Miksi et kerro hänelle tunteistasi? Haluatko sinä elää valheessa vai pelkäätkö totuutta? Ihastuneena on kaikkein helpointa valehdella itselleen. Kun on itselleen rehellinen, pääsee keskittymään puoliin, jotka kaipaavat muutosta. Älä minua syytä, jos haluat vain huijata itseäsi.
Haluatko valita; ruma totuus vai kaunis unelma? Sinä voit tehdä tietoisen valinnan, elätkö valheessa vai totuudessa? Kerro hänelle tunteistasi.Totuus voi olla kauniskin!
Haluatko valita; ruma totuus vai kaunis unelma? Sinä voit tehdä tietoisen valinnan, elätkö valheessa vai totuudessa? Kerro hänelle tunteistasi.Totuus voi olla kauniskin!
Vastaukset 23
Vanhimmat
et itse kerro tunteistasi, jos niitä yleensä on..riudutko rakkauden puutteessa, kiusaatko itseäsi ja mahdollisesti sitä toista? Miksi tunteiden paljastaminen voi olla näin vaikeaa? Onko pelko tosiaan se syy vai testaatko toista loputtomiin?
on aina parempi kuin valhe. Ehkä ihastuin, ehkä en. Minulla ei ole tarvetta kertoa siitä ihastukselleni, koska en odota, että esim. mentäisiin treiffeille tai muutakaan semmoista. En halua rikkoa tai satuttaa tämän hetkistä kumppania tai laittaa lapsiani keskelle sitä sotkua mikä erosta seuraisi. Rakastan kumppaniani, vaikka hänen tunteistaan minua kohtaan en ole varma:( aioin kuitenkin nauttia niistä pienistä arkipäivän hetkistä, enkä kurkottele tähtiin ja putoa kovaan maahan taas sirpaleita keräillen. Sitä en kestäisi, ehkä. En tiedä. Menneisyys on ollut kova ja nautin nyt tästä rauhallisuudesta mikä tällä hetkellä on, huomisesta ei koskaan tiedä................. Ihastukset saa nyt haalistua osaksi menneisyyttä
Voihan olla, että ihastuksen kohde kokee ahdistavana tilanteet, joissa mitään ei tapahdu. Kyllähän sitä ihastuneena yrittää nähdä ihastuksen kohdetta mahdollisimman paljon. Hakeutuu sellaiseen paikkaan missä voi hänet nähdä. Katsoo häntä pitkäänkin ja pyrkii lähelle missä voi varmasti nähdä häntä.
Mutta entäpä jos se toinen ei olekaan ihastunut. Silloin jopa tällainen normaali ihastuneen ihmisen käytös voi tuntua toisesta ylivoimaisen kiusalliselta. Ainakin minulle on käynyt niin. Eräs ihminen soitti minulle vihaisena kotiin vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa ei oltu edes koskaan keskusteltu. Asiat oli selvittämättä. Hän oli vaan huomannut ihastumiseni eikä pitänyt siitä. Ei minun tarkoitukseni ollut kiusata ketään, mutta sain kyllä aikamoisen haukkumispuhelun kotiini. Enhän mitenkään voinut edes tietää, ettei hän välitä. Tästä viisastuneena sanon muillekin, että asioiden selvittelyä ei kannata pitkittää. Se voi olla kiusallista molemmille.
ja mitäs arvon kirjoittaja aloituksellaan tahtoo saavuttaa?
Onko mielestäsi siis aina oikea ratkaisu kertoa ihastumisesta? Jos ihmiset käyttäytyisivät kaikki noin, eikö kaikki eläisi tuuliajolla ja loppujen lopuksi juurikin valehtelisi itselleen. Tietäen että se on hetkellistä ja että lapsellisien tunteiden purkausten takanakin voisi olla järkeä, mutta sen järkeilyn kieltää itseltään.
ja esimerkiksi. Jos olisi selvää että 4 lapsen äiti, naimisissa on ihastunut henkilöstä, ja tämä henkilö hänestä. Olisiko oikein että henkilö pommittaisi naista rakkaudentunnustuksilla ja kaikesta mitä itse tuntee eli puhtaasta itsekkyydestä tekisi asioista vielä vaikeampaa?
Tarina meni kauniisti näin että voimakkaat ihastumiset laantui ajan myötä ja elämä jatkui. Semmosta sattuu. Ihastuneenakin on osattava ajatella muitakin ja seurauksia.
koetko että neuvomalla jotakuta anonyymillä palstalla autat samalla itseäsi?
Tai sitten luvan kanssa. Ja oikeasti, mistä oli kysymys, ehkä se oli kaiken "pommittamisen" takana, halu tietää, että miksi 4 lapsen äiti toimii siten kuten toimii? Virikkeiden puuttestako?
"puhtaasti itsekkäistä syistä" -mikä on itsekästä toimintaa? sitä voisi myös miettiä kukin tahollaan.
