Ovi kello soi

Loistavaa settiä, lisää vaadimme!!!

loistavaa!!! kirjoitti:

Loistavaa settiä, lisää vaadimme!!!

Natsit tukeutuivat sisään. Ei kommenteija, ei sanoja. Mykkänä he katsoivat munakasta. Viimein rohkein kysyi: Onko tuo koivunkatoseitikki munakasta. Avuttona nyökkäsin. En halunut tarjota sitä heille! Miksi olisin. Nahkaset vaateet haisivat ummehtuneille. Naamiot virttynyttä mustaa villaa.
Tuntui, että koko huone oli täynnä, asiaa, josta en voinut irrottautua, vaikka halusinkin.
Kysyin haluasivatkohan he teetä ja kääretorttua. Mansikka tai vadelma. He tuijottivat toisiaan: Teetä ja Kääretorttua! Heil, sanoi isoin. Emme tulleet syömään, me tulimme tappamaan!!!!....

niinipirkko kirjoitti:

Natsit tukeutuivat sisään. Ei kommenteija, ei sanoja. Mykkänä he katsoivat munakasta. Viimein rohkein kysyi: Onko tuo koivunkatoseitikki munakasta. Avuttona nyökkäsin. En halunut tarjota sitä heille! Miksi olisin. Nahkaset vaateet haisivat ummehtuneille. Naamiot virttynyttä mustaa villaa.
Tuntui, että koko huone oli täynnä, asiaa, josta en voinut irrottautua, vaikka halusinkin.
Kysyin haluasivatkohan he teetä ja kääretorttua. Mansikka tai vadelma. He tuijottivat toisiaan: Teetä ja Kääretorttua! Heil, sanoi isoin. Emme tulleet syömään, me tulimme tappamaan!!!!....

Lue lisää

"...siis tapaamaan, kröhöm! Tulimme tapp...tapaaamaan juuri teitä, koska talonne ohi ajaessamme haistoimme maukkaan munakkaan hajun!"
"Emme ole saaneet maistaa kunnon sienimunakasta vuosiin", Ubersturbahnfuhrer selosti käsi pystyssä. Samassa ovi aukeni naristen ja kylmää pakkaslunta pölähti sisään hataraan tupaan, mutta kaikki olivat munakkaan kimpussa eikä kukaan huomannut tulijaa. Eräs sotamies oli kuitenkin juuri tunkemassa munakasta kaksin käsin kitusiinsa ja kylmä pöllähdys osui hänen naamaansa, miehen silmät suurenivat telautasen koskoisiksi ja hän jähmettyi paikoilleen sormet suussaan. Sieniä ja kananmunaa valui pitkin hänen leukaansa alas hataralle lattialle. Muut katsahtivat omituisessa asennossa mumisevaa ja paikoilleen jäsähtänyttä sotamiestä ja viimein Herrr ubersturbahnfuhrer tajusi, etteivät he olleet enää ainoita vieraita pienessä mökissä.
"Achtung!!" Schmitt karjaisi sienipalojen lennellessä samalla hänen suustaan lattialle.
Kuului yhtenäinen kalahdus kun saappaiden korot napsahtivat toisiinsa kiinni. Herr Ubersturmbahnfuhrer Schmidt seisoi eteensä tuijottaen hikoillen, kasvot harmaina.

Tulija asteli rauhallisesti ja sulki oven perässään. Valkoista lunta varisi alas karkeille lattialaudoille hänen berberinsä helmoista ja liisteisen, pitkän tukan ympäröimät kasvot olivat yhtä virnettä. Mies nosti kätensä kohti mustien aurinkolasien sankaa ja samassa kalpea Ubersturmbahnfuhrer Shmidt huudahti: "Herr uberMauno! Kuinka hausk..."
Tulija nosti sormensa suunsa eteen ja sihahti hiljaa. Mustien aurinkolasien peittämältä naamalta oli hävinnyt virnistys.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

"...siis tapaamaan, kröhöm! Tulimme tapp...tapaaamaan juuri teitä, koska talonne ohi ajaessamme haistoimme maukkaan munakkaan hajun!"
"Emme ole saaneet maistaa kunnon sienimunakasta vuosiin", Ubersturbahnfuhrer selosti käsi pystyssä. Samassa ovi aukeni naristen ja kylmää pakkaslunta pölähti sisään hataraan tupaan, mutta kaikki olivat munakkaan kimpussa eikä kukaan huomannut tulijaa. Eräs sotamies oli kuitenkin juuri tunkemassa munakasta kaksin käsin kitusiinsa ja kylmä pöllähdys osui hänen naamaansa, miehen silmät suurenivat telautasen koskoisiksi ja hän jähmettyi paikoilleen sormet suussaan. Sieniä ja kananmunaa valui pitkin hänen leukaansa alas hataralle lattialle. Muut katsahtivat omituisessa asennossa mumisevaa ja paikoilleen jäsähtänyttä sotamiestä ja viimein Herrr ubersturbahnfuhrer tajusi, etteivät he olleet enää ainoita vieraita pienessä mökissä.
"Achtung!!" Schmitt karjaisi sienipalojen lennellessä samalla hänen suustaan lattialle.
Kuului yhtenäinen kalahdus kun saappaiden korot napsahtivat toisiinsa kiinni. Herr Ubersturmbahnfuhrer Schmidt seisoi eteensä tuijottaen hikoillen, kasvot harmaina.

Tulija asteli rauhallisesti ja sulki oven perässään. Valkoista lunta varisi alas karkeille lattialaudoille hänen berberinsä helmoista ja liisteisen, pitkän tukan ympäröimät kasvot olivat yhtä virnettä. Mies nosti kätensä kohti mustien aurinkolasien sankaa ja samassa kalpea Ubersturmbahnfuhrer Shmidt huudahti: "Herr uberMauno! Kuinka hausk..."
Tulija nosti sormensa suunsa eteen ja sihahti hiljaa. Mustien aurinkolasien peittämältä naamalta oli hävinnyt virnistys.

Lue lisää

siitä hän oli tietoinen. Mustien lasien takana asui pelko ja hillitöin raivo. Katsoin tätä onnetonta tutisevaa porukkaa. Italianot, uusnatsit vapisivat tietämättä mitä kukaan itseasiassiassa halusi. Ei ainakaan kääretorttua. Käännyin ympäri keittiön ylimmän laatikon puoleen, salamana. Otin esiin käsiaseeni ja toivoin parasta. Laukaisin ja suurinosa miehistä makasi lattialla. Laukaisin ja tähtäsin päihin. He heiluivat kuoleman rajoilla. Lattialla oli veren meri. Joku nousi, hapusi kädellään ylös kurkottaen. Lihakirves, perintö isoisältäni - kyläkauppiaalta saisi toteuttaa lopun. Vuokra-asunnosta oli lähdettävä nopeasti. Aikaa vain 30 minuuttia. Tutkin taskut kuolleilta. Rahaa reilusti ja niputettuna 1ooo euron kääröihin. TAKSI!

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

"...siis tapaamaan, kröhöm! Tulimme tapp...tapaaamaan juuri teitä, koska talonne ohi ajaessamme haistoimme maukkaan munakkaan hajun!"
"Emme ole saaneet maistaa kunnon sienimunakasta vuosiin", Ubersturbahnfuhrer selosti käsi pystyssä. Samassa ovi aukeni naristen ja kylmää pakkaslunta pölähti sisään hataraan tupaan, mutta kaikki olivat munakkaan kimpussa eikä kukaan huomannut tulijaa. Eräs sotamies oli kuitenkin juuri tunkemassa munakasta kaksin käsin kitusiinsa ja kylmä pöllähdys osui hänen naamaansa, miehen silmät suurenivat telautasen koskoisiksi ja hän jähmettyi paikoilleen sormet suussaan. Sieniä ja kananmunaa valui pitkin hänen leukaansa alas hataralle lattialle. Muut katsahtivat omituisessa asennossa mumisevaa ja paikoilleen jäsähtänyttä sotamiestä ja viimein Herrr ubersturbahnfuhrer tajusi, etteivät he olleet enää ainoita vieraita pienessä mökissä.
"Achtung!!" Schmitt karjaisi sienipalojen lennellessä samalla hänen suustaan lattialle.
Kuului yhtenäinen kalahdus kun saappaiden korot napsahtivat toisiinsa kiinni. Herr Ubersturmbahnfuhrer Schmidt seisoi eteensä tuijottaen hikoillen, kasvot harmaina.

Tulija asteli rauhallisesti ja sulki oven perässään. Valkoista lunta varisi alas karkeille lattialaudoille hänen berberinsä helmoista ja liisteisen, pitkän tukan ympäröimät kasvot olivat yhtä virnettä. Mies nosti kätensä kohti mustien aurinkolasien sankaa ja samassa kalpea Ubersturmbahnfuhrer Shmidt huudahti: "Herr uberMauno! Kuinka hausk..."
Tulija nosti sormensa suunsa eteen ja sihahti hiljaa. Mustien aurinkolasien peittämältä naamalta oli hävinnyt virnistys.

