Kamalia kämppiksiä hakusessa

Marianne Simola

Moikka!

Olen toimittajaopiskelija Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta ja olen kirjoittamassa juttua kamalista kämppiksistä.

Olisin iloinen jos kertoisit minulle, miksi sinun kämppiksesi on kamala.

Juttu saatetaan julkaista toimittajaopiskelijoiden sivustolla www.tuima.fi. Eikä syytä huoleen, sinua ei voida tarinasi perusteella tunnistaa, sillä voit vastata kysymyksiin nimimerkillä.


Näihin kysymyksiin kaipaisin vastauksia:

- Miksi kämppiksesi on kamala? Kerro tarinasi.

- Miten päädyitte asumaan yhteen?

- Millaisessa asunnossa asuitte?

- Huomautitko kämppikselle hänen kamaluudestaan?
*jos et, niin miksi?
*jos huomautit, auttoiko se ja miten kämppiksesi suhtautui siihen, että otit asian esille?

- Kauanko olette asuneet (tai asuitte) yhdessä?

- Mitä hyöytyä kämppiksen kanssa asumisesta voi olla?

- Asuisitko mieluummin yksin? Miksi?

- Nimesi/nimimerkkisi?


Kiitos vastauksista ja kivaa kevään odotusta!

3

1140

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • semmosta...

      Sen verran täsmentäisin että kaikki tapahtui jo vuosia sitten.
      Tämä on sitten 100% tosi juttu eikä mitään feikkipaskaa.

      - Miksi kämppiksesi on kamala? Kerro tarinasi.
      Olen mies/poika/whatever. Minulla oli solussa kaksi vanhempaa kämppistä. Toinen oli saman oppilaitoksen viimeistä vuotta opiskeleva pitkä- ja rasvatukkainen.. ööö... hyypiö. Toinen tuli asumaan samaan aikaan kun minäkin. Hän oli saman oppilaitoksen aikuisopiskelijalinjalla, sanoi työskennelleensä aikaisemmin vankilassa mutta epäilen että että hän oli viettänyt aikaansa kiven sisässä ihan jostain muusta syystä kuin tienatakseen elantonsa. Molemmat olivat meikäään verrattuna aika isoja korstoja. Ensimmäisen vihjeen tyyppien olemuksesta sain tullessani ekan kerran tyhjään soluun ja nähdessäni eteisessä kaksi paria kenkiä joihin itse olisin voinut hypätä tasajalkaa omat kengät jalassa...

      Sen tarkemmin erittelemättä seuraavan vuoden eämää mainitsen että nämä kämppikset käyttivät molemmat huumeita, vankilatyyppi rajoitti kevyisiin sekakäyttöön viinan kanssa, hyypiö veti ilmeiseti kaikkea mitä käsiinsä sai dokas. Vankilahemmo otti kaikki opintolainat mitä siihen aikaan sai säästönsä ja 3 kk:ssa kaikkii oli juotu ja pössytelty. Mm. eräänä iltana kiertäessään kapakoita tyyppi kaatui kännissä maastopyörällään (siihen aikaan kalliita kapistuksia) ja myi sen ekalle vastaantulijalle jolle se kelpas noin 1/10 pyörän arvosta ja joi rahat samantien.

      Örvellys ei tietenkään jäänyt ravinteliin vaan solussamme oli pe-su joka öiset jatkot, toisinaan myös viikolla. Itse olin tulut niin kaukaa ja sen verta vähissä varoissa että en käynyt kotona kuin juhlapyhinä. Siispä elämää riitti. Jatkoille nämä kämppikset sitten raijasivat baareista kännisiä naisihmisiä ja joskus jotain muutakin epäilyttävää porukkaa. Jääkaappiin oli turha hamstrata tarjouksesta mitään lihapullia koska pikkusuolaisen himossaan nämä vekkulit pistivät pikkutunneilla kaiken poskeensa. Sanomattakin on selvää että nukkumisesta ei tullut mieleen ja olin niin nössö etteivät syntiset bakkanaalit seinän takana kiinnostaneet. Luonnollisetsi jos olisin avannut oven ja siten laajentanut jatkojen käsittämää reviiriä nin suurinosa myyntikelpoisesta omaisuudestani olisi vuoden aikana hävinnyt ja lopujakin tavaroita kohdeltu kaltoin. Pidin siis visusti huolen että oveni oli aina lukossa vaikka olin paikallakin. Kerran kun nämä tyypit olivat sitten iskeneet pari keski-ikäistä kaljasieppoa lähipubista, panneet molempia ja vaihtaneet välillä, nin meinasivat tulla ovesta läpi ja pistää siepot mulle kiertoon. Mitähän tauteja olisin saanut? Kumpikaan 40-50 v. juopoista naiseläjistä ei oikein saanut minua syttymään joten pidin oven edelleen lukossa.

