Avoliiton raha-asiat

Minusta vaan tuntuu siltä, ettei mies ole naiseensa kovin rakastunut jos ei taloudellisesti suostu häntä yhtään auttamaan. Avoliittohan on yhteiselämää, jossa molempien puolisoiden pitäisi pärjätä taloudellisesti, eikä niin ettei toisella ole juuri yhtään rahaa käytössään ja toisella huomattavia summia enemmän. Kyllä miehen tulisi tarvittaessa tukea avovaimoaan ja hyvä mies tekisi sen ilomielin, mikäli tulot vaan sallivat.

Et saa työmarkkinatukea, koska yhteiskunnan silmissä avopuolisotkin muodostavat yksikön, jossa haittoja ja hyötyjä jaetaan. Ei toki siinä merkityksessä kuin aviopuolisot, joiden oikein lain kirjaimen mukaan tulee tarvittaessa elättää toisiaan. Mutta esim. näissä tukiasioissa avopuolison tulot huomioidaan, koska avoliitonkin katsotaan tuovan osapuolilleen synergiaetuja.

Siksi on vähän hassua, jos kehtaamisen tai muun sellaisen takia ette pysty jakamaan asioita edes tilapäisesti toisin. Jaat miehen kanssa ruokakaappisi sisällön ja vuoteesi, mutta et pysty taloudellisesti pyytämään häneltä apua tai hän ei sitä halua antaa? Hänen tulonsa ovat se syy, jonka vuoksi et saa täysimääräisesti sinulle muuten kuuluvia tukia. Eikö siis asia pitäisi huomioida teidän keskinäisessä rahaliikenteessänne?

Meillä oli aivan sama tilanne, tai on vielläkin... Minä valmistuin keväällä 2009 ja puolisoni on töissä hyväpalkkasessa työssä. Työttömänä ollessani sain 97e/kk ja puolisoni sai 2500e/kk.. Puhuimme monta päivää asioista ja sain taottua mieheni päähä että olemme PERHE ja ei voida laittaa kaikkia menoja puoliksi!

Nyt vihdoin sain töitä, jotka tosin eivät ole vielä alkaneet. Mutta siis, pari viimoista kuukautta mieheni on maksanut vuokrat ja kaikki laskut ja minä auttanut sen verran mitä olen voinut. Vaikka mieheni on maksanut kaiken lähestulkoon, hän ei ole valittanut yhtään mitä aikasemmin seurustelu aikana jos en maksanut puolta vuokrasta tms. Silti hän myös osti minulle kalliin lahjan ja aikaisemmin ei ole ostanut mitään! Mielestäni "ongelmat" kun saadaan selvitettyä niin suhde vain vahvistuu!

Tsemppiä teille että saatte yhtähyvin kuin me puhuttua raha asiat selviksi! :)

Lainsäätäjä katsoo, että paremmin tienaava on velvollinen elättämään ja maksamaan sen vuokran yms ja siksi et saa niitä tukeja, koska puolisollasi on tuloja. Niin se vaan asia menee tässä yhteiskunnassa, että perheessä on puhallettava yhteen hiileen.

Me olemme avioliitossa eikä meillä ole ikinä riidelty rahasta. Meillä on kaikki yhteistä ja palkatkin tulevat samalle tilille. Ensin maksetaan laskut, ostetaan ruuat ja sitten katsotaan mitä jää ja sen mukaan ostetaan, mitä tarvitaan. Osa rahoista pannaan säästötilille pahan päivän varalle, jos esim. pyykkikone rikkoutuu tai muuta sellaista tapahtuu, niin ei tarvitse velaksi ostaa.

Välillä minä olen tienannut enemmän ja välillä mies on tienannut enemmän. Nyt tilanne on mennyt niin, että minulta loppui työt ja elämme pelkästään miehen palkalla. Meillä pidetään toisistamme huolta. Kun menimme naimisiin, maksoin omilla säästöilläni miehen autolainan pois. Vastaavasti hän saa nyt maksaa yksin kaikki laskut, kun minulta loppui työt. Meidän perheessä maksaa se, jolla on rahaa ja meillä kaikki on yhteistä eikä avioehtoa ole.

tyytyväinen vaimo kirjoitti:

Lainsäätäjä katsoo, että paremmin tienaava on velvollinen elättämään ja maksamaan sen vuokran yms ja siksi et saa niitä tukeja, koska puolisollasi on tuloja. Niin se vaan asia menee tässä yhteiskunnassa, että perheessä on puhallettava yhteen hiileen.

Me olemme avioliitossa eikä meillä ole ikinä riidelty rahasta. Meillä on kaikki yhteistä ja palkatkin tulevat samalle tilille. Ensin maksetaan laskut, ostetaan ruuat ja sitten katsotaan mitä jää ja sen mukaan ostetaan, mitä tarvitaan. Osa rahoista pannaan säästötilille pahan päivän varalle, jos esim. pyykkikone rikkoutuu tai muuta sellaista tapahtuu, niin ei tarvitse velaksi ostaa.

Välillä minä olen tienannut enemmän ja välillä mies on tienannut enemmän. Nyt tilanne on mennyt niin, että minulta loppui työt ja elämme pelkästään miehen palkalla. Meillä pidetään toisistamme huolta. Kun menimme naimisiin, maksoin omilla säästöilläni miehen autolainan pois. Vastaavasti hän saa nyt maksaa yksin kaikki laskut, kun minulta loppui työt. Meidän perheessä maksaa se, jolla on rahaa ja meillä kaikki on yhteistä eikä avioehtoa ole.

