Olen 35 vuotias nainen, 4 lapsen äiti. Sain kesällä ensimmäisen paniikkikohtausen kun salama kirkkaalta taivaalta, jouduinkin ambulanssilla sairaalaan...henkeä ahdisti, pyörrytti, jalat ei kantaneet, tärisin ja rintaan sattui. Sairaalassa tätä luultiin auringonpistokseksi. Kohtaus toistui lievenpänä parin päivän päästä. Sain lääkkeeksi opamoxia, jota olen puolikkaan tarvittaessa ottanut. Myöhemmin syksyllä lääkäri määräsi citalopramin 20mg, alku oli vaikeaa ja kaikki sivuoireet vaivasivat, sitten olo helpottuikin. Nyt olen ruennut saamaan yöllä tai aikaisin aamulla kohtauksen jossa hartioissa ja käsissä tuntuu polttelua, vapisuttaa ja iskee kamala ahdistunut olotila, opamoxikaan ei auta. Onkohan minulla oikea lääkitys? Olo ei aina helpotu vaikka miten positiivisesti ajattelee että kohta helpottaa, rintaan sattuu myös samalla. Kärsinköhän nyt loppuikäni tästä sairaudesta, vai helpottaako joskus...? Tein elämäntapa remontinkin tämän myötä, rupesin lenkkeilemään ja jätin alkotuotteetkin kokonaan pois. Voi kun jo helpottaisi, tahtoisin niin normaalin olotilan takaisin...Rakastan elämää!
Paniikkihäiriö:(
riipukka
491443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
lääkitys vie kokonaan kohtauksia pois.
Kukaan ei osaa sanoa tulevaisuudesta, itselläni ollut ph n. 25 v, välillä voin paremmin, välillä huonommin. Luultavimmin tämä sairaus kulkee rinnallani koko elämäni ajan. Olen hyväksynyt asian jo vuosia sitten.
Hei!
Haluan rohkaista sinua!
Minulla oireita tuli lapsen synnyttyä. Luulin, että en pääsisi ikinä enää "normaaliksi". Toisin kävi :) Olen ollut yli 10 vuotta ilman kovia oireita! minulle ei ehditty edes lääkitystä aloittaa vaan annoin ajan hoitaa. Toki on oireita ollut lieviä sen jälkeenkin, muttei ne ole päässyt kunnolla päälle. Oireet on vain tuntuneet levottomuutena selässä. Oireet oli tosi pahat silloin aikoinaan. Nykyään jos on stressiä, niin hellitän heti. En vaadi enää itseltäni jaksamista. Olen ollut täydellisyyden tavoittelija ja vasta nyt nelikymppisenä olen oppinut ottamaan rennosti. Tiedostan, että stressi voi laukaista taas oireet, joten kuuntelen kehoani ja mieltäni.
Eli toivoa on! Jos sulla ei ole edes pitkää historiaa esim lapsuudesta tai nuoruudesta lähtien ph oireita, niin katsoisin, että jos saat lääkkeet toimimaan ja parhaimmassa tapauksessa terapiaa, niin enpä uskoisi kroonistuvan. Olen hyvä esimerkki siitä, että voi elää jopa ilman lääkitystä oireetonta elämää. Toivon sinulle samaa tulevaisuudessa! Hoida itseäsi kuuntelemalla itseäsi. Ole armollinen. Onko jokin stressitekijä mikä mielestäsi laukaisi ph:n?
Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoista kevättä!! T: kolmen äiti
Jotenkin riipaisi mua kovin läheltä. Minulla paniikkihäiriö on uusi tuttavuus. Olen kärsinyt vasta muutaman viikon.Tosin olisin halunnut, kuten me kaikki, jäädä kokonaan tutustumatta tähän sairauteen. Minulla sama lääkitys. Olen syönyt lääkettä vasta muutaman päivän ja sivuoireet vaivaavat. Odotan päivää, jolloin helpottaa. Opamoxin avulla olen jotenkuten pystynyt hoitamaan työni. Totesin myös lääkärille, että haluan entisen normaalin olon takaisin. Kaikkea kivaa olisi tiedossa, mutta en tiedä pystynkö mihinkään :(
Kiitos vastauksistanne, oli ihana lukea jo näin pian:) Sain kesäisen kohtaukseni tosiaan yllättäen, mutta edellinen ilta oli ollut melko alkoholi pitoinen mieheni ja ystävieni kanssa, ja luulinkin ensin potevani vain krapulaa. Oireet pahenivatkin sitten tuntien kuluessa ja tosiaan ambulanssiinkaan en voinut edes itse kävellä. Rupesin hoitamaan itseäni tämän jälkeen, mitä terveellisemmin ollut sitä enempi "vikoja" löytynyt. Kärsin pahoista migreeni kohtauksista välistä, ja kesän jälkeen vatsaoireista: ripulia ja huono vointisuutta, tähystettiin josta ei kuitenkaan sen kummempaa löytynyt. Olen laihtunutki n.-17kg yhdeksässä kuukaudessa. Kaikki asiat pitäisi olla tosi hyvin, mies on tukenut valtavasti, viihdyn töissäni jne. mutta olo on vain jotenkin ahdistava välillä. Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotakin, niin ei ajattele oloaan...Vaivastani en oikein voi jutella kenellekkään, tai juttelen lähimmilleni, mutta he eivät tietenkään ymmärrä tunnetta kun eivät sitä ole itse kokeneet. Täältä olen lukenut paniikkihäiriöstä kesästä asti ja nyt rohkaistuin itse kirjoittamaan. Eilen aamulla purskahdin ihan itkemään yön oltua tosi vaikea kaikkine oireineen, eikä opamoxikaan (15mg) tuntunut auttavan:( Kesää odottelen ja toivossa elän...jospa se tästä.
Miten kauan teillä on mennyt ennenkuin lääkkeet ovat alkaneet vaikuttamaan? Odottavan aika on pitkä.... Olen tosiaankin käyttänyt lääkettä vasta muutaman päivän ja olo yhtä tuskaa. Tulee pitkä pari viikkonen, kun apteekissa sanoivat, että lääke alkaa aikaisintaan vaikuttaa muutaman viikon kuluttua. Pakko oli tänäänkin turvautua Opamoxiin, että sain työt hoidettua.
