Tiivistettyä totuutta
Olen viime kuukausina näillä saiteilla puhunut tällä nimelläni ja muutamalla nimimerkilläkin monista tärkeinä pitämistäni asioista, joihin olen halunnut muidenkin kiinnittävän huomiotaan. Mielestäni olen aika hyvin onnistunut. Huomiota on kiinnitetty.
Olen pyrkinyt puhumaan totta, enkä vain ”niin totta kuin voin”. Todenpuhujaa ei kiitetä, sanotaan. Todenpuhuja ei puhukaan kiitoksen toivossa, vaan siksi, että hän haluaa tehdä totuuden tunnetuksi sielläkin, missä ”kansa pimeydessä vaeltaa”. Myös kiitosta on tullut. Mikä ilahduttavinta, sitä on tullut niiltä, joiden kiitos ansaitsee arvostuksen.
Arvostan myös asiallisia vastaväittäjiäni. He ovat perustelleet näkemyksiään, mikä kertoo heidän tuntevan tapahtunutta ja tapahtuvaa, seuraavan asioita ja ajattelevan niitä. He tosin tulkitsevat ne toisin kuin minä, mutta minun esittämäni ajatukset voivat ruveta heissä itämään ja kehittämään heidän ajatteluaan. Minkäänlainen ajattelu ei varmaan herää niissä tyhjyyttään kolisevissa tynnyreissä, jotka pystyvät vain herjojen heittelyyn tai toistelemaan yhden lauseen ajatelmia kuten ”kepu on paras puolue” tai ”demarit ovat perseestä” tms.
Mitkä ovat olleet niitä totuuksia, joita olen tuonut eniten esille. Listaanpa niitä nyt tähän:
- Gustav Mannerheim on kaikkien aikojen suurin suomalainen ja lähes yhtä merkittäviä ovat J.V.Snellman ja Elias Lönnrot; Mannerheim pelasti kaksi kertaa itsenäisyytemme, Snellman teki Suomesta valtion ja Lönnrot antoi meille juuret ja menneisyyden
- Risto Rytiä saamme kiittää siitä, että vihollisen suurhyökkäys kesällä 1944 torjuttiin hänen ja Ribbentroppin välisen sopimuksen kautta Saksasta saadulla avulla
- itsenäisen Suomen historian suurimmat sankarit ovat viime sotiemme sotilaat, kenraaleista sotamiehiin, ja kaikkein suurimmat heistä makaavat sankarihaudoissa
- Väinö Tanner oli suurmies, joka piti sosialidemokraatit sivussa kansalaissodasta ja johti työväestön kansalaisten yhteisrintamaan Suomen rakentamiseksi 1920-30 luvuilla ja maahan hyökänneen vihollisen torjumiseksi 1939
- häpeällisin teko historiassamme ja rikollinen oikeudenraiskaus oli sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jossa tuomittiin vankeuteen ne miehet, joita meidän olisi pitänyt eniten kiittää pelastumisestamme
- olimme tuohon tekoon Neuvostoliiton pakottamia, mutta parhaansa niihin ”syyllisiä” nimettäessä tekivät myös kotokommunistimme ja oikeusministeri Urho Kekkonen
- Juho Kusti Paasikivi oli patriootti, mutta ei koskaan esim. Kekkosen tavoin Suur-Suomi-uhoaja; hän oli myös realisti ja Neuvostoliiton näkökohtien ymmärtäjä ja Neuvostoliiton johto kunnioitti häntä, kun hän ei koskaan antanut heille periksi enempää kuin oli pakko
- asevelisosialistit olivat avainasemassa estettäessä Suomea liukumasta kommunismiin 1940-luvun lopulla; voidaan sanoa, että asevelisosialistit pelastivat Suomen
- Väinö Tannerin, K-A.Fagerholmin ja asevelisosialistien pontimena oli aina ennen muuta isänmaan etu, jonka puolesta he toimivat rohkeasti ja korkealla moraalilla
- Urho Kekkonen oli moraaliltaan heikko opportunisti, joka täydellisellä muodonmuutoksellaan pelasti itsensä ja keplotteli sitten vanhan Paasikiven ja Neuvostoliiton suosioon ja onnistui Korsimon kepulikonstien avulla pääsemään presidentiksi
- presidenttinä Kekkonen oli Neuvostoliiton nöyrä palvelija, mutta kotimaassa voimamies ja öykkärimäinen itsevaltias, joka alisti muut lähellään olevat ja vei Suomen tarpeettoman kiinteään ”koalitioon” auttajansa ja tukijansa Neuvostoliiton kanssa
- Kekkonen ei tehnyt yhtään merkittävää sisä- tai ulkopoliittista päätöstään neuvottelematta ensin Neuvostoliiton kanssa eikä hän lähtenyt yhdellekään matkalleen länsimaihin ilman Neuvostoliiton antamaa asialistaa taskussaan
- Kekkosen näennäinen vaikutusvalta Neuvostoliiton johtajiin oli usein ennalta sovittua teatteria, minkä tarkoituksena oli vain tukea Kekkosen asemaa kotimaassa
- Kekkosen aikaansaama ”suomettuminen” oli Suomelle häpeällistä ja taloudellisesti näennäisestä menestyksestä huolimatta vahingollista Neuvostoliittoon kytkeytymisen vuoksi; tämä paljastui viimeistään Neuvostoliiton romahdettua
- Kekkonen kaappasi maalaisliiton Korsimon avulla, mustamaalasi ja syrjäytti sen alkiolaisen johdon ja heitti alkiolaiset periaatteet roskakoriin muuttaen puolueen vain oman politiikkansa käsikassaraksi tärkeimpänä tehtävänään tukea hänen yksinvaltaansa
- palkkioksi alistumisestaan maalaisliitto/keskustapuolue sain Kekkosen tuen talouselämän kehitystä jarruttavalle ”jakopolitiikalleen”, missä sillä oli kannatustaan suurempi valta
- maalaisliitto/keskustapuolue käytti valtaansa härskisti ja aina oman etunsa niin vaatiessa petti hallituskumppaninsa ja puukotti selkään niiden poliitikkoja, mikä synnytti sloganin ”kepu pettää aina”
- edellä sanotusta huolimatta sosialidemokraatit onnistuivat kohoamaan ”valtionhoitajapuolueeksi” ja lähes kaikessa hyvässä maamme on rakentunut tällaiseksi sosialidemokraattien johdolla ja sosialidemokraattisen aatteen ohjaamana
- sosialidemokraatit ovat aina tunnustaneet länsimaisia demokraattisia arvoja ja parlamentarismia, joskin puolue joutui Kekkosen aikana tässä ahtaalle pystyäkseen Sorsan johdolla hoitamaan asioita jotenkuten periaatteittensa mukaan
- paras todiste sosialidemokratian arvosta demokratian, vapauden ja ihmisen puolustajana on se, että sen ovat kokeneet suurimmaksi vihollisekseen niin kommunistiset kuin fasistisetkin diktatuurit
- Mauno Koivisto oli rohkea mies, minkä hän todisti jo sodassa ja hän ei lopulta taipunut enää Kekkosenkaan edessä, mutta Neuvostoliiton pelon – vaikka ei kunnioitusta – Koivistokin oli perinyt edeltäjältään
- Koivisto oli myös rehellinen ja moraalinen mies ja kunnioitti parlamentarismia, jonka hän palautti eduskuntaan ja poliittiseen järjestelmäämme
- yksittäisissä keskustalaisissa poliitikoissa oli myös Kekkosen aikana yhteistyökykyisiä, luotettavia ja isänmaallisia ihmisiä, kuten Johannes Virolainen, mutta he pääsivät oikeuksiinsa vasta Kekkosen väistyttyä
- Martti Ahtisaari omaa tämän hetken suomalaisista suurimman asiantuntemuksen ja kokemuksen vaativissa kansainvälisissä tehtävissä ja on niissä saavuttamansa menestyksen johdosta tämän päivän tunnetuin ja arvostetuin suomalainen maailmalla
