jo kepu sisälläkin suorastaan huvittuneina. Vanhasen "huitusota" ja poikotti sopii hyvin päätepisteeksi Vanhasen surkeaan kauteen, lautakasasta maitusotaan;-)))
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/8101.html?view=tpn
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/8101.html?view=tpn
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaan kuluttajan valinnan vapaudesta tässä on kysymys. Jos todella olet sitä mieltä, että kaupan sisäänostaja on se kuningas, joka saa päättää puolestasi mitä ja minkä valmistamaa ruokaa suuhusi saat, on se todella ikävää ja peli on kohdallasi jo menetetty.
Asian villakoiran ydinhän on juuri tämä. Päätätkö sinä itse, vai kaupan valikoimapäällikkö, millä tänään pöytäsi katat.
"Tiedote 13 / 25.6.2009
KIVI muutti Valion raakamaidon hinnoittelua koskevia yrityskauppaehtoja (www.kuluttajavirasto.fi)
Kilpailuvirasto on muuttanut Valion hakemuksesta kahdessa sitä koskevassa yrityskauppapäätöksessä asetettuja ehtoja. Päätökset koskivat Valio / Kainuun Osuusmeijerin, Osuuskunta Maito-Pirkan ja Aito Maito Fin Oy:n meijeri- ja markkinointiliiketoimintoja (tiedote 20.6.2000) sekä Valio / Meijeriosuuskunta Milkan Vöyrin juustoliiketoimintaa (tiedote 12.10.2004). Ehtojen mukaan Valion tulee myydä 185 miljoonaa litraa raakamaitoa Valio-ryhmästä riippumattomille varteenotettaville potentiaalisille kilpailijoille.
Valio on myynyt nyt kilpailijoilleen niin raakamaitoa kuin sen eri komponenttejakin, minkä seurauksena sen tuotteisiin on kohdistunut kilpailunpainetta sekä nestemaitotuotteiden että muiden maitojalosteiden markkinoilla.
Kiintiöraakamaidon hinnoittelun tulisi yrityskauppaehdon määräysten mukaan perustua Valion kustannuksiin. Viime vuosina kiintiöraakamaitoa on ostettu enenevässä määrin kuorittuna maitona, mistä on aiheutunut Valiolle tappiota tavalla, jota ei ole yrityskauppapäätöksen raakamaitokaupan hinnoitteluperiaatteilla tarkoitettu. Tästä syystä virasto muutti raakamaitoa koskevaa ehtoa siltä osin, kuin se sisältää hinnoittelumääräyksiä koskien kuorittua maitoa ja täysmaitoa vähärasvaisempaa vakioitua maitoa (rasvaa alle 4,2 %). Jatkossa näitä maitolaatuja voi kiintiöstä ostaa 500 000 litran kuukausimäärään asti samalla hinnoitteluperiaatteella kuin nykyisinkin. Tämän määrän ylittävissä ostoissa siirrytään ns. ylijäämärasvan takaisinostomallin mukaiseen hinnoitteluun. Siinä kiintiömaitoasiakkaalta veloitetaan kuoritun maidon tai täysmaitoa vähärasvaisemman vakioidun maidon kaupasta syntyvät lisäkustannukset. Sen sijaan täysmaidon ja sitä rasvaisemman vakioidun maidon hinnoitteluperiaatteet pysyvät ennallaan.
Riippumaton asiantuntija valvoo ehtojen toteutumista ja ratkoo kiintiöraakamaidon kaupan mahdollisia ongelmia ja riitatilanteita".
Ja 28 miljoonaa litraa jäi myymättä. Maitoa siis saa halvemmalla Ruotsista rahdattuna tankkiautoilla!