Minulla meni noin kaksi viikkoa ennen kun kamalat sivuoireet ja oksettava olo pikkuhiljaa hävisi. Jouduin myös turvautumaan opamoxiin useammin. Mutta nytkin on tosiaan viikkoja että olo ei ole paras mahdollinen, äskenkin lenkin jälkeen turvauduin puolikkaaseen opamoxiin, viluttaa ja pakottaa paikkoja ja on flunssaiset oireetkin mutta toisaalta päässä tuntuu epätodellinen olo? Huomaan tosiaan että nyt vapaalla ollut vaikeampaa...Voi miten helpottavaa lukea muidenkin kokemuksia:)
Se vain ihmetyttää että useita kuukausia jo lääkettä syönyt, niin tulee tällaisia kausia että ahdistaa tosiaan. Onko lääkkeet sittenkäät oikeat...?
Toivottavsti jaksat odottaa lääkkeen vaikutuksen, tiedän kokemuksesta että pari viikkoa oli suorastaan helvettiä! Kerrohan kuulumisia.
Hengissä ollaan... Nyt muutamana päivänä olo on jo helpottunut hieman, mutta puolikkaan opamoxia olen ottanut, kun pelottaa mennä ihmisten ilmoille, kun pelkään edelleen , että tulee yhtäkkiä huono olo. Pari päivää sitten yöllä heräsin huonoon oloon ja oli pakko turvautua opamoxiin, että sain lopun yötä nukuttua. Päivä olikin sitten kauhea. Olen ottanut puolikkaan lääkkeen tähän asti, huomenna pitäisi nostaa annostusta kokonaiseen. Pelottaa. Oliko sulla näin? Jos oli, tuliko "lisää" oireita, kun lääkettä lisättiin? Tosi kivaa ja helpottavaa, kun saa vaihdella kuulumisia, jonkun kanssa jolla ollut samoja ongelmia.
Olen kärsinyt 15 vuotta paniikkihäiriöstä, alussa mulla oli jotain lääkitystäkin, mutta jätin ne pois. Sitten aloin ikäänkuin puhumaan itseäni ympäri kohtauksesta. Esim kaupassa ajattelin ettei minulla ole sydänkohtausta vaikka sydän hulluna pamppailikin. Ja kun tunsin pyörryttävää oloa, ajattelin et mitä sitte jos pyörryn, ei olis maailmassa eka kerta. Eli mitätöin tuntemukset.
Toki tämäkin on raskas tapa selviytyä ja kohtauksen jälkeen olenkin aivan poikki.
Nyt on kuvioissa taas masennus ja sekamuotoinen ahdistuskin, eli syön lääkkeitä. Paniikkiin ne ei kuitenkaan auta.
Hei millariina:)
minäkin otin alkuun puolikkaan pillerin, sitten viikon kuluttua kokonaisen. Olo oli aika kamala, muttei kestänyt kauan annoskoon nostamisen jälkeen, ehkä pari päivää...Minustakin mukava kun vastasit viestiin ja sai vaihtaa kokemuksia, ei oikein ole kenen kanssa ph:sta puhua, ja kysyä jos jotain tulee mieleen. Minäkin muutaman kerran tässä yöllä herännyt huonoon oloon, tai olo tullut juuri ennen nukahtamista...siinä pakko pilleripurkille hipsiä että saisi nukuttua! Oksentanut en koskaan ole kuvottava tunne on kylläkin ja alkaa ahdistamaan:( Tein äsken yksinäni päivän reissun kaupungille, enkä ajatellut koko asiaa, mukavaa oli! Lääkkeet oli kyllä käsilaukussa mukana...
On näköjään välillä helpompaa ja sitten taas enempi ajatukset pyörivät olotilassa, elämä on, on vain yritettävä tsempata! Kirjoitellaan:)
Hei Riipukka! Mites sulla menee? Olen edelleen jatkanut puolikkaalla pillerillä, sillä keskustelin lääkärin kanssa puhelimessa (soitin verikokeen tuloksista) miten mua pelottaa siirtyä kokonaiseen. Lääkäri sanoikin, että odota viikonloppuun ja aloita vasta sitten. No nyt on viikonloppu, mutta en voinut ottaa eilenkään, koska piti hoitaa asioita kaupungilla ja pelkäsinkin, että en olisi pystynyt. Mulla on ollut aika hyvä olo muutama päivä, mutta eilen illalla taas huimasi. Tänään olenkin ollut vaan kotosalla lasten kanssa, enkä ole joutunut turvautumaan Opamoxiin. Kirjoittelitkin aikaisemmin, että olet alkanut hoitaa kuntoasi ja käymään lenkillä. Minulla taas on käynyt päinvastoin. Kävin jumpaamassa ahkerasti, mutta nyt en ole uskaltautunut jumppaamaan muutamaan viikkoon, sillä pelkään , että mulle tulee huono olo siellä kesken kaiken. Pelkään siksi, koska viime kerralla kun olin jumpassa, mulle tuli huono olo ja huimasi. Huimaus pysyikin poissa jo reilun viikon, mutta eilen taas alkoi :( Hienoa, että olet voinut viettää onnistuneen päivän kaupungilla ja nauttinut siitä. Lääkkeitä kannan minäkin koko ajan mukanani. Varoiksi. Mutta kuten lääkärikin totesi, että pilleri takataskussa jo helpottaa oloa, kun tietää, että tarvittaessa apu on lähellä ;)
oireita teille on tullut aloituksen yhteydessä???? onkohan todella raju väsymys ja mielialan lasku alkuun normaalia??
Mukava kuulla taas Millariina! Ihan kun ystävälle kirjoittaisi:)
Meillä oli eilen rippijuhlat, menivät oikein kivasti, olokin oli hyvä! Tänä aamuna heräsin sitten karmeaan migreeniin...ei oikein täsmälääkekkään tehonnut:(
Minulla on ollut kuluvana talvena ja keväänä päänsäryt oikea riesa, joita on hoidettu hieromalla, akupunktiolla jne. nyt viime viikko ollut melko kivulista taas. Joka taas aiheuttaa paniikkioireita...tekee ahdistavaa oloa ja pelkoa kun kipu on kova, ja monena päivänä.
Minullakin välillä olo ettei koko paniikkihäiriötä muista, mutta sitten useamman päivän voi potea pyörrytystä ja huonoa oloa:(
En minäkään ohjatussa liikunnassa käy, lenkkeilen sauvojen kera ja välillä koiran tai siskon, ja uimassa käymme koko perhe.
