Luin toisen ketjun ja aloin kunnolla pohtia asiaa. Siellä luki että suurella osalla naisista masennus johtuu parisuhteesta. Sairastan psykologin arvion mukaan vakavaa masennusta ja kohtalaista uupumusta ja tähänolen saanut lääkityksen jota olen syönyt nyt 3 viikkoa. Ja epäilen masennukseni johtuvan suurimmaksi osaksi parisuhteestani.
En jaksa enää alata erittelemään mitä parisuhteessa on tapahtunut. Liikaa kuitenkin asioita jotka ovat järkyttäneet mieltäni niin etten toivu niistä varmaan ikinä. Mies katuu tekojaan ja on muuttunut totaalisesti, haluaa tukea minua kaikessa eikä halua menettää minua. Minä taas olen ollut jo pitkään katkeamispisteessä. Kaikki alkoi melkein 6 vuotta sitten kun mieheni petti minua ystäväni kanssa. Sen jälkeen olen kärsinyt masennusjaksoista. En ole pitänyt niitä kovin pahoina ja ajatellut että aika auttaa ja kolmen vuoden jälkeen tuntuikin että aika alkaa viimein auttaa. Sitten parisuhteemme kohtasi uuden kriisin joka kesti vuoden ja sisälsi laiminlyömistä, vähättelyä sekä kolmannen osapuolenkin miehen puolelta, mutta ilmeisesti ei pettämistä. Sillä ei loppujen lopuksi ole väliä petettiinkö minua vai ei, yhtä pahalta se tuntuisi joka tapauksessa. Tilanne meni niin pahaksi että mieleni teki ajaa rekan alle ja lopettaa koko kärsimys. Sitten kaikki alkoi kuitenkin taas mennä paremmaksi, palasimme yhteen ja olin kuukausia onnellinen. Kunnes masennuskausi taas iski. Tuo kausi kesti 3 kuukauttaja yltyi todella pahaksi, mutta tilanne taas parani.
Ja nyt olen tässä. Se iskee usein talvella. Viimeiset 4 kuukautta olen voinut todella huonosti. Minua ahdistaa enkä kestä enää mieheni kosketusta. Hädin tuskin voin katsoa häntä silmiin puhumattakaan siitä että voisin sanoa rakastavani häntä. Miksi sanoisin jotain mistä en ole varma? Olen puhunut hänelle tunteistani että haluaisin elää yksin, mutta tällä hetkellä kuitenkin tuntuu että olen liian heikko olemaan yksin. Menneisyyden tapahtumat ovat uuvuttaneet minut niin totaalisesti etten pysty käsittelemään niitä. Ne ovat kivuliaita. Lähes kaikesta muusta voin puhua psykologini kanssa itkemättä, mutta en parisuhteeni asioista. Pahinta minusta tässä on se, että rakastan kuitenkin vielä miestäni. Enkä toisaalta haluaisi hänestä erota, mutta en näe vaihtoehtoa. Haluaisin olla hänen kanssaan mutta en enää näe häntä rinnallani perhettä perustamassa.
Nyt en tiedä mitä tekisin. Oloni on hieman parempi mutta en tiedä johtuuko se lääkkeestä vai kesän lähestymisestä. Veikkaan jälkimmäistä sillä pahimmat masennnuskaudet ovat aina talvisin. Lääkkeellä ei tunnu olevan mitään vaikutusta mihinkään. Psykologini ja monet muut ovat sanoneet että tässä tilassa tulisi välttää suuria elämänmuutoksia ja keskittyä paranemiseen, mutta miten voin parantua tässä suhteessa? Alkaako kaikki alusta kun vihdoin tunnen oloni paremmaksi? Onko miehestä eroaminen ainoa keino ulospääsyyn? Mieheni tukee minua paljon ja hän todella yrittää auttaa minua. Hän sanoi että olisi valmis parisuhdeterapiaan mutta ei tahdo luopua minusta.
Minusta tuntuu että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä, mutta samalla tunnen olevani liian heikko käsittelemään sekä eroa pitkästä, vakavasta parisuhteesta sekä vakavaa masennusta ja uupumusta. Miten siitä voi selvitä?
En tiedä mitä tekisin. Haluan vain voida taas hyvin ja olla onnellinen.
Parisuhde syynä masennukseen?
15
7768
Vastaukset
- masistäti
." Siellä luki että suurella osalla naisista masennus johtuu parisuhteesta."
En nyt kyllä ihan niin sanonut. Mutta että monella masentuneella naisella on huono parisuhde.
Menkää parisuhdeterapiaa, jos mies kerran suostuu siihen.
Se voi joko parantaa suhdettanne tai sitten selventää eroajatuksia.
Me kävimme pariterapiassa ja sen kuluessa tajusin lopullisesti, ettei hommasta tule mitään.
Miehesi käyttäytyy juuri tyypillisesti, että kovasti on tukena ja kiltti, kun huomaa, että naisella alkaa olla mitta täysi, mutta kun tilanne hieman rauhottuu, törkeä käytös jatkuu. Olen kokenut tuon, vaikka minun exäni ongelma ei ollut uskottomuus.
Ei se nyt niin ole, että pitäisi välttää elämänmuutoksia, kun on terapiassa tai masentunut, mutta kannattaa tietysti tarkkaan harkita.- Äityli itä-suomesta
Itse painiskelen juuri samanlaisen ongelman kanssa...erota vai ei...parisuhde ei toimi,ei ole toiminut vuosiin.Sairastan masennusta vaihtelevasti,välillä syön lääkkeitä,nyt tällä hetkellä taas en.Yritän päästä "jaloilleni" ilman.luontaistuotteiden avulla.Lueskelin eilen päiväkirjojani melkein 10 v. ajalta ja huomasin että en ole voinut hyvin,siis todella hyvin,koko aikana.Naimisissa ollaan oltu syksyllä 29 v. ja meillä on tänä vuonna 12v.täyttävä tytär.Itse juoksen terapeutilla säännöllisin väliajoin purkamassa mieltäni ja kerran tämä terapeutti otti esille parisuhteeni....keskusteltuamme aiheesta hän suositteli parisuhdeterapiaa,mutta esittäessäni sitä miehelleni hän tyrmäsi sen oitis!Asiat pitää kuulemma pystyä puhumaan keskenään,mutta kun me ei pystytä!!!Mies ei aloita koskaan ongelmien selvittelyä,hänen mielestään ilmeisesti ei ole mitään ongelmaa...hänellä on harrastuksena talvisin moottorikelkkailu,kesäisin uistelu,minulla ei ole mitään!En haluaisi särkeä kotia tytöltämme,mutta en tiedä jaksanko näinkään ikuisesti.Paljon on ongelmia mitä en tässä jaksa purkaa mm. seksiä meillä harrastetaan n.pari kertaa vuodessa,eikä syy ole minussa ettenkö haluaisi,mies se meillä pihtaa,eikä kuulemma tiedä syytä,kun olen yrittänyt sitä kysellä.Tässä vain eräs monista ongelmistamme...Toivon kuitenkin sinulle ihanaa kevättä ja tulevaa kesää!
- x-candi
paheta kun vaimoni sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen. sairastuin itse ja nyt mennään todella oudoissa sfääreissä.terapiaa kokeiltiin mutta minua ei kuunneltu ja minusta on tullut syntipukki kaikkeen mahdolliseen.
- Iskulause
siis ei sillä, että menee huonosti mutta tavallaan.. Luulin jo että olen ainoa, joka pohtii parisuhdetta syypäänä masennukseen!! Ihanaa, että näin ei ole.
Olen masentunut, käytän mielialalääkkeitä, käyn puhumassa ammattilaiselle, käymme miehen kanssa yhdessä pariterapiassa, mutta... Olo on paska. Olo on todella paska.
Syytä olen pohtinut, pitkään. Tuntuu, että olin ennen tätä parisuhdetta kovin elävä, iloinen ja innokas tekemään kaikkea. Sen jälkeen pikkuhiljaa rauhotuin ja koin tämän miellyttäväksi asiaksi. Nyttemmin olen huomannut olevani patalaiska, mikään ei kiinnosta, kun mies tekee kaiken ja mies voi tehdä kaiken ja jätän miehelle kaiken. Mitään en tee, mitään en harrasta.
Ongelmana koen myös sen, että mies on todella kiltti, ihana, mukava, auttavainen, mutta olemme niin erilaiset ja niin eri aaltopituuksilla, ettemme yksinkertaisesti kohtaa millään tasolla kauniisti. Intiimielämää ei ole ollut aikoihin. Jos yritän vitsin heittää tai saada toisen nauramaan, hän ei ilahdu, ei tajua koko asiaa. Tästä on tullut jo kitkaa välillemme pidemmän aikaa, kun ei vain löydy mitään yhteistä.
