lapselle huutaminen

olit luvannut Italian matkan ja et pitänyt lupausta.

Sai kuitenkin pelit, vaikka ei totellut.

Kummallista kasvatuslogiikkaa...

kun muistelin omaa lapsuuttani niin muistin että meillä ei pahemmin huudettu. Äänensävy oli aika ajoin todella tiukka ja saatettiin hiukan korottaa mutta ei huudettu. Jotenkin äiti oli saanut taottua päähämme että kun on tehnyt tuhmuuksia, niin koko nimen sanominen tiukalla äänensävyllä hoiti hommansa. Siis ensimmäinen, toinen ja vielä sukunimi tiukasti ja selvästi kun kuului niin tiesi että nyt on jäänyt kines jostain... ja monesti istuin sängyssäni miettimässä tekojani.
Kun anteeksipyyntö tuli niin että katsoi silmiin ja tarkoitti sitä niin asia oli loppuun käsitelty. Mokasin, tajusin sen ja osasin pyytää anteeksi.
En tiedä kuinka hyvin tollanen enää nykypäivän maailmassa toimii. (itse olen kyllä vasta 25 eli ei siitä lapsuudesta nyt niin pitkä aika ole)
Mut eikö aina sanota että lapsiperheessä vanhempien kannattaa muistaa seuraavat kolme: kiristys, uhkailu ja lahjonta
Mutta muista ettet IKINÄ uhkaile väkivallalla

aloittaja varmaan koko aikaa huudakkaan. Älä nyt arkipäivän keskusteluun mitään lastenlorua hukkuvasta vedä. Itse olet kiristäjä ja se on PALJON pahempaa kuin huutaminen. Ja perushygienia kannatta opettaa lapsille jo ennen murkkuikää eli ennen kuin ne herkkiä vanhempia häiritsevät hajut ilmenee. OLETKO edes ihminen? Pahlolainen ja käärmeet SÄHISEEEEEEEE. Lisääntynyt suihkun tarve???? Voi v........, että on sairasta. Itse en muuten ole koskaan ollut vihapäissäni, ainoastaan väsynyt ja silloin kyllä huusin joskus. Onneksi minulla on nyt kuitenkin kaksi ihnaa, fiksua, kohteliasta ja toiset huomioon ottavaa lasta

trigjdfjfdj kirjoitti:

olit luvannut Italian matkan ja et pitänyt lupausta.

Sai kuitenkin pelit, vaikka ei totellut.

Kummallista kasvatuslogiikkaa...

sul ei varmaan ole itellä lapsia ku viittit viisaastella. Musta toi oli huippu hyvä juttu pitää puheensa ja oikeesti jättää matkasta. Itse en olis kyllä antanu euroakaan peleihin

lapsesi hoitamaan asiat huutamalla - huuda. Jos haluat opettaa lapsesi ajattelemaan, kerro mitä jostain vääristä teoista seuraa, niin lapsi oppii ajattelemaan tekojensa seurauksia. Jos huudat tai opetat jatkuvasti, kaikki menee hukkaan ja lapsesta tulee ylilevoton tai hermoraunio, jolla suuri osa tulevasta elämästä menee sen oppiseen ja läpikäymiseen, mitä on joutunut lapsena kokemaan.

Huutavia naisia miehet sanovat "nalkuttajiksi", sillä siltä se alituinen huutaminen ja käskeminen alkaa tuntua. Mutta yhtä tehoton keino saada toiset lapset tottelemaan tekoystävällisellä äänensävyllä. Äänen sävyn on kerrottava, että nyt vanhempi on tosissaan eikä leikillään.

Lasta ei pidä uhkailla ja kiristää tyyliin; jos teet näin, minä kostan. Silloin lapsi oppii vain sen, että asiat hoidetaan uhkailemalla ja kiristämällä. Siitäkään ei hyvä seuraa.
Lapsi on opetettava ymmärtämään oman vastuunsa, sillä hänestä tulee sellainen yhteisön jäsen, mitkä tavat hänelle on opetettu. Mieti, mitä itse inhoat ja miten haluat itseäsi kohdeltavan - huutamallako ja kiristämällä?

katso peillin kirjoitti:

aloittaja varmaan koko aikaa huudakkaan. Älä nyt arkipäivän keskusteluun mitään lastenlorua hukkuvasta vedä. Itse olet kiristäjä ja se on PALJON pahempaa kuin huutaminen. Ja perushygienia kannatta opettaa lapsille jo ennen murkkuikää eli ennen kuin ne herkkiä vanhempia häiritsevät hajut ilmenee. OLETKO edes ihminen? Pahlolainen ja käärmeet SÄHISEEEEEEEE. Lisääntynyt suihkun tarve???? Voi v........, että on sairasta. Itse en muuten ole koskaan ollut vihapäissäni, ainoastaan väsynyt ja silloin kyllä huusin joskus. Onneksi minulla on nyt kuitenkin kaksi ihnaa, fiksua, kohteliasta ja toiset huomioon ottavaa lasta

Lue lisää

Sinähän vasta hauska tyyppi olet. Mutta kuten olen jo usein todennut, ilkeys on ehtymätön luonnonvara.

Mitähän poika teki OIKEASTI rahoillaan ;D ryyps ryyps

katina2 kirjoitti:

sul ei varmaan ole itellä lapsia ku viittit viisaastella. Musta toi oli huippu hyvä juttu pitää puheensa ja oikeesti jättää matkasta. Itse en olis kyllä antanu euroakaan peleihin

Lue lisää

Toi pelien antaminen oli ehkä vähän tyhmää, lapset saa niin helposti nykyään aina "pelejä" et ne pysyis ruodussa - mut toi että jättää pois sivistävästä ja avartavasta Italian matkasta oli kyl veemäistä; no toivottavasti poika on pian niin iso että matkustaa yksin sinne Italiaan.

soono italiaana kirjoitti:

Toi pelien antaminen oli ehkä vähän tyhmää, lapset saa niin helposti nykyään aina "pelejä" et ne pysyis ruodussa - mut toi että jättää pois sivistävästä ja avartavasta Italian matkasta oli kyl veemäistä; no toivottavasti poika on pian niin iso että matkustaa yksin sinne Italiaan.

Lue lisää

Näin. Pelejä vaan lapsille niin eivät häiritse, kun vanhemmat viettävät "laatuaikaa".

Jätit pojan kotiin, kun ei käynyt tarpeeksi usein suihkussa.
No en osaa ajatella, että ratkaisu olisi hyvä.

Jotain on perheessä vialla muualla kuin lapsessa, jos lapsi ei halua peseytyä.

Ihan törkeää viedä luvattu matka pois. Ehkä jollain muulla keinolla pitäisi päästä sopuun peseytymisestä.

Minulla on kolme poikaa ja murrosiän kynnyksellä ihan kyllä ilman mitään kiristyksiä on peseytymistä vähän tihennetty. Ihan itsekin ovat huomanneet tarpeen.

Voi kun omaisin tuon auktoriteetin! Tiedän olevani liian lepsu ja annan periksi liian helposti! En ikinä pystyisi jättää lasta lomamatkalta pois, en edes viime kesänä huvipuistoreissulta.... :-( Näin sitä on saanut itselleen kolme kuritonta kakaraa jotka ei tottele mitään :-((( Väsynyt olen ja pettynyt itseeni. Tyttö sai uuden ponin kesällä eikä nyt hoida/ratsasta sitä...mutta minä hölmö kiinnyin siihen ja vähän on paha "uhkailla" ponin myymisellä jos lapset tietää ettei äiti raaski antaa pois.....

Enpä tiedä onko sulla itsellä lapsia kun olet noin jyrkkä. Kyllä tulee väkisinki jossain tilainteissa huudettua vaikka ei tarvis. Lapsilla on myös oma tahto, jota ne tosiaan käyttää hyväkseen, kokeillaakseen mitä saavat läpi. En kuitenkaan suosittele huutamista koska itse olen saanut lapseni ymmärtämään puhetta.
Terveisin kolmen lapsen ja kohta neljän lapsenlapsen Äiskä.

huutaa, mutta lapsi saa huutaa myös!!!!. Minun isäni kauhisteli aikoinaan käytyään meillä (siis tyyttärensä luona), kun huudettiin niin kauheasti.... Realiteetit omaava äitini huomautti hänelle:"siellä huusi kaikki, myös lapset". HAUKKU ei haavaa tee.
Nyt on lapset täysi-ikäisiä ja maaaaaaaiiilman parhaita. Vierailta saan kehuja, kun olen kasvattanut niin fiksuja lapsia.

LAPSI TÄYTYY PUHUMALLA SAAD USKOMAAN. EI HUUTAMALLA. KAUHISTUTTI,KUN KUULIN ÄIDIN HUUTAVAN JA RÄYHÄÄVÄN 3- 4 V:LLE LAPSELLE,SMOIN TOISENKERRAN KOHTASIN ISÄN JOKA RÄYHÄSI. PURATTEKO OMAA PAHAA OLOANNE VIATTOMAAN LAPSEEN? MIKSI TEETTE LAPSIA .JOS EI HERMOTKESTÄ PUHUA JA PUHUMALLA SAADA LAPSI USKOMAAN. ITSELLÄKIN OLLUT LAPSIA JA PUHUMALLA JA RAJAT ASETTAMALLA LAPSI TOTTELEE.

JOSEHFIINA kirjoitti:

LAPSI TÄYTYY PUHUMALLA SAAD USKOMAAN. EI HUUTAMALLA. KAUHISTUTTI,KUN KUULIN ÄIDIN HUUTAVAN JA RÄYHÄÄVÄN 3- 4 V:LLE LAPSELLE,SMOIN TOISENKERRAN KOHTASIN ISÄN JOKA RÄYHÄSI. PURATTEKO OMAA PAHAA OLOANNE VIATTOMAAN LAPSEEN? MIKSI TEETTE LAPSIA .JOS EI HERMOTKESTÄ PUHUA JA PUHUMALLA SAADA LAPSI USKOMAAN. ITSELLÄKIN OLLUT LAPSIA JA PUHUMALLA JA RAJAT ASETTAMALLA LAPSI TOTTELEE.

Lue lisää

Huudat itsekin tällä palstalla.

Meillä ei myöskään huudettu koskaan kotona lapsille,eivätkä vanhemmatkaan huutaneet toisilleen.
Sitten kun muutin pois kotona avopuolisoni kanssa yhteen asumaan olin aivan paniikissaa kun riidan tullen hän huusi todella lujaa.Olin aivan itkuissani ja hoin että älä hyvä mies huuda,puhutaan mieluummin.Menihän siinä nelisen vuotta että opin itsekin purkamaan tunteitani huutamalla ja se oli tosi vapauttavaa.Avokkikin oli tyytyväinen kun aloin oppia huutamaan.Nyt meillä on jo isot lapset ja me kaikki huudetaan,toki niin ettei rumia asioita saa sanoa toista loukatakseen eikä haukkua.Korkeintaan on sanottu haista paska.
Mä olen kyllä tyytyväinen että aikoinaan opin huutamaan,sillä kun lapsuudenkotini oli sellainen ylirauhallinen niin olin aivan keskeneräinen kun lähdin kylmään maailmaan.Ja kyllä lapsetkin ovat tottuneet huutamiseen ja ovat totelleet oli sanan paino tämä tai tuo.
Tosin nykyään ei enää ehkä niin paljon tule huudettua kun lapsilla on teini-iän kompuroinnitkin jo takana.Mieheni kanssa kyllä joskus karjutaan,mutta se ei onneksi ainakaan muita haittaa kun asutaan korvessa :D ......eikä se haittaa meitäkään sillä riidan jälkeen sitten todetaan että oho,olipas taas vartin verran talossa volyymit kaakossa :D

räyhräyh kirjoitti:

Meillä ei myöskään huudettu koskaan kotona lapsille,eivätkä vanhemmatkaan huutaneet toisilleen.
Sitten kun muutin pois kotona avopuolisoni kanssa yhteen asumaan olin aivan paniikissaa kun riidan tullen hän huusi todella lujaa.Olin aivan itkuissani ja hoin että älä hyvä mies huuda,puhutaan mieluummin.Menihän siinä nelisen vuotta että opin itsekin purkamaan tunteitani huutamalla ja se oli tosi vapauttavaa.Avokkikin oli tyytyväinen kun aloin oppia huutamaan.Nyt meillä on jo isot lapset ja me kaikki huudetaan,toki niin ettei rumia asioita saa sanoa toista loukatakseen eikä haukkua.Korkeintaan on sanottu haista paska.
Mä olen kyllä tyytyväinen että aikoinaan opin huutamaan,sillä kun lapsuudenkotini oli sellainen ylirauhallinen niin olin aivan keskeneräinen kun lähdin kylmään maailmaan.Ja kyllä lapsetkin ovat tottuneet huutamiseen ja ovat totelleet oli sanan paino tämä tai tuo.
Tosin nykyään ei enää ehkä niin paljon tule huudettua kun lapsilla on teini-iän kompuroinnitkin jo takana.Mieheni kanssa kyllä joskus karjutaan,mutta se ei onneksi ainakaan muita haittaa kun asutaan korvessa :D ......eikä se haittaa meitäkään sillä riidan jälkeen sitten todetaan että oho,olipas taas vartin verran talossa volyymit kaakossa :D

Lue lisää

Mulla on NIIN hyvä esimerkki, kun kukaan ei koskaan huuda lapselle. Sitten kun lapsi tulee pahimpaan murkkuikään, se huuta itse koko maailmalle kuinka hänestä ei välitetä! Huutaminenkin on huomionantamista lapselle. Jos se ei se kuuntele pikkuäänellä tulevaa puhetta on sille aivan pakko huutaa, niin että se huomio tulee kertakaikkiaan ymmärretyksi. Pikku sanominen ja keskustelu toki yritetään saada menemään läpi, kaikki toiveet ja määräykset, mitä lapselle täytyy antaa, mutta jos se ei vaan onnistu, konstit on monet. Parempi niin, kuin sillalailla että lapsi toteaa, ettei kukaan oo koskaan välittänyt hänestä. Murkkuiässä on vaikeeta saada enää tajuumaan, että kyllä sua on huomioitu aina....

