En voi uskoa että kirjoitan tänne taas. Mutta ihan sama, toimii vaikka päiväkirjamaisena paikkana missä puran tunteeni ja toivon niiden selkeytymistä. Olen nuori mies. Minulla on vähän nuorempi naispuolinen ystävä, joka on tärkeä minulle. Ollaan paljon yhteyksissä ja olemme läheisiä. Ongelma on että hän asuu vaasassa, ja minä turussa ja kun molemmat olemme köyhiä, Emme ole nähneet... 7 kuukauteen. Viikottain kuitenkin soittelemme ja monta kertaa viikossa jutellaan netissä. En ole koskaan ajatellut häntä romanttisessä mielessä, vaan lähinnä pitänyt häntä vähän kuin siskona, haluan että hänellä on kaikki hyvin, ja olen hänen tukena aina. Mutta eilen hän kertoi että hänellä on tunteita erästä ranskalaista vähän vanhempaa nuorta miestä kohtaan kohtaan, jonka hän tapasi netissä. Ovat kuulemma jutelleet nyt vajaan kaksi kuukautta. Olen vähän epäileväinen nettisuhteisiin, kuka ei olisi? Mutta eilen illalla alkoi ilmentyä tunteita, että olisin mustasukkainen.
En ole epätoivoinen ihmissuhteeseen, ja muutenkin elämä menee tosi mukavasti. Olenko ihastunut ihmiseen jonka luulin oleva tärkeä vain ystävänä.. Nyt kun katson hänen kuviaan fb:ssä, koen ihan selviä ihmastumisen tunteita. Hän on viehättävä ja kaikkea, mutta hieman masentunut aika-ajoin. Minä taas lähes aina positiivinen, mutta siinä ehkä piilee ystävyytemme ydin, autan häntä ongelmissaan kuin siskoa. En tiedä mitä sanoa hänelle. "Miten voit luottaa johonkin kolme vuotta vanhempaan tyyppiin joka asuu jossain ranskassa'" "hän voi olla vaarallinen" "Minulla saattaa olla jotain tunteita" "Mitä mieltä olet minusta" ei. En ole niin tyhmä. Jos hän sanoisi ei, erkanisimme hiljaa ja muistaisimme toisiamme positiivisesti myöhemmin, mutta emme olisi enää läheisiä. En halua tuhota mitä meillä on. Joo ei tässä ole mitään järkeä, mutta onko joku kokenut samaa?
En ole epätoivoinen ihmissuhteeseen, ja muutenkin elämä menee tosi mukavasti. Olenko ihastunut ihmiseen jonka luulin oleva tärkeä vain ystävänä.. Nyt kun katson hänen kuviaan fb:ssä, koen ihan selviä ihmastumisen tunteita. Hän on viehättävä ja kaikkea, mutta hieman masentunut aika-ajoin. Minä taas lähes aina positiivinen, mutta siinä ehkä piilee ystävyytemme ydin, autan häntä ongelmissaan kuin siskoa. En tiedä mitä sanoa hänelle. "Miten voit luottaa johonkin kolme vuotta vanhempaan tyyppiin joka asuu jossain ranskassa'" "hän voi olla vaarallinen" "Minulla saattaa olla jotain tunteita" "Mitä mieltä olet minusta" ei. En ole niin tyhmä. Jos hän sanoisi ei, erkanisimme hiljaa ja muistaisimme toisiamme positiivisesti myöhemmin, mutta emme olisi enää läheisiä. En halua tuhota mitä meillä on. Joo ei tässä ole mitään järkeä, mutta onko joku kokenut samaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ÄSSÄVEEÄSSÄ puhu paskaa taas. Ja vielä näin aamutuimaan>Ei mee läpi tuo sun juttusi.
ei ketään naista oikein imartele se, ettet ole kiinnostunut, kuin jotenkin siskona, ja jos sinulla olisi tilaisuus sinulle ei tule mieleenkään kiinnostua ja heti kun hän olisi kiinnostunut jostakin ihmisestä sinä alat heitellä kapuloita rattaisiin ja järjestää jotakin mustasukkaisuuskohtauksia. Naurettavaa. Miten sinuun voi luottaa?