Tiivistettyä totuutta
Olen viime kuukausina näillä saiteilla puhunut tällä nimelläni ja muutamalla nimimerkilläkin monista tärkeinä pitämistäni asioista, joihin olen halunnut muidenkin kiinnittävän huomiotaan. Mielestäni olen aika hyvin onnistunut. Huomiota on kiinnitetty.
Olen pyrkinyt puhumaan totta, enkä vain ”niin totta kuin voin”. Todenpuhujaa ei kiitetä, sanotaan. Todenpuhuja ei puhukaan kiitoksen toivossa, vaan siksi, että hän haluaa tehdä totuuden tunnetuksi sielläkin, missä ”kansa pimeydessä vaeltaa”. Myös kiitosta on tullut. Mikä ilahduttavinta, sitä on tullut niiltä, joiden kiitos ansaitsee arvostuksen.
Arvostan myös asiallisia vastaväittäjiäni. He ovat perustelleet näkemyksiään, mikä kertoo heidän tuntevan tapahtunutta ja tapahtuvaa, seuraavan asioita ja ajattelevan niitä. He tosin tulkitsevat ne toisin kuin minä, mutta minun esittämäni ajatukset voivat ruveta heissä itämään ja kehittämään heidän ajatteluaan. Minkäänlainen ajattelu ei varmaan herää niissä tyhjyyttään kolisevissa tynnyreissä, jotka pystyvät vain herjojen heittelyyn tai toistelemaan yhden lauseen ajatelmia kuten ”kepu on paras puolue” tai ”demarit ovat perseestä” tms.
Mitkä ovat olleet niitä totuuksia, joita olen tuonut eniten esille. Listaanpa niitä nyt tähän:
- Gustav Mannerheim on kaikkien aikojen suurin suomalainen ja lähes yhtä merkittäviä ovat J.V.Snellman ja Elias Lönnrot; Mannerheim pelasti kaksi kertaa itsenäisyytemme, Snellman teki Suomesta valtion ja Lönnrot antoi meille juuret ja menneisyyden
- Risto Rytiä saamme kiittää siitä, että vihollisen suurhyökkäys kesällä 1944 torjuttiin hänen ja Ribbentroppin välisen sopimuksen kautta Saksasta saadulla avulla
- itsenäisen Suomen historian suurimmat sankarit ovat viime sotiemme sotilaat, kenraaleista sotamiehiin, ja kaikkein suurimmat heistä makaavat sankarihaudoissa
- Väinö Tanner oli suurmies, joka piti sosialidemokraatit sivussa kansalaissodasta ja johti työväestön kansalaisten yhteisrintamaan Suomen rakentamiseksi 1920-30 luvuilla ja maahan hyökänneen vihollisen torjumiseksi 1939
- häpeällisin teko historiassamme ja rikollinen oikeudenraiskaus oli sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jossa tuomittiin vankeuteen ne miehet, joita meidän olisi pitänyt eniten kiittää pelastumisestamme
- olimme tuohon tekoon Neuvostoliiton pakottamia, mutta parhaansa niihin ”syyllisiä” nimettäessä tekivät myös kotokommunistimme ja oikeusministeri Urho Kekkonen
- Juho Kusti Paasikivi oli patriootti, mutta ei koskaan esim. Kekkosen tavoin Suur-Suomi-uhoaja; hän oli myös realisti ja Neuvostoliiton näkökohtien ymmärtäjä ja Neuvostoliiton johto kunnioitti häntä, kun hän ei koskaan antanut heille periksi enempää kuin oli pakko
- asevelisosialistit olivat avainasemassa estettäessä Suomea liukumasta kommunismiin 1940-luvun lopulla; voidaan sanoa, että asevelisosialistit pelastivat Suomen
- Väinö Tannerin, K-A.Fagerholmin ja asevelisosialistien pontimena oli aina ennen muuta isänmaan etu, jonka puolesta he toimivat rohkeasti ja korkealla moraalilla
- Urho Kekkonen oli moraaliltaan heikko opportunisti, joka täydellisellä muodonmuutoksellaan pelasti itsensä ja keplotteli sitten vanhan Paasikiven ja Neuvostoliiton suosioon ja onnistui Korsimon kepulikonstien avulla pääsemään presidentiksi
- presidenttinä Kekkonen oli Neuvostoliiton nöyrä palvelija, mutta kotimaassa voimamies ja öykkärimäinen itsevaltias, joka alisti muut lähellään olevat ja vei Suomen tarpeettoman kiinteään ”koalitioon” auttajansa ja tukijansa Neuvostoliiton kanssa
- Kekkonen ei tehnyt yhtään merkittävää sisä- tai ulkopoliittista päätöstään neuvottelematta ensin Neuvostoliiton kanssa eikä hän lähtenyt yhdellekään matkalleen länsimaihin ilman Neuvostoliiton antamaa asialistaa taskussaan
- Kekkosen näennäinen vaikutusvalta Neuvostoliiton johtajiin oli usein ennalta sovittua teatteria, minkä tarkoituksena oli vain tukea Kekkosen asemaa kotimaassa
- Kekkosen aikaansaama ”suomettuminen” oli Suomelle häpeällistä ja taloudellisesti näennäisestä menestyksestä huolimatta vahingollista Neuvostoliittoon kytkeytymisen vuoksi; tämä paljastui viimeistään Neuvostoliiton romahdettua
- Kekkonen kaappasi maalaisliiton Korsimon avulla, mustamaalasi ja syrjäytti sen alkiolaisen johdon ja heitti alkiolaiset periaatteet roskakoriin muuttaen puolueen vain oman politiikkansa käsikassaraksi tärkeimpänä tehtävänään tukea hänen yksinvaltaansa
