Ruotsi saavutti torjuntavoiton 30-vuotisessa sodassa suomalaisten takia. Ilman suomalaisia Ruotsi olisi hävinnyt tuon sodan.
30% Ruotsin armeijasta 1600-luvulla koostui suomalaisista. Suomalaisia oli enemmän ratsuväessä ja tykistössä se meni suunnilleen tasan.
30% Ruotsin armeijasta 1600-luvulla koostui suomalaisista. Suomalaisia oli enemmän ratsuväessä ja tykistössä se meni suunnilleen tasan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Varakkaat suomalaiset talonpojat pystyivät varustamaan ratsumiehen sotaan useammin kuin ruotsalaiset kollegansa. Siksi suomalaisia oli ratsuväessä niin paljon.
Suomalaiset pistettiin kuolemaan Ruotsin puolesta kuten toisessa maailmansodassa. Voin vakuttaa että toista kertaa eivät nämä virheet toistu.
Siinä voi svekko viikingi paskoa alleen kun joku 2 metriä pitkä venäläinen tataari sotilas tulee kysymään svekko paskalta että "Mitäs kuuluu homo!? Pelottaako!?".
Kaikki kuninkaan alamaiset pistettiin kuolemaan, jos se katsottiin tarpeelliseksi, niin ruotsalaiset kuin suomalaisetkin vaikka suurin osa 30-vuotisen sodan Ruotsin armeijasta olikin palkkasotilaita mm. Skotlannista.
Suomalaisten suhteellisen suuri osuus ratsuväestä nyt kuitenkin selittyy sillä, että suomalaiset talonpojat olivat yleensä varakkaampia kuin ruotsalaiset ja pystyivät varustamaan ratsumiehen puolestaan sotimaan.
Ja alamaisuus loppui vuonna 1809.
Kuten von Döbeln sanoi jäähyväispuheessaan "Eikä siinä kaikki Ruotsi menettää sotavoimansa YTIMEN ja merkittävimmän osan"
Georg Carl von Döbeln oli oikeassa. Vuoden 1809 jälkeen ei ole Ruotsi sotia käynnyt vaan noudattanut "puolueettomuuspolitiikkaa".
Georg Carl von Döbeln oli väärässä. Kyllä ruotsalaiset kävivät sotaa suomalaisia vastaan vuonna 1918.
"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä."
-Axel Olof Freudenthal-
.
suomalaiseen saakka
.
Ja vuonna 1918 yrittivät varmistaa ettei yhtään suomalaista jäisi jäljelle. Yrittivät toistaa sen mitä turkkilaiset ja saksalaiset tekivät armenialaisille vuonna 1915.
Suomalaisten taistelujen historia on pääasiassa sotia vierailla mailla siirtomaavallan puolesta.
Ruotsi oli valmis taistelemaan viimeiseen suomalaiseen saakka.
Kun ruotsalainen historiankirjoittaja vaatii maaltamme anteeksipyyntöä 90 vuotta sitten punaisilleen tekemistä rikoksista, mieli tekee tämän teoksen lukemisen jälkeen vaatia ruotsalaisilta anteeksipyyntöä maaltamme aina vuoteen 1809 kestäneestä ihmisryöstöstä. Köyhä, känttyräinen Suomi joutui luovuttamaan pakon edessä satoja tuhansia miehiä enemmän tai vähemmän suuruudenhullujen ruotsalaishallitsijoiden sotaoperaatioihin.
Legendaarinen sotien historioitsija Peter Englund kirjoittaa 13 vuotta sitten ilmestyneen teoksensa Suuren sodan vuodet suomenkielisen laitoksen esipuheessa: "Aika, jota minun maassani kutsutaan suurvalta-ajaksi, on mitä suurimmassa määrin ruotsalaisten ja suomalaisten yhteistä omaisuutta. Ruotsin uskomaton nousu suuruuteen ja valtaan 1600-luvun alkupuoliskolla olisi tietysti ollut mahdotonta ilman valtakunnan itäistä puolta, joka pystyi luovuttamaan rutiköyhälle valtiolle tuiki tarpeellisia voimavaroja - etenkin sotilaita."
Ohto Mannisen kokoama kymmeniä erillisiä taisteluja esittelevä teos alkaa ns. Viipurin pamauksesta 1495 ja päätyy Tali-Ihantalaan 1944. Kirjassa kuvatuista taisteluista neljä viimeisintä liittyy omin ehdoin ja tahdoin käytyyn sotaan (Tampere 1918, Raattee 1939, Petroskoi 1941 ja em. Tali). Muut 48 taistelua käytiin Ruotsin tai Venäjän riveissä - toki osa noista selkkauksista tapahtui oman maamme kamaralla.
