaga hyppää usein yhden sukupolven yli. Minäkin sain pienestä lapsesta asti isovanhemmiltani sellaista tietoa esim. Suomen sisällissodasta ja oman sukumme vaiheista, mistä oma äitini ei tiennyt mitään. Äiti ei välttämättä siitä pitänyt, oli ehkä vähän kateellinenkin.
      Ihminen alkaa vanhemmiten ajatella, että tiedot menevät hänen mukanaan hautaan, ja kertoo ne sitten nuoremmalle polvelle. Näinhän kansanperinne on säilynyt, mm. Kalevala, jota juuri juhlittiiin. Katsotaan, mitä itse kerrot aikanaan tämän tyttäresi lapsille.
      11-vuotias alkaa olla siinä iässä, että elämän raadollisuus ja ristiriitaisuus alkaa hänelle paljastua. Se saattaa tehdä kipeää, mutta on väistämätöntä. Lapsuus lähenee loppuaan.

      • epäreilua

        Suur kiitokset teille vastanneille!!
        Olen juuri samaa mieltä kanssanne ja en halua käsitystä mummasta muuttaakaan. Mutta tätä ennen on ilmennyt muutama "harmiton" panettelu paapasta ja hänen nykyisestä elämänkumppanistaan jne. Olen vain sivuuttanut asian, mutta nyt selvästi tyttö oli kunnolla ahdistunut ja järkyttynyt ja myös kääntynyt paappaansa jo vastaan. Itse olen elämäni ollut äitini kuuntelija avioliittonsa ongelmista. Asiat meni jopa niin pitkälle että vuosikausia jouduimme valehtelemaan isällemme hänen takiaan, koska niin paljon muita (miehiä) oli jo kuviossa.
        Missään nimessä en halua tyttöni olevan hänen ongelmiensa kantaja. Tiedän tunteen ja se ahdistaa, koska kummatkin osapuolet ovat tärkeitä.
        Asiaa vielä vaikeuttaa se että mumma on niin vahva ja taitava hyökkäämään, ettei hänelle voi vaan puhua kuin aikuiset keskenään. Toiseksi jää jos on vähänkin eri mieltä. Tiedätte kyllä minkälaisia tälläiset ihmiset ovat. Hän kääntää koko suvun ja jopa kostaa jollain tavalla jos häntä "loukataan". Että sekin tavallansa pelottaa, mitkä ovat seuraukset.
        Sota-asiat jne ovatkin mahtavaa kun isovanhemmat niistä valaisevat uutta sukupolveamme!


      • kiltti mummo
        epäreilua kirjoitti:

        Suur kiitokset teille vastanneille!!
        Olen juuri samaa mieltä kanssanne ja en halua käsitystä mummasta muuttaakaan. Mutta tätä ennen on ilmennyt muutama "harmiton" panettelu paapasta ja hänen nykyisestä elämänkumppanistaan jne. Olen vain sivuuttanut asian, mutta nyt selvästi tyttö oli kunnolla ahdistunut ja järkyttynyt ja myös kääntynyt paappaansa jo vastaan. Itse olen elämäni ollut äitini kuuntelija avioliittonsa ongelmista. Asiat meni jopa niin pitkälle että vuosikausia jouduimme valehtelemaan isällemme hänen takiaan, koska niin paljon muita (miehiä) oli jo kuviossa.
        Missään nimessä en halua tyttöni olevan hänen ongelmiensa kantaja. Tiedän tunteen ja se ahdistaa, koska kummatkin osapuolet ovat tärkeitä.
        Asiaa vielä vaikeuttaa se että mumma on niin vahva ja taitava hyökkäämään, ettei hänelle voi vaan puhua kuin aikuiset keskenään. Toiseksi jää jos on vähänkin eri mieltä. Tiedätte kyllä minkälaisia tälläiset ihmiset ovat. Hän kääntää koko suvun ja jopa kostaa jollain tavalla jos häntä "loukataan". Että sekin tavallansa pelottaa, mitkä ovat seuraukset.
        Sota-asiat jne ovatkin mahtavaa kun isovanhemmat niistä valaisevat uutta sukupolveamme!

        Paapasta ja hänen elämänkumppanistaan ikävästi. Jos hän tuolla keinoin haluaa kerjätä 'paremmuutta' vielä pienen tyttäresi silmissä, mumma on katala ja ilkeä katkera vanha nainen. Mielestäni voit aivan hyvin sanoa mummalle ankarastikin, että hän ei sälyttäisi vanhoja mumman riitoja tyttärellesi. Ei lapset halua olla puolueellisia.