Lue lisää

Laki sanoo että AVIOpuolison on eläettävä AVIOpuolisoa tarvittaessa mutta kysyjä kysyy AVOliitosta jolloin laki EI VELVOITA elättämään.

Se että teillä on KESKINÄINEN sopimus ei tarkoita että se olisi LAKIIN kirjoitettu. Avoliitto perustuu siihen että siinä kaksi ihmistä keskenään sopii kaikki asiat ja siitä EI OLE minkään laisia säädäksiä.

Opi lukemaan kyse on siis AVOliitosta ei AVIOliitosta.

Ota kuule laki kirja eteen ja näytä yksikin pykälä missä tämä on kirjoitettu. Älä heittele tekstiä ja keksi ihan omia lakeja. Se että yhteiskunta olettaa näin useinmiten tapahtuvan ei tarkoita että se olisi LAINVOIMAINEN säädös

Hyi helvetti kirjoitti:

Laki sanoo että AVIOpuolison on eläettävä AVIOpuolisoa tarvittaessa mutta kysyjä kysyy AVOliitosta jolloin laki EI VELVOITA elättämään.

Se että teillä on KESKINÄINEN sopimus ei tarkoita että se olisi LAKIIN kirjoitettu. Avoliitto perustuu siihen että siinä kaksi ihmistä keskenään sopii kaikki asiat ja siitä EI OLE minkään laisia säädäksiä.

Opi lukemaan kyse on siis AVOliitosta ei AVIOliitosta.

Ota kuule laki kirja eteen ja näytä yksikin pykälä missä tämä on kirjoitettu. Älä heittele tekstiä ja keksi ihan omia lakeja. Se että yhteiskunta olettaa näin useinmiten tapahtuvan ei tarkoita että se olisi LAINVOIMAINEN säädös

Lue lisää

Kun avopuolison tulot vaikuttavat asumistukeen niin silloin katsotaan että avopuoliso on sellainen rakkaussuhteenomainen tyyppi jonka siivellä voi vähän elää... toisin kuin esim. sisarus tai samaa sukupuolta oleva toinen (perkele homot saa etua tässäkin). Siis näin katsoo TUKIEN MAKSAJA.

ETTÄ SILLEEN.

(sorry HUUTAMINEN, mulle täysin epäluonteenomaista mutta ajattelin että nimim. hyi helvetti ei muuta ymmärrä.)

Meillä mä oon töissä ja mies opiskelee. Me maksetaan vuokra ja vesi/autopaikka puoleksi, mä maksan ruuat ja yleensä muut laskut. Molemmat tietenki maksaa omat puhelinlaskunsa. Mies kyllä saa asumistuen ja opintotuen, mun tulot ei niitä mitenkään vähennä. Autan joskus vuokrassa jos toisella on rahat loppu, mutta yleensä se menee puoleksi.

... kirjoitti:

Meillä mä oon töissä ja mies opiskelee. Me maksetaan vuokra ja vesi/autopaikka puoleksi, mä maksan ruuat ja yleensä muut laskut. Molemmat tietenki maksaa omat puhelinlaskunsa. Mies kyllä saa asumistuen ja opintotuen, mun tulot ei niitä mitenkään vähennä. Autan joskus vuokrassa jos toisella on rahat loppu, mutta yleensä se menee puoleksi.

Lue lisää

Meillä rahat menee yhdelle tilille, johon molemmilla käyttöoikeus. Siitä maksetaan sitten ensin vuokrat, sähköt yms isot kulut ja jäljelle jäävillä rahoilla kustannetaan elämää yleensä. Molemmat maksavat myös omat ostonsa siis tältä tililtä, 'omaa rahaa' ei ole. Yleensä kyllä keskustellaan jos toinen haluaa jotain arvokkaampaa, mutta muuten asiat menee ajatuksella että meillä on yhteinen perhe ja yhteinen elämä ja sitä eletään yhteisistä rahavaroista.

Vaatii hirveästi luottamusta ja avoimuutta puolisoiden kesken sekä vastuullisuutta molemmilla rahojen käytön suhteen. Mutta kuten joku jo sanoikin, nämä asiat kannattaisi puhua läpi jo ennen yhteen muuttamista ja jos ei silloin puhuttu niin nyt heti pikimmiten. Mikä suhde se sellainen on jossa rikkaampi osapuoli katselee köyhemmän kitumista ja köyhempi EI KEHTAA pyytää apua siltä toiselta. Mitäs jos saisitte lapsia? Kumpi maksaa lapsen vaipat ja ruoat? Äläkö vaan kuvittele että se rahojen käyttö jotenkin muuttuisi lasten tulon myötä. Entäs kun sinä olet äitiyslomalla ilman kunnon tuloja? Maksatko silloinkin people vuokrasta? Entäs 20vuoden avioliiton jälkeen meneekö vuokra edelleen 50/50 koska se on REILUMPAA??? Ikävä sanoa, mutta usein suhteessa tietyllä tavalla alkaneet asiat, myös sellaisina pysyvät. Eli jos nyt jo tulee toi jako köyhä-rikas (onko tämä siis sitä paljon puhuttua reiluutta ja samanarvoisuutta?) niin ei se siitä minnekään muutu myöhemminkään.

******* kirjoitti:

Meillä rahat menee yhdelle tilille, johon molemmilla käyttöoikeus. Siitä maksetaan sitten ensin vuokrat, sähköt yms isot kulut ja jäljelle jäävillä rahoilla kustannetaan elämää yleensä. Molemmat maksavat myös omat ostonsa siis tältä tililtä, 'omaa rahaa' ei ole. Yleensä kyllä keskustellaan jos toinen haluaa jotain arvokkaampaa, mutta muuten asiat menee ajatuksella että meillä on yhteinen perhe ja yhteinen elämä ja sitä eletään yhteisistä rahavaroista.

