Työllisyyden parantaminen ja työuran pidentäminen ovat tavoittelemisen arvoisia. Nykyisen työttömyyden vallitessa on mielestäni jotenkin ristiriitaista yrittää pidentää työuraa. Vai lienenkö tyhmä, kun tällainen ajatus pälkähti päähäni?
Työttömyys ja työuran pidentäminen
Tilja
24455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Juu, ajattelematon ainakin olet. Milloinkas työttömyys on jäänyt pysyväksi ilmiöksiI Kyllä se ohi menee, ja sitten taas on töitä, senkuin vain ehtii ja jaksaa tehdä.
Tämän pienen elämän 60 vuoden aikana on nähty monta työttömyyttä, ja monta työllistä aikaa, niin että yritykset ovat valittaneet työvoimapulasta. Silloinkin 1972 kun valmistuin, hakijoita ei virkaan ollut kuin 5 ja minä sen sit sain vaikka en ollut paikallisiakaan. Ja töitä oli. Vapaa-aina tein arkkitehdille ja rakennusinsinööreille kaiken aikaa yksityisiä töitä, kun oli alan ihmisitä kova pula. Ja toisaalta suurten ikäluokkien vasta valmistuttua työmarkkinoille, työpaikkoja oli sikäli vähän, että "kauluspaikkoihin" oli satamäärin hakijoita, kun taas fyysisen puolen töitä oli vaikka tuontityövoimallekkin. Ja niin se tulee yhä enenevässä määrin olemaan.
"Milloinkas työttömyys on jäänyt pysyväksi ilmiöksiI Kyllä se ohi menee"
Työttömyys on jo jäänyt pysyväksi, siitä -70-80 luvusta, vaikka laskutapaa on muutettu, aina työttömyys lisääntyy.
siis mihin mietteesi perustuu, ennen -90 luvun lamaa oli 160 000 ja siinä olo jo laskettu "tempputyöllistetyt", oikeita työttömiä siitä alle puolet.
Olin näet kahdesti sen 300 päivää työttömänä kun silloin oli mahdollisuus, hoidin lapsia.
Ja silloin ei olisi pystynyt olemaan työtön, jos ei olisi suhteita, joka viikko 1-2 paikkaa ilmoitti palkkaavansa minut, aina kieltäydyin ja se hyväksyttiin.
Joo,
toisille on aina töitä, minäkin jäin lopullisesti 55vuotiaana työttömyysputkeen ja olen enemmän ansainnut sen jälkeen kun teen 2 päivänä viikossa muutaman tunnin nettihuutokauppahommia.
Kyllä nyt pitäisi nuorten panostaa koulutukseen, sillä varmaan heillä pelkän lukion käyneilläkin on vaikeaa saada töitä sitten kun hiemankin se "kaunis nuoruus kasvoilta katoaa",
"pelkän lukion käyneilläkin on vaikeaa saada töitä sitten kun hiemankin se "kaunis nuoruus kasvoilta katoaa", "
No jopas jotain. Lukio nyt ei ole mikään, ei sieltä valmistuta yhtään mihinkään. Joskus muinoin ylioppilas oli arvossa arvaamattomassa mitassa, vaan nyt ylioppilaalla ei ole sen kummempaa arvoa.
Tuossa naapurin isäntä sanoi, että niin, heilläkin (monta lasta) ylioppilaat ovat huonosti työllistyneet edes työharjoitteluun, mutta ammattikoulun käyneet revitään melkein käsistä työhön.
Ja uskon, sillä mikä ylioppilasl on työtaidoiltaan? Ei mikään. Kuinkahan moni yritys muuten ottaa ylioppilaita sinne tumput suorana seisoskelemaan, ja opetettavaksi?
Aina on ollut aloja joilla on työn TEKIJÖISTÄ pulaa.
Samoin aloja joilla on ylitarjontaa = työttömiä jos muut työt eivät kelpaa.
Kokonaisuudessaan olemme pitkään eläneet tilanteessa jossa työttömiä työn hakijoita on enemmän kuin avoimiksi ILMOITETTUJA työpaikkoja.
Selitys painotuksille.
Työvoima EI ole sama asia kuin työn tekijät.