- palkkioksi alistumisestaan maalaisliitto/keskustapuolue sain Kekkosen tuen talouselämän kehitystä jarruttavalle ”jakopolitiikalleen”, missä sillä oli kannatustaan suurempi valta
- maalaisliitto/keskustapuolue käytti valtaansa härskisti ja aina oman etunsa niin vaatiessa petti hallituskumppaninsa ja puukotti selkään niiden poliitikkoja, mikä synnytti sloganin ”kepu pettää aina”
- edellä sanotusta huolimatta sosialidemokraatit onnistuivat kohoamaan ”valtionhoitajapuolueeksi” ja lähes kaikessa hyvässä maamme on rakentunut tällaiseksi sosialidemokraattien johdolla ja sosialidemokraattisen aatteen ohjaamana
- sosialidemokraatit ovat aina tunnustaneet länsimaisia demokraattisia arvoja ja parlamentarismia, joskin puolue joutui Kekkosen aikana tässä ahtaalle pystyäkseen Sorsan johdolla hoitamaan asioita jotenkuten periaatteittensa mukaan
- paras todiste sosialidemokratian arvosta demokratian, vapauden ja ihmisen puolustajana on se, että sen ovat kokeneet suurimmaksi vihollisekseen niin kommunistiset kuin fasistisetkin diktatuurit
- Mauno Koivisto oli rohkea mies, minkä hän todisti jo sodassa ja hän ei lopulta taipunut enää Kekkosenkaan edessä, mutta Neuvostoliiton pelon – vaikka ei kunnioitusta – Koivistokin oli perinyt edeltäjältään
- Koivisto oli myös rehellinen ja moraalinen mies ja kunnioitti parlamentarismia, jonka hän palautti eduskuntaan ja poliittiseen järjestelmäämme
- yksittäisissä keskustalaisissa poliitikoissa oli myös Kekkosen aikana yhteistyökykyisiä, luotettavia ja isänmaallisia ihmisiä, kuten Johannes Virolainen, mutta he pääsivät oikeuksiinsa vasta Kekkosen väistyttyä
- Martti Ahtisaari omaa tämän hetken suomalaisista suurimman asiantuntemuksen ja kokemuksen vaativissa kansainvälisissä tehtävissä ja on niissä saavuttamansa menestyksen johdosta tämän päivän tunnetuin ja arvostetuin suomalainen maailmalla
- Ahtisaaren tehokasta toimintaa hänen kaikissa tehtävissään ovat aina ohjanneet korkeat moraaliset ja ihmisten ja kansojen yhdenvertaisuutta korostavat periaatteet
- Ahtisaari ei päässyt oikeuksiinsa Suomen presidentin tehtävässä eikä hän tehtävässä viihtynytkään, kun Kekkosen yksinvaltaisuuteen totutetut suomalaiset eivät osanneet arvostaa hänen ansiokasta toimintaansa siinä
- Suomen puolustusvoimat ovat olleet aina puolueettomat, joihin presidentti ja hallitus kuten kansalaisetkin ovat voineet aina luottaa, eikä Kekkonenkaan onnistunut politisoimaan puolustusvoimia, vaikka hän yritti niin tehdä Keinosen avulla
- puolustusvoimamme ovat hyvin koulutetut ja motivoituneet ja materiaalin niukkuuteen nähden tehokkaat, mutta riittämättömät yksin vastaamaan pinta-alaltaan suuren maamme puolustamisesta
- Nato-jäsenyys on meille välttämätön turvallisuutemme vuoksi; jo sen ennalta ehkäisevä merkitys on suojaava, sillä yhtäkään Nato-maata vastaan ei ole koskaan hyökätty terroristi-iskuja lukuun ottamatta
- suomalaisten maanpuolustustahto on luja, mikä tulee kääntymään myönteiseksi Nato-kannaksi, kun kansalaiset oppivat ymmärtämään edellä sanomani tosiasian
- nykysuomalaisten valtaosa tuntee hyvin huonosti historiaa, niin Suomen kuin maailmankin historiaa, ja monet puhuvat asioista vain luulonvaraisesti tai heidän käsityksiänsä menneistä ja nykyisistä vääristää kritiikitön poliittinen näkemys
- historian tuntemus on sivistyneisyyden ensimmäinen edellytys ja kansalaiskunnon perusta; ”kansa, joka ei tunne historiaansa, on kelvoton”, sanoi Paasikivi
- historian lukeminen sopii aloittaa vaikkapa lukemalla Max Jakobsonin ”Diplomaattien talvisota” ja hänen viimeiset teoksensa, eli trilogia ”Väkivallan vuodet”, Pelon ja toivon aika” ja ”Tilinpäätös”;
- Jakobson on kansainvälisesti tunnetuin diplomaattimme, jonka pääsyn YK:n pääsihteeriksi 1972 esti Neuvostoliitto (tai Kekkonen suostumalla NL:n painostukseen)
- Suomessa on monia hyviä historiantutkijoita, mutta ainutlaatuisten omakohtaisten kokemustensa vuoksi Jakobson on todellinen asiantuntija ja lehtimiestaustansa vuoksi kirjoittajana paras
- Israelin yksipuolinen syyllistäminen nykytilanteesta osoittaa, ettei tunneta juutalaisen kansan eikä Israelin valtion historiaa eikä tunneta tai ymmärretä nykytilanteeseen johtaneita tapahtumia; ellei näin ole, asianomaisella on natsi-ideologisia mieltymyksiä
- Lähi-Idän konflikteissa ei ole syyllisiä eikä syyttömiä, vaan kaikki ovat uhreja ja kyse on yhteisestä onnettomuudesta, jonka he itse voisivat ratkaista, jos ulkopuoliset antaisivat heille siihen tilaisuuden lopettamalla vihan lietsonnan ja terrorismin tukemisen