Vaatii hirveästi luottamusta ja avoimuutta puolisoiden kesken sekä vastuullisuutta molemmilla rahojen käytön suhteen. Mutta kuten joku jo sanoikin, nämä asiat kannattaisi puhua läpi jo ennen yhteen muuttamista ja jos ei silloin puhuttu niin nyt heti pikimmiten. Mikä suhde se sellainen on jossa rikkaampi osapuoli katselee köyhemmän kitumista ja köyhempi EI KEHTAA pyytää apua siltä toiselta. Mitäs jos saisitte lapsia? Kumpi maksaa lapsen vaipat ja ruoat? Äläkö vaan kuvittele että se rahojen käyttö jotenkin muuttuisi lasten tulon myötä. Entäs kun sinä olet äitiyslomalla ilman kunnon tuloja? Maksatko silloinkin people vuokrasta? Entäs 20vuoden avioliiton jälkeen meneekö vuokra edelleen 50/50 koska se on REILUMPAA??? Ikävä sanoa, mutta usein suhteessa tietyllä tavalla alkaneet asiat, myös sellaisina pysyvät. Eli jos nyt jo tulee toi jako köyhä-rikas (onko tämä siis sitä paljon puhuttua reiluutta ja samanarvoisuutta?) niin ei se siitä minnekään muutu myöhemminkään.

Lue lisää

Jos kerran aloitetaan yhdessä asuminen eli AVOliitto ja sovitaan asioista niin ei ne pelkästää ajan kanssa miksikään muutu. Ja kun kakaroita päätetään hankkia niin eikö normaalisti siinä tapauksessa ole syytä tehdä pelisäännöt selväksi ennen kuin ne kakarat saatetaan alkuun?

Miksi rikkaaman pitäisi kompensoidan toiselle se että hän on köyhä?

Avoliiton paraspuoli on että siinä vain kaksi ihmistä tekee sopimuksen ennen yhteen muuttoa eikä siihen muilla ole mitää "oikeuksia" vaatia mihinkään muottiin.

Yleensä ne perseaukiset vaativat muuta kuin reilua 50-50 omat kulut systeemiä, normaalia Suomalaista peruskateutta.

Vähän voisin valottaa noita käsityksiäsi :) Elikkä opintotukeen ja sen asumislisään ei enää puolison tulot vaikuta. Näin oli joskus, mutta ei enää. Itse myös olen opiskelija ja asun työssä käyvän miehen kanssa. Minun tukiini eivät hänen tulonsa vaikuta.

Sosiaalityöntekijän näkemystä kaipailit, minä olen vain sosiaalialan opiskelija, mutta tämän verran tiedän jo omien raha-asioiden tiimoilta :)

Eikö tosiaan kellään ole kokemusta avoliitosta, jossa toinen opiskelija ja toinen ok palkkaisessa työssä? Miten kulut jaetaan vai kaikki puoliksi?

Aloittaja... kirjoitti:

Eikö tosiaan kellään ole kokemusta avoliitosta, jossa toinen opiskelija ja toinen ok palkkaisessa työssä? Miten kulut jaetaan vai kaikki puoliksi?

Hetkinen, luitko lainkaan saamiasi vastauksia? Oli niitä, joilla kaikki jaetaan tasan, ja niitä, joilla suhteutetaan. Mitä vielä kaipaat, lisää vastaavia "näin meillä" -kirjoituksia? Ei avoliiton kulujen jakamiseen mitään lakeja ole, joten valitkaa oma tapanne ja ennen kaikkea, keskustelkaa! Ei joku nettikirjoittaja sitä teidän puolestanne voi päättää (tai voi tietysti joku sanoa sinulle, että "näin sen kuuluu mennä", muttei toisen osapuolen tarvitse siihen sitoutua). Mikä nyt mättää, kun tarvitset jotain, mitä vielä mielestäsi et saanut?

mikä mättää kirjoitti:

Hetkinen, luitko lainkaan saamiasi vastauksia? Oli niitä, joilla kaikki jaetaan tasan, ja niitä, joilla suhteutetaan. Mitä vielä kaipaat, lisää vastaavia "näin meillä" -kirjoituksia? Ei avoliiton kulujen jakamiseen mitään lakeja ole, joten valitkaa oma tapanne ja ennen kaikkea, keskustelkaa! Ei joku nettikirjoittaja sitä teidän puolestanne voi päättää (tai voi tietysti joku sanoa sinulle, että "näin sen kuuluu mennä", muttei toisen osapuolen tarvitse siihen sitoutua). Mikä nyt mättää, kun tarvitset jotain, mitä vielä mielestäsi et saanut?

Lue lisää

Juuri mikään saamistani vastauksista ei koskenut täysin omaa tilannettani eli opiskelija-töissäkäyvä. Ehkä yksi vastaus koski itse aihetta, muut kommentoivat toisen kirjoittajan asemaa. En ole kuitenkaan samassa tilanteessa kuin esim. 97€/kk tienaava, joten haluaisin samassa tilanteissa olevien toimintatapoja.

Aloittaja.... kirjoitti:

Juuri mikään saamistani vastauksista ei koskenut täysin omaa tilannettani eli opiskelija-töissäkäyvä. Ehkä yksi vastaus koski itse aihetta, muut kommentoivat toisen kirjoittajan asemaa. En ole kuitenkaan samassa tilanteessa kuin esim. 97€/kk tienaava, joten haluaisin samassa tilanteissa olevien toimintatapoja.

