Raamattu ja Pyhä Henki

Uskovat eivät kai pysty tutkimaan raamattuansa kriittisesti ja puolueettomasti, kun heidät on ohjelmoitu lukemaan sitä tietyn uskontosuunnan oppien mukaan: meidän oppien mukaan tuo jae skipataan ja tuo ei tarkoita sitä mitä siinä lukee... Jos alkaa tutkimaan tuota kirjaa järkeillen ja unohtaen uskonsuuntauksen opit, kuka on oikeassa, saattaa pian olla sellaisessa suossa että on kyseenalaistanut oman uskonsa muiden mukaan.

Raamattu on sekasotku niille, ketkä eivät saa sen tulkintaan "oikeaa suodatinta" omalta uskontosuuntaukselta. Eipä voi odottaakaan selkeää kirjaa, kun on niin monta eri kirjoittajaa parhaimmillaan satojen vuosien ajallisella erolla. Voisi sitä sanoa, että kristinuskon suuntauksissa on tapahtunut tietynlaista evoluutiota :) Se on johtanut siihen että heillä on se yksi (kolmesta koostuva) jumala, jota palvotaan useissa erilaisissa suuntauksissa. Suuntaukset ovat syntyneet ihmisen tarpeesta nähdä ja kuvata tuntemattomat asiat haluamallaan tavalla.

Olisi ihan kohtuullista kuulla nykyisen uskovaisen mielipide, saa nähdä tuleeko... Ehkä sen vuoksi raamattu on ollut niin tuottoisa kirja, kun sitä voi tulkita lähes jokaiseen tarpeeseen?

"Nostin tämän aloituksen taas ylös, koska toivoisin saavani edes joitakin uskovaisten vastauksia."

Luulenpa, että nostit aloituksen ylös siitä samasta syystä miksi otsikoit viestisi minä-minä-henkisesti.


"Mitä virkaa on rukouksella ja Hengen johdatuksen pyytämisellä Raamattua tutkittaessa, kun lopputulos on kirjava sekasotku ja kauheat oppiriidat? "

Kerropa

- miten mahdollisena pidät tekeytymisiä? Susi lammasten vaatteissa ja silleen...
- missä olet tavannut ihmisten välillä vallitsevan laajan konsensuksen noin ylipäätänsä.
- millä tavoin aiot huomioida Raamatun oman ilmoituksen asiaan. Siellä kerrotaan kuinka profetoiminen ym. on vajavaista, vaikka armolahjoista olisikin kyse. Sinähän ymmärrät kuinka muut eivät ole täydellisiä, vai mitä?


"miksi suosittelemanne Pyhä Henki tulkitsee yhdelle kristitylle Raamattua toisin kuin toiselle, ja vieläpä niin ratkaisevissa kysymyksissä kuin naispappeus, homous, lapsi- versus aikuiskaste"

Ratkaisevia? Mitä tarkoitat? Mitä ne ratkaisevat? Taivaspaikan? Tarkoitatko kenties sittenkin asioiden merkittävyyttä sikäli kuin ne ehkä johtavat johonkin, kauaskantoisesti ja aina vain pidemmälle, tai takaisin Jumalan luo. Tässä viimeksimainitussa eli oletetussa tapauksessa olisit jyvällä. Keskeistä kristillisessä uskossa on oman syntisyyden tunnustaminen, katuminen, anteeksi pyytäminen, sekä sen uskominen että Jeesus on Kristus ja kuoli syntiemme tähden, ja sovitti tällä syntivelkamme. Mitäpä ei rakastava Jumala tekisi osoittaakseen miten ihmisen tekemä paha kohdistuu lopulta aina ihmiseen itseensä - ellei Jumala tule väliin. Väliintulo on toki monella tavalla mahdollinen, mutta ei ilman vapaan tahdon rikkomista. Siksi näin täytyi tapahtua, mitä 2000 vuotta sitten tapahtui.

