Miksi rakkaus sattuu? Mitä järkeä on edes rakastumisessa?
Rakastuneenakin saattaa loukata rakastaan, ja kun rakasta sattuu niin itseäänkin sattuu...
Taikka mitä jos kaipaa rakkautta niin paljon vaikka sitä ei saisikaan niin sekin sattuu...
Tai miten olisi vielä että joku rakastaa vaikka jotakin henkilöä koko sydämmestään, mutta tietää että ei voi ikinä saada häntä...niin sekin sattuu ja saattaa johtaa toisen masennukseen...
Ikävöiminenkin sattuu...varsinkin silloin kun sitä ei enää saa takaisin...esim. rakkaasi menehtyy, saat pakit, olet yksin...ja nje...
Ja mistä ihminen tunnistaa rakkauden ja ihastumisen...?? Eli mitä eroa näillä kahdellakaan on?
Eli kävi miten kävi, sattuu kuitenkin...
Rakastuneenakin saattaa loukata rakastaan, ja kun rakasta sattuu niin itseäänkin sattuu...
Taikka mitä jos kaipaa rakkautta niin paljon vaikka sitä ei saisikaan niin sekin sattuu...
Tai miten olisi vielä että joku rakastaa vaikka jotakin henkilöä koko sydämmestään, mutta tietää että ei voi ikinä saada häntä...niin sekin sattuu ja saattaa johtaa toisen masennukseen...
Ikävöiminenkin sattuu...varsinkin silloin kun sitä ei enää saa takaisin...esim. rakkaasi menehtyy, saat pakit, olet yksin...ja nje...
Ja mistä ihminen tunnistaa rakkauden ja ihastumisen...?? Eli mitä eroa näillä kahdellakaan on?
Eli kävi miten kävi, sattuu kuitenkin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rakastumisessa ei ole mitään järkeä.
Rakastuneena sydän on avoin loukkauksille.
Rakkauden ikävä on asioista kaikista eniten satuttavaa, jäytävää kipua.
Luopuminen elämän suuresta rakkaudesta on kamalaa.
Ikävöivää sattuu sydämeen.
Ihastuminen on kun on vasta tavattu, rakastuminen jatkuu siitä kun ei menekään ohi. Tarviseeko tunnistaa/erottaa.
Kun kaikki on hyvin ja rakastaa, silloin ei satu.
niinpä!!
kun ihmiset vain muistas että kaikki mik' sattuu ei oo rakkautta ja rakkauden ei tarvii sattuu jos se on puhdasta ja oikeaa.
ja oikea ,onko ihminen puhdas ja oikea ?
Myös yksinoleminen sattuu. Siksi, koska elämä ja eläminen itsessään sattuu ja aiheuttaa ahdistusta. Lue esim. Jung, eksistentiaalinen angst. Rakastuessa antaa itsensä toivoa, ettei olemassaolo aiheuttaisi tuskaa. Näkee itsensäkin paremmassa valossa. Rakastuminen on tavallaan utopiaa ja silloin myös pettymys karvaampi. Elämä ei kuitenkaan ole helpompaa, ellei rakasta.