Lapsia on, mutta yhdessä en elä lasten takia. Pidemmän päälle se ei toimi ja suhteessa pitää kuitenkin kunnioittaa toista. Tätä en osaa enää edes tehdä ja koen mieheni jotenkin rasitteeksi.
Näihin ei tarvitse vastata, että mitä tehdä, mitä ei ja näin eespäin. Halusin vain purkaa mieltäni vähän ja hoidan nämä toimenpiteeni sitten ihan itse, ajan kanssa ja ammattiapua hyödyntäen, kiitos vain.- bird2
Eli kaikki mitä ketjussa on voisi olla minulta kirjoitettu. Paitsi että mieheni ei tietääkseni ole ollut uskoton. Alkuaikoina oli mustasukkainen minusta..sairaalloisen, sitten koukutti minua niin,että kertoi tytöistä jotka häntä kiinnostaa tai sitten hänestä ovat kiinnostuneet. Tätä vieläkin, kännykässä viestejä naisilta. Mies ei ole komea joten en sitä usko että on pettänyt.
Sitten kamalat raivarit pienistä asioista ja sai minut pyytelemään anteeksi ja anelemaan sovintoa, toisten syyllistäminen. Ei hoitanut mitään vaan inä olin taloudenhoitaja ja tein kaiken puolesta kun mies nukkui ja valvoi. Lopulta hain turvaa ja hyväksyntää muilta miehiltä ja kuvittelin että saisin toisesta suhteesta ulspääsyn, mutta eihän niin käynyt. Aina olin todella rakastunut ja miehet vain halusi seksiä nätiltä tytöltä.
Sitten mieheni sai tietää ja syyllisti minua niinkuin teinkin väärin, mutta voin niin huonosti.
Nykyään meillä lapsia 2 ja mies se joka tekee kaiken ja minä masentunut ja en jaksa. Kaikki mikä ennen tärkeää minulle on menettänyt tärkeytensä. Miten kaikki on kääntynyt päälaelleen?
Miksi minä sairastuin eikä mies vaikka hän masentunut suhteen alkuaikoina selvästi ja minä hoivasin häntä.
Tämä kuvio toistuu välillä...eli mies on laiska tai ei pidä lupauksiaan jättää minulle kodin vastuun ym ja sitten pyytelee anteeksi ja tekee taas kaiken tai antaa rahaa. Koukuttaa ja tekee riippuvaisen. Myös nykyään minun kaikki pakko kertoa hänelle, koska hän saisi kuitenkin jotenkin selville kaiken.
Seksiä ei ole kuin pari kertaa vuodessa, mies ei tee aloitteita niin ja ikää 32v - 12+13
bird2 kirjoitti:
Eli kaikki mitä ketjussa on voisi olla minulta kirjoitettu. Paitsi että mieheni ei tietääkseni ole ollut uskoton. Alkuaikoina oli mustasukkainen minusta..sairaalloisen, sitten koukutti minua niin,että kertoi tytöistä jotka häntä kiinnostaa tai sitten hänestä ovat kiinnostuneet. Tätä vieläkin, kännykässä viestejä naisilta. Mies ei ole komea joten en sitä usko että on pettänyt.
Sitten kamalat raivarit pienistä asioista ja sai minut pyytelemään anteeksi ja anelemaan sovintoa, toisten syyllistäminen. Ei hoitanut mitään vaan inä olin taloudenhoitaja ja tein kaiken puolesta kun mies nukkui ja valvoi. Lopulta hain turvaa ja hyväksyntää muilta miehiltä ja kuvittelin että saisin toisesta suhteesta ulspääsyn, mutta eihän niin käynyt. Aina olin todella rakastunut ja miehet vain halusi seksiä nätiltä tytöltä.
Sitten mieheni sai tietää ja syyllisti minua niinkuin teinkin väärin, mutta voin niin huonosti.
Nykyään meillä lapsia 2 ja mies se joka tekee kaiken ja minä masentunut ja en jaksa. Kaikki mikä ennen tärkeää minulle on menettänyt tärkeytensä. Miten kaikki on kääntynyt päälaelleen?
Miksi minä sairastuin eikä mies vaikka hän masentunut suhteen alkuaikoina selvästi ja minä hoivasin häntä.