Avoimiksi ilmoitetut työpaikat EIVÄT kuvaa työmahdollisuuksia kokonaisuudessaan.
Jos esimerkiiä haetaan henkilötasolta niin yhtä hyvin voisin väittää että yli 53:lla vasta kysyntää onkin.
Sitä ennen jouduin melkein kaikkia työpaikkojana hakemaan tavalla tai toisella.
Tuon jälkeen en hakenut yhtään.
Ne tarjottiin minulle.
Hakeminen ei ole samaa kuin ilmoittautuminen työkkäriin!
Ei kai sieltä monikaan mitään saa?
Juu, ei ole työttömien määrä sama, kuin tosissaan työnhakijat. Sieltä kun poistataan työtä vieroksuvat eli työhaluttomat, sairaseläkkeelle kuuluvat, niin mitenkähän sitten hyvinä aikoina tuo tosissaan työtä haluevien suhde on työtä tarjolla oleviin paikkoihin?
Se tämä meidän järjestelmä vaatii työkyvyttömien ilmoittautumista työnhakijoiksi, joka on sulaa hulluutta. Kun perusturvan tarjoajan kuuluisi olla jonkun muun.
Mutta onhan siinä pienoinen takaporttikin mahdollisuus. Eräs tuttava, joka yritti työkyvyttömyyseläkkeelle, kesti vuosia se souvi. Mutta kun sairaspäivärahaoikeus oli loppu, eikä kuntoutustukipäätkösienkään saanti sujunut kuin manulle illallinen, niin velvoitettiin ilmoittautumaan tyttömäksi työnhakijaksi vaikka oli voimassa oleva sairausloma (B-todistus).
Ja kuinka ollakkaan, hän sitten työllistyi, ja on nyt ollut työssä jo monta vuotta, aivan normaalisti 8 tuntisessa työajassa.
Mutta tunnen taas monia työttömäksi ilmoittautuneita pakon edessä, mikä velvoitetaan, jotka eivät ikinä työllisty sairaudensa tai vammansa takia vaikka olisi kuinka heidän ammattitaitoaan vaativia työpaikkoja nenän edessä tarjolla, eivätkä ole kuntoutettavissa, joiden paikka on ehdottomasi työkyvyttömyyseläke.
Karpon ohjelmasta jäi mieleen, sarastuttuaan, työsuhdeasunto meni, joutui kadulle, ei alkoholisti, pärjäs KADULLA 25v mutta ei työelämässä..En ymmärrä.
Jo viiskymppisten on tosi vaikea tylöllistyä. Ja onhan meillä yli 25% nuorista työttöminä. Ja lisää elkäkeläisiä tulee, kun suuret yritykset vähentää ukkoja eläkeputkeen.
Mielestäni 55:n porukka täytyisi muutaman vuoden sisällä valtaosin häätää työelämästä pois tavalla tai toisella ja samoin keinoja kaihtamatta mutta valikoiden painostaa nuoret työttömät töihin.
Ratkaisu löytyisi työelämämme johtamistavoista, uudesta asennoitumisesta työaikakäsitteeseen ja pitemmällä tähtäyksellä kullanmurujen kotikasvatuksesta.
tämän häätämisen suorittaisivat? (Tokihan sitä jo tehdään, isot pörssiyhtiöt varsinkin). Valtion kai tulisi pikemminkin suojella yksilön oikeuksia? Kuinkahan montaa perusoikeuttamme tuo sinun ehdotuksesi mahtaakaan loukata?
Ja kysynpä vielä, että miksi terveet, työkuntoiset ja -haluiset, palkkansa ansaitsevat ja tarvitsevat, pitäisi häätää työelämästä (ja mihin)?
Meinaatko, että nuo ratkaisusi toisivat Suomesta muualle viedyt tai kokonaan kadonneet työpaikat takaisin?
Tapahtuu koko ajan!
Ensimmäisen yrityskohtaisen "häädon näin 1983 kun silloinen työnantajani antoi lopputilin kaikille 1928-syntyneille.
KAIKILLE!
Tietenkin jokainen sai hakeutua töihin jos pääsi mutta sen hetkisiin tehtäviin eivät ainakaan ylemmät toimihenkilöt päässeet, ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Tämä, ensimmäinen näkemäni saneeraus tapahtui puhtaasti taloudellisin perustein.
