Heippa!!
Elikkä itselläni on tilanne että olen raskaana ihan alkuvaiheessa ja kuten otsikosta voi päätellä lapsen isä ei ole maisemissa. Minua pelottaa ajatus abortista mutta myös ajatus yksinhuoltajuudesta :( Onko täällä muita joilla on ollut sama tilanne, miten olette pärjänneet yksin lapsen kanssa ja miten teitä on kohdeltu ns. yksin odottajina?
Elikkä itselläni on tilanne että olen raskaana ihan alkuvaiheessa ja kuten otsikosta voi päätellä lapsen isä ei ole maisemissa. Minua pelottaa ajatus abortista mutta myös ajatus yksinhuoltajuudesta :( Onko täällä muita joilla on ollut sama tilanne, miten olette pärjänneet yksin lapsen kanssa ja miten teitä on kohdeltu ns. yksin odottajina?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksinhuoltajien liitosta voit hakea apua, neuvoja ja tukea yksinodottamiseen, käy tutustumassa netissä yyl.fi. Yksinhuoltajana kaikki apu ja tuki on varmasti tervetullutta :)
Hei, itse olen myös yksin odottava ja tokihan se vähän jännittää, mutta kyllä siitä selviää:) Mua on kyllä kohdeltu mielestäni ainakin ihan normaalisti eikä kukaan ole ruvenut mitään kyselemään:)
Täytynee käydä tutustumassa kyseisiin nettisivuihin :) Niin no nykypäivänä yksinodotus yms. on aika yleistäkin.. Mutta pelottaa silti kamalasti enkä ole vieläkään päättänyt mitä teen.
Olen myös yksin odottaja. Raskauden keskeytys ei käynyt mielessäkään vaikka lapsen isä ei kuvioissa olekaan. Tukea olen saanut perheeltä ja ystäviltä eikä kukaan ole paheksunut päätöstäni. Joidenkin kysellessä lapsen isää olen vastannut reippaasti että minä aion itse olla lapselleni sekä isä että äiti =) Siihen on kyselyt loppuneet. Tottakai jännittää että miten arki lähtee lapsen ja koiran kanssa kulkemaan, mutta olen varma että sisulla siitä selviää :D Nyt rv 23 menossa, eli heinäkuussa on pojan odotettu syntymäpäivä
Olin yksin heti raskauden alusta lähtien. Odotus sujui hyvin enkä kohdannut missään vaiheessa mitään kummallista kohtelua eikä kukaan voivotellut tai kauhistellut. Neuvolasta sain kovasti tukea ja siellä antoivat myös ohjeita yksinhuoltajien liitoista jne. ja tarjosivat tukihenkilöä, joka oli myös odottanut yksin.
Sairaalassakin suhtautuivat luonnollisesti tilanteeseeni, kun näkivät papereistani, ettei isä ole tekemisissä.
Nyt lapsi on jo yli puolivuotias ja hyvin on mennyt. Tukiverkkoa onneksi löytyy, niin saan välillä levätä. Voisin sanoa, että kuvittelin yksin lapsen kanssa olemisen olevan paljon rankempaa. Toki tulee huonojakin hetkiä, mutta enimmäkseen arki sujuu mukavasti.
Minä olen myös alusta asti odottanut yksin. Nyt menossa viimeinen kolmannes. Ihan hyvää kohtelua olen saanut joka paikassa. Olen pieneltä paikkakunnalta ja täällä neuvolassa ei ole osattu mitään erityistukea yksinodottavalle antaa, mutta hyvin on silti suhtauduttu.
Kaikki järjestyy, usko vaan :-)