Loppu viikolla taas päivä kaupungilla...menen fysioterapiaan jonka jälkeen saan nauttia
vähän shoppailusta:) Minä kun sain lääkkeet syksyllä, lääkäri määräsi viikon puolikasta ja sitten aloittaa kokonaisella, enkä ollut häneen yhteydessä tämän jälkeen. Eli aloin vain kokonaisen kylmän viileästi! Parissa päivässä helpottikin kummasti, mutta ei näköjään oireettomaksi kokonaan saa vaikka jo useita kuukausia lääkkeitä syönytkin. Opamoxi hyvä apu, ja uusin kyllä reseptin kun loppuvat:) Tietää että jonkinlainen turva matkassa. Minulla tulee kotonakin kumma olo jos on tullakseen, joten en rajoita ihmisten ilmoillakaan käyntiä vaan liikuskelen ihan normaalisti!
Aurinkoista päivän jatkoa ja kirjoitellaan väliaikatietoja:D Ihanaa tietää ettei ole yksin...
Hei oinas!
Minä olisin voinut nukkua päivät pitkät, se oli ihan käsittämätöntä ja pelottavaakin kun silmät ei vai pysyneet auki! Ja mielialakin heitteli rajusti, jonka takia lääkäri kehoittikin syömään opamoxia tukena aloitukseen. Onneksi oireet alkoivat helpottaa parissa viikossa...Jaksa vain tsempata ja ajattele positiivisesti ettei se ikuisuutta kestä! Kaikkea hyvää kevääseesi:)
Moikka riipukka!
Jee, mää oon nyt käynyt pari kertaa jumpassa. Ihan hyvin meni. Mulla on työkaveri ollut tukena ja tsemppaamassa. Toivottavasti tästä alkais uusi "jumppakausi".
Kirjoitit , että olet syönyt lääkkeitä syksystä asti, niin millasen reseptin oot saanut? Ajattelin vaan, kun mulle lääkäri kirjoitti vain lääkkeen kahdeksi kuukaudeksi. Sitten tarttis mennä lääkärille. Sanoi, että yleislääkäri riittää, (Kävin siis sisätautilääkärillä), mutta hakeudun kyllä jollekin alan spesialistille, niin tiedän ainakin saavani kunnon tietoa. Nuo lääkket kyllä tosiaankin nukuttavat. Otan lääkkeen illalla ja olen valmis menemään samaan aikaan nukkumaan kuin lapset :). Kevättä odotellessa vaihdellaan kuulumisia.
Heippa millariina:)
Kiva kuulla että olet taas jumppaillut!
Minäkin sain aliksi lääkkeet kolmeksi kuukaudeksi: Citalopram nimisiä. Mutta sitten oli lääkäri aika ja hän kirjoitti vuoden reseptin, sanoi että kerta olo parempi ei haittaakaan ole, eivät tee riippuvaiseksi, vaikka lopetuskin on kuulema tosi rankkaa ja tehtävä mahdollisimman hitaasti.
Minä kärsinyt valtavista aamupäänsäryistä, alkavat jo aamuyöstä ja jatkuvat ainakin puolille päivin...lääkkeet tepsivät tosi huonosti (panacod) ja joudunkin pari ottamaan pienin väliajoin:( Aamupäivä menee lepäillessä, ja harmittaakin tämän vielä kotona olevan kuopuksen takia, kun en jaksa oikein mitään. ( 3 lasta käy jo koulua) Nyt olen jo tosiaan huolissani tästä kivusta ja menenkin tänään iltapäivällä lääkärille. Saavat kyllä kunnolla tutkia ja vaikka kuvata ettei mitään ikävää ja yllättävää löydy, en jaksa enää migreeninäkään pitää. Tänä aamuna olinkin tosi kipeä ja siinä menikin jo itkeä tihrustaessa kun olo niin huono ja ei tiedä mikä vaivaa...No jospa tänään apua lääkäriltä saisin? Minä muuten otan lääkkeen aamulla, eivät enää väsytä, ensimmäiset pari viikkoa kyllä!
Kirjoitellaan kuulumisia, mukavaa oli kuulla sinusta:) Minkäikäinen muuten olet, jos saa naiselta kysyä? :) Tunnut vain jo niin tuttavalta! terveisin: Riipukka
Täällä on 43 nainen ja 10v kärsinyt paniikista ja ei oo täysin poistunut mulla on lääkkeenä seroxat 40mg ja xanor 0.5mg tarvittaessa 3-4 kertaa päivässä. Tuttuja juttuja nuo on väliin on ihan poikki ja välil ei muista koko tautii. mut älkää lopettako lääkkeitä ne oireet palaa takasi ja pahempina.Mut nyt pitää hakee likka koulusta. Onko teil sekoomisen pelkoi ja kaikki kauhukuvii myös ne vasta kamalii on??
Hei riipukka!
Ikäviä nuo sun päänsäryt. Onko mitään selvinnyt? Toivottavasti kaikki hyvin. On se kumma tuo ihmisen mieli, kun jostain sattuu, niin aina alkaa kuvittelemaan vaikka mitä kummallisuuksia.
Mulla on ollut suht hyvä olo. Välillä pitää vaan sellasta huimausta. Mut mun työ rasittaa niskoja ja monesti mun huimaus on johtunut just niskoista. Kun on käynyt hierojalla, olo helpottuu hetkeksi. Minäkin pienessä mielessä olen kuvitellut huimauksen johtuvan vaikka mistä. Heti kun ajattelenkin tota huimausta niin eikös ala keinuttamaan entistä enemmän.
ps. Olen syksyllä täyttänyt 40. Sitä paitsi mulla on ikäkriisi ;) Niin kauan menetteli, kun ikä alkoi kolmosella, mutta nyt tuntuu hmmm..miten sen nyt sanois, no hirvittävän vanhalta.
Kokeilkaa jogaa tai muuta elmistöä rentouttavaa kehon harjoitusta. Se saattaa auttaa.
Heips millariina!