      • Yksi vain
        epäreilua kirjoitti:

        Suur kiitokset teille vastanneille!!
        Olen juuri samaa mieltä kanssanne ja en halua käsitystä mummasta muuttaakaan. Mutta tätä ennen on ilmennyt muutama "harmiton" panettelu paapasta ja hänen nykyisestä elämänkumppanistaan jne. Olen vain sivuuttanut asian, mutta nyt selvästi tyttö oli kunnolla ahdistunut ja järkyttynyt ja myös kääntynyt paappaansa jo vastaan. Itse olen elämäni ollut äitini kuuntelija avioliittonsa ongelmista. Asiat meni jopa niin pitkälle että vuosikausia jouduimme valehtelemaan isällemme hänen takiaan, koska niin paljon muita (miehiä) oli jo kuviossa.
        Missään nimessä en halua tyttöni olevan hänen ongelmiensa kantaja. Tiedän tunteen ja se ahdistaa, koska kummatkin osapuolet ovat tärkeitä.
        Asiaa vielä vaikeuttaa se että mumma on niin vahva ja taitava hyökkäämään, ettei hänelle voi vaan puhua kuin aikuiset keskenään. Toiseksi jää jos on vähänkin eri mieltä. Tiedätte kyllä minkälaisia tälläiset ihmiset ovat. Hän kääntää koko suvun ja jopa kostaa jollain tavalla jos häntä "loukataan". Että sekin tavallansa pelottaa, mitkä ovat seuraukset.
        Sota-asiat jne ovatkin mahtavaa kun isovanhemmat niistä valaisevat uutta sukupolveamme!

        Kirjoitan nyt kokemuksesta, koska olin itse tuollainen lapsi, jonka niskaan kaadettiin menneiden aikojen parisuhderiitoja. Neuvoisin, että tekisit näin:

        Sano mummalle ihan napakasti, että lasta ei saa rasittaa vanhempien välisillä riidoilla ja aikuisten asioilla, koska ne ahdistavat häntä. Ei välttämättä tosin tehoa mummaan 100%.

        Toiseksi, valota nyt hieman lapselle paapan puolta asiasta ja puolusta häntä. Likaisia yksityiskohtia ei tarvitse kertoa, mutta koska vahinko on jo tapahtunut ja mikäli lapselle ei kerrota myös asian toista puolta, hän alkaa helposti sisimmässään kuitenkin pitää mumman kertomuksia totena ja tämä sitten vaikuttaa myös suhtautumiseen paappaan. Mielestäni tuon ikäistä lasta ei saa enää tässä vaiheessa jättää vain mumman kertomuksien varaan, koska asia on kuitenkin tullut esille. Parempi olisi toki ollut, ettei näitä olisi ollenkaan puhuttu lapselle.


      • Lasten maailma

        Kyllä minun mielestä ei 11v. lapsuus lähene loppuaan. Lapsen on annettava olla lapsi, eikä kaataa hänen harteilleen aikuisten murheita/harmeja. Tuo ikä on muutenkin herkkää aikaa, kun ollaan murrosiän kynnyksellä.
        Jos jonkun on niitä aikuisten asioita kerrottava, niin sen tekee isä tai äiti. Mumma ei välttämättä ymmärrä, ettei lapsi vielä kaikkea aikuisten kauheuksia pysty käsittelemään. Lapsen kehitystaso on otettava huomioon kerrottaessa aikuisten maailmasta, jos on pakko kerta kertoa. Mielestäni ne eivät kuulu lapsille lainkaan.
        Oma äitini jo 81v. puhui lapsenlapsenlapsen 6v. kuullen kuinka hänen kaikki sisarukset (14kpl) ovat kuolleet ja hän on viimeinen joka joutaisi jo lähtemään pois! Kovassa tunnekuihussa, itkien tikahtuakseen, hän niistä puhui kuinka joku oli kesken ruokailunkin kuollut korahdellen ym.Siihen samaan syssyyn kertoi, kuinka hänen miehensä on häntä pahoinpidellyt ym.
        Lapsenlapsellani oli kauan vaihe, ettei hän olisi halunnut mennä päiväkotiin. Pelkäsi, että jos äiti kuolee kun hän ei ole kotona. Tyttärenin ja minä keskusteltiin lapsen kanssa asiasta pitkä tovi ja monena päivänä, aina kun se asia alkoi lasta vaivata. Nyt hän on äidin kuoleman pelon voittanut.
        Soitin äidilleni ja annoin kyllä tulla tuutin täydeltä, että seuraavalla kerralla ajattelee, mitä lasten kuullen puhelee ja jos on tarvetta niin vain aikuisten kuullen kertoo vanhoista karmeista ajoista.
        Ennen vanhaan sitä puhuttiin lasten kuullen kaikkia asiat, kun elämä oli "pirttiviljelyä" Siinä asui monta sukupolvea saman katon alla. Sen ajan vanhukset eivät sitten ymmärrä, miksei niistä voi puhua kun ennekin on puhuttu.


