Minä olen yksinäinen. En halua etsiä ystävää treffipalstoilta, tai kapakasta. En minä mikään "kummajainen" silti ole... Ajattelen ja tunnen,kuten useimmat.. Ajattelen joskus,jos löytyisi joku jonka kanssa jutustella maailman menosta ja yleensäkin jostain mukavastakin välillä.Olen seuraillut aikani kuluksi näitä sivustoja,jos jonkinlaisia -Huittisten omaa ja muita palstoja...ja tullut siihen tulokseen,että KAMALAN NEGATIIVISTA palautetta tulee heti,jos joku jotakin kommentoi! Miten ihmeessä etsisin omalta paikkakunnalta keskustelu kaveria kun siihen kumminkin joku heti vastaa jotain "hanki oma elämä"-tyyliin?! Minullahan on "oma elämä",joskus vähän liikaakin oma! Olosuhteiden pakosta olen vähän jäänyt sivummalle arjen pyörityksestä. Toisaalta huokaisin helpotuksesta että se vauhti tyssää,mutta sitten taas: Minua vähän pelottaa, miten syrjäytyneeksi itsensä lopulta tuntee..!
Yksinäisyys
eräs nainen
151330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Oudolta tuntuu nyky maailma.
Itsekin tunnun syrjäytyvän vaikka olen työelämässä, vaikka kaikki tahtovat minua eri suuntiin, mutta kukaan ei välitä.
Jos olet vapaa niin miten sinuun sa yhteyden ?
Treffataanko ?
mahdollista sähköpostiosoitt. kirjoittaa?
aika kuluu-yksinäisemmilläkin! Jotenkin sitä vaan kaiken pyörteessä pyörii mukana itsekin. Yksinäinen olotila kulkee mukana silti. Vaikka näin kesälläkin kun on kaikenmoista touhotusta,sitä ikäänkuin unohtuu.. Mutta, siellä se "väijyy" ennen pitkää esille putkahtaen...
Kivaa on ollut,kun on ollut niin kaunista ja lämmintä! Niin tosiaan-huh,lämmintä!! Siinä sitä on tullut taivasteltua tuttujen ja tuntemattomien kanssa tätä tarkenemista jos muutakin. Vaihtelua. Enkä minä sitä sillä,etteikö minusta mieluusti keskustelu kumppanin saa. En minä silviisii mikään yksinäinen erakko ole,etten puhua pukahtais..ehei! Osaan ihan asiallisesti ja luottamuksellisesti keskustellakin eri ikäisten ja oloisten ihmisten kanssa. Seurallinenkin olen,vaikka en kyllä saa enää nykyisin lähdetyksi kaiken maailman tapahtumiin mitä on tarjolla kesäisin etenkin yllin kyllin. Siinä mielessä vetäydyn,jostain syystä... Siitä vain jotenkin on hohto pois. Kävin minä tanssimassakin lavoilla tässä joitakin vuosia sitten. Oli ihan kiva,mennä ja tulla kuten itse mieli. Siihen vain tuli pysähdys muista syistä. Ei kai sekään elämän tärkein asia ole,ajattelen. Mutta kyllä vähän haikailen... Siellä tuli tavattua ihmisiä ja tuli tutuksikin jo moni.. Kuten aiemmin kerrottu-en minä kaipaa kapakoihin ja terasseille istumaan-enkä sentään ainakaan yksin!
Mitenköhän Sinun kesäsi on sujunut? Kyllä minä olen miettinyt Sinua,ja niitä niin monia tahoillaan..Miten kaikki järjestyy. Vai mennäänkö vain,päivästä toiseen jotenkin..-kuin ohjelmoitu robotti..?!
Tämän kaiken vouhotuksen keskellä?!
Kyllä... Se on sellainen jäätävä kylmyyden tunne.. Ajattelet, tässäkö tämä nyt oli-elämä? Olet alle 50ntä, ja ajattelet että valmistaudut yksinäiseen unohdetun v a n h u u t e e n? Mikä karmea ajatus!!! Nythän minä vasta olen elementissäni!! Olen päässyt niistä nuoruuteni komplekseista, tiedän ja tunnen vapaasti! Tunnen itseni- osaan elää?!!!!
Kunpa voisin sanoa: Kun nyt sain kaiken valmiiksi... Valmiiksi en saanut mitään,eikä se nyt enää kiinnostakaan. Kaikesta tästä jää jäljelle vain ikävä. Kunnes kuihdun pois. Unohdettuna.
Älä ole yksin...Kaipaan Sinua!!
Minne katosit???!!!
Toivottavasti löydätte toisenne! Yksinäisyys on paska juttu, vaikka toisinaan se on parempaa kuin hillua huonoissa suhteissa. Vanhemiten tulee itsesuojeluvaistoa joskus vähän liikaakin, eikä uskalla enää mennä tonne vapaille markkinoille...
Jaa-a! Löytääköhän tässä maailman menossa tosiaan-ketään?! Kirjoitit kuin omat ajatukseni. Se on niin totta,ja mitä kauemmin olet pois, jämähdät jne. Itse joskus ajattelen jo pelkääväni ihmisiäkin liikaa?! Kehen uskaltaisin luottaa ym. Mutta "sängyn alle piiloonkaan" en ajatellut mennä ;)! Sanovat,että hulluuden oireita kun alkaa itsekseen höpistä,mutta olen todennut että mitä enemmän tuumailen ne ääneen vältyn sekoamasta kokonaan?! No-se oli vitsi-melkein...