Kävin lääkärillä, joka sanoi säryn olevan jännitys/stressi särkyä? Ihmettelen sitä koska elämäntilanne on kyllä ihan hyvä tällä hetkellä jne. Kysyin että miten pitkään voin kuunnella tätä särkyä, ennen lääkärille uudestaan tuloa, sanoi että vaikka maailman tappiin jos ei ilmene uusia oireita! Herraisä, minähän tulen hulluksi jos särky vain tällaisena jatkuu...antoi uutta lääkettä: naprometin 500mg ja kehoitti olla ottamatta panacoddia. No lääke ei tosiaan tepsinyt, sain vain mahan kipeäksi ja jouduin ottamaan vielä panacodin:( Ei sairaslomaa, eikä ohjeita miten saisin tämän kivun pois?!? Tänä aamuna soitin terkalle ja vaadin saada edes sairaslomaa, jonka antoivat nyt pyhien ajaksi...? Jos tämä on jotain stressiperäistä tms eikö sitä sitten pitäisi saada vähän enemmän! Olen tällä hetkellä tosi kyllästynyt moiseen lääkäriin ja koko särkyyn!!! Joudun varmaan vielä yksityiselle aikaa varata...eihän tämä voi näin jatkua? Kehoitti sitten vaikka soittamaan ambulanssin jos tarve vaatii ja uusia oireita ilmenee, niitä ei tietenkään kertonut etten rupea odottamaan kuulema. Enpä tiedä itkeäkkö vai nauraa...Tilasin ajan sitten hierojalle jonka sain ensi viikolle:) Mitenhän tämän tyypin päänsärkyä oikein hoidetaan, kysympähän vain kun ei lääkärikään neuvonut? Onneksi on opamoxit kun oikein alkaa ahdistamaan;D Niistäkin tämä kyseinen mies sanoi että elä vain kipuun ota, ota sitten kivun tuomaan ahdistukseen...jumankekka mikä mies!
Että tämmöistä tällä kertaa...Täytän muuten tänään aprillipäivänä 35 vuotta:) Joka ei ole pilaa! aurinkokin ihanasti paistaa mutta ei näin päätautisena oikein hyvää tee:(
Etkä ole mikään vanha vielä...tytönhupakoitahan tässä vielä ollaan kaikkine vaivoinemme;D Kirjoittele!
Kyllähän sitä sekoamisen pelkokin mukana kulkee kun oikein ahdistaa, muttei munulla ainakaan mitään kauhukuvia ole:)
Oih. Paljon Onnea ja voimahalit. Ehkä sun päänsäryt helpottaa, kun tulee kesä ja kärpäset ja lämmintä. Niitä odotellessa, kirjoittelemisiin.
Ei mullakaan oo ollut sekoamisen pelkoa, kuoleman pelkoa eikä myöskään mitään kauhukuvia.
On jo onneksi helpompia särkyjä ollutkin, ei tunnu että täytyy pitää kaksin käsin päästä kiinni:) Kiitos halista ja onnitteluista!
Pääsiäisen sai olla ilman kellon aamuista pirinää ja illan töitä ihan rauhassa, ehkä se lääkäri ei ollutkaan ihan huuhaa...? Menen tänään kampaajalle ja loppuviikolla hierojalle, eli mukavaa tiedossa. Lumet sulaa kohisten ja aurinko jo lämmittää:) Ainut stressaava asia onkin kaikki pöly mikä sisällä näkyy auringon paistaessa ja ne iänikuiset ikkunat;) No jospa ne pikkuhiljaa hommatkin tulee tehtyä kun ei ota liikaa hommaa samalle päivälle!
Olin ukkoni kanssa pääsiäisenä yön hotellissa ja vietimme kiirettömän vuorokauden käymällä vähän ostoksilla, kahvitellen ja syömällä hyvin, se jos mikä teki terää!
Ei ollut illalla lapsia hihan suussa naukumassa, että joko mennään äiti nukkumaan ja lukemaan satu, katsoinkin telkkaria yöllä niin myöhään kun silmät pysyi auki;D
Tuollaiset hotelli öitä pitäisi järjestää useamminkin!
Aurinkoa huhtikuuhusi ja kesän odotukseen:) Kirjoitellaan!
riipukka!! Minäkin olen 35-vuotias neljän lapsen äiti :) Tänään on syntymäpäiväni! 6.4..eli tänään tuli tuo 35v mittariin. Minä en niinkään kärsi paniikkihäiriöistä..tai no, kyllä niitä paniikin oireitakin välillä on, kun on ahdistava olla. Keskivaikea masennus ja sekamuotoinen ahdistus ovat minun diagnoosini. Lääkkeitä mulla on kokeiltu jos jonkunlaista. Toisista tulee niin pahat fyysiset haittavaikutukset(sydämmen tykytys, ummetus ym), etten ole voinut niitä käytää. Tästä ei ole kauaa kuin lääkäri määräsi minulle sepramia. On kuulemma halpa ja hyvä lääke ja eräs ystävänikin syö sitä hyvin tuloksin. Toiveikkaana aloitin ks. lääkkeen, mutta paria viikkoa kauempaa en syönyt sitä. Annos oli koko tuon ajan vain 10mg. Fyysiset haitat, kuten väsymyksen, voimattomuuden olisin sietänyt, kun ne olisi varmaan mennyt käytön jatkuessa ohi, mutta syy miksi jätin leikin kesken, oli se että lääke vei minulta tunteet. Huomasin sen heti toisena päivänä kun olin lääkettä käyttänyt. Esim. jos nuorimmainen lapseni satutti itsensä, ja tarvi lohtua ja äidin syliä...niin en kyennyt kokemaan näissä tilanteissa mitään empatiaa, enkä "äidinrakkaus" tunteita. Pikkemminkin ajattelin että mitä tuo lapsi nyt taas itkee ja otin hänet syliin, mutta lohdutus tuli minulta täysin mekaanisesti..jos niin voi sanoa. En tuntenut mitään myötäelämistä. Minua myös ärsytti jos lapsi kinusi minua leikkimään, tai muuten vain puuhastelemaan kanssaan. Myös puolison halailut ym. hellyyden osoitukset ärsyttivät minua. Kaikki tärkeä ympärilläni, ei tuntunutkaan enää niin tärkeältä, vaan
En tiedä mitä tuo lääke sitten päässäni aiheutti, mutta pelästyin tuota muutosta minussa. Ihankuin olisin elänyt jonkun kuoren sisällä jotenkin..vaikea selittää. En tiedä olisko tuo outo olo/tunteettomuus mennyt ohi, jos olisin lääkitystä jatkanut, voi olla. Oliko sinulla alkuun millaisia tuntemuksia lääkkeestä??
Onnea synttärisankari:)
Olen minäkin huomannut tunteiden katoa...mutta helpottaneet ovat kyllä.
Luin lääkkeeni sivuvaikutuksestakin ettei esim. seksi kiinnosta, no ei tosiaan!