Sotaväkeä otettiin maastamme julmin tavoin. Usein sovellettu periaate oli, että kustakin talosta oli oltava emämaan armeijan käytössä aina yksi mies. Suuret talot, varakkaat ja avainhenkilöt joutuivat luovuttamaan palvelusväkeään paljon enemmänkin, ja jos kuolema korjasi, tilalle oli löydyttävä uusi. Mitä nuorempana mies saatiin, hänestä kyettiin muovaamaan sitä paremmin kuuliainen käskytettävä - 15-vuotias poika oli soveliasta materiaalia tähän tarkoitukseen.
Miksi suomalainen oli usein parempi kuin palkkasotilas?
Ruotsin siirtomaaherruus Suomea kohtaan oli varsin julmaa. Maata köyhdytettiin muillakin tavoin, ja sotaväenkeruun syyn ymmärtää: kansa oli vallanpitäjien litistämää, kielitaidottomat suomalaiset talonpojat olivat suurvallan käsissä pelkkiä esineitä. Hyviä tuotteita sodankäyntiin suomalaiset kyllä olivat. Heidät oli totutettu kotimaassaan elämään puutteessa ja tekemään kovaa ruumiillista työtä: suuri osa heistä oli sekä ruumiillisesti että henkisesti hyvin sitkeätä ihmislajia.
Paljoa ruotsalaiset siirtomaaherrat eivät julistaneet ylistystä suomalaisen sotilaan kiitokseksi. Ehkä se ei olisi ollut hyväksi ruotsalaisille itselleen saati suomalaisille: olisivat vain ehkä ylpistyneet. Kuitenkin suomalaiset ylsivät joissakin taisteluissa ratkaiseviin saavutuksiin. Yksi sellainen oli Breitenfeldin taistelu 1631 Saksin vaaliruhtinaskunnassa. Siellä suomalaiset hakkapeliitat loivat maineensa.
Ammattisotilaat: ammattitaitoa ja työehdoista purnaamista
Mitä pitemmälle Ruotsin sotakokemus kehitti taitoja, sitä enemmän nostoväkeä pyrittiin kouluttamaan. Sotiminen tuli suunnattoman kalliiksi. Palkkaakin maksettiin, mutta sen lisäksi sotakulttuuriin liittyi yleinen ryöstämisen salliminen yhtenä työsuhde-etuna. Tämän rinnalla pyrittiin kylläkin noudattamaan tiettyjä rajoja valloitettujen paikkakuntien omaisuutta ja väestöä kohtaan. Tähän perustui kaunis pyrkimys rajata taistelua seuraava luvallinen ryöstely "vain" 24 tunnin mittaiseksi. Mutta käytäntö oli aivan toista. Ryöstely saattoi kestää loputtomiin, kun ote lipsahti päällystöltä: siinä sivussa väki murhasi ja raiskasi mielin määrin.
Ehkä suomalaiset olivat Ruotsin kuninkaiden käytössä nöyrempiä kuin muualta hankitut ammattisotilaat. Ennen sotaretkille lähtöä Ruotsin armeijan rekrytoijat kiersivät ympäri Eurooppaa ja hankkivat ammattisotilaita ja pieniä kokonaisia yksiköitäkin houkuttelevin lupauksin. Joskus kuitenkin rahat loppuivat kesken, ja saattoi käydä niin, että ennen jotakin ratkaisevaa taistelua ilman palkkaa jäänyt yksikkö poistui tulevalta taistelutantereelta. Työnantajan ei siis tullut vaikuttaa köyhältä ja sodassa menestymisen epävarmalta. Työehdoista pidettiin kiinni.
Nämä työselkkaukset koskivat etupäässä muualta Euroopasta haalittuja palkkasotilaita, joita ei innostanut minkäänlainen isänmaallisuus, oman kansakunnan puolesta taistelu, vaan ahneus, rahan ja muun saaliin haaliminen.
Ohto Manninen (päätoimittaja): Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä. Tammi 2008.