      • suhteellisuutta

        Samoin oma pappani kertoi minulle sotatarinoitaan ja kokemuksiaan etulinjan lääkintäaliupseerina jotka olivat sellaisia joita hän ei edes omalle vaimolleen kertonut, puhumattakaan siitä että olisi kertonut niitä äidilleni tai muille lapsilleen. Mummo kertoi papan kuoleman jälkeen että pappa oli nähnyt joka yö painajaisia ja vaikka mummo oli itse kokenut myös sodan, niin pappa ei ollut koskaan kertonut niitä asioita hänelle joita unissaan kävi vielä vanhana miehenäkin joka yö läpi.

        Vasta aikuisena voin ymmärtää sen millainen hänen sotansa on ollut todellisuudessa. Vaikka hän kertoi tosiasioita ja tapahtumia, niin hän kuitenkin kertoi ne pienelle pojalle, eikä kertonut tai kuvaillut sitä veristä kauhua joka oli ollut joka päivä todellisuutta ja jonka hän varmasti silmissään vielä silloinkin 80 luvun alkupuolella näki.

        Mutta en silti vertaisi noita pappani tarinoita ja kokemuksia siihen että pientä lasta manipuloidaan ja hänelle solvataan jotakuta ihmistä. Ei se ole elämän raadollisuutta, vaan se on selkeää haukkumista ja sitä ei saa tehdä vaikka olisi aikuinenkin kyseessä.


      • mummo200
        epäreilua kirjoitti:

        Suur kiitokset teille vastanneille!!
        Olen juuri samaa mieltä kanssanne ja en halua käsitystä mummasta muuttaakaan. Mutta tätä ennen on ilmennyt muutama "harmiton" panettelu paapasta ja hänen nykyisestä elämänkumppanistaan jne. Olen vain sivuuttanut asian, mutta nyt selvästi tyttö oli kunnolla ahdistunut ja järkyttynyt ja myös kääntynyt paappaansa jo vastaan. Itse olen elämäni ollut äitini kuuntelija avioliittonsa ongelmista. Asiat meni jopa niin pitkälle että vuosikausia jouduimme valehtelemaan isällemme hänen takiaan, koska niin paljon muita (miehiä) oli jo kuviossa.
        Missään nimessä en halua tyttöni olevan hänen ongelmiensa kantaja. Tiedän tunteen ja se ahdistaa, koska kummatkin osapuolet ovat tärkeitä.
        Asiaa vielä vaikeuttaa se että mumma on niin vahva ja taitava hyökkäämään, ettei hänelle voi vaan puhua kuin aikuiset keskenään. Toiseksi jää jos on vähänkin eri mieltä. Tiedätte kyllä minkälaisia tälläiset ihmiset ovat. Hän kääntää koko suvun ja jopa kostaa jollain tavalla jos häntä "loukataan". Että sekin tavallansa pelottaa, mitkä ovat seuraukset.
        Sota-asiat jne ovatkin mahtavaa kun isovanhemmat niistä valaisevat uutta sukupolveamme!

        Typerää edes puuttua kenenkään uusiin suhteisiin......


