Olin juuri tapailemani miehen luona ja voi miten jäykkä ja jännittynyt olen edelleen hänen kanssaan. Jotenkin arkuus on saanut yliotteen enkä enää osaa lähteä siitä oravanpyörästä. Harmi kun en osaa olla rennosti ja oma itseni, epävarmuus ei ole kovin viehättävää.
Kiinnitän koko ajan huomiota liikkeisiin ja asentoihin ja olo tuntuu jäykältä, horjun, korjailen vaatteita ja hiuksia, toiminta on kömpelöä esim. minua ahdistaa tehdä ruokaa jos hän on näköetäisyydellä, aivot on jäässä ja joutuu ajan kanssa miettimään että mitäs minä seuraavaksi teen, tuntuu etten osaa kunnolla tehdä mitään. Kiinnitän huomiota myös sanomisiin ja äänenpainoihin, olen hiljaista seuraa enkä jotenkin esim. leffaa katsellessa uskalla nauraa kunnolla kun en tiedä nauranko oikeissa kohdissa.
Rentoa ja mukavaa meillä on mielestäni vain yömyöhään sängyssä, enkä tarkoita ainoastaan seksiä vaan silloin myös juttu luistaa. Myös netin välityksellä juttelu onnistuu. Mutta esim. lenkillä käyminen on kiusallista eikä keskusteltavaa riitä. Miksi kaikki arjenaskareet on niin kiusallista hänen kanssaan. Ja kun olemme ulkona niin minua jännittää esim. ilmaista tarjoilijalle mitä syömistä otan, tai jos lähdemme ulkomaanmatkalle niin kun pitää hoitaa asioita ja tehdä muutakin kuin vaan löhötä hiljaa sohvalla elokuvaa katsellen. Pelkään kai että hän häpeää minua, kömpelöä ja hiljaista tyyppiä.
Olen nyt puoli vuotta tuntenut miehen jota tapaillut keskimäärin pari kertaa viikossa.
En vaan ymmärrä, meillä ei ole oikein mitään puhuttavaa, vaikka muuten kyllä viihdyn hänen kanssaan. Ja yleensäkin olen melko ujo ja hiljainen, joten pelkästä synkkaamisesta ei ole siis kyse. Tosin ehkä hieman siitäkin. Luulisi puolen vuoden jälkeen että toiminta olisi jo rentoa ja luontevaa...
Kiinnitän koko ajan huomiota liikkeisiin ja asentoihin ja olo tuntuu jäykältä, horjun, korjailen vaatteita ja hiuksia, toiminta on kömpelöä esim. minua ahdistaa tehdä ruokaa jos hän on näköetäisyydellä, aivot on jäässä ja joutuu ajan kanssa miettimään että mitäs minä seuraavaksi teen, tuntuu etten osaa kunnolla tehdä mitään. Kiinnitän huomiota myös sanomisiin ja äänenpainoihin, olen hiljaista seuraa enkä jotenkin esim. leffaa katsellessa uskalla nauraa kunnolla kun en tiedä nauranko oikeissa kohdissa.
Rentoa ja mukavaa meillä on mielestäni vain yömyöhään sängyssä, enkä tarkoita ainoastaan seksiä vaan silloin myös juttu luistaa. Myös netin välityksellä juttelu onnistuu. Mutta esim. lenkillä käyminen on kiusallista eikä keskusteltavaa riitä. Miksi kaikki arjenaskareet on niin kiusallista hänen kanssaan. Ja kun olemme ulkona niin minua jännittää esim. ilmaista tarjoilijalle mitä syömistä otan, tai jos lähdemme ulkomaanmatkalle niin kun pitää hoitaa asioita ja tehdä muutakin kuin vaan löhötä hiljaa sohvalla elokuvaa katsellen. Pelkään kai että hän häpeää minua, kömpelöä ja hiljaista tyyppiä.
Olen nyt puoli vuotta tuntenut miehen jota tapaillut keskimäärin pari kertaa viikossa.
En vaan ymmärrä, meillä ei ole oikein mitään puhuttavaa, vaikka muuten kyllä viihdyn hänen kanssaan. Ja yleensäkin olen melko ujo ja hiljainen, joten pelkästä synkkaamisesta ei ole siis kyse. Tosin ehkä hieman siitäkin. Luulisi puolen vuoden jälkeen että toiminta olisi jo rentoa ja luontevaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Silloin ongelma ei varmaan ole suhteessanne (siis miehessä), vaan sinussa. Ole itsellesi armollinen. Kun et tuomitse jännittämistäsi, on helpompaa. Sua on ehkä joku kontrolloinut kovasti jossain elämänvaiheessa. Nyt jatkat samaa, mutta itsesi toimesta.
Usko, että jos joku haluaa sinua tavata, kelpaat kyllä.