Jos halutaan ratkaista nuorisotyöttömyys niin laajemmalla sektorilla, myös julkisella samat eväät, nuoret töihin riittävän reippailla laiskotteluetuusleikkauksilla ja sen porukan eläkeikä liukuen ylemmäksi.
Mutta työelämä vaatisi monipuolisen remontin jka siihen meidän jälkitsaristinen ja hierarkinen yhteiskuntamme ja yritysorganisatiomme eivät kykene muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Julkishallinnon viran suomassa suojassa eläneen on ehkä vaikea tämä ymmärtää mutta yksityisellä puolella tämä on ollut karmeaa todellisuutta aina.
Vaikkakin villin suunnittelemattomasti.
Työpaikkojen säilyminen vaatii hyvin paljon laajemman tarkastelun.
Eräänä tekijänä siinä on tuttavuuden kasvu joka tarkoittaa muutakin kuin pistemäisiä, rahallisia säästöjä.
Keinoista olen vieläkin valmis muulla forumilla keskustelemaan.
Muistan myös, kun -28 syntyneet pääsivät ns. eläkeputkeen 55 vuotiaana ensimmäisenä ikäluokkana.
Eläkkeelle pääsivät paria vuotta myöhemmin.
Nyt -50 luvulla syntyneet ovat vailla tätä mahdollisuutta. Ovat joko työssä, sairauslomalla tai työttömänä.
Työttömyystilastot kaunistuisivat, jos pitkän työuran tehneet saisivat mahdollisuuden antaa paikkansa nuoremmille.
Eri vuosikymmenillä syntyneet ovat eriarvoisessa asemassa. Työt ei ole ainakaan ole terveellisemmäksi muuttuneet ainakaan metallipajoissa.
Eräs yrittäjä sanoi, että hän suosii keski-ikäisiä ja vanhempia naisia, koske he ovat yleensä tunnollisempia ja työhönsä paneutuvampia, eikä ole odotettavissa äitiyslomia, sairaanlapsen hoitovapiata yms. jotka otetaan työnatajan pussista. Palkkaamalla pienyritykseen naisvaltaiseen työhön nuoria naisia, se on melkein sama, kuin heittäytyisit tietoisesti konkurssiin. On tilanteita, jossa äitiyslomansijainen jää äitiyslomalle, ja hänen tilalleen palkattu on jo masu pystyssä. Pienyrittäjän budjetti ei tällaista kesä. Äitiyslomat pitäisi ehdottomasta kustantaa valtion varoista, ennenkuin TASA-ARVO työpaikoissa toteutuu.
Kustannusten lisäksi vielä jatkuva vaihtuvuus äitiysloman sijaisuuksissa rokottaa työtehoa, kun tarvitaa myös se työhön perehdyttäjä ja työhön perehtymisaika.
Miten ruoska on purrut, että eläkkeelle jäi niin monta tuhatta vähemmän kuin edellisvuotena.
Totta hiivatissa, kun eläkepäätöksiä ei myönnetä, vaikka ihminen olisi halvaantunut vuoteen pohjalla.
Sehän oli jo tapana -90 luvulla yksityisyrittäjien kohdalla.
Lääkärit kauhistelivat meidänkin tapausta, että kyllä on oikeusmura taas kerran. Mies makaa liikuntakyvyttömän sängyssä, ei pysty hädintuskin paskalla vessassa käymään muutaman askeleen päässä, niin ei muuta kuin kielteisiä päätöksiä vaan. Silloinkin ambulanssilla vielä mies tuotiin sairaalast kun ei pysty kävelemään, ja tilanne oli sama vielä 5 vuotta myöhemmin.
Tämä helekutin pelleily kesti 5 vuotta. Mun piti käydä tasajalakaa hyppäämässä siellä päättäjille. Vakuutusoikeudessakin vastattiin, että olemassa olevien dokumenttien ja röntgenkuvien perusteella päätös on tehty. Otinpa yhteyttä sairaalaan, onko sairaspaperit ja röntgenkuvat käyneet vakuutusoikeudessa ja työeläkelaitoksella.
