Minulla on elämässä päällisin puolin kaikki hyvin: on ystäviä, tulen toimeen, pääsen pian opiskelemaan toista alaa, päällisin puolin kaikki on kuten haluan..
Mutta minulla on joku ihme päähänpinttymä että parisuhde tuo onnellisuuden. Itken kerta toisensa jälkeen saatuani pakit niiltä ihmisiltä joista alan välittämään kunnolla. Eräs ystävistäni kysyi, mikä elämässäni muuttuisi jos esimerkiksi henkilö X tahtoisi parisuhteeseen kanssani?
Onnellisuus tulee sisältäpäin. Ei tukeva kumppani saa masennusta pois ja pahan olon kaataminen kumppanin niskaan on raukkamaista. Eräs hyvä ystäväni on menossa naimisiin ja hänellä menee suhteessaan oikein hyvin (ja muutenkin) mutta silti hän on masentunut. Aina löytyy syy masennukseen jos ihminen on siihen taipuvainen.
En saa pahaa oloani loppumaan koskaan kuin yhden ihmisen kautta, joka on antanut minulle pakit kerran.
Vain hänen kanssaan keskustelu helpottaa. Tahtoisin päästä eteenpäin. Ei elämä siitä muutu vaikka hän muuttaisi mielensä, tai joku toinen huomaisi minut.
Mutta minulla on joku ihme päähänpinttymä että parisuhde tuo onnellisuuden. Itken kerta toisensa jälkeen saatuani pakit niiltä ihmisiltä joista alan välittämään kunnolla. Eräs ystävistäni kysyi, mikä elämässäni muuttuisi jos esimerkiksi henkilö X tahtoisi parisuhteeseen kanssani?
Onnellisuus tulee sisältäpäin. Ei tukeva kumppani saa masennusta pois ja pahan olon kaataminen kumppanin niskaan on raukkamaista. Eräs hyvä ystäväni on menossa naimisiin ja hänellä menee suhteessaan oikein hyvin (ja muutenkin) mutta silti hän on masentunut. Aina löytyy syy masennukseen jos ihminen on siihen taipuvainen.
En saa pahaa oloani loppumaan koskaan kuin yhden ihmisen kautta, joka on antanut minulle pakit kerran.
Vain hänen kanssaan keskustelu helpottaa. Tahtoisin päästä eteenpäin. Ei elämä siitä muutu vaikka hän muuttaisi mielensä, tai joku toinen huomaisi minut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mieti mitä hyviä puolia yksin olossa on, esim. saa mennä miten huvittaa, syödä kun huvittaa, mennä nukkumaan kun huittaa , vessa on aina vapaa jne
ihana näkökulma. Vessa on aina vapaa! tuo on niin totta! Kultaenkelini tahtoo juuri aina sillon vääntämään torttua kun laitan esim hiuksia :D!!!!!!!!!
tarkasti ajatellen olen jo saavuttanut itseni kanssa kaiken sen, mitä olen halunnut ja mitä ihmiset yleensä toivovat olevansa. Minulla on ihan kaikki mitä voi toivoa, mm. paras perhe, aitoja ystäviä, älliä ja lahjoja, viisautta ja mitä ulkonäköön tulee, niin oikeastaan se, mitä kaikki haluaa ja varren saa aina timmiin kuntoon jos haluaa (jota en ole sentään jaksanut ahkeroida) ja pirun hauska/hassu perusluonne, sekä kiltti. Silti pitää vaan keksiä ongelmia ja masentua turhan tähden. Tai tietysti maailman ja ihmisten pahaolo saa aikaan pahanolon itsessään ja se on vielä saavuttamatta, että osaisi soveltaa kaikkia lahjojaan ja menestyä sillä. Mutta muuten kaikki on reilassa, mutta silti ahdistaa ja masentaa.
Vaikka saisi elämältä mitä haluaisi, sisältä on silti rikki ja on ontto olo.
Tähän tilaan palaa jotenkin aina.
Kuten minulla nykyään, on mennyt jopa niin pitkälle etten jaksa tehdä mitään, en kykene syömään kuin muutaman voileivän päivässä.. Tahtoisin vaan pois.
Kuitenkin opiskelut alkaa kohta jne. ja on pakko jaksaa..
Mielestäni sinulla on ihan oikea oikeus kaivata sielunkumppania vierellesi, ollaksesi onnellinen. Kukaan ystäväsikään ei voi tietää paremmin oikeita tunteitasi. Nykyään kun nuorilla ihmissuhteet ovat pika-kevyt-suhteita, hypätään suoraan seksisuhteeseen tuikituntemattoman kanssa ym. uskomattoman luonnotonta mielestäni, niin mielestäni aloittajan näkökanta on terve. Huolestuttavampaa olisi jos uhoisit "kaikki miehet on sikoja, en mä niitä enää huolisikaan" tms. kyynistä emansipoitunutta paatosta.