Lue lisää

Käkikellon raksutus tuntui hikoilevasta Herr Ubersturmbahnfuhrerista kuin moukari olisi iskenyt vasten vanhaa hirsiseinää, tuli rätisi hiljaa pienessä liedessä ja sen päällä olevassa paistinpannussa kärysi toinen munakas. UberMauno tuijotti hetken miehen silmiin ja kohensi sitten tummien lasiensa asentoa ja virne palasi jälleen hänen naamalleen.
”Kuten kaikki täällä varmaan tietävätkin, on minulle annettu rajoittamattomat valtuudet tehtäväni nimissä! Kuun ja Marsin asutus tapahtuu aivan lähiaikoina ja minulle on langennut tämä kauhea vastuu tässä tehtävässä onnistumiseksi”, UberMauno selitti kävellen samalla kädet selän takana kohden liedellä käryävää munakasta. Käkikello pysähtyi. Ulkoa kantautui heikko lehmän ammunta ja jossain kiekaisi kukko. Joku sotamies päästi vaimean pierun.
”Mutta nyt…” UberMauno seisahtui äkisti ja kääntyi salamana kohden ubersturmbahnfuhrer Shmidtiä ja hänen virneensä leveni.
”-Haluan totisesti maistaa tätä herkulliselta tuoksuvaa munakasta! Ach, miten nälkä kurniikaan vatsassani!”
Ubersturmbahnfuhrer Schmidt nyökkäsi alikersantille joka syöksyi samassa kohden liettä ja nosti paistinpannun pois tulelta. Sitten hän leikkasi viipaleen mehevää sienimunakasta ja asetti palasen lautaselle ja toi sen UberMaunolle. Mauno nosti viipaleen ylös silmiensä tasalle ja tarkasteli hetken sen mehevää ja tirsuvaa pintaa, sitten hän hotkaisi yhdellä nielaisulla koko palasen. Kaikki pidättelivät henkeään ja tuijottivat samalla Herr UberMaunon väriä vaihtavia kasvoja ja kulta-hopeisena kiiluvaa kokardia, jossa avaruusraketti lensi kohti tähtiä, sitten he kaikki alkoivat hiljaa perääntyä kohden ulko-ovea toinen toistaan tönien.
Kuului valtava pieraisu ja uberMaunon berberin helmat pölähtivät ilmaan villisti heiluen ja asunnon omistaja loikkasi hädissään läpi pienen ikkunaruudun ulos lumen peittämälle pihalle.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

Käkikellon raksutus tuntui hikoilevasta Herr Ubersturmbahnfuhrerista kuin moukari olisi iskenyt vasten vanhaa hirsiseinää, tuli rätisi hiljaa pienessä liedessä ja sen päällä olevassa paistinpannussa kärysi toinen munakas. UberMauno tuijotti hetken miehen silmiin ja kohensi sitten tummien lasiensa asentoa ja virne palasi jälleen hänen naamalleen.
”Kuten kaikki täällä varmaan tietävätkin, on minulle annettu rajoittamattomat valtuudet tehtäväni nimissä! Kuun ja Marsin asutus tapahtuu aivan lähiaikoina ja minulle on langennut tämä kauhea vastuu tässä tehtävässä onnistumiseksi”, UberMauno selitti kävellen samalla kädet selän takana kohden liedellä käryävää munakasta. Käkikello pysähtyi. Ulkoa kantautui heikko lehmän ammunta ja jossain kiekaisi kukko. Joku sotamies päästi vaimean pierun.
”Mutta nyt…” UberMauno seisahtui äkisti ja kääntyi salamana kohden ubersturmbahnfuhrer Shmidtiä ja hänen virneensä leveni.
”-Haluan totisesti maistaa tätä herkulliselta tuoksuvaa munakasta! Ach, miten nälkä kurniikaan vatsassani!”
Ubersturmbahnfuhrer Schmidt nyökkäsi alikersantille joka syöksyi samassa kohden liettä ja nosti paistinpannun pois tulelta. Sitten hän leikkasi viipaleen mehevää sienimunakasta ja asetti palasen lautaselle ja toi sen UberMaunolle. Mauno nosti viipaleen ylös silmiensä tasalle ja tarkasteli hetken sen mehevää ja tirsuvaa pintaa, sitten hän hotkaisi yhdellä nielaisulla koko palasen. Kaikki pidättelivät henkeään ja tuijottivat samalla Herr UberMaunon väriä vaihtavia kasvoja ja kulta-hopeisena kiiluvaa kokardia, jossa avaruusraketti lensi kohti tähtiä, sitten he kaikki alkoivat hiljaa perääntyä kohden ulko-ovea toinen toistaan tönien.
Kuului valtava pieraisu ja uberMaunon berberin helmat pölähtivät ilmaan villisti heiluen ja asunnon omistaja loikkasi hädissään läpi pienen ikkunaruudun ulos lumen peittämälle pihalle.

Lue lisää

Kuin vieteriukko asunnon omistaja loikkasi takaisin ikkunasta ja huudahti kimakasti: "Ollos tervehditty, oi UberMauno, rakastettu Führerimme ja valtakunnanjohtajamme! Kuinka onnekkaita olemmekaan päästessämme mukaan asuttamaan Kuuta sekä Marsia teidän johdollamme!" Hän teki natsitervehdyksen ja alkoi esittää Porilaisten marssia piereskelemällä.
Silloin UberMauno huitaisi kädellään tympääntyneenä. "Muodollisuudet sikseen, ûberallessturmbannuntergruppführer Schmitt, vai kuka sitten lienettekin. Imartelu ei auta teitä etenemään urallanne, vaan operaatio Barbarellan toteuttamisessa osoittamanne tehokkuus. Toimikaa!" hän karjaisi ja pieraisi niin että ikkunalasit helisivät ja verhot heiluivat.

Hieraisin silmiäni ällistyneenä. "Ei juma... olikohan sienissä jotain", tuumin. Samassa UberMauno osoitti minua sormellaan. "Te siinä! Näytätte joutilaalta vaikka tehtävää on paljon ja aikaa vähän. Meidän on onnistuttava siinä missä muut ovat epäonnistuneet. Ufologian konferenssi alkaa huomenna Kuussa ja olen luvannut avata kokouksen. Onko avaruusalus valmiina?"

"On toki, herr UberMauno, ja tankattuna tuossa takapihalla. Voimme lähteä vaikka heti!", röhkin.
UberMauno hymyili tyytyväisenä ja kiinnitti rintaani pari rautaristiä. "Näitähän riittää", hän murahti.

Se oli elämäni riemukkain hetki! Mutta kiirettä piti. Riensimme avaruusalukseen viime tipassa, sillä vihollisen joukot olivat löytäneet meidät ja kiväärinluodit viuhuivat ohitsemme ja napsahtelivat aluksen kylkiin. Maapallon etääntyessä päästin haikean pierun. Näkisikö kukaan meistä enää kotiplaneettaa puhumattakaan pääsiäismämmistä joka oli jo kaupoissa?

Danny Braun kirjoitti:

Kuin vieteriukko asunnon omistaja loikkasi takaisin ikkunasta ja huudahti kimakasti: "Ollos tervehditty, oi UberMauno, rakastettu Führerimme ja valtakunnanjohtajamme! Kuinka onnekkaita olemmekaan päästessämme mukaan asuttamaan Kuuta sekä Marsia teidän johdollamme!" Hän teki natsitervehdyksen ja alkoi esittää Porilaisten marssia piereskelemällä.
Silloin UberMauno huitaisi kädellään tympääntyneenä. "Muodollisuudet sikseen, ûberallessturmbannuntergruppführer Schmitt, vai kuka sitten lienettekin. Imartelu ei auta teitä etenemään urallanne, vaan operaatio Barbarellan toteuttamisessa osoittamanne tehokkuus. Toimikaa!" hän karjaisi ja pieraisi niin että ikkunalasit helisivät ja verhot heiluivat.

Hieraisin silmiäni ällistyneenä. "Ei juma... olikohan sienissä jotain", tuumin. Samassa UberMauno osoitti minua sormellaan. "Te siinä! Näytätte joutilaalta vaikka tehtävää on paljon ja aikaa vähän. Meidän on onnistuttava siinä missä muut ovat epäonnistuneet. Ufologian konferenssi alkaa huomenna Kuussa ja olen luvannut avata kokouksen. Onko avaruusalus valmiina?"

"On toki, herr UberMauno, ja tankattuna tuossa takapihalla. Voimme lähteä vaikka heti!", röhkin.
UberMauno hymyili tyytyväisenä ja kiinnitti rintaani pari rautaristiä. "Näitähän riittää", hän murahti.

Se oli elämäni riemukkain hetki! Mutta kiirettä piti. Riensimme avaruusalukseen viime tipassa, sillä vihollisen joukot olivat löytäneet meidät ja kiväärinluodit viuhuivat ohitsemme ja napsahtelivat aluksen kylkiin. Maapallon etääntyessä päästin haikean pierun. Näkisikö kukaan meistä enää kotiplaneettaa puhumattakaan pääsiäismämmistä joka oli jo kaupoissa?