- Ahtisaaren tehokasta toimintaa hänen kaikissa tehtävissään ovat aina ohjanneet korkeat moraaliset ja ihmisten ja kansojen yhdenvertaisuutta korostavat periaatteet
- Ahtisaari ei päässyt oikeuksiinsa Suomen presidentin tehtävässä eikä hän tehtävässä viihtynytkään, kun Kekkosen yksinvaltaisuuteen totutetut suomalaiset eivät osanneet arvostaa hänen ansiokasta toimintaansa siinä
- Suomen puolustusvoimat ovat olleet aina puolueettomat, joihin presidentti ja hallitus kuten kansalaisetkin ovat voineet aina luottaa, eikä Kekkonenkaan onnistunut politisoimaan puolustusvoimia, vaikka hän yritti niin tehdä Keinosen avulla
- puolustusvoimamme ovat hyvin koulutetut ja motivoituneet ja materiaalin niukkuuteen nähden tehokkaat, mutta riittämättömät yksin vastaamaan pinta-alaltaan suuren maamme puolustamisesta
- Nato-jäsenyys on meille välttämätön turvallisuutemme vuoksi; jo sen ennalta ehkäisevä merkitys on suojaava, sillä yhtäkään Nato-maata vastaan ei ole koskaan hyökätty terroristi-iskuja lukuun ottamatta
- suomalaisten maanpuolustustahto on luja, mikä tulee kääntymään myönteiseksi Nato-kannaksi, kun kansalaiset oppivat ymmärtämään edellä sanomani tosiasian
- nykysuomalaisten valtaosa tuntee hyvin huonosti historiaa, niin Suomen kuin maailmankin historiaa, ja monet puhuvat asioista vain luulonvaraisesti tai heidän käsityksiänsä menneistä ja nykyisistä vääristää kritiikitön poliittinen näkemys
- historian tuntemus on sivistyneisyyden ensimmäinen edellytys ja kansalaiskunnon perusta; ”kansa, joka ei tunne historiaansa, on kelvoton”, sanoi Paasikivi
- historian lukeminen sopii aloittaa vaikkapa lukemalla Max Jakobsonin ”Diplomaattien talvisota” ja hänen viimeiset teoksensa, eli trilogia ”Väkivallan vuodet”, Pelon ja toivon aika” ja ”Tilinpäätös”;
- Jakobson on kansainvälisesti tunnetuin diplomaattimme, jonka pääsyn YK:n pääsihteeriksi 1972 esti Neuvostoliitto (tai Kekkonen suostumalla NL:n painostukseen)
- Suomessa on monia hyviä historiantutkijoita, mutta ainutlaatuisten omakohtaisten kokemustensa vuoksi Jakobson on todellinen asiantuntija ja lehtimiestaustansa vuoksi kirjoittajana paras
- Israelin yksipuolinen syyllistäminen nykytilanteesta osoittaa, ettei tunneta juutalaisen kansan eikä Israelin valtion historiaa eikä tunneta tai ymmärretä nykytilanteeseen johtaneita tapahtumia; ellei näin ole, asianomaisella on natsi-ideologisia mieltymyksiä
- Lähi-Idän konflikteissa ei ole syyllisiä eikä syyttömiä, vaan kaikki ovat uhreja ja kyse on yhteisestä onnettomuudesta, jonka he itse voisivat ratkaista, jos ulkopuoliset antaisivat heille siihen tilaisuuden lopettamalla vihan lietsonnan ja terrorismin tukemisen
- YK:n rauhanturvatoiminta on ollut arvokasta, ja sillä on monia kiistattomia onnistumisia kuten Siinailla ja Golanillakin, ja sille vuonna 1988 myönnetty Nobelin rauhanpalkinto oli hyvin ansaittu
- rauhanturvatoiminta voi vain harvoin ratkaista lopullisesti konflikteja; aina se kuitenkin voi estää taisteluja ja rauhoittaa tilannetta ja parantaa poliittisen ratkaisun mahdollisuuksia
- Suomelle hyvää mainetta ja arvostusta ovat tuoneet kansainvälisissä rauhanturvajoukoissa palvelleet sotilaamme, aktiivit ja reserviläiset, miehet ja naiset, ja asianomaiset ovat saaneet niissä hyvää sotilaskoulutusta ja –kokemusta (maanpuolustuksen hyödyksi), avartaneet maailmankuvaansa ja saaneet paljon hyviä ystäviä
- Esko Aho keskustan johtajana teki eräitä rohkeita avauksia, mutta tuli liian nuorena politiikan eturiviin ja pääministeriksi ja vaikka hän oli kovin sulavakielinen, menetti ehkä juuri siksi joka asian ”lausuntoautomaattina” uskottavuuttaan
- Ahon johtama porvarihallitus vei Suomen EU:iin ja aloitti nousun lamasta paljolti Viinasen johtaman kokoomuslaisen talouspolitiikan johdosta; keskustan ja kokoomuksen yhteistyö kuitenkin kangerteli eikä tuottanut kovin hyviä tuloksia ja kokoomukselle keskusta osoittautui epäluotettavaksi hallituskumppaniksi
- 1960-luvun vasemmistoradikaali-ylioppilaspoliitikko Paavo Lipponen teki päinvastaisen käännöksen kuin Kekkonen muuttamalla suuntansa länteen 1970-luvun alussa, jolloin se ei ollut ”muodikasta”, mikä on osoitus hänen moraalisesta rohkeudestaan, terveestä itseluottamuksestaan ja kaukonäköisyydestään
- SDP:n puheenjohtajaksi noustuaan Lipponen osoittautui puolueelleen ja koko Suomelle ”Moosekseksi”, jolla oli hidas puhe, mutta selkeä näkemys ja voimakas tahto ja hän lopullisesti johdatti meidät pois ”Siinain korvesta”
- Lipponen osoittautui myös erittäin demokraattiseksi, hyväksi johtajaksi, joka pystyi pitämään koossa monista puolueista koostuvat hallituksensa ja sai ne työskentelemään tehokkaasti
- Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana tapahtui Suomessa erittäin voimakas ja tuloksellinen kehitys lähinnä sosialidemokraattien ja kokoomuksen hyvän yhteistyön ja molemminpuolisen luottamuksen ansiosta
- tuona aikana Suomi nousi lopullisesti syvästä lamasta, talous kasvoi ja monipuolistui voimakkaasti ja sen edellyttämästä rajusta rakennemuutoksesta huolimatta työllisyys parani merkittävästi; samalla Suomi muuttui uskottavaksi länsimaaksi ja kokoaan suuremmaksi vaikuttajaksi EU:ssa
- Aho ei onnistunut puhdistamaan keskustaa Kekkosen ajan perinteistä eli ulkopoliittisesta suuntautumisesta mieluummin itään kuin länteen eikä taantumuksellisista yhteiskunnallisista näkemyksistä ja sen mukaisesta politiikasta ja epäluotettavuudesta
- Ahon jälkeen keskustassa vain voimistui kaipuu ja pyrkimys palata menneeseen, ja siksi ”pohjalainen mafia” nosti puheenjohtajaksi Anneli Jäätteenmäen, jonka toiminta viime vaalien yhteydessä oli oiva osoitus keskustan perinteisestä härskiydestä
- harvoin jos koskaan on niin vähäisestä poliittisesta voitosta nähty sellaista riemua ja riekuntaa, mitä keskustalaiset osoittivat 6000 (0,002 % äänestäjistä) äänen enemmistöllä ja vaaliteknisellä tuurilla saadusta muutaman paikan voitosta
- tuon voiton kääntyminen Jäätteenmäen surkuhupaisan farssin myötä arvovaltatappioksi oli suurelle osalle keskustan kenttäväkeä niin traumaattinen kokemus, että se frustroi heitä edelleen mitä mielikuvituksellisimpiin salaliittoteorioihin ja kostonjanoisiin vaatimuksiin omien harhojensa pohjalta