Ihminen ei suinkaan aina ymmärrä omaa parastaan, olipa kyseessä yksilö, yhteisö, tai koko ihmiskunta. Monien ohjeistusten taustalla ei olekaan sen laajamittaisempia selityksiä. Nähtäväksi jää mitä seuraa siitä että on kuuliainen määrättyjen sanankohtien kanssa. On toki vilpittömyyttäkin ja sen perusteella erilaista tulkintaa, mutta sen oikean tulkinnan hahmottamisyrityksissämme meidän tulee ymmärtää miten sallimus, lupa moneen siten kuin Paavali sanoi, että 'kaikki on teille luvallista' ei varmaankaan ole tarkoitettu mihinkään epärehellisiä tarkoitusperiä varten, saati rakkaudettomuuteen. Rakkaudessa, rakkauden hengessä kaikki on sallittua. Sehän nyt ei kuitenkaan tarkoita mitään sellaista, että rikotaan mahdollisimman paljon Jumalan säätämää vastaan, kun jostakin ollaan kehitetty sellainen yllyke.

"pitääkö omaiset hylätä uskoon kääntyessä vai pitääkö heistä pitää huolta"
Ketään ei pidä hylätä. Jotkut tosin osoittavat käytöksellänsä sen, että heitä ei voi auttaa, tai että jossakin vaiheessa on vain parempi jättää asiat sikseen, koska ne jo ovat inhimillisen avun ulottumattomissa. Myös ihmisen hengellinen tila olla sellainen. Toivottomia tapauksia ei ole, mutta joidenkin kohdalla Jumalan suora väliintulo on ainut mahdollisuus.

"onko Maa eliöineen luotu kuudessä päivässä 7000 vuotta sitten vai käyttikö jumala evoluutiotietä elämää kehitellessään jne."

Evonäkemys on tietenkin diplomaattisuudessaan houkutteleva, vaan se johtaa määrättyihin sovittamattomuuksiin. Satoja miljoonia vuosia kestänyt kärsimys ennen lankeemusta - sitä olisi hyvältä Jumalalta vaikea sulattaa. Myös syntiinlankeemus nostaisi esiin kysymyksen, että miten se siis tapahtui ja eivätkö Aatamin ja Eevan apinavanhemmat sitten syöneetkään ko. puusta, vai eikö sääntö koskenut heitä. Metaforamallin tapauksessa lankeemusta ei varsinaisesti tapahtunut, joten silloin voisi kysyä että mitä se Jeesus siellä ristillä sitten toimitti.

Niin, evo ei vain ei sovi kristinuskon kaveriksi. Tässä on vedenjakaja. Koulutusta vähänkin saaneet ajattelijat ovat tietenkin taipuvaisia huomaamaan nämä ristiriidat. Jostakin syystä he jättävät ajattelunsa turhan usein tuohon jamaan ja lähinnä pyrkivät vain vahvistamaan näkemystänsä, kuin että haluaisivat vilpittömästi etsiä totuutta. Sanon näin voimakkaasti, koska heillä on mahdollisuus nähdä määrätynlaisia loogisia epäkohtia, ja tällä kertaa siis ei kristinuskon kohdalla, vaan siinä mihin he ovat alkaneet uskomaan - siis tieteellisessä ja yhteiskunnallisessa maailmankuvassa. Onhan nimittäin käsittämätöntä, että julistetaan aukkojen jumalaa ja kuinka siltä loppuu elintila, mutta samaan aikaan ketjutetaan teorioita peräkkäin ja siis luodaan yhä suurempia aukkoja tieteeseen.