Mun iskä huutaa joka päivä vaikka tuntuu etten olisi tehnyt mitään! 3 pikkusisarusta tekee kaiken ilkeän. ;(
Äiti huutaa useammin. Se ei tunnu kivalta. Itse minun piti esittää yhdessä näytelmässä ja olla siinä yksi kiukkuinen tyyppi mutta en osannut olla yhtään kiukkuinen. Opettaja sanoi että ajattele vaikka pikkusisaruksiani kun huudan mutta ei auttanut. Iskä ja äitikin on sanonut mulle joskus kun oon ollut lapsenvahtina että muista että sinä määräät. Itse olen yrittänyt eli en osaa huutaa. Joskus pelkään että koko talo palaa maan tasalle! Jos teillä on monta lasta ja yksi jää aina lapsenvahdiksi, opettakaa se hhuutamaan. Tää ei ole hauskaa.

''MURKKU'' kirjoitti:

Mun iskä huutaa joka päivä vaikka tuntuu etten olisi tehnyt mitään! 3 pikkusisarusta tekee kaiken ilkeän. ;(
Äiti huutaa useammin. Se ei tunnu kivalta. Itse minun piti esittää yhdessä näytelmässä ja olla siinä yksi kiukkuinen tyyppi mutta en osannut olla yhtään kiukkuinen. Opettaja sanoi että ajattele vaikka pikkusisaruksiani kun huudan mutta ei auttanut. Iskä ja äitikin on sanonut mulle joskus kun oon ollut lapsenvahtina että muista että sinä määräät. Itse olen yrittänyt eli en osaa huutaa. Joskus pelkään että koko talo palaa maan tasalle! Jos teillä on monta lasta ja yksi jää aina lapsenvahdiksi, opettakaa se hhuutamaan. Tää ei ole hauskaa.

Lue lisää

Huutaminen ei ole aina paras vaihtoehto! :D Oletko kokeillut kiristämistä? Siis esim. nukkumisajan aikasemmin panosta tai ulkona olemisen ajan pituudesta? :) Itse toimin lapsenvahtina 1-2 viikossa. Itse käytän kiristys tekniikkaa ;D. " Jos et nyt lopeta sitä lumipallojen heittelemistä lähdetään sisälle" :) Yleensä toimi eikä edes tarvi korottaa ääntä! Kokeile sinäkin.

meillä sama ongelma..huudetaan ihan liikaa, mutta en osaa välttää sitä. sitten myös lapset huutaa takas ja toisilleen, ei yhtään mukavaa!!! haluisin tän loppuvan, mutta miten??

suoraahuutoo kirjoitti:

meillä sama ongelma..huudetaan ihan liikaa, mutta en osaa välttää sitä. sitten myös lapset huutaa takas ja toisilleen, ei yhtään mukavaa!!! haluisin tän loppuvan, mutta miten??

Lue lisää

Tietäen nykyisen kiireen mikä perheissä on ja sen ressaantumisen niin eipä ole ihme.että huutokin välillä raikuu.Siitä huutamisesta puheen ollen sanonta,että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.Eli lapset kyllä huutavat takaisin.Ehkä tilanteessa on parasta vanhempina yrittää hillitä itsensä ja hillitä huutoa ja isoäänistä puhetta.Monestikkin sillä on päinvastainen vaikutus kuin yleensä luullaan.Johtunee luultavasti lasten reaktiosta muuttuneeseen elämäntapaan ja kodin ilmapiiriin.Rauhoittuu siinä muksutkin ajan kuluessa.

lapselle huutaminen ei mielestäni ole hyvää kasvatusta.oppii vaan saman tavan ja sitten kun ollan murrosiässä niin sitten vasta huudetaankin.ihme juttuu nykyää kun kuulee että lapsi tai nuori haistattelee vanhemmille tai koulussa opettajalle.opetetaanko kotona enää mitään käytöstapoja ja rajoja.lapsi oppii,uskoo jos olet tehnyt selväksi huutamati,että se olet sinä joka määräät.

5 kirjoitti:

lapselle huutaminen ei mielestäni ole hyvää kasvatusta.oppii vaan saman tavan ja sitten kun ollan murrosiässä niin sitten vasta huudetaankin.ihme juttuu nykyää kun kuulee että lapsi tai nuori haistattelee vanhemmille tai koulussa opettajalle.opetetaanko kotona enää mitään käytöstapoja ja rajoja.lapsi oppii,uskoo jos olet tehnyt selväksi huutamati,että se olet sinä joka määräät.

Lue lisää

siis kun huudan lapsille, että "Nyt vauhtia!" sanottuani vaikkapa pukeutumisesta kiireisessä tilanteessa ensin asiallisesti, niin se ei suinkaan ole haistattelua tai nimittelyä, joita en halua kuulla omasta enkä lapseni suusta.

Lapsi ei todellakaan ole tyhmä!! lapset ovat älykkäitä ja ajattelevia olentoja..lapset oppivat meidän puheista ja tekemisistä tarkkailemalla kaiken....Mitä siis saavutamme huutamalla? Parhaassa tapauksessa lapsesta tulee todella arka! Itse madallan ääntäni ja puhun hitaasti ja selkeästi kun olen "suuttunut" niin lapsille kuin aikuisille.. toimii paljon paremmin.. Huutamalla ei saa mitään aikaiseksi!!!

Sä et ainakaan tän tekstin perusteella vaikuta raketti-insinööriltä, Toivottavasti joku tulee ja ottaa sulta vibraattorin pois, kun teet jonkin asian väärin...

Eikä lapsia ja koiranpentuja voi verrata. Missä näitä ääliöitä sikiää?

"Siis yhtä tyhmä kuin koiranpentu!!" Koira, ei edes pentu ole tyhmä! Vain omistajat, jotka kohtelevat koiria voivat käyttäytyä tyhmästi. Koira oppii todella nopeasti ja paljon asioita. Eikä lapsikaan ole tyhmä!

Voi huoh teitä immeisiä. Huuda jos huudat, ei se auta, kiristä, uhkaile ja lahjo, ne valitettavasti ovat ne tehokkaimmat tavat. Viisaat päättäjät on tietty nämä kieltänee, mutta eivätpä ole antaneet edes yhtä toimivaa keinoa tilalle. Joten mistä nekään mitään tietää.

joopajooo kirjoitti:

Sä et ainakaan tän tekstin perusteella vaikuta raketti-insinööriltä, Toivottavasti joku tulee ja ottaa sulta vibraattorin pois, kun teet jonkin asian väärin...

Eikä lapsia ja koiranpentuja voi verrata. Missä näitä ääliöitä sikiää?

Lue lisää

Lapsi on koiran kanssa samalla tasolla vauvaikäisenä mutta viimeistään kun oppii kävelemään, menee tietoisuudessa koiran ohi. Eli lapsen ja koiran vertaaminen on vähän hankalaa mutta mahdollista kun kyse ei ole kuitenkaan siitä että koira olisi tärkeämpi kuin lapsi.

Sekä lapsi että koira oppivat palkitse&rankaise-opetuksella, se heissä/niissä on samaa. Lapsi vain menee pian ohi kehityksessä kehittyneempien aivojen takia.

Ei, riittää kun on ilkeä.

Kuulostaa niin tutulta tuo tilanne, tosin meillä mies kyllä kotona joka päivä, mutta vasta klo 21 jälkeen.
Olen myöskin väsynyt ja stressaantunut kahden lapseni kanssa (3,5 ja 1,5). Vanhempi tietää tasan mistä narusta vetää jotta hermostun. Hän opettaa nuoremmalle kaikki pahat tavat, huutelee vessaan ja yllyttää kaivamaan pyttyä, näyttää miten roskiskaappi avataan tai jättää tahallaan auki vietyään roskat, avaa ulko-oven jotta nuorempi pääsee ulos ja muutenkin on alkanut todella ilkeäksi, tönii nuoremman alas sohvalta/sängystä, nipistelee ja ottaa tukasta kiinni tai muuten vain ohimennessään tönäisee tai lyö.

Tietyssä pisteessä menetän malttini, koskaan en ole lyönyt mutta huudan kyllä ja välillä melko kovaakin.
Meillä ei jäähy toimi, on koitettu penkille istuttamista ja ulkona seisottamista, mutta sama meno jatkuu kun jäähy loppuu. En tiedä millä tuollaista pientä lasta kiristäisikään, karkkipäivä ei hänelle ole tärkeä eikä ole mitään matka tms. suunnitelmiakaan mitä voisi perua, leluja olen ottanut pois rangaistukseksi, mutta sekään ei tunnu auttavan silloin saan vain lisä riesaa kun ei ole millä leikkisi niin sitten on enemmän aikaa kiusaamiseen.

Harmittaa jälkeenpäin kun on mennyt huutamaan, mutta tuo lapsi jatkaa pahantekoaan kunnes saa minut suuttumaan....

Et todellakaan ole huono äiti vaan todella ymmärrettävää, olen nimittäin itse ollut vähän samassa tilanteessa kolmen lapsen kanssa. Koita kuitenki ottaa rauhallisesti ja kokeilla kun puhut rauhallisesti, mutta tomerasti niin luultavasti saat asiasi paremmin perille, kokeille vaik olisikin vaikeeta. Koita kestää kyl se siitä. T: Äiskä ja mummo.

:( kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta tuo tilanne, tosin meillä mies kyllä kotona joka päivä, mutta vasta klo 21 jälkeen.
Olen myöskin väsynyt ja stressaantunut kahden lapseni kanssa (3,5 ja 1,5). Vanhempi tietää tasan mistä narusta vetää jotta hermostun. Hän opettaa nuoremmalle kaikki pahat tavat, huutelee vessaan ja yllyttää kaivamaan pyttyä, näyttää miten roskiskaappi avataan tai jättää tahallaan auki vietyään roskat, avaa ulko-oven jotta nuorempi pääsee ulos ja muutenkin on alkanut todella ilkeäksi, tönii nuoremman alas sohvalta/sängystä, nipistelee ja ottaa tukasta kiinni tai muuten vain ohimennessään tönäisee tai lyö.

Tietyssä pisteessä menetän malttini, koskaan en ole lyönyt mutta huudan kyllä ja välillä melko kovaakin.
Meillä ei jäähy toimi, on koitettu penkille istuttamista ja ulkona seisottamista, mutta sama meno jatkuu kun jäähy loppuu. En tiedä millä tuollaista pientä lasta kiristäisikään, karkkipäivä ei hänelle ole tärkeä eikä ole mitään matka tms. suunnitelmiakaan mitä voisi perua, leluja olen ottanut pois rangaistukseksi, mutta sekään ei tunnu auttavan silloin saan vain lisä riesaa kun ei ole millä leikkisi niin sitten on enemmän aikaa kiusaamiseen.

Harmittaa jälkeenpäin kun on mennyt huutamaan, mutta tuo lapsi jatkaa pahantekoaan kunnes saa minut suuttumaan....

Lue lisää

Tehoaa kun lupaa hänelle palkkion, esim joku mielilelu jolla hän saa illalla leikkiä jos on kilttinä (tai kirja, pieni makupala, video yms)
Palkkion voi laittaa näytille tai sen kuvan voi piirtää paperille seinälle/ottaa vaikka mukaan. Jos lapsi tietyssä tilanteessa menettelee hyvin hän saa palkkion (esim. kävelee reippaasti kaupassa kärryjen vieressä eikä karkaa juoksentelemään ympäri ostoskeskusta) ja jos ei palkkiota ei tule (hän on karannut omille teilleen taas kerran), kuvakin laitetaan loppupäiväksi pois näkyvistä.
Palkkiomenetelmässä täytyy olla sinnikäs ja ehdoton että se alkaa toimia. Kannataa iskeä siihen kiinni mikä on lapselle arvokkainta valuuttaa, eli ne mieleiset asiat.

:( kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta tuo tilanne, tosin meillä mies kyllä kotona joka päivä, mutta vasta klo 21 jälkeen.
Olen myöskin väsynyt ja stressaantunut kahden lapseni kanssa (3,5 ja 1,5). Vanhempi tietää tasan mistä narusta vetää jotta hermostun. Hän opettaa nuoremmalle kaikki pahat tavat, huutelee vessaan ja yllyttää kaivamaan pyttyä, näyttää miten roskiskaappi avataan tai jättää tahallaan auki vietyään roskat, avaa ulko-oven jotta nuorempi pääsee ulos ja muutenkin on alkanut todella ilkeäksi, tönii nuoremman alas sohvalta/sängystä, nipistelee ja ottaa tukasta kiinni tai muuten vain ohimennessään tönäisee tai lyö.

Tietyssä pisteessä menetän malttini, koskaan en ole lyönyt mutta huudan kyllä ja välillä melko kovaakin.
Meillä ei jäähy toimi, on koitettu penkille istuttamista ja ulkona seisottamista, mutta sama meno jatkuu kun jäähy loppuu. En tiedä millä tuollaista pientä lasta kiristäisikään, karkkipäivä ei hänelle ole tärkeä eikä ole mitään matka tms. suunnitelmiakaan mitä voisi perua, leluja olen ottanut pois rangaistukseksi, mutta sekään ei tunnu auttavan silloin saan vain lisä riesaa kun ei ole millä leikkisi niin sitten on enemmän aikaa kiusaamiseen.

Harmittaa jälkeenpäin kun on mennyt huutamaan, mutta tuo lapsi jatkaa pahantekoaan kunnes saa minut suuttumaan....

Lue lisää

Kotona kannattaa olla esimerkiksi sisäkeinu, johon voi laittaa toisen istumaan (pienemmän) jne. ja silloin toinen ei ehdi tehdä "tuhojaan" ja opettaa toiselle ei-sopivia tapoja! Äiti pystyy tekemään joitakin omiakin hommmia. Virkaa tms. Minulla poika oikein nautti, kun ompelimme jotakin yhdessä. Tee muistipeli esim vauvojen sosepurkin kannnesta. Puuhailu lapsen kanssa, kuten leipominen, on yleensä lapsesta mieluisaa. Tiskaaminen on kanssa rentouttavaa. Varaa vaan essun lapselle ja pyyhkeen, jolla lattian voi kuivata. Kaikenlainen kodin hommiin osallistuminen lapsen iän ja taitojen mukaan vahvistaa itsetuntoa ja onnistumisen elämykset kantavat pitkälle.
Huomion kiinnittäminen muuaalle auttaa usein, ainakin kiukun tullessa. Rauhallinen musiikki soimaan (klassinen, ei sanoja...). Lue lapselle eli varaa pieni hetki päivässä ei-aineelliselle huomiolle. Rutiinit ja päivän ennakointi. Käytä siinä kuvan tyyppistä apukeinoa, johon olitkin lasta jo totuttanut. Laitatte merkin sen hetken kohdalle, mikä on menossa ja etenette sen avulla tarpeen mukaan. Rytmi luo lapselle turvallisuutta ja auttaa ennakoimaan asioita.
Levon ja riittävän ravinnon saanti auttaa, koska olemmehan me aikuisetkin kiukkuisia, jos veren sokeri laskee tai yritämme painaa herkkujen voimalla eteenpäin. Lisäaineet ja karkki tekevät ylilevottomaksi. Päivälevolle auttaa kirjan katseleminen, satukasetti ym.
Tässä vain muutamia esimerkkejä,jotka ovat omien lapsiemme kohdalla auttaneet. Läsnäolo on se paras tae siitä, että lapsi tottelee. Keskustele ja kiitä. Jos koko ajn huudat ja komennat, niin se menettää tehonsa ja muuta et kohta saakaan tehdä.

sinuna hakisin apua.esim.ystäviltä lasten hoidossa.ilmeisesti olet lopen väsynyt.tarvitset omaaa aikaakin välillä ja tilanne varmaan rauhottuu.lapsesi ei ymmärrä miksi huudat vaan pelkää.joten varmaankin ,huutaa takaisin tai alistuu.mietipä asiaa.eikö olisi parempi lapsille kuten itsellesikin hakea apua joko ystäviltä tai sosialitoimen kautta.hyvää kevään alkua.

väkisin katsominen silmiin on henkistä kidutusta.
meillä silmiin katsominen ei onnistu mutta kyllä se ymmärrys menee perille.
päiväkodissa väkisin on näyttävästi käsketty koska lapsi laittaa silmät kii ja vetäytyy pitkää pituutta rennoksi.
lapsi osaa näyttää tunteensa jos tietää ettei ole tehnyt väärin.

Älä ny viitti puhua täyttä potaskaa.
Jos sä kasvatat lapses noin niin tee se ihan rauhassa,mutta älä anna tommosia apinan kasvatus ohjeita tänne.

Ihan kuin koiran kouluttamista =)

araksi tule, jos vanhempi korottaa ääntään. Yleensä huutavan vanhemman lapsella on niin voimakastahtoinen lapsi, että siinä on varmasti kasvattajan kestokyky koetuksella. Ei sellaista lasta araksi huutamalla nujerreta.

Toisaalta ammattikasvattajatkin sanovat, että on luonnotonta olla koskaan suuttumatta. Eihän se ole normaalia käytöstä ollenkaan, koska ihmisellä on tunne-elämäkin olemassa ja lapsi saa aika oudon mallin, jos vanhempi ei ikinä näytä suuttumistaan mitenkään.

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta heidän pienenä ollessaan korotin kyllä ääntä toisinaan, kun MITKÄÄN kasvatuskeinot (ei edellä esitetyistäkään mikään, esim. rakkaiden lelujen pois otto tai minkään etuuden kieltäminen) eivät enää auttaneet. Silloin seinänaapuri sanoi, että "On se kamalaa kun tuollaisille suloisille tytöille pitää noin suuttua, kun en minä koskaan huuda omalle poikalaumallenikaan." Joopati joo. Nyt tilanne on se, että omat suloiset tyttöni ovat kunniallisesti koulunsa käyneet, on hyvät työpaikat, kestävälle vaikuttavat parisuhteet jne. Mutta naapurin poikalauman vanhin on jo vuosia sitten ollut ensimmäisen kerran vankilassa, kolme muutakin näyttää suuntautuvan vankilauralle, kunnon työpaikkaa heillä ei ole tällä hetkellä kenelläkään. En tiedä, johtuuko sitten huutamisesta tai huutamatta jättämisestä, mutta vissi ero näyttää kasvatustuloksissa olevan joka tapauksessa.

Näin meillä kirjoitti:

araksi tule, jos vanhempi korottaa ääntään. Yleensä huutavan vanhemman lapsella on niin voimakastahtoinen lapsi, että siinä on varmasti kasvattajan kestokyky koetuksella. Ei sellaista lasta araksi huutamalla nujerreta.

Toisaalta ammattikasvattajatkin sanovat, että on luonnotonta olla koskaan suuttumatta. Eihän se ole normaalia käytöstä ollenkaan, koska ihmisellä on tunne-elämäkin olemassa ja lapsi saa aika oudon mallin, jos vanhempi ei ikinä näytä suuttumistaan mitenkään.

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta heidän pienenä ollessaan korotin kyllä ääntä toisinaan, kun MITKÄÄN kasvatuskeinot (ei edellä esitetyistäkään mikään, esim. rakkaiden lelujen pois otto tai minkään etuuden kieltäminen) eivät enää auttaneet. Silloin seinänaapuri sanoi, että "On se kamalaa kun tuollaisille suloisille tytöille pitää noin suuttua, kun en minä koskaan huuda omalle poikalaumallenikaan." Joopati joo. Nyt tilanne on se, että omat suloiset tyttöni ovat kunniallisesti koulunsa käyneet, on hyvät työpaikat, kestävälle vaikuttavat parisuhteet jne. Mutta naapurin poikalauman vanhin on jo vuosia sitten ollut ensimmäisen kerran vankilassa, kolme muutakin näyttää suuntautuvan vankilauralle, kunnon työpaikkaa heillä ei ole tällä hetkellä kenelläkään. En tiedä, johtuuko sitten huutamisesta tai huutamatta jättämisestä, mutta vissi ero näyttää kasvatustuloksissa olevan joka tapauksessa.

Lue lisää

Jopas ajatus pätkii välillä. Piti tietysti sanoa, että huutavan vanhemman lapsi on niin voimakastahtoinen jne. :)

osoitat kyvyttömyytesi puhua, kun huudat - huudat itsellesi -

selvästi voit kertoa, että SINULLA EI ole lapsia............

Ihan hyviä varoituksia vanhemmille. Toimii varmasti!

Vielä kun joku kertoisi yhtä hyvin miten lapsia kuuluu kieltää itse väsyneenä ja stressaantuneena. Eikä muuta valoa tunnelinpäässä näy kuin kova luonto.

Neuvoissa tuskin auttaa isoäitien ohjeen, kun aika on kullannut omat kasvatus ajat. Tai sellaisten henkilöiden ohjeet, jotka eivät hoida itse lapsiaan vuodesta toiseen 24/7.

Itse olen huomannut, että maltti on valttia ja hymyä/naurua väliin.

Toivottavasti tätä ei lue kukaan sellainen, joka vaan sanoo "Ei kannattais hankkia lapsia, jos ei osaa hoitaa."

EI saa huutaa JA EI MISSÄÄN NIMESSÄ LYöDÄ MITÄ JoS SINUA Minna löisi joku kaksikolme kertaa isompi ihminen kuin sinä, oisiko kiva löisit varmaan takaisin, mutta lapsen pitää kärsiä vanhempien pahoinpitelyt kun vielä ei edes osaa kertoa siitä kenellekkään .

5laps.mummo kirjoitti:

EI saa huutaa JA EI MISSÄÄN NIMESSÄ LYöDÄ MITÄ JoS SINUA Minna löisi joku kaksikolme kertaa isompi ihminen kuin sinä, oisiko kiva löisit varmaan takaisin, mutta lapsen pitää kärsiä vanhempien pahoinpitelyt kun vielä ei edes osaa kertoa siitä kenellekkään .

Lue lisää

On siinä varsinainen 5 lapsen mummo !

Joo,jos lapsi tekee väärin niin antakaa niille suklaata
Älkää huutako,sanokaa vain hys hys.
Ei saa tukistaa,pitää vain paijjata hennosti.

miun mielestä voi korottaa äntään, huutaa ei saa missän tapauksessa, tulet vain saamaan sen takaisin jonain kauniina päivänä!
Lyöminen on täysin kielettyä!!! Opetat vain lapsesi aggressiiviseksi!

Lasta EI saa lyödä,vaikka hermot menisikin!!!!Kyllä lapsi kohta tajuaa mitä pitää tehdä.Voisi melkein sanoa HUONOKSI ÄIDIKSI sitä,joka lyö lastaan.Ehkä lapsi ei ymmärrä,mutta ei siitä saa rangaista!Ei koulussakaan opettajat lyö oppilaita jotka eivät ymmärrä.ÄLYHOI!

5laps.mummo kirjoitti:

EI saa huutaa JA EI MISSÄÄN NIMESSÄ LYöDÄ MITÄ JoS SINUA Minna löisi joku kaksikolme kertaa isompi ihminen kuin sinä, oisiko kiva löisit varmaan takaisin, mutta lapsen pitää kärsiä vanhempien pahoinpitelyt kun vielä ei edes osaa kertoa siitä kenellekkään .

Lue lisää

minua piiskattiin ja paljon. mutta ihan normaali ihminen on kasvanut minusta. en toki omaa lastani halua lyödä, mutta jos siitä tulee samanlainen kun minusta niin en tiedä mitä teen. voin sanoa että ennen kouluikää sain piiskaa ihan aiheesta. mutt kyllä loppui pahantekokin kun uhattiin risulla ja annettiin sitä risua. ne oli ne sen ajan kasvatuskeinot. ja vanhempien kanssa on puhuttu kaikki ja anteeksi pyydetty moneen kertaan. sitä jää vanhempi katumaan kun piiskasi lapsiaan. kun toimivat sen parhaan tiedon mukaan minkä osasivat. en suosittele piiskaamaan, mutta ei se ole paha äitikään joka joskus sortuu lyömään tai tukkapöllyä antamaan. kellä meillä ei mene hermot koskaan?

No moni kyllä käyttää fyysistä kuritusta mutta se on huono tapa. Lapsi on kehittymättömämpi olento kuin aikuinen ihminen, siksi fyysinen väkivalta rangaistuksena opettaa lasta säihähdyksellä ja kivulla. Lyöminen on vihonviimeinen asia jopa fyysisessä kurinpidossa, siis täysin laitonta ja epäinhimillistä.

Jos puhe ei tepsi, lapsi poistetaan tilanteesta jäähylle jolloin oppii oikeudenmukaisuutta ilman väkivaltaa. Lapsi jota lyödään, oppii tavan itse ja käyttää mahdollisesti väkivaltaa sellaisissakin tilanteissa joissa toinen ihminen hänen mielestään ansaitsee opetuksen - eli väkivallalla on oikeutus aikuisenakin.