- YK:n rauhanturvatoiminta on ollut arvokasta, ja sillä on monia kiistattomia onnistumisia kuten Siinailla ja Golanillakin, ja sille vuonna 1988 myönnetty Nobelin rauhanpalkinto oli hyvin ansaittu
- rauhanturvatoiminta voi vain harvoin ratkaista lopullisesti konflikteja; aina se kuitenkin voi estää taisteluja ja rauhoittaa tilannetta ja parantaa poliittisen ratkaisun mahdollisuuksia
- Suomelle hyvää mainetta ja arvostusta ovat tuoneet kansainvälisissä rauhanturvajoukoissa palvelleet sotilaamme, aktiivit ja reserviläiset, miehet ja naiset, ja asianomaiset ovat saaneet niissä hyvää sotilaskoulutusta ja –kokemusta (maanpuolustuksen hyödyksi), avartaneet maailmankuvaansa ja saaneet paljon hyviä ystäviä
- Esko Aho keskustan johtajana teki eräitä rohkeita avauksia, mutta tuli liian nuorena politiikan eturiviin ja pääministeriksi ja vaikka hän oli kovin sulavakielinen, menetti ehkä juuri siksi joka asian ”lausuntoautomaattina” uskottavuuttaan
- Ahon johtama porvarihallitus vei Suomen EU:iin ja aloitti nousun lamasta paljolti Viinasen johtaman kokoomuslaisen talouspolitiikan johdosta; keskustan ja kokoomuksen yhteistyö kuitenkin kangerteli eikä tuottanut kovin hyviä tuloksia ja kokoomukselle keskusta osoittautui epäluotettavaksi hallituskumppaniksi
- 1960-luvun vasemmistoradikaali-ylioppilaspoliitikko Paavo Lipponen teki päinvastaisen käännöksen kuin Kekkonen muuttamalla suuntansa länteen 1970-luvun alussa, jolloin se ei ollut ”muodikasta”, mikä on osoitus hänen moraalisesta rohkeudestaan, terveestä itseluottamuksestaan ja kaukonäköisyydestään
- SDP:n puheenjohtajaksi noustuaan Lipponen osoittautui puolueelleen ja koko Suomelle ”Moosekseksi”, jolla oli hidas puhe, mutta selkeä näkemys ja voimakas tahto ja hän lopullisesti johdatti meidät pois ”Siinain korvesta”
- Lipponen osoittautui myös erittäin demokraattiseksi, hyväksi johtajaksi, joka pystyi pitämään koossa monista puolueista koostuvat hallituksensa ja sai ne työskentelemään tehokkaasti
- Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana tapahtui Suomessa erittäin voimakas ja tuloksellinen kehitys lähinnä sosialidemokraattien ja kokoomuksen hyvän yhteistyön ja molemminpuolisen luottamuksen ansiosta
- tuona aikana Suomi nousi lopullisesti syvästä lamasta, talous kasvoi ja monipuolistui voimakkaasti ja sen edellyttämästä rajusta rakennemuutoksesta huolimatta työllisyys parani merkittävästi; samalla Suomi muuttui uskottavaksi länsimaaksi ja kokoaan suuremmaksi vaikuttajaksi EU:ssa
- Aho ei onnistunut puhdistamaan keskustaa Kekkosen ajan perinteistä eli ulkopoliittisesta suuntautumisesta mieluummin itään kuin länteen eikä taantumuksellisista yhteiskunnallisista näkemyksistä ja sen mukaisesta politiikasta ja epäluotettavuudesta
- Ahon jälkeen keskustassa vain voimistui kaipuu ja pyrkimys palata menneeseen, ja siksi ”pohjalainen mafia” nosti puheenjohtajaksi Anneli Jäätteenmäen, jonka toiminta viime vaalien yhteydessä oli oiva osoitus keskustan perinteisestä härskiydestä
- harvoin jos koskaan on niin vähäisestä poliittisesta voitosta nähty sellaista riemua ja riekuntaa, mitä keskustalaiset osoittivat 6000 (0,002 % äänestäjistä) äänen enemmistöllä ja vaaliteknisellä tuurilla saadusta muutaman paikan voitosta
- tuon voiton kääntyminen Jäätteenmäen surkuhupaisan farssin myötä arvovaltatappioksi oli suurelle osalle keskustan kenttäväkeä niin traumaattinen kokemus, että se frustroi heitä edelleen mitä mielikuvituksellisimpiin salaliittoteorioihin ja kostonjanoisiin vaatimuksiin omien harhojensa pohjalta
- keskustan johto ei kenttäväen tavoin saanut suurta traumaa noista tapahtumista ja oli pian tapahtumien jälkeen selvästi helpottunut Jäätteenmäen syrjäyttämisestä, joskin Vanhasen alku pääministerinä oli kovin haparoivaa ja saamatonta
- Matti Vanhasen viime päivien puheet osoittavat hänessä tapahtuneen muodonmuutoksen ja antavat aihetta toivoa myös keskustan muuttumisesta hänen johdollaan länsimaiset arvot tunnustavaksi yhteistyökykyiseksi ja luotettavammaksi suomalaiseksi puolueeksi
- nykyinen hallitus on Vanhasen johdolla siirtynyt ulkopoliittisesti täysin edeltäjänsä linjoille, mutta sisäpolitiikassa se hapuilee pahasti ja asetetut tavoitteet mm. työllisyyden suhteen karkaavat käsistä; monet muut keskustan julkistamat sisäpoliittiset tavoitteet ovat yhteiskunnallisesti taantumuksellisia ja kaikkea kehitystä jarruttavia