Lue lisää

ilmassa leijui rikintuoksu. Suurin ikkuna oli rikku. Parvekkeella oli kokonaan palanut. Betooni jääneet tulejäljet hämmensivät. Keittiö säpäleinä ja wokkiin jäänyt sienimunakas homehtuneena, sinisenä mössönä pannun reunoja pitkin.
Soitin poliisin ja vakuutustarkastajan. En puhunut käsiaseestani mitään, enkä maininnut lihakirvestä. Kerroin olleeni isäni tädin Annin luona Noormarkussa viimeiset 2 viikkoa. He katsoivat minuun hitaasti ja ymmärtämättä mitä kerroin. Enkö todella tiennyt mitään. Kielsin. En tiennyt, enkä ollut nähnyt mitään. Vakuutusyhtiön virkailija totesi, tarkempien tutkimusten jälkeen asia käsitellään. Saisin rahani ja asuntoni kunnostettasiin.
En voinut jäädä paikalle. Enollani oli mökki saaristossa. Soitin hänelle. Sovimme, että haen moottorikelkan avaimet, ajan sinne. Merellä jää oli umpijäätä. Ei avaruusolentoja, helpottuneena huokasin..

niinipirkko kirjoitti:

ilmassa leijui rikintuoksu. Suurin ikkuna oli rikku. Parvekkeella oli kokonaan palanut. Betooni jääneet tulejäljet hämmensivät. Keittiö säpäleinä ja wokkiin jäänyt sienimunakas homehtuneena, sinisenä mössönä pannun reunoja pitkin.
Soitin poliisin ja vakuutustarkastajan. En puhunut käsiaseestani mitään, enkä maininnut lihakirvestä. Kerroin olleeni isäni tädin Annin luona Noormarkussa viimeiset 2 viikkoa. He katsoivat minuun hitaasti ja ymmärtämättä mitä kerroin. Enkö todella tiennyt mitään. Kielsin. En tiennyt, enkä ollut nähnyt mitään. Vakuutusyhtiön virkailija totesi, tarkempien tutkimusten jälkeen asia käsitellään. Saisin rahani ja asuntoni kunnostettasiin.
En voinut jäädä paikalle. Enollani oli mökki saaristossa. Soitin hänelle. Sovimme, että haen moottorikelkan avaimet, ajan sinne. Merellä jää oli umpijäätä. Ei avaruusolentoja, helpottuneena huokasin..

Lue lisää

”Entäpä nämä? Schmeisser-konepistooli, kaksi fosforikäsikranaattia ja panssarinyrkki. Sitten vielä tämä kummallinen kokardi”, Rikosetsivä Shmidt totesi puoliääneen ja vilkaisi suuntaani. Kokardi kiilteli outoa valoa hänen sormissaan ja etsivä joutui siristelemään silmiään sen häikäisyn vuoksi.
”Onko teillä käsitystä siitä, miten nämä esineet ovat päätyneet palaneen terassinne lähistölle? Oletteko huomannut lähistöllä omituisia kulkijoita?”, mies sanoi ja katseli edessään terassin pöydällä olevia aseita ja kiiltelevää kokardia päätään pyöritellen.
Nielaisin ja puistelin hiljaa päätäni.
”Ennen kuin lähdette saaristoon, ilmoittakaa meille tarkka osoitteenne ja puhelinnumero josta teidät voi tavoittaa. Ja ilm….”

Musta citymaasturi pysäköi pihan reunaan, sankan kuusikon varjon alle. Auton valot hehkuivat vielä hetken, mutta sitten moottorin hurina loppui ja valotkin sammuivat. Kuului avautuvan ja sulkeutuvan autonoven ääni, mutta kukaan ei tullut autosta ulos näkyville.
”Odotatteko vieraita?”, rikosetsivä kysyi ja tapaili sitten takkinsa sisällä olevaa jousikoteloa. Samassa hän muisti että oli jättänyt aseensa työpöydän laatikkoon. Pöydällä lojuva kokardi alkoi hehkua outoa valoa rikosetsivän mielestä. Tai sitten hän vain kuvitteli.
”Luulen, että tulija voi olla vakuutusyhtiöstä! Ainakin sieltä soitti äsken joku ja sanoi tulevansa tänne ihan heti!”, huusin. Nenääni kantautui sisältä palaneen sienimunakkaan käry.

Äkkiä pihamaan hankiaiselle ilmestyi musta varjo.
”Onpas siinä komea kasa tuppeen sahattua lautaa ja lankkua! Tuollaisia tarvikkeita minäkin tarvitsisin kesämökilleni ja lapin metsästysmajalleni!”, talon nurkalta kuului. ”Taitaa olla ihan oikeaa keloa eikä mitään pystyyn kuollutta närettä”, ääni jatkoi.
Rikosetsivä Schmidt vetäisi henkeään ja kääntyi salamana äänen suuntaan oikea käsi yhä takkinsa sisällä. Hahmo seisoi talon nurkalla berberin liepeet heiluen ja hänen aurinkolaseistaan kimmelsi keväisten hankien valo.
”Mutta vain yhtä asiaa en vielä ymmärrä. Nimittäin tuolla sadan metrin päässä olevaa esinettä, joka leijuu metrin korkeudella ja hehkuu outoa, vihreää valoa”, tulija sanoi. ”Ymmärrättekö te, rikosetsivä Schmidt?”
Schmidt katsoi hikoillen tulijaa. Hän ei saattanut käsittää, miten tulija oli ilmestynyt äkkiä siihen, missä nyt oli. Repaleiset berberin liepeet heiluivat tuulenpuuskissa ja miehen näppyläinen naama oli leveässä virneessä, ties mistä syystä. Likaiset, pitkät hiukset liehuivat valtoimenaan miehen pään ympärillä ja Äkkiä rikostarkastaja Schmidt toivoi hiljaa mielessään, ettei tulija vain ottaisi aurinkolaseja pois silmiltään. Hän ei halunnut nähdä mitä niiden takana oli.
Tulijan käsi liikahti kohden tummia laseja ja Schmidt voihkaisi hiljaa. Hiljaisuus sattui korviin.
”Vakuutustarkastaja Mauno, maistuisiko teille kuppi kahvia ja palanen juuri leivottua sienimunakasta”, huusin.
Nurkalla seisovan miehen käden liike seisahtui, mutta sormet hipaisivat silti lasien sankaa.
”Kiitos, vatsani alkoikin jo kurnia melkoisesti! hykertelevä ääni sanoi.
”Eiköhän ryystetä kaffeet ennen tutkimuksia, rikostarkastaja Schmidt?”, mies sanoi käsi ojossa ja tervehti henkeään haukkovaa tarkastajaa kädestä pitäen.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

”Entäpä nämä? Schmeisser-konepistooli, kaksi fosforikäsikranaattia ja panssarinyrkki. Sitten vielä tämä kummallinen kokardi”, Rikosetsivä Shmidt totesi puoliääneen ja vilkaisi suuntaani. Kokardi kiilteli outoa valoa hänen sormissaan ja etsivä joutui siristelemään silmiään sen häikäisyn vuoksi.
”Onko teillä käsitystä siitä, miten nämä esineet ovat päätyneet palaneen terassinne lähistölle? Oletteko huomannut lähistöllä omituisia kulkijoita?”, mies sanoi ja katseli edessään terassin pöydällä olevia aseita ja kiiltelevää kokardia päätään pyöritellen.
Nielaisin ja puistelin hiljaa päätäni.
”Ennen kuin lähdette saaristoon, ilmoittakaa meille tarkka osoitteenne ja puhelinnumero josta teidät voi tavoittaa. Ja ilm….”

Musta citymaasturi pysäköi pihan reunaan, sankan kuusikon varjon alle. Auton valot hehkuivat vielä hetken, mutta sitten moottorin hurina loppui ja valotkin sammuivat. Kuului avautuvan ja sulkeutuvan autonoven ääni, mutta kukaan ei tullut autosta ulos näkyville.
”Odotatteko vieraita?”, rikosetsivä kysyi ja tapaili sitten takkinsa sisällä olevaa jousikoteloa. Samassa hän muisti että oli jättänyt aseensa työpöydän laatikkoon. Pöydällä lojuva kokardi alkoi hehkua outoa valoa rikosetsivän mielestä. Tai sitten hän vain kuvitteli.
”Luulen, että tulija voi olla vakuutusyhtiöstä! Ainakin sieltä soitti äsken joku ja sanoi tulevansa tänne ihan heti!”, huusin. Nenääni kantautui sisältä palaneen sienimunakkaan käry.

Äkkiä pihamaan hankiaiselle ilmestyi musta varjo.
”Onpas siinä komea kasa tuppeen sahattua lautaa ja lankkua! Tuollaisia tarvikkeita minäkin tarvitsisin kesämökilleni ja lapin metsästysmajalleni!”, talon nurkalta kuului. ”Taitaa olla ihan oikeaa keloa eikä mitään pystyyn kuollutta närettä”, ääni jatkoi.
Rikosetsivä Schmidt vetäisi henkeään ja kääntyi salamana äänen suuntaan oikea käsi yhä takkinsa sisällä. Hahmo seisoi talon nurkalla berberin liepeet heiluen ja hänen aurinkolaseistaan kimmelsi keväisten hankien valo.
”Mutta vain yhtä asiaa en vielä ymmärrä. Nimittäin tuolla sadan metrin päässä olevaa esinettä, joka leijuu metrin korkeudella ja hehkuu outoa, vihreää valoa”, tulija sanoi. ”Ymmärrättekö te, rikosetsivä Schmidt?”
Schmidt katsoi hikoillen tulijaa. Hän ei saattanut käsittää, miten tulija oli ilmestynyt äkkiä siihen, missä nyt oli. Repaleiset berberin liepeet heiluivat tuulenpuuskissa ja miehen näppyläinen naama oli leveässä virneessä, ties mistä syystä. Likaiset, pitkät hiukset liehuivat valtoimenaan miehen pään ympärillä ja Äkkiä rikostarkastaja Schmidt toivoi hiljaa mielessään, ettei tulija vain ottaisi aurinkolaseja pois silmiltään. Hän ei halunnut nähdä mitä niiden takana oli.
Tulijan käsi liikahti kohden tummia laseja ja Schmidt voihkaisi hiljaa. Hiljaisuus sattui korviin.
”Vakuutustarkastaja Mauno, maistuisiko teille kuppi kahvia ja palanen juuri leivottua sienimunakasta”, huusin.
Nurkalla seisovan miehen käden liike seisahtui, mutta sormet hipaisivat silti lasien sankaa.
”Kiitos, vatsani alkoikin jo kurnia melkoisesti! hykertelevä ääni sanoi.
”Eiköhän ryystetä kaffeet ennen tutkimuksia, rikostarkastaja Schmidt?”, mies sanoi käsi ojossa ja tervehti henkeään haukkovaa tarkastajaa kädestä pitäen.