Lue lisää

Niin meni meillä kun olin vielä töissä. Enää en ole.

Aiemmin meni näin, että olin itse pienipalkkaisessa työssä ja mies keskivertotyössä. Vuokra laitettiin puoliksi ja muut kulut kanssa. Mies maksoi ruuat yleensä. Kaikki osapuolet tyytyväisiä.

Nyt olen työtön, ja koska mies kanssa on kuulemma niin "kovapalkkainen" niin asumistukea ei heru. Työttömyyskorvaus on aivan naurettava, ei silläkään todellakaan elä. Meillä menee nyt tämä melkeinpä sillä, että mies maksaa aivan kaiken. Vuokran, laskut, ruuat. Minä maksan mitä pystyn, eli lähinnä omat laskuni. Silloin kun töitä oli, oli aivan helppoa maksaa osamaksulla uusi kännykkä, netti, kannettava yms. nykyään ei todellakaan. Ruokaa ostan aina kun rahat sallii.

En todellakaan nauti tilanteesta ja vihaan sitä, että mies elättää minua, vaikka miehelle se tuntuu olevan juurikin elämän kohokohta. "Haluaisin että voisit olla kotona ja voisin elättää sinut aivan täysin ettei sinun tarvitsisi mennä töihin."
Tajuan kyllä tämän vanhoillisen ajatustavan, minua vaan häiritsee se, että raha ei ole omaani vaan miehen. Siksi sujautan joskus hänen tililleen rahaa jos vain pystyn, mutta yleensä raha palautuu takaisin omalle tililleni.

Mutta minusta tosiaan parempipalkkaisen kuuluu maksaa isompaa osuutta avoliitossa, jos toisen rahatilanne sitä vaatii. Sitten kun toisen osapuolen rahatilanne on parempi, voit sitten maksaa vaikka puolen vuoden vuokran kokonaan yksin.

Aloittaja.... kirjoitti:

Juuri mikään saamistani vastauksista ei koskenut täysin omaa tilannettani eli opiskelija-töissäkäyvä. Ehkä yksi vastaus koski itse aihetta, muut kommentoivat toisen kirjoittajan asemaa. En ole kuitenkaan samassa tilanteessa kuin esim. 97€/kk tienaava, joten haluaisin samassa tilanteissa olevien toimintatapoja.

Lue lisää

No idean niistä vastauksista sait varmasti (ja samanlaisia ketjuja on pilvin pimein). Eli joku maksaa tasan puoliksi, joku tulojen suhteessa ja vielä joku on kokonaan toisen puolison elätettävänä eli ei maksa yhteisiä menoja lainkaan. Valitse niistä, tai kehittele oma malli.

Alussa kysyit, että onko reilua, että maksetaan niin tai näin. Ei ole mitään tilastoa, josta voisit kiskaista ukkelillesi, että "kato, 97% meidän tilanteessa elävistä avopareista tekee näin". Eikä sellaisessa tilastossa olisi mitään pointtia, koska miehesi voi kuulua siihen kolmeen prosenttiin, joka ei siten halua toimia. Elät kai omaa elämääsi etkä jotain keskivertoelämää, jonka ohjenuorat haetaan tuntemattomilta netistä (tai ainakaan useimmat eivät sellaista halua elää)? Puhu oman ukkosi kanssa ja katso, mitä tuleman pitää.

mikä mättää kirjoitti:

No idean niistä vastauksista sait varmasti (ja samanlaisia ketjuja on pilvin pimein). Eli joku maksaa tasan puoliksi, joku tulojen suhteessa ja vielä joku on kokonaan toisen puolison elätettävänä eli ei maksa yhteisiä menoja lainkaan. Valitse niistä, tai kehittele oma malli.

Alussa kysyit, että onko reilua, että maksetaan niin tai näin. Ei ole mitään tilastoa, josta voisit kiskaista ukkelillesi, että "kato, 97% meidän tilanteessa elävistä avopareista tekee näin". Eikä sellaisessa tilastossa olisi mitään pointtia, koska miehesi voi kuulua siihen kolmeen prosenttiin, joka ei siten halua toimia. Elät kai omaa elämääsi etkä jotain keskivertoelämää, jonka ohjenuorat haetaan tuntemattomilta netistä (tai ainakaan useimmat eivät sellaista halua elää)? Puhu oman ukkosi kanssa ja katso, mitä tuleman pitää.

Lue lisää

Mikäs itselläsi mättää kun et anna ihmisten keskustella asioista rauhassa? Mikä sinä olet oikeutettu päättämään mikä määrä vastauksia on tarpeeksi? Kun 11 vastausta on tullut niin tulet tänne määräilemään ettei asiasta saa enää keskustella ja etten tarvitse lisää vastauksia. Joissain samantyyppisissä keskusteluissa on tullut lähes 100 vastausta. Älä tule keskustelupalstoille, jos et anna ihmisten vastailla ja keskustella rauhassa. Sehän näiden palstojen tarkoitus juuri on. Jos joku valittaa miehensä pettämisestä menetkö hänelle viisastelemaan että älä kysele asiaa täällä vaan puhu miehellesi? Tuollakin asiaan puuttumisella olisit voinut pysyä asiassa ja vastata siihen, mitä tämä ketju koskee. Ihme pipipää.

