Huonekaluliikkeen perjantaiöinen kunnostusvuoro oli alkamassa. Liike sijaitsi kehätien varressa, kaukana kaupungin hälystä. Tuossa hallissa oli öisin kolmen hengen yövuoro, jotta liikkeen varasto saataisiin täydennettyä ja myymäläpuoli edustavaan kuntoon viikonlopun myyntiä varten. Yövuoroon oli tällä kertaa valittu Saana, Janna ja Joni, josta Joni oli jäänyt pari tuntia sitten sairaslomalle soittamalla yövuoron päällikölle Jannille. Jannia harmitti, sillä Joni oli urheilusta tykkäävä parikymppinen, ja perjantainen sairaslomapuhelu ei ollut ensimmäinen.
Jannin olisi selvittävä yövuorosta Saanan kanssa, Saana oli 21-vuotias nuori nainen, jonka turha varmuus itsestään aiheutti Jannille silloin tällöin ärsytystä. Itse 25-vuotiaana ja vuosi sitten merkonomiksi valmistuneella Jannilla oli vasta toista kuukautta kokemusta esimiestehtävässään. Saanan itsestään varma olemus sai myös Jannin tuntemaan itsensä hieman arvottomaksi, nuoren Saanan tummat, vaalella raidoitetut hiukset yhdistettynä hänen siloiseen ihoonsa ja hoikkaan olemukseensa sai Jannin tuntemaan itsensä hieman vanhahtavalta.
Jannikin oli hoikka, Saanaa pitempi, vaaleahkoilla suorilla hiuksilla varustettu nainen. Jannin olemusta koristi läpikuultava valkoinen paita ja minihame, jonka hän oli valinnut korostaakseen omaa arvokkuuttaan ja olihan nyt viikonloppu ja mukavaa pitää jotain hienompaa yllä.
"Laita noi tavarat suoraan ja siisti lattia tosta sänkyjen vierestä" Janni alkoi komentaa. "Joo" Sanni vastasi, kylmästi, ikään kuin kuulematta lainkaan Jannia. Liike oli hämärästi valaistu ja kello yli kymmenen illalla kun Janni moikkasi tarkistamaan tullutta vartijaa: "Moi, ai kiva, onks kiire?" "No on täs aika, en varmaan kerkee uudestaan ennen kello kolmea" Yhtä lailla nuori vartija vastasi ja lähti nopean ovikierroksen kautta takaisin autolleen.
"Ei hemmetti mä en jaksa näitä kun jättävät aina paskaa" Saana valitti sänkyjen vierestä. "No se on meidän työ" Janni yritti motivoida, ehkä hieman epäonnistuneesti.
"Mut kun mä en jaksa" Saana jatkoi. Jannilla tunsi oman pinnansa taas jälleen kiristyvän Saanan kanssa. Siivotessaan kassaa Janni päätti tyhjentää sen roskiksen saadakseen hetken eroa Sannista. Päästyään ulos roskiksen kanssa hän päätti jäädä hieman odottamaan tunteidensa viilenemistä. Janni ihmetteli omaa pientä raivontunnettaan Saanaa kohden, muitten persoonallisuuksien kanssa hän tuli hyvin toimeen. Hengitettyään syvään hän palasi sisään liikkeeseen ja ihmetteli kun Saanaa ei näkynyt missään. "Mihin piruun se nyt on kadonnut, se tyttö?" Liikkeen takaseinämälle kiirehdittyään Janni löysi Saanan sohvalta puhumassa puhelimessa poikaystävänsä kanssa. Saana ei huomannut pomonsa lähestymistä ja jatkoi puheluaan. Janni jostain selittämättömästä syystä jäi kirjahyllyn taakse kuuntelemaan Saanan soittoa. Jannin edellinen suhde oli päättynt jo toista vuotta sitten ja siitä lähtien hän oli keskittynyt oman ammatillisen elämänsä kohentamiseen yksityiselämän kustannuksella. Jannilla oli koti ja työ, muttei oikeen muuta.
"Ai vitsi mä haluaisin sitä," Saana puhui puhelmineen, "Heh, ai joo se olis siistiä".