"Irlannissakin kristityt ovat tappaneet toisiaan tappamasta päästyään, kun Henki on neuvonut yksille yhtä, toisille toista."
Yksinkertaisin selitys on todennäköisesti se omasi. Taipumuksesi valehdella näyttäisi myös olevan tuossa mukana, koska tokaisutyyppisesti esität kuinka käytännössä Jumala olisi neuvonut näitä listimään toisiaan. Kyse ei kuitenkaan - siis tietenkään - ole siitä että kristillisyyden muodot tuossa kilvoittelisivat, vaan politiikasta, vallasta, ja kaikesta siitä mitä voidaan hyödyntää niiden tavoitteissa. Siinä ihmisten uskonnolliset näkemykset ja ihmiset itsekin joutuvat käytännössä aina pelinappulan asemaan. Kun kylmän sodan aikana lännen propaganda esitteli Neuvostoliittoa, niin sen perusteella ateismi taisi olla kokolailla huonossa huudossa. Kylmän sodan syynä ei ollut ateismi ja yhtä typerältä kuulostaa, kun esität Irlannin tilanteen olevan ihmisten uskonnollisista uskomuksista kumpuavaa sorttia.

Tämän(kään) perusteella ei paljoa uskonnollisista(kaan) asioista pidä kiistellä:

2. kirje Timoteukselle 2
23 Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. [2. Tim. 2:16]


Luepa myös seuraava jae, niin voit vedota siihen kun joskus äidyn liian ankaraksi. Siitä se lähtee!


Siunausta sinulle ja hyvää yötä :)

pyrit vastaamaan asiallisesti ja varmasti omasta puolestasi vilpittömästi. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä, miksi Raamatusta yleisesti saadaan niin erilaisia tulkintoja. Juurihan tuossa viikko tai pari takaperin neljä kristittyä kinasteli kovaäänisesti televisiossa homoudesta, kaksi puolesta ja kaksi vastaan. Miksei Pyhää Henkeä voi pyytää yksin tein erotuomariksi? Hänhän voisi ilmoittaa kantansa esimerkiksi ihmisen heittäessä kruunaa ja klaavaa. Loppuisi se kiistely ja Jumalan tahto tulisi selväksi.

Ulkopuolisesta nuo kiistat vaikuttavat tasan siltä, että kaikki kristityt ovat vain omien päähänpinttymiensä vallassa ja ajattelevat niitä pyhiksi oivalluksiksi.

iaurwen kirjoitti:

pyrit vastaamaan asiallisesti ja varmasti omasta puolestasi vilpittömästi. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä, miksi Raamatusta yleisesti saadaan niin erilaisia tulkintoja. Juurihan tuossa viikko tai pari takaperin neljä kristittyä kinasteli kovaäänisesti televisiossa homoudesta, kaksi puolesta ja kaksi vastaan. Miksei Pyhää Henkeä voi pyytää yksin tein erotuomariksi? Hänhän voisi ilmoittaa kantansa esimerkiksi ihmisen heittäessä kruunaa ja klaavaa. Loppuisi se kiistely ja Jumalan tahto tulisi selväksi.

Ulkopuolisesta nuo kiistat vaikuttavat tasan siltä, että kaikki kristityt ovat vain omien päähänpinttymiensä vallassa ja ajattelevat niitä pyhiksi oivalluksiksi.

Lue lisää

"pyrit vastaamaan asiallisesti ja varmasti omasta puolestasi vilpittömästi. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä, miksi Raamatusta yleisesti saadaan niin erilaisia tulkintoja. Juurihan tuossa viikko tai pari takaperin neljä kristittyä kinasteli kovaäänisesti televisiossa homoudesta, kaksi puolesta ja kaksi vastaan. Miksei Pyhää Henkeä voi pyytää yksin tein erotuomariksi? Hänhän voisi ilmoittaa kantansa esimerkiksi ihmisen heittäessä kruunaa ja klaavaa. Loppuisi se kiistely ja Jumalan tahto tulisi selväksi."