- Nato-asiassa keskusta on Vanhasen johdolla erkaantumassa Halosen ja Tuomiojan näkemyksistä ja siirtymässä Lipposen, Jaakonsaaren ym demarien ja kokoomuksen linjoille
- osassa keskustan kenttäväkeä elää vielä sitkeässä Kekkosen ja Neuvostoliiton aikaiset asenteet (länsi- ja Nato-vastaisuus yms), mikä nähdään näiltäkin palstoilta, joten Vanhasen tehtävä ei tule olemaan helppo
- keskustan kenttäväessä on paljon niitä, jotka ihannoivat yksinvaltaisia järjestelmiä ja heillä on voimakasta taipumusta erilaisiin –ismeihin, kuten kommunismiin ja jopa natsismiin, kuten Lähi-Itää koskevien kirjoitusteni vastineissa nähtiin
- edellä mainittu tosiasia selittynee sillä, että suuri osa entisiä kommunistejamme on siirtynyt keskustan kannattajiksi siksi, että he pitävät sitä heidän pahimman vihollisensa – sosialidemokraattien – vihollisena
- näillä saiteilla esiintyvissä keskustan kannattajissa on paljon historiaa tuntematonta ja myös ajankohtaisia asioita ymmärtämätöntä yksinkertaista väkeä, joka on kovin altista poliittiselle propagandalle ja uskoo siihen enemmän kuin propagandistit itse
- joukossa on myös silkkaa roskaväkeä, minkä monien kirjoitusten törkeyksiin keskittyvä sanoma ja ala-arvoinen tyyli ja niiden heikko suomenkieli ja kirjoitusasu osoittavat
- keskustan kannattajissa on myös sivistyneitä, historiaa, maan ja maailman nykytapahtumia tuntevia, isänmaallisia ja hyviä ihmisiä; heidän perusteitaan tuntematon vain hämmästelee sitä, että miksi he kannattavat keskustaa
- edellä kuvattuja esiintyy täällä melko vähän – ymmärrettävistä syistä
- maalaisliitto/keskustapuolue/keskustan politiikasta ja tekemisistä ei saa syyllistää suomalaista talonpoikaa, maanviljelijöitä, jotka ovat olleet puolueelle vain vaalikarjaa; he ovat maan ja muiden kansalaisten kannalta tärkeän elinkeinon harjoittajia ja maan rakentajia siinä missä muutkin ja ovat ansainneet myös tukensa, joista hyötyvät kaikki kuluttajat ja ne pitävät yllä työpaikkoja
Tässäpä nämä jo ennenkin esittämäni menneitä ja nykyisiä koskevat tosiasiat tiivistettynä kertauksena. Ottakaa tämä talteen ja jos ”ulkomuistinne” alkaa pätkiä, voitte aina vilkaista tästä, mitä onkaan tapahtunut ja miten asiat ovat! (Timo Ristimäki kyllä tallettaa tämän pyytämänikin ja linkittää jatkossa moniin esityksiinsä).
Sitten tulevaisuudesta:
6.4.2004 lehdissä julkaistu gallup-kysely kertoo hallituksen menettäneen roimasti suosiotaan niin, että sen suosio hallituspuolueiden kannattajienkin piirissä on enää 54 %: Pääministeri Vanhanen 59 %:n kannatuksellaan on hallitustaan suositumpi. Suomalaisia miellyttää Vanhasen vähäeleinen ja vähäpuheinen tyyli, jossa on hieman samaa kuin Mauno Koivistolla. Vanhasta pidetään myös rehellisenä, mitä ei voida sanoa kovin monista keskustapoliitikoista eikä varsinkaan edeltäjästään. Vanhanen on ilmeisesti järkimies, joka myös näkee, mitä aika vaatii ja alkaa vähitellen myös toimia vaatimusten mukaisesti.
Tulevaisuuden ennakointiin edellä todetun perusteella ei tarvita ennustajan lahjoja vaan hieman järkeä ja kykyä loogiseen päättelyyn riittää siihen hyvin. Näin tulee tapahtumaan:
- keskusta tulee häviämään seuraavat eduskuntavaalit, joissa voittajia tulevat olemaan sosialidemokraatit ja kokoomus
- Matti Vanhanen on hyvin tiedostanut tämän ja on alkanut ohjata puoluettaan tielle, jolla se saattaisi hävittyjenkin vaalien jälkeen päästä vielä hallituskumppaniksi vaalien voittajille
- Vanhasen tavoite saattaa olla realistinenkin, jos keskusta luopuu julkisesti kaikesta, mitä se lupasi kannattajilleen viime vaalien yhteydessä ja palaa muussakin kuin ulkopolitiikassa edellisten hallitusten linjoille – mutta varmaa tavoitteeseen pääseminen ei ole, sillä vaalien voittajilla sosialidemokraateilla ja kokoomuksella on niin hyvät kokemukset yhteistyöstä, että he molemmat tuntenevat suurempaa vetoa toisiinsa kuin keskustaan
Muistakaa myös tämä tulevaisuudenkuvaukseni seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, niin ainakin hiljaa itsessänne vaikka hammasta purren myönnytte tunnustamaan minun kaukonäköisyyteni
Olen viime kuukausina näillä saiteilla puhunut tällä nimelläni ja muutamalla nimimerkilläkin monista tärkeinä pitämistäni asioista, joihin olen halunnut muidenkin kiinnittävän huomiotaan. Mielestäni olen aika hyvin onnistunut. Huomiota on kiinnitetty.
