Kirjelmä perusopetuksesta ja tuntijaosta
Folktinget on kirjelmässään perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon työryhmälle ehdottanut konkreettisia toimenpiteitä joita pitää toteuttaa parantaakseen ruotsinkielen taitoja suomenkielisissä kouluissa.
Siinä yhteydessä kun perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja tuntijakoa aiotaan uudistaa käydään repäisevää keskustelua ruotsin asemasta opetusaineena suomalaisessa peruskoulussa. Tätä keskustelua käydään netissä ja osittain lehtien yleisten osastojen palstoilla. Jos tutustuu keskusteluun lähemmin niin osoittautuu, että ruotsinopetuksen poistamisen puolesta puhujien joukko on suhteellisen pieni piiri henkilöitä. Osa näistä osallistuu myöskin keskusteluihin jotka ajavat yksikielisen Suomen puolesta.
Svenska Finlands folkting (Suomen ruotsalaiset kansankäräjät) (1331/2003), lakisääteinen organisaatio, haluaa tässä yhteydessä esittää oman näkemyksensä ja painottaa syvää huoltaan keskusteluista joita käydään ja joiden tavoite näyttää olevan maamme kaksikielisyyden alasajo.
Siinä yhteydessä kun Suomi itsenäistyi säädettiin laissa, että maassa on kaksi virallista kansalliskieltä, suomi ja ruotsi. Kun uudistus kansalaisten perusoikeuksista joka toteutettiin vuonna 1995 ja uusi perustuslaki joka astui voimaan 1. maaliskuuta 2000 vahvistettiin periaate Suomen virallisesta kaksikielisyydestä ja kansalliskielten tasa-arvoisuudesta sekä kielellisistä oikeuksista ja julkisen tahon velvoitteista kielikysymyksissä. Julkisen tahon pitää perustuslain mukaisesti vaalia maan kielikulttuuriperintöä ja edistää molempien kansalliskielten käyttöä.
Perusta suomalaiselle kulttuurille ja itsetunnolle on löydettävissä maamme historiallisesta kehityksestä ja kahden kansalliskielen olemassaololla. Arvopohja on selkeä. Voidakseen ylläpitää tätä ja kehittääkseen positiivista kieli-ilmapiiriä tarvitaan taitoja kansalliskielissä sekä sen lisäksi maan historiassa. Ainoastaan sillä tavalla voidaan turvata Suomen tulevaisuus maana jossa on kaksi elävää ja toimivaa kansalliskieltä. Voidakseen ylläpitää toimivaa tasapuolista kaksikielistä yhteiskuntaa tarvitaan ihmisiä jotka voivat puhua toistensa kieltä ja ymmärtää toisiaan ilman vaikeuksia.
On paljon joka osoittaa, että taidot ruotsin kielessä Suomessa ovat huonontuneet ja jatkossakin huononevat. Syitä on useita: sitä aikaa joka annetaan opinnoille on huomattavasti leikattu jaksottain ja lukiolaki teki ruotsin kielestä vapaavalintaisen aineen yo-tutkinnossa. Folktinget joka on kauan ollut huolissaan huonontuneista ruotsin taidoista käsitteli kokouksessaan vuonna 2007 lakialoitetta ruotsin opetuksesta (liite 1). Havainnollinen kuva nykyisestä opetustuntimäärästä kotimaisissa kielissä liitetään myöskin (liite 2).
Opetushallitus arvioi huhtikuussa 2008 oppimistulokset B-ruotsissa perusopetuksen loppuvaiheessa. Raportista ilmenee, että oppilaiden ruotsin osaamisen taso on huonontunut peruskoulussa vuoden 2001 ja 2008 välillä, sekä kuulemisen, että lukemisen ymmärtämisessä ja kun on kysymys kieliopillisista rakenteista. Asenteet ruotsin opiskeluun ovat positiivisimpiä tytöillä jotka tähtäävät jatko-opintoihin lukiossa. Niillä pojilla jotka aikovat jatkaa lukiossa on hivenen negatiivinen käsitys kielen hyödystä, omista valmiuksistaan ja halustaan oppia kieli. Niiltä pojilta jotka aikovat jatkaa ammattiopinnoilla puuttuu luottamus taitoihinsa, eivät pidä ruotsista, eivätkä näe mitään hyötyä opiskella kieltä. Opetushallituksen raportti ”Miten ruotsia osataan peruskoulussa?” on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:
www.oph.fi/julkaisut/2009/miten_ruotsia_osataan_peruskoulussa.
Folktinget on kirjelmässään perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon työryhmälle ehdottanut konkreettisia toimenpiteitä joita pitää toteuttaa parantaakseen ruotsinkielen taitoja suomenkielisissä kouluissa.