Lue lisää

Samaan aikaan kun SS-miehet toteuttivat ennalta sovittua harhautusoperaatiota maan pinnalla, avaruusaluksemme lähestyi Kuuta, joka näytti jättiläismäiseltä emmentaljuustolta.
"Aloittakaa tanssi", komensi UberMauno. Aloin tanssia tiputanssia, ja UberMaunomyönsi minulle neljä uutta rautaristiä. "Seis tanssi", komensi UberMauno. "Kokous alkaa näillä minuuteilla."
Parkkeerasimme aluksen kuun pimeälle puolelle ja säntäsimme kokoussaliin. "Heil UberMauno", huusivat kaikki ja taputtivat karvaisia kämmeniään.

wfejee kirjoitti:

Samaan aikaan kun SS-miehet toteuttivat ennalta sovittua harhautusoperaatiota maan pinnalla, avaruusaluksemme lähestyi Kuuta, joka näytti jättiläismäiseltä emmentaljuustolta.
"Aloittakaa tanssi", komensi UberMauno. Aloin tanssia tiputanssia, ja UberMaunomyönsi minulle neljä uutta rautaristiä. "Seis tanssi", komensi UberMauno. "Kokous alkaa näillä minuuteilla."
Parkkeerasimme aluksen kuun pimeälle puolelle ja säntäsimme kokoussaliin. "Heil UberMauno", huusivat kaikki ja taputtivat karvaisia kämmeniään.

Lue lisää

"Arvoisat apinat", karjui UberMauno mikrofoniin. "Vuodesta 1945 saakka on operaatio Barbarella ollut käynnissä. Salaiset natsiufo-aluksemme ovat kuljettaneet apinoita Kuuhun ja vähitellen olemme saaneet geneettisen jalostuksen kautta luotua apinoista uuden, entistä vahvemman Wehrmachtin. Apinat ovat uusi arjalainen rotu! Apinat ovat herrakansa! On tullut aika vallata maapallo ja tehdä siitä apinoiden planeetta!", UberMauno paasasi.

Apinat mylvivät innoissaan ja tekivät natsitervehdyksiä. Minäkin olin aivan innoissani. Maapallon asiat olivat hullusti. Varmaankin geneettisesti jalostetut apinat pystyisivät parempaan.

UberMauno jatkoi puhettaan. "On koittanut yli-ihmisen aika, ja tuo yli-ihminen on uusi arjalainen apina!"
hän huusi.

Kaikki taputtivat jälleen karvaisia kämmeniään. Alkoi soida 'Apinamies' -biisi, josta oli määrä tulla uusi kansallislaulu.'

fefefese kirjoitti:

"Arvoisat apinat", karjui UberMauno mikrofoniin. "Vuodesta 1945 saakka on operaatio Barbarella ollut käynnissä. Salaiset natsiufo-aluksemme ovat kuljettaneet apinoita Kuuhun ja vähitellen olemme saaneet geneettisen jalostuksen kautta luotua apinoista uuden, entistä vahvemman Wehrmachtin. Apinat ovat uusi arjalainen rotu! Apinat ovat herrakansa! On tullut aika vallata maapallo ja tehdä siitä apinoiden planeetta!", UberMauno paasasi.

Apinat mylvivät innoissaan ja tekivät natsitervehdyksiä. Minäkin olin aivan innoissani. Maapallon asiat olivat hullusti. Varmaankin geneettisesti jalostetut apinat pystyisivät parempaan.

UberMauno jatkoi puhettaan. "On koittanut yli-ihmisen aika, ja tuo yli-ihminen on uusi arjalainen apina!"
hän huusi.

Kaikki taputtivat jälleen karvaisia kämmeniään. Alkoi soida 'Apinamies' -biisi, josta oli määrä tulla uusi kansallislaulu.'

Lue lisää

Sienimunakas oli maukasta ja kahvi hyvää, talon emäntä touhuili jotakin lieden äärellä jutellen samalla niitä näitä. Vakuutustarkastaja Mauno kauhoi sokerin suuhunsa kupin pohjalta lusikalla, mutta otti sitten sormensa avukseen.
”Niin, piti muuten kysymäni..slurp! -Harrastatteko te muuten sukeltamista?” Mauno kysyi imeskellen samalla sormeaan. Rikosetsivä Shmidt katseli Maunon touhua lievä inhonväre naamallaan.
”Sukeltamista? No enhän toki”, nainen sanoi nauraen. ”Miksi te tuollaisia kyselette?”
Maunon kieli lipui pitkänä kahvikupin pohjalla, muutama sokerinmurunen oli vielä kupissa. Rikostarkastaja rypisti kulmiaan Maunoa katsellessaan.
”Siksi, koska joku on tepastellut pihallanne lumihangessa jalassaan valtavat kumiräpylät. Jäljet tulevat tuolta läheisen parantolan pihasta ja ne kiertävät talonne monta kertaa sekä pihallanne olevan tuppeensahatun puunipun. Mutta jäljet päätyvät poltetulle parvekkeellenne, siihen missä aseet ja kokardi olivat olleet.
Emäntä kääntyi kohden pöydän ääressä istuvia miehiä kasvoillaan huolestunut ilme.
”Kummallista, en minä vain ole huomannut mitään sellaista”, nainen sanoi. Tosin, vuosia sitten, ennen kuin läheisen parantolan asukit siirrettiin kaikki kaupunkien vuokra-asuntoihin, täällä oli tosiaan noita mainitsemiasi jälkiä joskus…”
Vakuutustarkastaja Mauno kohensi tummia lasejaan miettiväisen näköisenä ja nousi samassa pöydästä. ”Kiitoksia maukkaasta sienimunakkaasta ja kahvista, mutta nyt minun on lähdettävä jatkamaan tutkimuksiani. Aion käydä vielä tänään siellä parantolassa ja ilta on jo kohta käsillä”
”Minä taidan tulla mukaanne, vakuutustarkastaja”, rikosetsivä sanoi ja nousi pöydästä.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

Sienimunakas oli maukasta ja kahvi hyvää, talon emäntä touhuili jotakin lieden äärellä jutellen samalla niitä näitä. Vakuutustarkastaja Mauno kauhoi sokerin suuhunsa kupin pohjalta lusikalla, mutta otti sitten sormensa avukseen.
”Niin, piti muuten kysymäni..slurp! -Harrastatteko te muuten sukeltamista?” Mauno kysyi imeskellen samalla sormeaan. Rikosetsivä Shmidt katseli Maunon touhua lievä inhonväre naamallaan.
”Sukeltamista? No enhän toki”, nainen sanoi nauraen. ”Miksi te tuollaisia kyselette?”
Maunon kieli lipui pitkänä kahvikupin pohjalla, muutama sokerinmurunen oli vielä kupissa. Rikostarkastaja rypisti kulmiaan Maunoa katsellessaan.
”Siksi, koska joku on tepastellut pihallanne lumihangessa jalassaan valtavat kumiräpylät. Jäljet tulevat tuolta läheisen parantolan pihasta ja ne kiertävät talonne monta kertaa sekä pihallanne olevan tuppeensahatun puunipun. Mutta jäljet päätyvät poltetulle parvekkeellenne, siihen missä aseet ja kokardi olivat olleet.
Emäntä kääntyi kohden pöydän ääressä istuvia miehiä kasvoillaan huolestunut ilme.
”Kummallista, en minä vain ole huomannut mitään sellaista”, nainen sanoi. Tosin, vuosia sitten, ennen kuin läheisen parantolan asukit siirrettiin kaikki kaupunkien vuokra-asuntoihin, täällä oli tosiaan noita mainitsemiasi jälkiä joskus…”
Vakuutustarkastaja Mauno kohensi tummia lasejaan miettiväisen näköisenä ja nousi samassa pöydästä. ”Kiitoksia maukkaasta sienimunakkaasta ja kahvista, mutta nyt minun on lähdettävä jatkamaan tutkimuksiani. Aion käydä vielä tänään siellä parantolassa ja ilta on jo kohta käsillä”
”Minä taidan tulla mukaanne, vakuutustarkastaja”, rikosetsivä sanoi ja nousi pöydästä.