Kiitos itsellesi myös asiallisesta ja hyvästä kysymyksestä. Olen toki tätä asiaa itsekkin pohtinut aika usein. Tottahan on, että tulkintoja Raamatusta riittää. Olen sen ymmärtänyt juuri sinä ihmisen vajavaisuutena, jos ihminen tietäisi kaiken, voisi kohta käydä niin että Jumala kävisi tarpeettomaksi? Ihmisella kun on se taipumus ylpistyä ja pöyhkeentyä. Mutta tässäkin asiassa Jumala on nähnyt hyväksi että ihmisestä ei tule uskoontultuakaan täydellistä, edes Raamattutiedon suhteen.
Toisaalta juuri ne asiat on esillä enemmän joista on eriäiviä tulkintoja, osaltaan tämä on tietenkin luonnollista. Sen,voisikos sanua,haittana on se että ne asiat mistä ollaan samaa mieltä jäävät ikäänkuin varjoon. Piispa Pihkala,joka on tehnyt vuosikymmeniä ekumeenista työtä, ts.ollut tekemisissä ja tyoyhteydessä eri kristillisten kirkkojen ja uskovaisten kanssa sanoo että 85-90% kristinuskontulkinnoista ollaan samaa mieltä kristittyjen keskuudessa, hyvä niin.

Itsestäni voin sanua, että paljon on vielä Raamatusta ymmärtämättä, mutta kun joku asia tulee selväksi, saan niin vahvan sisäisen varmuuden asiasta, että uskon että se on juuri sitä Pyhän Hengen työtä ja opastusta.


"Ulkopuolisesta nuo kiistat vaikuttavat tasan siltä, että kaikki kristityt ovat vain omien päähänpinttymiensä vallassa ja ajattelevat niitä pyhiksi oivalluksiksi."


Ymmärrän tämän kyllä hyvin. Ja hyvä kun tuot tätä seikkaa esille. Meidänkin kristittyjen on tehtävä parannusta siinä, että näkisimme enemmän asioita erilailla ajattelevien näkökulmasta, emmekä puhuisi sitä "kaanan-kieltä"(vastaisi aina Raamatulla) kun meiltä kysellään tärkeitä kysymyksiä.

hämmentää: olet siis tyytyväinen siihen, mitä Henki on sinulle Raamatusta kirkastanut? Eikö sinua kiinnosta, miksi jollekin toiselle kirkastetaan sama asia, kohta tai kysymys aivan toisella tavalla?

Esimerkkinä: nuori uskova nainen, joka kokee, että Herra johtaa häntä pappiskoulutukseen ja -vihkimykseen. Naapurissa asuva kristitty ei enää päivää sano, kun hän taas vastustaa naispappeutta. Molemmat ovat epäilemättä lukeneet Raamattua vilpittömin mielin ja Hengen johdatusta pyytäen. Tuloksena erimielisyys ja riidat. Miksi Henki ei sano samaa kaikille?

Ulkopuolisesta tämä näyttää hassulta ja toimii taas yhtenä syynä olla uskomatta mihinkään yliluonnollisiin jumaliin ja johdatuksiin.

iaurwen kirjoitti:

hämmentää: olet siis tyytyväinen siihen, mitä Henki on sinulle Raamatusta kirkastanut? Eikö sinua kiinnosta, miksi jollekin toiselle kirkastetaan sama asia, kohta tai kysymys aivan toisella tavalla?

Esimerkkinä: nuori uskova nainen, joka kokee, että Herra johtaa häntä pappiskoulutukseen ja -vihkimykseen. Naapurissa asuva kristitty ei enää päivää sano, kun hän taas vastustaa naispappeutta. Molemmat ovat epäilemättä lukeneet Raamattua vilpittömin mielin ja Hengen johdatusta pyytäen. Tuloksena erimielisyys ja riidat. Miksi Henki ei sano samaa kaikille?

Ulkopuolisesta tämä näyttää hassulta ja toimii taas yhtenä syynä olla uskomatta mihinkään yliluonnollisiin jumaliin ja johdatuksiin.