Siinä yhteydessä kun perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja tuntijakoa aiotaan uudistaa käydään repäisevää keskustelua ruotsin asemasta opetusaineena suomalaisessa peruskoulussa. Tätä keskustelua käydään netissä ja osittain lehtien yleisten osastojen palstoilla. Jos tutustuu keskusteluun lähemmin niin osoittautuu, että ruotsinopetuksen poistamisen puolesta puhujien joukko on suhteellisen pieni piiri henkilöitä. Osa näistä osallistuu myöskin keskusteluihin jotka ajavat yksikielisen Suomen puolesta.
Svenska Finlands folkting (Suomen ruotsalaiset kansankäräjät) (1331/2003), lakisääteinen organisaatio, haluaa tässä yhteydessä esittää oman näkemyksensä ja painottaa syvää huoltaan keskusteluista joita käydään ja joiden tavoite näyttää olevan maamme kaksikielisyyden alasajo.
Siinä yhteydessä kun Suomi itsenäistyi säädettiin laissa, että maassa on kaksi virallista kansalliskieltä, suomi ja ruotsi. Kun uudistus kansalaisten perusoikeuksista joka toteutettiin vuonna 1995 ja uusi perustuslaki joka astui voimaan 1. maaliskuuta 2000 vahvistettiin periaate Suomen virallisesta kaksikielisyydestä ja kansalliskielten tasa-arvoisuudesta sekä kielellisistä oikeuksista ja julkisen tahon velvoitteista kielikysymyksissä. Julkisen tahon pitää perustuslain mukaisesti vaalia maan kielikulttuuriperintöä ja edistää molempien kansalliskielten käyttöä.
Perusta suomalaiselle kulttuurille ja itsetunnolle on löydettävissä maamme historiallisesta kehityksestä ja kahden kansalliskielen olemassaololla. Arvopohja on selkeä. Voidakseen ylläpitää tätä ja kehittääkseen positiivista kieli-ilmapiiriä tarvitaan taitoja kansalliskielissä sekä sen lisäksi maan historiassa. Ainoastaan sillä tavalla voidaan turvata Suomen tulevaisuus maana jossa on kaksi elävää ja toimivaa kansalliskieltä. Voidakseen ylläpitää toimivaa tasapuolista kaksikielistä yhteiskuntaa tarvitaan ihmisiä jotka voivat puhua toistensa kieltä ja ymmärtää toisiaan ilman vaikeuksia.
On paljon joka osoittaa, että taidot ruotsin kielessä Suomessa ovat huonontuneet ja jatkossakin huononevat. Syitä on useita: sitä aikaa joka annetaan opinnoille on huomattavasti leikattu jaksottain ja lukiolaki teki ruotsin kielestä vapaavalintaisen aineen yo-tutkinnossa. Folktinget joka on kauan ollut huolissaan huonontuneista ruotsin taidoista käsitteli kokouksessaan vuonna 2007 lakialoitetta ruotsin opetuksesta (liite 1). Havainnollinen kuva nykyisestä opetustuntimäärästä kotimaisissa kielissä liitetään myöskin (liite 2).
Opetushallitus arvioi huhtikuussa 2008 oppimistulokset B-ruotsissa perusopetuksen loppuvaiheessa. Raportista ilmenee, että oppilaiden ruotsin osaamisen taso on huonontunut peruskoulussa vuoden 2001 ja 2008 välillä, sekä kuulemisen, että lukemisen ymmärtämisessä ja kun on kysymys kieliopillisista rakenteista. Asenteet ruotsin opiskeluun ovat positiivisimpiä tytöillä jotka tähtäävät jatko-opintoihin lukiossa. Niillä pojilla jotka aikovat jatkaa lukiossa on hivenen negatiivinen käsitys kielen hyödystä, omista valmiuksistaan ja halustaan oppia kieli. Niiltä pojilta jotka aikovat jatkaa ammattiopinnoilla puuttuu luottamus taitoihinsa, eivät pidä ruotsista, eivätkä näe mitään hyötyä opiskella kieltä. Opetushallituksen raportti ”Miten ruotsia osataan peruskoulussa?” on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:
www.oph.fi/julkaisut/2009/miten_ruotsia_osataan_peruskoulussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Opetuksen tavoite jota laki perusopetus (628/1998) toinen pykälä tarkoittaa on tukea oppilaiden kehitystä suvaitsevaisiksi ihmisiksi ja eettisesti vastuuntuntoisiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa heille sellaiset tiedot ja taidot joita he tarvitsevat elämässä. Opetuksen pitää edistää sivistystä ja tasa-arvoa yhteiskunnassa ja oppilaitten edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muuten kehittää itseään elinaikanaan.
Sen lisäksi säädetään mainitussa pykälässä, että opetuksen tavoite on edelleen varmistaa, että opetusta annetaan samoin ehdoin riittävässä määrin koko maassa.