Lue lisää

”…kanna minut metsään, apinamies! Ungh ungh!”
Musiikki taukosi ja puhuja puisteli päätään ja veti samalla henkeään, sitten hän aloitti taas: ”Tämän lisäksi olen suunnitellut merkittäviä muutoksia verotukseen ja varallisuuspohjan kartuttamiseen: olemassaolo-vero, propaganda-vero, hengitysvero ja tietenkin lopullinen pseudo-vero, joka pohjautuu astrologiaan ja metafysiikkaan sekä okkultismiin ja avaruuden yhä kasvavaan kuumenemiseen! Ne kaikki ovat faa-aantastisia veroja! Missään nimessä emme saa myöskään unohtaa pas….”
”Mutta tuo kaikkihan on jo toteutettu! Ääni apinoiden joukosta huudahti.
Mylvivä yleisö hiljeni kuin iskusta.
”Mitä!?” Puheenjohtaja karjaisi. Papereita valahti lattialle puhujanpöntön reunalta koko nivaska.
”Niin, tarkoitin vain että nämähän ovat jo maassa toimeenpantuja asioita, globaalisti. Jo vuosikymmeniä sitten!”
”Kuka huusi? Kuka se oikein oli?”, puhuja karjaisi ja hänen silmänsä leimusivat etsien samalla huutajaa yleisön seasta. Hiljainen ärinä alkoi kuulua olennon suusta ja koko apinalauma oli hipi hiljaa. Raivostunut paasaaja hieroi karvaisella käpälällään kasvojaan, salissa alkoi olla hänen mielestään sietämättömän kuuma.
”Herra puheenjohtaja! Mitä teidän kasvoillenne tapahtuu?”, ääni huusi jostakin.
Puheenjohtaja nosti käpälänsä kasvoilleen ja samalla hän tunsi, miten kuminaamari oli ironnut alaosastaan. Paksut ja mustat viikset pullahtivat esille naamarin alta. Yleisön joukosta kuului kohahdus, mutta sitten se muuttui nurinaksi ja äänekkääksi murinaksi. Raivo suorastaan vyöryi kohden puhujanpönttöä.
Silmäni rävähtivät täysin auki.
Hymyilevän, valtavan naisen ohuiden huulien yläpuolella kasvoi vaivoin erottuva musta sänki. Valkoisen hilkan alla hohtavat kasvot suorastaan sädehtivät, kun ne laskeutuivat alas eteeni ja ohuet sadistin huulet näyttivät muodostavan äänettömiä sanoja. Korvissani tinnitti enkä kuullut yhtään mitään. Tottuneesti nainen aukaisi ruisketta peittävän suojapaperin ja ehdin vielä lukea siinä olevan tekstin, ennen kuin terän nipistys tuntui olkapäässäni.
H1N4 – ruiskeet aiheuttivat aina muutaman päivän sekavuuden ja jonkin aikaa apinat melusivat huoneessani hoitajan lähdettyä. Viimeaikoina ne olivat tosin tyytyneet vain esittämään eräänlaista varjokuva-nukketeatteria alas lasketun rullaverhon takana vasten nousevaa kuutamoa. Usein herätessäni kannikoitani suorastaan poltteli ja minulla oli jalassani lumiset sammakkomiehen kumiräpylät. Juuri ennen kuin lääke alkoi taas vaikuttaa, näin kuinka hoitaja riisui valkoisen takkinsa jossa kilisivät punaisia tähtiä muistuttavat kunniamerkit. Sitten hän otti yltään hitaasti ja nautiskellen muovikassien kokoiset rintaliivinsä. Hymyillen hän lähestyi minua ja läjäytti kerran kuuluvasti niillä ilmaa, sitten liivit alkoivat taas kivuliaan leikkinsä viuhuen paljailla kannikoillani.

”Auh! Ooh! Iii-iik!”
”Kuulitteko tuon? Se kantautuu jostakin yläkerran käytäviltä!” Rikostarkastaja Schmidt huudahti naama kalpeana jäljessään juoksevalle Maunolle. Mauno puuskutti kuin höyryveturi; hänen tehtävänkuvaansa ei ollut viimeaikoina kuulunut hangessa tarpominen ja portaita alhaalta kellaritasolta yläkerroksiin asti juokseminen; sienimunakas muljahteli ilkeästi vatsassa.
”Läisk! Läisk! Läisk! Tuhma!”
Valot vilkkuivat ja särähtelivät pitkällä käytävällä. Ääni kuului avonaisesta ovesta joka sijaitsi aivan käytävän perällä.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

”…kanna minut metsään, apinamies! Ungh ungh!”
Musiikki taukosi ja puhuja puisteli päätään ja veti samalla henkeään, sitten hän aloitti taas: ”Tämän lisäksi olen suunnitellut merkittäviä muutoksia verotukseen ja varallisuuspohjan kartuttamiseen: olemassaolo-vero, propaganda-vero, hengitysvero ja tietenkin lopullinen pseudo-vero, joka pohjautuu astrologiaan ja metafysiikkaan sekä okkultismiin ja avaruuden yhä kasvavaan kuumenemiseen! Ne kaikki ovat faa-aantastisia veroja! Missään nimessä emme saa myöskään unohtaa pas….”
”Mutta tuo kaikkihan on jo toteutettu! Ääni apinoiden joukosta huudahti.
Mylvivä yleisö hiljeni kuin iskusta.
”Mitä!?” Puheenjohtaja karjaisi. Papereita valahti lattialle puhujanpöntön reunalta koko nivaska.
”Niin, tarkoitin vain että nämähän ovat jo maassa toimeenpantuja asioita, globaalisti. Jo vuosikymmeniä sitten!”
”Kuka huusi? Kuka se oikein oli?”, puhuja karjaisi ja hänen silmänsä leimusivat etsien samalla huutajaa yleisön seasta. Hiljainen ärinä alkoi kuulua olennon suusta ja koko apinalauma oli hipi hiljaa. Raivostunut paasaaja hieroi karvaisella käpälällään kasvojaan, salissa alkoi olla hänen mielestään sietämättömän kuuma.
”Herra puheenjohtaja! Mitä teidän kasvoillenne tapahtuu?”, ääni huusi jostakin.
Puheenjohtaja nosti käpälänsä kasvoilleen ja samalla hän tunsi, miten kuminaamari oli ironnut alaosastaan. Paksut ja mustat viikset pullahtivat esille naamarin alta. Yleisön joukosta kuului kohahdus, mutta sitten se muuttui nurinaksi ja äänekkääksi murinaksi. Raivo suorastaan vyöryi kohden puhujanpönttöä.
Silmäni rävähtivät täysin auki.
Hymyilevän, valtavan naisen ohuiden huulien yläpuolella kasvoi vaivoin erottuva musta sänki. Valkoisen hilkan alla hohtavat kasvot suorastaan sädehtivät, kun ne laskeutuivat alas eteeni ja ohuet sadistin huulet näyttivät muodostavan äänettömiä sanoja. Korvissani tinnitti enkä kuullut yhtään mitään. Tottuneesti nainen aukaisi ruisketta peittävän suojapaperin ja ehdin vielä lukea siinä olevan tekstin, ennen kuin terän nipistys tuntui olkapäässäni.
H1N4 – ruiskeet aiheuttivat aina muutaman päivän sekavuuden ja jonkin aikaa apinat melusivat huoneessani hoitajan lähdettyä. Viimeaikoina ne olivat tosin tyytyneet vain esittämään eräänlaista varjokuva-nukketeatteria alas lasketun rullaverhon takana vasten nousevaa kuutamoa. Usein herätessäni kannikoitani suorastaan poltteli ja minulla oli jalassani lumiset sammakkomiehen kumiräpylät. Juuri ennen kuin lääke alkoi taas vaikuttaa, näin kuinka hoitaja riisui valkoisen takkinsa jossa kilisivät punaisia tähtiä muistuttavat kunniamerkit. Sitten hän otti yltään hitaasti ja nautiskellen muovikassien kokoiset rintaliivinsä. Hymyillen hän lähestyi minua ja läjäytti kerran kuuluvasti niillä ilmaa, sitten liivit alkoivat taas kivuliaan leikkinsä viuhuen paljailla kannikoillani.

”Auh! Ooh! Iii-iik!”
”Kuulitteko tuon? Se kantautuu jostakin yläkerran käytäviltä!” Rikostarkastaja Schmidt huudahti naama kalpeana jäljessään juoksevalle Maunolle. Mauno puuskutti kuin höyryveturi; hänen tehtävänkuvaansa ei ollut viimeaikoina kuulunut hangessa tarpominen ja portaita alhaalta kellaritasolta yläkerroksiin asti juokseminen; sienimunakas muljahteli ilkeästi vatsassa.
”Läisk! Läisk! Läisk! Tuhma!”
Valot vilkkuivat ja särähtelivät pitkällä käytävällä. Ääni kuului avonaisesta ovesta joka sijaitsi aivan käytävän perällä.

Lue lisää

Joku heitti päähäni ämpärillisen kylmää vettä ja hallusinaatiot lakkasivat. Olin jälleen täysissä järjissäni Kuun pinnalla. Apinat hytkyivät veltosti musiikin tahdissa ja veisasivat hartaasti: "... oisit mulle suurin apinamies".
Laulun päätyttyä puhuja lavalla paiskasi naamarinsa lattiaan, hyppeli sen päällä ja karjui mikrofoniin: "Tätä ei enää tarvita, on tullut aika paljastaa koko maailmalle kuka olen. Näettekö nämä viikseni? Tunnistatteko käreän ääneni? Huomaatteko miten heiluttelen puhuessani käsiäni ja puin nyrkkiä?"

Apinat huusivat yhteen ääneen: "Jawohl! Jawohl! Jawohl!"