- keskustan johto ei kenttäväen tavoin saanut suurta traumaa noista tapahtumista ja oli pian tapahtumien jälkeen selvästi helpottunut Jäätteenmäen syrjäyttämisestä, joskin Vanhasen alku pääministerinä oli kovin haparoivaa ja saamatonta
- Matti Vanhasen viime päivien puheet osoittavat hänessä tapahtuneen muodonmuutoksen ja antavat aihetta toivoa myös keskustan muuttumisesta hänen johdollaan länsimaiset arvot tunnustavaksi yhteistyökykyiseksi ja luotettavammaksi suomalaiseksi puolueeksi
- nykyinen hallitus on Vanhasen johdolla siirtynyt ulkopoliittisesti täysin edeltäjänsä linjoille, mutta sisäpolitiikassa se hapuilee pahasti ja asetetut tavoitteet mm. työllisyyden suhteen karkaavat käsistä; monet muut keskustan julkistamat sisäpoliittiset tavoitteet ovat yhteiskunnallisesti taantumuksellisia ja kaikkea kehitystä jarruttavia
- Nato-asiassa keskusta on Vanhasen johdolla erkaantumassa Halosen ja Tuomiojan näkemyksistä ja siirtymässä Lipposen, Jaakonsaaren ym demarien ja kokoomuksen linjoille
- osassa keskustan kenttäväkeä elää vielä sitkeässä Kekkosen ja Neuvostoliiton aikaiset asenteet (länsi- ja Nato-vastaisuus yms), mikä nähdään näiltäkin palstoilta, joten Vanhasen tehtävä ei tule olemaan helppo
- keskustan kenttäväessä on paljon niitä, jotka ihannoivat yksinvaltaisia järjestelmiä ja heillä on voimakasta taipumusta erilaisiin –ismeihin, kuten kommunismiin ja jopa natsismiin, kuten Lähi-Itää koskevien kirjoitusteni vastineissa nähtiin
- edellä mainittu tosiasia selittynee sillä, että suuri osa entisiä kommunistejamme on siirtynyt keskustan kannattajiksi siksi, että he pitävät sitä heidän pahimman vihollisensa – sosialidemokraattien – vihollisena
- näillä saiteilla esiintyvissä keskustan kannattajissa on paljon historiaa tuntematonta ja myös ajankohtaisia asioita ymmärtämätöntä yksinkertaista väkeä, joka on kovin altista poliittiselle propagandalle ja uskoo siihen enemmän kuin propagandistit itse
- joukossa on myös silkkaa roskaväkeä, minkä monien kirjoitusten törkeyksiin keskittyvä sanoma ja ala-arvoinen tyyli ja niiden heikko suomenkieli ja kirjoitusasu osoittavat
- keskustan kannattajissa on myös sivistyneitä, historiaa, maan ja maailman nykytapahtumia tuntevia, isänmaallisia ja hyviä ihmisiä; heidän perusteitaan tuntematon vain hämmästelee sitä, että miksi he kannattavat keskustaa
- edellä kuvattuja esiintyy täällä melko vähän – ymmärrettävistä syistä
- maalaisliitto/keskustapuolue/keskustan politiikasta ja tekemisistä ei saa syyllistää suomalaista talonpoikaa, maanviljelijöitä, jotka ovat olleet puolueelle vain vaalikarjaa; he ovat maan ja muiden kansalaisten kannalta tärkeän elinkeinon harjoittajia ja maan rakentajia siinä missä muutkin ja ovat ansainneet myös tukensa, joista hyötyvät kaikki kuluttajat ja ne pitävät yllä työpaikkoja
Tässäpä nämä jo ennenkin esittämäni menneitä ja nykyisiä koskevat tosiasiat tiivistettynä kertauksena. Ottakaa tämä talteen ja jos ”ulkomuistinne” alkaa pätkiä, voitte aina vilkaista tästä, mitä onkaan tapahtunut ja miten asiat ovat! (Timo Ristimäki kyllä tallettaa tämän pyytämänikin ja linkittää jatkossa moniin esityksiinsä).
Sitten tulevaisuudesta:
6.4.2004 lehdissä julkaistu gallup-kysely kertoo hallituksen menettäneen roimasti suosiotaan niin, että sen suosio hallituspuolueiden kannattajienkin piirissä on enää 54 %: Pääministeri Vanhanen 59 %:n kannatuksellaan on hallitustaan suositumpi. Suomalaisia miellyttää Vanhasen vähäeleinen ja vähäpuheinen tyyli, jossa on hieman samaa kuin Mauno Koivistolla. Vanhasta pidetään myös rehellisenä, mitä ei voida sanoa kovin monista keskustapoliitikoista eikä varsinkaan edeltäjästään. Vanhanen on ilmeisesti järkimies, joka myös näkee, mitä aika vaatii ja alkaa vähitellen myös toimia vaatimusten mukaisesti.
Tulevaisuuden ennakointiin edellä todetun perusteella ei tarvita ennustajan lahjoja vaan hieman järkeä ja kykyä loogiseen päättelyyn riittää siihen hyvin. Näin tulee tapahtumaan:
- keskusta tulee häviämään seuraavat eduskuntavaalit, joissa voittajia tulevat olemaan sosialidemokraatit ja kokoomus
- Matti Vanhanen on hyvin tiedostanut tämän ja on alkanut ohjata puoluettaan tielle, jolla se saattaisi hävittyjenkin vaalien jälkeen päästä vielä hallituskumppaniksi vaalien voittajille
- Vanhasen tavoite saattaa olla realistinenkin, jos keskusta luopuu julkisesti kaikesta, mitä se lupasi kannattajilleen viime vaalien yhteydessä ja palaa muussakin kuin ulkopolitiikassa edellisten hallitusten linjoille – mutta varmaa tavoitteeseen pääseminen ei ole, sillä vaalien voittajilla sosialidemokraateilla ja kokoomuksella on niin hyvät kokemukset yhteistyöstä, että he molemmat tuntenevat suurempaa vetoa toisiinsa kuin keskustaan
Muistakaa myös tämä tulevaisuudenkuvaukseni seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, niin ainakin hiljaa itsessänne vaikka hammasta purren myönnytte tunnustamaan minun kaukonäköisyyteni.
Olen viime kuukausina näillä saiteilla puhunut tällä nimelläni ja muutamalla nimimerkilläkin monista tärkeinä pitämistäni asioista, joihin olen halunnut muidenkin kiinnittävän huomiotaan. Mielestäni olen aika hyvin onnistunut. Huomiota on kiinnitetty.
Olen pyrkinyt puhumaan totta, enkä vain ”niin totta kuin voin”. Todenpuhujaa ei kiitetä, sanotaan. Todenpuhuja ei puhukaan kiitoksen toivossa, vaan siksi, että hän haluaa tehdä totuuden tunnetuksi sielläkin, missä ”kansa pimeydessä vaeltaa”. Myös kiitosta on tullut. Mikä ilahduttavinta, sitä on tullut niiltä, joiden kiitos ansaitsee arvostuksen.
Arvostan myös asiallisia vastaväittäjiäni. He ovat perustelleet näkemyksiään, mikä kertoo heidän tuntevan tapahtunutta ja tapahtuvaa, seuraavan asioita ja ajattelevan niitä. He tosin tulkitsevat ne toisin kuin minä, mutta minun esittämäni ajatukset voivat ruveta heissä itämään ja kehittämään heidän ajatteluaan. Minkäänlainen ajattelu ei varmaan herää niissä tyhjyyttään kolisevissa tynnyreissä, jotka pystyvät vain herjojen heittelyyn tai toistelemaan yhden lauseen ajatelmia kuten ”kepu on paras puolue” tai ”demarit ovat perseestä” tms.
