Haluaisin kuulla muiden kokemuksia SSRI-lääkkeiden lopettamisesta. Itse olen käyttänyt sertraliinia nyt jo yli 6 vuotta paniikkihäiriöön. Eli lähes koko aikuisikäni. Vahvuus oli vuosien ajan 50mg päivässä, mutta nyt olen pärjännyt puolitoista vuotta vahvuudella 25mg päivässä.
Olen yrittänyt lopettaa lääkkeiden käytön nyt kahdesti. Aiempi lääkärini kehoitti vähentämään lääkityksen vahvuutta tuohon 25 mg:aan, jossa se nyt on pysynyt. Sama lääkäri kehoitti myös vähentämisen jälkeen lopettamaan lääkityksen, jota yritin jouluna 2008. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta kuukauden jälkeen paniikkioireet alkoivat palata. Menin toiselle lääkärille (aiemmalle lääkärille ei enää päässyt), ja hän kirjoitti uuden reseptin ja antoi myös beetasalpaajia lisäksi. (Ennen käytin diapameja lisänä, mutta niitä ei haluttu enää määrätä sivuvaikutusten vuoksi). Jatkoin siis samaa lääkitystä ja oloni parani. Lääkäri kehoitti jatkamaan lääkitystä puolella teholla jonkun aikaa ja lopettamaan sitten paremmalla onnella.
Lopetin lääkkeiden käytön viime syksynä toistamiseen, kun ajattelin sen nyt onnistuvan. Taas meni kuukausi pari ihan hyvin, olo oli hyvä, ehkä parempikin kuin lääkkeiden kanssa, mutta sitten alkoi ahdistaa. Iltaisin tuntui rinnassa puristava ja painava tunne, kuin joku olisi painanut polvella minua alaspäin. Ajatukset olivat synkkiä, eikä mikään kiinnostanut. Tuntui todella pahalta. Aloin jopa ymmärtää itsemurhaajia, jotka haluavat kuolla ahdistuksen vuoksi. Ajattelin, ettei se ole mikään ihme, jos tälläinen tunne jatkuisi vuosikausia. En saanut mitään tehtyä, ja asiat, jotka normaalisti saivat minut iloiseksi, olivat nyt taakka. Tuntui, ettei mitään edes kannattanut yrittää, kun kuitenkin kaikki menee pieleen, ja minä olen niin ahdistunut, etten voi nauttia mistään.
Menin sitten taas lääkärille, ja taas uudelle, koska aiemmalla minulla ei ollut enää mahdollista käydä. Uusi lääkäri oli normi tk-lääkäri, joka kuunteli ja ymmärsi mielestäni paremmin kuin aiemmat "paremmat" ei-tk-lääkärit. Hän kirjoitti uuden sertraliini-reseptin ja myös beetasalpaajia. Hän kertoi myös, että aiempi lääkäri oli määrännyt liian vahvoja beetasalpaajia. Minulla on matala verenpaine, ja ko. lääke madalluttaa sitä ennestään, ja saamillani salpaajilla olisin saanut vaikka hengen itseltäni, vaikka olisin käyttänyt niitä ohjeen mukaan. Uusi lääkäri antoi 10mg tabletteja beetasalpaajia, kun edellinen määräsi 40mg. Yllättävä tieto tuokin, kun edellinen lääkäri ei kysellyt verenpaineesta mitään, eikä edes mitannut sitä. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Uusi lääkäri myös kertoi, että liian vahva beetasalpaaja voi provosoida paniikkioireita, kun sydämenlyönnit hidastuvat, ja alkaa heikottaa, niin keho menee paniikkitilaan.
Olen nyt jatkanut käyttämällä 25mg sertraliinia päivittäin ja beetasalpaajia olen käyttänyt tabletin ehkä 3kk välein.. eli tosi harvoin niitä tarvitsee. Lääkkeiden aikana liikunnalla saa tosi hyvän olon itselleen, ja ahdistaminen vähenee. Ilman lääkkeitä juoksulenkin jälkeen on vartin hyvä olo, ja sitten taas alkaa rinnasta puristaa.
Onko siis muilla samantyyppisiä oireita lääkkeiden lopettamisen yhteydessä, ja oletteko päässeet lääkkeistä eroon? Täällä on usein kerrottu, että jo vuoden käytön jälkeen tulee vieroitusoireita, mutta onko kukaan päässyt lääkkeistä kokonaan eroon ja millaista elämä on nyt? Itseäni hirvittää ajatus, että olen koukussa sertraliiniin ja ilman niitä kärsin jatkuvasta ahdistuksesta.
Vartin paniikkikohtauskin olisi parempi, kuin jatkuva ahdistuksen tunne.
Olen yrittänyt lopettaa lääkkeiden käytön nyt kahdesti. Aiempi lääkärini kehoitti vähentämään lääkityksen vahvuutta tuohon 25 mg:aan, jossa se nyt on pysynyt. Sama lääkäri kehoitti myös vähentämisen jälkeen lopettamaan lääkityksen, jota yritin jouluna 2008. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta kuukauden jälkeen paniikkioireet alkoivat palata. Menin toiselle lääkärille (aiemmalle lääkärille ei enää päässyt), ja hän kirjoitti uuden reseptin ja antoi myös beetasalpaajia lisäksi. (Ennen käytin diapameja lisänä, mutta niitä ei haluttu enää määrätä sivuvaikutusten vuoksi). Jatkoin siis samaa lääkitystä ja oloni parani. Lääkäri kehoitti jatkamaan lääkitystä puolella teholla jonkun aikaa ja lopettamaan sitten paremmalla onnella.