Siihen nyt kyllä minä sopeudun mutta mutta, mieskin on otettava huomioon tietenkin;)
Olen kyllä huomannut tuotakin ärsytystä, mutta välillä tulee niin pirun onnellinenkin olo!
Jotainhan näissä kaikissa lääkkeissä varmaan on, jotka vaikuttavat eri tavalla ihmisiin...syön kyllä nyt ainakin tämän vuoden omia lääkkeitäni koska näistä ei kuulema mitään haittaakaan ole. Pelkään jo valmiiksi lopetusta, koska olen lukenut että ne oireet ne vasta kamalia ovat, jotkut joutuneet olemaan jopa sairaslomalla:( Olemmekin melkein samanikäiset, minä tosiaan täytin vuosia 1.4 ja lapsiakin on yhtä monta:) Vanhimmaiseni on jo 15 ja nuorin täyttää 5 vuotta, kaikki ovat poikia että vipinää riittää, murkuista jonkinsortin uhmaan asti!
Voi kun saisi olla ilman mitään sairauksia ja nauttia vain elämästä...minäkin sairastuin kuin salama kirkkaalta taivaalta viime kesänä paniikkihäiriöön, sitten onkin jos jonkinlaista vaivaa riittänyt, enempi kun koskaan aiemmin lääkärissä saanut ravata. Olen huomannut jos juon kahvia parikin kuppia peräjälkeen, olo muuttuu keinuttavaksi ja epätodelliseksi, onkohan muilla samaa vikaa? Vähentänytkin kahvin juonnin minimiin... Mutta se on vain kestettävä tätä elämisen nurjaakin puolta! Toivottavasti vielä helpottaa:) Mukava kun kirjoitit, kerro kuulumisia jatkossakin! On tosi helpottavaa huomata, että meitä on muitakin, eikä ole yksin vaikkakin vain kirjoitella toisten kanssa asioista joita muutkin kokeneet. ***Riipukka***
tuntuiko sinustakin siltä,että sitä tunteettomuutta oli nimenomaan vahvempana siinä lääkityksen aloituksen yhteydessä/ensimmäisinä viikkoina? Ja koitko juuri tuollaista empatia kyvyn katoamista alkuun? Anteeksi jos hermostut näistä kysymyksistäni..Mutta pelästyin vain niin kovin noita oireita ja hieman harmittaa että epäonnistuin tuon lääkkeen sisäänajossa. (Yritän mahdollisesta tätä lääkitystä uudestaan, kunhan juttelen lääkärini kanssa.)
Mutta ihana lukea että sulla on välillä onnellinen olo :) Hienoa!! :)
Mitä muita aloitusoireita sait lääkkeestä?? Väsymystä? Mulla se väsymys oli todella rajua!
Meillä vanhemmat lapset myös murrosiässä/sen kynnyksellä ja nuorin on 3,5v.
Mut tulen taa smyöhemmin kirjoittelemaan...Nyt ruuan laittoon :)
Voi en tosiaan hermostu noista kysymyksistä!
Itsekkin olen niin tiedonjanoinen koko paniikin kanssa.
olen kokenut melkoista tunteiden mylläkkää...huomasin etten itkenyt pitkään aikaan vaikka aina olen melko herkkä ollutkin. Tosiaan kun tarkemmin miettii olin asioihin aika välinpitämätönkin.
Olo joskus sellainen vieläkin. Olen kyllä itkenytkin mutten niin usein kun ennen. Ja muisti on ollut hyvä, mutta niin lyhyt!
Eli vaikuttanut siihenkin jonkun verran:(
Väsymys oli tosi rajua minullakin, parin viikon aikana olisin voinut vain nukkua, pelottikin kun tuntui että pakko rueta pitkälleen kun ei vain jaksa ja silmät menee kiinni! Onneksi sekin helpotti. Kärsin myös unettomuudesta joka oli inhottavaa kun tuntui ettei silmän täyttä öisin nukkunut sekä sain yöllä muutaman kerran tosi rajuja päänsärkyjä...Melkein kaikki luvatut sivuoireet tuli, mutta koitin vain sinnitellä ja olokin sitten pikkuhiljaa parani:) Nykyään huomaan että pinna kiristyy tosi helposti, jos nyt aina olenkin tulistunut nopsaan mutta nyt vielä herkemmin, pyydän kyllä anteeksikin räjähdystäni, mitä en ehkä niin usein tehnyt. Onhan tämä tunteiden kanssa sellaista sekamelskaa, mutta mielummin syön nyt nuo lääkkeeni ja olen tälläinen kun olen, enin ahdistus pysyy kuitenkin poissa:) Olisi mukavaa kirjoitella muutenkin kun tässä julkisella palstalla! Myös Millariinan kanssa, jonka kanssa ajatuksia vaihtaneet, on kivaa kun on kelle kirjoitella, kiitos teille:) Nyt rupean joutumaan töihin, käyn iltaisin muutaman tunnin...Pidetään yhteyttä! *Riipukka*
Mites menee? Ihanaa, kun on taas viikonloppu . Saa vaan olla eikä täydy herätä kellon pirinään. Mulla mennyt ihan ok. Välillä väsyttää ja välillä keinuttaa, mutta kävin torstaina hierojalla ja helpotti hieman. Mulla kun nuo niskat ovat jumissa, niin pahentaa tilannetta entisestään. Käyn nyt muutaman kerran hierojalla viikottain niin saatais tuo niska laukeamaan. Olen jaksannut jumppailla ja eilinen zumba teki terää ;) Otin hieman rauhallisemmin, mutta oli niin kiva taas antaa mennä, salsata ja "tanssia".
Mää olen riipukka kans ajatellu, et olis kiva tosiaan kirjoitella muutenkin, kun vain näin julkisesti. Mutta miten sähköposti osoitteiden vaihto onnistuis? Tuskin meistä kukaan haluaa antaa meiliosoitteensa näin julkisesti. Kirjoittelemisiin :) -Millariina-
Heippa:)
Mukavaa taas kuulla sinusta!
Päänsärkyä olen joutunut jonkinverran kestämään, mutta olen ottanut kylmänviileästi lääkkeen enkä jäänyt kärvistelemään!