Mitkä ovat olleet niitä totuuksia, joita olen tuonut eniten esille. Listaanpa niitä nyt tähän:
- Gustav Mannerheim on kaikkien aikojen suurin suomalainen ja lähes yhtä merkittäviä ovat J.V.Snellman ja Elias Lönnrot; Mannerheim pelasti kaksi kertaa itsenäisyytemme, Snellman teki Suomesta valtion ja Lönnrot antoi meille juuret ja menneisyyden
- Risto Rytiä saamme kiittää siitä, että vihollisen suurhyökkäys kesällä 1944 torjuttiin hänen ja Ribbentroppin välisen sopimuksen kautta Saksasta saadulla avulla
- itsenäisen Suomen historian suurimmat sankarit ovat viime sotiemme sotilaat, kenraaleista sotamiehiin, ja kaikkein suurimmat heistä makaavat sankarihaudoissa
- Väinö Tanner oli suurmies, joka piti sosialidemokraatit sivussa kansalaissodasta ja johti työväestön kansalaisten yhteisrintamaan Suomen rakentamiseksi 1920-30 luvuilla ja maahan hyökänneen vihollisen torjumiseksi 1939
- häpeällisin teko historiassamme ja rikollinen oikeudenraiskaus oli sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jossa tuomittiin vankeuteen ne miehet, joita meidän olisi pitänyt eniten kiittää pelastumisestamme
- olimme tuohon tekoon Neuvostoliiton pakottamia, mutta parhaansa niihin ”syyllisiä” nimettäessä tekivät myös kotokommunistimme ja oikeusministeri Urho Kekkonen
- Juho Kusti Paasikivi oli patriootti, mutta ei koskaan esim. Kekkosen tavoin Suur-Suomi-uhoaja; hän oli myös realisti ja Neuvostoliiton näkökohtien ymmärtäjä ja Neuvostoliiton johto kunnioitti häntä, kun hän ei koskaan antanut heille periksi enempää kuin oli pakko
- asevelisosialistit olivat avainasemassa estettäessä Suomea liukumasta kommunismiin 1940-luvun lopulla; voidaan sanoa, että asevelisosialistit pelastivat Suomen
- Väinö Tannerin, K-A.Fagerholmin ja asevelisosialistien pontimena oli aina ennen muuta isänmaan etu, jonka puolesta he toimivat rohkeasti ja korkealla moraalilla
- Urho Kekkonen oli moraaliltaan heikko opportunisti, joka täydellisellä muodonmuutoksellaan pelasti itsensä ja keplotteli sitten vanhan Paasikiven ja Neuvostoliiton suosioon ja onnistui Korsimon kepulikonstien avulla pääsemään presidentiksi
- presidenttinä Kekkonen oli Neuvostoliiton nöyrä palvelija, mutta kotimaassa voimamies ja öykkärimäinen itsevaltias, joka alisti muut lähellään olevat ja vei Suomen tarpeettoman kiinteään ”koalitioon” auttajansa ja tukijansa Neuvostoliiton kanssa
- Kekkonen ei tehnyt yhtään merkittävää sisä- tai ulkopoliittista päätöstään neuvottelematta ensin Neuvostoliiton kanssa eikä hän lähtenyt yhdellekään matkalleen länsimaihin ilman Neuvostoliiton antamaa asialistaa taskussaan
- Kekkosen näennäinen vaikutusvalta Neuvostoliiton johtajiin oli usein ennalta sovittua teatteria, minkä tarkoituksena oli vain tukea Kekkosen asemaa kotimaassa
- Kekkosen aikaansaama ”suomettuminen” oli Suomelle häpeällistä ja taloudellisesti näennäisestä menestyksestä huolimatta vahingollista Neuvostoliittoon kytkeytymisen vuoksi; tämä paljastui viimeistään Neuvostoliiton romahdettua
- Kekkonen kaappasi maalaisliiton Korsimon avulla, mustamaalasi ja syrjäytti sen alkiolaisen johdon ja heitti alkiolaiset periaatteet roskakoriin muuttaen puolueen vain oman politiikkansa käsikassaraksi tärkeimpänä tehtävänään tukea hänen yksinvaltaansa
- palkkioksi alistumisestaan maalaisliitto/keskustapuolue sain Kekkosen tuen talouselämän kehitystä jarruttavalle ”jakopolitiikalleen”, missä sillä oli kannatustaan suurempi valta
- maalaisliitto/keskustapuolue käytti valtaansa härskisti ja aina oman etunsa niin vaatiessa petti hallituskumppaninsa ja puukotti selkään niiden poliitikkoja, mikä synnytti sloganin ”kepu pettää aina”
- edellä sanotusta huolimatta sosialidemokraatit onnistuivat kohoamaan ”valtionhoitajapuolueeksi” ja lähes kaikessa hyvässä maamme on rakentunut tällaiseksi sosialidemokraattien johdolla ja sosialidemokraattisen aatteen ohjaamana
- sosialidemokraatit ovat aina tunnustaneet länsimaisia demokraattisia arvoja ja parlamentarismia, joskin puolue joutui Kekkosen aikana tässä ahtaalle pystyäkseen Sorsan johdolla hoitamaan asioita jotenkuten periaatteittensa mukaan
- paras todiste sosialidemokratian arvosta demokratian, vapauden ja ihmisen puolustajana on se, että sen ovat kokeneet suurimmaksi vihollisekseen niin kommunistiset kuin fasistisetkin diktatuurit
- Mauno Koivisto oli rohkea mies, minkä hän todisti jo sodassa ja hän ei lopulta taipunut enää Kekkosenkaan edessä, mutta Neuvostoliiton pelon – vaikka ei kunnioitusta – Koivistokin oli perinyt edeltäjältään
- Koivisto oli myös rehellinen ja moraalinen mies ja kunnioitti parlamentarismia, jonka hän palautti eduskuntaan ja poliittiseen järjestelmäämme
- yksittäisissä keskustalaisissa poliitikoissa oli myös Kekkosen aikana yhteistyökykyisiä, luotettavia ja isänmaallisia ihmisiä, kuten Johannes Virolainen, mutta he pääsivät oikeuksiinsa vasta Kekkosen väistyttyä
- Martti Ahtisaari omaa tämän hetken suomalaisista suurimman asiantuntemuksen ja kokemuksen vaativissa kansainvälisissä tehtävissä ja on niissä saavuttamansa menestyksen johdosta tämän päivän tunnetuin ja arvostetuin suomalainen maailmalla
- Ahtisaaren tehokasta toimintaa hänen kaikissa tehtävissään ovat aina ohjanneet korkeat moraaliset ja ihmisten ja kansojen yhdenvertaisuutta korostavat periaatteet
- Ahtisaari ei päässyt oikeuksiinsa Suomen presidentin tehtävässä eikä hän tehtävässä viihtynytkään, kun Kekkosen yksinvaltaisuuteen totutetut suomalaiset eivät osanneet arvostaa hänen ansiokasta toimintaansa siinä
- Suomen puolustusvoimat ovat olleet aina puolueettomat, joihin presidentti ja hallitus kuten kansalaisetkin ovat voineet aina luottaa, eikä Kekkonenkaan onnistunut politisoimaan puolustusvoimia, vaikka hän yritti niin tehdä Keinosen avulla
- puolustusvoimamme ovat hyvin koulutetut ja motivoituneet ja materiaalin niukkuuteen nähden tehokkaat, mutta riittämättömät yksin vastaamaan pinta-alaltaan suuren maamme puolustamisesta
- Nato-jäsenyys on meille välttämätön turvallisuutemme vuoksi; jo sen ennalta ehkäisevä merkitys on suojaava, sillä yhtäkään Nato-maata vastaan ei ole koskaan hyökätty terroristi-iskuja lukuun ottamatta