Lopetin lääkkeiden käytön viime syksynä toistamiseen, kun ajattelin sen nyt onnistuvan. Taas meni kuukausi pari ihan hyvin, olo oli hyvä, ehkä parempikin kuin lääkkeiden kanssa, mutta sitten alkoi ahdistaa. Iltaisin tuntui rinnassa puristava ja painava tunne, kuin joku olisi painanut polvella minua alaspäin. Ajatukset olivat synkkiä, eikä mikään kiinnostanut. Tuntui todella pahalta. Aloin jopa ymmärtää itsemurhaajia, jotka haluavat kuolla ahdistuksen vuoksi. Ajattelin, ettei se ole mikään ihme, jos tälläinen tunne jatkuisi vuosikausia. En saanut mitään tehtyä, ja asiat, jotka normaalisti saivat minut iloiseksi, olivat nyt taakka. Tuntui, ettei mitään edes kannattanut yrittää, kun kuitenkin kaikki menee pieleen, ja minä olen niin ahdistunut, etten voi nauttia mistään.
Menin sitten taas lääkärille, ja taas uudelle, koska aiemmalla minulla ei ollut enää mahdollista käydä. Uusi lääkäri oli normi tk-lääkäri, joka kuunteli ja ymmärsi mielestäni paremmin kuin aiemmat "paremmat" ei-tk-lääkärit. Hän kirjoitti uuden sertraliini-reseptin ja myös beetasalpaajia. Hän kertoi myös, että aiempi lääkäri oli määrännyt liian vahvoja beetasalpaajia. Minulla on matala verenpaine, ja ko. lääke madalluttaa sitä ennestään, ja saamillani salpaajilla olisin saanut vaikka hengen itseltäni, vaikka olisin käyttänyt niitä ohjeen mukaan. Uusi lääkäri antoi 10mg tabletteja beetasalpaajia, kun edellinen määräsi 40mg. Yllättävä tieto tuokin, kun edellinen lääkäri ei kysellyt verenpaineesta mitään, eikä edes mitannut sitä. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Uusi lääkäri myös kertoi, että liian vahva beetasalpaaja voi provosoida paniikkioireita, kun sydämenlyönnit hidastuvat, ja alkaa heikottaa, niin keho menee paniikkitilaan.
Olen nyt jatkanut käyttämällä 25mg sertraliinia päivittäin ja beetasalpaajia olen käyttänyt tabletin ehkä 3kk välein.. eli tosi harvoin niitä tarvitsee. Lääkkeiden aikana liikunnalla saa tosi hyvän olon itselleen, ja ahdistaminen vähenee. Ilman lääkkeitä juoksulenkin jälkeen on vartin hyvä olo, ja sitten taas alkaa rinnasta puristaa.
Onko siis muilla samantyyppisiä oireita lääkkeiden lopettamisen yhteydessä, ja oletteko päässeet lääkkeistä eroon? Täällä on usein kerrottu, että jo vuoden käytön jälkeen tulee vieroitusoireita, mutta onko kukaan päässyt lääkkeistä kokonaan eroon ja millaista elämä on nyt? Itseäni hirvittää ajatus, että olen koukussa sertraliiniin ja ilman niitä kärsin jatkuvasta ahdistuksesta.
Vartin paniikkikohtauskin olisi parempi, kuin jatkuva ahdistuksen tunne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voiko olla totta, ettei KUKAAN ole päässyt lääkkeistä eroon? Vai eivätkö nämä tyypit enää vieraile palstalla?
kyllä on, takana reilu vuosi sitalopraamia xanor tarvittaessa. Puoleen vuoteen ei enää xanoria, eikä yli 4 kuukauteen yhtään sitalopraamia. Ja paremmin menee nyt kuin kertaakaan niiden kanssa.
Cipralexin noin viikko sitten. Takana on n. 2,5 vuotta kokemusta laakkeesta, ihan positiivista. Aloitin 5mg:lla ja noin puolen vuoden paasta korotettiin annos 10 milligrammaan. Joulusta soin taas 5 mg:aa tahtaimessa laakkeen kayton lopettaminen. Muutama viikko sitten huomasin laakkeiden olevan lopussa ja olon olevan mita mainioin, joten paatin lopettaa Cipralexin kokonaan (ensin viikon ottamalla laakkeen vain jokatoinen aamu). Nyt kun lopettamisesta on se viikko tuntuu, ettaa joka paiva huimaus lisaantyy. Tanaan en ole pystynyt mihinkaan juuri inhottavan huimauksen ja sahkoiskumaisten tuntemusten takia. Vaikka mahallaan makaa ja yrittaa lukea kirjaa, huimaa jatkuvasti.. Mutta tahtoni lopettamiseen on kova, ja kylla mina naiden oireiden kanssa jaksan taistella (on se sen arvoista). Tsemppia muille lopetteleville ja voimia niille, jotka ovat laakitysta aloittamassa. On hyva pitaa mielessa, ettei lopettaminen ole valttamatta helppoa (niin kuin ei mikaan muukaan elamassa), vastaisuuden varalta!