      • joo'o
        Lasten maailma kirjoitti:

        Kyllä minun mielestä ei 11v. lapsuus lähene loppuaan. Lapsen on annettava olla lapsi, eikä kaataa hänen harteilleen aikuisten murheita/harmeja. Tuo ikä on muutenkin herkkää aikaa, kun ollaan murrosiän kynnyksellä.
        Jos jonkun on niitä aikuisten asioita kerrottava, niin sen tekee isä tai äiti. Mumma ei välttämättä ymmärrä, ettei lapsi vielä kaikkea aikuisten kauheuksia pysty käsittelemään. Lapsen kehitystaso on otettava huomioon kerrottaessa aikuisten maailmasta, jos on pakko kerta kertoa. Mielestäni ne eivät kuulu lapsille lainkaan.
        Oma äitini jo 81v. puhui lapsenlapsenlapsen 6v. kuullen kuinka hänen kaikki sisarukset (14kpl) ovat kuolleet ja hän on viimeinen joka joutaisi jo lähtemään pois! Kovassa tunnekuihussa, itkien tikahtuakseen, hän niistä puhui kuinka joku oli kesken ruokailunkin kuollut korahdellen ym.Siihen samaan syssyyn kertoi, kuinka hänen miehensä on häntä pahoinpidellyt ym.
        Lapsenlapsellani oli kauan vaihe, ettei hän olisi halunnut mennä päiväkotiin. Pelkäsi, että jos äiti kuolee kun hän ei ole kotona. Tyttärenin ja minä keskusteltiin lapsen kanssa asiasta pitkä tovi ja monena päivänä, aina kun se asia alkoi lasta vaivata. Nyt hän on äidin kuoleman pelon voittanut.
        Soitin äidilleni ja annoin kyllä tulla tuutin täydeltä, että seuraavalla kerralla ajattelee, mitä lasten kuullen puhelee ja jos on tarvetta niin vain aikuisten kuullen kertoo vanhoista karmeista ajoista.
        Ennen vanhaan sitä puhuttiin lasten kuullen kaikkia asiat, kun elämä oli "pirttiviljelyä" Siinä asui monta sukupolvea saman katon alla. Sen ajan vanhukset eivät sitten ymmärrä, miksei niistä voi puhua kun ennekin on puhuttu.

        puhua kuolemasta tai panetella toista jolle kantaa kaunaa. Ja jos mummo ei tajua tuolla lailla käyttävänsä lasta hyväkseen, niin parempi ettei sitten mummolaan mennä. Kyllä normaalijärkinen aikuinen ihminen tajuaa mitä lapselle voi sanoa ja mitä ei, eikä lapsenlapsi ole mummon psykiatri.


      • Pahalta tuntuu
        Lasten maailma kirjoitti:

        Kyllä minun mielestä ei 11v. lapsuus lähene loppuaan. Lapsen on annettava olla lapsi, eikä kaataa hänen harteilleen aikuisten murheita/harmeja. Tuo ikä on muutenkin herkkää aikaa, kun ollaan murrosiän kynnyksellä.
        Jos jonkun on niitä aikuisten asioita kerrottava, niin sen tekee isä tai äiti. Mumma ei välttämättä ymmärrä, ettei lapsi vielä kaikkea aikuisten kauheuksia pysty käsittelemään. Lapsen kehitystaso on otettava huomioon kerrottaessa aikuisten maailmasta, jos on pakko kerta kertoa. Mielestäni ne eivät kuulu lapsille lainkaan.
        Oma äitini jo 81v. puhui lapsenlapsenlapsen 6v. kuullen kuinka hänen kaikki sisarukset (14kpl) ovat kuolleet ja hän on viimeinen joka joutaisi jo lähtemään pois! Kovassa tunnekuihussa, itkien tikahtuakseen, hän niistä puhui kuinka joku oli kesken ruokailunkin kuollut korahdellen ym.Siihen samaan syssyyn kertoi, kuinka hänen miehensä on häntä pahoinpidellyt ym.
        Lapsenlapsellani oli kauan vaihe, ettei hän olisi halunnut mennä päiväkotiin. Pelkäsi, että jos äiti kuolee kun hän ei ole kotona. Tyttärenin ja minä keskusteltiin lapsen kanssa asiasta pitkä tovi ja monena päivänä, aina kun se asia alkoi lasta vaivata. Nyt hän on äidin kuoleman pelon voittanut.
        Soitin äidilleni ja annoin kyllä tulla tuutin täydeltä, että seuraavalla kerralla ajattelee, mitä lasten kuullen puhelee ja jos on tarvetta niin vain aikuisten kuullen kertoo vanhoista karmeista ajoista.
        Ennen vanhaan sitä puhuttiin lasten kuullen kaikkia asiat, kun elämä oli "pirttiviljelyä" Siinä asui monta sukupolvea saman katon alla. Sen ajan vanhukset eivät sitten ymmärrä, miksei niistä voi puhua kun ennekin on puhuttu.

