häntä ja miksi et voi ottaa häneen mitään yhteyttä? Tietääkö hän, että sinä ikävöit häntä?
Itse olen ikävöinyt lohduttomasti erästä naista jo yli puoli vuotta, hän ei tiedä ikävästäni ja ujouteni estää sitä hänelle kertomasta.
Itse olen ikävöinyt lohduttomasti erästä naista jo yli puoli vuotta, hän ei tiedä ikävästäni ja ujouteni estää sitä hänelle kertomasta.
Vastaukset 40
Vanhimmat
ketä kerro heti. En malta odottaa.
pikku pakko malttaa odottaa. En sitä ainakaan toistaiseksi sinulle kerro, sorry vaan!
enää sanoa ikävöiväni ketään oikeastaan. Ajatuksissa toki on välillä ihania muistoja. Olen oppinut asioita ja tajunnut faktoja. Tässä eräs suosikkini menneeltä ajalta... http://www.youtube.com/watch?v=L_mrN-Z1TLA
mitä asioita olet oppinut sekä mitä faktoja olet tajunnut, ihan vain mahdolliseksi opiksi ja myötätueksi meille muille ikävöijille.
erästä miestä jo yli kaksi vuotta, eikä loppua näy. Tavallani olen ollut häneen vielä yhteydessä, mutta...
Kyllä hän sisimmässään tietää, että ikävöin, mutta....kiellettyä ja mahdotonta, minkäs teet. Eikä hän välttämättä tunne samoin, vaikka kai hänellä jotain tunteita oli.
ollut edes jotakin, mutta minä olen vain ikävöinyt ilman täyttä varmuutta oikein mistään.
ollut mitään, vain minä olen ollut yhteydessä häneen....ilman vastauksia...tai sain minä kerran melko tylyn vastauksen. Halusin puhua, halusin selvittää välit, mutta...:(
ole saanut vastakaikua tunteillesi! Pitäisi hänen nyt ainakin olla valmis puhumaan ja selvittämään asiat kanssasi.
Voimia sinulle oikein paljon päästä elämässäsi eteenpäin!!
ole niinkään se, etten saanut vastakaikua tunteilleni, vaan se, miten hän minua kohteli, kun sai tietää tunteistani. En kuitenkaan kadu kertomistani.
Minä olen ikävöinyt erästä miestä yli puoli vuotta...:(Tuskin hän tietää,että minä ikävöin,enkä usko,että häntä kiinnostaisi tietääkään. Tästä huolimatta,haluaisin vielä joskus jutella hänen kanssa:)
sinun ja hänen juttelutuokio olisi järjestettävissä. Eihän siinä mitään hankalaa tai erityistä rohkeutta vaativaa ole.
olisi,jos rohkenisin pyytää erään kolmannen henkilön järjestämään meidät samaan aikaan ja samaan paikkaan. Muussa tapauksessa tuota toivottua juttelutuokiota joutuu odottamaan varmasti aika kauan:(
ihmeessä sitä kolmatta henkilöä järjestämään teidät sinne samaan paikkaan ja aikaan tapaamiseen!
Kyllähän nyt ystävät tekevät sellaista ihan mielellään. Toivon ja uskon, että saat järjestettyä asian...:)
kannustuksesta:)
tapaamista? Eihän siinä mitään ihmeellistä ole, keksikää vaikka kavereiden kanssa jokin luonteva tekosyy tapaamiselle, onhan nyt muuten naistenpäiväkin!
Minua niin surettaa ikävöivien suuri määrä, koska varmasti on useita toisilleen hyvin sopivia ihmisiä jotka ikävöivät toisiaan. Eivät vaan saa mitään aikaiseksi, syystä tai toisesta, eivätkä edes tiedä toisen ikävöivän, surku tosiaan, aaagh!!!
vielä;)Naistenpäivää vietimme naisten kesken ruoan merkeissä. Se kolmas henkilö saa mahdollisesti sitten joskus keksiä sen luontevan tekosyyn tapaamiselle...tuo ruokailu olis aika hyvä;)
viime näkemästä lähes puoli vuotta ja "helvetinmoinen ikävä" kyseistä miestä kohtaan.
Ikäväni / tunteeni hänelle kerroin silloin.
Mutta hän päätti kuitenkin "palata" toisaalle, vaikka aluksi antoi ymmärtää kaiken sen loppuneen...
Ikävä vaan ei hellitä...
Rakastin häntä juuri sellaisena kuin hän oli / on, hyväksyinkin joidenkin mielestä ehkä liikaakin, mutta myönnän minä rakastin ja rakastan yhä vieläkin.