Kansallisen sivistystyön periaatteissa todetaan: Sivistyksellä tarkoitetaan niin yksityisen pyrkimystä sivistykseen kuin yhteisön pääomaa. Ihminen on sivistynyt silloin kun hän on omaksunut kohtuullisen osan yhteisön kulttuuriperinnöstä ja kykenee selviytymään elämässä.
Folktinget toteaa, että oikeutetusti voidaan kysyä jos yhteiskuntamme toimii niinkuin perustuslaki ja kielilaki säätää molemmilla kotimaisilla kielillä tai onko niin, että monet ruotsinkieliset osaavat suomea ja ainoastaan muutamat suomenkieliset osaavat ruotsia.
Folktinget toteaa, että on vakava poikkeama perustuslain ja kielilain kansallisesti toimivan kaksikielisyyden teoreettisissa tavoitteissa ja niissä kielitaidoissa jotka todellisuudessa on.
Ruotsin ja suomen taitoja tarvitaan mm. yrityselämässä ja kulttuurillisista syistä, mutta myöskin vastatakseen niitä kielitaitovaatimuksia julkisessa hallinnossa joita kielilaki edellyttää.
Sen lisäksi, että kotimaisessa lainsäädännössä on erilaisia säännöksiä kansalliskielten ruotsin ja suomen osaamisesta asettaa myöskin pohjoismainen kielisopimus joka astui voimaan 1. maaliskuuta 1987 vaatimuksia kielten osaamisesta. Sopimuksen mukaan pohjoismaiden kansalaisilla on oikeus käyttää omaa kieltään toisessa pohjoismaassa asioidessaan viranomaisten ja virallisten tahojen kanssa. Se voi sopimuksen 2. artikkelin mukaan koskea sairaanhoitoa, terveydenhoitoa, sosiaalihoitoa ja lastensuojeluviranomaisia sekä työmarkkina-, vero-, poliisi- tai kouluviranomaisia. Viranomaisella on vastuu antaa yksityiselle kansalaiselle sitä tulkkaus- ja käännöspalvelua jota hän tarvitsee.
Pohjoismaisella yhteenkuuluvaisuudella, sekä kulttuurillisesti että historiallisesti on aina ollut suuri merkitys Suomelle. Tämä pätee myöskin tänään kun Suomi on Euroopan unionin jäsen. Pohjoismailla on yhteinen arvopohja ”pohjoismainen hyvinvointimalli”. Jotta Suomi voisi säilyttää asemansa osana Pohjolaa EU:ssa on tärkeätä osata ruotsia. Yksikielisen yksinäisen Suomen kaukana EU:n koilliskulmassa on erittäin vaikeata saada ääntään kuuluville.
Peruslinja Suomen koulutuspolitiikassa on tähän saakka painottanut pätevyyttä ja tietoa joka hyödyttää kaikkia alueita maassa tasapuolisesti. Kaikilla jotka pysyvästi asuvat Suomessa pitää olla samanlaiset koulutusmahdollisuudet riippumatta sukupuolesta, kotipaikkakunnasta, iästä, kielestä, taloudellisesta tilanteesta, terveydentilasta, vammaisuudesta tai alkuperästä elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti.
Että Suomi jatkossakin voisi olla elävä kaksikielinen maa jolla on hyvin toimivaa pohjoismaista yhteistyötä EU:ssa niin Suomessa tarvitaan kunnon ruotsin taitoja. Ruotsinkielinen väestö ei yksin riitä ylläpitämään näitä kontakteja ja elävää kaksikielisyyttä.
Jos oppilaat suomenkielisessä koulussa eivät opi ruotsia riistetään heiltä täysin yhteydet pohjoismaiseen arvopohjaan. Folktinget katsoo, että on erittäin tärkeätä, että kaikilla lapsilla meidän kaksikielisessä maassamme on oikeus oppia kommunikoimaan meidän molemmilla kansalliskielillämme; suomeksi ja ruotsiksi. Siten annetaan myöskin suomenkielisille lapsille mahdollisuus tehdä uraa aikuisena esim. valtion- ja kunnallishallinnossa, sairaanhoitolaitoksessa, liike-elämässä. Muussa tapauksessa vähenevät lasten tulevaisuuden valintamahdollisuudet erittäin aikaisessa vaiheessa.