Minulla on iltatyö, mutta joudun myös kelloon heräämään kun pojat lähtevät kouluun. Olin perjantaina hierojalla, ja ah! teki hyvää:) sanoikin että olen tosi jumissa niskasta ja hartioista sekä käsivarret on kipeät. kirjoittelisin tosiaan niin mielelläni muualle kun tälle palstalle kun on varmasti melko sekalaista sakkia ketkä lukevat ja kirjoittavat;) Otahhan sinäkin itseäsi niskasta kiinni niin keinutus loppuu alle viikossa...;DDD Voi minäkin tahtoisin salsata, iltatyön takia en pysty alkamaan mitään ohjattua liikuntaa, saan tyytyä lenkkeilyyn:( viikonloppuisin käymme kyllä pienempien poikien kanssa myös uimassa kun on aikaa, tai minä uin ja mies istuu lastenaltaassa:)
Tulisi vain aurinkoisia päiviä ja lumet sulaisi niin mielikin pysyy virkeämpänä! Mikähän konsti keksittäisiin sähköpostin lähettämiseen ja osoitteiden vaihtoon? Täytynee kysyä neuvoa viisaammilta koneen käyttäjiltä.
Mukavaa alkuviikkoa ja muistahhan kirjoitella:)
***Riipukka***
Huhuu millariina!
Mitä kuuluu....? olen jo odotellut viestiä, joten ajattelin kysyä sitten kuulumisia?
Tänne päin kuuluu ihan hyvää ja päätauditkin ovat historiaa, ainakin toistaiseksi:) Vappua pukkaa....joten ilmapallot ja serpentiinit pitäisi laittaa jsn...
Nautin kylpyläreissusta viime viikonloppuna oikein täysin rinnoin, saunoin ja uin isännän kanssa ihan kahdenkesken, kyllä tuli tarpeeseen ja nyt taas voimia ja puhtia kun pienessä kylässä;) Tuollaiset pikkureissut pitäisivät olla ihan pakollisia välillä ja vaikka kelan korvattavissa....;D
Mutta nyt on polkaistava vappusiivous käyntiin ennen kun ensimmäiset kotiutuvat koulusta, joten aurinkoa vappuusi ja kirjoittele
Moikka Riipukka!
Olen ajatellu kirjoittaa viestiä jo kauan, mutta nyt on ollut kaikennäköistä kiirettä. Lasten harrastukset lähenee kesätaukoa ja kaikenlaisia esityksiä ja päättäjäisiä on ollut harva se ilta. Itsekkin olen jaksanut zumbailla ja kokeilinpa uudestaan nuoruuden harrastusta ratsatusta. Ihan mukavalta tuntui taas harjailla ja tehdä pieni ratsatuslenkki. Tuli ihan nuoruus muistot mieleen ;) Huomenna mennään tyttöjen kanssa taas tallille. Vanhempi tyttö aloittelee ratsatusta, mutta pienempi (5v.) ei oo vielä uskaltautunut hevosen lähelle. Eli ihan hyvin on mennyt. Opamoxiin en ole joutunut turvautumaan läheskään yhtä usein kuin ennen ja puolikkaalla Citalopharmalla olen pärjännyt. Kiva kuulla, että sullakin on säryt helpottanut ja tarmoa riittää. Ehkäpä tosiaan toi auringon paiste on saanut meihin uutta puhtia :)
Mistä päin Suomea muuten olet? Ei tarvii paljastaa paikkakuntaa näin julkisesti. Kerro vaan ilmansuunta tai jokin lähin suurkaupunki. Me asustellaaan etelä-Suomessa. Lähin suurin kaupunki on Turku.
Määkin muuten olin kylpylässä parisen viikkoa sitten työkaverini kanssa. Meillä oli koulutustilaisuus. Oli kyl ihanaa, kun kaikki oli järjestetty valmiiksi, ruokailut, uimiset, yöpymiset jne.
Hauskaa vapun jatkoa. Me taidetaan lähteä pizzalle koko perheen voimin. Kirjoitellaaan!
Moi moi:)
Juu lukasin viestin jo, mutten joutanut heti vastaamaan, sitä on mukavaa ihan ajan kanssa istahtaa kirjoittamaan!
Minä asustelen Itä-Suomessa, pohjois-karjalassa eli matkaa on sinne etelään:)
Kun nyt saisi ne s-osoitteet vaihdettua jotenkin, ei tarvitsisi tälle paniikkipalstalle kuulumisia kirjoittaa...kaiken kansan luettavaksi;D
Äitienpäivähän se on sunnuntai, saas nähdä mitä mukavaa on luvassa...? Toivottavasti edes jotain! Veisivät nyt vaikka kerrankin ulos syömään...
Moikka Riipukka!
Mää oon kans miettinyt pääni puhki sitä miten tosiaan saatais nuo sähköpostiosoitteet vaihdettua??? Mutta en vaan tiedä miten se onnistuis. Olis tosiaan kivempi kirjoitella, että ei menis kaikkien luettaviks. Ihanaa, kun on ollut lämmintä. Lapset ei oikein meinannu aluksi edes tajuta, että yhtäkkiä äiti ei käskekkään pistämään pipoa, hanskoja ja ulkohousuja päälle ulos mentäessä.
Mut hei nyt kysellään viiisaammilta ;) miten tosiaan onnistuis tuo s-posti osoitteiden vaihto!!! Palaillaan asiaan! -millariina-
Moi moi!!!
On kyllä kesä tullut toden teolla, teillä siellä jo paljon pidemmällä varmaan:)
Jotain tekisi mieli jo istutellakkin muttei uskalla kyllä kun viime kesänäkin kylmätin ahkeraliisani:( Kallista lystiä ostaa uudet kukat...
Olin eilen hierojalla ja sain ihanan olon taas kerran, paikat olikin kun rautakangella ja päässä sen huomasi...kun raskisi joskus ottaa kokovartalolle, eikä vain niskahartiaseutua, saisi nauttia tuplasti enemmän!
Meillä on täällä uusi perheenjäsen kissa, onkin niin rasavilliä sorttia että matot on rutussa ja verhoista kävin äsken irrottelemassa...kauhistus!