        Omat isovanhempamme asuivat saman katon alla ja ikävintä oli joutua heidän huonon avioliiton välikädeksi lapsena. Kun avioero sitten tuli, isoäiti haukkui aina kuulteni isoisääni ja kertoi hyvin ikäviä henkilökohtaisia asioita hänestä. Isoäiti mm. huoritteli isoisän uutta naisystävää. Lastenlapsista vain minä jouduin tälläisen kohtelun alaiseksi. Olin monta vuotta hyvin katkera isoäidille ja vasta hänen tehdessä kuolemaa, hän antoi myös minulle positiivista huomiota. Anteeksi hän ei koskaan pyytänyt, mutta minä annoin kyllä hänelle anteeksi myöhemmin.


    • narnar

      Suojele tyttöä äläkä päästä kahden kesken mummansa kanssa. Ole itse paikalla myös.

      Onko mumma narsisti?

    • rohkeutta!

      Äidilläsi on paljon narsistisia piirteitä. Suojele lastasi häneltä. SINÄ olet se joka sen voi tehdä. Mitä vähemmän olette äitisi kanssa tekemisissä sitä parempi. Muista että SINÄ olet itsenäinen ihminen, etkä enää äitisi vallan alla. Ole rohkea äläkä pelkää sanoa mielipidettäsi. Äitisi tuskin ymmärtää mitä on tehnyt, mutta sinulle on tärkeää, että tuot kantasi julki. Tiedän kokemuksesta miltä sinusta tuntuu.
      Lapset ovat rakkain aarre mitä meillä on.

      • valmiina!

        Oletteko aivan pöhköjä? "Äidilläsi on paljon narsistisia piirteitä? Eiköhän leimakirves heilu vähän liian herkästi tuon poppisdiagnoosin kanssa?


      • 18
        valmiina! kirjoitti:

        Oletteko aivan pöhköjä? "Äidilläsi on paljon narsistisia piirteitä? Eiköhän leimakirves heilu vähän liian herkästi tuon poppisdiagnoosin kanssa?

        nyt.
        Kyll' Narsismi on niiiin helppo Diagnoosi kun se on aina toisella joka on juuu'


      • xym

        Minustakin vanhempi naisnarsisti toimisi just noin mummamaisesti. Suggeroi uhrinsa omaksi apurikseen, alamaisekseen, oman kostonsa välineeksi. Hyvä sana tuo käsikassara.
        Siis rautalangasta vääntäen ei kannattaisi eks- miestä juurikaan syytellä, jos itse on ollut kroonisesti uskoton ja vielä useamman kumppanin kanssa. Eivätkä tällaiset puheenaiheet todellakaan kuulu 11-vuotiaalle posmitettavaksi.
        Pitäkää huoli, että tyttö pian itse tapaa paappaa myös hyvällä ajalla, mene itse vaikka mukaan kyläilemään ja kerro etukäteen hieman paapalle tytön saamasta "asennekasvatuksesta". Lapsi tuossa iässä on kovin herkkä ja manipuloitavissa, että suosittelen enempi poispysymistä mumman kynsistä, tosiaan äiti mukaan kuuntelemaan jos käytte mummalla.


    • Minäkin mummo

      On teillä pirullinen mumma,ei voi muuta sanoa.

      • tarua tai totta

        Panettelemallako haette itsellenne suosiota. Voi teitä " myrkyttäjät"


    • Itsekin tämän nähnyt

      "...mitkä olivat vanhempieni eron syyt..."

      Itsellänikin muistiin palautuu aina joskus nyt jo yli 30 vuoden takaisia asioita, jolloin vanhempieni avioeron jälkeen lapset luonnollisesti olivat osan ajasta toisen vanhemman luona, ja sitten taas toisen. Vanhemmat eivät keskenään olleet juurikaan puheväleissä, mutta tällainen järjestely oli päätetty, mikä lienee aika yleistä edelleenkin.

      Tässä tapauksessa, kun ikääkin alkoi meille (minulle ja sisaruksilleni) tulla vuosi vuodelta lisää, niin meistä lapisista tehtiin viestin viejiä. Lapsile paasattiin juurta jaksaen kuinka paha se toinen ex-siippa oli ollut, ja käskettiin aina sinne mennessä "sanoa terveisiä", eli mollata jollain tavalla ex-siippaa ja hänen uutta puolisoaan. Ja sama toisinpäin. Vanhemmat eivät kai koskaan puhuneet keskenään.