Itse sain äskettäin lähes minimituloksen (siis ei lainkaan masentunut) Beckin masennustestissä, vaikka monikin asia uran, ulkonäön, perhesuhteiden ym. kanssa on pielessä yleisten standardien mukaan. Se viisas ja kiltti mies löytyi viimein, muutoin olisin ehkä paikallisessa akkulataamossa. Itse pidän nykyään rakkautta elämän perimmäisenä tarkoituksena, koko elämän kattavana aspektina. Olen ollut kyyninen, kylmä ja masentunut aikani, kunnes tuli seinä vastaan siinä elämänasenteessa. Ei terve rakkaus tai rakkauden kaipuu ole mitään riippuvaisuutta, läheisriippuvuus on asia erikseen ja liittyy esim. narsismiin, alkoholismiin ym. epäterveisiin perhesuhteisiin. Toki näissä täytyy olla tarkka, mikä mitäkin on.
Aloittajalle, "ulkonaisesti asiani ovat hyvin", taistele! Pakene! Sinä olet tainnut nyt kaveripiirissä joutua sellaiseen ressukan rooliin, jota onnellisesti pariutuneet alentuvaisen hyväntahtoisesti lohduttelevat.
Tee jotakin radikaalia, jolla saat lähipiirisi leuat loksahtamaan. Hae välivuotta oppilaitoksestasi ja lähde au pairiksi Pariisiin tai kibbutsiin appelsiineja poimimaan. Älä kiusaa enempää itseäsi niiden henkilöiden lähettyvillä, joita rakastit ja jotka sinut torjuivat. Elämä odottaa! Missä maassa olet aina halunnut käydä/asua, mutta ei ole tullut lähdettyä? Vai oletko Lappi-ihminen ehkä?
Mitään muuta yltiöihanaa en sinkkuudessasi tunnusta kuin sen, että olet vapaa tekemään spontaaneja, itseäsi koskevia päätöksiä vaikka heti. Ja älä ihmeessä alennu mielipide-kyselykierrokseen ystäviesi keskuudessa. Itse tiedät paremmin, ja ulkoaohjattua moitteetonta oleilua olet jo suorittanut tarpeeksi, eikö? Näytä itsellesi että elämä kantaa, kun vaan uskaltaa ulos ahtaasta häkistään.
Kiitos vastauksesta.
Tuo kuvaus roolistani kaveripiirissä pitää niin paikkansa. JA mikä ärsyttävintä, toisinaan heillä on mielessä joku, johon minä ihan varmasti haluaisin tutustua. Yrittävät saattaa kahta tuntemaansa reppanaa yhteen. Nimenomaan kuvittelevat tietävänsä mikä minulle on parasta.
Tuo opiskelu on 1,5v kestävä aikuiskoulutus mutta mietin että sen jälkeen voisin hyvinkin häippästä.. :) Matkustelusta kun puhuit.
Haluan tuon kuitenkin "alta pois". En tiedä ulkomaille, mutta jonnekin hieman kauemmas Suomeen olisi mukava lähteä reissaamaan, ehkä asettuakin muualle :) Kieltämättä sellaisista ajatuksista saan voimaa, että kun olen lähtenyt voin muistaa vielä näitä torjujia vaihtamalla kuulumisia ja sanomalla olevani onnellinen täysin eri maisemissa nykyään.
Hyvä, kiva että löydät itsekin tuota tulevaisuudenuskoa ja ajatusta paremmasta elämästä rakkaan rinnalla. Ei mitenkään mahdoton tehtävä kunhan pääset eteenpäin surussa ja vanhojen asioiden pohdiskelussa tarpomisesta. Lukaisin äsken pikaisesti kirjaa Mars ja Venus- uusi rakkaus. Suosittelen lukemaan, siinä osui silmään kohta jossa mainittiin suruun kiinni jäämisestä. Myös vihan tunne läpikäytynä eheyttää, parantaa eli on yksi ohimenevä vaihe matkalla vapautumiseen, unohdukseen vanhasta suhteesta. Suosittelen tässä ennen irtiottoa menneestä käsittelemään rakentavasti omaa menneisyyttä, voisit pohtia jopa lapsuusperheestä saamiasi parisuhteen ja tunnevuorovaikutuksen malleja. Mistä huono itsetuntosi naisena mahtaa kummuta, onko sinua mitätöity kotona tms., oletko jäänyt vaille isän tai äidin hyväksyvää rakkautta? Hyviä kirjoja on muitakin, suosittelen varsinkin myönteisen ajattelun oppaina toimivia kirjoja, kuten Tommy Hellsteniä ja ja Keijo Tahkokalliota. Jos pääset, osallistu vaikka aarrekarttakurssille, tai muulle missä rakentavasti pohditaan omia elämän tavoitteita ja niitä esteitä, joita ympäristö tai ihminen itse kasaa polun tukkeeksi.
Aseta itse omat tavoitteesi, vaikkapa avioliitto ja lapsen/lasten saaminen, ja kun sinulla on mielen pohjalla jo positiivinen suunnitelma, alkavat käytännön asiat vihdoinkin kitkatta liukua oikeille paikoilleen kuin palapelin palat. Myös muuttoa toiselle seudulle voit ihan salaa, ystävien tietämättä, työstää ja haaveilla hyvistä asioista. Sellainen antaa voimaa.