On se kyllä ihanakin
Moikka
Onnistuiskohan se tosiaan noin yksinkertaisesti? On se hyvä, kun nuoriso osaa ;) ja voi neuvoa meitä vanhempia. Tosiaan ihanan lämmintä ja kesäistä ollut. Harmi vaan, kun nyt kuulemma ilma kylmenee. Meilläkin trampoliini on kovassa käytössä. Välillä tullaan sisälle juomaan ja heti takaisin. Minäkin uskalsin tehdä pitkän ratsastuslenkin ihan yksin. Oli ihanaa ratsastella ihan hissukseen ja nauttia lämpimästä. Huomenna ehkä taas mennään kokeilemaan. Zumbaamaankin pitäis tänään mennä. Mahtaakohan siellä läkähtyä ihan kokonaan, kun on näin lämmintä. Talvisinkin siellä salissa on hiostavaa, niin mitäköhän se sitten tänään on. Hauskaa viikonloppua. Kirjoittelemisiin! -millariina-
Heipparallaa! :)
Kyllä se vain viileni ja roimasti, huih! ainakin meillä täällä oli viime yönä pakkasen puolella...
Poitsu teki sitten mulle tuon s-postin, johon kun kirjoitat niin annan sitten ihan omalla nimelläni olevan, kiitos rakkaalle lapselle kun auttoi uunoa äitiä! Muuten hörheltää tuossa koko ajan ja urkkii mitä kirjoitan ja kenelle;) Luulee varmaan että jollekkin miehelle...Hah haa!
Aurinko paistelee niin kauniisti, että kävin koiran kanssa lenkillä ja ihailin laivalaiturilla maisemia, tuomet tuoksui huumaavasti...nyt ruettava kotihommeleita väsäämään ettei mene niihin koko päivääö... Kirjoitappas nyt tuohon s-postiini niin voidaan lopettaa tämän palstan kuormittminen:) Elikkä; [email protected] kirjoittelemisiin :):):)
Mutta lähinnä painajaisunissa. Mutta jos en söisi lääkkeitä niin silloin tulee kauhukuvia. Muistan kun olin ilman puoli vuotta tietystä syystä niin jo tuli kaikenlaisia kuvitelmia ja pelkoja, jopa näin väärin.
Ota itseäsi niskasta kiinni, niin oireeasi ovat historiaa alle viikossa.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
Täh?!?! Mitä tarkoitat ottaa itseään niskasta kiinni...?
Luulen ettei kukaan tännekkään kirjoittele turhan päiten, ilman oikeaa syytä.
Minä ainakin olen tosi helpottunut huomatessani että meitä on muitakin.
Ja olen ottanut omalla tavallani itseäni niskasta kiinni....Siis sen jälkeen kun sain paniikkihäiriökohtauksen melko rajun sellaisen!
Lopetin kokonaan alko tuotteet, rupesin käymään lenkillä ja "hoitamaan" itseäni, siinä sivussa laihduinkin toistakymmentä kiloa. Välillä tuntuu sen olevankin ainoa hyvä asia mikä koko kohtauksesta sain!
Nyt olenkin joutunut ravaamaan lääkärissä milloin vatsaoireiden, pääoireiden ym takia...Enkä tosiaan mahda mitään jos tulee keinuttava/huono olo! siihen ei auta manata itselleen että kaiki hyvin ja ohi menee tms. Enkä minä juuri ihmisten ilmoilla paniikkia saakkaan, vaan kotona omassa tutussa ympäristössä. Voisitko selittää tarkemmin mitä mielestäsi on sitten itsensä niskasta ottaminen, välillä tuntuu että minä olen rettuuttanut oikein olan takaa, lääkettä joudun vain ottamaan kuitenkin? Onhan se hyvä että teitä ryhdikkäitäkin ihmisiä on jota ei "pikku" viat hetkauta suuntaan tai toiseen, minä kyllä tosiaan säikähdin ensimmäistä (toivottavasti viimeistä!) ambulanssi kyytiäni sairaalaan ja koko perheeni myös...eivät sanoneet että ryhdistäydy! kun henki ei kulkenut kun läähättämällä ja kädet vispasivat ettei muki pysynyt kädessä ja jalat ei kantaneet! Mies ei epäröinyt hetkeäkään soittaa kyytiä, ja hyvä niin.
Parempaanhan tässä ollaan varmaan menossa kevättä kohden, mutta lääkkeitäni en tosiaan lopeta ennen kun hyvältä tuntuu, ei se niskasta kiinni ottaminen minuun tehonnut ainakaan!
'riipukka*
Tuossa linkissä on se ote, jolla siitä niskasta otetaan kiinni. Tuolla hoidolla paniikkihäiriö on historiaa jopa muutamassa vuorokaudessa.
sen olen huomannut kun viimein tohdin paljastaa kaverilleni mikä mulla on ja et en voi tulla sinun kans sinne kyseiseen kyläpaikkaa kun minua ahdistaa ja pelkään et tulee paniikkikohtaus.eli kun sain sanottua et kärsin paniikkikohtauksista niin "puolet paniikista"oli pois.ja mitä useampi läheiseni sen tuli tietään niin mua alko helpottaa .eli ei paniikia kannata salata tuli sitte mitä tuli vastapelurilta.jos ei halua olla kaveri enään ja alkaa pitää mua hengisesti pimeänä ,niin pitäköön silloin tuon ihmesen ystävyys /kaveruus ei ole ollutkaan aitoa.
et ilmeisesti ole vielä joutunut elämässäsi kovan paikan eteen.kehoitan sinua pitämään suusi kiinni ,ja toivon kun itse sairastut, ehkä,(en toivo sitä sinulle) et muistat sanat mitkä meille paniiki ihmisille annoit.,ja otat sitte vain itseäsi niskasta kiinni ja viikossa kaikki on sinulla kans historiaa.pitää aina vähä miettiä mitä suustaan päästää .kovis ei pärjää pitkässä juoksussa ,nöyrällä käytöksellä taas pärjää hyvin.(huom on kaksi eri asiaa olla nöyrä ja nöyristellä)
Sairastuin vuonna -84 ja paranin pari vuotta sitten, kun olin ollut noin puoli vuotta ilman kofeiinia. Yli 20 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean masennuksen, ahdistuneisuuden, paniikkihäiriön ja multippeliskleroosioireiden takia, on opettanut minulle aivan tarpeeksi monien kovien paikkojen kautta nöyryyttä. Nyt olen täysin oireeton.