Suomalaisen elintarviketeollisuuden ongelma on, että kauppa sopii valikoimista aina neljännesvuodeksi. Ja hintaneuvottelut ovat aina raastavia niin pienille kuin suurillekin yrityksille. Tässä osuuskauppa näyttää voimansa. Jos tavaran tarjoa ei suostu ehtoihin ja taivu, olkoon se kuinka suuri toimittaja tahansa, poistetaan sitten toimittajan tuotteet valikoimista. Jotta toimittajan nöyryys keskusliikettä kohtaan säilyy, jätetään jakeluun vielä marginaalituotteita (ikäänkuin suhde säilyy). Tämä merkitsee myös varovaisuutta yritysten investoinneissa, varsinkin pienten ja keskisuurien ja tuotteita tehdään sitten tehottomilla koneilla ja menetelmin. Suomalaisten elintarvikeyritysten kilpailukyky eurooppalaisiin yrityksiin verrattuna on heikko (myös sarjat pieniä).
Tällä mentaliteetilla kotimainen keskusliike kurjistaa elintarviketeollisuutta ja toimii monopolin tavoin. Kaksi suurinta keskusliikettä määrää, mitä eilintarvikkeita meillä myydään, kolmas on ikäänkuin jätetty "kilpailun" aikaansaamiseksi, mutta merkitys on vähäistä.
Lidlin tulo muutti kuitenkin hiukan rakennetta. Ketjulta puuttuu tuotteista keskusliikkeiden osuus ja näin ollen voivat myydä halvemmalla ja toki erittäin hyvällä voitolla (hinnat voisivat olla vieläkin edullisempia). Suomi kaipaa vastaavaa ketjua tänne, joka musertaa keskusliikkeiden ylivallan.
Taivu tai taivutetaan, konstit kyllä keskusliikkeillä on olemassa.
Kun kaupasta poistuu suomalainen valion maito, tilalle tulee suomalainen arla-ingmannin maito ja koko ajan on myynnissä arlan ruotsalaista maitoa niin vähän ihmetyttää tämä pääministerin kaupan vaiho.
Suomi on vielä vapaa maa. Jokainen kuluttaja saa ihan itse päättää, mitä ostaa ja syö, millä autolla ajaa ja millaisessa talossa asuu.
Nyt on kysymys siitä, saako suomalainen kuluttaja itse tehdä valinnat, mitä tuotteita haluaa ostaa, vai määrääkö sen kauppojen ketjuohjaus (kuluttajavirasto voisi selvittää ketjuohjauksen säännöstöä).
Sillä, että pääministeri vaivautui kertomaan kaupan vaihdosta, ei ole mitään merkitystä. Ehkä vain naurettava episodi ja kertoo kansalle, mitkä luulot hänellä on itsestään ja omasta vallastaan. Oliko tämä episodi tarpeen; jokainen voi arvioida hänen aikaisempien "tiedotteiden" perusteella.
Mitä sitten tulee Arla-Ingmaniin: yritys on monikansallinen. Meillä on muitakin monikansallisia yrityksiä kuten Nordsuzher (aik. Danisco), joita esim. molempia ohjataan Tanskasta ja joiden globaalimpi toimintakenttä on määrännyt, miten meillä Suomessa tulee jatkossa toimia; ensin sokerijuurikas, sitten varmaan maidontuotanto, seuraavaa odotellessa. Haluttaanko kaikki ulkolaisen määräysvallan alle?
Jos suomalaiset haluavat, että heitä ohjataan jostain muusta maasta, eikun valitsemaan vaan monikansallisia tuotteita ruokapöytiin ja asia on sitten vaikka argentiinalainen pihvi!
Vuosikymmeniä Suomessa päätti Kepu ja MTK suomalaisten ruokatottumuksista; ei ollut ulkolaista ruokaa, monet ruoka-aineet eivät päässeet maahan, kouluissa tuputettiin vain maitoa juomaksi ja voita leivän päälle jne.
Ei kyllä silloin kepulit huutaneet päätösvallasta vaan oli jopa ihan oikein, että kepu, MTK ja valtio ohjasivat asiaa.
Oli kyllä monia muitakin tapauksia esim. moni ulkomainen tuote oli järkevä ja asiallinen, mutta sen hyväksyntää lykättiin ja viivytettiin niin kauan, että suomalainen yritys alkoi tuottaa samaa tuotetta kotimarkkinoille, mutta tietenkin kallimmalla. Esimerkkinä vaikka lisäjarruvalo autoihin; Ruotsissa sellainen oli vuosia ennen kuin Suomessa ja turvalliseksi todettu, mutta Suomeen sitä ei vain saatu millään.