Olen pyrkinyt puhumaan totta, enkä vain ”niin totta kuin voin”. Todenpuhujaa ei kiitetä, sanotaan. Todenpuhuja ei puhukaan kiitoksen toivossa, vaan siksi, että hän haluaa tehdä totuuden tunnetuksi sielläkin, missä ”kansa pimeydessä vaeltaa”. Myös kiitosta on tullut. Mikä ilahduttavinta, sitä on tullut niiltä, joiden kiitos ansaitsee arvostuksen.
Arvostan myös asiallisia vastaväittäjiäni. He ovat perustelleet näkemyksiään, mikä kertoo heidän tuntevan tapahtunutta ja tapahtuvaa, seuraavan asioita ja ajattelevan niitä. He tosin tulkitsevat ne toisin kuin minä, mutta minun esittämäni ajatukset voivat ruveta heissä itämään ja kehittämään heidän ajatteluaan. Minkäänlainen ajattelu ei varmaan herää niissä tyhjyyttään kolisevissa tynnyreissä, jotka pystyvät vain herjojen heittelyyn tai toistelemaan yhden lauseen ajatelmia kuten ”kepu on paras puolue” tai ”demarit ovat perseestä” tms.
Mitkä ovat olleet niitä totuuksia, joita olen tuonut eniten esille. Listaanpa niitä nyt tähän:
- Gustav Mannerheim on kaikkien aikojen suurin suomalainen ja lähes yhtä merkittäviä ovat J.V.Snellman ja Elias Lönnrot; Mannerheim pelasti kaksi kertaa itsenäisyytemme, Snellman teki Suomesta valtion ja Lönnrot antoi meille juuret ja menneisyyden
- Risto Rytiä saamme kiittää siitä, että vihollisen suurhyökkäys kesällä 1944 torjuttiin hänen ja Ribbentroppin välisen sopimuksen kautta Saksasta saadulla avulla
- itsenäisen Suomen historian suurimmat sankarit ovat viime sotiemme sotilaat, kenraaleista sotamiehiin, ja kaikkein suurimmat heistä makaavat sankarihaudoissa
- Väinö Tanner oli suurmies, joka piti sosialidemokraatit sivussa kansalaissodasta ja johti työväestön kansalaisten yhteisrintamaan Suomen rakentamiseksi 1920-30 luvuilla ja maahan hyökänneen vihollisen torjumiseksi 1939
- häpeällisin teko historiassamme ja rikollinen oikeudenraiskaus oli sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jossa tuomittiin vankeuteen ne miehet, joita meidän olisi pitänyt eniten kiittää pelastumisestamme
- olimme tuohon tekoon Neuvostoliiton pakottamia, mutta parhaansa niihin ”syyllisiä” nimettäessä tekivät myös kotokommunistimme ja oikeusministeri Urho Kekkonen
- Juho Kusti Paasikivi oli patriootti, mutta ei koskaan esim. Kekkosen tavoin Suur-Suomi-uhoaja; hän oli myös realisti ja Neuvostoliiton näkökohtien ymmärtäjä ja Neuvostoliiton johto kunnioitti häntä, kun hän ei koskaan antanut heille periksi enempää kuin oli pakko
- asevelisosialistit olivat avainasemassa estettäessä Suomea liukumasta kommunismiin 1940-luvun lopulla; voidaan sanoa, että asevelisosialistit pelastivat Suomen
- Väinö Tannerin, K-A.Fagerholmin ja asevelisosialistien pontimena oli aina ennen muuta isänmaan etu, jonka puolesta he toimivat rohkeasti ja korkealla moraalilla
- Urho Kekkonen oli moraaliltaan heikko opportunisti, joka täydellisellä muodonmuutoksellaan pelasti itsensä ja keplotteli sitten vanhan Paasikiven ja Neuvostoliiton suosioon ja onnistui Korsimon kepulikonstien avulla pääsemään presidentiksi
- presidenttinä Kekkonen oli Neuvostoliiton nöyrä palvelija, mutta kotimaassa voimamies ja öykkärimäinen itsevaltias, joka alisti muut lähellään olevat ja vei Suomen tarpeettoman kiinteään ”koalitioon” auttajansa ja tukijansa Neuvostoliiton kanssa
- Kekkonen ei tehnyt yhtään merkittävää sisä- tai ulkopoliittista päätöstään neuvottelematta ensin Neuvostoliiton kanssa eikä hän lähtenyt yhdellekään matkalleen länsimaihin ilman Neuvostoliiton antamaa asialistaa taskussaan
- Kekkosen näennäinen vaikutusvalta Neuvostoliiton johtajiin oli usein ennalta sovittua teatteria, minkä tarkoituksena oli vain tukea Kekkosen asemaa kotimaassa
- Kekkosen aikaansaama ”suomettuminen” oli Suomelle häpeällistä ja taloudellisesti näennäisestä menestyksestä huolimatta vahingollista Neuvostoliittoon kytkeytymisen vuoksi; tämä paljastui viimeistään Neuvostoliiton romahdettua
- Kekkonen kaappasi maalaisliiton Korsimon avulla, mustamaalasi ja syrjäytti sen alkiolaisen johdon ja heitti alkiolaiset periaatteet roskakoriin muuttaen puolueen vain oman politiikkansa käsikassaraksi tärkeimpänä tehtävänään tukea hänen yksinvaltaansa
- palkkioksi alistumisestaan maalaisliitto/keskustapuolue sain Kekkosen tuen talouselämän kehitystä jarruttavalle ”jakopolitiikalleen”, missä sillä oli kannatustaan suurempi valta