Ruotsi oli valmis taistelemaan viimeiseen suomalaiseen saakka. Osa 2
Toki katkesi se suomalaistenkin pinna joskus. Kun 1500-luvun loppupuolelle oli Ruotsin alaisuudessa ehditty elää, pohjalaisilta loppui kärsivällisyys. Syttyi ns. nuijasota, jossa puutteellisesti aseistetut ja vailla järjestäytynyttä taktista taitoa uhonneet suomalaiset talonpojat nitistettiin perusteellisesti: 2000 kapinallista sai surmansa, kun herravallan riveistä kuoli muutama kuninkaan ratsumies. Ja niin kuri ja vanha järjestys palautuivat pohjanmaalle.
Kirjan 20 kirjoittajaa kuvailevat monelta eri suunnalta suomalaisten kokemuksia sotimisesta - etupäässä emämaansa riveissä. Olisiko Talvisodan "ihmeen" yksi selitys se, että ennen tuota koitosta tuli harjoiteltua ainakin 500 vuoden ajan liki tauotta tapetuksi tulemista ja tappamista sekä kaiken siihen liittyvän alistunutta sietämistä.
Ohto Manninen (päätoimittaja): Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä. Tammi 2008.
MARKKU JOKIPII, 15.3.2008
http://www.verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=124366
Lisätäänpäs loppuun eräs arvio tappioista:
Laitan lainauksen "Suomen taloushistoria " - kirjasarjan ykkösniteestä , jossa käsitellään tätä suurvalta-aikaa...
"KOKONAISTAPPIOT SODISSA
Siitä huolimatta että väestönkasvu oli luultavasti suunnilleen pysähtynyt jo 1500 luvun lopulla, asetti Suomi 1600 luvun puolivälissä kaksin verroin enemmän sotilaita ja ratsumiehiä vakinaiseen palvelukseen kuin joitakin sukupolvia aikaisemmin. Suomi auttoi näin yli 10 000 miehen vakinaisen väen voimalla rakentamaan ja ylläpitämään Ruotsin suurvalta-asemaa.
Voi laskea että 30- vuotisessa sodassa tappiot olivat n.40 000 miestä ja että sotaväenotot raskaimpina vuosina yltivät 2 600-2 800 mieheen. Näiden lisäksi tulivat ne kolminkertaiset armeijat , jotka Kaarle XII kulutti taistelukentillä tai tarvitsi maan puolustukseen. Hornborg on arvioinut vuosien 1700-21 tappiot n. 60 000 mieheksi. Puolan sota 1650-luvulla sekä samalla vuosikymmenellä käyty Venäjän sota , jota kutsutaan ruptuurisodaksi, vaativat myös uhrinsa. Lisäksi täytyy ottaa huomioon tanskan sota 1675-78 johon Suomesta osallistui erityisesti ratsuväkeä sekä Baltian kasarmeissa samaan aikaan kuolleet jalkaväenmiehet.
On esitetty arvioita 150 000 kaatuneesta suomalaisesta ruotsin kruunun palveluksessa, tuntuu kenties liian korkealta arviolta kun koko väestö arvioitiin samoina aikona n. 400 000."
Täällä on hyvä kokonaisuus taisteluista ja tappioista:
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taistelut
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/Perinnejoukot.htm
POHJAN PRIKAATIN PERINNEJOUKOT
Ruotsi taisteli viimeiseen suomalaiseen
Sunnuntai, Maaliskuu 1, 2009
http://roskanpoimija.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/01/ruotsi-taisteli-viimeiseen-suomalaiseen/
Uutiset, 3.11.2005
Kustaa II Aadolf ja ruotsalaisuuden päivä 6.11.
SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Berliini
SUOMEN PÄÄKONSULAATTI, Hampuri
http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI
>>Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.
Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.
”KAIKEN TÄMÄN JÄLKEEN SUOMI JUHLII VUOSITTAIN 6.11. TUON HULLUN KUNINKAAN Kustaa II Aadolf:in PÄIVÄÄ!”
Kuka juhlii, kuka ei. Ruotsinmieliset, lähes maanpetturuuteen syyllistyvät raukat ehkä juhlivat. Minä en.
Sellaista se ihmisten elämä entisaikaan oli, likaista, julmaa ja usein lyhyttä. Ja on edelleenkin varsin monessa maassa.
Ei suomalaisten asema ollut juuri sen kummempi kuin muidenkaan eurooppalaisten, jossain määrin vapaampaa toki.
Totta. Älämä muuttui huomattavasti paremmaksi kun päästiin eroon Ruotsista vaikka 1918 nämä epätoivoiset luuserit vielä yrittivätkin toteuttaa unelmiaan. Saksa oli silti 1918 Ruotsia vahvempi ja pelasti Suomen.