      Tällainen tilanne oli meille lapsille henkisesti ihan helvetin raskasta.

      Nyt kun olemme jo aikuisia, emme ole enää omiin vanhempiimme viitsineet yhteyttä pitää lainkaan. Eletään kukin omaa elämäämme, ja meille on ihan sama vaikka vanhempamme siellä jossakin vanhainkodissa hukkuisi omaan paskaansa. Kovin huonolla hoidolla kuulemma ovat, mutta se ei meitä enää kiinnosta.

      Tässä tarinassa olevan mummon jättäisin myös omaan mökkiinsä, enkä pitäisi enää mitään yhteyttä. Joku järki se nyt pitää ikäihmiselläkin olla, että mitä asioita lastenlapsille kertoo, ja haluaako että ne tulevat enää koskaan katsomaan sen jälkeen.

      • kk

        kunnioita vanhempiasi .onpa he myös sinun paskas joskus pesseet,varo ettei itsellesi käy samoin


    • 4+11

      Missähän korpikuusen kannon alla isoäitiä sanotaan mummaksi? Kuulostaa todella typerältä. Lieneekö jokin väkisn väännetty versio mummosta vai puhutaanko jossain peräkylillä tosiaan noin?

      Neuvoni on: pidä lapsiparkasi erossa äidistäsi (siis sinun äidistäsihän oli kyse?) jos hän ei osaa erottaa, mitkä asiat ovat sopivia kerrottavksi lapsille noinkin nuorella iällä.

      • isoisoäiti

        Mummat on Pohojammaalta.


    • että sillei

      paljon pahempia asioita on ja naiset osaavat kiusaamisen, panettelun ja kieroilun - melkeinpä ikään katsomatta - he kokevat lapsensa ikään itsensä tunteettomana jatkeena jonka kautta voi kaikkea sontaa heittää. exän äidistä ei voi puhua ollenkaan kun sillä on aina joku tarina varalle ja kaikki menee aina uusiksi ja sekavaksi - lapset todellakin ahdistuvat sellaisesta
      asioin aina exän kanssa suoraan ja tokkopa olen joskus sanonut että saisi suitsia suutas ja äidinkin kun se mitä tapahtui valkenee jonain päivänä kuitenkin ja se ei kiertelemällä lopu - tuloksena olivat molemmat kiltisti nostelemassa syytteitä poliisilla - nyt ei ole kanssa muuta vaihtoehtoa kun hyväksyä se että lapset ovat sananviejänä - teen sen tosin suljetussa kirjekuoressa jottei asia olisi heillä ja heille taakkana - mielestäni kaiken maailman paskan puhuminen , ilmeisen kieroutunut äiti-tytär suhteet, jne on melkoinen rasite ; en oo ikänä pojanklopista asti tippaa linssiin saanut paitsi helyydestä ja nyt se tulloo surusta kun sa näet kuinka lapsia hyväksi käytetään mutta sulla ei ole mitään laillista keinoa ja mahdollisuutta
      Pidän sanani ja puhun vaan asioista , kannustan ja toivon että he aikuistuvat ja ymmärtävät ja pääsevät kivuttomasti oman elämän alkuun.

    • ronkelikonkeli1
    • KelpoUkki

      "Tytär oli mummansa luona ja kun hän kotiutui, näin heti että jotain on vialla"

      Tuohan on kun mistä tahansa nykypäivän perheongelmasta.
      Käytetään lapsia hyväksi.

      Nykyään kun pariskunta eroaa, niin ei ole mitenkään harvinaista, että aletaan tappelemaan lapsista.
      Tällöin (yleensä) nainen keksii kaikkea maan ja ataivaan väliltä, että mitä pahaa mies on tehnyt.
      On insestiepäilyjä, juoppoutta, tai muuta renttumaisuutta ja perheestä vähätvälittämistä.
      Ja sossun mammat taputtelee selkään.

      Mummo on selvästi edellä'kävijä tai oppinut ajan tyylin vanhemmalla iälläkin, ja sekoittaa pakkaa lapsia hyväksikäyttäen.

      • epämiellyttävä totuu

        Mielestäni lapselle voi ja on hyväkin kertoa totuus mahdollisimman oikein ja tasapuolisesti. Se, että toinen on mahdollisesti ollut syyllisempi (juoppo/avionrikkoja) voihan näitä syitä mielestäni kertoa, mutta pitää tehdä selväksi se, että se ei oikeuta vihaamaan tätä ihmistä eikä käyttäytymään huonosti häntä kohtaan. Salailu ja asioiden peittely ja mahdollinen vääristely ei ole aina lainkaan hyväksi.


      • epärehellinen
        epämiellyttävä totuu kirjoitti:

        Mielestäni lapselle voi ja on hyväkin kertoa totuus mahdollisimman oikein ja tasapuolisesti. Se, että toinen on mahdollisesti ollut syyllisempi (juoppo/avionrikkoja) voihan näitä syitä mielestäni kertoa, mutta pitää tehdä selväksi se, että se ei oikeuta vihaamaan tätä ihmistä eikä käyttäytymään huonosti häntä kohtaan. Salailu ja asioiden peittely ja mahdollinen vääristely ei ole aina lainkaan hyväksi.

        Älä erota lastasi mummosta niinkuin täällä jotkin ehdottavat. Tiedustele lapseltasi kaikki asiat jotka mummo on kertonut ja yritä käsitellä ne mahdollisimman oikeudenmukaisesti ilman katkeruutta. Näin sinä autat lastasi käsittelemään epämiellyttäviä asioita joita elämässä tulee jokaisen kohdalle. Epämiellyttävistä tilanteista tai asioista ei kannata lähteä karkuun laittamalla ne maton alle. Jos näin tehdään lapsi saa huonon mallin jota hän hyöhemmin soveltaa omissa ihmissuhteissaan. Ole rehellinen ja tiedosta omatkin virheesi ja tunnusta ne. Opeta lapsesi ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja ehkäpä välttämään samoja virheitä joita olet mahdollisesti itse tehnyt.


    • inhimillisyyttä

      Olet itse avainasemassa selittämään lapsellesi asioista. Jos mummo onkin toiminut väärin kertoessaan omista asioistaa lapsellesi, niin nyt on sinun vuorosi kertoa lapsellesi parempi tietosi asioista.
      On ällistyttävää, että lapset kasvavat tässä väkivaltaa ja raakuutta palvovassa maailmassa ja jotkut luulevat pitävänsä lapsensa pumpulissa kaikelta julmuudelta.
      On julmuutta lastaan kohtaan jos ei valmista häntä kohtaamaan elämä kaikkine haasteineen. Paras tapa suojata lapsensa on kertoa totuus ympäröivistä vaaran mahdollisuuksista, mutta olla itse vankkana turvana lapselle. Lapsi joka käy koulua on paljon pois kotiympäristöstä ja taatusti kuulee, sekä näkee erilaisuutta ja alkaa itse huomaamaan faktan ja fiktion eroja. Vanhempien oma esimerkki antaa lapselle parhaat eväät suodattaa ulkopuolelta tulevaa tietoa.
      Se että mummo kertoo omista kipeistä asioistaan lapsenlapselle on viesti siitä, että mummo ei ole koskaan saanut tukea omassa kriisissään keneltäkään ja uskoo saavansa puolueetonta ymmärtämystä itselleen.
      Sinuna avaisin mummon ja papan asiat auki heidän kanssaan ja koittaisin selvittää vielä menneitä tapahtumia, että asiat saisivat päätöken ja uutta voisi alkaa kasvamaan tilalle, sillä se olisi parasta sinunkin lapsellesi ja hänen suhteeseen mummon ja papan kanssa.
      Lapset ovat inhimillisiä olentoja ja ymmärtävät aikuisten puutteita enemmään kuin osataan kuvitella, joten vanhempien on annettava lastensa huomata myös isovanhempiensa inhimilliset tunteet.

    • pulululul

      hei. puhu omalle äidillesi ihan suoraan että tuo lapsen kuormitus ei tuo hänen menetettyjä vuosia takaisin. ja on äärettömän epäkohteliasta edellistä puolisoa ja lapsenlapsia kohtaan että heidän välinsä pilataan. kerro hänelle että se on sen lapsenlapsen oikeus että hänellä on ukki. ukki ja mumma on eronneita joten mumman ei tarvitse puuttua ukkiin millään tavalla.

    • orelma

      Älkää sekoittako narsismia ja manipulaatiota. Kuulema miehet useimmiten ovat narsisteja. Naiset sen sijaan manipuloijia. Onneksi nykyajan nuoret ovat valistuneita (ehkä juuri internetin takia) eikä heitä saa enää värvättyä mukaan kaikenkarvaisiin tukijoukkoihin - kolmatta osapuolta vastaan. Tässä tapauksessa 11. vuotias oli kyllä uhri. Mumma terapiaan.