Voisin ehkä hyväksyä ns kevyen tukistamisen jos lapsi on todela härkäpäinen ja esim. lyö muita ihmisiä. Mutta silloinkin pitäisi kaikki muut keinot käyttää ensin. Jos lapsi on aggressiivinen ja lyö aikuisia, muita lapsia tai eläimiä - jotain on jo mennyt vikaan kasvatuksessa ellei kyseessä ollut ensimmäinen kerta.
Ensimmäinen kerta on lapsella aina kokeilua, rajojen hakua.

erilaiset äänenpainot niinkuin kissakin komenrtaa pentujaan.

ei ihme että nyky ajan kakarat hyppii silmille yms kun tää kasvatus on mennyt niin huonoksi ei saa kurittaa enää mitenkää ei saa huutaa tai muutakaan omassa lapsuudessa tukistaminen oli yleistä nykyään ei sellaista ees saa tehdä ilman että saa jotkut ihmiset oven taa ja saa varoituksia kasvatuksesta..nuoret ja jotkut lapset tietävät että aikuiset eivät saa koskee heihin joten tekevät mitä tahtovat haukkuvat suoraan päin näköä.. kuri pitää olla kakaroihin! ei mikään lässyn lässy kasvatus..

.... kirjoitti:

ei ihme että nyky ajan kakarat hyppii silmille yms kun tää kasvatus on mennyt niin huonoksi ei saa kurittaa enää mitenkää ei saa huutaa tai muutakaan omassa lapsuudessa tukistaminen oli yleistä nykyään ei sellaista ees saa tehdä ilman että saa jotkut ihmiset oven taa ja saa varoituksia kasvatuksesta..nuoret ja jotkut lapset tietävät että aikuiset eivät saa koskee heihin joten tekevät mitä tahtovat haukkuvat suoraan päin näköä.. kuri pitää olla kakaroihin! ei mikään lässyn lässy kasvatus..

Lue lisää

lasten kasvatusta ranskalaiseen tapaan pari-kolmevuotiaan ruvetessa kiukuttelemaan marketissa. Siinä sai pentu pienen tukkapöllyn ja näytti ymmärtävän että rajat tuli vastaan. Enpä usko että tuosta seuraa mitään pysyvää vammaa sieluun. Ei pennut niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi ottaa kaikkea sitä valtaa perheessä minkä saavat.

Seurasin kirjoitti:

lasten kasvatusta ranskalaiseen tapaan pari-kolmevuotiaan ruvetessa kiukuttelemaan marketissa. Siinä sai pentu pienen tukkapöllyn ja näytti ymmärtävän että rajat tuli vastaan. Enpä usko että tuosta seuraa mitään pysyvää vammaa sieluun. Ei pennut niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi ottaa kaikkea sitä valtaa perheessä minkä saavat.

Lue lisää

olla sopiva paikka kysyä teiltä monilta äideiltä täälä netissä ja tosi elämässä asia, jonka olisin halunnut kysyä jo monta kymmentä vuotta aina sen tavatessani. Että kun teillä on lapsia, joko yksi tai kaksi tai jopa kolme ja useat sanovat, että tulevat hulluiksi lasten kanssa eivätkä jaksa niitä ja uupuvat jne ja kotitöitten vuoksi eivät ehdi olla lasten kanssa iltaisin edes muutamaa hetkeä tai jopa paria tuntia, niin MIKSI IHMEESSÄ TE OLETTE NIITÄ LAPSIA TEHNEET!? Onko lasten vika, että he ovat syntyneet? Miksi ette käytä ehkäisyä, ettette saa lapsia ja tule hulluiksi? En oikeasti voi käsittää tätä. Eri asia on kehitysmaissa, mutta että täällä teollisuusmaissa naiset tekevät itsensä hulluiksi vaikka ei olisi pakko! Miksi teidän pitää mahdollisimman äkkiä lähteä synnytyksen jälkeen töihin ja viedä pieni vauva joka päivä vieraaseen hoitoon kun te nyt kuitenkin olette sen itse maailmaan saattaneet?
No, nyt vastataan, että kun perhe tarvitsee rahaa. Kun on asunto ja auto ja vaikka mitä hullutuksia ostettu velaksi ja pitää saada sitä ja tätä, niin pakkohan on mennä töihin. Lapsenko on maksettava teidän tuhlailunne ja taidottomuutenne ajatella ja toimia taloudellisesti? Ettekö ehdi hankkia kaikkea sitten kun lapset ovat jo isoja? Pitääkö kaikki saada hetkessä: asunto, auto, tavaroita, tavaroita, ulkomaanmatkoja mitä vain teille kaupataan ja lopulta avioero ja yhteiskunnan syytteleminen kaikesta tapahtuneesta?
Lapsi, uusi ihminen, on jotakin niin kallisarvoista, että te ette tajuakaan. Ainakaan kaikki.
Minä tiedän. Olen äiti ja nyt jo mummo. Valitsin aikoinani perheeni ja lapseni niin kauaksi aikaa, että lapseni ei enää välttämättä tarvinnut minua joka hetki ja vasta sen jälkeen menin todella töihin. Elimme köyhästi ja nyt saan normaalia paljon pienempää eläkettä, mutta en hetkeäkään kadu. Siis todellakaan meillä ei pröystäilty kuluttamalla, mutta koti oli turvallinen ja lämmin eikä kaljapullot kilisseet.
Toivottavasti joku kimppaantuu laillani ja vastaa. :)

Seurasin kirjoitti:

lasten kasvatusta ranskalaiseen tapaan pari-kolmevuotiaan ruvetessa kiukuttelemaan marketissa. Siinä sai pentu pienen tukkapöllyn ja näytti ymmärtävän että rajat tuli vastaan. Enpä usko että tuosta seuraa mitään pysyvää vammaa sieluun. Ei pennut niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi ottaa kaikkea sitä valtaa perheessä minkä saavat.

Lue lisää

Eipä nuo ole itselläkään päivittäiset tukkapöllyt vammoja sieluun jättäneet. Oikeastaan olen vain tyytyväinen siihen että tukkapöllyjä on tullut, opinpa siinä rajat enkä kuulu siihen pullamössönuorisoon jolla ei ole mitään kunnioitusta ketään eikä mitään kohtaan.

Seurasin kirjoitti:

lasten kasvatusta ranskalaiseen tapaan pari-kolmevuotiaan ruvetessa kiukuttelemaan marketissa. Siinä sai pentu pienen tukkapöllyn ja näytti ymmärtävän että rajat tuli vastaan. Enpä usko että tuosta seuraa mitään pysyvää vammaa sieluun. Ei pennut niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi ottaa kaikkea sitä valtaa perheessä minkä saavat.

Lue lisää

Niinpä, voi vaan miettiä miksi nykyään täällä Suomessa jo alle teini-ikäisetkin käyttäytyvät kuin pellolla kasvaneet. (Eivät suinkaan kaikki) Olisko yksi syy siinä että, tämä yhteiskunta suosii vain pehmokasvatusta, joka ei valitettavasti kaikkiiin kovapäisempiin tehoa. Ja sitten vaan syyllistetään vanhempia jos nämä huutavat tai antavat tukkapöllöä luupäisille jälkeläisilleen.
Ja vieraat ihmisethän eivät missään nimessä voi huomauttaa jos penskat tekevät typeryyksiä. Ei, saa kyllä heti kuulla että et sä mua määrää! Mielestäni kaikkien aikuisten kuuluu ohjata nuoria, niinkuin koiralaumassakin tehdään asiain järjestys selväksi.
Sitä kritisoidaan, että vanhemmat eivät kanna kasvatusvastuutaan, mutta tämä holhoava yhteiskunta on osittain nostanut sen vastuun pois vanhemmilta tuolla holhoavalla, ylhäältäpäin käskyttävällä tyylillään, joka sanelee mikä oikea tapa kasvattaa lapsia ja mikä ei. Hyvä esimerkki siitä oli, kun 1. lapseni aikaan kiinteää 'sai ruveta syöttämään' kolmikuisille. 1,5v myöhemmin ikäraja oli 4kk, ja sitähän ei sit mitenkään voinu vauvaa ruokkia kiinteällä aiemmin. Maahanmuuttaja-perheissä tämä seikka saattaa tilastollisesti näkyä sevästikin, kun näiden vanhempien tuntemat,hyväksi havaitsemat kasvatusmetodit ovat täällä pannassa.
Aasiassa ollessani ensimmäinen asia, joka pisti kuin tikulla silmään, oli se että lapset, isot ja pienet, käyttäytyivät huomattavan paljon paremmin kuin täällä, etenkin vieraita kohtaan. Jos lapset kiukuttelivat, läppäsy rauhoitti kummasti ja that's it.

Pelkkä sivistynyt keskustelu lasten kasvatuksessa on kuin kommunismi; kaunis ajatus, muttei suinkaan aina toimivin.

Tosi mummo kirjoitti:

olla sopiva paikka kysyä teiltä monilta äideiltä täälä netissä ja tosi elämässä asia, jonka olisin halunnut kysyä jo monta kymmentä vuotta aina sen tavatessani. Että kun teillä on lapsia, joko yksi tai kaksi tai jopa kolme ja useat sanovat, että tulevat hulluiksi lasten kanssa eivätkä jaksa niitä ja uupuvat jne ja kotitöitten vuoksi eivät ehdi olla lasten kanssa iltaisin edes muutamaa hetkeä tai jopa paria tuntia, niin MIKSI IHMEESSÄ TE OLETTE NIITÄ LAPSIA TEHNEET!? Onko lasten vika, että he ovat syntyneet? Miksi ette käytä ehkäisyä, ettette saa lapsia ja tule hulluiksi? En oikeasti voi käsittää tätä. Eri asia on kehitysmaissa, mutta että täällä teollisuusmaissa naiset tekevät itsensä hulluiksi vaikka ei olisi pakko! Miksi teidän pitää mahdollisimman äkkiä lähteä synnytyksen jälkeen töihin ja viedä pieni vauva joka päivä vieraaseen hoitoon kun te nyt kuitenkin olette sen itse maailmaan saattaneet?
No, nyt vastataan, että kun perhe tarvitsee rahaa. Kun on asunto ja auto ja vaikka mitä hullutuksia ostettu velaksi ja pitää saada sitä ja tätä, niin pakkohan on mennä töihin. Lapsenko on maksettava teidän tuhlailunne ja taidottomuutenne ajatella ja toimia taloudellisesti? Ettekö ehdi hankkia kaikkea sitten kun lapset ovat jo isoja? Pitääkö kaikki saada hetkessä: asunto, auto, tavaroita, tavaroita, ulkomaanmatkoja mitä vain teille kaupataan ja lopulta avioero ja yhteiskunnan syytteleminen kaikesta tapahtuneesta?
Lapsi, uusi ihminen, on jotakin niin kallisarvoista, että te ette tajuakaan. Ainakaan kaikki.
Minä tiedän. Olen äiti ja nyt jo mummo. Valitsin aikoinani perheeni ja lapseni niin kauaksi aikaa, että lapseni ei enää välttämättä tarvinnut minua joka hetki ja vasta sen jälkeen menin todella töihin. Elimme köyhästi ja nyt saan normaalia paljon pienempää eläkettä, mutta en hetkeäkään kadu. Siis todellakaan meillä ei pröystäilty kuluttamalla, mutta koti oli turvallinen ja lämmin eikä kaljapullot kilisseet.
Toivottavasti joku kimppaantuu laillani ja vastaa. :)

Lue lisää

Kyllä sinällään, mutta nykyisin nuo elinkustannukset on karanneet niin ylös, että jos on kaksi pienituloista vanhempaa, niin ei meinaa riittää kahden palkka edes niihin pakollisiin menoihin, saati että olisi varaa mitään humputella. Toki sopii kysyä että kannattaako niitä lapsia nykyään enää pienituloisten tehdäkkään, kun rahat vaan ei oikein riitä.

Hirmuesimerkki siitä ihmisestä, joka on pilattu jo lapsena, käyttämällä huutamista ja sen seurauksena pelottelun uhkaa apuna kasvatustilanteessa, mihin ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.
Aikuisena voi valita etsiä itse kasvatuskeinonsa, varsinkin kun niitä nyt on esillä, jos vain "vähänkin" haluaisi nähdä vaivaa tiedon hankkimiseen sekä OMANtekniikan kehittämiseen, minkä nimi on RAKKAUS, EI MANIPULOINTI.
"IhanHyväÄiti" on mielestään keksinyt hyvän keinon, mutta kuullostaa liian vaivattomalta tekniikalta. Teetkö olosi helpoksi nyt? Kasaat ongelmat myöhemmäksi ja pilaat lapsesi elämän.

viaton ja katso niitä elokuviasi. Oletko kellarilapsi?

yhteen tultiin. Eli vois laittaa pussin nyt kiinni.

ympäri käytiin kirjoitti:

yhteen tultiin. Eli vois laittaa pussin nyt kiinni.