- suomalaisten maanpuolustustahto on luja, mikä tulee kääntymään myönteiseksi Nato-kannaksi, kun kansalaiset oppivat ymmärtämään edellä sanomani tosiasian
- nykysuomalaisten valtaosa tuntee hyvin huonosti historiaa, niin Suomen kuin maailmankin historiaa, ja monet puhuvat asioista vain luulonvaraisesti tai heidän käsityksiänsä menneistä ja nykyisistä vääristää kritiikitön poliittinen näkemys
- historian tuntemus on sivistyneisyyden ensimmäinen edellytys ja kansalaiskunnon perusta; ”kansa, joka ei tunne historiaansa, on kelvoton”, sanoi Paasikivi
- historian lukeminen sopii aloittaa vaikkapa lukemalla Max Jakobsonin ”Diplomaattien talvisota” ja hänen viimeiset teoksensa, eli trilogia ”Väkivallan vuodet”, Pelon ja toivon aika” ja ”Tilinpäätös”;
- Jakobson on kansainvälisesti tunnetuin diplomaattimme, jonka pääsyn YK:n pääsihteeriksi 1972 esti Neuvostoliitto (tai Kekkonen suostumalla NL:n painostukseen)
- Suomessa on monia hyviä historiantutkijoita, mutta ainutlaatuisten omakohtaisten kokemustensa vuoksi Jakobson on todellinen asiantuntija ja lehtimiestaustansa vuoksi kirjoittajana paras
- Israelin yksipuolinen syyllistäminen nykytilanteesta osoittaa, ettei tunneta juutalaisen kansan eikä Israelin valtion historiaa eikä tunneta tai ymmärretä nykytilanteeseen johtaneita tapahtumia; ellei näin ole, asianomaisella on natsi-ideologisia mieltymyksiä
- Lähi-Idän konflikteissa ei ole syyllisiä eikä syyttömiä, vaan kaikki ovat uhreja ja kyse on yhteisestä onnettomuudesta, jonka he itse voisivat ratkaista, jos ulkopuoliset antaisivat heille siihen tilaisuuden lopettamalla vihan lietsonnan ja terrorismin tukemisen
- YK:n rauhanturvatoiminta on ollut arvokasta, ja sillä on monia kiistattomia onnistumisia kuten Siinailla ja Golanillakin, ja sille vuonna 1988 myönnetty Nobelin rauhanpalkinto oli hyvin ansaittu
- rauhanturvatoiminta voi vain harvoin ratkaista lopullisesti konflikteja; aina se kuitenkin voi estää taisteluja ja rauhoittaa tilannetta ja parantaa poliittisen ratkaisun mahdollisuuksia
- Suomelle hyvää mainetta ja arvostusta ovat tuoneet kansainvälisissä rauhanturvajoukoissa palvelleet sotilaamme, aktiivit ja reserviläiset, miehet ja naiset, ja asianomaiset ovat saaneet niissä hyvää sotilaskoulutusta ja –kokemusta (maanpuolustuksen hyödyksi), avartaneet maailmankuvaansa ja saaneet paljon hyviä ystäviä
- Esko Aho keskustan johtajana teki eräitä rohkeita avauksia, mutta tuli liian nuorena politiikan eturiviin ja pääministeriksi ja vaikka hän oli kovin sulavakielinen, menetti ehkä juuri siksi joka asian ”lausuntoautomaattina” uskottavuuttaan
- Ahon johtama porvarihallitus vei Suomen EU:iin ja aloitti nousun lamasta paljolti Viinasen johtaman kokoomuslaisen talouspolitiikan johdosta; keskustan ja kokoomuksen yhteistyö kuitenkin kangerteli eikä tuottanut kovin hyviä tuloksia ja kokoomukselle keskusta osoittautui epäluotettavaksi hallituskumppaniksi
- 1960-luvun vasemmistoradikaali-ylioppilaspoliitikko Paavo Lipponen teki päinvastaisen käännöksen kuin Kekkonen muuttamalla suuntansa länteen 1970-luvun alussa, jolloin se ei ollut ”muodikasta”, mikä on osoitus hänen moraalisesta rohkeudestaan, terveestä itseluottamuksestaan ja kaukonäköisyydestään
- SDP:n puheenjohtajaksi noustuaan Lipponen osoittautui puolueelleen ja koko Suomelle ”Moosekseksi”, jolla oli hidas puhe, mutta selkeä näkemys ja voimakas tahto ja hän lopullisesti johdatti meidät pois ”Siinain korvesta”
- Lipponen osoittautui myös erittäin demokraattiseksi, hyväksi johtajaksi, joka pystyi pitämään koossa monista puolueista koostuvat hallituksensa ja sai ne työskentelemään tehokkaasti
- Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana tapahtui Suomessa erittäin voimakas ja tuloksellinen kehitys lähinnä sosialidemokraattien ja kokoomuksen hyvän yhteistyön ja molemminpuolisen luottamuksen ansiosta
- tuona aikana Suomi nousi lopullisesti syvästä lamasta, talous kasvoi ja monipuolistui voimakkaasti ja sen edellyttämästä rajusta rakennemuutoksesta huolimatta työllisyys parani merkittävästi; samalla Suomi muuttui uskottavaksi länsimaaksi ja kokoaan suuremmaksi vaikuttajaksi EU:ssa
- Aho ei onnistunut puhdistamaan keskustaa Kekkosen ajan perinteistä eli ulkopoliittisesta suuntautumisesta mieluummin itään kuin länteen eikä taantumuksellisista yhteiskunnallisista näkemyksistä ja sen mukaisesta politiikasta ja epäluotettavuudesta
- Ahon jälkeen keskustassa vain voimistui kaipuu ja pyrkimys palata menneeseen, ja siksi ”pohjalainen mafia” nosti puheenjohtajaksi Anneli Jäätteenmäen, jonka toiminta viime vaalien yhteydessä oli oiva osoitus keskustan perinteisestä härskiydestä
- harvoin jos koskaan on niin vähäisestä poliittisesta voitosta nähty sellaista riemua ja riekuntaa, mitä keskustalaiset osoittivat 6000 (0,002 % äänestäjistä) äänen enemmistöllä ja vaaliteknisellä tuurilla saadusta muutaman paikan voitosta
- tuon voiton kääntyminen Jäätteenmäen surkuhupaisan farssin myötä arvovaltatappioksi oli suurelle osalle keskustan kenttäväkeä niin traumaattinen kokemus, että se frustroi heitä edelleen mitä mielikuvituksellisimpiin salaliittoteorioihin ja kostonjanoisiin vaatimuksiin omien harhojensa pohjalta
- keskustan johto ei kenttäväen tavoin saanut suurta traumaa noista tapahtumista ja oli pian tapahtumien jälkeen selvästi helpottunut Jäätteenmäen syrjäyttämisestä, joskin Vanhasen alku pääministerinä oli kovin haparoivaa ja saamatonta
- Matti Vanhasen viime päivien puheet osoittavat hänessä tapahtuneen muodonmuutoksen ja antavat aihetta toivoa myös keskustan muuttumisesta hänen johdollaan länsimaiset arvot tunnustavaksi yhteistyökykyiseksi ja luotettavammaksi suomalaiseksi puolueeksi
- nykyinen hallitus on Vanhasen johdolla siirtynyt ulkopoliittisesti täysin edeltäjänsä linjoille, mutta sisäpolitiikassa se hapuilee pahasti ja asetetut tavoitteet mm. työllisyyden suhteen karkaavat käsistä; monet muut keskustan julkistamat sisäpoliittiset tavoitteet ovat yhteiskunnallisesti taantumuksellisia ja kaikkea kehitystä jarruttavia
- Nato-asiassa keskusta on Vanhasen johdolla erkaantumassa Halosen ja Tuomiojan näkemyksistä ja siirtymässä Lipposen, Jaakonsaaren ym demarien ja kokoomuksen linjoille
