Kerron tarinaa vähän erilaisesta näkökulmasta. Minä (21v) ja veljeni (18v) olemme isämme äidin, mummimme (72v) ainoat lapsenlapset ja olen vuosien varrella epäillyt, että mummi ei pidä meitä tasavertaisina ja oon nyt vihdoin saanut epäilyilleni jotain pohjaa. Mummi myös on pitänyt äitiä käytöksestä päätellen aina huonompana ja alempiarvoisena ihmisenä, jota äiti ei todellakaan ole!
Tässä vähän esimerkkejä
Kun yläasteen jälkeen piti päättää jatkokoulutuksesta, valitsin ammattikoulun. Juttelin mummin kanssa puhelimessa ja kun sanoin, että menen amikseen niin mummi parahti luurin toisessa päässä itkuun ja voivotteli että "Eihän sieltä tule edes ylioppilaita, äitiskö sut sinne pakotti menemään?"
Pari vuotta tapahtuneen jälkeen kun olin amiksessa, veli vielä yläasteella, oltiin päivällisellä mummilla ja keskusteltiin koulunkäynnistä. Veli jutteli että koulussa tulee sellasia vitosia ja kutosia, mummi ei evää heilauttanut ja oli vaan että "jaajaa", kun sanoin, että itsekin saan nelosia ja vitosia niin siitäkö mummi hepulin sai ja melkein itkuun parahti. Huomautin tosin, että ammattikoulussa asteikko on 1-5.
Veljeni asuu vielä isämme luona ja kerran n. vuosi sitten mummin ollessa yökylässä heillä (asuu toisessa kaupungissa), kuulin aamulla vahingossa mummin puhelun miesystävälleen toisesta huoneesta, kun mummi tod näk luuli olevansa kämpässä yksin (isä töissä, veli koulussa). Mummi höpisi jotain tyyliin "Epäilen että toi poika on vähän väärillä jäljillä, isänsä piti heittää sen aamulla kouluun, mutta sano menevänsä kaverin kyydillä. Vähän luulen, ettei se käy siellä koulussa ollenkaan, kotiinkin tuli eilen vasta yömyöhään" No, veljeni on menevää sorttia, niinhän tossa iässä kai kuuluukin ja kavereilla oli sillon jo ajokortteja ja autoja ja muuta? Nykyään veljeni on ammattikoulussa ja koulumenestys on parantunut reilusti yläasteajoista.
Paras tuli ehkä pari päivää joulun jälkeen, kun mummi soitti minulle pienessä humalassa ja kyseli, mitä pidin joululahjoista, huomauttipa vielä, että veljellei ei antanut MITÄÄN. Loukkaannuin tosi kovasti, enkä ole tuon jälkeen muistaakseni puhunut mummille puhelimessa, jos soittaa, en vastaa. Veljelle ei ole tietenkään ikinä soittanut, se kyllä vastais mielellään. En usko että pikkuveli on edes miettinyt, miksei mummi antanut lahjaa, en kehdannut kysyä, että mitäs sä sait mummilta.
Tosiaan, pahotin tosta puhelusta mieleni ja viimeviikolla kun äitini oli meillä käymässä, mainitsin sille asiasta. Äiti mietti vaan että miks mummi edes mulle tollasia juoruili ja totes hetken hiljaisuuden jälkeen että, sellanen se on aina ollut veljeä kohtaan.
Herättääkö jotain keskustelua tällänen aihe? Mitä mieltä ootte tosta, etten oo vastannut mummille? Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, mutta haluan kostaa jollain tavalla, ehkä tällänen parin kuukauden jääkausi auttaa? Taidan soittaa mummille huomenna.
Tässä vähän esimerkkejä
Kun yläasteen jälkeen piti päättää jatkokoulutuksesta, valitsin ammattikoulun. Juttelin mummin kanssa puhelimessa ja kun sanoin, että menen amikseen niin mummi parahti luurin toisessa päässä itkuun ja voivotteli että "Eihän sieltä tule edes ylioppilaita, äitiskö sut sinne pakotti menemään?"
Pari vuotta tapahtuneen jälkeen kun olin amiksessa, veli vielä yläasteella, oltiin päivällisellä mummilla ja keskusteltiin koulunkäynnistä. Veli jutteli että koulussa tulee sellasia vitosia ja kutosia, mummi ei evää heilauttanut ja oli vaan että "jaajaa", kun sanoin, että itsekin saan nelosia ja vitosia niin siitäkö mummi hepulin sai ja melkein itkuun parahti. Huomautin tosin, että ammattikoulussa asteikko on 1-5.
Veljeni asuu vielä isämme luona ja kerran n. vuosi sitten mummin ollessa yökylässä heillä (asuu toisessa kaupungissa), kuulin aamulla vahingossa mummin puhelun miesystävälleen toisesta huoneesta, kun mummi tod näk luuli olevansa kämpässä yksin (isä töissä, veli koulussa). Mummi höpisi jotain tyyliin "Epäilen että toi poika on vähän väärillä jäljillä, isänsä piti heittää sen aamulla kouluun, mutta sano menevänsä kaverin kyydillä. Vähän luulen, ettei se käy siellä koulussa ollenkaan, kotiinkin tuli eilen vasta yömyöhään" No, veljeni on menevää sorttia, niinhän tossa iässä kai kuuluukin ja kavereilla oli sillon jo ajokortteja ja autoja ja muuta? Nykyään veljeni on ammattikoulussa ja koulumenestys on parantunut reilusti yläasteajoista.
Paras tuli ehkä pari päivää joulun jälkeen, kun mummi soitti minulle pienessä humalassa ja kyseli, mitä pidin joululahjoista, huomauttipa vielä, että veljellei ei antanut MITÄÄN. Loukkaannuin tosi kovasti, enkä ole tuon jälkeen muistaakseni puhunut mummille puhelimessa, jos soittaa, en vastaa. Veljelle ei ole tietenkään ikinä soittanut, se kyllä vastais mielellään. En usko että pikkuveli on edes miettinyt, miksei mummi antanut lahjaa, en kehdannut kysyä, että mitäs sä sait mummilta.
Tosiaan, pahotin tosta puhelusta mieleni ja viimeviikolla kun äitini oli meillä käymässä, mainitsin sille asiasta. Äiti mietti vaan että miks mummi edes mulle tollasia juoruili ja totes hetken hiljaisuuden jälkeen että, sellanen se on aina ollut veljeä kohtaan.
Herättääkö jotain keskustelua tällänen aihe? Mitä mieltä ootte tosta, etten oo vastannut mummille? Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, mutta haluan kostaa jollain tavalla, ehkä tällänen parin kuukauden jääkausi auttaa? Taidan soittaa mummille huomenna.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet?
21 vuotias!
AP: mitäpä jos aikuisena ihmisenä lopettaisit moisten asioiden miettimisen
Jätä mummisi ja veljesi elämän miettiminen, ja ala keksittymään ihan omaan elämään. Sinullahan menee hirveästi hetkiä hukkaan ihan vain murehtimalla jonkun toisen tekoja ja sanoja.