Puhuja nosti kätensä ja jatkoi: "Vuosikymmenien ajan maailma kuvitteli päässeensä minusta eroon. Mutta minä olen palannut vahvempana kuin koskaan! Viime kerralla olin liian säyseä. Liian kiltti. Liian armelias. Liian nössö! Enää en anna armoa. No more Mr Nice Guy! Murskaan viholliseni kuin ylikypsät tomaatit!" hän karjui naama punaisena.

fasfafs kirjoitti:

Joku heitti päähäni ämpärillisen kylmää vettä ja hallusinaatiot lakkasivat. Olin jälleen täysissä järjissäni Kuun pinnalla. Apinat hytkyivät veltosti musiikin tahdissa ja veisasivat hartaasti: "... oisit mulle suurin apinamies".
Laulun päätyttyä puhuja lavalla paiskasi naamarinsa lattiaan, hyppeli sen päällä ja karjui mikrofoniin: "Tätä ei enää tarvita, on tullut aika paljastaa koko maailmalle kuka olen. Näettekö nämä viikseni? Tunnistatteko käreän ääneni? Huomaatteko miten heiluttelen puhuessani käsiäni ja puin nyrkkiä?"

Apinat huusivat yhteen ääneen: "Jawohl! Jawohl! Jawohl!"

Puhuja nosti kätensä ja jatkoi: "Vuosikymmenien ajan maailma kuvitteli päässeensä minusta eroon. Mutta minä olen palannut vahvempana kuin koskaan! Viime kerralla olin liian säyseä. Liian kiltti. Liian armelias. Liian nössö! Enää en anna armoa. No more Mr Nice Guy! Murskaan viholliseni kuin ylikypsät tomaatit!" hän karjui naama punaisena.

Lue lisää

Hirveä hoitaja laski tyhjän vesisoikon kädestään ja nauroi rinnat hytkyen kasvojeni edessä.
”Vesihoito auttaa aina! Opin tämän menetelmän guantamossa ollessani siellä työharjoittelussa! Mutta minua et petä, joten valmistaudu tuntemaan taas pakaroillasi kauhea vihani!”
Läiske alkoi taas.

Sänkyni alta alkoi kuulua taas karkeita kirouksia ja apinamaista mölyä. Tietoisuuteni purjehti ulos ikkunan teräskaltereiden välistä kohti ylhäällä loimottavaa kuuta, jossa tiesin niiden toisinaan oleskelevan vaikka niiden päämaja olikin sänkyni alla. Möly kuusta kantautui nyt selkeästi korviini ja toivoin että H1N4 – pistos ei vaivuttaisi minua tällä kertaa kokonaan uneen, vaan pääsisin perille asti ja minä sanoisin niille että mitä hittoa ne kuussa tekivät koska siellä on kylmä ja avaruus on kylmä ja ettei avaruuden kuumeneminen aiheuta ollenkaan huolta eikä…apinamies…jawholl...lautakasa…lumihanki ja ne portaat… joku jokujuokseekäytävällä

”Aloillanne! Rikosetsivä Schmidt huudahti syöksyen samalla sisälle huoneeseen.
Valtava nainen pysähtyi paikoilleen käsi korkealla päänsä yläpuolella, sitten hän ärisi ja heilautti tissiliivinsä kohti oviaukkoa. Schmidt väisti, mutta liivit ujelsivat kohden juuri sisälle syöksyneen Maunon naamataulua ja paiskasivat hänet takaisin käytävään uskomattomalla voimalla.
Maunon aurinkolasit lensivät lattialle.
”Aaargh!” Mauno huusi ja vaipui linoleumilattialle yhtenä mylläkkänä, liiveillä tuntui olevan oma tahto ja ne olivat taitavat. Maunon jalat sätkivät ilmassa kun lipevä kangas yritti hänestä kuristusotetta, mutta viimeisillä voimillaan hän sai ujutetuksi sormensa niiden solkeen ja kuului ”naks!”
Painava kangasmassa venähti veltoksi Maunon päälle.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

Hirveä hoitaja laski tyhjän vesisoikon kädestään ja nauroi rinnat hytkyen kasvojeni edessä.
”Vesihoito auttaa aina! Opin tämän menetelmän guantamossa ollessani siellä työharjoittelussa! Mutta minua et petä, joten valmistaudu tuntemaan taas pakaroillasi kauhea vihani!”
Läiske alkoi taas.

Sänkyni alta alkoi kuulua taas karkeita kirouksia ja apinamaista mölyä. Tietoisuuteni purjehti ulos ikkunan teräskaltereiden välistä kohti ylhäällä loimottavaa kuuta, jossa tiesin niiden toisinaan oleskelevan vaikka niiden päämaja olikin sänkyni alla. Möly kuusta kantautui nyt selkeästi korviini ja toivoin että H1N4 – pistos ei vaivuttaisi minua tällä kertaa kokonaan uneen, vaan pääsisin perille asti ja minä sanoisin niille että mitä hittoa ne kuussa tekivät koska siellä on kylmä ja avaruus on kylmä ja ettei avaruuden kuumeneminen aiheuta ollenkaan huolta eikä…apinamies…jawholl...lautakasa…lumihanki ja ne portaat… joku jokujuokseekäytävällä

”Aloillanne! Rikosetsivä Schmidt huudahti syöksyen samalla sisälle huoneeseen.
Valtava nainen pysähtyi paikoilleen käsi korkealla päänsä yläpuolella, sitten hän ärisi ja heilautti tissiliivinsä kohti oviaukkoa. Schmidt väisti, mutta liivit ujelsivat kohden juuri sisälle syöksyneen Maunon naamataulua ja paiskasivat hänet takaisin käytävään uskomattomalla voimalla.
Maunon aurinkolasit lensivät lattialle.
”Aaargh!” Mauno huusi ja vaipui linoleumilattialle yhtenä mylläkkänä, liiveillä tuntui olevan oma tahto ja ne olivat taitavat. Maunon jalat sätkivät ilmassa kun lipevä kangas yritti hänestä kuristusotetta, mutta viimeisillä voimillaan hän sai ujutetuksi sormensa niiden solkeen ja kuului ”naks!”
Painava kangasmassa venähti veltoksi Maunon päälle.

Lue lisää

Hurjistuneen naisen valkoinen hilkka lensi hänen päästään ja mustat, pitkät hiukset viuhuivat villisti ilmoilla kun nainen alkoi repiä ikkunaristikkoa toisella kädellään. Toisella kädellään hän oli tarttunut rikosetsivää kurkusta ja nostanut tämän ilmaan; miehen suusta kuului korinaa ja hänen kasvonsa olivat tulipunaiset ja silmät pullottivat päässä. Mauno hoiperteli käytävästä huoneeseen käsi silmillään, sitten hän laski kätensä alas ja katsoi ärisevää ja karjuvaa hoitajaa.
Huoneen täytti räikeä valo joka singahti esiin Maunon silmistä.
Schmidt tipahti naisen kourasta lattialle henkeään haukkoen. Hänen edessään seisova olento oli kuin läpivalaistunut kirkkaassa kryptonvalossa ja silmiään siristellen hän saattoi erottaa naisen hahmon sisältä jotakin muuta. Ruskea asepuku jonka rinnuksilla heilui lukuisia tähdenmuotoisia kunniamerkkejä ynnä muuta sälää. Valtavat, mustat viikset väpättivät miehen äristessä ja vilautellessa teräviä hampaitaan ja paksu hiuspehko törrötti melkein pystyssä naisen peruukin alla. Viekkaat silmät nyt täynnä paljastuneen raivoa ja vihaa, kauheat kourat rutisivat kun olento puristi keltaisten, pitkien kynsien koristamat käpälänsä nyrkkiin tunkeilijoita herkeämättä tuijottaen.
”Hahahaa! Nyt on jo liian myöhäistä! Ette mahda minulle enää mitään, maailma on jo vallassani!” olento karjui ja kääntyi nopeasti kohden ikkunaristikkoa. Valkoiseen seinään ilmestyi yhä laajenevia halkeamia kun riehuva olento tempaisi ristikosta kiinni. Valkoinen rappauslaasti ja betoninpalat sekä harjateräksien kappaleet lentelivät ilmassa ja jo samassa hurja huuto ja nauru kuului alhaalta pihamaalta.
Katon yksinäinen hehkulamppu särähteli ja vilkkui.
Rikosetsivä Schmidt säntäsi hoiperrellen seinään ilmestyneeseen aukkoon ja laastipölyyn; katseli sitten voimattomana miten kauhea olento loikki kuin hirvi paksussa hangessa kohden metsän reunaa. Pian alhaalla olivat vain kuutamon valaisemat jäljet lumessa ja täydellinen hiljaisuus.
Sängystä kuului ilkeää hihitystä.
”Hän on saanut tartunnan! Älkää katsoko siihen!”, Mauno huusi nostaen samalla aurinkolasinsa silmilleen vapisevin käsin.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