Aloittaja... kirjoitti:

Mikäs itselläsi mättää kun et anna ihmisten keskustella asioista rauhassa? Mikä sinä olet oikeutettu päättämään mikä määrä vastauksia on tarpeeksi? Kun 11 vastausta on tullut niin tulet tänne määräilemään ettei asiasta saa enää keskustella ja etten tarvitse lisää vastauksia. Joissain samantyyppisissä keskusteluissa on tullut lähes 100 vastausta. Älä tule keskustelupalstoille, jos et anna ihmisten vastailla ja keskustella rauhassa. Sehän näiden palstojen tarkoitus juuri on. Jos joku valittaa miehensä pettämisestä menetkö hänelle viisastelemaan että älä kysele asiaa täällä vaan puhu miehellesi? Tuollakin asiaan puuttumisella olisit voinut pysyä asiassa ja vastata siihen, mitä tämä ketju koskee. Ihme pipipää.

Lue lisää

Sori jos onnistuin tökkimään. En tiennyt, että ottaa noin koville...

"Eikö tosiaan kellään ole kokemusta avoliitosta, jossa toinen opiskelija ja toinen ok palkkaisessa työssä? Miten kulut jaetaan vai kaikki puoliksi?"

Tuon kysyit, kun ihmettelit, ettet saanut vastauksia. Miten niin "miten jaetaan"? Mitä oikein odotat? Että joku kertoo sinulle, kuinka juuri sinun avokkisi kanssa eletään? Tai että joku kertoo, että "näin kaikkien tulee elää" ja voit sitten avokille sanoa, että "näin meidänkin tulee elää"?

En ole kieltänyt ketään keskustelemasta, turha väittää sellaista. Olen yrittänyt sanoa, että vastauksia löytyy netti pullollaan, ja tässäkin ketjussa taatusti suuntaa-antavia. Itsekin olet niistä jotain löytänyt, jos tiedät vastaaviin keskusteluihin tulleen kymmeniä vastauksia. Mutta ratkaisut sinun ja ukkelisi on tehtävä kumminkin itse. Jos sen toteaminen on keskustelun kieltämistä, niin mikäs siinä. Jätän sinut kaipailemaan lisävastauksia, jotta en ärsyttäisi enempää. (Olen itse ollut aikanaan avoliitossa sekä opiskelija-opiskelija että opiskelija-palkansaaja toisen jatkaessa vielä opintojaan kun toinen jo valmistui. Kyllä me osasimme päättää kulujen jakamisen ihan oman järjen ja omien tulojen mukaan eikä tullut mieleenkään kysyä, kuinka joku toinen tekee, koska meillä ei ollut niiden toisten ihmisten tuloja eikä menoja. Mutta miten vaan onnelliseksi tulet.)

mikä mättää ;D kirjoitti:

Sori jos onnistuin tökkimään. En tiennyt, että ottaa noin koville...

"Eikö tosiaan kellään ole kokemusta avoliitosta, jossa toinen opiskelija ja toinen ok palkkaisessa työssä? Miten kulut jaetaan vai kaikki puoliksi?"

Tuon kysyit, kun ihmettelit, ettet saanut vastauksia. Miten niin "miten jaetaan"? Mitä oikein odotat? Että joku kertoo sinulle, kuinka juuri sinun avokkisi kanssa eletään? Tai että joku kertoo, että "näin kaikkien tulee elää" ja voit sitten avokille sanoa, että "näin meidänkin tulee elää"?

En ole kieltänyt ketään keskustelemasta, turha väittää sellaista. Olen yrittänyt sanoa, että vastauksia löytyy netti pullollaan, ja tässäkin ketjussa taatusti suuntaa-antavia. Itsekin olet niistä jotain löytänyt, jos tiedät vastaaviin keskusteluihin tulleen kymmeniä vastauksia. Mutta ratkaisut sinun ja ukkelisi on tehtävä kumminkin itse. Jos sen toteaminen on keskustelun kieltämistä, niin mikäs siinä. Jätän sinut kaipailemaan lisävastauksia, jotta en ärsyttäisi enempää. (Olen itse ollut aikanaan avoliitossa sekä opiskelija-opiskelija että opiskelija-palkansaaja toisen jatkaessa vielä opintojaan kun toinen jo valmistui. Kyllä me osasimme päättää kulujen jakamisen ihan oman järjen ja omien tulojen mukaan eikä tullut mieleenkään kysyä, kuinka joku toinen tekee, koska meillä ei ollut niiden toisten ihmisten tuloja eikä menoja. Mutta miten vaan onnelliseksi tulet.)

Lue lisää

Miksi sinua häiritsee niin kovasti se, että joku haluaa tietää miten jotkut muut toimivat? Se kuuluu ihmisten perusluonteeseen, että omaa tilannetta peilataan muihin. Näillä palstoillahan juuri kysytään neuvoja ja ihmisten kokemuksia asioista. Raha-asiat ei ole ollenkaan tyhmin asia kysyä muiden toimintatapoja. Mikset mene muihin ketjuihin valittamaan, että miksi ihmiset siellä kysyvät neuvoja muilta. Ihmeellistä tiukkapipoisuutta kun ei saisi neuvoja kysyä ja pitää tulla muiden tekemä ketju pilaamaan. Aivan vastaavanlaista ketjua en muutenkaan löytänyt. Muissa ketjuissa käsitellään sitä, jos kumppani muuttaa toisen omistusasuntoon mutta tässä oli vuokra-asunnosta kyse.

Lisäksi en sinuna yhtään kehuskelisi sillä, miten olet kahdessa suhteessasi osannut ihan itse raha-asioista sopia. Sillä nämä suhteehtaan ovat päättyneet molemmat eroon (tai ainakin toinen) käyttämästäsi imperfektistä päätelleen. Mitä kehuttavaa siinä on, että osaa raha-asioista sopia jos ei muuten osaa pidä suhdetta koossa ja päätyy aina eroon.