En haluaisi elää pelkissä kuvitelmissa. Minun haaveet eivät tosin ole kovinkaan riippuvaisia muista ihmisistä. Onneksi.. Ne haaveet mitä yleensä tämän ikäisillä naisilla on, ovat aika hyvin kariutuneet. Mutta sellaista se on..
jonka unelmat ovat kariutuneet...
"Se oli niin suurta, kaunista se oli niin, mutta kaunista valhetta vainen.."
http://www.youtube.com/watch?v=_fC7uH6IUbI
Kyllä täällä sivuilla karisee upeimmatkin haaveet..totta vai tarua?
Enpä ole ainakaan ihan sen ikäinen et tuollaista musiikkia kuuntelisin.
Ymmärsit väärin tuon kommenttini.. On minulla jotain haaveita erään ihmisen suhteen.. En halunnut vain sitä mainita tuossa. Ne muut haaveet ovat enemmänkin minusta itsestä riippuvaisia. Kariutuneet haaveet liittyvät enemmänkin perheeseen ja sen sellaiseen. En haaveile enää sellaisesta.
toisen puolesta.
joka kirjoitti et 'No mielummin se ruma totuus..'. Kun tuo joku s.v.s tuli tuohon puolestani vastailemaan.
mä kerroin hänelle mun tunteistani ..ja miten kävikään..hän paiskasi lopulta oven kiinni mun söpön nenäni edestä ..AAUHTSSS!!
http://www.youtube.com/watch?v=32u34EDB2Ec
Hän sanoi asian olevan poliisiasia (jälkeenpäin korjasi ettei ollutkaan). Syytti minua seuraamisesta ja puhui harhauttamisesta. Sen lisäksi sanoi suunnilleen tämän, kun kerroin ihastuksestani: Se nyt oli helppo arvata. Ne kirjotukset (= ihailuviestit) suomi24:lle saa luvan loppua, ettei tästä tarvi tän suurempaa juttua tehdä. Pura ne tuntees jossain muualla, mua ei kiinnosta. Mä en tunne sua kohtaan mitään. Kyllä mä tuun sit sanoo, jos oon jostain kiinnostunut. Tuliks tää asia nyt selväks. Kuulemiin!"
Joskus tuntuu, että kaunis valhe olisi ollut parempi kuin ruma ja tuskainen totuus!
No hyvä olikin sitten, etten ottanut yhteyttä...
kauhealta. ..:( Pahasti sanottu. Hm. Tuollaista ei olisi pitänyt edes sanoa.
Jotkut sanat vain satuttavat enemmän kuin toiset. Yritin kohdella häntä ystävällisesti ja hyvin ja palkkioksi sain avointa halveksuntaa. Ymmärtäisin ehkä jollain lailla, jos kysymyksessä olisi ollut 100. kerta, kun asian ilmoittaa, mutta että ensimmäinen...Minulla ei ollut aavistustakaan hänen ajatuksistaan. Vaikka olenkin tämän asian jo jollain lailla käsitellyt ja siitä yli päässyt, niin silti tämä ihastus jätti minuun syvän jäljen, muiston, jota ei voi unohtaa.
Hänelle tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8452703
kai kannattaa yrittää vastata.. Kai tämä oli ihan yleinen kysymys.
Olen yrittänyt pitää tunteeni itselläni, koska en tiedä, voisiko kertominen parantaa mitään. Epäilen, ettei hän ole vapaa. En pelkää totuutta, enkä myöskään haaveile koko aikaa.. (En voi silti väittää, ettenkö ollenkaan.) Yritän olla rehellinen itselleni; myönnän, että tunteita on. En syytä ketään omista sotkuistani. Paitsi tietysti itseäni.
Tuohon minäkin kannustaisin; että kertoisi niistä. Sitten sitä ainakin tietäisi. Tuo viimeinen lause on tärkeä muistaa.. Voisihan siitä seurata myös positiivinen yllätys.
Sain kuulla päin naamaa kerran, useammankin, ettei hän rakasta, pitää vaan, kuitenkin ilmeisesti haluaa tapailla.
Ehkä pitää varalla, jos ei muuta sillä hetkellä näköpiirissä, tai sitten vehtaa useammankin kanssa, eikä halua yhteen tyytyä.
Kyllä se tuntuu niin hemmetin pahalle, kun itse täysillä mukana.
Siinä ei paljon arvoa anneta vastapuolen tunteille, ymmärtääkö itsekään, miten uskomattoman pahalle tuntuu.
Mutta miten kuolettaa tunteensa, siinä vasta kysymys.
täällä toinen hölömö, hän välillä rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta. Vois jo päättää rakastaako vai ei, menee pää vähemmästäkin pyörälle. Tai sitten itse pistän pelin kohta poikki.......
eijuueijuu..ota siitä sitten selvä...no, parempi sekin, kuin ei koskaan eikä yhtään rakkauden, hellyyden sanaa.
ole kuule kivaa sekään, kun ei koskaan tiedä koska saa taas lähtöpassit :(
älä sano mitään, mutta jos etsit rakkautta, niin silloin uskallat myös puhua.