Lapselle ei pidä huutaa jos ei tottele. Tottelemattomuudesta pitää sanoa tyynellä ja vakvalla äänensävyllä että olis hyvä totella. Jos ei tottele millään niin sitten jos on käyttäytynyt huonosti laittaa tuolin johonkin nurkkaan mistä voi nähdä lapsen ja käskee istumaan siinä. Kun lapsi istuu tuolissa, on hyvä alkaa selvittämään miksi lapsi kiukuttelee.

Kysy onko lapsella jotain murheita vai onko huono olo kun käyttäytyy huonosti, usein lapsi kiukuttelee vain koska on huono olo tai saadakseen huomiota, ja asiasta puhuminen auttaa parhaiten.

Jos mitään syytä ei selvi ja kiukuttelu jatkuu, käske lasta istumaan tuolista ja miettimään käytöstä, ja päästää lapsi pois "häpeä nurkasta" kun lapsi on pyytänyt anteeksi tai on valmis juttelemaan.

Lasta ei sovi huomioida jos hän kiukuttelee, päinvastoin on hyvä idea laittaa jotain tavaroita joita voi paiskoa kunhan kyseessä ei ole mikään jolla voi satuttaa.

Ainoa asia josta pitää huolehtia on se, että lapsi istuu nurkassa pää nurkkaan kohden. Käy kysymässä aikooko lapsi pyytää anteeksi tai puhua miksi käyttäytyy huonosti vasta sitten kun lapsi on istunut hyvän tovin aivan rauhallisena.

Lapset ovat herkkiä siinä missä kaikki ihmiset vasta 12 - 13 vuoden iässä, nuorempi vasta opettelee ilmaisu taitoja ja muita kommunikointi taitoja. Jos menee huutamaan ja raivoamaan alle 12 vuotiaalle lapselle huononkäytöksen takia, lapsi voi oppia huutamaan takaisin ja että se on oikein.

Jos lapsi alkaa hankalaksi eli potkii, puree ja kiljuu yms. silloin pitää ottaa tiukka ote käsistä ja estää lyömästä samalla kun ilmoittaa ettet päästä irti ennen kuin lapsi on rauhallinen. Älä kuitenkaan pidä liian lujaa kiinni, jos lapsi huutaa että sattuu, niin hellittää otetta mutta ei päästä irti.

Jos kyse on yli 13 vuotiaasta lapsesta ja tulee erittäin aggressiiviseksi, niin pakota lapsi mahalleen maahan makaamaan, pidä lapsen käsiä maassa niiden omalla puolella ja paina hellästi polvella selkää.

Viimeinen on äärikeino jota ei sovi käyttää ellei lapsi käyttäydy vaarallisen aggressiiviseksi ja ei rauhoitu millään.

Lapselle huudetaan vain jos pitää varoa jotain, kuullakseen kun kutsutaan jne. Huutamista ei kannata lapselle rangaistus tarkoituksena käyttää vaan neutraalina huomiointina

Vilhunaattor kirjoitti:

Lapselle ei pidä huutaa jos ei tottele. Tottelemattomuudesta pitää sanoa tyynellä ja vakvalla äänensävyllä että olis hyvä totella. Jos ei tottele millään niin sitten jos on käyttäytynyt huonosti laittaa tuolin johonkin nurkkaan mistä voi nähdä lapsen ja käskee istumaan siinä. Kun lapsi istuu tuolissa, on hyvä alkaa selvittämään miksi lapsi kiukuttelee.

Kysy onko lapsella jotain murheita vai onko huono olo kun käyttäytyy huonosti, usein lapsi kiukuttelee vain koska on huono olo tai saadakseen huomiota, ja asiasta puhuminen auttaa parhaiten.

Jos mitään syytä ei selvi ja kiukuttelu jatkuu, käske lasta istumaan tuolista ja miettimään käytöstä, ja päästää lapsi pois "häpeä nurkasta" kun lapsi on pyytänyt anteeksi tai on valmis juttelemaan.

Lasta ei sovi huomioida jos hän kiukuttelee, päinvastoin on hyvä idea laittaa jotain tavaroita joita voi paiskoa kunhan kyseessä ei ole mikään jolla voi satuttaa.

Ainoa asia josta pitää huolehtia on se, että lapsi istuu nurkassa pää nurkkaan kohden. Käy kysymässä aikooko lapsi pyytää anteeksi tai puhua miksi käyttäytyy huonosti vasta sitten kun lapsi on istunut hyvän tovin aivan rauhallisena.

Lapset ovat herkkiä siinä missä kaikki ihmiset vasta 12 - 13 vuoden iässä, nuorempi vasta opettelee ilmaisu taitoja ja muita kommunikointi taitoja. Jos menee huutamaan ja raivoamaan alle 12 vuotiaalle lapselle huononkäytöksen takia, lapsi voi oppia huutamaan takaisin ja että se on oikein.

Jos lapsi alkaa hankalaksi eli potkii, puree ja kiljuu yms. silloin pitää ottaa tiukka ote käsistä ja estää lyömästä samalla kun ilmoittaa ettet päästä irti ennen kuin lapsi on rauhallinen. Älä kuitenkaan pidä liian lujaa kiinni, jos lapsi huutaa että sattuu, niin hellittää otetta mutta ei päästä irti.

Jos kyse on yli 13 vuotiaasta lapsesta ja tulee erittäin aggressiiviseksi, niin pakota lapsi mahalleen maahan makaamaan, pidä lapsen käsiä maassa niiden omalla puolella ja paina hellästi polvella selkää.

Viimeinen on äärikeino jota ei sovi käyttää ellei lapsi käyttäydy vaarallisen aggressiiviseksi ja ei rauhoitu millään.

Lapselle huudetaan vain jos pitää varoa jotain, kuullakseen kun kutsutaan jne. Huutamista ei kannata lapselle rangaistus tarkoituksena käyttää vaan neutraalina huomiointina

Lue lisää

Minun mielestäni lapselle ei pitäisi huutaa, mutta ääntä saa kyllä korottaa jos se on tarpeen. Joskus täytyy myös itsensä lapsen tilassa ja miettiä miltä se mahdollisesti lasta kohtaa tuntuu. Lapsi voi kokea huutamisen uhkaavana ja tästä voi jäädä pahemmassa tapauksessa traumoja lapselle. Ne voivat johtaa jopa mielenterveys ongelmiin joissain tapauksissa. Hoitaja käynneillä palataan menneeseen ja lapsuus on tärkeässä osassa.

Huutaminen on jo eräänlainen aggression purkamistapa ja tavallinen ihminen voi jo säikähtää tätä vahvaa asioitten ilmaisu keinoa. Lapsi ei tiedä elämän alkuvaiheessa mikä on oikein ja ottaa mallia kasvattajansa tavoista. Jossain vaiheessa lapsi voi kokea, että huutaminen on oikein ja jossain vaiheessa omalla lapsella voi olla lapsia myös. Vaikka lapsi ei aikuisena muista lapsuuttaan kovin hyvin enää niin se jättää jonkin muistikuvan mikä pinttyy päähän.

Lapset haluavat joka tapauksessa rakastavat vanhemmat ja hyvän elämän vaikka eivät tajua sitä pienenä ollessaan. Mutta kuitenkin hyvä kasvatus tuo menestystä lapselle ja kiitos kuuluu sitten vanhemmille. Asiat ratkeavat kyllä kunhan vain ongelma on selvä ja se hoidetaan asian mukaisesti.

Vilhunaattor kirjoitti:

Lapselle ei pidä huutaa jos ei tottele. Tottelemattomuudesta pitää sanoa tyynellä ja vakvalla äänensävyllä että olis hyvä totella. Jos ei tottele millään niin sitten jos on käyttäytynyt huonosti laittaa tuolin johonkin nurkkaan mistä voi nähdä lapsen ja käskee istumaan siinä. Kun lapsi istuu tuolissa, on hyvä alkaa selvittämään miksi lapsi kiukuttelee.

Kysy onko lapsella jotain murheita vai onko huono olo kun käyttäytyy huonosti, usein lapsi kiukuttelee vain koska on huono olo tai saadakseen huomiota, ja asiasta puhuminen auttaa parhaiten.

Jos mitään syytä ei selvi ja kiukuttelu jatkuu, käske lasta istumaan tuolista ja miettimään käytöstä, ja päästää lapsi pois "häpeä nurkasta" kun lapsi on pyytänyt anteeksi tai on valmis juttelemaan.

Lasta ei sovi huomioida jos hän kiukuttelee, päinvastoin on hyvä idea laittaa jotain tavaroita joita voi paiskoa kunhan kyseessä ei ole mikään jolla voi satuttaa.

Ainoa asia josta pitää huolehtia on se, että lapsi istuu nurkassa pää nurkkaan kohden. Käy kysymässä aikooko lapsi pyytää anteeksi tai puhua miksi käyttäytyy huonosti vasta sitten kun lapsi on istunut hyvän tovin aivan rauhallisena.

Lapset ovat herkkiä siinä missä kaikki ihmiset vasta 12 - 13 vuoden iässä, nuorempi vasta opettelee ilmaisu taitoja ja muita kommunikointi taitoja. Jos menee huutamaan ja raivoamaan alle 12 vuotiaalle lapselle huononkäytöksen takia, lapsi voi oppia huutamaan takaisin ja että se on oikein.

Jos lapsi alkaa hankalaksi eli potkii, puree ja kiljuu yms. silloin pitää ottaa tiukka ote käsistä ja estää lyömästä samalla kun ilmoittaa ettet päästä irti ennen kuin lapsi on rauhallinen. Älä kuitenkaan pidä liian lujaa kiinni, jos lapsi huutaa että sattuu, niin hellittää otetta mutta ei päästä irti.

Jos kyse on yli 13 vuotiaasta lapsesta ja tulee erittäin aggressiiviseksi, niin pakota lapsi mahalleen maahan makaamaan, pidä lapsen käsiä maassa niiden omalla puolella ja paina hellästi polvella selkää.

Viimeinen on äärikeino jota ei sovi käyttää ellei lapsi käyttäydy vaarallisen aggressiiviseksi ja ei rauhoitu millään.

Lapselle huudetaan vain jos pitää varoa jotain, kuullakseen kun kutsutaan jne. Huutamista ei kannata lapselle rangaistus tarkoituksena käyttää vaan neutraalina huomiointina

Lue lisää

minkälainen mukula ny nurkas istuis en mä ainakaa =)

12v kirjoitti:

minkälainen mukula ny nurkas istuis en mä ainakaa =)

tuolilla istuttu, siellä seistiin. Tämä oli 60-luvulla normaalia toimintaa, samoin kuin tiukempien opettajien tapa lyödä karttakepillä oppilaiden sormille silloin kun aihetta oli. Senkin muistaa lopun ikäänsä mutta meni myös sanoma perille.

ihania ja täydellisiä kasvattijia...

Tuossa aiemmin nimimerkki "lapsi on peili" sanoi mielestäni oikein,

"Kultainen keskitie kulkee siinä, että puhut lapselle samoin kuin toivoisit itsellesi puhuttavan: ystävällisesti, kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti, MUTTA kun lapsi ylittää rajasi ja suutut, niin silloin todella suutut ja voit huoletta korottaa ääntäsi, kunhan sanojesi sisältö ei kohdistu loukkaavasti lapseen, vaan ilmaisee vain, että olet suuttunut."

Juuri näin. Lapsen on hyvä huomata, että vanhempi ei ole kone. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että hänenkään ei tarvitse sellainen olla. Tunteet voi näyttää suoraan ja aidosti ja asioista voi puhua, mutta silti pitää olla rajat, kuinka toista ihmistä kohdellaan. Jos lapsi ne rajat ylittää, hänen pitää myös kantaa tekemisistään vastuu.

Huutaminen sinänsä ei ole mikään kynnyskysymys, vaan se, mitä sanotaan. Hiljaa ja rauhallisesti puhumallakin on mahdollista olla niin loukkaava, että se vahingoittaa lapsen kehitystä ja itsetuntoa. Puhun kokemuksesta. Kunpa minunkin äitini olisi huutanut kerran kunnolla mieluummin kuin naputtanut hiljaa milloin mistäkin koko kasvuikäni ajan. Ja yleensä mieluiten silloin, kun muita oli saapuvilla jolloin tilanne oli mahdollisimman nöyryyttävä.

Omia lapsiani en moiselle altista. Meillä puhutaan ja huudetaan asiat suoraan.

Joo. Olen huutanut ja harmittaa. Lapset on reippaita ja eloisia. Seurassa ujoja aluksi. Sitten kyllä ihan eloisia, kun tutustuvat.
Toiselle kaverit tosi tärkeitä, haluaa olla heidän kanssaan. Toinen enempi itsekseen, ehkä ujompi kiintymäänn. Sosiaalisia kyllä. Nuorin ei niin paljon ole huutoa saanut osakseen. Katsotaan näkyykö hänessä.

En tiedä mikä on luonteenpiirrettä ja mikä kasvatuksen vaikutusta. Se huudon määrä kyllä kaduttaako harmittaa ja mietityttää mitä olenkaan tuhonnut.