Jannia ketutti oma epävarmuutensa, sillä hänen olisi pitänyt uskaltaa saada alaisensa töihin tämän sijaan, mutta kuitenkin kuunteli yhä piilossa . "Tääl on niin tylsää, pitää vaan siivota ja kaikkee paskaa". "Mitähän sä tekisit nyt mulle jos olisin kotona?" Saana jutteli ja Janni kuunteli mahdollisimman hiljaa vain muutaman metrin päässä. "Ai, tekisit?" "No kyl mä ehkä antaisinkin" Jatkui puhelu. "Ei helvetti, mun täytyy kyl päästä täält sun luo, sanon et oon kipee. Mut en mä kait voi". "Arvaa missä mulla on sormi nyt?" kuului kirjahyllyn takaa naurun säestämänä. "Nii-in, siel just, mä pidän sitä siellä sulle".
jatq
Jannin olisi selvittävä yövuorosta Saanan kanssa, Saana oli 21-vuotias nuori nainen, jonka turha varmuus itsestään aiheutti Jannille silloin tällöin ärsytystä. Itse 25-vuotiaana ja vuosi sitten merkonomiksi valmistuneella Jannilla oli vasta toista kuukautta kokemusta esimiestehtävässään. Saanan itsestään varma olemus sai myös Jannin tuntemaan itsensä hieman arvottomaksi, nuoren Saanan tummat, vaalella raidoitetut hiukset yhdistettynä hänen siloiseen ihoonsa ja hoikkaan olemukseensa sai Jannin tuntemaan itsensä hieman vanhahtavalta.
Jannikin oli hoikka, Saanaa pitempi, vaaleahkoilla suorilla hiuksilla varustettu nainen. Jannin olemusta koristi läpikuultava valkoinen paita ja minihame, jonka hän oli valinnut korostaakseen omaa arvokkuuttaan ja olihan nyt viikonloppu ja mukavaa pitää jotain hienompaa yllä.
"Laita noi tavarat suoraan ja siisti lattia tosta sänkyjen vierestä" Janni alkoi komentaa. "Joo" Sanni vastasi, kylmästi, ikään kuin kuulematta lainkaan Jannia. Liike oli hämärästi valaistu ja kello yli kymmenen illalla kun Janni moikkasi tarkistamaan tullutta vartijaa: "Moi, ai kiva, onks kiire?" "No on täs aika, en varmaan kerkee uudestaan ennen kello kolmea" Yhtä lailla nuori vartija vastasi ja lähti nopean ovikierroksen kautta takaisin autolleen.
"Ei hemmetti mä en jaksa näitä kun jättävät aina paskaa" Saana valitti sänkyjen vierestä. "No se on meidän työ" Janni yritti motivoida, ehkä hieman epäonnistuneesti.
"Mut kun mä en jaksa" Saana jatkoi. Jannilla tunsi oman pinnansa taas jälleen kiristyvän Saanan kanssa. Siivotessaan kassaa Janni päätti tyhjentää sen roskiksen saadakseen hetken eroa Sannista. Päästyään ulos roskiksen kanssa hän päätti jäädä hieman odottamaan tunteidensa viilenemistä. Janni ihmetteli omaa pientä raivontunnettaan Saanaa kohden, muitten persoonallisuuksien kanssa hän tuli hyvin toimeen. Hengitettyään syvään hän palasi sisään liikkeeseen ja ihmetteli kun Saanaa ei näkynyt missään. "Mihin piruun se nyt on kadonnut, se tyttö?" Liikkeen takaseinämälle kiirehdittyään Janni löysi Saanan sohvalta puhumassa puhelimessa poikaystävänsä kanssa. Saana ei huomannut pomonsa lähestymistä ja jatkoi puheluaan. Janni jostain selittämättömästä syystä jäi kirjahyllyn taakse kuuntelemaan Saanan soittoa. Jannin edellinen suhde oli päättynt jo toista vuotta sitten ja siitä lähtien hän oli keskittynyt oman ammatillisen elämänsä kohentamiseen yksityiselämän kustannuksella. Jannilla oli koti ja työ, muttei oikeen muuta.
"Ai vitsi mä haluaisin sitä," Saana puhui puhelmineen, "Heh, ai joo se olis siistiä".