      Kevätlukukaudelle siirryttäessä vankilahemmon meno rauhoittui koska häneltä oli rahat loppu ja hän oli löytänyt vakipanon jota duunata eikä hänen tarvinnut enää lähteä p***** perässä kaupungille. Rasvalettihyypiö sen sijaan ajautui syvemmälle kamoihinsa ja vietti suurimman osan ajastaan jossain muualla kuin kämpillä. Kävi paikalla oikeastaan van kerran viikossa kun diilasi huoneensa ikkunasta kamaa (eka kerros). Valitettavasti silloin käydessään hän söi meidän kahden muun safkoja, mikä oli tietysti täysin ymmärrettävää. Ikäväksi asian teki se että hänkuvitteli syövänsä niitä salaa, joten maitopurkin kyljet oli viilletty kyljestä puhki jotta hän oli saanut maidot veks. Kun sitten aamulla otat tölkin ja toteat sen olevan enää puolillaan tiedät ketä syyttää. Mutta kun kaadat siitä tölkistä lurauksen teehesi nin huomaatkin että kaikki loput valuvat siitä kyljen viillosta pöydälle, silloin harmittaa. Vankilatyyppiä harmitti enemmän joten hän potki hyypiön huoneen oven sisään tarkoituksenaan vääntää jätkä kuivaksi. Hyypiö tosin oli karannut ikkunasta jo paljon ennenkuin tämä tajusi räyhänneensä tyhjälle huoneelle. Tässä oli kuitenkin se hyvä puoli että hyypiö ei uskaltanut 3 viikkoon kämpille... Palattuaan se oli niin sekaisin että unohti lukita ovensa joten minule tuli tilaisuus hyypiön pyriessä tuskissaan hakea hänen vuoden mittaan minulta pöllimänsä astiat pois. Oli se kämppä aika näky. Ei sen puoleen, ei se koskaan valmistunutkaan. Sai kai häädön maksamattomista vuokrista. Lähtiessään se oli vienyt mukanaan kaiken minkä irti sai. Vankilakämppis ja minä jemmattiin kaikki meidän tavarat mikroaaltouunia myöten omiin huoneisiin koska ne olisi muuten lähtenyt mukaan. Jääkaappipakastinta hyypiö ja sen kaverit ei ilmeisesti jaksanu roudata veks. Mm. pesutuvasta katosi kaikki korit. Hyypiö vaihtoi käsittääkseni oopilaitosta päästen siten eri paikkakunnalle.

      • tämmöstä...

        Seuraavana vuonna hellitti kun vankilatyyppi alkoi ihan oikeesti seukkaan sen vakipatjansa kanssa joka ilmeisesti käski sitä lopettaan pössyttelyn (mikä kai otti kämppistä aivoon) ja kolmanteen huoneeseen muutti joku ujo koripalloilijapoika.

        Joskus kämpälle tullessa keskeytin keittiössä hoidetut bisnekset (tukkukauppias tullut kylään). Koska yhteisymmärrys asian luonteesta oli selvillä minä pidin turpani kiinni, toiset pisti kamat ja mutkat siksi aikaa taskuun piiloon, minä teen itselleni välipalan ihan normaalisti ja olen etten tuntiskaan, mulkaisen, menen huoneeseeni syömään ja valitsen jotain sopivan metelöivää musiikkia päälle jotta saivat hoitaa hommansa rauhassa.

        Myöhemmin sain ihan tolkullisia kämppiksiä. Ei jäänyt mitään traumojakaan.

        - Miten päädyitte asumaan yhteen?
        - Eikähän se ollut paikkakunnan opiskelija-asunto yhtiön tätien päätös.

        - Millaisessa asunnossa asuitte?
        - Solu: 3 x mh k kph wc

        - Huomautitko kämppikselle hänen kamaluudestaan?
        *jos et, niin miksi?
        - toisinaan
        *jos huomautit, auttoiko se ja miten kämppiksesi suhtautui siihen, että otit asian esille?
        - ei. Kytille en viittinyt mennä sanomaan. Kämppikset tuskin olis muuta kuin pistänyt mut hampaat murskana teholle mutta ne vierailevat kauppiaat olis haudannu mut lähimpään suon silmäkkeeseen ja ampunu pari kertaa perään - varmuuden vuoksi. Asu siinä sitten semmosten kanssa.

        - Kauanko olette asuneet (tai asuitte) yhdessä?
        - 1 v kaikki kolmistaan, 2 v. sen koripalloilijan kera

        - Mitä hyöytyä kämppiksen kanssa asumisesta voi olla?
        - Nyt tiedän aika paljon enmmän asioista joista en uskonut koskaan tietäväni mitään.