hei.minulle tuli paniikihäiriö kans raskauden jälkeen kun tyttöni oli 3kk.siitä aikaa nyt 26vtuntu et tätäkö tämä nyt on lopun elämää.sain lääkityksen ja kävin terapias ja elämä alko helpottaa.oli aika 15 v et et ei ollu mitään en edes muistanut koko asiaa.nyt sitte tammikuus 2010 iski kun salama.eli mulla oli oli ollut kovia työpaineita yrittäjänä.lopetin joulukuus 09 yrityksen.eli ressit laukes ja paniiki palas.olen seurannut tätä elämää ja kans tullut siihen tulokseen et ressi,kaikenlainen yli intoilu.olin siivous hullu/piti leipoa piti sitä ja tätä ja vain minä tein kaikki.jätä kaikki niuhotus pois jos sinulla on sellaista jota suuresti epäilen ?meille paniikkiihmisillä se kuuluu ylennsä .elä rennonmin nauti pienistä hetkistä asioista,ota omaa aikaa vaikka kävelylenkki,tai istu luonnonrauhas.ei ole niin tärkeää onko tiskiä pöydällä kun menee nukkumaan jne.et tarkoita et täytyy tulla huolettomaksi mutta löysätä ,muukin osaa tehdä mun hommia kotona jne.nyt syön taas lääkettä ja olo alko helpotaa olen 56v ja teen työtä toiselle ja vp teen mikä tuntuu minulle hyvältä ja olen repinyt näin pois itseni rutiineista. teen ihan uusia asioita ei suuria,mutta mitä joskus olen haaveillut eli en ole enään samassa muotissa ,toivon ja rukoilen hiljaa et oireet taas katoaisi joskus ja kuljen nöyränä omana itsenäni elämää eteenpäin.kaikkea hyvää sinulle.t.syyvi
Riiiipppuuukkkkkkaaaaa! Nyt mää huhuilen sulle vuorostani ;) Ajattelin vaan, että ootko huomannu, kun kirjoittelin sulle vapunpäivänä, mutta se viesti on tuolla "ylempänä". -millariina-
Itselläni alkoi kans toi just samalla lailla kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja ambulanssilla sairaalaan. "henkeä ahdisti, pyörrytti, jalat ei kantaneet, tärisin ja rintaan sattui" kuulostaa niiin kovin tutulta. Oon hypänny lääkärissä kaikissa maailman testeissä ja aina sama diagnoosi, paniikkihäiriö. Ja sen kohtauksen jälkeenhän se maanpäällinen helvetti vasta alkasikin kohtausta kohtauksen perään. Vitutti, ahdisti masensi kokoajan, mutta se menee ohi, se voi viedä aikaa vuosiakin että huomaa kohtausten loppuneen. Hyviä vinkkejä voisin antaa tässä muutaman, en tiedä kuinka 4 lapsen äitinä kerkeät mutta yritä levätä paljon, nukkua hyvin. Lopettaa tai ainakin vähentää tupakointi ja kahvikaan ei yleensä edistä tilannetta. Liikunta on hyvä keino myös. Itsetarkkailu kannattaa lopettaa ( mahdotonta:D ) itelläni alkaa kohtaus yleensä jos päähän tai jonnekkin muualle tulee äkkinäistä kipua niin sitä pelästyy ja soppa on valmis. Omia oireita listaan tähän niin voit olla huoletta jos täsmää :) : Pääkipu(jännityksestä) rintakivut,kylmät kuumat aallot, epätodellinen olo (melkein) kokoajan. Välillä tuntuu että kaikki mitä katsoo alkaa heilua ku niitä alkaa tapittamaan. Paineen tunnetta päässä välillä tosi voimakastakin!! Yms. Kysy lisää jos haluat tietää. Itseä ainakin helpotti jutella jonkun saman kokeneen kanssa. :)
en ymmärrä miksi tyydytte paniikkidianoosiin
enemmänkin nuo oireet viittaa keuhkoverenkierto ongelmiin
pahimmassa tapauksessa emboliaan
älä pilaa elämääsi millään mömmöillä ,vaan jos tunnet että oireesi on todelliset. siihenhän liittyy hengenahdistus,rintakivut ,pyörryttäminen,sekä hyperventilaatio jonka ainakin tk lääkärit
sotkee aina paniikiksi
kokeile rintakipuihin asperiinia joka ohentaa verta ,jos se tuntuu auttavan vaadi marevan lääkitys
Hei ja kiitos viestistä!
Kyllä tämä minullakin paniikkia on eikä tosiaan mitään elimellistä sairautta keuhkoissa tms.
Koskapa lääke auttaa tällä hetkellä hyvin ja olen viettänyt ihan normaalia perhe-elämää ilman senkummempia kohtauksia.
Citalopram ratiophram 20mg on käytössä, jonka otan aamuisin, ei se mikään turha mömmö ole, mielialalääke, mutta jos kerta helpottaa niin avun otan vastaan enemmin kun kärvistelen oudon tunteen kanssa! On minulla opamoxitkin varalle, mutten tarvinnut niitä kuin joskus ihan satunnaisesti, illalla nukkumaan mennessä on joskus iskenyt huono olo...kotona turvallisessa ympäristössä eniten tästä kärsinytkin, esim. töissä olo aina mitä parhain ja kun vain tekenmistä riittää:)
Minäkin jos sairastan mm. oksennustautia, migreeniä tai vastaava, joudun kyllä siihen opamoxinkin ottamaan ahdistuneeseen oloon, eli joku muu sairaus laukaisee.
En polta enkä käytä yhtään alkoholia, kahvi on minun paheeni, jon kyllä välillä kofeiinitontakin. Enkä ryystä sitäkään monia kuppia päivässä, aamulla sen muutaman...Lepään aina kun siltä tuntuu ja on mahdollista, pötkähdän lukemaan vaikka hyvää kirjaa:) Suurin osa lapsista on jo koulussa ja isoja joten lepääminen on mahdollista kyllä jos vain tahtoo;) Pidän myös lenkkeilystä ja uiminen on ihanaa...sairastuttuani viime kesänä olen laihtunut n.18kg, joka on ihana asia, painankin nyt saman kun tyttösenä olessani! Sain oman diagnoosin aika pian eka kohtauksesta, jo samalla viikolla, joten hoitokin aloitettiin ajallaan eli en kärsinyt vuosia epätietoisuudessa. Katsoin juuri tällä viikolla aamutv:n tohtoria, jossa oli tosiaan viisaita sanoja paniikkihäiriöstä alan ammattilaiselta, toivoinkin että esim. mieheni olisi pystynyt ohjelman katsomaan... ymmärtäisi varmaan paremmin. Vaikka suuri tuki ja turva ollutkin
Kirjoitin tämän sinulle "määään" terkuin riipukka*