Koimme ja elimme yhdessä niin paljon oli rankkoja aikoja ja niitä ihania.
Muistan kun ensikerran "tutustuimme " ja tavatessani ihan nenäkkäin , se oli menoa...kuin olisimme aina tunteneet toisemme... emme osanneet olla erossa toisistamme ja kun välillä kuitenin olimme , me ikävöimme kumpanenkin.
Kuin olisimme todellakin kuuluneet aina toisillemme, vaan toisin kävi... ikävä silti vieläkin mieli tekisi huutaa.
Uskotko että yhä niin tuntuu pahalle olla yksin ilman lämpöäsi ja läheisyyttäsi, nauruasi , kiusoitteluasi , pilkettä silmäkulmassasi, hymyäsi, käsiäsi ympärilläni.
Vieläkään enkä kykene rakastamaan / rakkautta vastaan ottamaan keneltäkään toiselta enkä antamaan sitä kenellekään toiselle.
Oikeasti olen kyllä yrittänyt ihan turhaan sillä olen vain satuttanut ihmisiä (miehiä) joilla tunteet ovat minua kohtaan heränneet ja minä vain yhä kaipaan entistä... ei ole oikein , miksi kysynkin , eikö tämä kaipuu ja ikävä voisi jo hellittää ? :(
sinulla, mutta olet sentään saanut joskus rakastaa ja olla myös rakkaasi lähellä.
Aika parantaa haavat, myös sydämestä. Ja aika pienentää myös ikävän kunnes sitä ei enää ole ollenkaan...
kuukauden ja yhden viikon ajan olen välillä tiedostamattani ja välillä erittäin voimakkaasti tietoisesti ikävöinyt erästä poikaa siitä lähtien kun hänet ensi kertaa näin. ensi hetkestä meillä synkkasi mutta sitten tuli asioita tielle. keskeytetty ihastuminen ei ole mukava juttu, varsinkaan kun on kyse niinkin ihanasta ihmisestä. siitä jää vain outo vääristynyt kaipuu ja epätietoinen ikävä... ja kun olen vielä itse kaiken ryssinyt niin aaaaaa. selitän sekavia mutta siis kun en voi ottaa häneen yhteyttä ja selvittää asioita, koska minulla ei vieläkään ole hänen numeroaan ja haluaisin nimenomaan soittaa ja selvittää asiat. facebookin kautta voisi jotain hoitaa mutta kun ei pysty. pitäisi vaan törmätä jossain mutta se on hieman hankalaa nyt. en voi olla varma onko hän enää kiinnostunut kun olen hänet jo torjunut jne. jos tietäisin hänen olevan vielä kiinnostunut niin voisin ottaa yhteyttä millä tavalla tahansa sillä silloin hän arvostaisi elettäni eikä pitäisi sitä häiriköintinä. en usko hänen tietävän ikävästäni sillä viimeksi tapasimme erikoisissa olosuhteissa....
ja sitten teistä saattaa jopa tulla pari, toivon niin!
Facebookia kannattaisi kokeilla, ellei asia muuten ala edetä...
niin minäkin toivon... kai se on jossain vaiheessa pakko ottaa facebookin kautta yhteyttä jos ei mitään meinaa tapahtua! ehkä rohkeudenpuuska tulee jollain odottamattomalla hetkellä..
varmasti järjestyy; asioillahan on tapana aina järjestyä...:)
Ja jos jotakin oikein paljon haluaa, sen myös todennäköisesti saa! Olet nuori nainen, joten ole huoleti, vaikka toki ikävä on aina aika tukala tunne.
ystävä. huom. tavata ystävä.
todella paljon yli puolivuotta erästä miestä. Hän tietää että ikävöin häntä. Ujouteni minullakin aikapaljon estää mutta myös epävarmuus toisen tunteista ja ajatuksista. Ja on myös muutama muukin syy,minkä takia en enää uskalla yhteyttä ottaa.
Naiset ovat heti täällä jos mies kaipaa,on nähty,minäkin täällä,hehhehh
Kylläpäs tässä on kaipailtiukin hyvän aikaa,
nähdään me vielä koska tunnemme kumpikin samoin,
Uskon .
ikävöit eikä ota sinuun yhteyttä, lienee siitä parasta vetää se johtopäätös, ettei hän näe suhteellanne mitään tulevaisuutta.
Noin minä sen ulkopuolisena ainakin tulkitsisin.
se yksi tietty nainenkin!
mäkin uskon vielä näkeväni hänet, koska tunne oli molemminpuolinen, en vain jaksaisi odottaa.