        - Asuisitko mieluummin yksin? Miksi?
        - jees. Onneksi noista kultaisista opiskeluajoista on niin kauan että kaikki mahdolliset syytteet avunannosta tai välinpitämättömänä sivustakatsojana seisoskelusta olis vanhentunu...

        - Nimesi/nimimerkkisi?
        Arvaa kerronko?

        By the way:

        Samassa asuntolassa, siellä yhä asuessani, oli pari vuotta myöhemmin pieni välikohtaus kun joku kesäloman pituuteen kyllästynyt opiskelija oli ruvennut ammuskelemaan ikkunasta (avaamatta ikkunaa). Ei ollut onneksi mun porras joten kytät päästi mut ohi vaikkei mulla ollukaa luotiliivejä niinku niillä.

        Yks kerta baarista tullessa (hehe, seura tekee kaltaisekseen... no ei vais, olen ihan kiltti...) siinä asuntolan nurkilla tuli joku tyyppi taas pöllyssä ja tuiskeessa vastaan. Pummas tupakkaa ja tulta. Hermosavut vedettyään väitti just tappaneensa jonkun läheisellä teollisuusalueella. Kysyi tietä rautatieasemalle, neuvoin, kyttäasema on siinä vieressä... En minä rupea potentiaalisen murhamiehen kanssa kinaamaan autiolla kadulla klo 3 aamuyöllä.

        Asuntolaa vastapäätä oli myös paikallinen keskikaljaräkälä. Sen aiheuttama häiriö ei meneville opiskelijoille ole mitään. Mutta kerran yksi niistä juopoista meinasi änkeä asuntolaan, seurasi yhtä asuntolan vammaista tyttöä joka ei kainalosauvoillaan päässyt tarpeeksi nopeasti karkuun. Onneksi ehdin väliin. Ensimmäisen vuoden kokemukset olivat opettaneet kuinka humalikkoja tulee käsitellä. Jotain hyötyä sentään.

        Oi niitä aikoja...


    • Maria-Tiia

      Tämä tilanne on onneksi jo ohi

      - Miksi kämppiksesi on kamala? Kerro tarinasi.
      Hän ei osallistunut siivoamiseen millään tavalla, ei siivonnut omia jälkiään ja käytti muiden tavaroita. Hellan hän jätti siivoamatta vaikka oli sotkenut sen kokatessaan aivan täysin, me kaksi muuta jouduimme sitten jynssäämään sitä. Puolen vuoden aikana hän ei yhteisiä tiloja siivonnut kertaakaan, käytti meidän muiden vessapaperit niin että emme enää laittaneet vessapaperia vaan toisen kämppiksen kanssa pidimme ne huoneessa ja otimme muutaman palan mukaan kun itse menimme vessaan. Hän kavereidensa kanssa käytti mun lautasliinat, taitteli niistä kaikenlaisia ja jättivät ne lojumaan ympäri keittiön pöytää.

      - Miten päädyitte asumaan yhteen?
      Soluasunto opiskelijakämpässä, en siis itse valinnut häntä kämppikseksi.

      - Millaisessa asunnossa asuitte?
      Kolmen hengen solu

      - Huomautitko kämppikselle hänen kamaluudestaan?
      *jos et, niin miksi?
      *jos huomautit, auttoiko se ja miten kämppiksesi suhtautui siihen, että otit asian esille?
      Kyllä, toisen kämppiksen kanssa otimme asian esille että hänenkin pitää osallistua siivoamiseen eikä voi olla vain meidän vastuulla että yhteiset tilat ovat kunnossa, vastaus oli "joo" mutta mitään ei tapahtunut.

      - Kauanko olette asuneet (tai asuitte) yhdessä?
      Puolisen vuotta, sitten itse muutin siitä pois. En ole kumpaankaan kämppikseen ollut yhteydessä joten en tiedä miten tilanne jatkui tästä vielä

      - Mitä hyöytyä kämppiksen kanssa asumisesta voi olla?
      Pienempi vuokra ja jos ruokaa laitetaan yhdessä (me emme laittaneet), myös muita elämisen kuluja saa pienemmiksi

      - Asuisitko mieluummin yksin? Miksi?
      Kyllä, asun nyt yksin. Oma rauha ja vastaa vain itselleen.

      - Nimesi/nimimerkkisi?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      100
      1723
    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      55
      1123
    3. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      438
      1104
    4. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      170
      1023
    5. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      58
      811
    6. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      126
      782
    7. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      83
      730
    8. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      708
    9. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      675
    10. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      57
      671
    Aihe