Toisaalta tiedän, että paljon olen tehnyt hyvin myös.

Huutaminen ei ole kivaa. Ei hunajasta. Ei huudon kohteesta. Se on aika turhaa ja luulin, että se myös loukkaa. Itse en tökkää, jos puoliso minulle ärjäisee. Olen aika herkkä sille.


Ja silti huudan lapsille. Se on tyhmää. Se huutaminen. Lapset on arvokkaita.

Olen huutanut ja huudan joskus vieläkin vaikka ovat molemmat jo aikuisia. Myönnän, että tiilenpäitä olisin lukemassa, sen verran poikaani pöllyytin hänen ollessaan pieni. Tosin, hän kyllä on aina myöntänyt, (ikää nyt 28 v) että koskaan ei rangaistusta annettu aiheetta. Eikä varoittamatta... Olen sitä mieltä, että vanhemman on parempi huutaa, kuin jättää huutamatta, paineet saattaa kasaantua liian suureksi, jos yrittää liian kauan olla "liian fiksu". Toiset lapset vaan eivät usko tavallista puhetta, sitä on vaikea uskoa niiden vanhempien, joiden lapset ovat mukautuvaisia. Itselläni lapset oli kuin yö ja päivä, tytär oli kiltti kuin mikä, ei tarvinnut huutaa... mutta pojan kanssa kalisteltiin sarvia jatkuvasti. Maalaisjärkeä, käyttäkää sitä.

jos lapselle ei pidetä kunnon kuria, niistä alkaa tuntua siltä että niistä ei välitetä.

en ole mennyt rikki vaikka huutoa tulee esimerkiksi mönkkärillä kaahailu1

siinä vaiheessa kun minä huudan ni tilanne on kyllä se että peli on hävitty kersojen osalta, et vissiin osaa olla vakuuttava?

kun äitini sanoo jotain ei mahda mennä perille mutta kun isäni jotain sanoo ni sit mennää eikä meinata

Raamatussa puhutaan rakkaudesta ja että lapsien tulisi kunnioittaa vanhempiaan eivätkä vanhemmat saisi kiihottaa lapsiaan vihaan. Paavalin kirjeessä, lue, älä luule:)

:DD näin.

Kuule, kun sulla on omia, näinköhän hiljennyt omies huutaessa takaisin ?

A. Pää punaisena huutava murkku on vain murkku, joka iältäsi olet, ja se kuuluu ikäkauteesi,
B . Jos omani toimisivat vastaavasti ,ajattelisin, että olisivat kuten itsestäsi nimeä käytit, Gangsta-lapsi.
Hiljentymiseni syy olisi se, että miettisin ankarasti, vienkö lääkäriin päivystysluonteisesti vai odotanko aamuun asti. Muuten pitäisin merkkinä mielenterveydellisestä ongelmasta, jos sellaista sattuisi alinomaa. En siis oman, vaan lapseni, joka 15-vuotias totisesti vielä on.


Etkö muuten tule huomatuksi ?
Ja jos tuolla tavalla tulet, oletko varma,että vanhempasi todella hiljentyvät siksi, että saat valtaa.
Eiköhän lähinnä hiljene hävyttömyytesi ja töykeytesi edessä...

Kaikki mulle nyt heti ? Kyllä !
Ehkä vielä joku rakastaa sua niin läheltä, että huutaa ei tarvitse, ja joku neuvoo, ettei se ole sulle mitenkään edes järkevää.
Mietipä uudelleen, pikkuinen.
5 lapsen äitinä tämän rakkaudella sulle sanon.

Tottakai voi huutaa lapselle, mutta sen pitää tarkoittaa jotain. Jos huuto ei riitä, pitää seurata jotakin kovempaa... Meillä huudan lapsilleni jotakin asiaa kovempaa ehkä kerran viikossa (tyyliin HAMMASPESULLE! kun ei kolme kertaa kauniisti riitä) Käytän yleensä suoraan armeijaääntä, eikä muksuille jää sanoma epäselväksi. Lapset tietävät, että käy kuten silloin kerran, kun aamulla jouduimme huutamaan pukeutumisesta ja sitä ei lpulta tapahtunut ja oli pakko lähteä töihin, veimme yhden lapsen kylmässä autossa puolipukeisena hoitoon. Sen jälkeen ei tarvinnut edes huudahtaa pukeutumisesta.

On tärkeä erottaa lasten ymmärtämättömyys, suuttumus ja ilkeys toisistaan. Lapset ymmärtävät ja ovat oikeudentuntoisia, jolleivät ole sairaasti kasvatettuja kakaroita (jotka uhiteltuaan äidille eivät päässeet Italiaan, vaan jäivät pelaaman palkintopelejä kotiin mummon kanssa). Rakastatan lapsiani ja osoitan sen heille joka päivä monta kertaa ja olen valmis tarpeen tullen huutamaan heille monta kertaa päivässä. Tätä kaikkea kutsutaan kasvattamiseksi. Muut välimallit ovat luovuttamista, laiskuutta tai tyhmyyttä.

Samaa mieltä kanssasi ja sitten jos niitä mistään säännöistä ymmärtämättömiä kultakeijuja alat ojentaa saat silmillesi kaikki vi**n ja muiden elinten väliset kirosanat. Jos nipistät vähän korvasta ajaa auvo kurvinen pihallesi huomenaamulla porshellaan suunnilleen käräjille viemään. "Kun meidän lapsi...kun Meidän lapsi jne.." Jos ois älyä niinkuin on rahaa niin kannattaisi ajatella teenkö lapsen, mutta kun ei oo ? Tekeminen on hauskaa mutta seurauksista ei osata pitää kiinni kun ensimmäiset 9 kuukautta.

Noh toisaalta tämä palsta kuuluu niihin "mihin tää maailma on menossa" vuodatuksiin.

no mitä sanoit näille sotkeville pennuille. Kai huomautit heille asiasta. Kyllä se on MEIDÄN KAIKKIEN TEHTÄVÄ KASVATTAA noita nuoria jotka kokeilevat että missä se raja menee. Hyvinkin on voitu kotona opettaa ettei paikkoja saa sotkea, mutta ei se aina heti mene jakeluun. Kun sitä samaa asiaa toitotetaan joka suunnalta päivästä toiseen, vuodesta toiseen, niin onnistumisen todenäköisyys kasvaa huomattavasti ja voila! lopulta meillä onkin yhteiskuntakelpoinen aikuinen edessämme.
Mutta jos kukaan ei reagoi siihen kun sotkee vaikka äiti olis kieltäny, ihan vaan kokeillakseen rajojaan, niin mitäpä sellaisilla säännöillä on mitään väliä nuorelle.
Kyllä yleinen välinpitämättömyys on vähintään yhtä pahasta kuin tukkapöllö. Pahempaa jos multa kysytään.

uskomatonta jauhamista. Lisää pullamössö kouluampujia, no ei anneta suklaata ja se siitä.. ei p...le

aivovamma123 kirjoitti:

uskomatonta jauhamista. Lisää pullamössö kouluampujia, no ei anneta suklaata ja se siitä.. ei p...le

Keskustelemallakin saa kasvatettua mallikelpoisia kansalaisia. Ääntään voi korottaa ja äänenpainoa muuttamalla teho voi olla jopa parempi kuin päin kasvoja huutaminen.

Puhuu lapsilleen lähes huutaen. On erittäin ärsyttävää,kun kaupoissa,virastoissa,lääkärikeskuksissa ym.Äidit "puhuu"lapsilleen lähes huutaen. Jos lapsi ei usko normiäänellä sanottua käskyä tai pyyntöä,silloin käydään hakemassa se lapsi,eikä toisteta samaa asiaa ääntä korottaen. Mutta tämä on ihan opetus asia,johon lapsi on tottunut jo siellä kotona. Voihan tietysti olla niin,että äidillä on myös pätemisen tarve,jolla hän haluaa muilta ihmisiltä huomiota,katsokaapa miten ihana lapsi minulla on ja kuinka ihana minä olen.Mutta todellisuudessa tällaiset vanhemmat ovat ärsyttävän tyhmiä.

viisaampi kun uskoo, kuka sanoo viimeisen sanan. Niin kauan kun olit vanhempiesi elätettävänä, he luonnollisesti määräsivät, mitä tehdään.

onkin sinua kirjoitti:

viisaampi kun uskoo, kuka sanoo viimeisen sanan. Niin kauan kun olit vanhempiesi elätettävänä, he luonnollisesti määräsivät, mitä tehdään.

Tais mennä pointti ohi sulta.
Uskoin sitä, joka kohteli reilusti.
En sitä, joka huusi aiheesta kuin aiheesta.

Saa lapselle välillä korottaa ääntä ja sanoa tiukastikkin,mutta jos ihan kurkku suorana huutaa niin ei varmasti ole kivaa.
Lapsi oppii itsekkin puhumaan huutamalla tai huutaa kiukuspäissään vanhemmilleen takaisin.
lapset yleensä pelkäävät kovia ja äkillisiä ääniä.
ja mietippä ensin itse miltä tuntuisi jos työkaverisi ym huutaisi sulle aina kun teet mokan.
Lapselle pitäisi puhua niin kuin itse haluaisit itsellesi puhuttavan tai puhut muillekkin aikuisille.
Miksi vain lapselle saisi huutaa?

hippula74 kirjoitti:

Saa lapselle välillä korottaa ääntä ja sanoa tiukastikkin,mutta jos ihan kurkku suorana huutaa niin ei varmasti ole kivaa.
Lapsi oppii itsekkin puhumaan huutamalla tai huutaa kiukuspäissään vanhemmilleen takaisin.
lapset yleensä pelkäävät kovia ja äkillisiä ääniä.
ja mietippä ensin itse miltä tuntuisi jos työkaverisi ym huutaisi sulle aina kun teet mokan.
Lapselle pitäisi puhua niin kuin itse haluaisit itsellesi puhuttavan tai puhut muillekkin aikuisille.
Miksi vain lapselle saisi huutaa?

Lue lisää

Totuushan on se, että äiti joka huutaa, on rehellinen sekä itselleen että lapselleen huutaessaan , kun sana ei mene perille.
Hampaitten takaa sihisty, teennäinen , vihaa tihkuva itsensä hillitseminen se vasta muksun lopullisesti hämmentääkin.
Kun naama näyttää happamammalta mutta ääni on teennäisen pidättyvä, ettei vain lapsiparka vahingoitu, se vasta lasta hämmentääkin.
Kehonkieli, äänensävy, pidätetty suuttumus... paha asia. Ole vihainen aiheesta, se kasvattaa varomaan oikeita asioita.

Parempi sanoa suoraan, että nyt teit sellaista ,mitä minä äitinä en halua sinun tekevän, kuin , että näytät vihaisella naamallasi kuitenkin, että olet suuttunut.
Harva meistä sentään osaa olla niin hyvä näyttelijä, että ilmeet ja eleet eivät todellisia tunteitamme paljastaisi.

Kannattaa tietysti myös miettiä, mikä saa huutamaan, onko asia huutamisen arvoinen, vai onko kyseessä oma väsymys, fyysinen tai henkinen.
- parempi huutaa kuin antaa lapselle viesti, että juu, pidä vaan kätes siinä kuumalla hellan levyllä, kyllä lääkärisetä sen käden parantaa...

Moni onneton aikuinen on nimenomaan "meillä ei lapselle sanota pahasti"- kasvatuksen uhri, joka aikuisenakaan ei kykene tulkitsemaan kanssaeläjiensä ilmeitä ja äänenpainoja oikein, seurauksena pahimmassa tapauksessa ä mielenterveyden järkkyminen tai vakavat ongelmat parisuhteessa.

Rauhaa millä hyvänsä ei toimi, eikä muuten toimi se Räyhää millä hyvänsä myöskään, eiköhän toimivin metodi ole se, että reagoi nopeasti tapahtuneeseen tilanteeseen sopivalla , rehellisellä tavalla, jossa tunne ja kasvot äänineen puhuvat samaa kieltä puhutun sanoman kanssa.
Moni aikuinen ei esim. osaa ottaa juuri tästä syystä tosissaan peruslausetta: " rakastan sinua "- koska ei ole lapsena koskaan nähnyt rehellisiä, aitoja tunteita vanhempiensa kasvoilla.
Ole mitä olet, kasvatat tasapainoisempia aikuisia.

Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti.

Ellen Osaa kirjoitti:

Totuushan on se, että äiti joka huutaa, on rehellinen sekä itselleen että lapselleen huutaessaan , kun sana ei mene perille.
Hampaitten takaa sihisty, teennäinen , vihaa tihkuva itsensä hillitseminen se vasta muksun lopullisesti hämmentääkin.
Kun naama näyttää happamammalta mutta ääni on teennäisen pidättyvä, ettei vain lapsiparka vahingoitu, se vasta lasta hämmentääkin.
Kehonkieli, äänensävy, pidätetty suuttumus... paha asia. Ole vihainen aiheesta, se kasvattaa varomaan oikeita asioita.