Tämä kuvio toistuu välillä...eli mies on laiska tai ei pidä lupauksiaan jättää minulle kodin vastuun ym ja sitten pyytelee anteeksi ja tekee taas kaiken tai antaa rahaa. Koukuttaa ja tekee riippuvaisen. Myös nykyään minun kaikki pakko kertoa hänelle, koska hän saisi kuitenkin jotenkin selville kaiken.
Seksiä ei ole kuin pari kertaa vuodessa, mies ei tee aloitteita niin ja ikää 32vvuosi kymmenet asioita muuttaneet.
Seksielämän akteja ei voinut mitata edes sekunneissa, mies tuli jo sisään mennessään. Itselle jäi vain vastakivut.
Tein kaiken itse, leivoin vaatteet ja kotityöt, lisäksi koko avioliiton ajan tein kolmea palkkatyötä yht. 12 tuntia päivässä.
Mies hattuili kaikesta, mikään ei ollut hyvin, minä olin ruma määräilevä tyhmä hidas liikkeissäni, koska joskus miehen oli pakko katsoa lapsia. (laitoin pyykkiä kädet taikinassa tai jotain)
Nostin ulos. Siitä se sota seurasi, kulki koko sukuni ja ystäväni puhumassa millainen olin, äksyilevä ja tyytymätön kaikkeen.. Lapset kengitti joka tapaamisella, vaatimaan sitä tota ja tätä: Pyytäkää äidiltä, kyllä sillä rahaa on, ei vain anna.
Vielä kymmenen vuotta erosta, kävi vanhemmilleni kertoilemassa; kyllä Me vielä yhteen mennään, kun X vain lopettaa kiukuttelun. Mikä johti siihen, etten voinut enkä saanut tavata vanhempiani.
.
Ero on silti huono ratkaisu, koska suurinosa yhtiskuntaa uskoo vakaasti, ettei yksinhuoltaja kykene kasvattamaan lapsia. Kännisen väkivaltaisen isin lapset saavat edes sympatiaa, yksinhuoltajan lapset ovat pohjakuraa.
. - bird2
12+13 kirjoitti:
vuosi kymmenet asioita muuttaneet.
Seksielämän akteja ei voinut mitata edes sekunneissa, mies tuli jo sisään mennessään. Itselle jäi vain vastakivut.
Tein kaiken itse, leivoin vaatteet ja kotityöt, lisäksi koko avioliiton ajan tein kolmea palkkatyötä yht. 12 tuntia päivässä.
Mies hattuili kaikesta, mikään ei ollut hyvin, minä olin ruma määräilevä tyhmä hidas liikkeissäni, koska joskus miehen oli pakko katsoa lapsia. (laitoin pyykkiä kädet taikinassa tai jotain)
Nostin ulos. Siitä se sota seurasi, kulki koko sukuni ja ystäväni puhumassa millainen olin, äksyilevä ja tyytymätön kaikkeen.. Lapset kengitti joka tapaamisella, vaatimaan sitä tota ja tätä: Pyytäkää äidiltä, kyllä sillä rahaa on, ei vain anna.
Vielä kymmenen vuotta erosta, kävi vanhemmilleni kertoilemassa; kyllä Me vielä yhteen mennään, kun X vain lopettaa kiukuttelun. Mikä johti siihen, etten voinut enkä saanut tavata vanhempiani.
.
Ero on silti huono ratkaisu, koska suurinosa yhtiskuntaa uskoo vakaasti, ettei yksinhuoltaja kykene kasvattamaan lapsia. Kännisen väkivaltaisen isin lapset saavat edes sympatiaa, yksinhuoltajan lapset ovat pohjakuraa.
.Onko hyvä lapsille elää ns. kulissiliitossa missä ei oikeita tunteita vai sitten olla yksinhuoltajan lapsia jossa voisi joskus löytää jonkun ehkä jonka kanssa perustaa eri pohjalta suhteen.
Yhteiskunta kyllä tuomitsee kaikin tavoin yksinhuoltajuuden ja heitä saa haukkua. En tiedä miten jaksan tässä tyhjyydessä ja mistä sitä elämäniloa sitten saa...materiasta ja lapsista? Miten lapset oppii rakastamaan ja antamaan rakkautta jos ei sitä näe. On välittämistä mutta todellinen tunne olla yhdessä kadonnut. Mies vain koko ajan haluaa pitää minut itsellään, koska hän tietenkin rakastanut eri tavalla. Olen vain todella tyhmä. - 20+2
bird2 kirjoitti:
Onko hyvä lapsille elää ns. kulissiliitossa missä ei oikeita tunteita vai sitten olla yksinhuoltajan lapsia jossa voisi joskus löytää jonkun ehkä jonka kanssa perustaa eri pohjalta suhteen.
