Eli mikä olisi sopivin tutkimus johon mennä? EKG, sydänultra, rasitustesti, varjoainekuvaus, keuhkolääkäri, joku muu tms?
Eli omat vaivani alkoivat 3-4 vuotta sitten jolloin alkoivat kauheat krapulat. Näiden seurauksena pari kertaa sairaalaan ja loppukaneettina käskivät mennä EKG tutkimukseen. En vielä tänä päivänäkään ole mennyt koska käsitykseni on että on lähinnä säkää jos siinä ilmenee jotain ellei ole hyvin vakavasti sairas. Tämän johdosta alkoholin käyttö häipyi lähes minimaaliseksi. Ensimmäinen vaiva oli tunne rytmihäiriöistä jotka eivät kuitenkaan olleet kivukkaita mutta erittäin pelottavia tuntemuksia. Samat tuntemukset jatkuu vielä tänäkin päivänä.
Mukaan alkoi tulla erilaisia muitakin pelkotiloja. Jos poltint runsaasti tupakkaa alkoi maailma tuntumaan "usvaiselta". Välillä alkoi tulla tuntemuksia että saan aivoverenvuodon tms. Ikinä ei ole ollut tuntemusta että on häikkää kahdessa kohteessa samaan aikaan vaan aina ne kilpistyi joko päähän tai rintaan. Lisäksi yleensä jos satuin olemaan jossain taudissa niin kyseiset tuntemukset poistuivat lähes kokonaan oikean taudin alta.
Noin kaksi vuotta tästä kärsin kunnes aloin tajuamaan että minua vaivaa paniikkihäiriö. Pelkäsin ja pelkään muitakin asioita kuin rytmihäiriöitä. Mutta oikeastaan voidaan tiivistää että tämä vaiva on kaikkein olennaisin. Välittön apu löytyy levosta ja oikeastaan vain tuosta jo jossain aiemmassa viestissä mainitusta allahin palvonta asennosta.
Tuntemukseni kun rintaa vaivaa: rintaa painaa pistää; ei kivuliaasti vaan painavasti; tuntuu pientä muljahtelua joka ei ole millään tapaa kivuliasta mutta sitäkin pelottavamman tuntuista; kun olen juuri ja juuri nukahtanut niin koko kroppani saattaa pompata rinnasta alkaen ilmaan ja herään siihen, se on pelottavaa mutta sitä ei tapahdu ikinä hereillä vaan se käytännössä on ohi kun herään siihen ja samalla tuntuu ikäänkuin sydämeni olisi lyönyt itsensä uudelleen rytmiin ja kaikki ahdistus olisi poissa; ensin katosi hölkkä ja juoksukyky, nykyään en pysty käymään kävelylenkillä koska alkaa tuntuu niin ikävän pelottavalta mutta edelleenkään ei niin kivuliaalta. Muutaman kerran olen tuntenut kuinka rintakehäni on ikäänkuin salpautunut ja koko kroppani on tavallaan kouristunut enkä ole kyennyt tekemään yhtään mitään en sanomaan sanaakaan enkä liikuttamaan raajoja tahdon alaisesti, nämä ovat onneksi olleet vain 1-2sek pituistia "kouristuksia" ja ne ovat jääneet muutamaan kertaan. En kykene ajamaan autoa ahdistus kasvaa liian isoksi, varsinkin ryhdikäs istuma-asento on yhtä tappoa, jos ajan autoa joudun veivaamaan vaihdekeppiä edes taakse ja vaikka en vaihtaisi vaihteita joudun painamaan kytkintä puolessa välillä lähes koko matkan. Joudun pysähtelemään bussipysäkeille. Hyperventilointi, aiemmin se tuli lähinnä hengästyessä tai krapulassa, nykyään myös levossa ja saattaa kestää valtaosan päivästä. Kun ekat hyperventiloinnit iski kolmisen vuotta sitten kävin siitä erikoislääkärillä joka sanoi että keuhkot kunnossa ja että on aivan normaalia. Pahentavia tekijöitä alkaen pahimmasta josta aina pienempään pahaan: tupakka, stressi, roskaruoka, ruoka, sosiaalottumuus, kuntoilumattomuus.
Joskus myös tuntuu kuin ahdistaisi jotain suonta tms ja se aiheuttaisi näitä oloja ja kun tämä olotila on jatkunut pidempään saattaa tuntua ja jopa kuulua selkeä purkaus suolessa/suonessa tms ja sen jälkeen avot niinkuin ei olis mitään.
Olen todennut että kärsin jonkun muotoisesta paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta. Mutta en millään jaksaisi uskoa että nämä kaikki tuntemukset menee pelkän paniikkihäiriön piikkiin. Ensin haluan tiedostaa/sulkea muut vaivat ennenkuin alan miettiin mitenkä menetellä psykologisen puolen kanssa.
Ja tarkotuksena olisi siis hakeutua ihan vaikka yksityiselle kun kunnallisessa kaikki on hidasta tai hyvä jos edes pääsee mihinkään. Kun en viitsisi silti yksityiselle mennä ja maksaa ensin lääkäriä joka neuvoo mihin tutkimukseen kannattaa mennä että säästäisi edes noissa kuluissa. Vaikka työtön olenkin enkä nykyisellään pystyisi edes töihin koska kärsimykseni ovat joka päiväisiä ja rajoittavat päivästä valtaosaa niin siitä huolimatta alkaa tää vaiva vituttaa ja haluan eroon hinnalla millä hyvänsä ja aloitetaan nyt kardiologiasta ja siirrytään sitten psykologiaan jos se ei fysiikasta riipu. Eli mihin ylläolevista vaihtoehdoista menisin? Sydänultra vaikuttaisi jotenkin melko kattavalta mutta mitenkä se eroaa muista vaihtoehdoista?
