Sanoisin että jos ei 20 ikävuoteen mennessä ole saanut seksiä, niin kyllä juna on silloin jo mennyt. Poikkeuksia tietysti on, mutta noin keskimäärin. Jotkut ihmiset eivät vaan ole puoleensavetäviä, eikä siihen tarvi olla edes mitään tiettyä syytä. Potentiaaliset ikineitsyet ovat havaittavissa jo yläasteella, aikaisemminkin. Uskon myös että nämä ihmiset, itseni mukaanlukien, monesti myös tietävät, ettei seksi tule olemaan koskaan osa elämää. Sitä tuntee itsensä myös jotenkin ikuiseksi lapseksi ja koko seksi tuntuu täysin absurdilta.
Itselläni elämä on myös ollut aina yhtä mihinkään johtamatonta kompromissia muidenkin asioiden suhteen, enkä ole ikinä saanut sitä mitä olen todella halunnut, todellisia isoja onnistumisia ei siis ole. Tätä pohjaa vasten seksin harrastaminen tai seurustelu tuntuukin liian hyvältä, suorastaan räikeältä tullakseen liitetyksi tähän elämään. Seksin tai seurustelun visioiminen yleensä on hyvin vaikeaa ja seksin/seurustelun visioiminen oikeasti haluttavan/kiinnostavan naisen kanssa on täysin mahdotonta. Sitäkin on vaikea kuvitella, miltä se sitten fyysisesti todella tuntuisi. Pillu siis.
Elämä on muuten niin hajutonta, mautonta ja tasaista, etteivät mitkään voimakkaat tuntemukset yleensä istuisi tähän kokonaisuuteen.
Ensin syy tällaisten asioiden puuttumiseen elämästä on omassa saamattomuudessa, epäonnistumisten myötä se sitten vähitellen valkenee konkreettisesti, että se tunne joka on ollut lapsesta lähtien, ei johdu huonosta itsetunnosta tms. vaan on todellisuudessa oikeastaan eräänlainen suojamekanismi, ettei asia tule ihan totaalisena yllätyksenä. Ennen ensimmäistäkään aloitetta ja pakkeja, oli myös sellainen naiivi kuvitelma, että asiat lähtevät rullaamaan omalla painollaan, kunhan teen sen aloiteen, johon oli siis aikanaan niin valtavan korkea kynnys, että se tuntui jopa kohtuulliselta siitä "tunteesta" huolimatta.
Se "lapsekkuus" on myös itseäänruokkivaa, koska naiset haluavat miehisen MIEHEN, ja kokemattomuus on sellainen asia, joka kumoaa laakista kaikki vahvuudet. Ei sillä että niitä vahvuuksiakaan juuri olisi, sellainen tietty määrittelemätön, sisäänrakennettu "miehekkyys" puuttuu täysin, joka on varmaan iso syyllinen nykyiseen tilaani. Sitä miehekkyyttä ei voi myöskään kehittää, sitä joko on tai sitten ei. Ei sitä sisäistä "todellista minää", sitä päästäisen näköistä tyttöpoikaa saa muutettua miksikään ulkoisilla toiminnoilla, nähty on. Läheisten ihmissuhteiden puute johtaa myös vääjäämättä elämänkokemuksen puutteeseen, joka johtaa taas siihen, että laillisen ikäiset kumppaniehdokkaat ovat henkisesti korkeammalla tasolla ja se on ongelma.
Itselläni elämä on myös ollut aina yhtä mihinkään johtamatonta kompromissia muidenkin asioiden suhteen, enkä ole ikinä saanut sitä mitä olen todella halunnut, todellisia isoja onnistumisia ei siis ole. Tätä pohjaa vasten seksin harrastaminen tai seurustelu tuntuukin liian hyvältä, suorastaan räikeältä tullakseen liitetyksi tähän elämään. Seksin tai seurustelun visioiminen yleensä on hyvin vaikeaa ja seksin/seurustelun visioiminen oikeasti haluttavan/kiinnostavan naisen kanssa on täysin mahdotonta. Sitäkin on vaikea kuvitella, miltä se sitten fyysisesti todella tuntuisi. Pillu siis.
Elämä on muuten niin hajutonta, mautonta ja tasaista, etteivät mitkään voimakkaat tuntemukset yleensä istuisi tähän kokonaisuuteen.
Ensin syy tällaisten asioiden puuttumiseen elämästä on omassa saamattomuudessa, epäonnistumisten myötä se sitten vähitellen valkenee konkreettisesti, että se tunne joka on ollut lapsesta lähtien, ei johdu huonosta itsetunnosta tms. vaan on todellisuudessa oikeastaan eräänlainen suojamekanismi, ettei asia tule ihan totaalisena yllätyksenä. Ennen ensimmäistäkään aloitetta ja pakkeja, oli myös sellainen naiivi kuvitelma, että asiat lähtevät rullaamaan omalla painollaan, kunhan teen sen aloiteen, johon oli siis aikanaan niin valtavan korkea kynnys, että se tuntui jopa kohtuulliselta siitä "tunteesta" huolimatta.
Se "lapsekkuus" on myös itseäänruokkivaa, koska naiset haluavat miehisen MIEHEN, ja kokemattomuus on sellainen asia, joka kumoaa laakista kaikki vahvuudet. Ei sillä että niitä vahvuuksiakaan juuri olisi, sellainen tietty määrittelemätön, sisäänrakennettu "miehekkyys" puuttuu täysin, joka on varmaan iso syyllinen nykyiseen tilaani. Sitä miehekkyyttä ei voi myöskään kehittää, sitä joko on tai sitten ei. Ei sitä sisäistä "todellista minää", sitä päästäisen näköistä tyttöpoikaa saa muutettua miksikään ulkoisilla toiminnoilla, nähty on. Läheisten ihmissuhteiden puute johtaa myös vääjäämättä elämänkokemuksen puutteeseen, joka johtaa taas siihen, että laillisen ikäiset kumppaniehdokkaat ovat henkisesti korkeammalla tasolla ja se on ongelma.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä pidä paikkaansa! Olen nyt 22 ja ajattelut tossa vielä kun olin 21 että taitaa olla tilaisuudet mennyt jo.. Vaan niinpä se vaan kävi baarissa kerran, että lähdettiin random tytön kanssa sieltä, ja siinähän se poikuus meni. Eipä sitä naiselle kerrottu vaikka sen varmaan huomasikin eikä ollut muutenkaan ihan nappi suoritus, liian alkoholimäärän seurauksena loppuun asti ei päästy, mutta poikuus meni sinne.
Tahdon vaan sanoa, että ihan oikeasti se voi käydä milloin vain, ei se varoittele eikä sitä tiedä etukäteen, niin se vaan käy ja se oli siinä. Sen jälkeen en ole kylläkään onnistunut saamaan, mutta eipä ole enää niin kovaa painettakaan sen suhteen!
No ei todellakaan pidä paikkaansa. Jos nyt vaikka 21v aloittaa ja nai vaikka yhden kanssa joka vuosi, niin 5-kypäseen mennessä on jo ehtinyt aika monen kanssa olla. Ja voihan sitä naidan useamman kuin yhden kanssa per vuosi ;-)