kun tuntuu että kun löytää rakkauden ,alkaa heti pelko sen menettämisestä.
Onko Rakkaus luopumista
kummaa
14731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elämä on tietyllä tavalla luopumista, mutta pitää toivoa että hyvät asiat jäävät viimeiseksi luoksemme.
http://www.youtube.com/watch?v=jz89JYQRBtk&feature=related
onnellinen, et rakastuin sinuun, et sain kokea tämän järjettömän rakkauden ! Haluan niin nähdä sut, ja toisaalta pelkään...
onnellinen rakkaudestani sinuun vaikka se suurtahttp://www.youtube.com/watch?v=Qk3mYqDEOZE onkin ollut.
n/m
http://www.youtube.com/watch?v=Qk3mYqDEOZE
Miksi minä?
Onhan sinulla ottajia kaunis ja älykäs nainen.
Jos minä olen sinun toinen liekkisi, rinnallakulkija, ystäväsi....niinkuin aina olen ollutkin.
Itsekkin sitä toivoit ystävyyden riitävän sinulle.
ehkä niin on. Ystävyys, kädestä pitäminen pahoina hetkinä, on ehkä kaikkein tärkeintä maailmassa. Luottaminen toiseen, on syvintä rakkautta.
Ystävyys parhaimmillaan on rakkautta suurinta.
Hyvää viikonloppua Sinulle. Hali.
jotain hyvää saa, niin kohtahan se loppuu, niin sitä ajattelee,tai toinen pettää tai jotain muuta ikävää.
Miksi on niin helppo uskoa siihen ,että elämä anta aina vaan HUONOA ! Miksi ei vois uskoa,että elämä antaa myös HYVÄÄ !
"kiukuttelija" sinä, saat kyllä luunapin:))
tuntuu juuri tuolta; rakkaus on luopumista. Tai toisaalta suurinta rakkautta on osata luopua silloin kun juuri halusi tiukimmin kiinnipitää.
Onhan luovuttava omista lapsistaan kun he aikuistuvat, on luovuttava rakkaistamme kun he kuolevat ennen meitä ja on luovuttava varattuna ihmisestä, johon voi rakastua/jota rakastaa täydestä sydämestään.
Siitä voisin laajentaa mielikuvaa koko elämän kattavaan luopumiseen. Elämä on luopumista.
Jo varhain lapsuudessamme saatu perusta pettymysten kestämiseen joutuu koko elämämme koetukselle. Perustaa horjutetaan varmasti jokaisen elämässä jossain vaiheessa.
Mistähän aina saisi voimaa jatkaa eteenpäin?
Mitenhän oppimisi myös kestämään toisten ihmisten sanat, silloin kun ne kirpaisevat sydämeen?
Miten jaksaisi aina olla riittävän vahva?
Ja taas osaisi olla heikkoudessaan vahva.
Ehkä omien rakkaittemme tuella.
Alan olla sillä kannalla, että rakkaus onkin luulemista.
Luopua pelosta ja rakastaa.
.
Välillä tullut mieleen ajatus poistaa kaiikki määritteet siitä,
ei sitoa sitä mihinkään. Kun ei se asetu niihin.
Vaan rakastaa.