- osassa keskustan kenttäväkeä elää vielä sitkeässä Kekkosen ja Neuvostoliiton aikaiset asenteet (länsi- ja Nato-vastaisuus yms), mikä nähdään näiltäkin palstoilta, joten Vanhasen tehtävä ei tule olemaan helppo
- keskustan kenttäväessä on paljon niitä, jotka ihannoivat yksinvaltaisia järjestelmiä ja heillä on voimakasta taipumusta erilaisiin –ismeihin, kuten kommunismiin ja jopa natsismiin, kuten Lähi-Itää koskevien kirjoitusteni vastineissa nähtiin
- edellä mainittu tosiasia selittynee sillä, että suuri osa entisiä kommunistejamme on siirtynyt keskustan kannattajiksi siksi, että he pitävät sitä heidän pahimman vihollisensa – sosialidemokraattien – vihollisena
- näillä saiteilla esiintyvissä keskustan kannattajissa on paljon historiaa tuntematonta ja myös ajankohtaisia asioita ymmärtämätöntä yksinkertaista väkeä, joka on kovin altista poliittiselle propagandalle ja uskoo siihen enemmän kuin propagandistit itse
- joukossa on myös silkkaa roskaväkeä, minkä monien kirjoitusten törkeyksiin keskittyvä sanoma ja ala-arvoinen tyyli ja niiden heikko suomenkieli ja kirjoitusasu osoittavat
- keskustan kannattajissa on myös sivistyneitä, historiaa, maan ja maailman nykytapahtumia tuntevia, isänmaallisia ja hyviä ihmisiä; heidän perusteitaan tuntematon vain hämmästelee sitä, että miksi he kannattavat keskustaa
- edellä kuvattuja esiintyy täällä melko vähän – ymmärrettävistä syistä
- maalaisliitto/keskustapuolue/keskustan politiikasta ja tekemisistä ei saa syyllistää suomalaista talonpoikaa, maanviljelijöitä, jotka ovat olleet puolueelle vain vaalikarjaa; he ovat maan ja muiden kansalaisten kannalta tärkeän elinkeinon harjoittajia ja maan rakentajia siinä missä muutkin ja ovat ansainneet myös tukensa, joista hyötyvät kaikki kuluttajat ja ne pitävät yllä työpaikkoja
Tässäpä nämä jo ennenkin esittämäni menneitä ja nykyisiä koskevat tosiasiat tiivistettynä kertauksena. Ottakaa tämä talteen ja jos ”ulkomuistinne” alkaa pätkiä, voitte aina vilkaista tästä, mitä onkaan tapahtunut ja miten asiat ovat! (Timo Ristimäki kyllä tallettaa tämän pyytämänikin ja linkittää jatkossa moniin esityksiinsä).
Sitten tulevaisuudesta:
6.4.2004 lehdissä julkaistu gallup-kysely kertoo hallituksen menettäneen roimasti suosiotaan niin, että sen suosio hallituspuolueiden kannattajienkin piirissä on enää 54 %: Pääministeri Vanhanen 59 %:n kannatuksellaan on hallitustaan suositumpi. Suomalaisia miellyttää Vanhasen vähäeleinen ja vähäpuheinen tyyli, jossa on hieman samaa kuin Mauno Koivistolla. Vanhasta pidetään myös rehellisenä, mitä ei voida sanoa kovin monista keskustapoliitikoista eikä varsinkaan edeltäjästään. Vanhanen on ilmeisesti järkimies, joka myös näkee, mitä aika vaatii ja alkaa vähitellen myös toimia vaatimusten mukaisesti.
Tulevaisuuden ennakointiin edellä todetun perusteella ei tarvita ennustajan lahjoja vaan hieman järkeä ja kykyä loogiseen päättelyyn riittää siihen hyvin. Näin tulee tapahtumaan:
- keskusta tulee häviämään seuraavat eduskuntavaalit, joissa voittajia tulevat olemaan sosialidemokraatit ja kokoomus
- Matti Vanhanen on hyvin tiedostanut tämän ja on alkanut ohjata puoluettaan tielle, jolla se saattaisi hävittyjenkin vaalien jälkeen päästä vielä hallituskumppaniksi vaalien voittajille
- Vanhasen tavoite saattaa olla realistinenkin, jos keskusta luopuu julkisesti kaikesta, mitä se lupasi kannattajilleen viime vaalien yhteydessä ja palaa muussakin kuin ulkopolitiikassa edellisten hallitusten linjoille – mutta varmaa tavoitteeseen pääseminen ei ole, sillä vaalien voittajilla sosialidemokraateilla ja kokoomuksella on niin hyvät kokemukset yhteistyöstä, että he molemmat tuntenevat suurempaa vetoa toisiinsa kuin keskustaan
Muistakaa myös tämä tulevaisuudenkuvaukseni seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, niin ainakin hiljaa itsessänne vaikka hammasta purren myönnytte tunnustamaan minun kaukonäköisyyteni.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Stumm von Bordwehr selvittää itselleen kulttuurikysymystä. Ankaraa pähkäilyä ja ähellystä... ja rutistus tuottaakin tulosta! Kilometrin pitkä litania yhden lauseen ajatelmia! Historiaa todella perseestä!
Ei muuta kuin lisää punnerrusta... kyllä se siitä.
Ankaraa pähkäilyä ei tuota sellainen, missä asia sanotaan niin kuin se on. Listasin vain teemojani, joista olen kirjoitellut, ja koskaan en ole kirjoitellut muusta kuin tosiasioista, historiallisista tai nykyisistä, joskus - kuten nytkin - myös todennäköisistä tulevista.
Sinulla olisi ollut ankaran pähkäilyn paikka, jos olisit yhdenkään noista yli sadasta väittämästäni yrittänyt kumota. Ankara kahdesta pienestä syystä: koska ne kaikki ovat totta ja vaikka jokunen olisi hieman kyseenalainenkin, Sinun tietosi eivät riittäisi sen kumoamiseen!
Kaikki on suhteellista: osaajalle on helppoa sellainenkin, mikä on ylivoimaista osaamattomalle. Pitää paikkansa kaikkeen.
Luulin ensin Sinun tarkoittavan itseäsi tuolla kenraalilla, mutta huomasin nyt, että minuahan Sinä kenties tarkoitat. Jos ylennät minut, niin maksatko myös kenraalin eläkkeen? En minä nimittäin ihan kenraaliksi asti ylennyt, kun lähdin 25 palvelusvuoden jälkeen houkutteleviin siviilihommiin, kun siihen aikaan jo nuo 25 vuotta oikeuttivat saamaan heti eläkkeen niistä vuosista. Ja on minulla nyt eläke myös 15 vuodelta melko hyväpalkkaisista siviilihommista, joten kyllä minä saan joskus voitakin leipäni päälle. Kun vain fyysistä terveyttä riittäisi henkistä vireyttäni vastaavasti, niin mikäpä olisi tuplaeläkevaarina elellessä!
poikki ja pinoon. Kovakuntoiselta ei kauan kestä kun jo sata mottia totuutta on koossa. Selvät sävelet. Ei nokan koputtamista. Kukapa sitä kyseenalaistaisi, lopullista totuutta.
Kenraali Stubbia puolestani suosittelen petikaveriksesi. Ei tarvitse peiliin katsoa.
Ajatellaanpa tavallista nuorta duunaria, jolla on kymmeniä vuosia leppoisiin eläkepäiviin. Aika harva työmies älyää nuoruudessaan valita upseerinuran, josta pääsee aikaisin eläkkeelle ja voi tehdä vielä toisen uran hyväpalkkaisessa siviilihommassa.