    • orelma22

      .. aivan mahtavaa, että tällaisesta nykyään voidaan keskustella. Yleensä äidin/isoäidin tekeimisiä ei uskalleta tuoda ilmi siitä syystä, että ao. henkilö helposti 'antaa samalla mitalla takaisin'. Tämä tarkoittaa toista vahingoittavia juoruja tms. siitä riippumatta että kohteena olisi oma lapsi, lapsenlapsi tai miniä. Toivoisinpa että tästä aiheesta - manipulointi kotona - tehtäiisii ISO juttu johonkin iltapäivälehteen. Silmät avautuisivat miten yleisestä asiasta on kyse. Ja kun lapsi joutuu kotonaan esim. nyt 11-vuotiaana tällaista kohtaamaan, tulee traumoja, ja esim. lopun elämäänsä ei kykene nukkumaan!!

      • Armoa isovanhemmille

        Olen siinä samaa mieltä, että pienille lapsille ei mennä kertomaan mitään heitä järkyttäviä tai pelottavia asioita. Jos lapset kysyvät heille aina vastataan ja sen mukaan, minkä ikäisiä he ovat. Isoäitien on mielestäni syytä ottaa selville, mitä minkin ikäisen lapsen kanssa voi tehdä ja joidenkin asioiden kertominen unohtaa kokonaan. Miksi vanhoilla sioilla kiusata ketään, sillä mikään ei enää niitä muuta.

        Useimmat isovanhemmat kuitenkin suurella rakkaudella omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa kertovat suvun tarinoita, mutta voisivatko ne olla niitä hyvän puolen asioita.
        Tosin jokainen sukupolvi vuorollaan tulee vanhaksi ja isovanhemmaksi usein, tulee muistaa, että muuttuu ehkä itsekin vähän kertomuksissan vanhaan meneväksi. Onkohan se niin paha, tuskin, kun muistetaan, että lapsille ei todellakaan ketään mustamaalata, panetella ja kerrtoaan vain esim. tavoista miten ennen tehtiin asioita.
        On suri rikkaus saada tietoa, miten ennen on tehty esin kodin tehtäviä.


    • mummanunnanunnumummu

      Mikä ihmeen Mumma? Eikö mummu? Jättäkää tuollainen mummoliini omiin oloihinsa.

    • .........

      mumma ja paappa on minustakin ihan uusia nimiä, en ole pohjanmaalta, mutta mummu, mummo, mummi, isoäiti tai ukki, isoisä ja vaari, siinä on meilläpäin käytetyt nimet

    • helppoa vai mitä ?

      Jos huolta lapsesta.

      Isovanhemmat huolehtivat omien taitojen mukaan lapsen lapsistaan.
      Aina kun jätät lapsesi toisten aikuisten huoleksi joudut vastaamaan
      heidän hyvinvoinnistaan.(jos jotain puutteita ilmenee)
      Jos isovanhempien köytös ei miellytä menette vahtimaan paikan päälle
      lastenne tarpeista.

      Miksi jättää lapsiaan toisten huolehdittavaksi kun vastuu on joka tapauksessa
      vanhemmilla ?

      Käykää vain kylässä isovanhempienne luona .Säästäkää heitä turhasta huolehtimisesta (te osaattekin hoitaa lastanne paremmin ).
      Näin säästätte itseännekin turhalta epäilyltä kuinkas siellä isovanhempien
      luona pärjäillään. ? Millaisia asioita lapsenne kuulee tai näkee .

      Uskon" hankalissa tapauksissa "olevan kummallekkin osapuolelle
      helpotus kun lastehoito /kasvutyö siirretään vanhempien kotiin .

      Käydään perheen kanssa yhdessä isovanhempien luona/
      Isovanhemmat teidän luona .

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      142
      4505
    2. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      93
      2149
    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      15
      2071
    4. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      77
      1918
    5. Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.

      Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat
      Haapavesi
      142
      1542
    6. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      54
      1532
    7. VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia

      Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu
      Maailman menoa
      104
      1395
    8. Nainen olet valoni pimeässä

      valaiset tietäni tietämättäsi ❤️
      Ikävä
      75
      1326
    9. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1307
    10. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      120
      1109
    Aihe