Olen 30-vuotias kahden lapsen äiti. Asumuserossa, mutta väleissä lasten isän kanssa. Olen hyvässä työpaikassa, jossa paljon mielenkiintoisia ihmisiä, kollegoja, tapaa päivittäin. pärjään hyvin työssäni sosiaalisissa suhteissa. kavereita ei juuri ole. Facebookissa "kavereinani" on noin 100 kaveria joiden kanssa jonkin verran nettiyhteisössä kirjoittelemme. valtaosa fb-kavereista on työkavereitani joiden kanssa töissä on kivaa. mutta illan tullen minua ei kutsuta juhlimaan, minua ei ikinä pyydetä mihinkään mukaan. joskus olen yrittänyt kysellä mihinkä menevät mutta aina tuntuu että jätetään rannalle. koen itseni erittäin yksinäiseksi.
sata kaveria, nolla ystävää
yhdeksän
6564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama tilanne mulla, ja olen vasta 18-vuotias. Ei melkein koskaan kutsuta minnekään, joten yksin tule vietettyä aikaa kotona. Olen kuitenkin tottunut tähän yksinäisyyteen eikä se minua enää niin paljon haittaa kuin aikaisemmin.
Tuo on niin tuttua.. Mulla on vajaa sata kaveria facebookissa, joista kukaan ei ole todellinen ystäväni.. Olen päivät aina yksin.. On tämä vaan niin raskasta
Itse en ole viitsinyt edes liittyä noihin facebookeihin ja muihin vastaaviin sivustoihin, kun ne olisivat mulle kuitenkin ihan turhia, eikä mulla olisi edes niissä ketään kavereita. Ennen kirjoittelin lähes päivittäin tänne Suomi24-sivuston eräälle palstalle ja sain siellä vaihdettua ajatuksia muutamien hyvien vakkarikirjoittajien kanssa, mutta nyt sekään ei valitettavasti enää onnistu, kun tuo kyseinen palsta on mennyt niin huonotasoiseksi, että kaikki nämä hyvät vakkarit ovat hävinneet tuolta palstalta.
Kaikkein tylsempiä päiviä ovatkin aina just viikonloput ja erityisesti perjantai- ja lauantai-illat, tämän vuoksi olisinkin mieluiten töissä joka viikonloppu.
Itse pidän tuota facebookia jotenkin lapsellisena kun siellä täytyy selostaa koko maailmalle omaa täydellistä elämäänsä. itsellänikään ei olisi paljon kavereita lisättäväksi siellä mutta vaikka olisikin niin en liittyisi mukaan tuollaisiin lapsellisuuksiin. Elämässä on tärkeää aito oikea ystävyys mihin kuuluu toisen tukeminen ja arvostaminen. Facebook edustaa kaikkea sitä pinnalista paskaa mitä näkee yhteiskunnassamme päivittäin epäaitoa teeskentelyä.
Olen niin katkeroitunut koulukiusaamisestani, kun olen huomannut että monet nykyiset kaverini ovat siltä välttyneet. Mutta kaipa kaikilla kirjailijoilla on ollut tunnemyräkkää nuoruus. En olisi minäkään sielullisesti tai mielellisesti parempi ihminen, jos en olisi noita tuskia koskaan kokenut. Suosittelen sulle Rp että sijottaisit vähän rahaa mun kirjoihin, koska kaikki mun kaverit ovat ne lukeneet.
"Itse pidän tuota facebookia jotenkin lapsellisena kun siellä täytyy selostaa koko maailmalle omaa täydellistä elämäänsä. itsellänikään ei olisi paljon kavereita lisättäväksi siellä mutta vaikka olisikin niin en liittyisi mukaan tuollaisiin lapsellisuuksiin. Elämässä on tärkeää aito oikea ystävyys mihin kuuluu toisen tukeminen ja arvostaminen. Facebook edustaa kaikkea sitä pinnalista paskaa mitä näkee yhteiskunnassamme päivittäin epäaitoa teeskentelyä. "
Mielestäni tuo facebook onkin sellainen sivusto, joka on tarkoitettu just niille ihmisille, joilla on paljon ystäviä ja kavereita ja jotka tykkäävät tästä tyypillisestä nykyaikaisesta pinnallisesta elämästä. Meille yksinäisyydestä kärsiville ihmisille noista facebookin kaltaisista turhamaisuuksista ei ole yhtään mitään hyötyä, kun sielläkin saisi varmaan vaan ihmettelyä siitä asiasta, kun ei ole vähintään kymmeniä tai satoja kavereita näillä listoilla.