Nuorella duunarilla on edessään loputtomalta tuntuva määrä työpäiviä yhä epävarmemmilta tuntuvissa oloissa. Koskaan ei voi olla varma milloin työpaikkaan saapuu tarmokas saneeraaja, joka järkeistää puolet väestä pihalle. Työpaikka voidaan pistää kokonaan kiinni ja siirtää muille maille.
Näin epävarmoissa oloissa nuori duunari ei kauan enää katsele hyvällä kylmäsydämisten ja isänmaattomien porvarien kanssa kaveeravia "bernsteiniläisiä". Hän saattaa jopa alkaa haukkua heitä luokkapettureiksi ja tekososialisteiksi.
Nuoren duunari radikalisoituu. Hänen ja monen muun mielestä bernsteiniläiset asevelisosialistit ovat vain jälleen yksi uusi työläistä kuppaava loisporukka. He eivät enää katso tarvitsevansa näitä näitä sulavasti korkeissa herraporukoissa liikkuvia edustajiaan.
Ei, he kyllästyvät ja saneeraavat nämä bernsteiniläiset tekososialistit pois riveistään!
Aika harva työmies älyää nuoruudessaan valita upseerinuran, josta pääsee aikaisin eläkkeelle ja voi tehdä vielä toisen uran hyväpalkkaisessa siviilihommassa.
- - - - - - - - - - -
Se on kuule niin, että upseerin hommiin pitää pyrkiä ja sinne valitaan vain parhaat. Samasta syystä aika harva työmies älyää nuoruudessaan pyrkiä esim lääketieteelliseen, oikeustieteelliseen, taideteolliseen, liikuntatieteelliseen, tms. yliopistoon tai korkeakouluun.
Kattelin aikanani näitä nuoria duunareita kesäisin byggalla (=rakennustyömailla) ja ajattelin, ettei noista lintsareista tuke kuin sosiaalipummeja ja juoppoja enintään, mutta siinä jengissähän kateus parhaiten nostattaa herravihaa, kun haetaan syyllistä siihen, että on itte rysitty omat mahikset.
Viimekädessä molemmat 1900-luvun totalitarismeihin johtaneet yhteiskuntakehitykset, niin tilanne tsaarin Venäjällä kuin suuren laman Saksassa, pääsivät pahenemaan nimenomaan sen takia, että yhteiskunnista puuttui vasemmistososialidemokratia. Ne joiden olisi pitänyt pitää huolta köyhistä eivät lopulta enää pitäneet huolta keskiluokastakaan, vaan liittoutuivat niin henkisesti kuin taloudellisesti omistavan luokan kanssa.
Oikeistososialidemokratialla on kannettavanaan hirvittävä syyllisyys noista totalitarismiin johtaneista kehityskuluista, mutta tätä vastuuta tämän saman aatteen kannattajat eivät tietenkään halua tunnustaa.
On niin helppoa syyttää kommunismidiktatuuria tai natseja tajuamatta että historiallinen vastuu lepää omassa niskassa.
Kattelin aikanani näitä nuoria duunareita kesäisin byggalla (=rakennustyömailla) ja ajattelin, ettei noista lintsareista tuke kuin sosiaalipummeja ja juoppoja enintään, mutta siinä jengissähän kateus parhaiten nostattaa herravihaa, kun haetaan syyllistä siihen, että on itte rysitty omat mahikset.
-----------------------------------
Paljastit totuuden. -Juuri näin nuori, upseerin- tai lääkärin urasta haaveileva byggalle kesätyöhön kokemuksia hakemaan lähtenyt porvaritaustainen ylippilas ajattelee nähdessään kouluja käymättömän työläisnuorukaisen.
Kuitenkin, -usko tai älä, suurimmasta osasta näistä ulospäin karkean näköisistä nuorista duunareista tulee aivan tavallisia, kovalla työllä perheensä elättäviä kunnon kansalaisia.
Hyvä kun kelpas, vaikken ole porvaritaustainen ylioppilas enkä upseeri tai muutenkaan korkeakoulutettu. Niistä duunareista, joita tunnen on ihan valtaosa sellaisia kuin kuvailet, kovalla työllä perheensä elättäviä, mutta silti otta välillä päähän, kun näkee niitä koijareita, joden pääduuni on toimeentulotuella ryyppääminen ja kavereiden konsultointi siitä, miten sossusta saa helpoimmin fyffee. Onneks noita ei ole montaakaan kymmentä tuhatta, mutta siinä on jokainen liikaa.
Diktatuurin vastustaminen kaikissa muodoissa ja ilmansuunnissa on hyvän demokraatin tuntomerkki. Toisen otsaan ei lyödä polttomerkkiä, vaikka luuseri olisikin entinen sitä tai tätä.
jota Kekkonen vahvasti toteutti pelotellessaan vuorineuvoksia idänkortilla, esti meillä köyhien köyhtymisen ja tuloerojen repeämisen. Se tapahtui vasta Kekkosen jälkeen, kun Koivisto pani vauhtiin rahataloudellisen ekspansion. Nyt nostavat äärikansalliset jälleen päätään. On taas edessä tilanne johon oikeistososialidemokratia yhteiskunnan johtaa.
Palataas´ taas siihen wanhaan hyvään aikaan, jolloin oikeus aina toteutui.
Juttusi ovat vain niin tiivistämättömiä, etten minä ainakaan jaksa niitä lukea. Vahinko. Siellähän saattaisi olla jotain asiaakin, mutta tässä nykyisessä infotulvassa ei tuollainen teksti toimi.
Vinkki: tulosta ja lue ajan kanssa vuoteessa ja nauti! Niin minä teen hyvän kirjallisuuden ollessa kyseessä.
Listasin tuohon ne teemat, joista olen täällä pääasiassa ääntä pitänyt, ja tiivistin loppupäätelmän kunkin kohdalla yhteen lauseeseen. Mutta kun teemoja on ollut paljon, niin listasta tuli pitkä.
En minä Sinun uskonut kuuluvan niihin, jotka pystyvät lukemaan vain muutaman lauseen heittoja. Voinhan minä pätkiä tuon joskus teemoittain ja tarjoilla pienempinä palasina.
Ja noin väittää Oiva, joka ihannoi Ristimäen pikakirjeitä!!
Minä olen kauheasti ihmetellytkin että mitä sinä näillä itserakkailla raapusteluilla oikein teet.
Tulostat ja menet sänkyyn niiden kanssa.
asiassa yhdyn Härköseen täysin,lyhyempiä kirjoituksia.
Olipa typerästi sanottu, mutta olettaisin, että aika parantaa sinun asenteesi, kun tulee jokunen vuosi ja saman verran elämänkokemusta lisää.
...kirjoitukset ovat myös uuvuttan pitkiä. Tiivitäkää, pojat.
Politiikkaan perehtymätön lukija ei jaksa lukea tuommoisia. Minäkään, joka tunnen politiikan, en jaksa lukea noita jättipitkiä vuodatksia.
Tiivistettyä kylläkin....muttamutta....jotenkin vaikuttaa demaritotuudelta ja vaalituloksen suhteen demarispekuloinnilta. Huomio kiinnittyy toiveeseen Kokoomuksen hyvästä vaalimenestyksestä... Eikö sosialidemokraatin kuuluisi toivoa lahtaripuolueelle huonoa? Onko aika päässyt kultaamaan synkät muistot? Sympaattisen sosialistin, räätäli Halmeen teloitus oli raakalaismainen teko kokoomuslaisilta.
...