Aloittaja... kirjoitti:

Miksi sinua häiritsee niin kovasti se, että joku haluaa tietää miten jotkut muut toimivat? Se kuuluu ihmisten perusluonteeseen, että omaa tilannetta peilataan muihin. Näillä palstoillahan juuri kysytään neuvoja ja ihmisten kokemuksia asioista. Raha-asiat ei ole ollenkaan tyhmin asia kysyä muiden toimintatapoja. Mikset mene muihin ketjuihin valittamaan, että miksi ihmiset siellä kysyvät neuvoja muilta. Ihmeellistä tiukkapipoisuutta kun ei saisi neuvoja kysyä ja pitää tulla muiden tekemä ketju pilaamaan. Aivan vastaavanlaista ketjua en muutenkaan löytänyt. Muissa ketjuissa käsitellään sitä, jos kumppani muuttaa toisen omistusasuntoon mutta tässä oli vuokra-asunnosta kyse.

Lisäksi en sinuna yhtään kehuskelisi sillä, miten olet kahdessa suhteessasi osannut ihan itse raha-asioista sopia. Sillä nämä suhteehtaan ovat päättyneet molemmat eroon (tai ainakin toinen) käyttämästäsi imperfektistä päätelleen. Mitä kehuttavaa siinä on, että osaa raha-asioista sopia jos ei muuten osaa pidä suhdetta koossa ja päätyy aina eroon.

Lue lisää

Rauhoitu jo! Ei minua häiritse mikään, mutta yritin ihan oikeasti auttaa vastaamalla kysymykseesi "miten jaetaan" ja sanomalla, ettei siihen mitään ihme kaavoja ole! Et vaan halua hyväksyä sitä, ja minä luulen, että kyseessä on just se, että haluat sanoa ukkelillesi, että teidän kuuluu toimia tietyllä tavalla koska muutkin... Mutta saat toki tehdä niin, jos et uskalla ihan vain omaan itseesi luottaen sanoa, että "mun mielestä pitäis tehdä näin". Viimeisimmässä viestissäni (kuten muuten muissakaan) en ole valittanut yhtään mistään ("Mikset mene muihin ketjuihin valittamaan"). Yritän vain kertoa hiukan itsenäisempää tapaa elää kuin kysellä muilta mallia, mutta ei sitä mikään pakko ole toteuttaa! ;D Mitään ketjuja en käsittääkseni ole pilannut, koska olen tehnyt just sitä, mitä ketjuissa tehdään, keskustellut. Yrittänyt vieläpä tehdä sen rakentavasti.

Omasta tilanteestani taisin kirjoittaa hiukan epämääräisesti, koska kyseessä oli yksi ja sama suhde, joka alkoi opiskelija-opiskelija-tilanteessa ja jatkui opiskelija-palkansaaja-tilanteena (toinen siis valmistui toista aiemmin). Sittemmin se yksi ja sama suhde on muuttunut avioliitoksi, mutta se onkin jo ihan eri tarina. Eli voi olla, etten mielestäsi osaa raha-asioista keskustella, mutta pitkistä suhteista minulla on jotain kokemusta (ei voinut silloin kysellä nettipalstalla apua tällaisiin, kun - apua, voiks sellaista ollakaan - nettiä ei ollut!).

Mutta kuten totesin, rauhoitu jo. Jos mielipiteeni (itsenäistyminen on poikaa!) ei kelpaa, niin ei siitä tarvitse välittää. Minähän vain keskustelin keskustelupalstalla, sinä täällä koko ajan ärhennät! ;-)))))

Aloittaja... kirjoitti:

Miksi sinua häiritsee niin kovasti se, että joku haluaa tietää miten jotkut muut toimivat? Se kuuluu ihmisten perusluonteeseen, että omaa tilannetta peilataan muihin. Näillä palstoillahan juuri kysytään neuvoja ja ihmisten kokemuksia asioista. Raha-asiat ei ole ollenkaan tyhmin asia kysyä muiden toimintatapoja. Mikset mene muihin ketjuihin valittamaan, että miksi ihmiset siellä kysyvät neuvoja muilta. Ihmeellistä tiukkapipoisuutta kun ei saisi neuvoja kysyä ja pitää tulla muiden tekemä ketju pilaamaan. Aivan vastaavanlaista ketjua en muutenkaan löytänyt. Muissa ketjuissa käsitellään sitä, jos kumppani muuttaa toisen omistusasuntoon mutta tässä oli vuokra-asunnosta kyse.

Lisäksi en sinuna yhtään kehuskelisi sillä, miten olet kahdessa suhteessasi osannut ihan itse raha-asioista sopia. Sillä nämä suhteehtaan ovat päättyneet molemmat eroon (tai ainakin toinen) käyttämästäsi imperfektistä päätelleen. Mitä kehuttavaa siinä on, että osaa raha-asioista sopia jos ei muuten osaa pidä suhdetta koossa ja päätyy aina eroon.

Lue lisää

Pidän sitä kansalaisvelvollisuutena, että ihmiset osaavat itse keskenään sopia raha-asiansa. Olen samaa mieltä, että itse on osattava suhteessa nuo asiat hoitaa ja jos ei tosiaan osaa, silloin kannattaa miettiä, onko vielä kypsä suhteeseen ja sukupuolielämään, sillä siinä on aina riskinsä, että siihen tulee lapsi ja jos ei osaa edes aikuisten asioita itse keskenänsä sopia, niin miten sitten huolehtia lapsen asioista. Niimpä!