Kyllä istun mieluimmin kotona sitten,ainakin jos pubit on vaihtoehtona. Toki toisen kanssa vois joskus lähteä,mutta ei ikinä yksin norkoilemaan! Onneks olen jo vanhakin etten kehtais?! Vai olenko? En kehtais kuitenkaan.
Sinulle: Älä "vaistoa" liikaa ;)-mutta sopivasti varuillaan ja Onnea matkaan - tiedä vaikka sittenkin Onni olis ovella joku päivä?! Kurkistellaan ;))
Kokeile tulla Hirven Suulille tanssimaan. Keskiviikkoisin saat koko illan hakea mieleisiäsi varttuneita nuoria miehiä tanssimaan. Lauantaisin on sekahaku. Uskoisin siellä olevan miehiä, joilla tanssitaidon lisäksi löytyy keskustelutaitoa monelta elämän alalta. Lysti ei vaadi kuin 14 euron panostuksen.
Huomenna siellä esiintyy suomalaisen tangon lähettiläs Grönin Eikka Porin Reposaarelta.
Kiitos Jukka! Tässä istun ja totesin,että tanssit on tanssittu näillä hetkillä tänään Hirvensuulillakin. Niinkuin ovat jo muutaman vuoden ajan osalta olleet minullakin ja se on aika onneton juttu ja kova pala purtavaksi...Mutta eihän se niin tärkeä/tärkein asia voi olla-vai voiko sittenkin?? Voi ja onkin-jos ei tärkein mutta melkoisen ihanaa silloin kuin "jalat kantaa",vaikka heikommallakin tanssitaidolla! On siinä tunnelmaa,eikä paljon muistele yksinäisyyttä...Tai sitten pahimmassa tapauksessa se vaan korostuu,jos joudutkin seinäkukkaseks! :( Minulla kun harvemmin riitti pokka ola hakijana, ja varsinkaan koko illaksi! En kai ujoimmasta päästäkään ole, mutta en osaa olla "tyrkky".
Olen uneksinut,että vieläköhän joskus pääsen lavatansseihin, mutta nyt ovat tanssikengät naulassa kun kohtalo päätti sotkea minun pasmat,tai ainakin askeleet! Jaloissa ei voimaa kuin hädin tuskin hetken matkaa ilman tukea.
Tuttu juttu olis,mutta kun ei niin ei. Voin vain laittaa nauhurin päälle ja kuunnella tarttuvia säveliä-yksinäisyydessäni.
Tervehdys kuitenkin kaikille sinne ja pistäkäähän polkaksi ;).
Yksinäinenhän se olen minäkin.
Fyysinen terveys petti muutama vuosi sitten, meni työkyky, talous ja perhe.
Terveystilanne on vakiintunut, mutta työkykyinen en enää ole eikä työnteko muutenkaan kannattaisi.
Elämääni olen sopeutunut hyvin enkä enää kurkoittele kuuhun tai tähtihin. Oikeastaan minulla on melkein kaikki asiat ihan hyvin nyt.
Mutta yksinäisyyteen en varmasti totu ikinä.
Toivon voimia Sinulle-sen yksinäisyyden suhteen nyt ainakin! Sehän meni melkein kuin itselläni-muutama vuosi sitten loppui työtaival,surukseni. Silloin tuntee itsensä tarpeettomaksi ja maan matoseksi. Intoa ja suunnitelmaa piisaa,saa nyt nähdä jos jotain keksisi vielä-mihin minustakin olisi?!
Yksinäisyys on kumma kaveri! Joskus se on ihan kivakin ja tarpeellinen, mutta että aina...Kulkisi se vierellä?! Ei hyvä. Mutta ei ole onneton liittokaan ... Mentäis päivästä toiseen kuin ohjelmoituna,tavoille totuttuna. Tai tappelemalla,ush. Mieluimmin tappelen itselleni,kuin rähisen toiselle ;) ! Mutta helliä tunteita ja katseita kyllä soisin kumppanille,mieluimmin kuin haaveksisin itsekseni täällä!
No, ans kattoo mitä keksii. Mutta eihän lannistuta-vielä meissä virtaa,eikös?!! Tiedä vaikka kohdattais joskus? Mistähän muuten kohtalotoverinsa tunnistaisi.. Laitetaanko "neilikka rintapieleen" tms. että tietäisi: Hänelle voisi vaikka moikata ;).
Kirjoittelet kivasti. Mistäköhän tuollaisen "tytön" löytäisi?
Mietin tässä yksinäisyyttä ja sitä, kuinka yleistä se varmaan on, ja miksi sitä on niin vaikeaa tunnustaa?
Minunkin ystävät ovat usein ehdottaneet yhtä ja toista tilaisuutta tutustua ihmisiin, rohkaisseet ottamaan yhteyttä muihin yksinäisiin vaikka nettipalstoilla tms. mutta minäpä olen aina pontevasti kieltänyt olevani NIIN yksinäinen!
Päinvastoin, olen sanonut olevani oikein iloinen, että en ole huonoissa suhteissa, eikä tarvi tapella kenenkään kanssa ja saa tehdä mitä aina mitä itse haluaa! ...toki tunnustan että joskus, vain joskus harvoin kaipaan läheistä suhdetta toiseen ihmiseen.... aivan kuin yksinäisyyden tunnustaminen olisi tunnustus epäonnistumisesta koko elämässä?
Kertokaa jotkut onnelliset miten olette löytäneet toisenne?
Heräilläänkö taas koloistamme- ja kerrotaan kuulumisia ? :) Onko valoa tunnelissa? Onko teistä täällä enää ketään.. ja miten kävi?
Lämpimin terveisin