Hurjistuneen naisen valkoinen hilkka lensi hänen päästään ja mustat, pitkät hiukset viuhuivat villisti ilmoilla kun nainen alkoi repiä ikkunaristikkoa toisella kädellään. Toisella kädellään hän oli tarttunut rikosetsivää kurkusta ja nostanut tämän ilmaan; miehen suusta kuului korinaa ja hänen kasvonsa olivat tulipunaiset ja silmät pullottivat päässä. Mauno hoiperteli käytävästä huoneeseen käsi silmillään, sitten hän laski kätensä alas ja katsoi ärisevää ja karjuvaa hoitajaa.
Huoneen täytti räikeä valo joka singahti esiin Maunon silmistä.
Schmidt tipahti naisen kourasta lattialle henkeään haukkoen. Hänen edessään seisova olento oli kuin läpivalaistunut kirkkaassa kryptonvalossa ja silmiään siristellen hän saattoi erottaa naisen hahmon sisältä jotakin muuta. Ruskea asepuku jonka rinnuksilla heilui lukuisia tähdenmuotoisia kunniamerkkejä ynnä muuta sälää. Valtavat, mustat viikset väpättivät miehen äristessä ja vilautellessa teräviä hampaitaan ja paksu hiuspehko törrötti melkein pystyssä naisen peruukin alla. Viekkaat silmät nyt täynnä paljastuneen raivoa ja vihaa, kauheat kourat rutisivat kun olento puristi keltaisten, pitkien kynsien koristamat käpälänsä nyrkkiin tunkeilijoita herkeämättä tuijottaen.
”Hahahaa! Nyt on jo liian myöhäistä! Ette mahda minulle enää mitään, maailma on jo vallassani!” olento karjui ja kääntyi nopeasti kohden ikkunaristikkoa. Valkoiseen seinään ilmestyi yhä laajenevia halkeamia kun riehuva olento tempaisi ristikosta kiinni. Valkoinen rappauslaasti ja betoninpalat sekä harjateräksien kappaleet lentelivät ilmassa ja jo samassa hurja huuto ja nauru kuului alhaalta pihamaalta.
Katon yksinäinen hehkulamppu särähteli ja vilkkui.
Rikosetsivä Schmidt säntäsi hoiperrellen seinään ilmestyneeseen aukkoon ja laastipölyyn; katseli sitten voimattomana miten kauhea olento loikki kuin hirvi paksussa hangessa kohden metsän reunaa. Pian alhaalla olivat vain kuutamon valaisemat jäljet lumessa ja täydellinen hiljaisuus.
Sängystä kuului ilkeää hihitystä.
”Hän on saanut tartunnan! Älkää katsoko siihen!”, Mauno huusi nostaen samalla aurinkolasinsa silmilleen vapisevin käsin.

Lue lisää

huusi Marja-Sisko kauhuissaan. Ettekö te osaa käyttäyttyä ja murhata siististi. Tarvitaan vain fileerausveitsi ja sillä selviää. Minä ne natsit olisin pannun sukupuolivaidosleikkaukseen ja karkoittanut kaus siperiaan. Voi että, tuskaili Marja-Sisko keittiössään, v'äänteli käsiään ahdistuneena, tuskan vallassa. Hän katseli ulos, näki miehen viimeisillä voimillaan juoksevan pihan poikki paksussa hangessa kohti sankkaa kuusimetsää. Voi, miksi en enää ole Olli! Olisin voinut tainnuttaa tuon hurjan miehen, jonka verivana kulki pitkin lumeen painuneita harppovia jalan painaumia..

niinipirkko kirjoitti:

huusi Marja-Sisko kauhuissaan. Ettekö te osaa käyttäyttyä ja murhata siististi. Tarvitaan vain fileerausveitsi ja sillä selviää. Minä ne natsit olisin pannun sukupuolivaidosleikkaukseen ja karkoittanut kaus siperiaan. Voi että, tuskaili Marja-Sisko keittiössään, v'äänteli käsiään ahdistuneena, tuskan vallassa. Hän katseli ulos, näki miehen viimeisillä voimillaan juoksevan pihan poikki paksussa hangessa kohti sankkaa kuusimetsää. Voi, miksi en enää ole Olli! Olisin voinut tainnuttaa tuon hurjan miehen, jonka verivana kulki pitkin lumeen painuneita harppovia jalan painaumia..

Lue lisää

Samaan aikaan läheisessä mökissä leijaili ilmoilla sienimunakkaan tuoksu. Radiosta kuului keittiöön vaimeana ”maamiehen soittorasia” – ohjelma, mutta olohuoneessa mekasti television suosikkisarja.

”Catherine! Et saata edes aavistaa, miten rakastankaan sinua!”, Dick sanoi nieleskellen ja suuteli hellästi Catherinen kättä polvillaan tämän edessä. Catherinen käsi vavahteli hiljaa, kuuma kyynel putosi pitkin hänen täydellistä poskipäätään ja jätti kimmeltävän juovan.
”Rakas, miten olenkaan odottanut sinua! Maailmassa ei ole mitään mitä saattaisin haluta enemmän kuin sinun rakkauttasi, Dick! Vaikka kaikki maailman rikkaudet nyt lankeaisivat eteeni, olisi sinun rakkautesi niitä tuhat, -ei vaan miljoona ja taas miljoona kertaa arvokkaampaa!
Dickin olkapäät vapisivat hiljaa nyyhkäyksien tahdittamana ja Catherinen lempeä käsi laskeutui alas Dickin hiuksille ja se alkoi silitellä itkevää miestä hiljaa.
”Niin pitkään pelkäsin…että et rakastaisi minua vaan isäni ja sukuni minulle jättämää omaisuutta”, Dick sopersi vasten Catherinen kättä.
”Vielä viisi minuuttia sitten aioin saada sydämesi omakseni katalin keinoin, tunnustan sen nyt tässä sinun edessäsi, rakas! Mutta samalla tiedän, että rakkautesi minuun antaa sen kuitenkin anteeksi!” Dick ulvoi kättä vasten.
”Oh, Dick! Mitä mielessäsi silloin liikkui? Voit kertoa sen nyt minulle, rakkaimpani”
Dick kuivasi kasvonsa ja nousi ylös täyteen pituuteensa ja katsoi lujasti Catherinen helliin silmiin, sitten hän kääntyi kohden marmorilla päällystettyä seinää ja käveli sen eteen. Dickin sormi nousi ylös jadeveistoksen silmien eteen ja samassa hän painoi sormellaan veistoksen silmään kätkettyä nappia.
”Surkeuteni oli niin suuri ja uskomaton, että olin aikonut heikkona hetkenäni ostaa sydämesi omakseni näillä, mutta nyt tiedän että sitä et halua!” Dick sanoi ja otti samalla muutaman askeleen taaksepäin. Kassaholvin ovi nousi suhahtaen ylös ja uskomaton safiirien ja rubiinien sekä timanttien loiste hehkui salista leikkien samalla valollaan Catherinen yllättyneillä kasvoilla; kullan välkkyvä hohde liehui kuin tuli pitkin Catherinen hiuksia ja täydellistä uumaa.
”Rakas..!”, Catherine henkäisi polvet vavisten.
Samassa ovi suhahti alas ja onnellinen mies katseli Catherinea levollisin silmin.
”Niin aioin, mutta nyt tiedän ettei sinua moinen kiinnosta. Aion antaa sinulle jotakin paljon parempaa!” Dick huudahti ja käveli seuraavan patsaan luo. Kylmä usva vyöryi lattianrajaa pitkin kohden Catherinen Cucci – kenkiä, Dickin kasvot loistivat autuaina ja onnellisina
”Lahjoitan sinulle nämä! Itse tekemääni mämmiä kahmaloittain, ja saatanpa valmistaa sitä vieläkin enemmän! Tämä kaikki on sinulle rakas!” Dick huusi onnensa kukkuloilla.
Catherine tuijotti suu auki jäistä pakastehuonetta ja sinne sijoitettuja hyllyjä jotka suorastaan notkuivat pienten tuohiropposten painosta.

Television kuva särähteli ja sammui, mökkiin laskeutui täydellinen pimeys.
Vapisevin käsin mökin omistaja lopetti munakkaan paistamisen ja teki nopeasti ristinmerkin rinnallaan. Kissa hyppäsi pöydälle ja katsoi hetken emäntänsä kasvoihin, mutta loikkasi sitten kammottavasti moukaisten alas lattialle ja hävisi pimentoon häntä pörrössä. Ainoan kynttilän valo kajasteli hiljaisen mökin seinillä ja valaisi aavemaisella valollaan paikoilleen pysähtyneen emännän. Kaukaa kantautui susien villiä ulvontaa ja täydenkuun valkoinen valo lainehti pihan kiiltävällä hangella.
”Se on alkanut taas!”, Emäntä sanoi hiljaa kädet poskillaan ja tuijotti välkkyvää valoa ikkunasta joka välähteli ulkona lähellä hylättyä parantolaa.
”Se on alkanut taas”, hän kuiskasi hiljaa itsekseen.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

Samaan aikaan läheisessä mökissä leijaili ilmoilla sienimunakkaan tuoksu. Radiosta kuului keittiöön vaimeana ”maamiehen soittorasia” – ohjelma, mutta olohuoneessa mekasti television suosikkisarja.

