Kun nyt olet julkisesti asioita täällä punninnut, niin minulla on oikeus miettiä asioitasi myös.
Olet kirjoittanut vuosikausia kymmeniätuhansia rivejä tekstiä, jopa satojatuhansia rivejä. Käyttäytymisesi perusteella ei ole vaikeaa miettiä millaista kauhua olet pojallesi kannabiksesta maalannut. Me olemme kuitenkin vain pienen osan ajastamme sinun vaikutuspiirissä. Mutta lapsesi lienee saanut jo pienenä poikana tuhdin annoksen pelottelua ja outoja valetarinoita kannabiksesta. Sinähän olet kertonut miten toivoton poikasi tilanne on. (vaikka se ei omasta mielestäni niin toivoton olekaan.) Olet pienestä asti painanut hänen päähänsä noita juttuja ja nostanut suunnattoman pelon sinne sisälle. Jos kerrankin koitat, ei sinulla enää ole isää eikä kotia jne. Sitten kun poika on kerran hairahtanut sinun kauhujuttusi ovat lauenneet, eikä poika voi ikinä antaa itselleen anteeksi mitä on tehnyt.
Normaalisti päihdedongelmaisille tärkein asiahan on anteeksiantamus, se että ongelmakäyttäjä itse pystyy antamaan itselleen anteeksi ja toteamaan, että käyttö on poissa hallinnasta, mutta minulla on vielä toivoa, pystyn vielä pitämään itseäni ihmisenä, kunhan saan vain käytön poikki. Tai sitten sama tunne tulee sitten kun on saanut raittiutta. Poikasi tapauksessa taas ensimmäinen jointti on tehnyt hänestä pysyvästi hölmön ja aivovammaisen. Jos oma isäni olisi niin minulle jatkuvasti todennut, olisi luopunut kaikesta toivosta. Oma isäni sanoi, että älä välitä, kyllä sen ryyppäämisen voi saada kuriin ja sinulla on varmasti samat ongelmat kuin minullakin. Muistan sen kohdan, sen jälkeen pääsin itse ensimmäistä kertaa alkoholista irti, tietysti tarvittiin muutakin tukea, mutta hänen uskonsa ja anteeksiantamuksensa oli minulle pelastus. Sinä taas olet täälläkin sanonut, että jos kerran on kannabista ottanut, ei enää itse edes tiedosta aivovammaansa ja mitä lie. Eli vielä jyräät toisen täysin sivuun, että vittu pilalla olet jo, älä yritä raitistumista vaan tuhoa itses.
Kun oon kanssasi täällä jutellut, niin sitä kiitollisemmaksi olen omalle isälleni tullut. Joissakin asioissa hänellä oli paljon silmää.
Tällainen tungetteleva juttu, mutta luulen, että sinä ja sinun vainoava pirullisuutesi ja epärehellisyytesi ovat jättäneet vain kuoret poikasi persoonasta käteen, siis teidän suhteessa. Tietysti pojallasi on paljon terveempiä ja tärkeämpiä suhteita nykyisin ja hän saa niiden avulla itseään korjattua.
Olet kirjoittanut vuosikausia kymmeniätuhansia rivejä tekstiä, jopa satojatuhansia rivejä. Käyttäytymisesi perusteella ei ole vaikeaa miettiä millaista kauhua olet pojallesi kannabiksesta maalannut. Me olemme kuitenkin vain pienen osan ajastamme sinun vaikutuspiirissä. Mutta lapsesi lienee saanut jo pienenä poikana tuhdin annoksen pelottelua ja outoja valetarinoita kannabiksesta. Sinähän olet kertonut miten toivoton poikasi tilanne on. (vaikka se ei omasta mielestäni niin toivoton olekaan.) Olet pienestä asti painanut hänen päähänsä noita juttuja ja nostanut suunnattoman pelon sinne sisälle. Jos kerrankin koitat, ei sinulla enää ole isää eikä kotia jne. Sitten kun poika on kerran hairahtanut sinun kauhujuttusi ovat lauenneet, eikä poika voi ikinä antaa itselleen anteeksi mitä on tehnyt.
Normaalisti päihdedongelmaisille tärkein asiahan on anteeksiantamus, se että ongelmakäyttäjä itse pystyy antamaan itselleen anteeksi ja toteamaan, että käyttö on poissa hallinnasta, mutta minulla on vielä toivoa, pystyn vielä pitämään itseäni ihmisenä, kunhan saan vain käytön poikki. Tai sitten sama tunne tulee sitten kun on saanut raittiutta. Poikasi tapauksessa taas ensimmäinen jointti on tehnyt hänestä pysyvästi hölmön ja aivovammaisen. Jos oma isäni olisi niin minulle jatkuvasti todennut, olisi luopunut kaikesta toivosta. Oma isäni sanoi, että älä välitä, kyllä sen ryyppäämisen voi saada kuriin ja sinulla on varmasti samat ongelmat kuin minullakin. Muistan sen kohdan, sen jälkeen pääsin itse ensimmäistä kertaa alkoholista irti, tietysti tarvittiin muutakin tukea, mutta hänen uskonsa ja anteeksiantamuksensa oli minulle pelastus. Sinä taas olet täälläkin sanonut, että jos kerran on kannabista ottanut, ei enää itse edes tiedosta aivovammaansa ja mitä lie. Eli vielä jyräät toisen täysin sivuun, että vittu pilalla olet jo, älä yritä raitistumista vaan tuhoa itses.
