sairastan keskivaikeaa masennusta.oireena on suurimmaksi osaksi se että olen todella kateellinen jos kuulen että joku on sairastunut esim syöpään ja kuolee sen takia, joutunut auto.onnettomuuteen tai sairaalaan jonkin taudin takia. olen kateellinen koska haluaisin että nämä kävisi itselleni.joskus oikein toivon että minulta löydettäisi parantumaton syöpä tai ajaisin kolarin vaikka en välttämättä kuolisikaan siinä..
itsemurhaa minulla ei ole pokkaa tehdä.
onko muita samanlaisia? ärsyttää kun olen niin kateellinen ihmisille joille käy jotain onnettomuuksia.johtuuko tämä vain siitä että vihaan itseäni?
itsemurhaa minulla ei ole pokkaa tehdä.
onko muita samanlaisia? ärsyttää kun olen niin kateellinen ihmisille joille käy jotain onnettomuuksia.johtuuko tämä vain siitä että vihaan itseäni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? Oletko joutunut henkisen tai fyysisen kouluväkivallan tai työpaikkaväkivallan kohteeksi? Koetko olevasi kaltoinkohdeltu? Olenko työtön? Opiskeletko? Onko sukupuolielämäsi tyydyttävää? Kuvaile sosiaalista elämääsi. Mikä on tämänhetkinen elämäntilanteesi?
Sinä voisit kokeilla pahimpaan masennukseen 5htp:tä eli serotoniinin esiastetta. Toimii mulla! Olen kohta pari viikkoa käyttäny niin mielialat on ollu paljon tasaisemmat. http://www.boosman.fi/aminohapot-c-43.html?page=3
Masennuksessa on mielestäni kyse siitä että ihminen ei ole tyytyväinen itseensä jolloin ihminen alkaa vihata itseään ja masentuu ja ahdistuu ihmisten edessä koska itsetunto on itsevihasta tai tyytymättömyydestä itseen liian matala. Kuinka voisit oppia hyväksymään itsesi? Kuinka saisit itsearvostuksesi nousemaan?
.. olen toivonut että sairastuisin johonkin tappavaan ja heittäisin henkeni siten, ettei tarvitsisi itseään tappaa.
Lisäksi olen käyttäytynyt itsetuhoisesti.
Se on ollut osa masennusvaihetta.
Onko sinulla jotain hoitoa? Toimiiko se mitenkään? minkälainen hoitosuhde?
Mitä teet Oletko töissä? Opiskeletko? Oletko työtön? Sairauslomalla? ??'
olen vakituisessa työsuhteessa (osa-aikasena, noin 25-30 tuntia viikossa)
puolen vuoden sisällä kaksi kertaa noin 3 viikon sairaslomalla.
masennus todettiin yläasteella 8 .luokalla jolloin sain sepram nimisen lääkityksen. lääkityksessä on ollut taukoja välillä mutta nyt käyn 1-1,5kk välein lääkärillä keskustelemassa tianteesta ja uusimassa reseptin. otan 1,5tablettia vuorokaudessa (15mg tabletit).lisäksi käytän opamox nimistä rauhottavaa lääkitystä joskus unen saamiseen ja ahdistuneisuuteen tarvittaessa.
en ole kokenut väkivaltaa tms.
siksi olenkin ihmetellyt miksi ahdistuneisuus ja vihan tunne iskee kun joku on joutunut sairaalaan/onnettomuuteen yms.
joulukuussa tätini kuoli ja silloin sanoinkin äidilleni että miksi viattomat kuolee enkä minä vaikka olisin halunnut.hän vei minut lääkäriin uudestaan. hän sairastaa itsekkin masennusta ja käyttää samaa (sepram) lääkitystä.
olen 20 vuotias, naimisissa 26 vuotiaan miehen kanssa.onnellinen olen parisuhteessa.
varsinaista syytä masennukseen ei ole.
sama ongelma.
Olen aina hirveen kateellinen kun joku ihminen kuolee tai vahingoittuu (jopa telkkrissa)
ja toivoisin sen aina tapahtuvan itelleni. ollu masentunut n.3v. ja lopetin just vastikään itsepäättämällä masennuslääkkeiden käytön (käytän Sertralin 50mg) vaikeaan masennukseen j toivoen että masentuisin niin paljon että tappaisin itseni vielä. Nyt ei enää niinkään paljon ongelmaa ollut kateuden kanssa koska puhuin asiasta lääkärille ja sain Risperidon-psykoosilääkettä, nyt toive tappaa muita ihmisiä ollut hyvin korkea. Mielestäni on kiehtovaa sarjamurhahommat ja haluisin itekkin kokea sen joskus.
Kuulostaa hullulta, tiedetään.
... mutta miten olisi psykoterapia? Oletko ajatellut ja olisitko kiinnostunut?
Oletko nuorempana ollut psykoterapiassa.
Sinulla on perusturvallisuus kateissa. Minulla on ollut samanlaisia tuntemuksia.
Miten muuten masennukseni vaikuttaa teidän parisuhteeseenne?
miehelle en ole kertonut tästä että olen kateellinen jos jollekkin tapahtuu jotain tai joku joutuu onnettomuuteen tms. pelkään että hän pitää minua hulluna.
tuo mitä sanoit perusturvallisuuden tunteesta. se kuvasti oloani hyvin. pelkään koko ajan jotain vaikka kaikki on todella hyvin. pelkään että kohta taas tapahtuu jotain pahaa, mieheni loukkaa itsensä tai kuolee tms. ehkä yritän tavallaan suojella muita kun haluisin että kaikki paha osuisi kohdalleni.
pitäisikö minun puhua tästä seuraavan kerran kun menen lääkäriin? en vaan ole saanut sanottua, mua jotenkin nolostuttaa sanoa että olen näin hölmöstä asiasta kateellinen.....
koska asia selvästi sinua vaivaa. Mielestäni ei ole sellaisia asioita, joista ei voi puhua yleensäottaenkaan, tuntuivat ne kuinka hulluilta hyvänsä. Joskus kun puhuu jollekin, kerä lähtee purkautumaan ja saattaa saada kiinni siitä, mistä onkaan kyse, kun taas itsekseen miettiessä asiat tapaavat joskus karata käsistä.
Voisiko kyse olla tunteiden kanavoinnista, jostakin syystä esim. pelot tulevat kuolemantoiveina? Kaikelle löytyy kyllä jokin looginen selitys, kun aikansa hakee. Eikä kannata heti menettää toivoaan, jos ensimmäinen lääkäri ei ymmärrä, jossakin on varmasti joku joka ymmärtää sekä osaa auttaa.
Itselläni on sillä tavalla sama tilanne, että todellakin toivon, että minulle tulisi jokin sairaus, johon heittäisin henkeni. Itse en niinkää ole kateellinen sellaisille, joilla tällaisia sairauksia taikka onnettomuuksia on ollut, sillä jotenkin en toivoisi muille tällaista tapahtuvan kuin itselleni. Itse en myöskään jostain syystä vain saa itse tapettua itseäni, vaikka mielessä nyt on jo kiitettävän pitkään ollut. Itsellä syynä on varmaankin itseinho, sillä en pidä itseäni oikein minään ja en ole hyvä missään.
Muuten siis taitaa olla sama tilanne, mutta en kyllä aivan kateutta tunne niitä kohtaan, joille onnettomuuksia tapahtuu. En sitten tiedä johtuuko se siitä, että haluan niitä tapahtuvan vain itselleni vaiko jostain muusta syystä.
... haluan kuolla vain, en mitään muuta. Vaan mietin sitä, miten pienet poikani selviävät, minne joutuvat sitten...