Parempi sanoa suoraan, että nyt teit sellaista ,mitä minä äitinä en halua sinun tekevän, kuin , että näytät vihaisella naamallasi kuitenkin, että olet suuttunut.
Harva meistä sentään osaa olla niin hyvä näyttelijä, että ilmeet ja eleet eivät todellisia tunteitamme paljastaisi.

Kannattaa tietysti myös miettiä, mikä saa huutamaan, onko asia huutamisen arvoinen, vai onko kyseessä oma väsymys, fyysinen tai henkinen.
- parempi huutaa kuin antaa lapselle viesti, että juu, pidä vaan kätes siinä kuumalla hellan levyllä, kyllä lääkärisetä sen käden parantaa...

Moni onneton aikuinen on nimenomaan "meillä ei lapselle sanota pahasti"- kasvatuksen uhri, joka aikuisenakaan ei kykene tulkitsemaan kanssaeläjiensä ilmeitä ja äänenpainoja oikein, seurauksena pahimmassa tapauksessa ä mielenterveyden järkkyminen tai vakavat ongelmat parisuhteessa.

Rauhaa millä hyvänsä ei toimi, eikä muuten toimi se Räyhää millä hyvänsä myöskään, eiköhän toimivin metodi ole se, että reagoi nopeasti tapahtuneeseen tilanteeseen sopivalla , rehellisellä tavalla, jossa tunne ja kasvot äänineen puhuvat samaa kieltä puhutun sanoman kanssa.
Moni aikuinen ei esim. osaa ottaa juuri tästä syystä tosissaan peruslausetta: " rakastan sinua "- koska ei ole lapsena koskaan nähnyt rehellisiä, aitoja tunteita vanhempiensa kasvoilla.
Ole mitä olet, kasvatat tasapainoisempia aikuisia.

Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti.

Lue lisää

"Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti."


Miten tuota menestystä mitataan?
Entä, jos tulee vaikeuksia? Kestääkö henkinen kantti vai luhistuuko ihminen vaikeuksien edessä.

Saksalainen miljönäärikin tappoi itsensä, kun tuli vähän vaikeuksia.

Ellen Osaa kirjoitti:

Totuushan on se, että äiti joka huutaa, on rehellinen sekä itselleen että lapselleen huutaessaan , kun sana ei mene perille.
Hampaitten takaa sihisty, teennäinen , vihaa tihkuva itsensä hillitseminen se vasta muksun lopullisesti hämmentääkin.
Kun naama näyttää happamammalta mutta ääni on teennäisen pidättyvä, ettei vain lapsiparka vahingoitu, se vasta lasta hämmentääkin.
Kehonkieli, äänensävy, pidätetty suuttumus... paha asia. Ole vihainen aiheesta, se kasvattaa varomaan oikeita asioita.

Parempi sanoa suoraan, että nyt teit sellaista ,mitä minä äitinä en halua sinun tekevän, kuin , että näytät vihaisella naamallasi kuitenkin, että olet suuttunut.
Harva meistä sentään osaa olla niin hyvä näyttelijä, että ilmeet ja eleet eivät todellisia tunteitamme paljastaisi.

Kannattaa tietysti myös miettiä, mikä saa huutamaan, onko asia huutamisen arvoinen, vai onko kyseessä oma väsymys, fyysinen tai henkinen.
- parempi huutaa kuin antaa lapselle viesti, että juu, pidä vaan kätes siinä kuumalla hellan levyllä, kyllä lääkärisetä sen käden parantaa...

Moni onneton aikuinen on nimenomaan "meillä ei lapselle sanota pahasti"- kasvatuksen uhri, joka aikuisenakaan ei kykene tulkitsemaan kanssaeläjiensä ilmeitä ja äänenpainoja oikein, seurauksena pahimmassa tapauksessa ä mielenterveyden järkkyminen tai vakavat ongelmat parisuhteessa.

Rauhaa millä hyvänsä ei toimi, eikä muuten toimi se Räyhää millä hyvänsä myöskään, eiköhän toimivin metodi ole se, että reagoi nopeasti tapahtuneeseen tilanteeseen sopivalla , rehellisellä tavalla, jossa tunne ja kasvot äänineen puhuvat samaa kieltä puhutun sanoman kanssa.
Moni aikuinen ei esim. osaa ottaa juuri tästä syystä tosissaan peruslausetta: " rakastan sinua "- koska ei ole lapsena koskaan nähnyt rehellisiä, aitoja tunteita vanhempiensa kasvoilla.
Ole mitä olet, kasvatat tasapainoisempia aikuisia.

Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti.

Lue lisää

Pyri olemaan lapsesi kanssa rehellinen. Kiellä vain sellaisissa tapauksissa joissa valvot kiellon loppuun asti, että kieltosi ei kärsi inflaatiota. Lapsien pitää saada tehdä moniakin asioita joista sinä et pidä. Jos et pysty olemaan kieltosi takana, jätä kieltämättä. Itse aikoinaan vältin ehdotonta kieltoa ja kielsin vain erittäin harvoin. Selitin mieluimmin, että ei ole hyödyllistä ja viisasta tehdä niin ja niin. No hän on ollut erittäin helppo ja kiltti lapsi. Tosiasiassa meillä ei ole ollut koskaan konfliktia.

konkurssi. kirjoitti:

"Omillani ainakin on toiminut, ja olen sentään 5:n , elämässään suht. hyvin menestyneen lapsen äiti."


Miten tuota menestystä mitataan?
Entä, jos tulee vaikeuksia? Kestääkö henkinen kantti vai luhistuuko ihminen vaikeuksien edessä.

Saksalainen miljönäärikin tappoi itsensä, kun tuli vähän vaikeuksia.

Lue lisää

Tulkita kannattaa kuten se on: menestynyt ihmissuhteissa, ammatissa, elämässä, kenelläkään ei ole vielä järki nyrjähtänyt.. joten on se nykyaikana hyvin, kun joka kolmas lapsi ja nuori aikuinen kärsii jonkinasteisesta mielenterveyden ongelmasta.

Meidän porukasta siis tuon laskutavan mukaan pitäis yhdellä olla pahoja ongelmia ja toisella alkavaa sellaista. Opiskelut, työllistyneet, kahdella pitkä parisuhde. Kukaan ei käy sossun luukulla, ei edes Kelan. Eikä olla rikkaita, normiduunareita.
Menestyksen mittari ei ole raha, vaan ympärillä pysyvät lähimmäiset tai niiden puute.
- näin ainakin meillä tätä menestystä mitataan.
Omasta arvomaailmastasi lähtien tietenkin mittaat,mikä on tärkeää elämäsi onnistumiseksi.

mörköfantti kirjoitti:

Pyri olemaan lapsesi kanssa rehellinen. Kiellä vain sellaisissa tapauksissa joissa valvot kiellon loppuun asti, että kieltosi ei kärsi inflaatiota. Lapsien pitää saada tehdä moniakin asioita joista sinä et pidä. Jos et pysty olemaan kieltosi takana, jätä kieltämättä. Itse aikoinaan vältin ehdotonta kieltoa ja kielsin vain erittäin harvoin. Selitin mieluimmin, että ei ole hyödyllistä ja viisasta tehdä niin ja niin. No hän on ollut erittäin helppo ja kiltti lapsi. Tosiasiassa meillä ei ole ollut koskaan konfliktia.

Lue lisää

Minusta lapsille saa huutaa mutta ei kaikesta.

Jos ei normaali kielto tai sanominen auta, voi ääntä koventaa tai jopa huutaa. Hakkaaminen ei välttämättä lisää kuin uhmaa mutta tukkapölly tai joku sopiva rangaistus jossa lapsi laitetaan häpeämään muiden nähden, saattaa tehota. Vanhana ammattikoulun opettajana voinen kertoa ettei moni asia hävetä murrosikäistä poikaa enemmän kuin se että kaverit naureskelevat. Pistin tunnilta myöhöstyneen sällin pihalle lunta kolaamaan, urakkatyö tietty. Ja muilla pojilla oli hauskaa. Kyllä se ainakin jossain määrin tehosi. Kun totaalisia jokapaikan luusereita ruvettiin ymmärtämään ja paapomaan rajattomasti, sain tarpeekseni ja siirryin pois paskahommista yksityiselle sektorille. Meillä oli kolleegojen kanssa sanonta että jos ei ennen eläkeikää pumppu petä niin pää ainakin. Piti valitettavan hyvin paikkansa.

Voi kun hienosti kirjoitit,ittelläni on kaksi heinoa poikaa 13 ja 15 vuotiaat ovat kuin yö ja päivä. Välillä ollaan toisillemme kuin vihankostajat ja sitten niin rakkaita. Huudettu on ja huudetaan vastakin kun on aihetta. Toivon vaan että heistä tulee kunnollisia miehiä,jotka huutoonsa vastaavat. Alku ainakin on lupaava jää nähtäväksi kuin käy.

Saa huutaa, mutta vain kohtuudella. Jos vaikka lapsi ajaa fillarilla kypärättä tms.

Mulle on huudettu lapsena mutta on musta silti kehittynyt ihan normaali nuori aikuinen enkä ole koskaan huudosta kärsinyt kuin hetkellisesti ja päätellyt, ettei kannata tehdä samoin toiste, jotta välttyy huudoilta... Jopa Koivuniemen Herra on tuttu. Liekkö näillä vaikutusta siihen, etten ole ollut ikinä mikään ns. "pullamössönuori". Jaapa, mitäpä sitä pohtimaan, positiivisella asenteella vauhdilla vaan eteenpäin!

Niin metsä vastaa kuin sille huutaa...

ei lapselle saa huutaa.TÄYTYY nostaa perse pois tietsikalta ja olla läsnä eikä huutaa.mutta jos on prk vaikeeta niin sanoisin kyllä miehille että näyttäkää ovea sellaisille ämmille.ne on sellasii monesti että on jo lapsia monen miehen kanssa.Eikä nähdä kun oma napa sillä omalla ajalla.lasten kanssa pitää touhuta kaikkia ei vaan olla tärkeenä koneella sanonko jo mitä katsomassa.Moni nykynainen on tosi ISOLLA HOOLLA.näin se vaan on kun silmä välttää.istuskellaan kons kenenkin sylissä kun ollaan omalla ajalla ja otettu parit siiderit.woi prk.tuntuu että monelta nykyajan naiselta on jäänyt sanoisinko lapsuus kesken.äiti ei ole välittänyt kun aika on kulunut shoppailessa.on ollu nin pirskatin tärkeetä ostamista että on ihan konkurssiin asti liuennut.ajatelkaa ottakaa järki kätöseen ennen kuin on myöh

kuule viitsi "luunappimies" !

Olisiko itsellesi kivaa,jos olisit lapsi,niin sinulle päin näköä luunappia arvaamatta paukuteltaisi?

Vanhemman taholta tuleva pelottelu ja kipu yhdessä,ei ole hyvää kasvatusta.

Hyvällä ohjaamista ja hiukan iloakin lapsen elämään. Kiitos!

Omia työhuolia ei liioin tarvi lapsiin purkaa!

monen neuvot on kovin hyviä...
mie en huuda lapsilleni mutta ymmärrän että jotku niin tekee...
minulle on huudettu lapsena ja myös minun mieheni huutaa meillä lapsille kotona opetetulla mallilla...
joten mie nyt tässä suojelen jotenkin lapsia siltä niin etten ite huuda vaikka olenkin lasten kans 24/7 jo viidettä vuotta...
vain viikonloput on mies kotona... vanhin poikani on miltei 5 vuotias adhd poika joka todella kysyy hermoja...
jotenkin olen jo niin kiintynyt tähän poikaa et en ees osaa huutaa sille...
ja ajan saatossa olen saanukin sen jollain lailla tottelemaan.. tosin välillä kiristystä,uhkailua ja lahjontaa käyttämällä mut toimii kuiten ennen ei...
mutta taas huutava mieheni ei saa poikaan mitään otetta... ja poika huudatuttaa isäänsä tahallaan...

normaalit 3v poika ja 1,5v tyttö lapseni eivät kyllä tarvi ees kiristystä ja uhkailua huutamista vaan tottelevat ihan puhetta...
ja ne ei opi välillä tuhmalta isolta veljeltä ku joka kerta kertoo jokaiselle et se on väärin/tuhmaa...
pienemmät on meillä tosi ylpeitä ku heitä aina kehuu kilteydestä eikä niitä ees haluta olla tuhmia:)

kehuminen on minusta kaikkein paras vaihtoehto...
ei se heti toimi mut ajan kans...

mut lapsia on niin erilaisia...

justjustjust kirjoitti:

monen neuvot on kovin hyviä...
mie en huuda lapsilleni mutta ymmärrän että jotku niin tekee...
minulle on huudettu lapsena ja myös minun mieheni huutaa meillä lapsille kotona opetetulla mallilla...
joten mie nyt tässä suojelen jotenkin lapsia siltä niin etten ite huuda vaikka olenkin lasten kans 24/7 jo viidettä vuotta...
vain viikonloput on mies kotona... vanhin poikani on miltei 5 vuotias adhd poika joka todella kysyy hermoja...
jotenkin olen jo niin kiintynyt tähän poikaa et en ees osaa huutaa sille...
ja ajan saatossa olen saanukin sen jollain lailla tottelemaan.. tosin välillä kiristystä,uhkailua ja lahjontaa käyttämällä mut toimii kuiten ennen ei...
mutta taas huutava mieheni ei saa poikaan mitään otetta... ja poika huudatuttaa isäänsä tahallaan...

normaalit 3v poika ja 1,5v tyttö lapseni eivät kyllä tarvi ees kiristystä ja uhkailua huutamista vaan tottelevat ihan puhetta...
ja ne ei opi välillä tuhmalta isolta veljeltä ku joka kerta kertoo jokaiselle et se on väärin/tuhmaa...
pienemmät on meillä tosi ylpeitä ku heitä aina kehuu kilteydestä eikä niitä ees haluta olla tuhmia:)

kehuminen on minusta kaikkein paras vaihtoehto...
ei se heti toimi mut ajan kans...

mut lapsia on niin erilaisia...