Yhteiskunta kyllä tuomitsee kaikin tavoin yksinhuoltajuuden ja heitä saa haukkua. En tiedä miten jaksan tässä tyhjyydessä ja mistä sitä elämäniloa sitten saa...materiasta ja lapsista? Miten lapset oppii rakastamaan ja antamaan rakkautta jos ei sitä näe. On välittämistä mutta todellinen tunne olla yhdessä kadonnut. Mies vain koko ajan haluaa pitää minut itsellään, koska hän tietenkin rakastanut eri tavalla. Olen vain todella tyhmä.aikuiseen ja lapseen on se ero, että lapselle rakkaus on oikeus vain siksi että on lapsi.
Aikuisen on jo ansaittava käytöksellään ja yhteistyöllä yhteisössä rakkaus. Näin Amy sanoi ja niinhän se on.
Mies joka makaa täydenpalvelun hotelissa, rakastaa vain itseään, sitäkin hyvin vammaisesti. - bird2
20+2 kirjoitti:
aikuiseen ja lapseen on se ero, että lapselle rakkaus on oikeus vain siksi että on lapsi.
Aikuisen on jo ansaittava käytöksellään ja yhteistyöllä yhteisössä rakkaus. Näin Amy sanoi ja niinhän se on.
Mies joka makaa täydenpalvelun hotelissa, rakastaa vain itseään, sitäkin hyvin vammaisesti.Mutta miksi asia nyt on niin että kun minä olen se joka masentunut enkä jaksa niin mies tekee kaiken. Tunnen itseni todella riippuvaiseksi ja etten jaksa tai selviä yksin. Sitten kun puhun menneisyydestä ja miten silloin oli että minä tein kaiken ja hän vain töissä tai nukkui tai koneella. Niin hän sanoo että ei se niin ollut vaan hän on muuttunut ja että ennenkin siivosi ja laittoi ruokaa. Tosin enempi kyllä minä tein ja sitten tuntuu vain että muistanko väärin. Muistan vain mitä vanhempani ovat hänestä mieltä, että hän vain nukkui ja ei osallistunut ja olin yksin. Edelleenkin ajattelen voiko ihminen niin paljon muuttua ja miksi silti olen masentunut jos hän enempi nyt osallistuu.
- 16+9
bird2 kirjoitti:
Mutta miksi asia nyt on niin että kun minä olen se joka masentunut enkä jaksa niin mies tekee kaiken. Tunnen itseni todella riippuvaiseksi ja etten jaksa tai selviä yksin. Sitten kun puhun menneisyydestä ja miten silloin oli että minä tein kaiken ja hän vain töissä tai nukkui tai koneella. Niin hän sanoo että ei se niin ollut vaan hän on muuttunut ja että ennenkin siivosi ja laittoi ruokaa. Tosin enempi kyllä minä tein ja sitten tuntuu vain että muistanko väärin. Muistan vain mitä vanhempani ovat hänestä mieltä, että hän vain nukkui ja ei osallistunut ja olin yksin. Edelleenkin ajattelen voiko ihminen niin paljon muuttua ja miksi silti olen masentunut jos hän enempi nyt osallistuu.
miksi sanot: vanhempasi sanovat?
Vanhempasi eivät ilmeisemmin asu kanssanne ja näin näkevät satunaiset tilanteet.
Kotitöissä ei ole mitään sinun ja minun vastuuta, jos olet kotiäitinä mies töissä kodin ulkopuolella, kyllä kotityöt ja lastenpäivähoito ovat kotiäidin työ.
Lasten kanssa on vastuu ja valvonta 24 tuntia vuorokaudessa, mutta ihmisen on opittava ja osattava tehdä asioita rinnakkain tai sisäkkäin tai siis yhtä aikaa.
Kun erotat; esimerkiksi WC-suihkuhuoneen pesun, n. 4 neliön huoneen peruspesuun menee n. 30 min, vaikka kuinka perusteellisesti pesisi. Keittiön työpöydät pesee ja tiskin huoltaa 40–45 min hitaampikin laittaja. 76 neliötä imuroi n. 30 minuuttiin.
Pyykkikoneellinen 4 kg menee päälle 5 min ja pyykin levittää kuivumaan 8 min. Taitteleminen ja säilytystiloihin asettelu on n. 20 min.