Jannia ketutti oma epävarmuutensa, sillä hänen olisi pitänyt uskaltaa saada alaisensa töihin tämän sijaan, mutta kuitenkin kuunteli yhä piilossa . "Tääl on niin tylsää, pitää vaan siivota ja kaikkee paskaa". "Mitähän sä tekisit nyt mulle jos olisin kotona?" Saana jutteli ja Janni kuunteli mahdollisimman hiljaa vain muutaman metrin päässä. "Ai, tekisit?" "No kyl mä ehkä antaisinkin" Jatkui puhelu. "Ei helvetti, mun täytyy kyl päästä täält sun luo, sanon et oon kipee. Mut en mä kait voi". "Arvaa missä mulla on sormi nyt?" kuului kirjahyllyn takaa naurun säestämänä. "Nii-in, siel just, mä pidän sitä siellä sulle".
jatq
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pomoa, Jannia tilanne hymyilytti, hän totesi tuon nuoren neidon olevan hänen valvonnassaan eikä hän päästäisi Saanaa tänään noin helpolla. Samalla hän tunsi helpotusta hituisen kireistä hermoistaan, Saana oli hänen alaisensa ja hän voi sanella mitä tänään tehdään. Hermostuksen tunne kuitenkin vaihtui johonkin aivan toiseen tunteeseen - Janni tunsi omien poskiensa hehkuvan ja polviensa olevan hieman epävarmat. Haarovälissään hän tunsi lämpöä ja oikeastaan jo voimakkaan kiihotuksen tunteen. Janni tunsi pikkuhousujensa alkavan kastua ja hänen oli vaihdettava epämukavaa mutta kiihottunutta asentoaan kirjahyllyn takana.
Jannin korko kolahti lattiaan vaimeasti niin, että se kuului tulevan jostain kauempaa. "Hei mun täytyy mennä, heippa" kuului kirjahyllyn takaa.
Jannia tilanne kiihotti ja hävetti samaan aikaan kun hän yritti etsiä tilanteesta jotain keinoa poistua. Hetken mietittyään Janni yllätti itsensä ratkaisullaan, kun hän otti muutaman askeleen kirjahyllyn takaa ensin kauemmas ja hiljaa, sen jälkeen käveli Saanan luo ikään kuin hän olisi tulossa jostain kauempaa. Saana ei huomannut hämäystä ja istui sohvalla syyttömän näköisenä. "Ei helvetti, me ollaan tultu tekemään töitä tänne eikä puhumaan puhelimessa!" Janni yritti saada auktoriteettia piilottaakseen samalla oman kiihoituksensa. Saana istui hieman pelästyneenä ja epävarmana edelleen sohvalla. Yhtä lailla Saanan poskia punotti äskeisestä ja istuma-asento oli puhelusta johtuen hänelläkin hieman epämukava. Sanna istui hievahtamatta sohvalla haara-asennossa kun hänen pomonsa oli tullut aivan hänen eteensä sanomaan asiasta. Janni otti askeleen, mutta tunsi korkokenkänsä liukastuvan lattialta ja hän horjahti sohvalle Saanan viereen.
Jannin käsi lepäsi nyt nuoren alaisensa reidellä, Saana taas oli ottanut pomoansa vastaan ja hänen kätensä lepäsi Jannin vatsalla. Pomo vei kätensä alaisensa housunnapille. "Nyt MÄ kerron mitä tääl tehään ja sä kuuntelet." Pomo Janni otti auktoriteettia, samalla avaten nuoren alaisensa housunnapin ja vetoketjun kädellään liikkeen takaseinällä olevalla sohvalla. Saana katseli vanhempaa esimiestään hieman pelokkaana, joskin niin hänen olonsa oli liian kiihoittunut estääkseen häntä. Hämärässä huonekaluliikkessä nuoren alaisen vaatteet lähtivät pois pomon käsien ja käskyjen tahdissa. Hetkessä molemmat olivat sohvalla alasti, Saana makasi sohvalla selällään poikittain toinen nilkkakorulla koristettu jalkansa leväten selkänojan päällä, toinen lattialla. Janni työnsi päänsä ja kielensä alaisensa haaroväliin. Saana voihkaisi kiihoituksesta äänen kaikuen kaupassa. Janni toi vuoroin kieltään ylös alas alaisensa häpyhuulia ja vuoroin sormia, etsien leikitellen alaisensa klitorista . Saana ei pystynyt pidättelemään ääntään ja voihki yhä kovempaa kaupan nurkassa hänen käsiensä puristaen sohvaa. Janni ei kuitenkaan antanut helpolla periksi, hän toi kätensä uudelleen Saanan haaroväliin ja alkoi hieroa peukalollaan Saanan pyhintä ja samalla pyöritellen etusormeaan hänen takareiässään. "Ai aiih, eih, eih". Saana yritti kieltää pomoaan, kuitenkaan siinä kiimassaan pystymättä sanomaan sanoja, toisaalta hän ei aivan täysin halunnut pomonsa lopettavan. Tajutessaan kaupan olevan täysin tyhjä heitä lukuunottamatta, Saana ei enää pidätellyt äänenvoimakkuuttaan ja huusi kiimastaan täyttä huutoa hänen saadessaan orgasminsa tyhjässä kaupassa.
