Mihin oikein pyritään? Vuonna 1993 oli vireillä hanke, jonka mukaan ruotsi tulisi valinnanvaraiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa. Hanke tojuttiin, mutta ruotsin kielen vahingoksi. Ruotsi oli tosin pakollinen, mutta tuntimäärää vähennettiin radikaalisti, joten mahdollisuudet oppia ruotsia vähenivät tuntuvasti. Se oli ruotsalaisuudelle Pyyrhoksen voitto, ja tulokset ovat ruotsin osaamisen kannalta onnettomia. Valinnanvaraiseksi ruotsi tuli kymmenisen vuotta myöhemmin.
Nyt sitten Ville Itälä ehdottaa peruskoululaisille kahden vuoden ruotsin opiskelua pakollisena. Mitä siinä ajassa oppii, kun nykyisin ei ruotsia opita pitemmässäkään ajassa? Koulu ei saisi olla poliitikkojen leikkikenttä, ja opetuksen on oltava nuorten parhaaksi eikä sillä pidä olla puoluepoliittisia tavoitteita.
Parempi on oppia yksi kieli kunnolla kuin usean kielen alkeita. Ruotsinkieliset väittävät, etteivät suomalaiset osaa englantia korkeintaan huonoa englantia. Eikö silloin olisi järkevää lisätä englannin oppitunteja, eikä opetella pari vuotta sellaista, josta ei tule mitään.
Vuosittain kirjoittaa n. 30.000 nuorta ylioppilaaksi. Eivät he kaikki todellakaan ryhdy harjoittamaan ulkomaankauppaa Ruotsiin. Eivät he kaikki muuta Skandinaavian maihin. Ehkeivät he koskaan tapaa näitä Korsnäsin mummuja, jotka eivät suomea ymmärrä. Ehkäpä he, muualla kuin ruotsinkielisissä kunnissa asuvina, ovat huomanneet ympäristöstään, ettei kukaan puhu ruotsia ja että sitä ei kukaan tunnu tarvitsevan. Joku vanhempi henkilö saattaa jopa valittaa unohtaneensa kouluruotsinsa käytön puutteessa.
Kielipolitiikkaame pitäisi analysoida, ja harkita, mitä oikein tavoitellaan ja miten se voidaan saavuttaa. Realismia tarvitaan.
Nyt sitten Ville Itälä ehdottaa peruskoululaisille kahden vuoden ruotsin opiskelua pakollisena. Mitä siinä ajassa oppii, kun nykyisin ei ruotsia opita pitemmässäkään ajassa? Koulu ei saisi olla poliitikkojen leikkikenttä, ja opetuksen on oltava nuorten parhaaksi eikä sillä pidä olla puoluepoliittisia tavoitteita.
Parempi on oppia yksi kieli kunnolla kuin usean kielen alkeita. Ruotsinkieliset väittävät, etteivät suomalaiset osaa englantia korkeintaan huonoa englantia. Eikö silloin olisi järkevää lisätä englannin oppitunteja, eikä opetella pari vuotta sellaista, josta ei tule mitään.
Vuosittain kirjoittaa n. 30.000 nuorta ylioppilaaksi. Eivät he kaikki todellakaan ryhdy harjoittamaan ulkomaankauppaa Ruotsiin. Eivät he kaikki muuta Skandinaavian maihin. Ehkeivät he koskaan tapaa näitä Korsnäsin mummuja, jotka eivät suomea ymmärrä. Ehkäpä he, muualla kuin ruotsinkielisissä kunnissa asuvina, ovat huomanneet ympäristöstään, ettei kukaan puhu ruotsia ja että sitä ei kukaan tunnu tarvitsevan. Joku vanhempi henkilö saattaa jopa valittaa unohtaneensa kouluruotsinsa käytön puutteessa.
Kielipolitiikkaame pitäisi analysoida, ja harkita, mitä oikein tavoitellaan ja miten se voidaan saavuttaa. Realismia tarvitaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erään tutkijan mukaan pakollinen kotimainen kouluissa on suomenkielistänyt tehokkaasti surunuoret, mutta ei ruotsinkielistänyt suomalaisnuoria lähes ollenkaan. Eli pakkoruotsittajat lankesivat omaan ansaansa. Se oli heille ihan oikein!
Ainako tuo Itälä on suomalaisten ja suomalaisuuden kimpussa? Eikö Villellä riitä tekemistä Brysselissä?
Menipä nimet sekaisin. Tietenkin Ville Niinistö (vihr.) ei Ville Itälä (kok.).