Kaikilla täytyy olla oikeus päästä osalliseksi maan kulttuuriperinnöstä mitä tulee maan historiaan ja molempiin kieliin. Sen täytyy olla itsestään selvä osa elinikäistä oppimista ja yleissivistystä. Suullisen kommunikoinnin kielitaito on tärkeintä. Jo päivähoidossa täytyy lapsilla olla oikeus kielisuihkuihin, lyhyitä laulu- ja leikkihetkiä toisella kotimaisella. Menetelmät kuten kielikylpypäiväkodit ja – koulut ovat erinomaisia. Peruskoulussa pitää oppilailla olla oikeus oppia toinen kotimainen kieli joko A- tai B-kielenä. Oppilaiden oikeutta lukea koulussa toista kotimaista ei saa rajoittaa asumispaikkakunta tai oppilasryhmäkoko tai kunnallinen talous vaan päinvastoin oppilaita täytyy kannustaa lukemaan toista kotimaista pitkänä kielenä. Tutkimustulokset osoittavat, että mitä aikaisemmin kielenoppiminen aloitetaan sitä helpommin oppilaat oppivat.
Folktinget katsoo, että seuraavia toimenpiteitä täytyy tehdä parantaakseen toisen kansalliskielen ruotsin taitoja suomenkielisissä kouluissa;
- että kaikki kunnat velvoitetaan kansakunnan edun nimissä tarjoamaan oppilaille subjektiivinen oikeus A-ruotsin opintoihin.
- että peruskoulun opetustuntimäärää A- ja B- ruotsissa lisätään
- että opetusta A- ja B-ruotsissa aikaistetaan
- että panostetaan, että maahanmuuttajilla on saatavilla vasta-alkajakoulutusta ja työvoimakoulutusta ruotsin kielellä.
Folktingetin puolesta
Anna-Maja Henriksson
Puheenjohtaja
Viveca Lahti
Folktingetin apulaissihteeri
asialla ja sopinut, että kaikilla pohjoismaalaisilla on oikeus omakieliseen palveluun Suomessa?
- Jos taas suomenkielinen menee vaatimaan omakielistä palvelua vaikkapa Ruotsissa tai Norjassa, Tanskasta puhumattakaan niin nauravat itsensä hengiltä. Onkohan suomenkieliset poliitikot ymmärtäneet mitä sopimuksia on tullut tehtyä vai onko sopimusten takana pelkästään SUOMENRUOTSALAISET?
"Sen lisäksi, että kotimaisessa lainsäädännössä on erilaisia säännöksiä kansalliskielten ruotsin ja suomen osaamisesta asettaa myöskin pohjoismainen kielisopimus joka astui voimaan 1. maaliskuuta 1987 vaatimuksia kielten osaamisesta. Sopimuksen mukaan pohjoismaiden kansalaisilla on oikeus käyttää omaa kieltään toisessa pohjoismaassa asioidessaan viranomaisten ja virallisten tahojen kanssa. Se voi sopimuksen 2. artikkelin mukaan koskea sairaanhoitoa, terveydenhoitoa, sosiaalihoitoa ja lastensuojeluviranomaisia sekä työmarkkina-, vero-, poliisi- tai kouluviranomaisia. Viranomaisella on vastuu antaa yksityiselle kansalaiselle sitä tulkkaus- ja käännöspalvelua jota hän tarvitsee."
törkeää ja hävytöntä suomen kielen halveksuntaa ja muutenkin epärelistisia vaatimuksia ruotsinkielisten
puolelta nämä ruotsin kielen aikaistaminen ja tuntimäärien lisäämisvaatimukset.Kuvittelevatko nämä henkilöt
oikeasti omistavansa Suomen? Folktingetin porukat eivät tunnu elävän edes samassa todellisuudessa kuin muut Suomen kansalaiset.He elävät jossain 1800-luvun yhteiskunnassa, jossa suomen kieli oli ainoastaan rahvaan kieli ja ruotsi jonkin sortin "sivistyskieli".
ollen katsokaapas seuraava sivu ja hämmästykää se on täynnä juuri Folktingetin painamaa kaksikielisyys -ja suurruotsalaisuuspropagandaa mukana myös surullisen kuuluisa "Anna lapsellesi lahja"-propagandalehtinen,
jonka kannessa näyttää komeilevan tummaihoinen maahanmuuttajalapsi, jota RKP tietenkin ehdottaa pakkoruotsitettavaksi, jotta RKP ei tulevaisuudessa menettäsi kaikkia äänestäjiään.Tämäkin asia on ollut
tiedossa jo pidemmän aikaa suomenkielisten keskuudessa, mutta suomenkieliset poliitikot nuoleskelevat
edelleen härskisti ruotsinkielisen poliittisen eliitin takamusta.
http://www.kaapeli.fi/~fti/fi/esitteet.html
kriittistä palautetta tulemaan Folktingetille niin autetaan maamme rantaruotsalaisia heräämään horroksestaan ja näkemään nykypäivän kielipoliittinen todellisuus ja pakkoruotsin sekä keinotekoisen kaksikielisyyden järjettömyys.
Seuraavan linkin kautta voi lähettää kommenttia Folktingetille.
http://www.kaapeli.fi/~fti/fi/kirjoita.html