Kun lapsi on vielä aivan pieni, sanotaan 1-2vuotias, niin silloin juuri tapahtuu kaikkein tärkein kasvatusvaihe ja kontakti lapsen ja vanhemman välillä.
Laita koti sellaiseksi, että vältyt turhilta kielloilta.
Ja jos kiellät jostakin, niin selitä rauhallisesti, että miksi niin ei saa tehdä.
Puhu aina ystävällisesti ja kaunista puhekieltä käyttäen, vältä käyttämästä mitään "teho sanoja", sillä ne juuri puhumaan opetteleva lapsi poimii nopeasti käyttöönsä ja laukoo ne sitten vaikkapa anopille ja ihan väärällä hetkellä;)
Muista harkita tarkoin kieltosi, sillä kielto tulee viedä aina loppuun asti.
Näinkun toimit alusta saakka, niin lapsesi tottuu, että on turhaa alkaa huutamaan kielletyn asian perään, kun siitä ei ole mitään apua. Voit samalla kiinittää lapsen huomion johonkin muuhun. Sama pätee myöskin siihen,jos olet jotakin luvannut, niin pidä AINA lupauksesi.
Sanomattakkin selvää, että molempien vanhempien on aina toimittava samoin, eli ei niin, että toinen kieltää ja toinen lupaa, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, vaan lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, ja menettää luottamuksensa aikuisiin.
Näillä ohjeilla olen itse lapseni kasvattanut ja olut myöskin perhepäivä hoitajana hyvin tuloksin. Tärkeintä on se, että lapsi voi tuntea itsensä rakastetuksi ja turvalliseksi, kielloista huolimatta.
Laita koti sellaiseksi, että vältyt turhilta kielloilta.
Ja jos kiellät jostakin, niin selitä rauhallisesti, että miksi niin ei saa tehdä.
Puhu aina ystävällisesti ja kaunista puhekieltä käyttäen, vältä käyttämästä mitään "teho sanoja", sillä ne juuri puhumaan opetteleva lapsi poimii nopeasti käyttöönsä ja laukoo ne sitten vaikkapa anopille ja ihan väärällä hetkellä;)
Muista harkita tarkoin kieltosi, sillä kielto tulee viedä aina loppuun asti.
Näinkun toimit alusta saakka, niin lapsesi tottuu, että on turhaa alkaa huutamaan kielletyn asian perään, kun siitä ei ole mitään apua. Voit samalla kiinittää lapsen huomion johonkin muuhun. Sama pätee myöskin siihen,jos olet jotakin luvannut, niin pidä AINA lupauksesi.
Sanomattakkin selvää, että molempien vanhempien on aina toimittava samoin, eli ei niin, että toinen kieltää ja toinen lupaa, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, vaan lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, ja menettää luottamuksensa aikuisiin.
Näillä ohjeilla olen itse lapseni kasvattanut ja olut myöskin perhepäivä hoitajana hyvin tuloksin. Tärkeintä on se, että lapsi voi tuntea itsensä rakastetuksi ja turvalliseksi, kielloista huolimatta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Entä jos se 1-2v on jo mennyt ja olen tehnyt kaiken ihan päinvastoin. Voiko tilannetta enää korjata? Onko peli menetetetty?
asiallinen käyttäytyminen on aina ja kaiken ikäisenä se oikea tapa kasvattaa, alistamatta ja nujertamatta mitenkään lapsen itsetuntoa. Lapsikin on pieni ihminen ja sellaisena häntä tulee kunnioittaa ja kohdella alusta saakka.
Jatkuva juttelu ja asioista puhuminen on hyvä tapa kasvatuksessa. Katsoa yhdessä tv:tä ja miettiä olisiko itse tehnyt noin vain olisiko kannattanut ajatella ensin, tai kun asiat luistavat, kiitellään tarinan henkilöiden neuvokkuutta. Lapsilla on selkeät mielipiteet monissa asioissa. Niitä pitää kunnioittaa ja muistaa itsekin, että lapsi kokee kaiken syvästi ja muistaa.
Leikkien avulla lapsen itsetunto kehittyy ja hän alkaa "osata". Kiittää pitää.
Vielä muutama vuosikymmen sitten lapsen kiittäminen oli huonoa kasvatusta, koska lapsi meni pilalle ja ylpistyi ja alkoi muka pitää itseään parempana kuin onkaan.
Onneksi siitä on nyt päästy. Jokainen kaipaa hyväksyntää, mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Virheen tapahtuessa pitää siitä huomauttaa ja muistuttaa miten asia oikeasti tehdään ja tapahtuu.
Uhmaikähän on jokaisella lapsella. Se on aikuisille kasvun paikka myös. Eipä kannata unohtaa sitä. Kasvatus on molemminpuolista vuorovaikutusta. Kasvatus ei ole "peliä".