Koti on pidettävä selkeässä järjestyksessä, kaikella on PAIKKANSA eikä se tarkoita väliaikaistakaan laittoa sinne missä tavara vaate sattuu käymään tarpeettomaksi.
Parille kehittyy rutiini riitelykaavat, siihen kuuluu juuri tuo silloin ja silloin tein sanoit niin ja näin. Ota iso askel eteenpäin ja lopeta vanhojen kaivelu. Korrektit vanhemmat eivät ota kantaa puolisoon tai kodin kuntoon. Toisaalta vanhempiesi sanomiset ja mielipiteet heijastavat enemmän sitä, miten he ovat kasvatustyönsä tehneet.
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta tuskin “valmiita” ihmisinä, vanhempien kasvatustyö on tehty, TEIDÄN tehtävänne on kasvaa yhdessä yhteen. - Iskulause
16+9 kirjoitti:
miksi sanot: vanhempasi sanovat?
Vanhempasi eivät ilmeisemmin asu kanssanne ja näin näkevät satunaiset tilanteet.
Kotitöissä ei ole mitään sinun ja minun vastuuta, jos olet kotiäitinä mies töissä kodin ulkopuolella, kyllä kotityöt ja lastenpäivähoito ovat kotiäidin työ.
Lasten kanssa on vastuu ja valvonta 24 tuntia vuorokaudessa, mutta ihmisen on opittava ja osattava tehdä asioita rinnakkain tai sisäkkäin tai siis yhtä aikaa.
Kun erotat; esimerkiksi WC-suihkuhuoneen pesun, n. 4 neliön huoneen peruspesuun menee n. 30 min, vaikka kuinka perusteellisesti pesisi. Keittiön työpöydät pesee ja tiskin huoltaa 40–45 min hitaampikin laittaja. 76 neliötä imuroi n. 30 minuuttiin.
Pyykkikoneellinen 4 kg menee päälle 5 min ja pyykin levittää kuivumaan 8 min. Taitteleminen ja säilytystiloihin asettelu on n. 20 min.
Koti on pidettävä selkeässä järjestyksessä, kaikella on PAIKKANSA eikä se tarkoita väliaikaistakaan laittoa sinne missä tavara vaate sattuu käymään tarpeettomaksi.
Parille kehittyy rutiini riitelykaavat, siihen kuuluu juuri tuo silloin ja silloin tein sanoit niin ja näin. Ota iso askel eteenpäin ja lopeta vanhojen kaivelu. Korrektit vanhemmat eivät ota kantaa puolisoon tai kodin kuntoon. Toisaalta vanhempiesi sanomiset ja mielipiteet heijastavat enemmän sitä, miten he ovat kasvatustyönsä tehneet.
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta tuskin “valmiita” ihmisinä, vanhempien kasvatustyö on tehty, TEIDÄN tehtävänne on kasvaa yhdessä yhteen.Piti tuosta vanhemmuudesta sanoa sitä, että minun kasvatukseni on mennyt ihan persiilleen. Siis minun vanhempani eivät mielestäni ole osanneet kasvattaa minua yhteiskuntakelpoiseksi. Itse haluan kasvattaa omat lapseni eri tavalla kuin he minut. Ja tässä tulee se vaikein kohta. Miten ihmeessä kasvatat keinoin, joista vain unelmoit? Joihin sinulla ei ole mitään käytännön tietotaitoa. Tiedät vain sen, että Näin et missään nimessä halua oman lapsen kohdalla tehdä.
Esimerkki:
Lapseni 10v, kadotti kotiavaimensa ja tuli ovelle koputellen. Kysyin mitä kuuluu niin purskahti itkuun, että hukkasi avaimensa. Sanoin rauhallisesti, että No elä nyt itke, ei se maailmaa kaada, lähdetään etsimään ja selvitimme missä hänellä oli avain viimeksi ollut ja missä ei enää ollut. Hän rauhottui ja lähdimme matkaan. Avain löytyi. :)
Kun sitten mietin miten itse koin noin samassa iässä ensimmäisen avaimien hukkaamisen niin; Vanhempani huusivat minulle kurkku suorana, että mitä sinä tyhmä menet niitä hukkaamaan ja tästä lähtien saat sitten istua pihalla, kunnes he tulevat töistä, kun ei niitä avaimia ole varaa uusia ostaa ja oma on vikasi ja vielä sekin, ettei polkupyörän avainta saa pitää samassa avaimenperässä kotiavainten kanssa ja blaablaablaa. Se oli jotain todella järkyttävää. Sain tietysti sitten uuden avaimen ja sitä en hukannut, mutta siis se kohtelu. Kerroin tämän lapselleni ja hän totesi, että mä hoidin tuohon verrattuna asiani erittäin ystävällisesti ja sain hyvän mielen.
Vahinkoja sattuu. Mitä minä niistä toiselle huutamaan, kun rauhallisestikin voi kertoa.
Mutta siis onnistuin kääntämään tämän asian toisenlaiseksi mitä minulle on opetettu ja miten minuun on nämä asiat iskostuneet oman kasvatukseni kohdalta.
Palaan myös takaisin vanhempaan asiaan;
Sain lisää mielialalääkkeitä ja nyt on oloni todella hyvä. Jaksan tehdä asioita, olen kiinnostunut asioista, tunnen tunteita, sekä hyviä että huonoja. Mies on iloinen, kun olen iloinen ja kaikki ovat iloisia. Liekö sitten joudun käyttämään lääkitystä koko lopun elämääni, mutta ainakin olen ja tunnen olevani normaali ja inhimillinen ihminen. Mielialalääkkeet ovat tuoneet esiin persoonastani sen osan, jota olen vuosikaudet kaivannut. Toivon, että tämä pysyy näin.
Miehen kanssa olemme lähentyneet ja meillä on ollut jopa seksiä ja yhdyntää pari kertaa. Mikä on siis enemmän kuin edellisen vuoden aikana yhteensä. Ongelmana koen kuitenkin sen, että lääkitys väsyttää niin paljon, etten iltaisin ja öisin tee muuta kuin nuku. Mutta minulle riittää jo sekin, että haluan miestäni ja mieheni haluaa minua. Tämä lääkeongelma ja unetus luultavasti järjestyy kyllä, kun lääkäreiden kanssa puhun asiasta. Annostahan voi koittaa pienentääkin.
Aloitin myös uuden työn, kun oloni alkoi olla hyvä. Olen viihtynyt työssäni ja nautin saada tavata ihmisiä. Joskus toivon, että elämä vihdoin alkaisi rullaamaan pitkäaikaisesti hyvin. Kauhuissani luen uutisista ihmisten eroista ja toivon, ettei itselleni enää koskaan käy niin. En jaksaisi sitä, enkä haluaisi sitä. Olemme mieheni kanssa todella hyvä tiimi niin kauan, kuin minun mielialani pysyy kunnossa. Jos se tapahtuu lääkkeillä niin olkoot sitten niin.
Lapsiin vielä sen verran, että olen sitä mieltä, ettei lasten tulisi elää kylmässä tunteettomassa ympäristössä. Meillä on pitkään ollut sitä ja kun eräs päivä intouduimme mieheni kanssa suukottelemaan autossa ennen liikkeelle lähtöä niin takapenkillä oli kolme äimänä olevaa lasta, että Hei, mitä te teette, mitä tässä nyt tapahtuu?? Olivat oikeasti jotenkin järkyttyneen oloisia, et Mitä noi tekee?? Ei ne tommosta oo ennen tehnyt. Nykyisin halaamme ja hellimme toisiamme ja lapsiamme yhdessä. Olemme taas yhtä suurta perhettä ja läheisiä, ystäviä keskenämme. Unohtamatta tietenkään sitä aikuisten ja vanhempien auktoriteettia.
- la.paloma
Masennus ei mielestäni johdu yhdestä asiasta, vaan on monen tekijän summa. Varmaan parisuhteessas tapahtuneet vastoinkäymiset ovat ruokkineet masennusta. Suosittelen kuitenkin kuuntelee ammattilaisia: kun kerran miehesi on tehnyt selkeän muutoksen käytökseensä, anna ihmeessä hänen rakkaudelleen ja ajan kululle mahdollisuus. Masentunut ei jaksa ajatella rakastaako toista vai ei oikealla tavalla, koska se masennus pistää kaiken niin vinoon. Tiedän kokemuksesta. Ota vain vastaan sulle tarjottava tuki ja apu ja anna itsellesi aikaa parantua. Itselläni on masennusta ollut jaksottain lähes 12 vuotta ja voin kertoa että yksin eläessä masentuneena on äärimäisen raskasta. Sun ei tarvitse tällä hetkellä sanoa miehelles rakastavasi häntä, mutta anna hänen olla siinä elämässäs hoitamas kotitöitä yms.