äkkiseltään ajattelisi,mutta tämä tilanne on vähän sellainen että voisi myös ajatella että tilanne ei ole kuitenkaan ihan noin,mutta mistä sitä tietää...kyllähän se voi olla niinkin. Mutta kaippa sitä joitakin muitakin syitä voi olla ihmisen toiminnalle ja käytökselle,luulen...Kaikki asiat eivät aina ole niin kuin äkkiseltään voisi luulla....Mutta kaippa tilanne täytyy tässä pikkuhiljaa alkaa hyväksyä jos mitään ei tapahdu. :(
nähdään,sitä toivoisin todella...
kerätä kaikki rohkeudenmurusesikin kasaan ja kysyä häneltä suoraan asiaa, miten se on. Silloin sa ainakin selviää ja voit sitten tehdä jatkosuunnitelmat sen mukaan?
tosiaankin aina pitkä. Upeaa on se, että tunteenne ovat molemminpuolisia, se on jo paljon se ja sille on hyvä rakentaa...:)
silloin, kun hän ei ole täällä. Yhteyttä on otettu joka päivä.
sitten asiat, näette jopa toisianne ja ikävännekin on yhteinen ja varmasti molemminpuolinen.
ja hän ehkä tietää sen. Luultavasti. En ole kyllä varsinaisesti yrittänyt näyttää tunteitani, koska tuskin on vapaa.
vapaa, se kannattaa selvittää ja toimia sitten sen mukaan.
Varattuihin ei saa sekaantua, siitä tulee enemmän kärsimystä ja sotkua kuin hyviä asioita!
olen sitä mieltä, että varatut pitää jättää rauhaan.
Olen seurannut kyseisen miehen menoa vajaa vuoden. Hän on mukava, kohtelias,hauska ja puhelias. Oikein mukava mies. Olen varattu, eroamassa, tämä on estänyt tutustumasta mieheen lähemmin. Kohta kun aika on parempi, teen asian suhteen jotain. Ensin vaan karistan menneet niskastani pois. :)
tunteeni
ikävöintini kesto on ollut noin1,5 vuotta
ja jatkuu seuraavassa jaksossa ;-) no toivottavasti ei
tästä on kyllä tultava loppu
onnellinen tai onneton...valmiina kaikkeen
Ihanaa miestähän minä ikävöin
hän on komein, mukavin, herkin, lempein,kekseliäin......ja vaikka mitä?!!!
tärkein on että hän on minulle sopivin mies maailmassa
hänen kanssaan ottaisin jokaisen päivän vastaan hymyssäsuin :-)
Yli 1,5 vuoden rajapyykin olen kulkenut tämän ikäväni kanssa. Hän on varattu, joten en tule ottamaan yhteyttä. En usko hänen tietävän sitä, että ikävöin häntä, mutta luulen hänen ainakin aavistavan sen, että olin hänestä kiinnostunut jo silloin, kun hän oli vapaa. Hän oli ainakin silloin minusta kiinnostunut, mutta jotenkin kaikki meni pieleen ja oma mahdollisuuteni katosi savuna ilmaan. En oikein vieläkään ymmärrä, mikä esti minua päästämästä häntä oikeasti lähelleni. Ehkä se oli vain tunne siitä, että hän ei ollut oikeasti kiinnostunut, vaan kaikki oli hänelle vain "peliä". Luotin tuntemuksiini ja tein päätöksen niiden perusteella...tai ehkä vain juoksin karkuun. Tiedä en. Niiden päätöksien kanssa vain on toisinaan niin vaikea elää, kun tuntee kuitenkin tehneen virheen. Elämä on niin helppoa :(
Uskoisin ikävän katoavan joskus. Jotain tosi pysäyttävää hänessä kuitenkin oli, kun vieläkin ikävöin häntä välillä. Yleensä pääsen aika helposti yli sellaisista ihastumisista, jotka eivät koskaan saa oikeaa mahdollisuutta. Kaiketi onnekseni emme ole törmänneet todella pitkään aikaan, joten tunteeni ovat päässeet tasaantumaan ja ikäväkin on alkanut vähitellen helpottaa. Silti salaa mielessäni toivon, että näkisin hänet, jotta tietäisin onko tunne vielä oikeasti olemassa vai onko tämä vain joku pakkomielle, jota elättelen mielessäni.
Surullista, kun niin harvoin osuu ja uppoaa ja sitten meneekin itse täysin kipsiin ja panikoi.
Olipa vuodatus. Pakko vain tyhjentää tätä mielenmyllerrystä, kun on pitkästä aikaa taas kaihertanut mieltä.