"Ei tää tähän viel lopu" Janni katsoi alaistaan päättäväisempänä kuin koskaan, Saana oli saanut erään elämänsä parhaan orgasmin esimieheltään hetki sitten ja katsoi pomoaan anelevana - toisaalta tuntien häveliäisyyttä, mutta toisaalta sellaista kiimaa, ettei hän halunnut sen ikinä loppuvan.
Janni tarttui alaistaan kädestä ja alkoi taluttaa häntä liukuportaiden viereen. Kaksi nuorta naista kävelivät alasti kaupan tyhjällä käytävällä molemmat kuvitellen huonekaluliikeen päiväistä vilskettä, toinen anelevaisena ja toinen päättäväisenä, molemmat kiimassa. Janni nappasi myyntihyllystä pyykkinarunauhan käteensä ja vei alaisensa takaisin lähimmälle sohvalle. Pomo käski alaisensa polvilleen sohvan eteen, Janni laskeutui polvillaan olevan Saanan taakse ja veti alaisensa kädet taakse. Janni veti narua ensin Saanan ranteiden ympärille ja sitten nilkkojen, lopetellen viemällä näiden kahden välille vielä kolmannen narun.
Saana oli nyt lukittuna polvilleen pyykkinarulla sohvan edessä. Janni hieman vielä kiusasi alaistaan viemällä kätensä Saanan hentojen rintojen päältä alas alaisensa häpyhuulten päälle ja tunnusteli tätä. Saanan ensimmäisen voihkaisun jälkeen Janni nousi istumaan sohvalle alaisensa eteen. "Nyt teet niinku mä sanon" "Kieli ulos!" Saana vei kielensä niin pitkälle ja kauas suusta kuin kykeni, jännittäen sen eteensä. Janni tarttui alaistaan kiinni ja vei hänen päänsa omaan haaroväliinsä. Saanaa kiihotti aivan suunnattomasti hänen ymmärrettyään, ettei hän kykene liikuttamaan itseään pois tilanteesta ja että hän oli nyt täysin pomonsa hallinnassa. Saana vei kieltään pomonsa häpyhuulia pitkin, suudellen ja hyväillen märkää haaroväliä. Välillä Saana jännitti kielensä jäykäksi ja tunkeutui sillä pomoonsa sisään. "Aaassshhh" Janni voihki ensin, sitten huusi.
Janni sai kontrolloida omaa alaistaan viemällä hänen päätään edes takaisin haarovälissään Saanan pitäessä kieltään edessään. Janni ei aivan kyennyt tulemaan, mutta oli lähellä ja niinpä hän vapautti alaisensa kädet narusta. Sanomatta mitään Saana ymmärsi mitä hänen oli tänä yönä tehtävä - saattaa pomonsa orgasmiin. Niinpä hän toi kätensä Jannin haaroväliin ja hieroi sormillaan pomonsa klitorista. Välillä Saana auttoi kielellään. Saana otti sormen, työnsi sen jäykkänä sisään ja veti edes taas, sitten toisen sormen. "Jatka... jatka" Janni alkoi tuntea kliimaksinsa lähestyvän. Saana vei sormiaan jo lujaa edestaas niin nopeasti kuin hän pystyi hänen rintojensa vavahdellessa vetojen tahdissa. Janni kirkui tyhjässä kaupassa, puolentoista vuoden odotus edellisestä kerrasta maksoi itsensä takaisin korkojen kera nuoren pomon saadessaan kovan orgasmin.
Janni vapautti alaisensa nilkat ja kädet lopustakin narusta ja nousi seisomaan. Janni työnsi Saanan viereistä sisustusseinää vasten ja suuteli alaistaan. "Ihan millon vaan" Saana sanoi pomolleen anelevana. Janni ymmärsi helpottuneena uudesta tuttavuudestaan. "Mä soitan sit sulle" pomo määräsi. "Mee takas töihin" Janni käski ja alainen poistui hakemaan vaatteitaan kaupan toiselta seinämältä.
Sen pituinen se,
saa antaa palautetta!
janni-janna, saana-sanni-saana... koita päättää.