Kun oon kanssasi täällä jutellut, niin sitä kiitollisemmaksi olen omalle isälleni tullut. Joissakin asioissa hänellä oli paljon silmää.
Tällainen tungetteleva juttu, mutta luulen, että sinä ja sinun vainoava pirullisuutesi ja epärehellisyytesi ovat jättäneet vain kuoret poikasi persoonasta käteen, siis teidän suhteessa. Tietysti pojallasi on paljon terveempiä ja tärkeämpiä suhteita nykyisin ja hän saa niiden avulla itseään korjattua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laadusta tinkimättä
h u u m e k i e l t e i s e n
elämänasenteen puolesta
Koskenkorvan h e r b a a l i s e n ajattelutavan puolesta
Naapurin Kiihkoilija
Olipa hyvä viesti.
"Riita syntyy kuin rako patoon - tuki se, ennen kuin vesi nousee!"
ole rauhassa Herra on sinun kanssasi
Joukolla on tosiaan tuo epärehellisyys jotenkin verissä. Kaipa hän on sellainen uskovaisen arkkityyppi. Ulkokullattu pökäle, kaukaa katsoen ehkä jopa kauniskin, mutta mitä lähempää katsoo ja ennenkaikkea mitä kauemmin, sen selkeämmin alkaa pökäleen ominaistuoksu vallata nenäongelon värekarvat, kun kultauksen rakosista tursuaa.
Katottomassa puuliiterissämme on selkeästi jossain määrin skitsofreenisiä taipumuksia omaava, kannabispakkomielteinen eläkeläinen joka uhkailee poliisilla toista skitsofreenistä eläkeläistä ja Nykytutkimuksen mukaan Austraaaaaaliassa oleskelevaa ihmistä, josta ja jonka elämästä hänelle ei ole hajuakaan. Tämä siitä syystä, että hän ei ole anonyymi, vaan perustamansa valistususkontojärjestön kautta väkisin julkisuudessakin vuosikymmeniä verovaroilla toiminut ihminen, vaikka sitä onkin surullista ajatella. Jos olisi ostettu samoilla, "huumevalistukseen" uhratuilla veromilljoonilla vaikkapa rikkinäisiä juuttipusseja ja kookospähkinöitä, niin niistä olisi ollut paljon enemmän hyötyä Suomen kannalta kuin Jouko-tasoisesta huumevalistuksesta.
Kerran rasvajunan konduktööri uhkaili poliisilla myös jotain satunnaista nimimerkkiä, kun hän yhden tekstissä olleen sanan (jäi epäselväksi mikä se oli) perusteella tunnisti paranoidisuuden puuskassaan jonkun ihmisen siksi, joka oli antanut hänen pojalleen huumeita 80-luvulla. Sellaista sanaa ei ketään (häneltä saamamme ilmoituksen mukaan) käytä; sitä käyttää vain pojalle huumetta antanut huumekauppias, joten se on poliisille soiton paikka väkisinkin. Tajuaahan sen jokainen, jonka pojalle on satunnainen nimimerkki antanut huumetta 30 vuotta sitten.
Täysin tuntematon on haisemattoman elämä Joukolle, kuten on myös tämän toisenkin, mutta Jouko kätevänä ja rikkaan mielikuvituksen omaavana uskovaisena luo vihansa kohteille fiktiivisen elämän. Sellaisen, jota uskoo heidän elävän, koska sen luodun "narkkarielämän" imaginäärinen voima antaa hänen sisäiselle kannabisvalistususkolleen oikeutusta ja väkevöittää sitä. Mahdollisen satunnaisen (mutta todennäköisesti hyvin harvinaisen) epäilyksen hetkellä hän uskovaisena muistaa, että on jo aikaa sitten saanut jumalallisen voiman antamana tiedon, että kannabis on paratiisin kielletty hedelmä.
Tämän tiedon haltijana hän todennäköisesti jollain tasolla väkisinkin kokee, että se skitsofreeninen manifestaatio, jonka hän uskonnollisella tasolla koki, edellyttää tai pakottaa hänet toimimaan, ja hän tämän tiedon saaneena on peräti vastuullinen sen poistamisesta maailmasta - keinoja kaihtamatta.