- maalaisliitto/keskustapuolue käytti valtaansa härskisti ja aina oman etunsa niin vaatiessa petti hallituskumppaninsa ja puukotti selkään niiden poliitikkoja, mikä synnytti sloganin ”kepu pettää aina”
- edellä sanotusta huolimatta sosialidemokraatit onnistuivat kohoamaan ”valtionhoitajapuolueeksi” ja lähes kaikessa hyvässä maamme on rakentunut tällaiseksi sosialidemokraattien johdolla ja sosialidemokraattisen aatteen ohjaamana
- sosialidemokraatit ovat aina tunnustaneet länsimaisia demokraattisia arvoja ja parlamentarismia, joskin puolue joutui Kekkosen aikana tässä ahtaalle pystyäkseen Sorsan johdolla hoitamaan asioita jotenkuten periaatteittensa mukaan
- paras todiste sosialidemokratian arvosta demokratian, vapauden ja ihmisen puolustajana on se, että sen ovat kokeneet suurimmaksi vihollisekseen niin kommunistiset kuin fasistisetkin diktatuurit
- Mauno Koivisto oli rohkea mies, minkä hän todisti jo sodassa ja hän ei lopulta taipunut enää Kekkosenkaan edessä, mutta Neuvostoliiton pelon – vaikka ei kunnioitusta – Koivistokin oli perinyt edeltäjältään
- Koivisto oli myös rehellinen ja moraalinen mies ja kunnioitti parlamentarismia, jonka hän palautti eduskuntaan ja poliittiseen järjestelmäämme
- yksittäisissä keskustalaisissa poliitikoissa oli myös Kekkosen aikana yhteistyökykyisiä, luotettavia ja isänmaallisia ihmisiä, kuten Johannes Virolainen, mutta he pääsivät oikeuksiinsa vasta Kekkosen väistyttyä
- Martti Ahtisaari omaa tämän hetken suomalaisista suurimman asiantuntemuksen ja kokemuksen vaativissa kansainvälisissä tehtävissä ja on niissä saavuttamansa menestyksen johdosta tämän päivän tunnetuin ja arvostetuin suomalainen maailmalla
- Ahtisaaren tehokasta toimintaa hänen kaikissa tehtävissään ovat aina ohjanneet korkeat moraaliset ja ihmisten ja kansojen yhdenvertaisuutta korostavat periaatteet
- Ahtisaari ei päässyt oikeuksiinsa Suomen presidentin tehtävässä eikä hän tehtävässä viihtynytkään, kun Kekkosen yksinvaltaisuuteen totutetut suomalaiset eivät osanneet arvostaa hänen ansiokasta toimintaansa siinä
- Suomen puolustusvoimat ovat olleet aina puolueettomat, joihin presidentti ja hallitus kuten kansalaisetkin ovat voineet aina luottaa, eikä Kekkonenkaan onnistunut politisoimaan puolustusvoimia, vaikka hän yritti niin tehdä Keinosen avulla
- puolustusvoimamme ovat hyvin koulutetut ja motivoituneet ja materiaalin niukkuuteen nähden tehokkaat, mutta riittämättömät yksin vastaamaan pinta-alaltaan suuren maamme puolustamisesta
- Nato-jäsenyys on meille välttämätön turvallisuutemme vuoksi; jo sen ennalta ehkäisevä merkitys on suojaava, sillä yhtäkään Nato-maata vastaan ei ole koskaan hyökätty terroristi-iskuja lukuun ottamatta
- suomalaisten maanpuolustustahto on luja, mikä tulee kääntymään myönteiseksi Nato-kannaksi, kun kansalaiset oppivat ymmärtämään edellä sanomani tosiasian
- nykysuomalaisten valtaosa tuntee hyvin huonosti historiaa, niin Suomen kuin maailmankin historiaa, ja monet puhuvat asioista vain luulonvaraisesti tai heidän käsityksiänsä menneistä ja nykyisistä vääristää kritiikitön poliittinen näkemys
- historian tuntemus on sivistyneisyyden ensimmäinen edellytys ja kansalaiskunnon perusta; ”kansa, joka ei tunne historiaansa, on kelvoton”, sanoi Paasikivi
- historian lukeminen sopii aloittaa vaikkapa lukemalla Max Jakobsonin ”Diplomaattien talvisota” ja hänen viimeiset teoksensa, eli trilogia ”Väkivallan vuodet”, Pelon ja toivon aika” ja ”Tilinpäätös”;
- Jakobson on kansainvälisesti tunnetuin diplomaattimme, jonka pääsyn YK:n pääsihteeriksi 1972 esti Neuvostoliitto (tai Kekkonen suostumalla NL:n painostukseen)
- Suomessa on monia hyviä historiantutkijoita, mutta ainutlaatuisten omakohtaisten kokemustensa vuoksi Jakobson on todellinen asiantuntija ja lehtimiestaustansa vuoksi kirjoittajana paras
- Israelin yksipuolinen syyllistäminen nykytilanteesta osoittaa, ettei tunneta juutalaisen kansan eikä Israelin valtion historiaa eikä tunneta tai ymmärretä nykytilanteeseen johtaneita tapahtumia; ellei näin ole, asianomaisella on natsi-ideologisia mieltymyksiä
- Lähi-Idän konflikteissa ei ole syyllisiä eikä syyttömiä, vaan kaikki ovat uhreja ja kyse on yhteisestä onnettomuudesta, jonka he itse voisivat ratkaista, jos ulkopuoliset antaisivat heille siihen tilaisuuden lopettamalla vihan lietsonnan ja terrorismin tukemisen