”Catherine! Et saata edes aavistaa, miten rakastankaan sinua!”, Dick sanoi nieleskellen ja suuteli hellästi Catherinen kättä polvillaan tämän edessä. Catherinen käsi vavahteli hiljaa, kuuma kyynel putosi pitkin hänen täydellistä poskipäätään ja jätti kimmeltävän juovan.
”Rakas, miten olenkaan odottanut sinua! Maailmassa ei ole mitään mitä saattaisin haluta enemmän kuin sinun rakkauttasi, Dick! Vaikka kaikki maailman rikkaudet nyt lankeaisivat eteeni, olisi sinun rakkautesi niitä tuhat, -ei vaan miljoona ja taas miljoona kertaa arvokkaampaa!
Dickin olkapäät vapisivat hiljaa nyyhkäyksien tahdittamana ja Catherinen lempeä käsi laskeutui alas Dickin hiuksille ja se alkoi silitellä itkevää miestä hiljaa.
”Niin pitkään pelkäsin…että et rakastaisi minua vaan isäni ja sukuni minulle jättämää omaisuutta”, Dick sopersi vasten Catherinen kättä.
”Vielä viisi minuuttia sitten aioin saada sydämesi omakseni katalin keinoin, tunnustan sen nyt tässä sinun edessäsi, rakas! Mutta samalla tiedän, että rakkautesi minuun antaa sen kuitenkin anteeksi!” Dick ulvoi kättä vasten.
”Oh, Dick! Mitä mielessäsi silloin liikkui? Voit kertoa sen nyt minulle, rakkaimpani”
Dick kuivasi kasvonsa ja nousi ylös täyteen pituuteensa ja katsoi lujasti Catherinen helliin silmiin, sitten hän kääntyi kohden marmorilla päällystettyä seinää ja käveli sen eteen. Dickin sormi nousi ylös jadeveistoksen silmien eteen ja samassa hän painoi sormellaan veistoksen silmään kätkettyä nappia.
”Surkeuteni oli niin suuri ja uskomaton, että olin aikonut heikkona hetkenäni ostaa sydämesi omakseni näillä, mutta nyt tiedän että sitä et halua!” Dick sanoi ja otti samalla muutaman askeleen taaksepäin. Kassaholvin ovi nousi suhahtaen ylös ja uskomaton safiirien ja rubiinien sekä timanttien loiste hehkui salista leikkien samalla valollaan Catherinen yllättyneillä kasvoilla; kullan välkkyvä hohde liehui kuin tuli pitkin Catherinen hiuksia ja täydellistä uumaa.
”Rakas..!”, Catherine henkäisi polvet vavisten.
Samassa ovi suhahti alas ja onnellinen mies katseli Catherinea levollisin silmin.
”Niin aioin, mutta nyt tiedän ettei sinua moinen kiinnosta. Aion antaa sinulle jotakin paljon parempaa!” Dick huudahti ja käveli seuraavan patsaan luo. Kylmä usva vyöryi lattianrajaa pitkin kohden Catherinen Cucci – kenkiä, Dickin kasvot loistivat autuaina ja onnellisina
”Lahjoitan sinulle nämä! Itse tekemääni mämmiä kahmaloittain, ja saatanpa valmistaa sitä vieläkin enemmän! Tämä kaikki on sinulle rakas!” Dick huusi onnensa kukkuloilla.
Catherine tuijotti suu auki jäistä pakastehuonetta ja sinne sijoitettuja hyllyjä jotka suorastaan notkuivat pienten tuohiropposten painosta.

Television kuva särähteli ja sammui, mökkiin laskeutui täydellinen pimeys.
Vapisevin käsin mökin omistaja lopetti munakkaan paistamisen ja teki nopeasti ristinmerkin rinnallaan. Kissa hyppäsi pöydälle ja katsoi hetken emäntänsä kasvoihin, mutta loikkasi sitten kammottavasti moukaisten alas lattialle ja hävisi pimentoon häntä pörrössä. Ainoan kynttilän valo kajasteli hiljaisen mökin seinillä ja valaisi aavemaisella valollaan paikoilleen pysähtyneen emännän. Kaukaa kantautui susien villiä ulvontaa ja täydenkuun valkoinen valo lainehti pihan kiiltävällä hangella.
”Se on alkanut taas!”, Emäntä sanoi hiljaa kädet poskillaan ja tuijotti välkkyvää valoa ikkunasta joka välähteli ulkona lähellä hylättyä parantolaa.
”Se on alkanut taas”, hän kuiskasi hiljaa itsekseen.

Lue lisää

Valot välkkyivät parantolassa ja sen sisuksista kantautui karmeaa huutoa ja ulvontaa ylös kylmälle pakkastaivaalle. Mauno terästi itsensä ja asettui katsomaan suoraan lepositeissä riehuvaa olentoa.

”Tiedättekö kuka olen?”, kihertävä ääni kysyi valtavan partapehkon takaa. Olion silmät hehkuivat punaisenaan sen katsellessa arvioivasti molempia edessään seisovaa miestä; rikosetsivä oli vajonnut polvilleen ja sopersi hiljaa itsekseen olentoa tuijottaen.
”Tiedän kyllä, mikä olet!”, Mauno huusi pitäen samalla kaksin käsin aurinkolasiensa sangoista kiinni. ”Mutta miksi olet vallannut viattoman ihmisen, onnettoman mökin emännän veljen hahmon itsellesi, Karl? Ja miten sen pystyit tekemään?”
Olento tuijotti Maunoa hiljaa. Ovi aukeni itsestään ja paiskautui samassa kiinni. Valo alkoi välkkyä ja sirahdella katossa ja Mauno vilkaisi huolestuneena rikosetsivää joka jo jokelteli itsekseen ja pärryytti sormellaan alahuultaan kuuluvasti.
”Mirabile dictu”, se sanoi hiljaa ja kihersi taas päästäen ilmoille samassa kauhean pierun. Päiväpeite nousi katon rajaan.
”Tuo ei ole mitään siihen verrattuna mihin minä kykenen”, Mauno sanoi pyyhkien samalla hikeä otsaltaan berberinsä hihaan, sitten hän kaivoi taskustaan suurehkon palasen mureaa sienipiirasta. Olento tuijotti herkeämättä Maunoa ja irvistellen ja lepositeitään tempoen se katsoi kuinka Mauno ujutti kokonaisen kimpaleen kitusiinsa, ollenkaan sitä pureskelematta.
Maunon kasvojen väri alkoi muuttua.
Samassa huoneeseen ryntäsi mökin omistaja panssarinyrkki käsissään.

Merkwurkdigliebe kirjoitti:

Valot välkkyivät parantolassa ja sen sisuksista kantautui karmeaa huutoa ja ulvontaa ylös kylmälle pakkastaivaalle. Mauno terästi itsensä ja asettui katsomaan suoraan lepositeissä riehuvaa olentoa.

”Tiedättekö kuka olen?”, kihertävä ääni kysyi valtavan partapehkon takaa. Olion silmät hehkuivat punaisenaan sen katsellessa arvioivasti molempia edessään seisovaa miestä; rikosetsivä oli vajonnut polvilleen ja sopersi hiljaa itsekseen olentoa tuijottaen.
”Tiedän kyllä, mikä olet!”, Mauno huusi pitäen samalla kaksin käsin aurinkolasiensa sangoista kiinni. ”Mutta miksi olet vallannut viattoman ihmisen, onnettoman mökin emännän veljen hahmon itsellesi, Karl? Ja miten sen pystyit tekemään?”
Olento tuijotti Maunoa hiljaa. Ovi aukeni itsestään ja paiskautui samassa kiinni. Valo alkoi välkkyä ja sirahdella katossa ja Mauno vilkaisi huolestuneena rikosetsivää joka jo jokelteli itsekseen ja pärryytti sormellaan alahuultaan kuuluvasti.
”Mirabile dictu”, se sanoi hiljaa ja kihersi taas päästäen ilmoille samassa kauhean pierun. Päiväpeite nousi katon rajaan.
”Tuo ei ole mitään siihen verrattuna mihin minä kykenen”, Mauno sanoi pyyhkien samalla hikeä otsaltaan berberinsä hihaan, sitten hän kaivoi taskustaan suurehkon palasen mureaa sienipiirasta. Olento tuijotti herkeämättä Maunoa ja irvistellen ja lepositeitään tempoen se katsoi kuinka Mauno ujutti kokonaisen kimpaleen kitusiinsa, ollenkaan sitä pureskelematta.
Maunon kasvojen väri alkoi muuttua.
Samassa huoneeseen ryntäsi mökin omistaja panssarinyrkki käsissään.

Lue lisää

ympärilleni. Kevät oli tulossa. Mitä ihmettä nuo meuhkaavat. Mansikki ja mustikki olivat jo monta päivää olleet rauhattomia, Vilkistä puhumattakaan. Eikö niillä piru vie ollut lainkaan elukoita siellä ruotsissa, saksasta puhumattakaan. Perkele, kirnuksi ne kai pistää sen vähäsenkin maidon. Kirotut pojan nulikat! Mänköö sinne saksanmaalle veitsiään heittelemmään! Mitä ne kranaatitkin nyt! Muutama kuusi kuoatuu ja ite pökkivät pakkoon! Ketä tässä nyt pittäisi tappoo? Ei minun lehmiä ainakee! Hus hus natsipojat. Mänkee Mäkkeeee..!!

niinipirkko kirjoitti:

ympärilleni. Kevät oli tulossa. Mitä ihmettä nuo meuhkaavat. Mansikki ja mustikki olivat jo monta päivää olleet rauhattomia, Vilkistä puhumattakaan. Eikö niillä piru vie ollut lainkaan elukoita siellä ruotsissa, saksasta puhumattakaan. Perkele, kirnuksi ne kai pistää sen vähäsenkin maidon. Kirotut pojan nulikat! Mänköö sinne saksanmaalle veitsiään heittelemmään! Mitä ne kranaatitkin nyt! Muutama kuusi kuoatuu ja ite pökkivät pakkoon! Ketä tässä nyt pittäisi tappoo? Ei minun lehmiä ainakee! Hus hus natsipojat. Mänkee Mäkkeeee..!!

Lue lisää

Heräsin... kaden viinipullon kankkusessa...kainalossa lämmin juusto, herkkusieni munakas Thaiwanissa. Rauhoito nyt viimein...tai sitten ihan tavallinen kasvohoito, niin tämäkin painajainen olisi ohi.....