Ennen saa valikoimapäällikkö päättää kauppansa tarjonnasta kuin MTK. Kepulit on nyt viimeisiä puhumaan mitään elintarvikevalikoimasta.
Valion huonolaatuiset tuotteet menevat aina vain huonommin kaupaksi etaln alueille.Luonnollinen seuraus HOK_elanolle alkaa myyda tavaraa,mika ei jaa hyllyyn.Ostakaa siella landella valion tuotteita,niin ne pysyy hyllyissa.Se on kaamean helppoa.Ei kannata lautakasa Masan ja sika Anttilan takia pitaa valion maitoa hyllyissa.
"Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Määräävän markkina-aseman väärinkäytön muotoja:
Määräävää markkina-asemaa tai sen saavuttamista sinänsä ei ole kielletty laissa. Vain määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle asetetaan näin tiettyjä erityisvelvoitteita liikekumppaneitaan ja kilpailijoitaan kohtaan. Mahdollisia määräävän markkina-aseman väärinkäytön muotoja on lukuisia, ja näkökulmasta riippuen niitä voidaan luokitella eri tavoin.
Väärinkäyttöä voi kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan olla erityisesti:
1. kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;
2. tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;
3. erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla; tai
4. sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.
Laissa lueteltujen väärinkäyttömuotojen esimerkkiluettelo ei ole kuitenkaan tyhjentävä. Eri väärinkäytön muodot esiintyvät lisäksi usein osin päällekkäisinä: väärinkäyttö voi esimerkiksi olla sekä hintaruuvin soveltamista, liikesuhteesta kieltäytymistä että syrjintää.
Keskeistä ei kuitenkaan ole se, mitä 6 §:n esimerkkilistan kohtaa voidaan katsoa rikotun, vaan se, että määräävässä asemassa oleva yritys on menettelyllään esimerkiksi estänyt kilpailijoittensa pääsyn markkinoille. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi asiassa Michelin tekemässään päätöksessä (Michelin, case 322/81) todennut, että määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on erityinen vastuu varmistua siitä, ettei sen menettely vaaranna aitoa ja vääristymätöntä kilpailua markkinoilla".
Joillakin asunalueilla ei ole kilpailevaa kauppaa, joten valinnanvapaus kaupan vaihtoon on vähäinen.
Eipä tuo pidä paikkansa. Sisäänostaja (tuotteen kotiinkutsuja) ostaa vain valikoimaan hyväksyttyjä tuotteita.
Sisäänostajalla ei ole suurissa linjoissa, joita johto/suuret päälliköt päättää, mitään valtaa, joitain marginaalipäätöksiä pääsee tekemään. Valikoimapäätöksiin vaikuttaa se, millainen katekerroin - voitto - tuotteesta tulee keskusliikkeelle/kaupalle. Päätös on aina riski päättäjälle; kuluttaja ei aina taivu keskusliikkeen valikoimapäätösten mukaan.
Mymmälöistä saakin usein vastauksen, kun kyselee jotain aikaisemmin käyttämäänsä tuotetta, että se on poistettu valikoimista!
Tässä tapauksessa esim. maito ei jää hyllylle, sitä tilataan tarkan menekkiseurannan mukaan myymäläkohtaisesti. Siellä tilausjärjestelmä ehdottaa mitä tilataan ja ilmoittaa kulutusmäärät ja mikä määrä kannattaa tilata. Ei olla enää viiskyt luvulla, että asioita hoidetaan mututuntumalla.
Aikaisemmin Neuvostoliitossa toimittiin näin: sai ostaa vain sitä mitä bolitbyro määräsi! Eräälaista rajoittamista tässä harrastaa keskusliike. Onkohan suomessa pienillä yrityksillä mitään mahdollisuutta saada tuotteitaan kaupan hyllylle? Kumpi nyt antoi osuuskaupalle suuremmat mainos-/markkinointirahat Valio vai Arla-Ingman? Veikkaan, että jälkimmäinen?