- YK:n rauhanturvatoiminta on ollut arvokasta, ja sillä on monia kiistattomia onnistumisia kuten Siinailla ja Golanillakin, ja sille vuonna 1988 myönnetty Nobelin rauhanpalkinto oli hyvin ansaittu
- rauhanturvatoiminta voi vain harvoin ratkaista lopullisesti konflikteja; aina se kuitenkin voi estää taisteluja ja rauhoittaa tilannetta ja parantaa poliittisen ratkaisun mahdollisuuksia
- Suomelle hyvää mainetta ja arvostusta ovat tuoneet kansainvälisissä rauhanturvajoukoissa palvelleet sotilaamme, aktiivit ja reserviläiset, miehet ja naiset, ja asianomaiset ovat saaneet niissä hyvää sotilaskoulutusta ja –kokemusta (maanpuolustuksen hyödyksi), avartaneet maailmankuvaansa ja saaneet paljon hyviä ystäviä
- Esko Aho keskustan johtajana teki eräitä rohkeita avauksia, mutta tuli liian nuorena politiikan eturiviin ja pääministeriksi ja vaikka hän oli kovin sulavakielinen, menetti ehkä juuri siksi joka asian ”lausuntoautomaattina” uskottavuuttaan
- Ahon johtama porvarihallitus vei Suomen EU:iin ja aloitti nousun lamasta paljolti Viinasen johtaman kokoomuslaisen talouspolitiikan johdosta; keskustan ja kokoomuksen yhteistyö kuitenkin kangerteli eikä tuottanut kovin hyviä tuloksia ja kokoomukselle keskusta osoittautui epäluotettavaksi hallituskumppaniksi
- 1960-luvun vasemmistoradikaali-ylioppilaspoliitikko Paavo Lipponen teki päinvastaisen käännöksen kuin Kekkonen muuttamalla suuntansa länteen 1970-luvun alussa, jolloin se ei ollut ”muodikasta”, mikä on osoitus hänen moraalisesta rohkeudestaan, terveestä itseluottamuksestaan ja kaukonäköisyydestään
- SDP:n puheenjohtajaksi noustuaan Lipponen osoittautui puolueelleen ja koko Suomelle ”Moosekseksi”, jolla oli hidas puhe, mutta selkeä näkemys ja voimakas tahto ja hän lopullisesti johdatti meidät pois ”Siinain korvesta”
- Lipponen osoittautui myös erittäin demokraattiseksi, hyväksi johtajaksi, joka pystyi pitämään koossa monista puolueista koostuvat hallituksensa ja sai ne työskentelemään tehokkaasti
- Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana tapahtui Suomessa erittäin voimakas ja tuloksellinen kehitys lähinnä sosialidemokraattien ja kokoomuksen hyvän yhteistyön ja molemminpuolisen luottamuksen ansiosta
- tuona aikana Suomi nousi lopullisesti syvästä lamasta, talous kasvoi ja monipuolistui voimakkaasti ja sen edellyttämästä rajusta rakennemuutoksesta huolimatta työllisyys parani merkittävästi; samalla Suomi muuttui uskottavaksi länsimaaksi ja kokoaan suuremmaksi vaikuttajaksi EU:ssa
- Aho ei onnistunut puhdistamaan keskustaa Kekkosen ajan perinteistä eli ulkopoliittisesta suuntautumisesta mieluummin itään kuin länteen eikä taantumuksellisista yhteiskunnallisista näkemyksistä ja sen mukaisesta politiikasta ja epäluotettavuudesta
- Ahon jälkeen keskustassa vain voimistui kaipuu ja pyrkimys palata menneeseen, ja siksi ”pohjalainen mafia” nosti puheenjohtajaksi Anneli Jäätteenmäen, jonka toiminta viime vaalien yhteydessä oli oiva osoitus keskustan perinteisestä härskiydestä
- harvoin jos koskaan on niin vähäisestä poliittisesta voitosta nähty sellaista riemua ja riekuntaa, mitä keskustalaiset osoittivat 6000 (0,002 % äänestäjistä) äänen enemmistöllä ja vaaliteknisellä tuurilla saadusta muutaman paikan voitosta
- tuon voiton kääntyminen Jäätteenmäen surkuhupaisan farssin myötä arvovaltatappioksi oli suurelle osalle keskustan kenttäväkeä niin traumaattinen kokemus, että se frustroi heitä edelleen mitä mielikuvituksellisimpiin salaliittoteorioihin ja kostonjanoisiin vaatimuksiin omien harhojensa pohjalta
- keskustan johto ei kenttäväen tavoin saanut suurta traumaa noista tapahtumista ja oli pian tapahtumien jälkeen selvästi helpottunut Jäätteenmäen syrjäyttämisestä, joskin Vanhasen alku pääministerinä oli kovin haparoivaa ja saamatonta
- Matti Vanhasen viime päivien puheet osoittavat hänessä tapahtuneen muodonmuutoksen ja antavat aihetta toivoa myös keskustan muuttumisesta hänen johdollaan länsimaiset arvot tunnustavaksi yhteistyökykyiseksi ja luotettavammaksi suomalaiseksi puolueeksi
- nykyinen hallitus on Vanhasen johdolla siirtynyt ulkopoliittisesti täysin edeltäjänsä linjoille, mutta sisäpolitiikassa se hapuilee pahasti ja asetetut tavoitteet mm. työllisyyden suhteen karkaavat käsistä; monet muut keskustan julkistamat sisäpoliittiset tavoitteet ovat yhteiskunnallisesti taantumuksellisia ja kaikkea kehitystä jarruttavia