Eivät olleet käyneet, niitä ei oltu edes pyydettykään, niin mistä pirusta ne sitten päätkösiä vetävät, kun eivät usko edes lääkärin todistuksiinkaan ja valehetelevt että käyttävät sairaalan dokumentteja. Hitsi että mä olin hurjana, mutta tuon asian paljastumisen jälkeen kun tasajalkaa hilluin, sitten vasta eläkepäätös irtosi.
joukkohäätämisen yhteydessä häädetyksi itsekin, parikin kertaa. Määräaikaisuuksilla pelaamisestakin on kokemusta. Uskon myös, että minulla on melko hyvä käsitys työpaikoilla ja työelämässä yleensäkin vallitsevasta todellisuudesta. Eläkeputki ei aikoinaan ollut vaihtoehto minulle, monestakaan syystä. En siis antanut itseäni sinne väkisin sulloa, eikä minua pakoteta mihinkään vastaisuudessakaan.
Luulisin myös, että julkiseltakin puolelta on otettu löysät pois, aika paljon kai jo edellisen laman aikana. Itse olen aina työskennellyt yksityisellä puolella, mutta nykyään pidän päätyöstäni vapaata yleensä viikolla ja olen viime aikoina tehnyt vapaapäivinäni aika paljonkin keikkaa julkisella puolella, ei siellä todellakaan missään suojatyöpaikoissa olla.
55 ihmisten työntäminen väkisin pois työelämästä on tietenkin täysin kestämätön ratkaisu, sekä yksilön, että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Eväämällä 63 ihmisiltä oikeus turvata itsensä ja omaistensa toimeentulo työnteolla tuskin saadaan ratkaisua nuorisotyöttömyyteen, jos nyt sillä haluttaisiin puolustella yhdenvertaisuuden ja muidenkin perusoikeuksien riistoa.
Mutta kuten totesit, työpaikkojen säilymisestä Suomessa ym. työllisyys- ja työelämän asioista keskusteleminen edellyttäisi niin laajaa keskustelua, että ehkä joskus toiste. Sen verran kuitenkin, mainitsitko jossain työajoista jotain? Joustoa varmaan kaivataan lisää, missä se vain on mahdollista järkevästi, mutta vielä tällä vuosituhannellakin yö ja päivä ovat olemassa. Se on ehkä hiukan hämärtynyt, mutta ei siinä lopulta kovin paljon säätövaraa ole.
totta, pienyritykselle työntekijän äitiyslomat voivat olla kohtuuton taakka. Kuitenkin nuorten miesten työttömyys taitaa olla suurempi ongelma kuin nuorten naisten? Tasa-arvoasiat ovat tärkeitä - ja aika vaikeita toteuttaa oikeudenmukaisesti.
Keski-ikäiset ja vanhemmat osaavat naiset ovat mielestäni olleet kovaa valuuttaa työmarkkinoilla jo aika pitkään. Työpaikat vain ovat vähentyneet ja alueellisia eroja tietysti on, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla töitä löytää aika helposti, ellei ihan liian valikoiva ole.
Mielestäni työaikaa pitäisi yksilötasolla pystyä tarkastelemaan vuorokauden, viikon, kuukauden, vuoden, elämäntilanteen ja eliniän tasolla.
Joitakin yrityksiä siihen suuntaan on olemassa.
Metallin TES:ssa oli jo aikoja sitten 60h:n viikkotunnin tasausmahdollisuus.
Olen myös nähnyt joitakin kirjoitelmia työaikapankista.
Esimerkiksi meille sopi hyvin vaimon 4h:n iltatyöt kotonaolovuosien jälkeen.
Monelle muulle se ei sopinut.
Metallissa tasoitimme TES:. puitteissa sesonkivaihteluja, yhteisymmärryksessä.
Tuotteita tehtiin silloin kun oli kysyntää ja vapaita pitivät sisääntekijät silloin kun halusivat.
Vastarannankiisket tekivät vähät työt niinä aikoina.
Mielestäni joustoajatusta pitäisi laajentaa ajallisesti ihmisten tarpeiden ja suunnitelmien mukaan tinkimättä kuitenkaan kokonaisuudesta.
Meidän jälkitsaristiseen ajatus- ja varsinkin johtamismaailmaan mm. tämä on liian outoa.
Eläköitymisestä olen sitä mieltä että ikärajat pitäisi poistaa!
Työeläkettä kertyy jonkin kaavan mukaan ja jos henkilö katsoo kertymän riittävän 40-vuotisena niin siitä vaan vapaalle.
Tämä saattaisi kannustaa myös ihmisten oman elämän suunnittelussa.
Nyt porukka ajautuu ja pääsee tai joutuu eläkkeelle.
Missään, eikä varsinkaan julkisella puolella, ei ole otettu "löysiä" pois.
Yleensä rajoitutaan tarkastelemaan VAIN yksilötason työkiinteyttä eikä organisation toimintaa kokonaisuutena.
Tekniikasta tai tiedon kulusta johtuvia häiriöitä, päällekkäisyyksiä, osatehtävien siirroista ( usein ulkoistaminen ) kuviteltuja säästöjä, kehittymättömiä menetelmiä, sanelevaa johtamista henkilöstön osallistumisen merkitys unohtaen yms.
Pääoman ym. tuloksen osatekijöiden tuottavuus?
Aktiiviaikanani en törmännyt ensimmäiseenkään työpaikkaan jossa olisi "löysät" otettu pois.
Aina löytyi kehitysvaraa ja usein minä linjavastuussa myös toteutin sen.
Viime vuodet toimin myös konsulttina.
Miksi helvetissä ihmisten päähän ei mahdu tosiasia että "löysien" poisottaminen on myös muuta, ja enemmän kuin tekijöiden askelmerkkivälin pidentämistä?
Askelmerkkivälin pidentäminen on helpoin tehdä mutta siinä tulee nopeimmin raja vastaan!
Senkin jälkeen tulisi tehdä jotain, muutakin kuin siirtää tekeminen rajojen ulkopuolelle tai tehdä konkurssi.
Minä elin ajan jolloin yrityksen ensisijainen tarkoitus oli toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja omistajia tyydyttävä tuotto pitkällä tähtäyksellä.
Tietysti se vaati tietyt taloudelliset myös edellytykset myös lyhyemmilläkin jaksoilla!
Henkilöstön kehittäminen ja sitouttaminen yrityksen tavoitteisiin nähtiin eräänä tärkeänä osatekijjänä.
Minulla on sellainen kutina kiveksissäni että huudan turhaan muiden olkapiden ohi takavasemmalta.
Mielestäni valtio pitää yllä juuri tuota epätasa-arvoa nuorten naisten tappioksi. Äitiyslomista muodostuneet kulut tulisi kaikki korvata valtion varoista, joka edesauttaisi täten nuorten naisten tasa-arvoisuuden työmarkkinoilla, eikä tarvitsisi itkeä, kun syntyvyys ei riitä. Eikä tule riittämää ellei vastuita muuteta. Pienyrittäjillä ei totta tosiaan ole mahdollisuus palkata nuoria naisia, vaikka naiset ovat monissa tytehtävissä paljon pätevämpiä ja kätevämpiä kuin mies.
Mimunkin aikanani kaupugnilla, kun eräs rakennusviraston toimistonhoitaja jäi äitiyslomalle, ja hänen sijaisekseen valittiin toinen. Kun kaupungihallitus teki valintoja, valitsivat erään rouvan, joka talossa oli tehnyt jo monien sijaisuuksia ja lapset oli jo isoja, valitsivat hänet, koska ei ole riskiä äitiyslomista, näin sanoivat. Kas, hänkin odotti jo, mutta sitä ei näkynyt päällepäin. Ja häneltä nyt ei tullut mieleenkään kysyä perhesuunnittelua, kun lapset oli jo isoja.
Kyllä kaupunginhallitusta hatutti, samoin kuin rakennusvirastoakin. No sitten valittiin tämänkin tilalle sijainen, eli sijaisen sijainen. Heh, hänkin jäi kohta äitiyslomalle, mutta sitten jo palasi lomalta varsinainen työntekijä jota nämä sijaiset lomitti.
Opiskelin Vaasassa kuuskytluvun puolessa välissä. Erään kaverini vaimo oli ollut Vaasan Myllyssä työssä, mutta saanut kenkää kun menivät naimisiin. Myllyssä oli ehdoton rouvakielto, ja sen neidit tiesivät jo kun sinne menivät. Enää ei sellaista syrjintää hyväksyttäisi. Siihen aikaan harvoin naimaton teki lapsia, ja kielto oli tietysti äitiyslomien takia.
