Tää se vasta aloitus on

pienemmällä puolella, vain vanhemmat meidän ja papin lisäksi mukana. Kotona sitten, omassa talossamme, suuret häähumut, neljä lisävierasta.
Ei ollut prinsessahäät, mutta päivääkään en vaihtaisi.

Kirkossa vihittiin ja juuri ostamassamme osakkeessa hääjuhlaa vietettiin 69 m2 ja viitisenkymmentä vierasta.
Tanssimme häävalssit olohuoneessa. Oli 31.121982 lunta satoi hieman ja oli lauha kaunis talvikeli. Oikein lämmin juhla josta jäi kauniit muistot.

ensimmäiset juhannus aattona maalla hellettä oli sulhasella kuumetta kolkytyhdeksän soudettiin saareen juhlimaan ja vettä tuli kun aisaa senhän piti tuoda onnea mutta ei kestäny kun kymmenen vuotta toiset kirkossa kanssa sopivasti vieraita syötiin juotiin ja tanssittiin vielä jatkettiin yökerhossakin ja sitä juhlaa on kestänyt kohta kahdeksantoista vuotta =))

Lyhyt kaava ja kassan kautta kiitos.
siin me sitten seistiin villapairoissamme pikkasen pöllämystyneenä,ens epäilin et oli niin lyhyt kaava ettei ollenkaan vihitty.
Siit me sitten lähettiin kohti onnea ja ruusuista tulevaisuutta eihän se aina oo paistanut aurinko.
kitisten ,natisten ja joskus jopa auvoisesti on purtemme lipunut eteenpäin.

Maistraatissa... en kuulu kirkkoon, enkä ole rippikoulua käynyt;)) Kyllä se ihan juhlava tilaisuus oli tämä toinenkin...ehkä vähän paremmin tuli kuunneltua toisella tapaa mitä tämä henkikirjoittaja meille puhui perheen merkityksestä, ensimmäinen kerta kun oli sellainen että, jännitti niin kovin;)))....Miehen vanhempi sisko oli miehineen todistamassa...Sitten läksimme siitä taksilla hotelli Torniin häälounaalle nelistään siellä tuli vähän kilisteltyä shampanilla myös......Nooh...kotonamme sitten samana päivänä näitä juhlia jatkettiin muun suvun ja lähiystävien kesken.;)) Häävalssia ei pienessä silloisessa olohuoneessamme mahduttu kyllä mitenkään päin...tanssimaan;))

tsau:Friidu

ihminen joka jaksaa katsella saippuaoopperaa iltaisin telkkarista.
Olisko edes televisiolupa maksettu?

Kirkossa kaikkien kaavojen mukaan. Bileet himassa jossa mutsi ja faija oli duunannu kaiken valmiiksi, ihan kaiken. Mutsi briiffas mua valssiin hyvissä ajoin ja toimi seremoniamestarina. Välillä tuntu, et ne oli mutsin bileet. Hyvä, ettei tullu hääyönä antamaan ohjeita ja opastuksia kuinka se sinne laitetaan.

Olen naitu neiti!

mutta sittemmin olen eronnut kirkosta.

yhtään oman näköiseni. Siis hääjuhlamme. Olin nuori ja saamaton ja se sopi vanhemmilleni, varsinkin äidilleni todella hyvin. Hän pääsi järjetämään (lue. näyttämään) mahtihäät valtaisine tarjoiluineen, orkestereineen plus kaikki muu mahtailu. Kirkko meni vielä joten kuten mutta sulhasen kanssa lähdimme juhlapaikasta hyvissä ajoin pois, niin pääsivät vieraat syömään ja juomaan oikein olan takaa. Kyllä, olen harmissani mutta sellainen olin nuorena; kiltti ja hiljainen, eikä vastaansanominen äidille olisi tullut kuuloonkaan.

Mutta häistä viis! Olen ollut onnellisesti naimisissa jo 30 vuotta, toki huonoja aikoja mahtuu joukkoon. Häistä minulle ei jäänyt ihanaa muistoa mutta eihän niitä minulle oltu järjestettykään. Viisastuin kyllä kokemuksestani ja tiedän, mitä ei pidä tehdä kun omat lapset menevät naimisiin

pidettiin häät, pappi oli paikalla hetken aikaa, hänellä oli kiire hautajaisiin ;))
Parikymmentä vierasta, mutta niissäkin oli puolet liikaa.
Kesäkuu ja kaunis sää.

Maistraatissa, ruokatunnilla , eikä mitään juhlia.

Ajattelin, että se on kahden kauppa, eikä suvun kekkerit.

Erottu on jo 15v sitten, enkä ole uutta ottanut, mutta muuten hauskaa pitänyt.

mieheni kanssa kävisimme 40 vuotis hääpäivämme kunniaksi vahvistamassa liiton.
Kutsuisin kaikki samat ihmiset paikalle joita vielä elossa on, se olisi ihana hetki.
Tietenki kirkossa tämä tapahtuma olisi.

Kaduin jo siinä vaiheessa niin sydämeni pohjasta, että olisin halunnut sanoa papille, en, mutta kun en kehdannut häpäistä vanhempiani niin vastasin hampaat irvessä, kyllä.

vihittiin, miul oli kuumetta ja punanen nenu, pakkasta 0li-31 astetta ja osa vieraista hyytyi autoineen matkanvarrelle. Häiden ruoka- ja kahvituspuolen tarjoilu ym. oli seurakuntatalon juhlahuonees.