Aloittaja.... kirjoitti:

Juuri mikään saamistani vastauksista ei koskenut täysin omaa tilannettani eli opiskelija-töissäkäyvä. Ehkä yksi vastaus koski itse aihetta, muut kommentoivat toisen kirjoittajan asemaa. En ole kuitenkaan samassa tilanteessa kuin esim. 97€/kk tienaava, joten haluaisin samassa tilanteissa olevien toimintatapoja.

Lue lisää

tänään vasta vastailin enkä nyt juuri muista että millä nimimerkillä, mutta mainitsin kuitenkin että tilanteeni on sama kuin sinun. Olen siis opiskelija ja saan opintotukea ja asumislisää yhteensä 450€/kk. Lisäksi muutamia työvuoroja keikkaluontoisesti. Mies käy töissä, mutta palkka ei ole kovin korkea. Saa kuitenkin ainakin kolmisen kertaa sen minkä minä. Tästä huolimatta meillä maksetaan kulut puoliksi, sillä kumpikaan ei siitä kärsi. Minun tulot riittää siihen hyvin, ja miehelle jää sitten vaan enemmän rahaa säästöön/omaan käyttöön. En ole koskaan kokenut tätä ongelmalliseksi, koska sehän on aivan selvä ettei opiskelijalle jää paljon tuhlattavaa. Jostain syystä kuitenkin rahaa riittää esim. matkusteluun, vaikka siitäkin maksan oman osuuteni. Ja kuten jo toisessa vastauksessa kerroin, on tilanne ollut joskus niinkin päin, että mies on ollut työtön ja minä olen maksanut kaikki pakolliset kulut. Mies on sitten maksellut minulle takaisin kun on saanut rahaa. Sama käytäntö toisinkin päin. Jos minulta loppuisi rahat niin mies sitten maksaisi menot ja minä joskus hänelle takaisin. Ruoka, bensa ym. kulut maksetaan myös puoliksi.

Olen ehdottanut miehelleni, että laittaisimme kulut puoliksi suhteutettuna tuloihin eli enemmän tienaava maksaisi kauppa ym. laskuista vähän enemmän. Ei käynyt hälle. Tämä on ihan miten kukakin haluaa sopia... meillä menee niin, että minä opiskelijana ja keikkatyöläisenä teen melkein kaikki arjen ruokaostokset ja maksan laskut, vuokrat ym. juoksevat menot, autovakuutukset eli kaiken. Miehellä ollut pidempään vakitulot. Kuluihin mies laittaa etukäteen rahaa mun tilille vuokran puolikkaansa muutaman satasen. Kuun lopussa tehdään "tasoitus", eli katson kauppaostokset ja laskut ja mies omansa (siis yhteiset ruuat). Sitten hän joko laittaa mun tilille lisää rahaa tai sitten mä maksan hälle. Tiiän...monimutkaista. Mutta näin meillä! Jollakin muulla taas toisin. Mies ei koskaan anna minulle rahaa, vaan olen siitä hänelle velkaa. Itse olen taas sen luontoinen, että olisin hövelimpi antamaan toiselle.

Vaikka joskus vähän kismittää miehen ajatusmaailma - itse olen sitä mieltä, että naisen palkkapussi ei yllä syystä jos toisesta koskaan miehen tasolle niin mies vaan toteaa, että Suomessa naisetkin voivat opiskella sellaisen ammatin, jossa tienaavat yhtä hyvin - kyse on omasta valinnasta. Mitäs tienaat niin vähän.... tämä ajatusmalli joskus kiukuttaa kyllä, mutta tämä on totta, toisaalta... mistä koskaan voi tietää mikä valinta johtaa mihinkin...tästä voisi keskustella loputtomiin. Kyllä meillä ollaan keskusteltu tämä "mutta mehän ollaan samaa perhettä" jne.. mutta mies vaan tuntee itsensä sitten hyväksikäytetyksi. Minun mielestä tässä ei ole kyse rakkauden puutteesta. Raha ja rakkaus on minun mielestä hyvä pitää erillään... (tämä on taas yksi mielipide muitten joukossa).

Käyttörahaa minulla ei juuri ole, mutta en tarvitsekaan mitään, paitsi välillä on hyviä kausia kun töitä riittää tai on aikaa tehdä niitä...Olen kantanut selkä vääränä kirpparille vanhoja vaatteita ja nurkat vaan pursuilee tavaraa. Rakastan miestäni, joka haluaa luopua kaikesta turhasta omaisuudestaan ja on vaatimaton ja tarkka rahankäytössään.

Mutta asioista voi tosiaan ajatella niin monella eri tavalla...

jee jee kirjoitti:

Olen ehdottanut miehelleni, että laittaisimme kulut puoliksi suhteutettuna tuloihin eli enemmän tienaava maksaisi kauppa ym. laskuista vähän enemmän. Ei käynyt hälle. Tämä on ihan miten kukakin haluaa sopia... meillä menee niin, että minä opiskelijana ja keikkatyöläisenä teen melkein kaikki arjen ruokaostokset ja maksan laskut, vuokrat ym. juoksevat menot, autovakuutukset eli kaiken. Miehellä ollut pidempään vakitulot. Kuluihin mies laittaa etukäteen rahaa mun tilille vuokran puolikkaansa muutaman satasen. Kuun lopussa tehdään "tasoitus", eli katson kauppaostokset ja laskut ja mies omansa (siis yhteiset ruuat). Sitten hän joko laittaa mun tilille lisää rahaa tai sitten mä maksan hälle. Tiiän...monimutkaista. Mutta näin meillä! Jollakin muulla taas toisin. Mies ei koskaan anna minulle rahaa, vaan olen siitä hänelle velkaa. Itse olen taas sen luontoinen, että olisin hövelimpi antamaan toiselle.

