AGGRESSIIVI
Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi. Se taipuu
persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa. Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti
mihinkään sanaluokkaan määriteltävissä oleva VITTU. Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis
eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai
relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa. Vittu pronomini -kombinaatio
muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio
on sellainen, että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti
paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen liitepartikkelin sisältävän
pronominirakenteen. Funktioltaan aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.
PREESENSTAIVUTUS
1.sg vittumä jaksa mihinkään venäjän tenttiin lukea.
2.sg vittusä rupee mulle iniseen.
3.sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.
1.pl vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
2.pl vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
3.pl vittune mistään mitään tiedä.
Persoonattomia:
Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
Vittutäällä mikään kesä ole.
Vittutäällä jaksa pitempään notkua.
Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan.
Imperfekti: Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku jouduin tiputukseen.
HUOM!
Lause "Vittuse tippu tohon avantoon" ei ole aggressiivi, koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti
on indikatiivissa! Kyseessä on siis tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen
aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän verkkokalvon rappeumaa.
AGGRESSIIVI MODUKSENA
Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri modukseksi laskettavan
predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä,
kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman taustatunteen
voi vastaanottaja päätellä kontekstista. Aggressiivin yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona
elekieltä, jonka luonne voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin. Tämänhetkisen
tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla suurimmassa osassa maailman
viittomakieliä.
Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi. Se taipuu
persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa. Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti
mihinkään sanaluokkaan määriteltävissä oleva VITTU. Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis
eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai
relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa. Vittu pronomini -kombinaatio
muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio
on sellainen, että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti
paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen liitepartikkelin sisältävän
pronominirakenteen. Funktioltaan aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.
PREESENSTAIVUTUS
1.sg vittumä jaksa mihinkään venäjän tenttiin lukea.
2.sg vittusä rupee mulle iniseen.
3.sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.
1.pl vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
2.pl vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
3.pl vittune mistään mitään tiedä.
Persoonattomia:
Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
Vittutäällä mikään kesä ole.
Vittutäällä jaksa pitempään notkua.
Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan.
Imperfekti: Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku jouduin tiputukseen.
HUOM!
Lause "Vittuse tippu tohon avantoon" ei ole aggressiivi, koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti
on indikatiivissa! Kyseessä on siis tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen
aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän verkkokalvon rappeumaa.
AGGRESSIIVI MODUKSENA
Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri modukseksi laskettavan
predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä,
kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman taustatunteen
voi vastaanottaja päätellä kontekstista. Aggressiivin yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona
elekieltä, jonka luonne voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin. Tämänhetkisen
tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla suurimmassa osassa maailman
viittomakieliä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenkiintoista. Mutta kuinkahan uusi tuo modus mahtaa tosiasiassa olla? Ja eiköhän vakavasti puhuen ole kyse yksinkertaisesti minkä tahansa voimasanan liittämisestä puheeseen. Höystäminenhän on kaikissa kielissä ikivanha menetelmä yrittää vahvistaa puheensa vaikutusta.
Tällä palstalla kaivattaisiin samanlaista analyysia ruotsin kielen "uusista" piirteistä. Kirosanoja riittää siinäkin.
nettifennot ovat saaneet edes jotain aikaan.
on hyvin lähellä Korson murretta jolle löytyy käännösohjelma netistä.
Korsoraattoria voi kätevästi käyttää apuna ilmaisun täsmentämiseen jos ei itse täydellisesti hallitse agressiivia.
ymmärtäähän sen.
Nyt vast hokasin etten ollut peistannut kyseisen käännösohjelman linkkiä, anteeksi. http://korsoraattori.evvk.com/