- fw0ufff9wefuwe
No minulla alamäki alkoi aika pian siitä kun olin muuttanut yhteen tyttöystävän kanssa.
Ei siinä mennyt kuin reilu pari vuotta niin minä olin "valmista tavaraa". Masennus alkoi myöhemmin, mutta ratkaiseva hetki oli se, kun en osannut erota silloin kun se ensimmäisen kerran tuli mieleen siinä reilun kahden vuoden yhdessäasumisen jälkeen.
Kun en sitä eroa silloin tehnyt niin homma meni vain pahemmaksi. Tyttöystävälläni taitaa olla narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän käyttäytyy erittäin kontrolloivasti kaikkia läheisiä kohtaan. Mutta kun on muita, perheen ulkopuolisia, paikalla, niin hän on "kuin enkeli" (eli huijaa, piilottaa sen todellisen persoonallisuutensa, niin hän minuakin huijasi).
Kun muutimme yhteen niin tämän enkelin käytös muuttui aivan välittömästi hyvin agressiiviseksi ja kontrolloivaksi. Minä, tällainen hiljainen hissukka, olin aivan pulassa siinä sitten. En todellakaan tiennyt että minkä ihmeen takia hän yhtäkkiä alkoi niin agressiiviseksi. Hän haukkui minua jatkuvasti aivan typeristä jutuista todella pahasti. Minä taisin sitten alkaa jonkin verran uskomaan häntä (alitajuisesti). Eli että olen huono ihminen ja on täysin minun syytäni että hän huutaa ja räyhää minulle usein. Siitä se masennus minulla lähti kun hän oli riittävästi minulle huutanut kuinka huono olen. Olisi pitänyt lähteä heti siinä kohtaa kun ensimmäisen kerran mietin eroa. Siitä eteenpäin sitten molemmat ovat kärsineet myös minun toiminnastani kun motivaationi on ollut puutteellinen. Että olen sitten tavallaan myöhemmin itsekin toiminut huonosti niin että nyt on sitten aihetta haukkumiseen toisin kuin silloin alkuun. Näin.
Kyllä minulla ero tulee. Tämän kevään aikana tyttö"ystävä" on sanonut niin järkyttäviä juttuja minusta että en oikein pysty näkemään miten voisi mennä takaisin "normaaliin" tilanteeseen. Minun kuolemaani hän on ääneen toivonut muutamaan kertaan, esim. Aika järkyttävää sellainen on - itse en koskaan ole tuollaista tehnyt kenellekään enkä aio tehdä, mutta tyttö"ystävältä" käy ihan luonnollisesti kuoleman toivominen perheenjäsenelle. Aika selvää on tässä vaiheessa että ei tätä suhdetta voi jatkaa. - mävain
Naurattaa nuo "etsin sinkkuja" mainokset. Kun nyt tuosta yhdestä pääsis eroon en enää ikinä miestä itselleni haluais.
- Anonyymi
Enpä yhtään ihmettele, että olet masentunut. Niin olen minäkin ja syystä. Kaduttaa aivan helvetisti, että aloin tuon ihmisen kanssa. Hän on yksi ristiriitainen, roikkuva, valehteleva paska. Syytän itseäni, että en ole osannut pitää paremmin puoliani. Mikään määrä huomiota ei ole tarpeeksi sille paralle. Puhuu kyllä että pärjää yksikseenkin oikein hyvin, mutta joka kerta kun otan omaa tilaa hoitaakseni muutakin elämää, äijä menee myrtsiksi. Nostanut mut jalustalle, kiitti vaan. En yksinkään ollut näin yksinäinen. Rakastaa mua, mutta sanat, ilmeet, äänensävyt ynnä muut non-verbaaliset viestinnän muodot kertovat jostain ihan muusta. Ylihuolehtija, eikä kunnioita pyyntöjäni. Jos saisi, tunkisi mut lasipurkkiin ja pitäisi koko ajan mukanaan.
No, tämä itsesyyttely ja paskassa uiminen eivät pelasta. Tai ehkä ne auttavat, kun riuhdon itseäni erilleen hänestä. Saatanan läheisriippuvuuden riivaama valtakunta. Valeita, valeita, loputtomiin valeita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.4622848Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek152675Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2721618Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?
En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.841204Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia4411145Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?
Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel631098- 156980
Rakennetaanko yhdessä?
Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä41938- 56909
- 79895