Eli omat vaivani alkoivat 3-4 vuotta sitten jolloin alkoivat kauheat krapulat. Näiden seurauksena pari kertaa sairaalaan ja loppukaneettina käskivät mennä EKG tutkimukseen. En vielä tänä päivänäkään ole mennyt koska käsitykseni on että on lähinnä säkää jos siinä ilmenee jotain ellei ole hyvin vakavasti sairas. Tämän johdosta alkoholin käyttö häipyi lähes minimaaliseksi. Ensimmäinen vaiva oli tunne rytmihäiriöistä jotka eivät kuitenkaan olleet kivukkaita mutta erittäin pelottavia tuntemuksia. Samat tuntemukset jatkuu vielä tänäkin päivänä.
Mukaan alkoi tulla erilaisia muitakin pelkotiloja. Jos poltint runsaasti tupakkaa alkoi maailma tuntumaan "usvaiselta". Välillä alkoi tulla tuntemuksia että saan aivoverenvuodon tms. Ikinä ei ole ollut tuntemusta että on häikkää kahdessa kohteessa samaan aikaan vaan aina ne kilpistyi joko päähän tai rintaan. Lisäksi yleensä jos satuin olemaan jossain taudissa niin kyseiset tuntemukset poistuivat lähes kokonaan oikean taudin alta.
Noin kaksi vuotta tästä kärsin kunnes aloin tajuamaan että minua vaivaa paniikkihäiriö. Pelkäsin ja pelkään muitakin asioita kuin rytmihäiriöitä. Mutta oikeastaan voidaan tiivistää että tämä vaiva on kaikkein olennaisin. Välittön apu löytyy levosta ja oikeastaan vain tuosta jo jossain aiemmassa viestissä mainitusta allahin palvonta asennosta.
Tuntemukseni kun rintaa vaivaa: rintaa painaa pistää; ei kivuliaasti vaan painavasti; tuntuu pientä muljahtelua joka ei ole millään tapaa kivuliasta mutta sitäkin pelottavamman tuntuista; kun olen juuri ja juuri nukahtanut niin koko kroppani saattaa pompata rinnasta alkaen ilmaan ja herään siihen, se on pelottavaa mutta sitä ei tapahdu ikinä hereillä vaan se käytännössä on ohi kun herään siihen ja samalla tuntuu ikäänkuin sydämeni olisi lyönyt itsensä uudelleen rytmiin ja kaikki ahdistus olisi poissa; ensin katosi hölkkä ja juoksukyky, nykyään en pysty käymään kävelylenkillä koska alkaa tuntuu niin ikävän pelottavalta mutta edelleenkään ei niin kivuliaalta. Muutaman kerran olen tuntenut kuinka rintakehäni on ikäänkuin salpautunut ja koko kroppani on tavallaan kouristunut enkä ole kyennyt tekemään yhtään mitään en sanomaan sanaakaan enkä liikuttamaan raajoja tahdon alaisesti, nämä ovat onneksi olleet vain 1-2sek pituistia "kouristuksia" ja ne ovat jääneet muutamaan kertaan. En kykene ajamaan autoa ahdistus kasvaa liian isoksi, varsinkin ryhdikäs istuma-asento on yhtä tappoa, jos ajan autoa joudun veivaamaan vaihdekeppiä edes taakse ja vaikka en vaihtaisi vaihteita joudun painamaan kytkintä puolessa välillä lähes koko matkan. Joudun pysähtelemään bussipysäkeille. Hyperventilointi, aiemmin se tuli lähinnä hengästyessä tai krapulassa, nykyään myös levossa ja saattaa kestää valtaosan päivästä. Kun ekat hyperventiloinnit iski kolmisen vuotta sitten kävin siitä erikoislääkärillä joka sanoi että keuhkot kunnossa ja että on aivan normaalia. Pahentavia tekijöitä alkaen pahimmasta josta aina pienempään pahaan: tupakka, stressi, roskaruoka, ruoka, sosiaalottumuus, kuntoilumattomuus.
Joskus myös tuntuu kuin ahdistaisi jotain suonta tms ja se aiheuttaisi näitä oloja ja kun tämä olotila on jatkunut pidempään saattaa tuntua ja jopa kuulua selkeä purkaus suolessa/suonessa tms ja sen jälkeen avot niinkuin ei olis mitään.
Olen todennut että kärsin jonkun muotoisesta paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta. Mutta en millään jaksaisi uskoa että nämä kaikki tuntemukset menee pelkän paniikkihäiriön piikkiin. Ensin haluan tiedostaa/sulkea muut vaivat ennenkuin alan miettiin mitenkä menetellä psykologisen puolen kanssa.
Ja tarkotuksena olisi siis hakeutua ihan vaikka yksityiselle kun kunnallisessa kaikki on hidasta tai hyvä jos edes pääsee mihinkään. Kun en viitsisi silti yksityiselle mennä ja maksaa ensin lääkäriä joka neuvoo mihin tutkimukseen kannattaa mennä että säästäisi edes noissa kuluissa. Vaikka työtön olenkin enkä nykyisellään pystyisi edes töihin koska kärsimykseni ovat joka päiväisiä ja rajoittavat päivästä valtaosaa niin siitä huolimatta alkaa tää vaiva vituttaa ja haluan eroon hinnalla millä hyvänsä ja aloitetaan nyt kardiologiasta ja siirrytään sitten psykologiaan jos se ei fysiikasta riipu. Eli mihin ylläolevista vaihtoehdoista menisin? Sydänultra vaikuttaisi jotenkin melko kattavalta mutta mitenkä se eroaa muista vaihtoehdoista?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.