kertoi miten oli ollut puhumassa tilaisuudessa, jossa joku vanhempi mieshenkilö (palvelutalon asukas?) oli noussut ylös ja pyytänyt anteeksi kun palvelutalossa oli joku nainen (hoitaja?) kapsahtanut hänen kaulaansa kiinni. Tämä anteeksipyytäjä piti sitä pahana asiana ja halusi laittaa sen pois tunnoltaan.
Puhuja kertoi miettineensä, että mitä tuolle nyt sanoisi. Lopulta hänelle oli tullut sanat mieleen ja hän oli sanonut, että syntejä ei anneta anteeksi tipottain, vaan kaikki synnit saa uskoa kerralla anteeksi. Mies ei ollut kuulemma halunnut kaikkia syntejä anteeksi vaan sen nimellisen asian.
Puhujan tarinassa on varmasti myös kerronnallista muotoilua, että emme voi tietää täysin tarkkaan tilannetta missä hän silloin oli. Minulle tuli kuitenkin mieleen Roomalaiskirjeen 14. luvusta seuraavat jakeet
20 Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa.
21 Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. [1. Kor. 8:13]
22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. [1. Joh. 3:21]
23 Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.
Kun tuo vanha mies olisi halunnut nimellisen asian laittaa pois tunnoltaan, niin sitä ei puhuja hänelle antanut anteeksi, vaan olisi halunnut saarnata kaikki synnit anteeksi. Kyseinen halausasia tosin omastakin mielestäni tuntuu vähäpätöiseltä, enkä uskoisi sen vaivaavan omaatuntoani. Tälle vanhalle miehelle se saattoi olla ahdistava asia, ehkä syntiäkin.
Sinänsä puhujalla oli ihan oikea ajatus, että kaikki synnit saa uskoa anteeksi kerralla. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että toisinkin olisi voinut menetellä.
Puhuja kertoi miettineensä, että mitä tuolle nyt sanoisi. Lopulta hänelle oli tullut sanat mieleen ja hän oli sanonut, että syntejä ei anneta anteeksi tipottain, vaan kaikki synnit saa uskoa kerralla anteeksi. Mies ei ollut kuulemma halunnut kaikkia syntejä anteeksi vaan sen nimellisen asian.
Puhujan tarinassa on varmasti myös kerronnallista muotoilua, että emme voi tietää täysin tarkkaan tilannetta missä hän silloin oli. Minulle tuli kuitenkin mieleen Roomalaiskirjeen 14. luvusta seuraavat jakeet
20 Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa.
21 Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. [1. Kor. 8:13]
22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. [1. Joh. 3:21]
23 Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.
Kun tuo vanha mies olisi halunnut nimellisen asian laittaa pois tunnoltaan, niin sitä ei puhuja hänelle antanut anteeksi, vaan olisi halunnut saarnata kaikki synnit anteeksi. Kyseinen halausasia tosin omastakin mielestäni tuntuu vähäpätöiseltä, enkä uskoisi sen vaivaavan omaatuntoani. Tälle vanhalle miehelle se saattoi olla ahdistava asia, ehkä syntiäkin.
Sinänsä puhujalla oli ihan oikea ajatus, että kaikki synnit saa uskoa anteeksi kerralla. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että toisinkin olisi voinut menetellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
roomalaiskirjeestä se viimeisen jakeen lause "Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä."