BED-apukavereita!

Hei kaikki ahmijat. Olen 30-vuotias 6-vuotiaan pojan sinkkuäiti Keski-Uudeltamaalta. Sain bulimia ja keskivaikea masennus -diagnoosin 11 vuotta sitten, sekä hoitoja syömishäiriöpolilla ja yksityisessä terapiassa. Olen syönyt koko ajan (paitsi raskausaikana) mielialalääkettä, viime vuodet tosi pientä annosta. Ahmin silti epäsäännöllisen säännöllisesti. Lopetin lääkkeen syömisen ennen joulua pikku hiljaa, koska uskoin olevani tarpeeksi tasapainoinen. Nyt huomaan ahmivani enemmän kuin lääkettä syödessäni. En ehkä saisi enää diagnoosia (vaatii 2 ahmimista viikossa...?) mutta ihan riittävän raskasta tämäkin on. Yksinäinen arkeni ei auta tilannetta. Jaksan töissä (ja lapsen kanssa) vielä aika hyvin, mutta välillä tuntuu että olen vaan NIIN LOPPU tämän sairauden kanssa. Joka päivä on yhtä kuluttavaa taistelua herkkuja vastaan ja sorrun lähes viikottain. Yritän olla laihduttamatta rankasti, koska jos olen nälkäinen, sorrun takuulla. Käyn jumpissa ja hölkkään kesäisin, mutta ahmimispäivinä en liiku lainkaan. Painon nousu ahdistaa ja ottaa päähän. Olen 173cm pitkä ja painan NOIN 73 kg. Haluaisin laihtua muutaman kilon, mutta paino vaan nousee kun en PYSTY olemaan ahmimatta.

Olen aikoinaan käynyt myös OA:ssa, mutta sellainen ei kokoonnu lähialueellani, enkä oikein jaksaisikaan niitä askelia jne. enää.

Olisi huippu hienoa löytää kohtalotovereita suht läheltä, jonka kanssa yhdessä taistella tätä paskaa vastaan ja tsempata toinen toista. Jos siis itselläsi olisi tarvetta tällaiselle, voitaisiin vaikka kokoontua joskus ja jutella, tai tehdä kävelylenkkejä tms. Nykyiset ystäväni eivät kärsi syömishäiriöstä, eivätkä voi ymmärtää mitä tämä on ja miltä tämä tuntuu.