Pelkkää faktaa ja tosiasiatietoa sisältävä asiallinen tiivistelmäsi, jossa objektiivinen ja runsaan kokemuksen kypsyttämä tutkijanotteesi, jota turhan vaatimattomasti harrasteluksi sanot, voisi olla ehkä, mahdollisesti, luultavasti ja todennäköisestikin vielä parempi, jos sitä
- yhtäältä laajennettaisiin maailmanhistoriaan päin, ja sovitettaisiin sekä sidottaisiin selkein värein maalaamasi kansallinen lähihistorian kuva pitemmän aikaperspektiivin puitteisiin käyttämällä sidelankoina vaikkapa Voltairen ja Churchillin mainioita hahmoja, ja
- toisaalta tulevaisuuteen tähtääviä visioita, joita tosiaan voi pitää pikemminkin pätevinä etukäteismäärittelyinä kuin ennustajaeukkojen höpinöinä, vielä täsmennettäisiin esim. huolestunein viittauksin uuslukutaidottomuuden huolestuttavaan lisääntymiseen ja sitä aiheuttavaan huolestuttavan huonossa kunnossa olevaan koululaitokseemme - tähän ongelmapesään, jonka jäljiltä kohta koko maamme on muuttunut lukutaidottomaksi kepujunttilaksi...
Kiitos. Arvostan asiantuntijan lausuntoa. Sinun täytyy olla sellainen, kun tunnet nimeltä Voltairen ja Churchillin. Olisin vielä kiitollisempi, jos asiantuntemuksellasi osoittaisit jonkun noista väittämistäni jotenkin puutteelliseksi, epätarkaksi tai pahimmassa tapauksessa osittain epätodeksikin. Mutta et varmaan muun asiantuntijauurastuksesi ohessa ehdi juuri nyt paneutua asiaan, mikä edellyttäisi melkoista kirjastojen penkomista ja muuta vaivaa. Nöyrin kiitokseni tästäkin.
Esityksesi on jälleen kerran parasta A-luokkaa ja seurailee tosiasioita niin kuin ne olivat.
Koska pieni sörö vaikuttavimpaankin esitykseen on saatava (ettei täydellisyydentavoittelusta luovuta), esitän eriävän mielipiteeni Mannerheimin suuruudesta.
Teoiltaan Mannerheim oli eittämättä yksi suurimmista, hän oli aina paikalla kun pätevää sotilasta tarvittiin. Koska omasta mielestäni henkilön suuruuteen vaikuttavat Isänmaan asioissa paitsi moitteeton ja hänelle uskottu tuloksellinen toiminta, myös palava Isänmaanrakkaus. Mannerheim ei ollut suomalainen patriootti, hän itse asiassa sai palkkansa Suomen Sortajalta Venäjältä. Mannerheimin siirtyminen Suomeen johtui irtisanomisesta. Lisäksi pelkona oli, että irtisanomispalkka maksetaan lyijyssä. Hänen Sisällissodan aikainen toimintansa oli mielestäni kokonaisuuden kannalta oikein, vaikkei hän käsittääkseni aktiivisesti pyrkinyt hillitsemään voittajan mielivaltaa.
Mannerheim ei kuitenkaan rakastunut demokratiaan, vaikka hänen sotilaallinen toimintansa oli luonut sen edellytykset. Mannerheimin nimi esiintyi niissä kokouslistoissa, joissa aktivistit suunnittelivat vallankaappausta. Kyseessä oli erilainen, elitistinen kaappauskuvionti verrattuna Mäntsälän kapinan massaan ja humalaan perustuva räyhäkapina (olihan silläkin toki Johtajansa, juoppokosola etunenässä). Mannerheim älykkäänä ihmisenä ei kuitenkaan jättänyt käpäläänsä laukeavaan ansaan, vaan keskittyi yhdistystoimintaan, eli omaa nimeään kantavan -liiton toimintaan.
Talvisodassa ja Jatkosodassa Mannerheimin keulakuva-johtaminen oli tärkeää ja "terapeuttista" suomalaisille. Vaikka Marskia ei taistelujen tiimellyksessä, ja niiden tauottua, kaikilla tahoilla edelleenkään rakastettu, maltillinen työväenliike tunnusti hänen ansionsa Venäjä-asiantuntijana ja Suomen puolustajana.
Mannerheimin ongelmallisuus johtuu käsittääkseni siitä, ettei hän koskaan ollut Suomalainen patriootti. Mannerheim oli kuin ammattijääkiekkoilija, joka palvelee palkanmaksajaa. Tsaarin hovissa hän taisteli aatelisten puolesta luokkayhteiskunnan hyväksi ja Imperiumin kasvattamiseksi, Suomen Kansalaissodassa hän taisteli suomalaisen luokkayhteiskunnan puolesta ja lopulta Toisessa Maailmansodassa kapitalistin tehtaiden puolesta.
Voin varauksin yhtyä moniin näkemyksiisi Mannerheimin olemuksesta, mutta kyllä hän tsaarin upseeriudestaan ja kansainvälisyydestään huolimatta suomalaiseksi aina itsensä tunsi. Olihan hän tosin aatelinen ja ruotsinkielinen, kuten monet muut tuon aikaisesta sivistyneistöstämme, mutta ei hän ollut mikään mahtisuvun jäsen, vaan oli itse asiassa hyvin köyhä mies. Ja pakkohan hänen oli lähteä tsaarin palvelukseen, sillä ei hän olisi muuten voinut luoda uraa, jolle hänellä oli kutsumus.
Olet varmaan lukenut Mannerheimin muistelmat. Käy se niistäkin esille, miten hän puolalaisia puolustaessaan sanoi tsaarille, että "eivätkö puolalaisetkin ole Teidän Majesteettinne alamaisia" ja tarkoitti samalla tsaarin kiinnittävän huomiotansa suomalaisten asemaan. Ja monesta muusta asiasta Mannerheimin suomalaisuuden tunto toki ilmenee.
Mannerheimin merkityksen arvostelussa haluan tietoisesti asettaa lopputuloksen merkittävämmäksi kuin muun, ja Mannerheimin merkitystä kansalaissodan/vapaussodan lopputulokseen - mitä sosialidemokraatitkin pitivät jo sodan jälkeen parempana kuin toista mahdollista vaihtoehtoa - ja viime sotiemme lopputulokseen, torjuntavoittoon ja itsenäisyytemme säilymiseen, ei voida yliarvioida. Olkoonkin, että paljolti muut kuin Mannerheim tuohon lopputulokseen vaikuttivat, mutta Mannerheimia siinä tarvittiin ehdottomasti kuten tarvittiin vielä sodan jälkeenkin. Hän oli ainoa mahdollinen johdattamaan Suomen rauhaan.
En haluaisi itseäni verrattavan suomalaisiin kiihkoilijoihin, jotka kieliriitojen suojassa pyrkivät edistämään komentoyhteiskunnan kehittymistä Suomessa(kannatan kuitenkin Haataisen esitystä "pakkoruotsi-asiassa"). Vaikka aateliset sinänsä ovat hullunkurisia, en lainkaan halua sanoa sen merkitsevän yksilön kohdalla mitään negatiivista. Mannerheimin kohdalla ongelman monimuotoisuuden (Suomalaisia kohtaan)havaitsee hänen käyttäytymisessään viimeisen sortokauden aikana: ei näkyvää protestia, vain sotilaan kunnia salongeissa.
Kiitos lukuvinkistä. Mannerheimin suurin periaatteellinen ajatusongelma on juuri tuo, suositus: Usko auktoriteetin(apparaatin) ehdottomaan, erehtymättömään voimaan, mikä antaa oikeuden "oikeuden" antajalle. Mannerheimin ei tarvinnut sanoilla saivarrella, hänellä oli kirkas oikea puoli. Mutta valistuksen hengessä se olisi ollut myös mahdollista hylätä. Sotilasvalan tehneenä tiedän, sotilas tottelee aina.
Mannerheimin merkitystä en lainkaan halua vhätellä. Mannerheimin motiivien ruotiminen vain sinänsä avaa "akkunan" historian sattumanvaraisuuteen. Historian "laizzet fair" on yhtä vakuuttava kuin markkinoidenkin.
ytnbtyuii