Lue lisää

Eli jos et tee niin kuin minä nyt sanon, niin......mitä?

Kuulostaa pahemmalle kuin huutaminen.

Kiristystä? kirjoitti:

Eli jos et tee niin kuin minä nyt sanon, niin......mitä?

Kuulostaa pahemmalle kuin huutaminen.

esim. jos et tottele mitä äiti sanoo et saa katsoa televisiota, menetät kiltteystarran tälle päivälle, joudut sisäarestiin, ne on meillä varmaan nää yleisimmät uhkailu kiristykset.... enkä usko siitä niiden henkimaailman kärsivän mut pettymys on suuri ku rangastus kopsahtaa... ja muistaa ainaki hetken taas ainakin nyt ku ikää tullu hieman lisää...

kun satuttaa fyysisesti? Pitääkö häntä nipistää tai antaa tukkapöllyä, että hän oppii miltä toisen satuttaminen tuntuu?

Ei pieni lapsi ymmärrä mitä toisen aiheuttama kipu on ennenkuin hän kokee sen jollain tavalla itse, enkä suosittele, että vanhemmat sellaista lapselle opettaa.

miltä tuntuu kirjoitti:

kun satuttaa fyysisesti? Pitääkö häntä nipistää tai antaa tukkapöllyä, että hän oppii miltä toisen satuttaminen tuntuu?

Ei pieni lapsi ymmärrä mitä toisen aiheuttama kipu on ennenkuin hän kokee sen jollain tavalla itse, enkä suosittele, että vanhemmat sellaista lapselle opettaa.

Lue lisää

Joo kyllä lapsille noilla keskusteluilla ei sais huutaa?

Jos on omia lapsia niin väitän että varmaan huudatte!Varsinkin jos niitä on samanikäisä monta,tai
melkein samanikäisiä.

Joo varmaan pitäisi lahjoo lapset? Se varmaan onkin hyvä juttu sitten kun vanhenee tartee aina kalliinpaa...

Kyllä ne osaa narusta vedellä,jollette ole semmoista viellä kuullu..

No siis mä olen huutava äiti:( enkä ole siitä todellakaan ylpeä. Erottiin mieheni kanssa ja elän päälle 2 v kanssa. Olen itse luonteeltani todella tempperamenttinen ja mullakun menee mitta täyteen siis rupean huutamaan kun jossain armejassa. Sit kun olen sen suurimman raivoni saanut purettua, tulee todella pahamieli.. tiedän että ei saisi huutaa, mutta en saa sitä pois itsestäni. Kerran kokeilin noita kaikenlaisia menetelmiä.. polvistuin katsoin silmiin jne. ja päätin että en huudan vaan komennan. Paskanmarjat, vielä enemmän teki tuhojaan ja nauro päälle;(

Miten helvetissä joku voi vaan hyssytellä? en mä ainakaan. Itse olen kasvanut perheessä missä ei koskaan huudettu, ei tukistettu ei annettu selkäsaunaa.. no sit musta tuli koulukiusaaja.. sylin opettajien päälle, en käynyt koulua, murrosiässä ja vähän vanhempana varastin työkseni, olin joka viikonloppu putkassa, hakkasin poliiseja jne.

No nyt olen kuitenkin rauhottunut..mutta en mä tiiä oliko vika kasvatuksessa mutta koskaan mua ei kuritettu tein mä vaikka mitä. Ei se ole hyvä mun mielestä. Olen sanonut tästä vanhemmilleni, että miks ette koskaan kurittanu mua..käyttäydyin täysin sikamaisesti kaikkkia kohtaan enkä kunnioittanut ketään.

No onneks järkee on tullu päähän mutta, mä ainakin omalle pojalle pien kurin sanokoon kaikki tietävät neuvolatädit mitä tahansa. Paskat nakkaan niistä.

Niinpä...älä huuda lapselle mutta harva vanhempi se siinä onnistuu. Ihmettelen näitä juttuja täällä "itse en ole koskaan huutanut lapsilleni", "huutaminen on lapselle pahasta"... ja jne. Ei mikään lapsi satunnaisesta huutamisesta tai äidin pinnan katkeamisesta kieroon kasva. Enkä jaksa uskoa, että kenenkään vanhemman äänijänteet kestää koko aikaista huutamista. Se, että oppiiko lapsi mitään siitä, kun äiti pää punaisesna meuhkaa vai siitä, että asiallisesti ja tiukasti sanoo on jo sitten ihan eriasia. Mutta kyllä jokainen lapsi silloin tällöin huutamisen kestää.
Kannattaa vähän tarkkaila koska se oma pinna katkeaa ja menee huutamisen puolelle. Se on totta, että lapsi tottuu huutamiseen ja ei usko yhtään mitään. Vanhemman oma huono käytösmalli antaa lapselle ihan saman oikeuden.
Eikä näille lapsille (omia 5 kpl) nyt kauheasti tarvitse keuhkota, kun on perus hommat hallussa. Arjessa rytmi (nukkuminen, syöminen...), keskustelua, yhdessä oloa, arvostamista ja rakastamista, niin homma pyörii mielekkäästi eteenpäin.

"armeijan homma on asia erikseen"

Hyvä lisä huutamiseen on myös lapsen lyöminen! Olen äitinä 6v lyönyt lastani, eikä ole ekan kerran jälkeen enää käyttäytynyt huonosti. Kyhjöttää nurkassa vaan.

Jokin kasvatuksessa on pielessä silloin kun lapsi tottelee vasta, kun aikuinen HUUUUTAAA.
Moni on ratkaissuat asian huutamalla heti paikalla. Nopeuttaa toimintaa. Lapsikin oppii taipuvaiseksi ja nopeaksi. Miten keskinäiset välit sitten kehittyvät?
Liekö se viisain tapa?

Muistan itse ihailleeni setääni, joka kysyi kunnioittavasti serkultani, jaksaisiko hän vähän tulla auttamaan isää. Minun äitini olisi vastaavassa tilanteessa karjaissut: "Tule heti auttamaan minua!" vaikka aina olin kuuliainen ja tottelin heti.

Minä olin tottunut jatkuvaan ärjymiseen, mutta siitä seurasi kyllä, että aikuisena en juuri ollut missään tekemisissä äitini kanssa, koska hän ei tahtonut tavoistaan päästä. Hän oli oikeassa, minä väärässä. Hän ilmoitti miten asiat olivat, ja oli järkevintä aina olla samaa mieltä.

Myöhemmin en edes vastannut, kun hän esitti mielipiteensä asiasta kuin asiasta.
Mitä hän minun mielipiteelläni olisi tehnyt?

Tuolta saa lainaa pikavippilista.blogspot.com

Kyllä minusta huutamisella ja kunnon hakkaamisella on todella SUURI ERO. Minusta ei ole kovin kypsää väittää että äänen korottamisesta tai huutamisesta tulisi lapselle jotain traumoja..? No sinä olet ensimmäinen.

Kaikki eivät ole helppoja lapsia.

ei kokoajan huutaminen ei ole hyvästä.
mutta eiköhän sekin helpota kun yrittää rauhoitella itseään.

Huvikseen varmaan huusi?

"Nykyään minä olen myös agressiivinen ja jos joku tulee eteeni kun olen huonolla tuleella niin kyllä minä huudan. Ilman syytä."

Oot varmaan murrosiässä.

Meillä isä huusi ja oli pahalla tuulella aina. Nyt sama moodi on tarttunut itseeni ja siskooni. Sisko kierrättää samaa epidemiaa nyt omaan lapseensa.

Arvaa teenkö itse lapsia?

Minulla oli samanlainen äiti. Isona siskona kuuntelin sitä huutoa monen lapsen kohdalla ja tein päätöksen, että kunnioitan aikanaan omia lapsiani. On alentavaa karjua lapselle.
Hermot saattoivat joskus pamahtaa ja ääntä tuli korotettua, mutta silmitöntä huutamista en harrastanut koskaan.
Yleensä keskustelimme asioista silloin, kun ei ollut stressin uhkaa päällä. Pienien lapsien kanssa sovimme etukäteen käytöstavoista kylässä ja kaupassa, ja kotiin tultuamme kiitin aina hyvästä käytöksestä.
Koskaan ei minun tarvinnut seurata potkuraivaria kaupan karkkihyllyllä.

Sama teini-ikäisten kanssa. Elämänohjeita tipottain silloin tällöin ja kiitos herkässä.

-- kirjoitti:

Meillä isä huusi ja oli pahalla tuulella aina. Nyt sama moodi on tarttunut itseeni ja siskooni. Sisko kierrättää samaa epidemiaa nyt omaan lapseensa.

Arvaa teenkö itse lapsia?

Lue lisää

Juuri tuo asenne jatkaa huonoa käytöstä sukupolvesta toiseen. Traaginen marttyyri: "Nyt sama moodi on tarttunut itseeni..."
JOS kerran tunnistat, että käytöksesi on huonoa ja opittu huonon esimerkin mukaan, niin SINÄ olet se, joka asian pystyy korjaamaan.

Tiedätkös, minä tein pienenä lapsena päätöksia, kun huomasin vanhempieni äkäilevän ja ärsyyntyvän ihan turhasta, että noin en minä isona tee. Enkä tehnyt.

Mietin, mitä lupaan, ja jos en pystynyt lupaustani lunastamaan, selitin asian tarkkaan. Ikinä en syksyllä sanonut, että sitten kesällä tehdään sitä ja sitä. Ikinä en sanonut, että jos et nyt tottele, niin sitten et ikinä saa toivomaasi asiaa. Ikinä en sanonut, että minun lapsuudessani ei kukaan koskaan kiusannut ketään.

Ja varsinkin säästelin äänivarojani aina. Kun sitten joskus sain hepulin, niin sillä oli tosi vaikutus.
Mutta opin hyvin nuorena laskemaan kymmeneen ennen kuin avasin suuni tiukassa tilanteessa. Ivallinen hymy oli lapsuudessani hyvä valtti. Sain sillä aikaan paljon enemmän kuin huutamalla.

lol :D no kuitenki.. Saa huutaa, minulle on huudettu, läpsäisty tarpeen tullen ja EI TULE MITÄÄN TRAUMOJA -.- NYKYÄÄN NÄMÄ PULLAMÖSSÖ-VANHEMMAT ANTAVAT LAPSENSA TEHDÄ KAIKKEA! Huomaa kyllä että kenen lapset menestyy koulussa! itse olen 12-vuotias, ja kyllä on tehty selväksi että kasia ei tuoda kotiin! rakastan äitiäni ja olen kiitollinen hänelle kunnollisesta kasvatuksesta. On tullu tukkapöllyä ja luunappeja. 20 vuoden päästä suomella on todennäköisesti joku pullamössö hallitsija.... -.-"

12vee42234 kirjoitti:

lol :D no kuitenki.. Saa huutaa, minulle on huudettu, läpsäisty tarpeen tullen ja EI TULE MITÄÄN TRAUMOJA -.- NYKYÄÄN NÄMÄ PULLAMÖSSÖ-VANHEMMAT ANTAVAT LAPSENSA TEHDÄ KAIKKEA! Huomaa kyllä että kenen lapset menestyy koulussa! itse olen 12-vuotias, ja kyllä on tehty selväksi että kasia ei tuoda kotiin! rakastan äitiäni ja olen kiitollinen hänelle kunnollisesta kasvatuksesta. On tullu tukkapöllyä ja luunappeja. 20 vuoden päästä suomella on todennäköisesti joku pullamössö hallitsija.... -.-"

Lue lisää

"itse olen 12-vuotias, ja kyllä on tehty selväksi että kasia ei tuoda kotiin!"

Hienot vanhemmat sinulla kun ovat ehdollistaneet rakkautensa sinuun koulunumeroiden perusteella. Jos sinulla on tuuria niin huomaat myöhemmin elämässäsi rakastivatko he todella sinua vai sitä mitä sinä teit. Ehkäpä voit päätellä alentavasta suhtautumisesta muihin ihmisiin sen että vastaus on tekojen perusteella.