Lue lisää

En usko että se ihan niin menee. On paljon ihmisiä jotka sanovat että Pyhä Henki on heille kirkastanut asian ja toiset ovat väärässä (minä en kuulu niihin). Kuitenkin toiset taas uskovat Pyhän hengen kirkastaneen asian juuri heille oikein. On tietysti asioita joissa monet mielipiteet ovat oikeita, kuten mikä on paras väri, mutta on myöskin sellaisia missä mielipiteellä on merkitystä. Luultavasti kyse on siitä että ihminen uskoo oman mielipiteensä olevan Hengen johdatusta vaikkei aina niin olisikaan.

Löytyy paljon ihmisiä, jotka sanovat: näin sanoo Herra. Itse olisin aika varauksellinen sanomaan niin.

Raamatun mukaan Jeesus oli kuitenkin Pyhän Hengen voitelema ja hänen käsityksensä ovat siksi esim. minulle tärkeitä ohjenuoria, vrt ne kerrat kun hän keskusteli fariseusten ja saddukeusten kanssa.

iaurwen kirjoitti:

hämmentää: olet siis tyytyväinen siihen, mitä Henki on sinulle Raamatusta kirkastanut? Eikö sinua kiinnosta, miksi jollekin toiselle kirkastetaan sama asia, kohta tai kysymys aivan toisella tavalla?

Esimerkkinä: nuori uskova nainen, joka kokee, että Herra johtaa häntä pappiskoulutukseen ja -vihkimykseen. Naapurissa asuva kristitty ei enää päivää sano, kun hän taas vastustaa naispappeutta. Molemmat ovat epäilemättä lukeneet Raamattua vilpittömin mielin ja Hengen johdatusta pyytäen. Tuloksena erimielisyys ja riidat. Miksi Henki ei sano samaa kaikille?

Ulkopuolisesta tämä näyttää hassulta ja toimii taas yhtenä syynä olla uskomatta mihinkään yliluonnollisiin jumaliin ja johdatuksiin.

Lue lisää

Tästä voidaan aloittaa:

Kirje Titukselle 3

6 Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, [Ap. t. 2:33; Room. 5:5]
7 jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.
8 Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi.
9 Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. [1. Tim. 1:4 ]
10 Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. [Room. 16:17 ]
11 Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä.


Sitten nostamasi esimerkki:
"Esimerkkinä: nuori uskova nainen, joka kokee, että Herra johtaa häntä pappiskoulutukseen ja -vihkimykseen."

Eikös noita tapauksia, joissa joku toimii fiilarinsa perusteella, ole nähty liikaakin?
Jer. 17:9
Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?

Juuri tuo on mahdollistanut sellaisten harhaoppien synnyn, eli kun ei ole henkivaltoja koeteltu, niin ihminen voi kyllä kokea johdatusta, mutta se johdatus ei olekaan Jumalasta. Tämän voi hengellistää, tai olla hengellistämättä, ja silti ymmärtää asia osapuilleen oikein. Joku voi toiveajattelunsa myötä kuvitella tapahtuvan johdatusta (ei pelkästään ateistinen ajatelma), mutta myös henkivallat voivat olla mukana, kuten seuraavassa kerrotaan:
2. Kor. 11:14
Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi.

Vaikka et uskoisikaan seuraavaa, niin kannattaa pitää mielessä tämä:

Monet uskonnot ovat syntyneet sellaisten ihmisten toimesta, jotka ovat harjoittaneet okkultismia. Yksinkertaistin ja oikaisin, mutta silti suosittelen pitämään tuota ajatusta takaraivossa.