Itse pienyrittäjänä otin riskin ja palkkasin nuoren naisen toimistotyöhön. Oppiva ja ahkera tyttö oli, mutta usean vuoden työsuhde päättyi, kun hän lähti opiskelemaan. Myöhemmin hän avioitui ja on nyt kolmen lapsen äiti. Toivottavasti äitiyslomat maksoi suurempi työnantaja kuin minä.
samaa mieltä kuin olla voi lähes kaikesta kirjoittamastasi.
Ymmärrän hyvin, jos hieman närkästyit, kun korostin tuota "löysien" pois ottamista. Luin kirjoituksesi hieman huolimattomasti, enkä vastaustani kirjoittaessanikaan enää sitä katsonut. Minulla oli vastausta kirjoittaessani mielikuva, että kirjoitit julkisten alojen suojissa työskennelleistä. Heitähän on perinteisesti arvosteltu vähätöisyydestä. Niinhän et tehnyt, vaan kirjoitit julkishallinnosta. Minä taas lähdin vastaamaan julkisten palveluiden suorittavaa työtä tekevien näkökulmasta, koska heidän työtään olen läheltä seurannut, sorry. Ja niitä löysiä todella on, muualla, kuten sanoit.
Nuo yksilölliset työaikajoustot puolin ja toisin ovat yksi todella tärkeä tekijä työssä viihtymisen ja jaksamisen ja joissakin tapauksissa yksilön työnteon kannattavuudenkin kannalta. Omalla työpaikallani ne toimivat erinomaisesti, voimme esim. samoilla työmatkakustannuksilla tehdä pitkän työpäivän ja käyttää kertyneet plussatunnit ylimääräisiin vapaapäiviin. Voin kuitenkin kuvitella, että isoissa työpaikoissa, joissa on monen mielistä, järjestelyt (ja valvontakin) voivat olla hankalia. Kaikilla työpaikoilla se vain ei ole mahdollista, joskus varmaan esteenä on vain asenteetkin.
Kovastihan nyt puhutaan työolojen ja työhyvinvoinnin parantamisesta, ehkä näemme pian yhä enemmän tekojakin.
Ulkoistamisista ja kaikesta muustakin olemme kai samaa mieltä, mutta eläkeikä-asioista emme. En tiedä kuinka tosissasi tuon 40 v. heitit, mutta heitän yhtä tosissani eriävän mielipiteeni. Mikäli ihminen haluaa jättäytyä eläkkeelle 40 v., hänellä pitäisi olla omissa nimissään melkoinen omaisuus, joka osittain kattaa 60 vuoden elämisen ja josta voidaan sitten periä takaisin esim. yli peruskoulun menevän koulutuksen kustannukset. En nyt viitsi huvitella laskemalla näitä summia, mutta onhan ne tarvittaessa laskettavissa. Lisäksi hänen pitäisi ehkä suostua sterilisointiin, tai lapset olisi tehtävä niin ajoissa, että hän ehtii ne yhteiskuntakelpoisiksi kasvatettuna saattaa maailmalle...
Vähän enemmän tosissani totean, että taitaisipa sittenkin löytyä meidän maksukyvyllemme ihan liikaa sellaisia, jotka - vaikkapa hyvinkin halvalla - suostuisivat luppopäiviä viettämään.
Ja jos ne pallis vielä kutisee, niin onhan sinulla kai kanttia niitä ihan avoimesti raapia, kun on kanttia esittää räväköitä mielipiteitä eläkkeelle häätämisestäkin. Minä taas kestän sellaisen pallienraapimismatsoilun vallan mainiosti. Ja huutelen takavasemmalta, turhaankin.
En edelleenkään ymmärrä mitä haittaa olisi ikärajattomasta eläköitymismahdollisuudesta?
Työeläkettä kertyy jonkin vuosi %:n mukaan ja sillä siisti.
39:n kertymä on vähemmän kuin 47:n, 53:n tai 71:n.
Tulevien vuosien laskenta ei vaadi korkeampaa matematiikkaa, 4-tielaskinkin riittää.