- Nato-asiassa keskusta on Vanhasen johdolla erkaantumassa Halosen ja Tuomiojan näkemyksistä ja siirtymässä Lipposen, Jaakonsaaren ym demarien ja kokoomuksen linjoille
- osassa keskustan kenttäväkeä elää vielä sitkeässä Kekkosen ja Neuvostoliiton aikaiset asenteet (länsi- ja Nato-vastaisuus yms), mikä nähdään näiltäkin palstoilta, joten Vanhasen tehtävä ei tule olemaan helppo
- keskustan kenttäväessä on paljon niitä, jotka ihannoivat yksinvaltaisia järjestelmiä ja heillä on voimakasta taipumusta erilaisiin –ismeihin, kuten kommunismiin ja jopa natsismiin, kuten Lähi-Itää koskevien kirjoitusteni vastineissa nähtiin
- edellä mainittu tosiasia selittynee sillä, että suuri osa entisiä kommunistejamme on siirtynyt keskustan kannattajiksi siksi, että he pitävät sitä heidän pahimman vihollisensa – sosialidemokraattien – vihollisena
- näillä saiteilla esiintyvissä keskustan kannattajissa on paljon historiaa tuntematonta ja myös ajankohtaisia asioita ymmärtämätöntä yksinkertaista väkeä, joka on kovin altista poliittiselle propagandalle ja uskoo siihen enemmän kuin propagandistit itse
- joukossa on myös silkkaa roskaväkeä, minkä monien kirjoitusten törkeyksiin keskittyvä sanoma ja ala-arvoinen tyyli ja niiden heikko suomenkieli ja kirjoitusasu osoittavat
- keskustan kannattajissa on myös sivistyneitä, historiaa, maan ja maailman nykytapahtumia tuntevia, isänmaallisia ja hyviä ihmisiä; heidän perusteitaan tuntematon vain hämmästelee sitä, että miksi he kannattavat keskustaa
- edellä kuvattuja esiintyy täällä melko vähän – ymmärrettävistä syistä
- maalaisliitto/keskustapuolue/keskustan politiikasta ja tekemisistä ei saa syyllistää suomalaista talonpoikaa, maanviljelijöitä, jotka ovat olleet puolueelle vain vaalikarjaa; he ovat maan ja muiden kansalaisten kannalta tärkeän elinkeinon harjoittajia ja maan rakentajia siinä missä muutkin ja ovat ansainneet myös tukensa, joista hyötyvät kaikki kuluttajat ja ne pitävät yllä työpaikkoja
Tässäpä nämä jo ennenkin esittämäni menneitä ja nykyisiä koskevat tosiasiat tiivistettynä kertauksena. Ottakaa tämä talteen ja jos ”ulkomuistinne” alkaa pätkiä, voitte aina vilkaista tästä, mitä onkaan tapahtunut ja miten asiat ovat! (Timo Ristimäki kyllä tallettaa tämän pyytämänikin ja linkittää jatkossa moniin esityksiinsä).
Sitten tulevaisuudesta:
6.4.2004 lehdissä julkaistu gallup-kysely kertoo hallituksen menettäneen roimasti suosiotaan niin, että sen suosio hallituspuolueiden kannattajienkin piirissä on enää 54 %: Pääministeri Vanhanen 59 %:n kannatuksellaan on hallitustaan suositumpi. Suomalaisia miellyttää Vanhasen vähäeleinen ja vähäpuheinen tyyli, jossa on hieman samaa kuin Mauno Koivistolla. Vanhasta pidetään myös rehellisenä, mitä ei voida sanoa kovin monista keskustapoliitikoista eikä varsinkaan edeltäjästään. Vanhanen on ilmeisesti järkimies, joka myös näkee, mitä aika vaatii ja alkaa vähitellen myös toimia vaatimusten mukaisesti.
Tulevaisuuden ennakointiin edellä todetun perusteella ei tarvita ennustajan lahjoja vaan hieman järkeä ja kykyä loogiseen päättelyyn riittää siihen hyvin. Näin tulee tapahtumaan:
- keskusta tulee häviämään seuraavat eduskuntavaalit, joissa voittajia tulevat olemaan sosialidemokraatit ja kokoomus
- Matti Vanhanen on hyvin tiedostanut tämän ja on alkanut ohjata puoluettaan tielle, jolla se saattaisi hävittyjenkin vaalien jälkeen päästä vielä hallituskumppaniksi vaalien voittajille
- Vanhasen tavoite saattaa olla realistinenkin, jos keskusta luopuu julkisesti kaikesta, mitä se lupasi kannattajilleen viime vaalien yhteydessä ja palaa muussakin kuin ulkopolitiikassa edellisten hallitusten linjoille – mutta varmaa tavoitteeseen pääseminen ei ole, sillä vaalien voittajilla sosialidemokraateilla ja kokoomuksella on niin hyvät kokemukset yhteistyöstä, että he molemmat tuntenevat suurempaa vetoa toisiinsa kuin keskustaan
Muistakaa myös tämä tulevaisuudenkuvaukseni seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, niin ainakin hiljaa itsessänne vaikka hammasta purren myönnytte tunnustamaan minun kaukonäköisyyteni
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.