"Ulkopuolisesta tämä näyttää hassulta ja toimii taas yhtenä syynä olla uskomatta mihinkään yliluonnollisiin jumaliin ja johdatuksiin."
Minusta näyttäisi vielä kummemmalta, jos kaikki kristityt olisivat joka ikisestä sanan kohdasta täysin samaa mieltä, varsinkin kun ottaa huomioon tämän:

1. Kor. 13:12
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. [1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2]

Sikäli on varsin ymmärrettävää, että se mistä pidetään kiinni ja josta ei jousteta, on lopultakin usko Kristukseen Jumalana, sovittajana ja lunastajana. Niiden avulla voimme tavoittaa jotakin siitä mikä oikein on oleellista:

13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. [1. Tess. 5:8]



Oman vakaumuksen tulee olla sopusoinnussa tuon viimeisimmän kanssa. Voiko rakkaus ihmistä kohtaan ylittää rakkauden Jumalaa kohtaan siten että se edelleen on rakkautta eikä jotakin muuta? Entä onko mahdollista rakastaa Jumalaa niin paljon, että on tarpeellista rikkoa Hänen käskynsä?

H.H. kirjoitti:

Tästä voidaan aloittaa:

Kirje Titukselle 3

6 Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, [Ap. t. 2:33; Room. 5:5]
7 jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.
8 Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi.
9 Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. [1. Tim. 1:4 ]
10 Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. [Room. 16:17 ]
11 Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä.


Sitten nostamasi esimerkki:
"Esimerkkinä: nuori uskova nainen, joka kokee, että Herra johtaa häntä pappiskoulutukseen ja -vihkimykseen."

Eikös noita tapauksia, joissa joku toimii fiilarinsa perusteella, ole nähty liikaakin?
Jer. 17:9
Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?

Juuri tuo on mahdollistanut sellaisten harhaoppien synnyn, eli kun ei ole henkivaltoja koeteltu, niin ihminen voi kyllä kokea johdatusta, mutta se johdatus ei olekaan Jumalasta. Tämän voi hengellistää, tai olla hengellistämättä, ja silti ymmärtää asia osapuilleen oikein. Joku voi toiveajattelunsa myötä kuvitella tapahtuvan johdatusta (ei pelkästään ateistinen ajatelma), mutta myös henkivallat voivat olla mukana, kuten seuraavassa kerrotaan:
2. Kor. 11:14
Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi.

Vaikka et uskoisikaan seuraavaa, niin kannattaa pitää mielessä tämä:

Monet uskonnot ovat syntyneet sellaisten ihmisten toimesta, jotka ovat harjoittaneet okkultismia. Yksinkertaistin ja oikaisin, mutta silti suosittelen pitämään tuota ajatusta takaraivossa.


"Ulkopuolisesta tämä näyttää hassulta ja toimii taas yhtenä syynä olla uskomatta mihinkään yliluonnollisiin jumaliin ja johdatuksiin."
Minusta näyttäisi vielä kummemmalta, jos kaikki kristityt olisivat joka ikisestä sanan kohdasta täysin samaa mieltä, varsinkin kun ottaa huomioon tämän:

1. Kor. 13:12
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. [1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2]

Sikäli on varsin ymmärrettävää, että se mistä pidetään kiinni ja josta ei jousteta, on lopultakin usko Kristukseen Jumalana, sovittajana ja lunastajana. Niiden avulla voimme tavoittaa jotakin siitä mikä oikein on oleellista:

13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. [1. Tess. 5:8]



Oman vakaumuksen tulee olla sopusoinnussa tuon viimeisimmän kanssa. Voiko rakkaus ihmistä kohtaan ylittää rakkauden Jumalaa kohtaan siten että se edelleen on rakkautta eikä jotakin muuta? Entä onko mahdollista rakastaa Jumalaa niin paljon, että on tarpeellista rikkoa Hänen käskynsä?

Lue lisää

kun on äidinmaidossa saanut jo alkutiedot vaistonvaraisesti Pyhän Äiti Marian hellyydestä ja rakkaudesta.Se,että on kristityn kodin lapsi ja kasvanut koko ikänsä Raamatun lisääntyvässä tuntemisessa ja "Pyhien Yhteydessä", on jotain niin arvokasta jota nyt aikuisiässä kiittäen muistelee.
Ateistinen maailmankuva on meille uskoville kylmä ja sisällyksetön.