Ja suunnittelua.
Viime kädessä kyse on omasta vaatimustasosta. Vähälläkin tulee toimeen, olen todennut.
Tähän ikärajattomaan eläköitymiseen kytken myös tuon ajatuksen elinikäisestä työajasta.
kuka haluaa, ja kenellä on mahdollisuus paahtaa runsaita vuosityötunteja nuorena niin hänen eläkkeensäkin kertyy nopeammin ja sitä myötä valinnan mahdollisuudet lisääntyvät.
Ajatus olisi sovellettavissa myös nykyiseen ikärajalliseen järjestelmään.
Tuo mainitsemasi mahdollisuus työpaikkatasolla tapahtuviin työaikajärjestelyihin on nykyoloissa ihannetilanne.
Hoitamissani metallialan PK-yrityksissä lähestyimme asiaa sillä periaatteella että tärkeintä on saada tavara lähtemään ajallaan.
Hyvin pitkälle pystyi porukka itse sopimaan järjestelyistä.
Kerroin heille että jos eivät itse siihen pysty niin minun velvollisuuteni on sitten tehdä päätöksiä.
Ei tarvinnut.
Tuo ammattiryhmän sisällä ja niiden välinen paikallinen sopimismahdollisuus on mielestäni työviihtyvyyden ja jaksamisen avaintekijöitä.
Toinen, mielestäni tärkeä tekijä on nähdä omat kehittymis- ja etenemismahdollisuudet suunnitelmallisesti.
Siis ei uraputkea vaan mahdollisuudet.
Verstaslattialla ammatillinen kehitys ja luottamus työn jatkuvuuteen.
Kaikille ei tälläinen sovi.
On ihmisiä jotka tuntevat olonsa turvallisiksi ja viihtyvät toistuvissa rutiinitehtävissä jotka eivät vaadi kummempia ajatustoimintoja. Riittää kun he saavat hyvintehdystä työsta konkreettista tunnustusta.
Sterilisointi ym. joutava!
Jotain vastuuta pitäisi ihmisiltä itseltäänkin odottaa.
Kuka ei kykene alkeelliseenkaan oman elämänsä suunnitteluun tulkoon toimeen yhteiskunnan peruspalveluilla.
Minimissään parakkimajoitus ja soppatykkiruokailu.
Työttömyydestä on tehty pysyvä olotila. Työvoimaa rahdataan ulkomailta maahamme. Kotimainen työväki pidetään epävarmuuden tilassa työn jatkuvuuden suhteen. Työnantajalle tulee edullisemmaksi pitää duunarit nöyränä.
Ensin pankit myöntävät asuntolainaa. Johan kelpaa homma kuin homma,hinnalla millä hyvänsä.
Vennamo sen aikoinaan tiesi. Velkainen,perheellinen mies ei kapinoi eikä kieltäydy mistään työstä.
Tavoittelemisen arvoista se on. Mutta nyt menee taas sekaisin yleinen toivominen ja yksilökohtaiset asiat. Kun firma sanoit minut irti 58-vuotiaana, niin se oli firman etu. Ei suinkaan mun toivomukseni. Toki hyväksyin asian pitkin hampain - koska joku nuorempi siten sai pitää työpaikkansa. Tässä helposti puhutaan, että yksilön omalla halulla voitaisiin olla pidempään töissä. Todellisuudessa juuri firmat tekevät päätöksen työuran pituudesta.
Työtön putkeen , tuo on paljon käytetty henkilöstön vähentämiseen , Ihmettelen
miksi työnantajapuoli haluaa tukkia tuon putken sillä he sitä käyttävät ,
Mutta sitten selkis , potkut voi antaa ihan normaalisti ja duunari jää ansiosidonnaiselle , mutta se loppuu aikanaan . Siinä valmistui työmarkkinoille
kotimainen " halpatyöläinen " joka on valmis millähintaa hyvänsä duuniin .
Puolivuotinen vaihto...toivoen että liikekumppani saa joko myytyä puolikkaanio tai rohkeutta ottaa lainaa ja ostaa koko juttu iteselleen.
Olen opetellut etten vastaa puhelimeen, toki mä katon kuka jne... vain ukolle vastaan!