Vaikka joskus vähän kismittää miehen ajatusmaailma - itse olen sitä mieltä, että naisen palkkapussi ei yllä syystä jos toisesta koskaan miehen tasolle niin mies vaan toteaa, että Suomessa naisetkin voivat opiskella sellaisen ammatin, jossa tienaavat yhtä hyvin - kyse on omasta valinnasta. Mitäs tienaat niin vähän.... tämä ajatusmalli joskus kiukuttaa kyllä, mutta tämä on totta, toisaalta... mistä koskaan voi tietää mikä valinta johtaa mihinkin...tästä voisi keskustella loputtomiin. Kyllä meillä ollaan keskusteltu tämä "mutta mehän ollaan samaa perhettä" jne.. mutta mies vaan tuntee itsensä sitten hyväksikäytetyksi. Minun mielestä tässä ei ole kyse rakkauden puutteesta. Raha ja rakkaus on minun mielestä hyvä pitää erillään... (tämä on taas yksi mielipide muitten joukossa).

Käyttörahaa minulla ei juuri ole, mutta en tarvitsekaan mitään, paitsi välillä on hyviä kausia kun töitä riittää tai on aikaa tehdä niitä...Olen kantanut selkä vääränä kirpparille vanhoja vaatteita ja nurkat vaan pursuilee tavaraa. Rakastan miestäni, joka haluaa luopua kaikesta turhasta omaisuudestaan ja on vaatimaton ja tarkka rahankäytössään.

Mutta asioista voi tosiaan ajatella niin monella eri tavalla...

Lue lisää

Miehiä on eri tavoin ajattelevia. Oma mieheni pahoitteli tilannetta, kun työsopimustani ei enää uusittu, kun tulin raskaaksi. Hän suoraan sanoi, että tuo on työelämässä niin iso epäkohta ja koska biologia on mitä on, naiset siitä kärsivät. Palkka ei myöskään pääse kehittymään samaa tahtia kuin miehillä, jos perheeseen tulee lapsia. Niitä lapsia haluavat miehetkin, joten on aika yksisilmäistä, että siitä rangaistaan pelkästään naisia. Tämä ei ole edes mitenkään ammatinvalintakysymys vaan yleinen ongelma. Meidän perheessä on yhteiset rahat ja mieheni joutuu sitten elättämään meidät kaikki kolme sen aikaa, kun olen vauvan kanssa kotona. Hän tekee sen omasta aloitteestaan ja hän sen lapsen halusikin, vaikka minulla on ollut jo vuosia pätkätyö pätkätyön perään ja riskinä oli, että uutta pätkää ei heru, jos vauva tulee. Hedelmällistä ikää ei kuitenkaan riitä loputtomiin, joten jos lapsen haluaa, niin se on pakko tehdä ennen neljääkymppiä, koska sen jälkeen riskit ovat jo todella suuret.

Me ollaan molemmat töissä ja yhdessä asuttu 2,5 vuotta. Yhteinen tili ollut jo reilun vuoden.
Mies tienaa 2100-2300e/kk ja minä tienaan 1600-1700e/kk.
Kaikki rahat laitetaan yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki laskut, ruoat, koirien ruoat, molempien harrastukset ja päähänpistot.
Mies ei meillä tuhlaa rahaa tuskin ollenkaan muuhun kuin ruokaansa, jonka syö töissä. Minä taas saatan ostaa vaatteita/kosmetiikkaa. Mutta nekin rajoittuvat max. 200e kuukaudessa.
Rahaa jää säästöön.

Oli kuitenkin aika, kun minä elin suurinpiirtein "yli varojen" ja olimme suurinpiirtein rahattomia aina loppukuusta. Rahaa ei jäänyt säästöön tippaakaan, vaan kaikki meni. Mies valitti asiasta ja minä aikuistuin. Ymmärsin, että niin ei voi elää. Varsinkaan, kun miehelläni on parempi palkka ja jos hän asuisi yksin, jäisi hänelle paljon enemmän rahaa säästöön. Ymmärsin, että se oli väärin miestäni kohtaan. Käytin häntä hyväksi.
Aloin hoitamaan raha-asioitamme, laitoin rahaa säästöön yhteisiä hankintoja varten. Rajoitin paljon rahankäyttöäni enkä tee enää heräteostoksia.

Oli myös aika, kun mies oli 6kk lomautettuna ja tuolloin minulla oli palkka vielä 1450e/kk. Mies sai kelasta 500eur eli vähän alle vuokrahinnan. Maksoimme sillä vuokran ja minun palkallani kaiken muun. Tuolla palkalla piti maksaa kahden ihmisen puhelinlaskut, nettilaskut, kahden auton autovakuutukset kahden auton dieselverot, kotivakuutus, auton lainalyhennys, elättää kaksi ihmistä, elättää kolme koiraa... Ja kertaakaan en miehelleni sanonut, että hänen pitäisi maksaa puolet kaikista omat menonsa. Sellainen ei tullut edes mieleeni, sekunniksikaan.

Oli nimittäin päivänselvää siinä vaiheessa, kun yhteen muutettiin, että rahat on yhteiset. Minulla vain kesti hetki ymmärtää tehdä jotain omalle rahankäytölleni.
Siksi en ymmärrä, mitä teidän avomiehenne päässä oikein liikkuu, jos he vaativat, että kaikki pitää maksaa puoliksi. Eihän tuossa vaiheessa enää mitään KÄMPPIKSIÄ olla.